Onko Veikkausliigaseurojen skouttaus lapsenkengissä ?

[Elmslie Ender]

Suomessa Kakkosta alemmista sarjoista liigaseurojen on aika turha etsiä pelaajia. Toki sieltä saattaa joskus löytyä jotain, mutta ne ovat harvinaisia yksittäistapauksia. Liian usein on nähnyt, että Kolmosessa tai Nelosessa loistava pelaaja ei pärjää edes Kakkosessa mahdollisuuden saatuaan. Ei kannata tuhlata resursseja ainakaan suurten kaupunkien ympäristössä näihin, koska potentiaaliset ja riittävän kunnianhimoiset pelaajat ovat etsiytyneet korkeammalle. Eri asia, jos lähistöllä ei ole yhtään isompaa seuraa.

Olen samaa mieltä Keskilinkin kanssa, että vain nuoriin pelaajiin kannattaa kiinnittää huomiota. Kakkosen tasolta voisi löytää liigaan varsin kehityskelpoisia pelaajia. Jotkut pelaajat saavat tilaisuuden liigassa vain siksi, että ovat liigaseuran junnuja ja jotkut lahjakkaammat jäävät Kakkoseen, kun eivät ole liigaseuran junnuja eivätkä saa tilaisuutta korkeammalla.

Alasarjoissa on kuitenkin erilaisia seuroja. Monesti on pelaajalle parempi hakea kokemusta ensin Kakkosesta ja Ykkösestä kuin mennä liigaan istumaan penkille, jos vain harjoittelu seurassa on riittävän laadukasta. Toisissa seuroissa on, toisissa ei.

[Lortto]

En nyt tarkoittanut etteikö alasarjojen vahtaamista voisi parantaa, mutta onko oikeasti liigatason pelaajia mennyt haavien ohitse?

Uskoisin, että on. Monelle potentiaaliselle pelaajalle, joka esim. ajattelee ettei Suomessa voi tienata jalkapallolla, ei halua eikä jaksa tyrkyttää itseään liiga/ykkösen seuroille. Mutta jos liigaseura ottaa itse yhteyttä, niin kipinä todelliseen jalkapalloilulliseen satsaukseen voi löytyä ja pelaajasta voi kehittyä hyvä liigapeluri tai jopa enemmän.

Ruotsi on siinä huono vertailukohta, että Suomessa tosiaan kaikki romahtaa jo melkoisesti liigan ja ykkösen välissä. Kakkonen ja kolmonen ovatkin jo amatööripohjaisia sarjoja, joten jonkun kolmosen maalikuninkaan pärjääminen liigassa on aika epätodennäköistä. Ruotsissa on kuitenkin enemmän pelaajia, enemmän katsojia ja enemmän rahaa myös nelosdivaritasolla, joka hyvin saattaa olla Suomen Ykkösen tasoa.

Enpä usko, että missään maassa kolmosen maalikuningas pärjää samantien maan pääsarjassa. Samaten tuo hyppäys ykkösen ja liigan välillä on suuri maassa kuin maassa. Jotkut ykkösen loistavat maalipyssyt hyytyvät liigassa pahasti, kun taas joku keskinkertaisesti maaleja tekevä ykkösen pelaaja voi paukuttaa samanlaisia maalimääriä myös liigassa. Usein kyse on pelaajatyypistä. Usein, maassa kuin maassa, ykkösen maalipörssin kärjessä pyörii suhteellisen raskastekoisia, taidoiltaan välttäviä, pelaajia (vrt Kuqi Englannissa, Mäkelä Suomessa), jotka eivät sitten pärjääkkään taidollisesti kovemmassa pääsarjassa.

Ei se silti tarkoita sitä, että parantamiseen varaa ei olisi, mutta tässä on sama kysymys kuin ulkomaille lähetettävien scouttien kanssa eli onko todennäköisyys merkittäviin kaappauksiin niin suuri, että uhraus muutenkin hyvin rajallisista resursseista kannattaa?

Mitenkähän kovana uhrauksena voi pitää sitä, että liiga/ykkösen valmentajat/joukkueen organisaatioon kuuluvat käyvät katsomassa lähialueiden alasarjapelejä? Pääsyliput ja matkakulut tuskin ovat päätä huimaavia. Silmään saattaa hyvällä tuurilla osua joku hiomaton timantti, joka kannatta kutsua näytille/ottaa harjoitusrinkiin mukaan, eikä tarvitse maksaa mitään siirtosummia.

[Keskilinkki]

Enpä usko, että missään maassa kolmosen maalikuningas pärjää samantien maan pääsarjassa.

En nyt muista aivan varmasti oliko kyse peräti kolmosen maalikuninkuudesta, mutta Hakassa pelasi joskus vuonna 1981 (?)  kaveri nimeltä Marjomaa, etunimi ei nyt tule mieleen. Hän oli mättänyt maaleja (muistaakseni) jossain kolmosen joukkueessa (Sääksmäen Sopu?) ja nostettiin Hakan rinkiin, jossa pelasi myös UEFA-Cupin otteluja ainakin Kiovan Dynamoa vastaan. Marjomaa teki myös maaleja Hakassa (7-8 kpl?) ja hänet nimettiin silloisessa mestaruussarjassa syksyn kohuhyökkääjäksi.

Marjomaa ei tullut aivan pystymetsästä. Hän oli kai entinen Hakan juniori, joka oli siirtynyt pelaamaan alempiin divareihin. Minulle syntyi käsitys, että siirtymisen syynä oli enemmän kaverin sosiaalinen kypsymättömyys kuin pelilliset taidot. Syksyn aikana käväisin katsomassa muistini mukaan Hakan ja Kuusysin ottelun yhdessä erään keravalaisen naisen kanssa. Kun palasimme takaisin junalla pääkaupungin suuntaan, niin vaihdoimme Riihimäellä Lahdesta tulevaan junaan, joka pysähtyisi Keravalla. Kun keskustelimme junassa kyseisestä ottelusta ja Marjomaasta, niin vastapäätä istunut mies kysyi hämmästyneenä, että näimmekö kyseisen ottelun. Ilmeni, että hän oli Kuusysin pelaaja, joka ottelun jälkeen Lahteen palattuaan hyppäsi junaan ja lähti Helsinkiin, jossa hän opiskeli kai jossain Kauppakorkeassa (jos muistan oikein). En enää muista kyseisen lahtelaispelaajan nimeä. Hän taisi pelata Kuusysin keskuspuolustuksessa.

No joka tapauksessa kyseinen pelaaja kertoi, että Marjomaa oli jossain tilanteessa ottelun aikana sanonut jollekin joukkuetoverilleen jotain, mitä lahtelaispelaajan mukaan ei pitäisi sanoa omalle joukkuetoverilleen. Lahtelaispelaaja ei pitänyt Marjomaata kovin "fiksuna", jos asia ilmaistaan lievennettynä. Muistini mukaan Marjomaan ura Hakassa jäi aika lyhyeksi. Oman käsitykseni mukaan kyse oli juuri hänen puutteellisista sosiaalisista taidoista. Eli alemmista divareista saattaa löytyä ihan kelvollisia pelaajia, mutta jalkapallotaitojen sijasta esteeksi ylemmillä tasoilla pelaamiselle voi tulla pelaajan sosiaaliset taidot.

[shots]

Ruotsi on siinä huono vertailukohta, että Suomessa tosiaan kaikki romahtaa jo melkoisesti liigan ja ykkösen välissä. Kakkonen ja kolmonen ovatkin jo amatööripohjaisia sarjoja, joten jonkun kolmosen maalikuninkaan pärjääminen liigassa on aika epätodennäköistä. Ruotsissa on kuitenkin enemmän pelaajia, enemmän katsojia ja enemmän rahaa myös nelosdivaritasolla, joka hyvin saattaa olla Suomen Ykkösen tasoa.

Millä tavalla tarkoitat Ykkösen tasoa? Taustoilta? Tuskin tarkoitat pelillisesti..?

Jos pitää karkeasti vertailla pelintasoa ja organisaatioita Suomen ja Ruotsin välillä niin voidaan ajatella että Allsvenskan on omassa kastissaan, Veikkausliiga Superettania vastaava, Suomen Ykkönen vastaan nykyista Ruotsin ykköstä (ex-kakkonen) jne. Ennenkuin kukaan ottaa hernettä nokkaan niin tämä on siis yleismaallinen arvio mitä varmasti suurin osa on itsekin ajatellut.

[kuqi ja pehmeet tatsi]

Millä tavalla tarkoitat Ykkösen tasoa? Taustoilta? Tuskin tarkoitat pelillisesti..?

Jos pitää karkeasti vertailla pelintasoa ja organisaatioita Suomen ja Ruotsin välillä niin voidaan ajatella että Allsvenskan on omassa kastissaan, Veikkausliiga Superettania vastaava, Suomen Ykkönen vastaan nykyista Ruotsin ykköstä (ex-kakkonen) jne. Ennenkuin kukaan ottaa hernettä nokkaan niin tämä on siis yleismaallinen arvio mitä varmasti suurin osa on itsekin ajatellut.

Ainakin Nyköpings bis:ssa(2. divari) pelannut Sami Sanevuori taisi sanoa jossain sanoa että seura oli ihan hoidettu veikkausliiga tasoisesti. Tai ainakin kehui taustoja ihan vuolaasti.

[shots]

Ainakin Nyköpings bis:ssa(2. divari) pelannut Sami Sanevuori taisi sanoa jossain sanoa että seura oli ihan hoidettu veikkausliiga tasoisesti. Tai ainakin kehui taustoja ihan vuolaasti.

Toki poikkeuksia löytyy puolin ja toisin mutta tuo kirjoittamani pätkä on karkea vertailu.

Toki täytyy muistaa että meillä hoidetaan kakkosessakin joitain seuroja paremmin kuin Veikkausliigassa...

[idän_ihme]

Poikkeuksia toki löytyy, mutta myös pitää muistaa että tasokas organisaatio ei tarkoita välttämättä sen kovempaa pelin tasoa, saati sitten parempia pelaajia. Suomessakin ykkönen on kaikesta amatöörimäisyydestaan huolimatta ihan kova sarja. Kakkosestakin löytyy toisinaan todella kovia joukkueita. Ruotsin divarista menee pelaajia Suomen liigaan, mutta homma toimii toisinaan myös toisin päin. Viime vuosina ykkösessä maaleja takonut, mutta liigaseuroissa huonosti pärjännyt Michael Mensah pärjäsi hyvin viime vuonna ruotsin divarissa ja pelaa käsittääkseni ensi kaudella liigassa.

[Viltsu]

Osaltaan lapsenkengissä skouttaus on. Luotetaan paljon agentteihin, mutta agentithan edustavat pelaajia ja tässä se ongelma syntyy. Totta kai seuroilla on myös kokemuksia joistain agenteista, joiden kanssa yhteistyö on toiminut, mutta liian usein erehdytään. Otetaan esimerkki: seura hakee kärkipelaajaa ja agenttien toimesta suositellaan tiettyä nimeä, johon sitten päädytään. Pelaajan tultua Suomeen todetaan, että ei ole vahvistus. Ei pysty pelaamaan targettina eikä oikein 4-4-2 -systeemin toisenakaan kärkenä. Sitten tarkempi tutkiskelu osoittaa, että kaveri on ikänsä pelannut laitahyökkääjää 4-3-3 -systeemillä. Laitahyökääjän rooli on kuitenkin ihan eri, kuin kärkimiehen tai laitalinkin rooli, joita Suomessa paljon suositaan.

Kyllä pelaajaa pitäisi käydä katsomassa useamman kerran, ennen kuin sopimus tehdään.

[Sasha]

Eli alemmista divareista saattaa löytyä ihan kelvollisia pelaajia, mutta jalkapallotaitojen sijasta esteeksi ylemmillä tasoilla pelaamiselle voi tulla pelaajan sosiaaliset taidot.

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että alemmissa sarjoissa pelaa sosiaalisesti keskimäärin rajoittuneempia pelaajia kuin liigassa? Aika mielenkiintoinen päätelmä jonkun 80-luvun alun yksittäistapauksen perusteella.

[Rikkiviisas]

Uskoisin, että on. Monelle potentiaaliselle pelaajalle, joka esim. ajattelee ettei Suomessa voi tienata jalkapallolla, ei halua eikä jaksa tyrkyttää itseään liiga/ykkösen seuroille. Mutta jos liigaseura ottaa itse yhteyttä, niin kipinä todelliseen jalkapalloilulliseen satsaukseen voi löytyä ja pelaajasta voi kehittyä hyvä liigapeluri tai jopa enemmän.

Onhan se toki näinkin.
Silti se kertoo aika paljon kunnianhimon puutteesta kun Suomessa kuitenkin tälläkin hetkellä suurin osa Veikkausliigan seuroista toimii suhteellisen ammattimaisesti. Jos on intohimoa lajia kohti ja haluaa pelata ammatikseen niin kuvittelisi työnhaun kiinnostavan. Ei muissakaan ammateissa tulla kotoa hakemaan.

Mitenkähän kovana uhrauksena voi pitää sitä, että liiga/ykkösen valmentajat/joukkueen organisaatioon kuuluvat käyvät katsomassa lähialueiden alasarjapelejä? Pääsyliput ja matkakulut tuskin ovat päätä huimaavia. Silmään saattaa hyvällä tuurilla osua joku hiomaton timantti, joka kannatta kutsua näytille/ottaa harjoitusrinkiin mukaan, eikä tarvitse maksaa mitään siirtosummia.

Kuten sanottu niin useilla seuroilla on yhteistyötä lähialueen alasarjaseurojen kanssa, joten kaiken järjen mukaan tiedon pitäisi kulkea. Mitä tulee pelien katsomiseen niin varmasti sitä tehdään, mutta se on sitten pois muusta työstä tai henkilön vapaa-ajasta. Tokihan jalkapallossa on Suomessa kyse aika paljon kutsumusammatista, mutta silti on aina syytä muistaa, että taustalla ovat taloudelliset kysymykset ja työntekijät ovat vain ihmisiä.

Millä tavalla tarkoitat Ykkösen tasoa? Taustoilta? Tuskin tarkoitat pelillisesti..?

En nyt tietenkään pelillisesti, ainakaan sen jälkeen kun olen viestitolkulla kirjoittanut, että Veikkausliigan kärkijoukkueet olisivat pelillisesti Allsvenskanin keskikastia  Ihan tuollaiseen takinkääntöön en pysty venymään...

Jos pitää karkeasti vertailla pelintasoa ja organisaatioita Suomen ja Ruotsin välillä niin voidaan ajatella että Allsvenskan on omassa kastissaan, Veikkausliiga Superettania vastaava, Suomen Ykkönen vastaan nykyista Ruotsin ykköstä (ex-kakkonen) jne. Ennenkuin kukaan ottaa hernettä nokkaan niin tämä on siis yleismaallinen arvio mitä varmasti suurin osa on itsekin ajatellut.

Organisaatioltaan ja puitteiltaan Allsvenskanin kärki on omaa tasoaan, pelillisesti myös Veikkausliigan kärkijoukkueita edellä, mutta tuolla tasolla erot ovat kuitenkin jo suhteellisen pieniä eli Veikkausliigan kärki voisi hyvinkin olla Allsvenskanin keskikastia.

Ruotsissa jalkapallossa on kuitenkin rahaa, mikä heijastuu toimintaan aina alasarjoihin asti. Suomessa se vähäinenkin raha tuntuu katkeavan Ykkösen kärjen ja keskikastin välissä, joka sitten heijastuu organisaatioon. Ruotsin Nelonen on siinä mielessä siis Suomen Ykkösen alapään tasoa ja muuten Superettaniin saakka heilutaan organisaation sekä resurssien puolesta Veikkausliigan häntäpään ja Ykkösen keskikastin välissä.

Tämä tarkoittaa sitä, että lahjakkaat lupaukset voivat valita useammasta eri sarjatasosta kuin Suomessa ja eri sarjatasoilla on ainakin puoliammattimaista toimintaa. Suomessa läpimurto tarkoittaa sitä, että pääsee pelaamaan Ykköstä tai Veikkausliigaa. Ruotsissa voi pelata tosissaan alempiakin sarjatasoja ja sen takia siellä alasarjojen tarkkailemisesta on enemmän iloa kuin Suomessa.

Tokihan joku ujo pelaaja voi potkia palloa siellä Kolmosessa, mutta jos tekee joka pelissä hattutempun niin eiköhän puskaradio ala laulaa ja kutsu testiin tule. Valmentaja-, pelaaja-, lehdistö-, ja valitettavasti myös yleisöpiirit kun ovat sen Suomessa kuitenkin niin pienet.

Viimeistään täällä Futisforumilla aletaan hehkuttaa sitä uutta Forssellia/Litmasta/Hyypiä/Niemeä  :

[Clint Itäpuu]

On, mutta toivottavasti menossa parempaan päin. Tämä Ilin (kolmas peräkkäinen) matka on siitä hyvä esimerkki. Aikaisemmin faksit pukkasivat uutta Ronaldinhoa ja Zlatania jatkuvalla soitolla, jotka olivat paikallisia leipureita yms. Tämä on osaltaan jo eteenpäin menoa että joku seurasta (Ili Mypasta, Saarnio lupista) menee itse paikan päälle seuraamaan pelaajia. Siinä ei tietysti paljoa ole aikaa seurata tarjokkaita, mutta kyllä siinä ainakin ne pahimmat puujalat saa karsittua pois.

Jos paikanpäällä joku on jo scoutannut jotain mielestään hyviä ehdokkaita (esim. tässä tapauksessa Oliveira) niin sekin säästää aikaa ja vaivaa (olettaen että scoutti osaa työnsä). Jos taas scoutti on aivan puusilmä ja tarjoaa vain täyttä skeidaa niin kyllä sekin äkkiä selviää.
Eli ulkomaille suhteet kuntoon ja seurasta joku paikanpäälle. Ja tietysti Ykköseen ja Kakkoseen matseja seuraamaan (nimenomaan nuoria).

[kinkladze]

[Bristol Rovers]

Masalin, olé!

[Clint Itäpuu]

Tuli vaan mieleen, että ei se seuroille nyt niin hirveän kalliiksi voi tulla pitää jotain ulkomaista scouttia palkkalistoilla. Ajatellaanpa vaikka Brasilian tai Venäjän (pl. Moskova) keskipalkkoja, ei ne varmaan montaa sataa €uroa tee kuukaudessa. Kuitenkin seuralla olisi päätoiminen tarkkailija esim. Brasiliassa.

[kinkladze]

Aivan turhaa minnekään Venäjälle lähteä scouttaamaan kun siellä junnutkin tienaa paremmin kuin Veikkausliigan ammattilaiset. Korkeintaan jostain Kandalakshan pihapeleistä voi ehkä löytää jonkun epätoivoisen Sergein kolmosen tasolle.:

[Maakuntasatraappi]

Aivan turhaa minnekään Venäjälle lähteä scouttaamaan kun siellä junnutkin tienaa paremmin kuin Veikkausliigan ammattilaiset. Korkeintaan jostain Kandalakshan pihapeleistä voi ehkä löytää jonkun epätoivoisen Sergein kolmosen tasolle.:

Surullisenkuuluisa Denis Volodinhan oli Kantalahden poikia...

Mutta Denis Tumasian tuli 18-vuotiaana Suomeen ja siirtyi 20-vuotiaana siirtokorvauksella Torpedo Moskovaan. Pelasi vielä Jarossa ollessaan Venäjän U21:ssä. Pappa-Jere yrittää saada lisää vastaavia kuvioita kakkosen JBK:n kautta, kun miehen scouttaustaidot eivät jostain syystä Jarolle maistu.   

[kinkladze]

Mistä muuten Denis Tumasian siirtyi Jaroon? Tuliko jonkun liigaseuran akatemiasta? Nousi maajoukkueeseen ilmeisestikin vasta Jarossa pelatessan, eikä Venäjällä ollut noteerattu sitä ennen lahjakkaaksi?

[Alty]

Surullisenkuuluisa Denis Volodinhan oli Kantalahden poikia...

Mutta Denis Tumasian tuli 18-vuotiaana Suomeen ja siirtyi 20-vuotiaana siirtokorvauksella Torpedo Moskovaan. Pelasi vielä Jarossa ollessaan Venäjän U21:ssä. Pappa-Jere yrittää saada lisää vastaavia kuvioita kakkosen JBK:n kautta, kun miehen scouttaustaidot eivät jostain syystä Jarolle maistu.   

Volodinhan onnistui saamaan kaksi kertaa kenkää jo ennen kauden alkua. Se on sellainen meriitti, mitä tuskin kovin monelta muulta pelaajalta löytyy.

[Maakuntasatraappi]

Mistä muuten Denis Tumasian siirtyi Jaroon? Tuliko jonkun liigaseuran akatemiasta? Nousi maajoukkueeseen ilmeisestikin vasta Jarossa pelatessan, eikä Venäjällä ollut noteerattu sitä ennen lahjakkaaksi?

Rostov na Donusta, kaupungin kakkosseurasta (en nyt muista nimeä). Denisin isä-Alexander on ollut Jeren valmentajana Rostovin urheilusisäoppilaitoksessa 1970-luvulla, ja kun pojalle ei oikein näytön paikkaa Venäjältä tainnut löytyä (eikä kelvannut esim. Jarolle) niin siirrettiin sitten JBK:hon kakkoseen. Alexander Tumasian on verraten vaikutusvaltainen hahmo venäläisessä futiksessa (ei nyt mikään supervaikuttaja, mutta erittäin arvostettu vanha valmentaja), ja kun poika pääsi Jaroon niin alkoi ankara lobbaus venäläisten liigaseurojen suuntaan. Tuloksena sitten lopulta siirto.

Venäjällä suhteet ovat tärkeitä, ja niitä Jerellä ja pappa-Tumasianilla riittää. Ja Denis on vastannut huutoon ja pelannut kuulemma erinomaisesti vaikka joukkueella onkin mennyt päin seiniä.

[Keskilinkki]

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että alemmissa sarjoissa pelaa sosiaalisesti keskimäärin rajoittuneempia pelaajia kuin liigassa? Aika mielenkiintoinen päätelmä jonkun 80-luvun alun yksittäistapauksen perusteella.

Et varmaan tullut lukeneeksi, mitä kirjoitin aiemmin tähän aiheeseen? Siinä kerroin toisen esimerkin pelaajasta, joka joistakin hyvistä ominaisuuksista huolimatta ei menestyisi liigassa. Voisin laittaa oikeastaan listan, johon tulee mieleen eri syyt alemmilla sarjatasoilla pelaamisesta niin että voit vapaasti valita sen koskemaan kaikkia pelaajia ja vetää sopivasta syystä herneen nenääsi.

1. Pelinäkemys eri riitä liigatasolle.
2. Harjoitteluasenne ja -kuri ei riitä liigatasolle.
3. Sosiaaliset taidot eivät riitä liigatasolle.

Eli tässä on ne, jotka olen jo tähän mennessä luetellut. Lisää:

4. Perhesyiden vuoksi jotkut pystyvät pelaamaan vain alemmissa divareissa.
5. Työsyiden vuoksi jotkut pystyvät pelaamaan vain alemmissa divareissa.
6. Liian hyvin maistuvat mallasjuomat estävät pelaajaa etabloitumasta ylemmillä sarjatasoilla.
7. Pelaajan taidot eivät riitä pelaamiseen ylemmillä sarjatasoilla.
8. Pelaajien fysiikka ei riitä pelaamiseen ylemmillä sarjatasoilla.
9. Pelaajan loukkaantumisherkkyys estää pelaamisen  ylemmillä sarjatasoilla (mieleen tulee ainakin yksi Sääksmäen Sovun maalivahti, jolla oli aikoinaan kai kolmisenkymmentä luunmurtumaa perä perään eli kaveri taisi mennä vuosien mittaan aika silmittömästi tilanteisiin).
10. Joillakin ei ole yksinkertaisesti kunnianhimoa pelata ylemmillä sarjatasoilla. Jossain kolmosessa tai vastaavassa pelaaminen on riittävän hauskaa.

Jotkut pystyvät varmaan jatkamaan luetteloa, mutta minulle puuttuvan mielikuvituksen ja elämänkokemuksen vuoksi tulee vain nämä mieleen. :

edit: 10.

[Sasha]

Voi olla tosiaan, etten lukenut riittävän tarkkaan koko otsikkoa. En vaan ymmärrä mitä tuollaisilla yksittäisillä syillä on merkitystä koko asiaan. Paljon puhetta, vähän sisältöä.

[Keskilinkki]

Voi olla tosiaan, etten lukenut riittävän tarkkaan koko otsikkoa. En vaan ymmärrä mitä tuollaisilla yksittäisillä syillä on merkitystä koko asiaan. Paljon puhetta, vähän sisältöä.

Tuo otsikon aihe on laajentunut keskustelun kuluessa analyysiksi siitä, että kannattaako ylimalkaan alemmista divareista skoutata pelaajia ja mitä sudenkuoppia siinä voi olla. Se on ymmärrettävää, koska inside-tietoa skouttaamisesta on loppujen lopuksi aika rajoitetulla joukolla.

[Kuqqen]

Suomen sisäinenkin skouttaus on aika heikkotasoista (ehkä klubi ja TPS? jollain tasolla).

Esim Lahdessa toivoisin rajumpaa ja rohkeampaa skouttausta ympäröivästä maakunnasta. Sadan kilometrin säteellä (etenkin Uudenmaan suunnassa) on tuhansia potentiaalisia pelimiehiä, jotka eivät osu Klubin tahi Hongan haaviin.

Ikävä kyllä resurssipula tulee tässäkin vastaan. Mikäli olisi rahaa, voisi palkata jonkun vanhan pelimiehen kiertelemään junnupelejä ja etsimään uusia kykyjä.

Ulkomailta skouttaus on Suomessa vielä paskemmin järkätty. Yleensä uskotaan, mitä faxista pukkaa ja tehdään karmeita virhehankintoja, ja yleensä kohtuukalliilla. Suomessa on vieläkin voimissaan se käsitys, että jos tulee ulkomailta tai on mustaihoinen, täytyy olla hyvä pelimies.

[kinkladze]

Suomessa on vieläkin voimissaan se käsitys, että jos tulee ulkomailta tai on mustaihoinen, täytyy olla hyvä pelimies.

Äänestäkää VIHREITÄ!!  ;D :keskari:

[Kuqqen]

Äänestäkää VIHREITÄ!!  ;D :keskari:

Sama