Klassinen.
Ja se duunin määrä. Ei tullut tänään 3-0 ilmaiseksi. Aina se tekee saman juoksun, mutta tänään löytyi jäinen toppari ja loppu oli helppoa. Moni jättää juoksun tekemättä, kun 'ei kuitenkaan tuo tulosta'.
Kova kone on pojalla.
Onhan noista "edesvastuuttomista" kirmailuista tullut Roopelle keltaisia korttejakin kun on iskenyt jaloissa polttavaan palloon/topparin jalkaan kiinni ja kimppuun kuin sika imellettyyn joululimppuun. (Ja sitten otteluketjussa on valitettu Roopen "idioottimaista korttia"!) Hieno pelaaja. Hieno mies. - Ja kuten todettua hieno joukkue ympärillä.
Homoerosis-henkisesti olen ihaillut kaverin reisiä, erityisesti terhakoita takareisiä, joihin on vuosien saatossa tarttunut asiallisesti lihasta. Tavoitteeni on nyt saada itselleni samanlaiset ja kovasti on nordic curl -liikettä vedetty viime aikoina jalkaterät sohvan alle työnnettyinä. Siitä sitten keho polvista ylöspäin suorana lautana hitaasti kohti lattianrajaa/mattoa aina siihen asti mistä vielä pääsee takaisin yläasentoon. Ei lasten leikkiä eikä takareisiään ammatikseen paukutteleville pakaralihasaktivisteille!
No pain, no gain. Kyllä näkee että töitä on tehty ja pumppu ja jalat toimii. Itsekin olen saanut tarpeekseni laiskanpulskeudesta ja teen näin viimeisen, epätoivoisen tai ei, yritykseni
huipulle.
Ikä on vain numero. Kunnes alat uskoa siihen. Sillä mitä nykyihmiseltä vaaditaan mystisesti kadonneessa keski-iässään? Kaljamahaa ja kokoustamistako yhä? Vai ikuista nuoruutta ja dynaamista terveyttä? Ei. Minä sanon teille. Tehkää mikä ikinä saa teidät tuntemaan olevanne elossa.
Brothers, be alive! Moni meistä ei ole todella elossa kuin Klubipäädyssä. Ja ehkä satunnaisesti sängyssä. - Onneksi on edes Klubi! Ja kaljaterassit. Kauniit naiset ja helakka nauru jonka kuulen naapuripöydästä keimalevalla hymyllä tarjottua kun vilkaisen.
Eläköön elämä, yö ja Klubi!
Ja nyt vetämään nordic curls olohuoneen matolle! Be alive, brothers!
