• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Namusedät, tehtaat ja liigaseurojen tukeminen

Aloittaja a-wiik, 07.07.2010 klo 20:43:30

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Millainen tukijamalli on seuralle paras?

Joku suuri yritys
34 (12.3%)
Innokas ja asioita tiukasti johtava namusetä
15 (5.4%)
Taustalle vetäytyvä maltillisempi namusetä
104 (37.7%)
Ei mitään yksittäistä suurta tukijaa
67 (24.3%)
Aasialaistaustainen hämäräperäinen liikemies, joka tuo 10 uutta pelaajaa ja valmentajan mukanaan
56 (20.3%)

Äänestäjiä yhteensä: 271

ras

#50
Sosialisoitu on seuran kannalta parempi,
oletuksella että paljon resursseja vapautuu siitä ettei tarvitse tehdä nykyisen kaltaista myyntityötä.

Sosialisoitu vs. kaupallinen.
Ensimmäisessä on enemmän rauhaa tehdä asioita, myös vääriä (=niitä, joille ei ole kysyntää).
Jälkimmäisessä saattaa joutua tekemään liikaa asioita vain rahan vuoksi. Toisaalta ei ole vaaraa, että tulisi tehtyä pitkään sellaisia asioita, joille ei ole kysyntää.
Kaupallista toimintaa ohjaa ensi sijassa raha, mikä ohjaa sosialisoitua? Ei välttämättä mikään.

Rikkiviisas

Tämä jaottelu on lähtökohdiltaan jo kuollut.
"Sosialisoidut" eli valtion/kaupungin/salaisen poliisin omistamat seurat kuuluvat itäblokkiin ja diktatuureihin... Tällaiseen malliin siirtyminen on hyvin kaukainen ajatus.

Suomessa ja länsimaissa kaikki seurat ovat "kaupallisia" eli rahaa tulee sponsoreilta, omistajilta, katsojilta, palkinnoista, televisiosopimuksista, pelaajamyynneistä ja krääsämyynnistä. Suunnilleen kaikkialla maailmassa jos lopetettaisiin se tuottamattomin toiminta niin ensimmäiseksi pitäisi lopettaa jalkapallon pelaaminen... Sillä se ei käytännössä tuota missään.

Seuran kannalta rahan lähde on yhdentekevä, koska Suomessa rahaa tulee käytännössä vain ja ainoastaan sponsoreilta, muutamassa seurassa omistajalta. Näin ollen seuran kannalta paras vaihtoehto on todellakin pitkäjänteinen sponsori/omistaja, joka sijoittaa tarpeeksi per vuosi ja rahoituksen minimitaso on tiedossa useammaksi vuodeksi eteenpäin.

Vielä kun Suomessa saataisiin yhtälöön kotimaisista sarjoista palkintorahat, yleisötulot, krääsämyynti ja eipähän kai televisiorahaakaan ole liikoja vielä tullut (saati Urhon tulevaisuus ole kiveen hakattu...) niin taloudellinen kasvu olisi mahdollista. Tulopohjan laajennus on tärkeää, mutta niin vaikeaa.

Bunuel

Lainaus käyttäjältä: Rikkiviisas - 11.07.2010 klo 17:10:13
Näitä seurojahan on.
HJK ja MyPa tulevat ekana mieleen eli tehdään pientä plussaa tai sitten sellaista tappiota, joka pystytään kantamaan. MIFK on äkkiseltään myös seura, jonka taloudessa on aika inhorealismia ollut ja ainakaan en muista lukeneeni ongelmista. Interillä on myös Håkans pitänyt tiukasti talousnuoria kädessään ja onhan myös RoPS pysynyt pystyssä. Nyt vaan pitää sitten siis odottaa, että nämä seurat ovat lopulta sellaisia, jotka pärjäävät pelaajamarkkinoilla, keräävät kannattajaporukan ja menestyvät myös Euroopassa...

Tuo euromenestys on huonoin mahdollinen syy ylläpitää epärealistista pelaajabudjettia. Vai osaako joku kertoa talousvaikeuksiin ajautuneiden suomalaisseurojen euroglooriasta? Edes Ruotsin tasoisella panostuksella Euroopasta ei näköjään saada juuri mitään joten se tie on tukittu jo alkuunsa. Huutonaurua puheille Suomen Rosenborgista.

Maakuntasatraappi

Lainaus käyttäjältä: Rikkiviisas - 13.07.2010 klo 14:41:10
Tulopohjan laajennus on tärkeää, mutta niin vaikeaa.

Olen aikojen saatossa vetänyt johtopäätöksen, että suomalaiset ihan yksinkertaisesti eivät halua kuluttaa rahaa immateriaalisiin hyödykkeisiin (pl. lomamatkat ja niillä tapahtuva kulutus).

Ammattimaista kulttuuritoimintaa ei Suomessa olisi lainkaan ilman yhteiskunnan tukea. Urheilun puolella sentään on yksi oikea ammattilaisliiga (SM-liiga) ja yksi siinä ja siinä -tapaus (Veikkausliiga). Etenkin jälkimmäisen ehdoton elinehto on kuitenkin yritysmaailmasta tuleva rahoitus. Edes maksutv-bisnes ei Suomessa oikein ota tulta, koska ihmiset eivät halua maksaa asiasta, joka ei ole jotenkin käsinkosketeltava.


Tiksa

Lainaus käyttäjältä: Rikkiviisas - 13.07.2010 klo 14:41:10
Tämä jaottelu on lähtökohdiltaan jo kuollut.
"Sosialisoidut" eli valtion/kaupungin/salaisen poliisin omistamat seurat kuuluvat itäblokkiin ja diktatuureihin... Tällaiseen malliin siirtyminen on hyvin kaukainen ajatus.

Sen sijaan valtion ja kaupunkien omistamat teatterit, sinfoniaorkesterit, oopperat jne. kuuluvat yhä pohjoismaiseen (ja eurooppalaiseen) ajatteluun. (Enkä jaksa etsiä paljonko esim. yleisurheilun tai hiihdon rahoituksesta tulee julkiselta vallalta.)

En toki minä, joka pidän Kokoomusta kommunistisena puolueena, ole seurojen sosialisointia ajamassa, mutta yritänpähän vain avata keskustelua hieman laajemmaksi.

Rikkiviisas

#55
Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 14:57:41
Olen aikojen saatossa vetänyt johtopäätöksen, että suomalaiset ihan yksinkertaisesti eivät halua kuluttaa rahaa immateriaalisiin hyödykkeisiin (pl. lomamatkat ja niillä tapahtuva kulutus).

Näinhän se tuntuu olevan.
Urheilussa vain erityisesti tämä korostuu kun suunnilleen kaikki muut maat käyttävät absoluuttisesti ja suhteellisesti enemmän rahaa kuin Suomi, mutta silti Suomessa odotukset ovat koko ajan korkealla ja tehdään kaikenlaisia suunnitelmia, joiden eteen laitetaan etuliite "huippu-", jonka toivotaan maagisesti kehittävän Suomesta milloin minkäkin lajin suurvallan vaikka jo vanhoissa menestyslajeissa kuten hiihdossa, mäkihyppelyssä, juoksussa, seipään viskelyssä ja vastaavissa kilpailijat ovat menneet valovuoden ohitse. Aina välillä toki joku sisukas yksityisyrittäjä haastaa muut, jonka jälkeen voidaan olla tyytyväisiä kun yhdessä kisassa yksi tyyppi saa puolivahingossa hyvän tuloksen.

Suomalaisia ei kiinnosta urheilu kuin silloin kun menestytään, suomalaisia yrityksiä ei kiinnosta tukea urheilua koskaan ja suomalainen yhteiskunta tahtoo menestystä, mutta ei maksaa siitä. Lopputuloksena kaikki siirtävät vastuuta toisilleen ja Suomi on urheilun kääpiövaltio.

Lainaus käyttäjältä: Tiksa - 13.07.2010 klo 15:08:15
Sen sijaan valtion ja kaupunkien omistamat teatterit, sinfoniaorkesterit, oopperat jne. kuuluvat yhä pohjoismaiseen (ja eurooppalaiseen) ajatteluun. (Enkä jaksa etsiä paljonko esim. yleisurheilun tai hiihdon rahoituksesta tulee julkiselta vallalta.)

Kyllähän yleisurheilu, hiihto ja vaikkapa jalkapallon maajoukkueet saavat julkista rahaa.
Tämä on kuitenkin jalkapallofoorumi, joten rajasin näkökulman vain jalkapalloon, jossa kentät ja muut olosuhteisiin liittyvä on toki julkisten toimijoiden pääasiassa omistamaa, rahoittamaa ja ylläpitämää. Sen sijaan jalkapalloseuroja, koripalloseuroja, jääkiekkojoukkueita ja vastaavia ei kovin moni julkinen toimija omista.

LainaaEn toki minä, joka pidän Kokoomusta kommunistisena puolueena, ole seurojen sosialisointia ajamassa, mutta yritänpähän vain avata keskustelua hieman laajemmaksi.

Minusta vain taas kerran kulttuurin yms. vetäminen mukaan on täysin turhaa koska Suomi käyttää niin kulttuuriin kuin urheiluunkin suhteellisesti sekä absoluuttisesti todella vähän rahaa. Kuitenkin molempia tarvitaan, joten sikäli kyse ei ole nollasummapelistä.

Koska kentät ovat kuitenkin pääasiassa julkisessa omistuksessa, niin en nyt oikein keksi mitä iloa seurojen sosialisoimisesta olisi. Tälläkään hetkellä rahaa ei jaeta merkittävästi kulttuuriin tai urheiluun, joten ei tilanne tästä ainakaan muuttuisi, korkeintaan toisi lisää byrokratiaa ja entisestään politisoisi jalkapalloa kun valtuustot tai eduskunta saisi lusikkansa soppaan.

yyber

Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 14:57:41
Olen aikojen saatossa vetänyt johtopäätöksen, että suomalaiset ihan yksinkertaisesti eivät halua kuluttaa rahaa immateriaalisiin hyödykkeisiin (pl. lomamatkat ja niillä tapahtuva kulutus).

Ammattimaista kulttuuritoimintaa ei Suomessa olisi lainkaan ilman yhteiskunnan tukea. Urheilun puolella sentään on yksi oikea ammattilaisliiga (SM-liiga) ja yksi siinä ja siinä -tapaus (Veikkausliiga). Etenkin jälkimmäisen ehdoton elinehto on kuitenkin yritysmaailmasta tuleva rahoitus. Edes maksutv-bisnes ei Suomessa oikein ota tulta, koska ihmiset eivät halua maksaa asiasta, joka ei ole jotenkin käsinkosketeltava.



Nyt täytyy kyllä olla kerrankin todeta, että olen vetänyt saman johtopäätöksen, kuin huippublogaaja.

Maakuntasatraappi

Niin, suomalainen kokee että vaikkapa se 12 euron lippu futismatsiin menee "hukkaan", koska pelin jälkeen ei ole mitään konreettista jäänyt käteen mutta rahaa meni.

Ainoan poikkeuksen muodostavat tapahtumat joissa käymisellä on status/elvistelyarvoa. Ihan sama mikä viimeksi 70-luvun lopulla suuren hitin tehnyt meganimi könkkää Suomeen rahastamaan niin keikka myy loppuun vaikka liput maksavat satasen. Kelpaa sitten sitten työpaikalla uhota, että viddu se aliskuupperi on vieläkin kova jätkä.




jaanu$

Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 16:50:14
Kelpaa sitten sitten työpaikalla uhota, että viddu se aliskuupperi on vieläkin kova jätkä.


Ei tartte ees ääneen uhota, kun räväyttää kaffihuoneeseen kiertuepaita päällään paistatellen muistten rispektissä.

Bunuel

FCL:n paita päällä kun purjehtii sisään niin pidetään vammaisena. Mikä tietysti osuu lähelle oikeaa.

Vinnie Stigma

Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 16:50:14
Niin, suomalainen kokee että vaikkapa se 12 euron lippu futismatsiin menee "hukkaan", koska pelin jälkeen ei ole mitään konreettista jäänyt käteen mutta rahaa meni.

Ainoan poikkeuksen muodostavat tapahtumat joissa käymisellä on status/elvistelyarvoa. Ihan sama mikä viimeksi 70-luvun lopulla suuren hitin tehnyt meganimi könkkää Suomeen rahastamaan niin keikka myy loppuun vaikka liput maksavat satasen. Kelpaa sitten sitten työpaikalla uhota, että viddu se aliskuupperi on vieläkin kova jätkä.


Kuten Kalle Keskisen viimesimmät keikat osotti...eiku.

Papin

#61
Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 16:50:14
Niin, suomalainen kokee että vaikkapa se 12 euron lippu futismatsiin menee "hukkaan", koska pelin jälkeen ei ole mitään konreettista jäänyt käteen mutta rahaa meni.

Ainoan poikkeuksen muodostavat tapahtumat joissa käymisellä on status/elvistelyarvoa. Ihan sama mikä viimeksi 70-luvun lopulla suuren hitin tehnyt meganimi könkkää Suomeen rahastamaan niin keikka myy loppuun vaikka liput maksavat satasen. Kelpaa sitten sitten työpaikalla uhota, että viddu se aliskuupperi on vieläkin kova jätkä.





Niin, sitä kutsutaan kulttuuriksi, kun ymmärtää asioilla jonkin syvemmän kuin rahallisen arvon. Keskimäärin suomalaiselle ihmiselle urheilutapahtumasta mennään hakemaan elämyksiä - siis sitä samaa, mitä mennään hakemaan Jukumaasta tai keikalta tai leffasta. Kukaan ei futiksen kohdalla pysty takaamaan, että tapahtuma on elämysarvoltaan kovin suuri (= nyhjätään 0-0, laimea tunnelma ja oheispalveluita joutuu jonottamaan), joten mikäli katsoja ei löydä pelistä mitään sen syvempää kuin viihdearvon, niin aika vaikeaa on.

Mikä sitten tuottaa elämyksiä? Menestys. Silloin suomalainen uskaltautuu katsomoon. Ja vaikka kauden 11. kierroksella kotijoukkue voittaisi Vepsun 2-1, ja nousisi pykälän taulukossa, niin tuo ei merkitse vielä kovin suuria asioita.

Maissa, joissa on tarpeeksi laji-ihmisiä, katsomot täyttyvät, ja oma jalkapallojoukkue leimaa myös identiteettiä, ja jalkapallo on tärkeä ilmiö kulttuurisesti. Ja miljoonakaupungeissa riittää enemmän ihmisiä, jotka tulevat paikalle myös viihdearvon takia. Joukot vetävät ihmisiä, ihmiset ottavat osaa kertomuksiin, ja rakentavat identiteettiään erilaisten juttujen mukaan. Juuri tämän takia Suomessa pitäisi tehdä isompi juttu ottelutapahtumista, eikä vaan uskoa, että "kun me pelataan tarpeeks hyvää palloo, niin kyllä ihmiset tulee sitä kattoon". Lätkän puolella nämä "Tule Tuukka Hesaan, niin saat turpaan"-jutut ylittivät viime kaudella jo (meikäläisen) hyvän maun rajan, mutta kyllä Veikkausliigassakin pitäisi uskaltaa hössätä ja herättää intohimoja. Kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse!

Liigassa kuitenkin pelaa tällä kaudella mm. Eremenko jr., Johansson ja Litmanen, ja ellei tavallinen kansa lähde heitä katsomaan stadionille, niin entäs sitten parin vuoden päästä, kun kaksi heistä on lopettanut ja yksi pelaa jossain päin Eurooppaa?

Ilmari Autere

Eipä liiga tehnyt kyllä yhtään markkinointitemppuja, vaikka kolme noin kovaa pelaajaa pelaamassa Suomessa.

Jorrma

Lainaus käyttäjältä: Ilmari Autere - 13.07.2010 klo 19:26:18
Eipä liiga tehnyt kyllä yhtään markkinointitemppuja, vaikka kolme noin kovaa pelaajaa pelaamassa Suomessa.

[uutinen]Joka tapauksessa tietojeni mukaan Urho-TV:ltä saadut rahat jaetaan neljään pottiin, joista ensimmäistä Veikkausliiga käyttää seurojen puolesta markkinointiin.[/uutinen]
http://www.keskilinkki.com/KonkurssiViipeella.php


Olisi kiva tietää miten nämä rahat on käytetty.


peng.xuefeng

Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 16:50:14
Niin, suomalainen kokee että vaikkapa se 12 euron lippu futismatsiin menee "hukkaan", koska pelin jälkeen ei ole mitään konreettista jäänyt käteen mutta rahaa meni.

Ainoan poikkeuksen muodostavat tapahtumat joissa käymisellä on status/elvistelyarvoa. Ihan sama mikä viimeksi 70-luvun lopulla suuren hitin tehnyt meganimi könkkää Suomeen rahastamaan niin keikka myy loppuun vaikka liput maksavat satasen. Kelpaa sitten sitten työpaikalla uhota, että viddu se aliskuupperi on vieläkin kova jätkä.





Kyllä. Keskivertosuomalaisella on poikkeuksellisen heikko abstraktin ajattelun kyky. Oli sitten hyvä tai huono asia.

Miggy

LainaaJuuri tämän takia Suomessa pitäisi tehdä isompi juttu ottelutapahtumista, eikä vaan uskoa, että "kun me pelataan tarpeeks hyvää palloo, niin kyllä ihmiset tulee sitä kattoon".

Mun on mahdoton nähdä että millään markkinointitempauksilla saadaan yleisöä katsomoon, kuin ehkä korkeintaan yksittäisiin peleihin. Kentälle pitäisi saada intohimoa, ja kyllähän se niin on että menestys aina kiihottaa, niin suomessa kuin muuallakin. Olisi kiva kuulla yksikin esimerkki maasta, joka ei ole ikinä pelannut arvokisoissa mutta yleisömäärät ovat suomea merkittävästi korkeammat?


a-wiik

Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 16:50:14
Niin, suomalainen kokee että vaikkapa se 12 euron lippu futismatsiin menee "hukkaan", koska pelin jälkeen ei ole mitään konreettista jäänyt käteen mutta rahaa meni.

Ainoan poikkeuksen muodostavat tapahtumat joissa käymisellä on status/elvistelyarvoa. Ihan sama mikä viimeksi 70-luvun lopulla suuren hitin tehnyt meganimi könkkää Suomeen rahastamaan niin keikka myy loppuun vaikka liput maksavat satasen. Kelpaa sitten sitten työpaikalla uhota, että viddu se aliskuupperi on vieläkin kova jätkä.

Toisaalta Suomessa teatteri on käsittääksen maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen suosittua. Mutta suomalainen on huono sitoutumaan mihinkään, mikä näkyy sekä poliittisen toiminnan epäsuosiossa että järjestötoiminnan kadossa. Ehkä se klisee huonosta itsetunnosta sitten tulee esiin siinä, että ei haluta olla mukana missään, missä on vaara tulla takkiin. Poliittista väriä ei tunnusteta, koska vaalitappio "omalle aatteelle" olisi nolo, mitään mielipidettä ei tunnusteta kovin julkisesti, ettei leimauduttaisi hörhöksi, eikä urheiluseuraankaan kovin tiukasti haluta sitoutua kuin menestyksen hetkillä, koska huonon joukkueen fanittaminen olisi jotenkin noloa.

Yksi lääke voisi olla se, että seuralla olisi urheilullisen menestyksen lisäksi enemmän muuta, varmaa annettavaa. Sitten tappion tullen voisi sanoa, ettei sen urheilupuolen nyt niin väliä, en minä sen takia siellä käy.

Viinioksa

Lainaus käyttäjältä: a-wiik - 13.07.2010 klo 21:08:41
Toisaalta Suomessa teatteri on käsittääksen maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen suosittua.

Ja kun Suomen kesätapahtumien kirjoa katsoo, niin on vaikea ostaa väitettä suomalaisten huonosta osallistumisesta tapahtumiin. Kotimainen sarjajalkapallo ei ole sen suositumpaa monessa muussakaan maassa - ei varsinkaan maissa, joiden menestysperinteet ovat Suomen tasolla. Asialle ei siksi oikeastaan edes tarvitse hakea erityisiä selityksiä "suomalaisten kansanluonteesta".

Maakuntasatraappi

Lainaus käyttäjältä: Viinioksa - 13.07.2010 klo 22:05:46
Ja kun Suomen kesätapahtumien kirjoa katsoo, niin on vaikea ostaa väitettä suomalaisten huonosta osallistumisesta tapahtumiin. Kotimainen sarjajalkapallo ei ole sen suositumpaa monessa muussakaan maassa - ei varsinkaan maissa, joiden menestysperinteet ovat Suomen tasolla. Asialle ei siksi oikeastaan edes tarvitse hakea erityisiä selityksiä "suomalaisten kansanluonteesta".

Yleisölukemilla on tässä verraten vähän merkitystä, yleisötuloilla sitäkin enemmän. Suomessa mikään tällainen ei kuluttajalle oikein maksa mitään, koska kesätapahtumat (jos ei puhuta rokkifestareista tms, jotka eivät kai ihan hirveästi kilpaile futiksen kanssa) ovat joko vahvasti yhteiskuntarahoitteisia, amatööripohjalta toteutettuja, kokonaan ilmaisia tai näitä kaikkia kolmea. Liigafutis on sitten sponsoreiden kautta mesenaattien rahoittamaa.

Mitään ammattimaista urheilu- tai kulttuuriviihdettä ei Suomessa kesäaikaan tai muutenkaan kansalle järjestettäisi (pl. jääkiekon SM-liiga ja rokkifestarit + satunnaiskeikat) jos toiminta olisi maksavan yleisön varassa. Ja tämä erottaa Suomen monesta muusta eurooppalaisesta pikkumaasta.

a-wiik

Lainaus käyttäjältä: Maakuntasatraappi - 13.07.2010 klo 22:15:38
Mitään ammattimaista urheilu- tai kulttuuriviihdettä ei Suomessa kesäaikaan tai muutenkaan kansalle järjestettäisi (pl. jääkiekon SM-liiga ja rokkifestarit + satunnaiskeikat) jos toiminta olisi maksavan yleisön varassa. Ja tämä erottaa Suomen monesta muusta eurooppalaisesta pikkumaasta.

Lihavoidusta kysyisin, että mutua vai tietoa? Ihan aito kysymys: Jos alle kuuden miljoonan asukkaan maita käydään läpi, niin onko oikeasti sellaisia, joissa useampi kuin yksi urheilulaji keräisi riittävät väkimäärät riittävillä lipunhinnoilla?

straiter

Lainaus käyttäjältä: a-wiik - 13.07.2010 klo 23:26:21
Lihavoidusta kysyisin, että mutua vai tietoa? Ihan aito kysymys: Jos alle kuuden miljoonan asukkaan maita käydään läpi, niin onko oikeasti sellaisia, joissa useampi kuin yksi urheilulaji keräisi riittävät väkimäärät riittävillä lipunhinnoilla?

Slovakia nyt tulee ensimmäisenä mieleen, toki täytyy matlockkailla tarkemmin.

JuninhoFTW

Lainaus käyttäjältä: a-wiik - 13.07.2010 klo 23:26:21
Lihavoidusta kysyisin, että mutua vai tietoa? Ihan aito kysymys: Jos alle kuuden miljoonan asukkaan maita käydään läpi, niin onko oikeasti sellaisia, joissa useampi kuin yksi urheilulaji keräisi riittävät väkimäärät riittävillä lipunhinnoilla?

Kroatia. (Jalkapallo, koripallo, käsipallo).

Zulo

Lainaus käyttäjältä: JuninhoFTW - 14.07.2010 klo 09:31:41
Kroatia. (Jalkapallo, koripallo, käsipallo).

Wikipedian mukaan jalkapallon pääsarjan yleisökeskiarvo on 2083.

Lähde: wikipedia

Vinnie Stigma

Juuri näin. On väärä oletus, että muissa maissa pääsarjajalkapallo keräisi mitenkään erityisen huikeita katsojamääriä, kun se suhteutetaan väkilukuun. Tosin tunnelma näissä on varmasti parempi ja jengi oikeasti maksaa näihin peleihin.

a-wiik

Lainaus käyttäjältä: straiter - 13.07.2010 klo 23:33:05
Slovakia nyt tulee ensimmäisenä mieleen, toki täytyy matlockkailla tarkemmin.

Sielläkin kendoliigan katsojamäärä on alle 3000, eli kotimaisen futisliigan tasoa.