Kausi 2009-2010Mennyt kausi oli Juventuksen heikoin Serie A:ssa sitten kauden 1990/91, jos sopupelikausia ei lasketa mukaan. Tuolloin joukkue jäi (niin ikään) seitsemänneksi ja europelien ulkopuolelle.
Vielä viime syksynä kukaan tuskin osasi odottaa sellaista katastrofia, mikä Juvea oli lopulta kohtaaman. Kesällä seuraan oli viimeinkin saatu pelintekijä Diegon muodossa, ja siirtoikkuna toi Torinoon muitakin mielenkiintoisia nimiä, kuten loistavan edelliskauden Fiorentinassa pelanneen Felipe Melon sekä paluumuuttajamaailmanmestarifabiot, Cannavaron ja Grosson. Penkin päässä ruoriin tarttui keltanokka, mutta aito
juventino, Ciro Ferrara. Myös kabinetissa koitti uusi aika Jean-Claude Blancin myötä.
Kausi alkoi loistavasti, ja etenkin toisen kierroksen vierasvoitto Romasta antoi uskoa tulevasta glooriasta. Uudet hankinnat loistivat kentällä, mutta valitettavasti esimerkiksi Diego pelasi jo tuolloin elokuussa kauden parhaan pelinsä.
Viidenneltä kierrokselta Genoaa vastaan alkoi kuitenkin neljän ottelun voitoton putki, joka enteili jo mitä tuleman pitää. Juve sai kuitenkin kurssinsa käännettyä, mutta otteet olivat ailahtelevia. Inter kaatui komeasti joulukuun alussa, mutta kolme päivää tuon ottelun jälkeen nähtiin kauden todellinen käännekohta: 4-1 pataan Mestarien liigassa kotikentällä Bayernilta, ja Juve oli ulkona UCL:n pudotuspeleistä.
Bayern-tappion jälkeen syöksykierre alkoi, ja Juve kompastui muun muassa sellaisiin jättiläisiin kuin Bariin, Chievoon ja Cataniaan (kotikentällä!?). Viimeistään kevätkauden alkuun mennessä Ferrara oli osoittautunut täysin kyvyttömäksi johtaa vielä tämän kokoluokan orkesteria, ja mies saikin lähteä tammikuun lopussa.
Ferraran tilalle hälytettiin pari kautta työttömänä ollut Alberto Zaccheroni. Kokenut ”Zac” ei kuitenkaan onnistunut kääntämään uppoavan laivan kurssia, vaan sama kohellus jatkui. Peluutuksessa ei ollut koko kauden aikana mitään järkeä, vaan ottelusta toiseen kentällä surffailivat umpisurkea Melo sekä kiukutteleva Camoranesi samalla kun Sebastian Giovincon kehitys tukahtui untuvatakin syövereihin vaihtopenkillä.
Joukkueen peli-ilo tuntui vain katoavan sitä mukaa kun kesä lähestyi. Joitain välähdyksiä matkalle mahtui, kuten Ajaxin kaataminen Eurooppa-liigassa, mutta niissäkin kinkereissä aneeminen Juve-lauma tuli tiensä päähän. Fulham tuli neljännesvälierissä takaa kivuliaasti ja suu hymyssä, ja tuli ohi – anasaitusti!
Loppukeväästä valahdettiin pykälä pykälältä kotiliigassa alemmas, kunnes toukokuun 16. päivän iltana
La Vecchia Signora, Italian kaikkien aikojen menestynein jalkapalloseura, komeili Serie A:n sarjataulukossa sijalla seitsemän.
Kausi 2010-11Jälleen kerran Stadio Olimpicolla on tehty perusteellinen suursiivous, ja Juventus valmistautuu uuteen kauteen täysin uusin eväin. Optimisti sanoo, että nyt on saumat pitkälle, mutta realisti ja pessimisti muistelevat aikaisempien kesien siirtoruletteja ja niitä seuranneita pettymyksiä.
Jälleen palettia on lähdetty muokkaamaan ylhäältä asti. Blancin pesti seuran presidenttinä päättyi viime kauteen ja uutena hänen tilallaan aloittaa seurahistorian neljäs Agnelli, Andrea. Hänen ensimmäinen ratkaisunsa uudessa työssään oli uuden päävalmentajan hankinta.
Hätäratkaisuksi kesken kauden hankittu Zaccheroni sai väistyä Sampdorian Mestarien liigaan viime kauden päätteksi johdattaneen Luigi Del Nerin tieltä. Elokuussa 60-vuotispäiviään viettävä Del Neri nimitettiin Italian viime vuosien kenties epäkiitollisimpaan (Lazion ohella toki) valmennuspestiin heti kauden päätyttyä, ja hän sai näin reilusti aikaa joukkueen kokoamiseen. Del Neri saa myös aikaisempia valmentajia vapaammat kädet joukkueen muokkaamiseen, sillä myös viime kausina siirtorintamalla koheltaneen urheilutoimenjohtaja Alessio Seccon pesto Juvessa päättyi keväällä.
Odotukset kauden suhteet ovat tottakai ristiritaiset, mutta myös optimistiset. Minimitavoitteeksi mahalaskun jälkeen voidaan laittaa neljän parhaan joukkoon sarjassa. Eurooppa-liigaan ei mielestäni tulisi satsata sen enempää kuin vaikkapa Coppaankaan, vaan keskittyä nyt sataprosenttisesti kotiliigaan.
Del Neriltä toivon ennen kaikkea nuorten (De Ceglie, Marchisio, Bonucci, Giovinco) rohkeaa sisäänajamista, sillä siinä aikaisemmat luotsit ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet.
SiirtorumbaStadio Olimpicon ovet ovat taas käyneet tiuhaan tahtiin ja porukkaa on lapannut (ja tulee lappaamaan) ees taas pitkin kesää. Lähtijöistä suurimmat nimet ovat öljymiljoonien perässä Arabiemiraatteihin jäähdyttelemään lähtenyt Fabio Cannavaro (jota ei oikeastaan tule liiemmin ikävä), jo viime kevään Stuttgartissa lainalla pelannut Cristian Molinaro sekä lopullisesti Bariin kaupattu Sergio Almiron. Myös tammikuussa lainattu Antonio Candreva palasi Udineseen.
Tulopuolella mielenkiintoisia nimiä riittääkin sitten useampi. Puolustukseen hankittiin lupaavaa italialaisverta Marco Mottan ja Leonardo Bonuccin muodossa ja keskikentän laidoille puolestaan Azzurri-pelaaja Simone Pepe sekä uruguaylainen Jorge Martinez. Maalivahtiosasto sai vahvistuksekseen Marco Storarin Milanista ja kärkeen lainattiin Palermosta Davide Lanzafame.
Huhuissa on taas pyörinyt mitä villeimpiä nimiä. Puolustukseen ollaan oltu tuomassa muun muassa William Gallas'ta ja Andrea Barzaglia ja keskikenttäpelaajista kovin vääntö on käyty CSKA:n Milos Krasicista. Kärkeen tarjolla on ollut jo parin kauden kestohuhu Edin Dzeko sekä nyt myös Atlético-kaksikko Sergio Agüero-Diego Fórlan.
Viimeksimainituista toinen saattaisi olla hyvinkin potentiaalinen tulija siinä mielessä, että Atlético on osoittanut kiinnostusta hankkia loistavan kevään Madridissa pelannut Tiago kokonaan itselleen. Myös Mauro Camoranesin on huhuttu vaihtavan maisemaa. Lisäksi David Trezeguet'ta ja Sebastian Giovincoa ollaan yhdistetty huhuissa uusiin seuroihin.
Lainapolitiikka Sienan kanssa jatkuu, kun
primavera-pelaajat Ciro Immobile ja Luca Marrone lainattiin Toscanaan. Viime kaudella Sienassa pelannut ruotsalaisnuorukainen Albin Ekdal sekä hyökkääjä Cristian Pasquato sen sijaan ovat vielä ykkösjoukkueen kirjoilla, samoin kuin Barcan akatemiasta viime kesänä siirtynyt Iago Falque.
Siirrot 2010:Sisään:
Marco Storari (MV, Milan, 4,5 m€)
Simone Pepe (KK, Udinese, 2,6 m€ laina/osto-optio 7,5 m€)
Davide Lanzafame (H, Palermo, laina)
Leonardo Bonucci (P, Bari, 15,5 m€)
Jorge Martínez (KK, Catania, 12 m€)
Marco Motta (P, Udinese, 1,25 m€ laina/osto-optio 3,25 m€)
Ulos:
Fabio Cannavaro (P, Al-Ahli, ilmainen)
Cristian Molinaro (P, Stuttgart, 3,9 m€)
Lorenzo Ariaudo (P, Cagliari, yhteisomistus)
Sergio Almiron (KK, Bari, yhteisomistus)
Antonio Candreva (KK, Udinese, laina päättyi)
Ciro Immobile (H, Siena, laina)
Luca Marrone (KK, Siena, laina)
Antonio Chimenti (MV, lopetti)
Joukkue 2010-2011:Maalivahdit:#1 Gianluigi BuffonYksi viime vuosikymmenen maailman parhaista maalivahdeista alkaa tulla vanhaksi – valitettavasti. Torjujana mies on edelleen maailman kärkiluokkaa, mutta 32-vuotiaan veskarin fysiikka alkaa pettää. Viime kausi meni osittain reisille selkävaivojen takia ja Gigin vyölle kertyi vain 21 ottelua. MM-kisoissa miehen selkä petti uudestaan, ja Juventus aloittaakin tulevan kauden ilman monivuotista ykkösvahtiaan.
#13 Alexander ManningerItävallan maajoukkuevahti on ollut mies paikallaan jo parin kauden ajan. Buffonin loukkaantumiset ovat antaneet odotettua enemmän näyttöpaikkoja, mutta Alex on suoriutunut niistä varsin hyvin. Ehdottomasti yksi Serie A:n parhaita kakkosmaalivahteja.
#32 Marco StorariDel Neri reagoi Buffonin selkävaivoihin välittömästi hankkimalla Manningerin kilpailijaksi Milanista kokeneen Storarin. Lainalla eri puolella Italiaa viime kaudet viettänyt maalivahtiosaston nestori pelasi männä kaudella Del Nerin alaisuudessa Sampdoriassa, joten valmennuskuviot pitäisivät ainakin olla Storarille tuttuja.
Puolustus:#2 Marco MottaUdinesesta osto-option kera lainattu 24-vuotias puolustaja on vastaus jokaisen juventinon monivuotisiin rukouksiin. Vihdoinkin Zdenek Grygeralle ja Jonathan Zebinalle on oikealle tarjolla vaihtoehto, jonka taso riittää muitakin kuin Lecceä vastaan. Romassa vähälle peliajalle viime kaudella jäänyt Motta on kaiken järjen mukaan avauskokoonpanon oikea laitapuolustaja.
#3 Giorgio ChielliniItalian tämän hetken paras toppari on ainoa Juventuksen viime kauden ryhmästä, joka saa arvosanakseen kiitettävän. Rauhallisen, taitavan ja edelleen hurjaa tahtia kehittyvän Chiellinin ympärille on rakennettu ja tullaan rakentamaan niin Juventuksen kuin Italian maajoukkueenkin puolustus. Joukkueen tärkein pelaaja – avauksen mies aina kunnossa ollessaan.
#6 Fabio GrossoLoistavan MM-lopputurnauksen 2006 maineella edelleen ratsastava Grosso näytti viime kaudella, ettei taso meinaa enää aivan riittää. Jos ja kun Del Neri lähtee rakentamaan pidempikestoista runkoa Juventukselle, jää Grosso nokkimisjärjestyksessä Paolo De Ceglien (tai jonkun mahdollisen uuden hankinnan) taakse. Uskon ja toivon hartaasti, että näin käy.
#15 Jonathan ZebinaRanskalaisturisti on pyristellyt joukkueen mukana jo kaudesta 2004 lähtien ja saanut vastuuta uskomattoman paljon tasoonsa nähden. Mottan tulon myötä näin tuskin tulevalla kaudella tulee käymään, onneksi. Varovainen hatunnosto viime kevään komeasta debyyttimaalista eurokentillä Fulhamia vastaan.
#19 Leonardo BonucciCannavaron korvaajaksi Barista reilulla 15 miljoonalla eurolla hankittu Italian maajoukkuetoppari on takuulla yksi kesän mielenkiintoisimmista hankinnoista. Vasta 23-vuotias puolustaja oli yksi viime kauden ehdottomista onnistujista Serie A:ssa.
#21 Zdenek GrygeraTshekkipuolustaja oli vuonna 2007 Ajaxista tullessaan ihan ”ok-tason” pelimies, mutta viime vuosina taso on laskenut roimasti. Sama kuin Zebinaan: Motta pudottaa penkille ja hyvä niin, sillä kilpailua jos mitä Grygerakin kaipaa.
#29 Paolo De CeglieZaccheronin aikana vasempana laitalinkkinä pelannut De Ceglie on (ainakin toivottavasti) Del Nerin ykkösvaihtoehto vasemmaksi puolustajaksi. Terävistä nousuistaan tutuksi tullut 23-vuotias De Ceglie ei ole lähtenyt aivan siihen lentoon, mitä häneltä primavera-aikojen perusteella odotettiin. Kenties nyt on vuorossa läpimurtokausi.
#33 Nicola LeggrottaglieKonkari jatkaa viime kauden tapaan kolmostopparin roolissa, ja on siihen ihan kohtalaisen pätevä. Ikä alkaa painaa ja otteet varsinkin jalalla ovat välillä armottoman kankeita. Pääpelissä kuitenkin edelleen loistava puolustaja – niin omassa kuin vastustajankin päässä.
Keskikenttä:#4 Felipe MeloViime kesänä suurella kohulla Fiorentinasta siirtynyt brassi oli yksi viime kauden suurimmista flopeista koko jalkapalloilevassa maailmassa. Hengetöntä, laiskaa löntystelyä pelistä toiseen höystettynä radikaaleilla virheillä. MM-kisojen perusteella odotukset ensi kauden suhteen eivät ole hirveän korkealla.
#5 Mohammed SissokoMalilainen on melko kaksijakoinen tapaus. Joka toisessa ottelussa mies on suurin piirtein maailman paras ankkuri ja joka toisessa viikate heiluu joko 5 sekuntia liian aikaisin tai liian myöhään. Sissokon ominainen paikka on keskikentän pohjalla, mutta hän tarvitsee rinnalleen astetta luovemman kaverin. Momon omat pelinrakennustaidot kun ovat samaa luokkaa kuin sivullekirjoittaneella.
#7 Hasan SalihamidzicVaikka miehet vaihtuvat Juventus-leirissä joka kesä tiuhaan tahtiin, niin Stadio Olimpicon pukuhuoneessa paidan nro. 7 joka elokuu tuntuu pukevan päälleen tuttu mies: Hasan ”Brazzo” Salihamdzic. 33-vuotias konkari on lopulta melko sympaattinen tapaus. Mies pystyy (tai pystyy ja pystyy) pelaamaan käytännössä mitä tahansa muuta pelipaikkaa paitsi maalivahtia ja puhdasta kärkeä, muttei ole millään näistä tonteista kovinkaan hyvä. Toivottavasti loukkaantumissuma ei äidy niin pahaksi, että Brazzoa tarvitsisi avaukseen kauhean monessa pelissä istuttaa.
#8 Claudio MarchisioMarchisio kuuluu myös niihin harvoihin pelaajiin, joita ei tarvinnut viime kaudella kirota jokaisen ottelun jälkeen. Melko nuoresta iästään (24 v.) huolimatta jo parin kauden ajan Juventuksen runkopelaajiin kuulunut Marchisio viihtyi viime kaudella lähinnä vasemalla laidalla, jossa Pavel Nedvedin saappaiden täyttäminen ei kuitenkaan aivan onnistunut. Hän ottanee kuitenkin vasemman puolen itselleen myös tulevalla kaudella.
#14 Sebastian GiovincoYksi Italian lupaavimmista pelaajista on kärsinyt viimeiset kaksi kautta Juventus-luotsien idioottimaisesta peluutuksesta. Giovinco on lähes poikkeuksetta kentälle tultuaan ollut energisempi kuin pelaaja jonka hän on korvannut. Juve-fanien suuri suosikki on ilmoittanut vaihtavansa maisemaa, mikäli peliaikaa ei ala herua. Toivottavasti Del Neri uskaltaa antaa tälle viimeinkin vastuuta.
#16 Mauro German CamoranesiArgentiinalaissyntyinen Camoranesi on kuulunut Juven runkopelaajiin jo useamman kauden ajan. Mauro kuuluu myös tähän ns. ”uskolliseen kaartiin”, joka jatkoi seurassa läpi Serie B-session, vaikka ottajia olisikin ollut. Viime kaudella Camoranesin otteissa näkyi kuitenkin turhautuminen, eikä pelaamisesta tullut mitään. Camoa on huhuttu muun muassa Olympiakosiin, mutta ainakin tätä kirjoittaessa työnantaja ei ole vielä muuttunut. Pepen ja Martinezin hankkiminen kuitenkin ennakoi vanhojen laitureiden lähtöä.
#18 Christian PoulsenPuolustavien keskikenttäpelaajien nokkimisjärjestyksessä kolmantena tuleva juutti ei kuulu juventinojen suosikkeihin. Poulsenista maksettiin aikanaan täysin suhteeton siirtosumma, ja loppujen lopuksi oikeasti hyvät 90-minuuttiset/kausi ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Piirun verran luovempi kuin Sissoko, mutta valovuosia jäljellä kaksinkamppailuissa.
#23 Simone PepeUdinesesta lainattu Italian maajoukkuepelaaja vahvistaa Juventuksen laituriosastoa. 26-vuotias Pepe ei ole koskaan noussut ns. suuren yleisön tietoisuuteen ja MM-tasollakin vastuuta on tullut vasta aivan viime aikoina. Menee kuitenkin nokkimisjärjestyksessä Camoranesin edelle oikealle.
#25 Jorge Andrés MartínezMonipuolinen uruguaylainen saapui 12 miljoonalla eurolla Cataniasta. Martinez pystyy pelaamaan sekä molemmilla laidoilla, että ns. kakkoskärjen roolissa. Ikää Martínezilta löytyy jo 27-vuotta, joten melko valmis pelimies on kyseessä.
#27 Albin EkdalViime kauden Sienassa lainalla viettänyt ruotsalainen sai hyvin vastuuta toscanalaisseurassa, mutta edustuksen pelaavaan kokoonpanoon murtautuminen saattaa silti olla vielä liian kaukana. Lähtee luultavasti lainalle myös tulevaksi kaudeksi.
#28 Diego Ribas da CunhaViime kesänä vihdoin ja viimein kauan vatvottu siirtosaaga saatiin päätökseen, kun Diego vaihtoi Bremenin vihreän Torinon valkomustaan. Alku oli vakuuttava: totaalinen dominointi Romaa vastaan vieraskentällä, kaksi tehtyä maalia 3-1-voitossa! Siihen kaikki kuitenkin jäi. Bremenistä tuttu luovuus loisti poissaolollaan noin 2/3:ssa kauden otteluista. Del Neri rakentaa kuitenkin joukkueensa edelleen Diegon ympärille, toivottavasti tällä kertaa paremmalla menestyksellä.
#30 Tiago MendesJuventuksessa täysin hyödytön pelaaja joka ei tuntunut tulevan toimeen kenenkään kanssa, mutta Atléticossa loistava kevätkausi lainalla. Pysyvä siirto on vain ajan kysymys, Torinossa tuskin tulee enää vaikuttamaan.
Hyökkäys:#9 Vincenzo Iaquinta30-vuotiaan 'Quintan viime kausi oli loukkaantumisten pilaama. Ehjänä ollessaan Iaquinta oli kuitenkin Juven hyökkäyskvartetista ehdottomasti tehokkain. Pitkä rymistelijä joka tarvitsee rinnalleen luovemman kaverin. Yksinään ei pärjää.
#10 Alessandro Del Piero (kapteeni) Pinturicchiolla lähtee jo huikea 18. kausi Juventuksen paidassa. Ikää kolahtaa mittariin marraskuussa 36 vuotta, joten tuleva kausi voi hyvinkin olla Alexin viimeinen. Vauhti ja ideat alkoivat loppua jo viime kaudella ajoittain, mutta Del Piero on edelleen parhaana päivänään yksi liigan taitavimpia lukemaan peliä.
#11 Carvalho de Oliveira AmauriItalialaistuneeseen ex-brassiin iski viime kaudella sama vaiva kuin maanmiehiinsäkin ja kaikki tuntui menevän pieleen. Etenkin maata pitkin Amaurin suoritukset olivat ajoittain erittäin jäätäviä ja muutoin pimennossa läpi ottelun seilannut hyökkääjä nousi esiin ainoastaan keskityspalloissa. Taistelee Iaquintan kanssa ”fyysisen” kärkipelaajan paikasta.
#17 David TrezeguetRanskalaishyökkääjä sai vihdoin viime kaudella loukkaantumiskierteen selätettyä, mutta pelaamattomuus ja iän tuoma kankeus näkyivät otteissa. Tuleva kausi on todennäköisesti
Trezegolin viimeinen Torinossa.
#20 Davide LanzafameJo kaksi vuotta sitten Juventuksen kirjoilla ollut 23-vuotias Lanzafame lainattiin jälleen kokeilemaan, josko mies olisi joukkueelle tarpeen. Viime kaudet ympäri Italiaa pelannut Lanzafame on alkanut nousta Serie A -tason pelimieheksi ja tuo sopivaa kilpailua viime kauden kärkikvartettiin.
#24 Cristian PasquatoViime kauden Serie B:ssä viettänyt 20-vuotias lähtenee todennäköisesti lainalle myös tulevaksi kaudeksi, ainakin toivottavasti.
Optimiavaus (4-4-2):------------ Buffon
Motta - Chiellini - Bonucci - De Ceglie
------------ Melo
Pepe -------------------- Marchisio
------------ Diego
------ Iaquinta ---- Del Piero
(4-5-1):------- Melo -- Sissoko
Pepe ----- Diego ----- Marchisio
--------- Iaquinta
Uuden kauden myötä myös pääsponsori vaihtuu. Paidoissa komeilee Fiatin/New Hollandin sijaan vedonlyöntitoimisto BetClicin logo:

e. otteluita:
18.07. HSV - Juventus (friendly) 0-0
24.07. Juventus - Lyon (friendly)
29.07. Shamrock Rovers A (UEL)
05.08. Shamrock Rovers H (UEL)Uusi kausi on näin avattu myös FF2:lla!
Päivittelen avausviestiä siirtojen yms. edetessä.