Arsufani
 Poissa
Suosikkijoukkue: Gunners, Three Lions
|
 |
Vastaus #6125 : 13.07.2011 klo 14:54:50 |
|
Itse toivoisin unrealin kirjoittavan myös tämän kauden aloituksen. Jos vain kaveri itse jaksaa/haluaa, niin kyllä parhaan kirjoittajan tulisi kausi avata.
Itse lyön hieman kasaan mennyttä kautta omalta kantiltani, että saan sen pois systeemistäni.
Loppukausi oli jälleen melkoista tuskaa ja se vääristi varmasti osalla kannattajista koko kauden kuvaa, näin ainakin omalta osaltani. Kun katsoin Arsenalin kausikoosteen, ei kausi niin surkea ollutkaan mitä vielä kuukausi sitten itse ajattelin. Toki lopputulos on se mikä ratkaisee ja jälleen kerran Emiraateilla ollaan kauden päätteeksi ilman pyttyä.
Monella tavalla mennyt kausi oli epäonninen ja pienet asiat käänsivät kelkkaa huonompaan suuntaan. Jälleen kerran loukkaantumiset näyttelivät omaa osaansa vaisussa kaudessa. Näistä ratkaisevin oli varmasti Vermaelenin loukkaantuminen. Edellisellä kaudella itsensä puolustuksen vankimmaksi tukijalaksi pelanneen belgin puuttuminen näkyi varsinkin loppukaudesta turhan selkeästi. Djourou kehittyi alkukaudesta hyvin ja joulun tienoilla hän oli aivan selkeästi joukkueen parhaimmistoa. Mutta kun Verman loukkaantumisen seurauksena leveyttä puolustuksessa ei ollut ja Squillaci osoittautui tyhjäksi arvaksi, väsyi Djouroukin loppua kohden ja sveitsiläisen loppukausi olikin aivan kamalaa katsottavaa, Stoke-matsi etenkin mieleenmuistuen. Kaikki Stoken maalit syntyivät Djouroun avustuksella.
Iänikuisten loukkaantumisten lisäksi, suureksi ongelmaksi muodostui nuoren joukkueen henkinen kantti. Kun vastoinkäymisiä tuli henkilökohtaisten virheiden seurauksena, ei joukkue pystynyt unohtamaan niitä, vaan ne ruokkivat uusia henkilökohtaisia virheitä, jotka ruokkivat uusia virheitä... Nuoren, (vielä) menestymättömän joukkueen pitäisi jossain vaiheessa voittaa jotain kehittääkseen itseluottamusta ja kasvattaakseen voittamisenkulttuuria. Vaikka Carling Cup on vähäpätöisin kilpailuista, olisi sen voittaminen ollut erittäin tärkeää henkiseltä kantilta. Tuohon tappioon loppui käytännössä Arsenalin kausi, vaikka teoreettisesti joukkue roikkui mestaruustaistossa mukana melko pitkälle kevääseen. Vielä kun kaiken lisäksi tuossa cup-finaalissa Van Persie loukkaantui ja täten missasi seuraavat matsit, ruokki se epäonnistumisen kierrettä.
Tämä(kin) kausi meni oppirahojen maksamisen piikkiin. Eri asia on se, pysyykö joukkue sen aikaa kasassa, että oppirahojen makselusta olisi mitään hyötyä jatkoa ajatellen. Ovatko tulevilla kausilla uudet kaverit makselemassa uusia oppirahoja...?
Pelaaja-analyysit:
Maalivahdit:
Oli kyllä melko rikkoinen kausi maalivahtiosastolla. Kauden aikana tolppien välissä kävi neljä veskaria ja yksi näistä oli jo kertaalleen lopettanut 41-vuotias kehäraakki! Forumilla ei saisi selitellä loukkaantumisilla, mutta Arsenalin veskaosastolla oli jo yliluonnollisen huonoa tuuria loukkaantumisten suhteen. Parhaimmillaan sivussa oli kolme veskaria ja sen vuoksi Hullu-Jenskin tuli eläkkeeltä Arsun avuksi.
1 Almunia:
Olihan se arvattavissa, ettei Almunialla voida lähteä tosissaan taistelemaan menestyksestä. Almunia olisi ihan jees kakkosveska, mutta ykkösenä hänellä ei tee yhtään mitään. Kaverin hermoista kertoo W.B.A. matsi kaiken. Kertaalleen syrjäytetty ykkösveska sai kuin tyhjästä uuden mahdollisuuden, mutta mies kusee sen täysin päästäen taakseen yhden kauden helpoimmista maaleista. Aivan turha vastaantulo kuudentoista rajalle, sekaannus Squillacin(!) kanssa ja Odemwingie kiittää sijoittamalla pallon tyhjään maaliin. Olisiko se paljon huhuttu Schwarzer kovin paljon parempi ollut? No itse asiassa olisi se ollut...
21 Fabianski:
Vanhempi puolalainen oli yksi kauden valopilkkuja. Itse olin tuominnut Fabianskin kadotetuksi tapaukseksi ja mahtui hänenkin kauteen jälleen lipsahduksia (mm. Newcastle-matsin keskityspallo, josta Carroll ratkaisi), mutta pelirytmiin päästyään Fabianski piti Arsenalia pystyssä muutamissa matseissa. Esim. vieraissa Wolvesia vastaan mies pelasti pisteet Tykkimiehille torjumalla puolenkymmentä varmaa paikkaa. Loukkaantuminen sotki loppukauden. Mikä on ensi kauden kohtalo?
53. Szczesny:
Myös nuorempi puolalainen oli kauden valopilkkuja. Edellisellä kaudella ykkösliigassa loistaneen nuorukaisen tulevaisuudesta puhuttiin paljon ja raporttien mukaan kyseessä oli superlahjakkuus, jonka nouseminen ykkösmiehistöön oli vain ajan kysymys. Nousu tapahtui kuitenkin ehkä yllättävän nopeasti, kiitos Fabianski loukkaantumisen, ja Almunian heikon vireen. Debyytti tapahtui ehkä kovimmassa mahdollisessa paikassa, Old Traffordilla ManUa vastaan. Vaikka tuloksena oli tappio, WS:n pelaaminen vakuutti ja se oli tuon matsin kirkkaimpia valonpilkahduksia. Kuten pelättiin (ja varmasti osattiin odottaakin), niin oppirahoja joutui Szczesnykin makselemaan. Näistä räikeimmät Carling Cupin finaalin sähellys yhdessä Koscielnyn kanssa, ja Tottenham-vierasmatsin ryntäily Lennonin nilkoille. Ensimmäisen kauden perusteella Szczesny on sellainen, johon itse ainakin luottaisin myös jatkossa. Vaikka avausten suhteen on vielä tehtävää, taidot ovat sitä luokkaa, että taso riittää. Itseluottamusta ja tervettä rämäpäisyyttä vaikuttaisi myös olevan tarpeeksi. Ja mikä parasta, vaikka niitä virheitä vielä tulikin, niin mies ei niistä musertunut vaan tuntui pääsevän niistä nopeasti ylitse. Kun vaan kokemusta karttuu, niin virhearvioinnitkin jäävät vähemmälle.
Puolustus:
Kyllä puolustuksessakin vietettiin melkoista turbulenssia. Kauteen lähdettiin epävarmoista asetelmista ja kokonaisuutena epävarmat otteet värittivät koko kautta. Keskuspuolustuksessa periaatteessa ainoa pysyvä kaveri oli Vermaelen, joka hänkin otti ja loukkaantu maaottelumatsissa jo syyskuussa ja sen seurauksena belgi seurasi, paria kauden päätösmatsia lukuunottamatta, loppukauden katsomosta. Uusista tulokkaista Ranskasta saapunut Koscielny osoitti lahjakkuutta, mutta oli selkeästi vielä raakile. Kokeneempi Squillaci oli uusi Silvestre, jonka kokemuudesta ei kuitenkaan paljon ollut hyötyä, kun virheitä sattui. Itse huutelin isoon ääneen vahvistusta tammikuun siirtoikkunassa ja varsinkin jälkiviisaana voi todeta tuon hankinnan olleen enemmän kuin tarpeen. Laitapuolustajaosastolla oltiin samassa jamassa kuin aiemminkin. Ihan ok.
2. Sagna:
Jälleen kerran puolustuksen parhaimmistoa ja viime kaudella puolustuksen paras. Koko kauden hyviä otteita puolustussuuntaan ja myös hyökkäyssuunnassa alkoi tapahtumaan. Sagna pommitti parit maalit ja kauteen mahtui myös erinomaisia keskityksiä maalille. Toki noiden muutamien upeiden keskityksen vastapainona Sagnalta nähdään hillitön määrä keskinkertaisia/huonoja kesoja.
3. Clichy:
Vaikka tilastot kertovat Clichyn olleen puolustussuuntaan Valjun paras pakki, totuus tilastojen takaa on kuitenkin toinen. Kauteen mahtui läjäpäin kustuja paitsioansoja ja virhearviointeja. Ei hänen kausi kuitenkaan minun mielestäni mikään surkea ollut, vaikka monet ovatkin olleet vain tyytyväisiä kun mies siirtyi vaaleansinisiin.
5. Vermaelen:
Suurin yksittäinen syy Arsenalin vaisulle kaudelle oli ykköspuolustujan loukkaantuminen. Toivon mukaan palaa yhä ehompana.
6. Koscielny:
Kauteen mahtui todella pahoja mokia, mutta myös erinomaista pelinlukua ja jäätäviä katkoja. Potentiaalia on, mutta saadaanko virheet parin kauden aikana hiottua pois? Melkoinen arpa Wengeriltä...
18. Squillaci:
Ei ollut juuri mitään muuta hyötyä kuin se, että oli sentään puolustaja heittää kentälle pahimpina loukkaantumissuma-aikoina. Squidin huippuhetki oli voittomaali Stoken reppuun.
20. Djourou:
Johann oli yksi kauden kehittyjistä. Varsinkin kauden ensimmäisellä puolikkaalla sveitsiläinen kehittyi harppauksin ja tuloksena oli myös miehen Arsu-uran avausmaali helmikuun muuten katastrofaalisessa Newcastle-tasurissa. Loppukaudesta JD:n paukut loppuivat, kun kierrätystä ei voinut loukkaantumisten takia harrastaa.
27. Eboue:
Vaikka Emmanuel on merkitty kotisivuilla keskikenttämieheksi, enemmän miehelle aukesi paikkoja Sagnan varamiehenä. Eboue on kyllä vaikea tapaus. Ilmeisen tärkeä joukkuehengen kannalta ja väliin mies pelaa myös ihan hyvin, mutta tasaisin väliajoin sattuvat aivopierut laskevat kaverin arvoa huomattavasti. Kaikista räikein möhläys sattui matsissa Liverpoolia vastaan. Yliajalla johtoon noussut kotijoukkue menetti voittonsa Ebouen rynnättyä turhaan Lucas Leivan selkään, joka ei tehnyt mitään muuta kuin haki Ebouen kontaktia. Vain Eboue antaa tuollaisessa tilanteessa vastustajalle ja tuomarille mahdollisuuden rangaistuspotkuun.
28. Gibbs:
Tämä piti olla jälleen se kausi, kun Kieran haastaa Clichyn taistelussa laitapuolustujan paikasta. Ja jälkkeen kerran tämä oli kausi, joka meni pilalle loukkaantumisen vuoksi. Varsinkin puolustussuuntaan Gibbsillä on aika-ajoin suuria ongelmia, vaikka hyökkäyssuuntaan pelatessa miehellä annettavaa onkin. Kunhan nyt pysyisi kauden pari kunnossa, niin nähtäisiin miehen todellinen taso.
Keskikenttä:
Myös keskikentällä oikean koostumuksen löytäminen oli kiven takana ja kun sellainen löydettiin, joku palanen tuosta koostumuksesta jäi sivuun loukkaantumisen vuoksi ja jälleen haettiin oikeaa koostumusta. Jack Wilsheren nousu oli hienoa katsottavaa.
4. Fabregas:
Kapteenin kausi oli kaikinpuolin hyvin rikkonainen. Mies ei saanut kesällä himoittua siirtoa Barcelonaan ja se varmasti heijasti miehen alkukauden otteisiin. Kun sen lisäksi mies veti koko kauden loukkaantuminen-totuttelu-loukkaantumien - tahtia, niin missään nimessä Cesciltä ei saatu hänen parastaan. Kun kyseessä on kuitenkin noin erinomainen pelaaja, myös puolitehoilla surfatessaan kauteen mahtui läjäpäin hienoja suorituksia.
7. Rosicky:
Tsekki on saanut osakseen todella rajua kritiikkiä ja eipä miehen otteet loppukaudesta juuri vakuuttaneet. Mutta mutta, kun tarkasteli kausikoosteetta, tuli huomanneeksi Rosickyn olleen mukana todella isossa määrässä maaleja ja huipputilanteita alkukauden aikana. Vaikka tilastot sanovat Rosisckyn pelanneen vain tehoin 1+4, oli hän varsinkin alkukaudesta se moottori, joka käynnisti ne hyökkäykset, joista syntyi maaleja/maalitilanteita. Siinä vaiheessa kun Cesc palasi saikulta ja Tomasin peliaika väheni, myös hänen otteensa kentällä heikkenivät. Kirvelevinä muistoina mielessä ovat Sunderland-matsin rankkumoka ja Newcastle-matsin rankkariin johtanut selkätuuppaus.
8. Nasri:
Alkukauden ylivoimainen Arsenal-hahmo pelasi ennen loukkaantumistaan(!) erinomaisesti ja pelasti useita pisteitä omalla henkilökohtaisella taidollaan. Fulham-matsin kahden highlight-maalin lisäksi mies paukutti upeat maalit mm. Man Cityä, W.B.A.:ta ja Tottenhamia vastaan. Loppukaudesta, loukkaantumisen jälkeen, Nasri oli tehoton ja tyytyi hieromaan palloa. Ehkä Samirkin mureni henkisesti ja todellinen yritys jäi puolitiehen.
15. Denilson:
Paskaa...
16. Ramsey:
Aaronin kohdalla parasta oli tietenkin kuntoutuminen tappotaklauksen jälkeen, joka huipentui voittomaaliin ManUa vastaan. Ei päässyt kuitenkaan parhaaseen iskuunsa.
17. Song:
Alkukaudesta mies huiteli missä sattuun ja sen seurauksena puolustus oli vähän turhan haavoittuva. Kauden edetessä Alex löysi sen oman paikkansa ja oli jälleen totutun hyvä. Tuuraajan puuttuminen sai kuitenkin sen aikaan, että kamerunilainen väsähti loppupuolella kautta ja oli sen jälkeen virheherkkä. Kun hänelle saataisiin kirittäjä, niin Song voisi nostaa pelinsä tasoa yhä korkeammalle.
19. Wilshere:
Aivan ehdottomasti kauden kirkkaimpia valopilkkuja. Lahjakkuus on ollut tiedossa jo pitkän aikaa, mutta se kypsyys ja taitotaso, jota Jackie-boy esitti ylitti odotukset. Monesti nuorilla pelaajilla asenne on kunnossa ja kun pelipaikka alkaa olla varma, niin taso hieman notkahtaa. Onneksi keskikentälle on kuitenkin tunkua, joten ehkä Jackin yritys on myös tulevalla kaudella hyvällä tasolla. Toki kauden aikana sattui myös Jackille mokia ja esim. hyökkäyspäässä miehen ratkaisut ovat usein vääriä, eikä laukauskaan vielä mitenkään hääppönen ole, mutta kun ikää on 19-vuotta ja pelaamisentaso on jo nähdynlainen, niin odotukset ovat hyvin korkealla tulevaisuutta silmällä pitäen.
23. Arshavin:
Vaikka tilastot kertovat 10+17 tehoista, niin pakko venäläisen tasoon on hieman olla pettynyt. Toki Andrei on pelaaja, jolta voi se pelinkääntävä yksilösuoritus syntyä, mutta yhä useammin miehen suorituksiin tulee turhauduttua. Laiskanpulskeaa surffailua ja hyvistä tehoista huolimatta Shava hukkaa melko paljon hyviä tilanteita. Ehdottomasti itse pitäisin kuitenkin miehen ringissä myös ensi kaudella, vaikka monet ovat häntä pois huudelleet.
Hyökkääjät:
Van Persien rikkonainen kausi oli ihan odotettu johon oli varauduttu hankkimalla Chamakh, joka pitikin Arsenalia pystyssä syksyn maaleillaan. Theo Walcott jatkoi tasaista kehittymystään, mutta tuon kolmikon ulkopuolelta ei tullut tarpeeksi taustatukea.
10. Van Persie:
On se harmillista, että Robin ei pysy yhtä kautta kasassa. Koska varsinkin loppukausi näytti sen, että kunnossa pysyessään puukenkä pommittaisi takuuvarmasti lähemmäs (/yli) kolmekymmentä maalia. Tällä kaudella plakkariin kertyi 33 matsia, joissa hollantilainen heilutti häkkiä 22 kertaa! Loppukaudesta syntyi myös Valioliigan ennätys peräkkäisissä vierasmatseissa, joissa hän onnistui tekemään maalin. Se on nyt yhdeksän matsin mittainen.
12. Vela:
Eipä ollut mennytkään kausi Velalle läpimurto. Vielä alkukaudesta hän heilutti häkkiä Boltonia vastaan ja CL:ssä kaksi Bragan verkkoon, mutta sen jälkeen näyttöpaikat jäivät vähiin ja ruuti kastui kovasti. Vaikka muutama häkki syntyi myös lainalla W.B.A.:n paidassa, tulevaisuus saarilla näyttää aika synkältä sympaattisen meksikolaisen osalta.
14. Walcott:
Vaikka kaikki eivät ole vieläkään vakuuttuneita Theon kyvyistä itse olen jaksanut innoita kaverin tasaisesta kehittymisestä. Kyllä Theolle sattuu vieläkin helppoja pallonmenetyksiä, huonoja syöttöjä ja vääriä ratkaisuja, mutta kehittymistä on tapahtunut jokaisella osa-alueella. Potkutekniikka on kehittynyt, viimeistely siinä sivussa ja peliälyäkin näyttäisi olevan kokemuksen myötä myös enemmän. Ehdottomasti kauden onnistujia.
29. Chamakh:
Marouane kausi oli todella kaksijakoinen. Marokkolainen sopeutui joukkueeseen todella hyvin ja alkukaudesta Maru paukutti todella paljon tärkeitä maaleja. Ilmeisesti jouluntienoilla Las Vegasissa tapahtunut naisten naurattaminen ja sitä seurannut kiristysjupakka saivat Marouanen pään sekaisin ja loppukausi oli todellista tervanjuontia. Mies ei saanut mistään paikoista sisään ja sen (ja Van Persien huippuvireen) seurauksena näyttöpaikatkin jäivät vähiin. Kun mies saa vaan itseluottamuksensa takaisin, niin uskoisin hänestä olevan paljon hyötyä Arsenalille.
52. Bendtner:
Jaksoin uskoa juutin kehitykseen, mutta pettyä näköjään sain. Taisin veikkailla Niklaksesta joskus 20 maalin miestä Valioliigassa, mutta nyt tuo näyttää enemmän kuin kaukaiselta. Ja varsinkaan Arsenalin paidassa mies ei tule tuota määrää maaleja pommittamaan, sikälimikäli viimeisimmät siirtohuhut konretisoituvat siirroksi. Ja vaikka B52 Lontoon punaisissa jatkaisikin, niin ei hänen roolituksellaan miksikään maalilingoksi päästä.
Hyvät matsit:
1. UCL-matsi kotona Barcelonaa vastaan. Maalin takaa 2-1 voittoon.
2. Chelseaa vastaan Valjussa upea 3-1-voitto. Viime vuosina Arsenal ei ole erityisen hyvin pelannut ManUa tai Chelseaa vastaan, mutta tällä kaudella molemmista tuli voitot. Varsinkin joulukuinen voitto Chelseasta lämmitti
sydäntä. Se tuli sen verran vakuttavan esityksen jälkeen.
3. Man City alkukaudesta vieraissa. Vaikka hieman apuja saatiin Boyatan aikaisesta punakortista, niin 3-0 vierasvoitto hyvää syksyä pelanneesta Citystä oli erinomainen suoritus.
4. Alkukauden CL-matsi Bragaa vastaan. Myöhemmin Eurooppa Liigan finaaliin edennyt Braga jäi Emiraateilla totaalisesti jyrän alle häviten 6-0.
5. Loppukauden ehdoton (ja ainoa) valopilkku oli 1-0 voitto ManUsta. Juuri loukkaantumisen jäljiltä palanneen Ramseyn voittomaalissa oli aitoa riemua, jota oli puuttunut Arseleiristä jo pitkän aikaa.
Pahimmat pettymykset:
1. Vaikka vierasmatsista Newcastlea vastaan kotiinviemisinä oli yksi sarjapiste, en muista matsia jolloin olisi tasapeli tuntunut enemmän tappiolta. Vaikka Phil Dowd teki kaikkensa auttaakseen Newcastlen huimaan takaa-ajoon, ei suurseuran tulisi päästää 4-0 taukotilanteesta peliä tasoihin. Ei missään olosuhteissa! Kun itse katsoin peliä olin kaiken lisäksi lähdössä illanviettoon. Kyllä siinä käytiin pikkupienissä melkoisia tunnetiloja läpi...
2. Carling cupin tappio Birminghamille oli monella tasolla kova isku. Jostain se ensimmäinen turnausvoitto pitää tulla ja tässä cupissa sitä tarjottiin tarjottimella. Paikkoja oli tappaa peli ennen lopun emämöhläystä a´la Koscielny & Szczesny, mutta erinomaisesti taistellut Birmingham oli kärsivällinen ja sai palkkansa lopussa.
3. Tottenham-matsit. Kotona puoliajalla 2-0 johto ja kun se muuttuu 2-3 tappioksi, niin asenteessa olisi paljon parantamisen varaa. Myös vierasmatsi voidaan lukea pettymysten joukkoon. Arsu meni kolmeen otteeseen johtoon, mutta joka kerta päästivät Tottenham rinnalle.
4. W.B.A.:lle kotona tappio ja vieraissa nihkeä tasapeli. Kotimatsi osoitti nuoren Arsenal-miehistön heikkoudet henkisellä puolella. Toisessa matsissa Almunia-Squillaci-kaksikko lahjoitti pari maalia eteen ja aika loppui kesken, vaikka Van Persie kaikkensa yritti nostaa punaiset vielä voittoon.
5. Molemmat Sunderlandille kärsityt tasapelit olivat kirveleviä takaiskuja. Ensimmäisessä matsissa Rosicky missasi 1-0 tilanteessa rankkarin ja Sunderland tuli aivan kalkkiviivoilla puolustuksen paniikkihässäkän jälkeen tasoihin. Toinen matsi oli Arsenalilta aivan järjetöntä vyörytystä, mutta palkintoa ei tullut. Chamakh puski rimaan, Arshavin kaadettiin läpiajossa ja kertaalleen venäläinen liputettiin väärin paitsioon.
|
