Associazione Sportiva Roma 2010-2011

[Liberchies]

Montellasta valmentajana on vielä vaikea sanoa mitään, mutta pelaajana oli aikoinaan myös allekirjoittaneen suosikkeja. Erityisen suurta luottoa tuo nimitys ei herätä, mutta eipä Romalla ainakaan huonommin voi mennä kuin viime aikoina Ranierin alaisuudessa. Montellan täytyy vain saada väki määrätietoisesti ruotuun, ennen kaikkea mighty Totti. Toivon todella että Roma pääsisi taas ansaitsemaansa lentoon.

[Auts]

Vaarallinen käänne Roman kannalta, koska Ranierihan onnistui lopultakin paljon paremmin kuin odotettiin. Nyt sisään tulee Montella, joka jäänee pian Tottin auktoriteetin alle ja tuloksena voi olla totaalinen katastrofi. Muutenkin jo pitempään ihmetyttänyt, miksi seurat palkkaavat niin herkästi näitä vastikään uransa päättäneitä pelaajia peräsimeensä. Pakko olla iloinen siitä, että Lazio annettiin kriisitilanteessa Rejan kokeneisiin käsiin. Sen lisäksi kiinnostaisi tietää, mihin ihmeeseen perustuvat huhut Ancelottista Roman tulevaisuuden käskijänä? Roma on taloudellisesti täysin kuoleva seura, jonka voi pelastaa vain todella vahva uusi omistajapohja. Ovatko nämä uudet sijoittajat todella sellaisia? Ettei vain olisi luvassa ikävä bluffi, kuten Lazion kohdalla pari vuotta sitten yritettiin, tai kuten Bolognassa ehti jo käydä. Huonolta, huonolta, näyttää serkut.

Sama pelko hiipii kyllä Montellasta. Sen näkee sitten vasta myöhemmin saako Montella pukukopin puolelleen vai tuleeko Totti johtamaan showta. Uusista sijoittajista ei sitten tiedä miten käy, ihan kivaa suunnitelmaa on kuulunut uudesta stadionista jne. mutta aika näyttää miten käy.

[Koom]

Roman ongelmia ei uusi valmentaja ratkaise. Niin kauan kuin omistajakuvio on auki, ollaan tuuliajolla.

[Warming up]

Roman ongelmia ei uusi valmentaja ratkaise. Niin kauan kuin omistajakuvio on auki, ollaan tuuliajolla.

Ei pitäisi olla enää kovin kauaa. GdS kertoo, että viime aikaiset tapahtumat eivät ole saaneet jenkkejä painamaan jarrua, vaan päinvastoin: kaasua! "Jokainen viikko nykyjohdolla tietää lisätuhoa"

Roman nykytilanne on toki helvetin vaikea kuten Signori kirjoitti. Voisi sanoa, että myynti tulee kaksi vuotta myöhässä. Tilanne oli vielä keväällä 2009 paljon parempi, mitälie Sensit kuvittelivat tuolloin, kun eivät seurasta suosiolla olleet valmiita luopumaan. Enää ei pelkkä omistajan vaihdos riitä (koska mistään namusedistä ei edelleenkään ole kyse vaikkei mistään tyhjätaskuistakaan) vaan työtä on tehtävä, jotta jenkkien suunnitelmat toteutuvat - seura vaatii uudelleen rakennusta kentällä ja sen ulkopuolella, mutta onneksi Roma kantaa nimessään, logossaan, väreissään.. sellaista historiaa ja potentiaalia, minkä hyödyntäminen on tähän asti ollut häpeällistä tasoa ja jenkit tiedostavat sen.

[ViuhuTopi]

Roman ongelmia ei uusi valmentaja ratkaise. Niin kauan kuin omistajakuvio on auki, ollaan tuuliajolla.

Ei ratkaise, ei. Ja oikeastaan uusi omistajakaan ei ratkaise itse pääongelmaa, eli Tottia. Tottin esimerkki (yksi pelaaja menee valmentajan yläpuolelle) pelaajille, muiden pelaajien egot ja joukkueen lapsen tasolla oleva mentaliteetti vaativat erittäin auktoritäärisen valmentajatyypin, jos ehdottomalle huipulle (=mestaruus, eteneminen Euroopassa aiempaa pidemmälle) aiotaan.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Ei ratkaise, ei. Ja oikeastaan uusi omistajakaan ei ratkaise itse pääongelmaa, eli Tottia. Tottin esimerkki (yksi pelaaja menee valmentajan yläpuolelle) pelaajille, muiden pelaajien egot ja joukkueen lapsen tasolla oleva mentaliteetti vaativat erittäin auktoritäärisen valmentajatyypin, jos ehdottomalle huipulle (=mestaruus, eteneminen Euroopassa aiempaa pidemmälle) aiotaan.

Aiemmin kirjoitin, että Ranierilla on kaksi ongelmaa; Totti ja De Rossi. Yllä olevasta lainauksesta olen kuitenkin täysin eri mieltä. Totti ja De Rossi olivat Ranierin ongelmia – eivät Roman ongelmia. Kapteeni ja tuleva kapteeni ovat Romalle siunaus. He ovat kaksi suurta pelaajaa ja seuran omaa kasvattia, joiden tulisi olla valmentajalle lottovoitto.

Roma ei kaipaa peräsimeensä Hitleriä vaan valmentajan, joka ymmärtää, että hänellä on käsissään tähtipitoinen ja emotionaalisella tasolla seuran väreihin poikkeuksellisen kiinnittynyt joukkue. Valmentajan ei tarvitse luoda seurahenkeä ja sitoutumista punakeltaiseen paitaan vaan ohjata jo ennestään vahva energia positiivisille urille. Roma-luotsin ei tarvitse opettaa pelaajilleen, kuinka jalkapalloa pelataan tai kahlita heitä omasta pelifilosofiasta kumpuavaan taktiikkaan. Valmentajan on oltava innovatiivinen, keskusteleva, reaktiivinen ja hänen on annettava vapauksia sen sijaan että riistäisi niitä. Hänen on saatava pelaajansa jälleen tuntemaan, että pelitapa on luotu materiaalin vahvuuksien ja joukkueen sisälle rakentuneen pelifilosofian varaan.

Lippi sanoi Juve-aikanaan: ”Jos sinulla on pelaajia kuten Zidane, Del Piero, Vieri… et voi odottaa heidän ajattelevan, että maalin voi tehdä ainoastaan valmentajan haluamalla tavalla”. Hieman liioitellen Ranieri kaatui ajattelutapaan, josta Lippi varoitteli. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmennustapaa, joka toimisi Torinossa, Roomassa, Milanossa, Barissa ja Palermossa. Jossain valmentajakeskeinen käskyttämismalli voi tuoda menestystä. Romassa tuskin.

Spalletti oli pidetty valmentaja, joka edusti modernimpaa johtamistyyliä. Luciano johti joukkuetta vahvojen persoonien kautta. Pelaajat pystyivät vaikuttamaan hyvinkin paljon joukkueen pelitapaan. Fabio Capello tunnetaan tiukkana valmentajana, joka on uransa aikana laittanut ruotuun yhden jos toisenkin oikuttelevan megatähden. Vaikka Capello tunnetaan etenkin vahvasta osaamisestaan puolustuksen organisoinnissa, Romassa hän rakensi pelitavan, joka oli erittäin aktiivinen ja vahvasti hyökkäysvoittoinen. Mielikuvat Capellosta voivat olla mitä tahansa, mutta ennen kaikkea hän on loistava valmentaja, joka ymmärsi, että Roomassa hänellä oli joukkue, joka halusi hyökätä. Capello oli valmis muutoksiin.

Vincenzo Montellan valmennusosaamisesta tuskin ehdimme saada riittävän hyvää kuvaa sen palkitsemiseksi tai tuomitsemiseksi. Montella kun lienee kuitenkin – tuloksista riippumatta – vain väliaikaisratkaisu. Vaikka Montella ei ole valmentajana suuri nimi, hänen etunaan on se, että hän tuntee pelaajat ja heidän ajatusmaailmansa. Montella tuntee myös seuran pelillisen lähihistorian. Hän oli enemmän tai vähemmän osa joukkueita, joita johtivat Spalletti ja Capello. Näinä aikoina myös Montellan pelifilosofia on varmasti suurelta osin muokkautunut. Merkittävää on siis se, että Montella jakaa pelaajistonsa kanssa tavan ajatella jalkapalloa.

[Warming up]

Päivän fantasyt: Huhuilevat, että juventus saattaisi jättää Aquilanin osto-option käyttämättä. DiBenedetto on osakkaana NESV:ssä, joten voisi käyttää (todennäköisesti) hyviä suhteitaan Liverpoolin suuntaan ja kotiuttaa miehen.

[ViuhuTopi]

Roma ei kaipaa peräsimeensä Hitleriä vaan valmentajan, joka ymmärtää, että hänellä on käsissään tähtipitoinen ja emotionaalisella tasolla seuran väreihin poikkeuksellisen kiinnittynyt joukkue. Valmentajan ei tarvitse luoda seurahenkeä ja sitoutumista punakeltaiseen paitaan vaan ohjata jo ennestään vahva energia positiivisille urille. Roma-luotsin ei tarvitse opettaa pelaajilleen, kuinka jalkapalloa pelataan tai kahlita heitä omasta pelifilosofiasta kumpuavaan taktiikkaan. Valmentajan on oltava innovatiivinen, keskusteleva, reaktiivinen ja hänen on annettava vapauksia sen sijaan että riistäisi niitä. Hänen on saatava pelaajansa jälleen tuntemaan, että pelitapa on luotu materiaalin vahvuuksien ja joukkueen sisälle rakentuneen pelifilosofian varaan.

Mainitsemasi asiat ovat toki periaatteen tasolla ihannevalmentajan ominaisuuksia. En jaksanut kirjoittaa kovin pitkästi, joten tarkennetaan etten tarkoittanut Roman valmentajaksi mitään kontrollifriikkiä, jonka toimintatapa perustuisi laput silmillä käskemiseen. Tarkoitin juuri mainitsemaasi Capelloa, joka on ainoa Romassa ehdotonta menestystä saavuttanut valmentaja. Ja Capello on kuitenkin lähempänä juuri tiukan linjan tyyliä, joka pystyy laittamaan päiväkerhon kuriin.

Viittaat kuitenkin joukkueen valmentajan ominaisuuksiin kun itselläni oli ideana se, että valitettavasti Romassa lähtökohtana on se miten valmentaja sopii yhteen Tottin kanssa. Ja tuo on mielestäni jälkeenjäänyttä tai ylipäätäänkin väärä ajattelutapa joukkueurheilussa. Totti on Roma jne. mutta nyt kun kapteenin pelilliset ansiot ja suoritustaso (viime peleissä tosin eteenpäinmenoa on ollut havaittavissa) ovat olleet jo 2-3 kautta selvästi alaspäin ja kentälle olisi laittaa kenties tilanteesta riippuen tehokkaampia pelaajia tilalle, on aika järjetöntä että avaukseen ilmestyy nro 10 usein paljon enemmän omista imagollisista syistään kuin pelillisistä.

Viimeisin esimerkki on tältä kaudelta kun ongelmia syntyi Ranierin penkittämästä kapteenista. Tottin esikuvallinen, johtajallinen rooli ja sen vaikutus joukkueelle on juuri se ongelman ydin. Varmasti, jos kapteenilla on omasta mielestään yli-ihmisen oikeudet, vaikuttaa tämä myös muihin pelaajiin. Ja koska Romalla on henkisesti epästabiileja yksilöitä (Mexes, Vucinic, Menez jne.) ajattelevat hekin voivansa käyttäytyä kuten pelaajakollega. Tämä näkyy esimerkiksi juuri näissä viime aikojen peliesityksissä. Ei kukaan huipputason ammattipelaaja ja -joukkue käyttäydy niin, että äänestää peliesityksillään ei-pidetyn valmentajan joukkueesta, paitsi romalaiset ja Roma. Toki oli Ranierin lähdön aika mutta ei tuollaista "käytöstä" voi todeta kovin ammattimaiseksi. Joukkueen moraali, kun katsotaan pitkää aikaväliä, on jo todella pitkään ollut ripulia ja siihen on syynä joukkueen esimerkki, ikoni Totti. Ripulia se on esimerkiksi siksi, että näitä selkeitä romahduksia verrattuna muihin tulee vuodesta toiseen, valmentajasta ja vastustajasta riippumatta. Huono selitys tälle olisi joukkueen heikko hetkellinen vire tai että joukkue ei mukamas kuuluisi Serie A:n tai Euroopan huippuseuroihin.

En tiedä liittyykö loppu kirjoituksestasi samaan asiaan enkä väitä että olisi joku tietty tapa valmentaa joukkuetta nimeltä Roma. Joka tapauksessa, kun  jätetään pelilliset ansiot pois laskuista, mielestäni Roman moraalinen ongelma on kapteeni ja hänen henkiset ominaisuudet.

[Maalipyssy]

Itse hyppään vahvasti Tukeemin kelkkaan.

Tottin eteenpäinmeno on tulkittavissa sillä, että Ranierin aikana hän ei kokenut olevansa joukkueelle tärkeä pelaaja. Tottin roolista voidaan taistella vaikka kuinka kauan ja myös siitä, että onko se Romalle sitten hyvä vai huono asia. Itse uskon Tottin olevan edelleen poikkeuksellinen pelaaja, jonka potentiaalia ei edellenkään voida sivuuttaa.

Montellan uskon itse asiassa olevan varsin hyvä ratkaisu väliaikaisvalmentajaksi, mikäli edes jonkinlainen auktoriteetti on olemassa vanhojen joukkuetovereiden keskuudessa. Ranierin aikana tuntuu homma olleen niin tulehtunutta, että tämä ratkaisu oli vähintäänkin pakollinen.

[ASR]

Samoilla linjoilla "vanhojen" kanssa. Käsittääkseni Rosella päätyi Montellaan hyvin pitkälti pelaajien ja kannattajien vaatimuksesta. Täten luulisi joukkueen motivoituvan täysillä valmentajan edessä, jonka valintaan he pääsivät vaikuttamaan vahvasti. Totti ei uskoakseni ole ongelma Montellalle, sillä Vincenzo ansaitsi urallaan myös Francescon luottamuksen pelaajana. Kriittisimmät luonnollisesti epäilevät Montellan auktoriteetin riittämättömyyttä vanhojen pelikaverien suuntaan. Tämä on asia, jota on etukäteen mahdotonta tietää, mutta lähtökohdat ovat Ranieria paremmat.

[Signori]

Eikö Bruno Conti ollut aikanaan samanlainen valinta, jolla haluttiin tehdä sovintoa pelaajien ja kannattajien suuntaan? Saavutetut tulokset (pl. heppoisessa Coppassa selviäminen finaaliin, jossa joukkue otti totaalisesti lukua Interiltä) vain kertovat siitä, ettei tuo status takaa laatua missään määrin.

[Roque]

http://www.ilmessaggero.it/articolo_app.php?id=36619&sez=HOME_SPORT&npl=&desc_sez=

[ASR]

Eikö Bruno Conti ollut aikanaan samanlainen valinta, jolla haluttiin tehdä sovintoa pelaajien ja kannattajien suuntaan? Saavutetut tulokset (pl. heppoisessa Coppassa selviäminen finaaliin, jossa joukkue otti totaalisesti lukua Interiltä) vain kertovat siitä, ettei tuo status takaa laatua missään määrin.

Aika pitkälti kyllä, mutta nykyistä tilannetta ei sentään kannata verrata kyseisen kauden surullisiin tapahtumiin. Hommahan hajosi tuolloin jo syksyllä, kun Prandelli joutui lähtemään vaimon sairastumisen vuoksi. Contin saldo päävalmentajan oli erittäin surullinen, mutta niin oli myös lähtökohdatkin. Nyt sentään rosteri on suht kunnossa Pizarron palattua pelikuntoon.

[ViuhuTopi]

Jos asia ei ole vuosia Romaa seuranneille jotenkin vielä selvinnyt, niin kysehän on Tottin vaateista omaa roolia kohtaan (olettaa olevansa avauksen pelaaja, aina), kykenemättömyydestä olla kapteeni ja johtaja (mainitaan nyt vaikka tapaus Balotelli, näitä ääliömäisyyksiähän laamalla on miljoonia) ja näiden kautta vaikutus muiden pelaajien toimintaan. Kapteeni on itsessään henkinen "romahtaja", ja niin on myös joukkue (pitääkö näitäkin luetella? 7-1, tämän kauden lukuisat voittoasemien menettämiset jne.). Mitä suuremmassa asemassa pelaaja on joukkueessa, luonnollisesti sitä tärkeämmäksi hänen johtajaominaisuudet nousevat. Joku nyt kuitenkin tajuaa (tahallaan) tämän niin, etten pidä Tottista. Pointti on se, että ennenkuin Roma aikoo menestyä totaalisella huipulla (tämänhetkinen pelaajamateriaali voisi sen ehkä suodakin jos kaikki olisivat terveitä), ei menestys tule ennenkuin joukkue on myös henkisesti siihen pätevä ja sitä se ei Totti kapteenina voi olla.

Itselläni on muuten sellainen käsitys että Totti ja Montella eivät olleet mitään parhaimpia kavereita pelaajina. Tosin en epäile, etteikö yhteistyö voisi onnistua.

Itse hyppään vahvasti Tukeemin kelkkaan.

Jos en tätä olisi arvannut, olisin jättänyt forumin.

Tottin roolista voidaan taistella vaikka kuinka kauan ja myös siitä, että onko se Romalle sitten hyvä vai huono asia.

Eikös nettikeskustelun tarkoitus ole esimerkiksi juuri tämä ja sitähän me tässä teemme?

Pilvilinnoista laskeutumiselle toki

[ASR]

Vielä kun Gonzales tekee paluun, on vanhat ykkösen väännöt jälleen käynnissä

Toki ViuhuTopin jutuissa on totuuden siemen. Totti ei missään nimessä ole johtajaominaisuuksiltaan parhaasta päästä, mutta se tarkoita sitä, etteikö hän kykenisi joukkuetta johtamaan huipulle. Totti tarvitsee rinnalleen toisen vastuunkantajan hyökkäyspäähän. Menezin ja Vucinicin ailahtelut ovat aiheuttaneet tilanteen jossa Il Capitano on kantanut liikaa vastuuta hyökkäyspelistä. Nyt Borriellon tultua Tottin asema on periaatteessa paineiden kannalta helpompi. Ongelma vain oli Ranierin tapa "rajoittaa"/muuttaa Francescon pelaamista. Tietyllä tavalla Tottin tämän kauden kriisi on myös heijastunut De Rossin peliin, joka on ollut aiempaa epävarmempi.

[Warming up]

Käsittääkseni Rosella päätyi Montellaan hyvin pitkälti pelaajien ja kannattajien vaatimuksesta.

Sivuhuomiona mainittakoon, että Rosella ei varmasti Montellaa valinnut.

Toisena huomiona tältä päivää; DiBenedetton pyynnöstä Montali on ylennetty direttore operativo'ksi. Ja ylenee direttore generale'ksi kun takeover saadaan päätökseen. Ainakin tässä asiassa jenkit ovat ajan tasalla, mielestäni Montali on nykyisen johdon paras/ammattitaitoisin tekijä.

Ja Montella nimennyt ekan joukkueensa, mukana myös pitkäaikaispotilas Pizarro, jonka huhuttiin tulevan huonoiten toimeen CR:n kanssa.

[ASR]

Sivuhuomiona mainittakoon, että Rosella ei varmasti Montellaa valinnut.

Ei varmasti yksin, mutta oli mukana valitsevassa ryhmässä ja usein valintaryhmä henkilöityy Rosellaan.
 http://www.football-italia.net/feb22r.html

[Warming up]

Ei varmasti yksin, mutta oli mukana valitsevassa ryhmässä ja usein valintaryhmä henkilöityy Rosellaan.
 http://www.football-italia.net/feb22r.html

.. koska on nimellinen presidentti, mutta viimeinen sana ja valta on jo pitkään ollut Unicreditilla.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Mainitsemasi asiat ovat toki periaatteen tasolla ihannevalmentajan ominaisuuksia. En jaksanut kirjoittaa kovin pitkästi, joten tarkennetaan etten tarkoittanut Roman valmentajaksi mitään kontrollifriikkiä, jonka toimintatapa perustuisi laput silmillä käskemiseen. Tarkoitin juuri mainitsemaasi Capelloa, joka on ainoa Romassa ehdotonta menestystä saavuttanut valmentaja. Ja Capello on kuitenkin lähempänä juuri tiukan linjan tyyliä, joka pystyy laittamaan päiväkerhon kuriin.

Capello ei voittanut Romalle mestaruutta laittamalla päiväkerhoa kuriin. Hän tuskin olisi juhlinut ikuisessa kaupungissa, mikäli hänen käyttämänsä pelitapa olisi ollut edes lähellä Ranierin sisään ajamaa pelitapaa. Capello osasi tulla pelaajiaan vastaan. Hän ymmärsi, millaisen pelitavan osia pelaajat olisivat itse halunneet olla. Fabio jätti omaan arvoonsa aiemmat joukkueensa ja niissä käyttämänsä systeemit. Hän opetti Romalle, mitä tarkoittaa voittaminen. Merkittävä osa tätä oppia on pelaajien täydellinen sitoutuminen pelitapaan. Valmennuksellinen problematiikka syntyy siitä, ettei joukkue pysty sitoutumaan pelitapaan, johon he eivät usko tai tunne kuuluvansa. Valmentajankin on ansaittava pelaajien kunnioitus. Sitä ei tehdä kieltämällä ja kahlitsemalla vaan antamalla vapauksia ja luomalla pelaajille tunne siitä, että he ovat tärkeitä.

Viittaat kuitenkin joukkueen valmentajan ominaisuuksiin kun itselläni oli ideana se, että valitettavasti Romassa lähtökohtana on se miten valmentaja sopii yhteen Tottin kanssa. Ja tuo on mielestäni jälkeenjäänyttä tai ylipäätäänkin väärä ajattelutapa joukkueurheilussa. Totti on Roma jne. mutta nyt kun kapteenin pelilliset ansiot ja suoritustaso (viime peleissä tosin eteenpäinmenoa on ollut havaittavissa) ovat olleet jo 2-3 kautta selvästi alaspäin ja kentälle olisi laittaa kenties tilanteesta riippuen tehokkaampia pelaajia tilalle, on aika järjetöntä että avaukseen ilmestyy nro 10 usein paljon enemmän omista imagollisista syistään kuin pelillisistä.

Ei lähtökohtana ole se, miten valmentaja sopii yhteen Tottin kanssa. Merkittävää on se, miten valmentaja sopii yhteen joukkueen kanssa. Sille emme tietenkään mitään voi, että Totti on kapteenina luonnollisesti pelaajien edustaja valmentajaan päin. Sitäkään tosiasiaa ei ole ihan helppo korjata, että joukkue on rakennettu Tottin ympärille perustuvaa pelitapaa silmällä pitäen. Tämän vuoksi myös muiden pelaajien ajatukset jalkapallosta ovat lähempänä Tottia kuin esimerkiksi Ranieria. Väärä ajattelutapa nykyaikaisessa jalkapallossa – ja joukkueurheilussa yleensäkin – olisi se, että kulloinkin ruoriin tarttuva luotsi vuorotellen toteuttaisi itseään ja pakkosyöttäisi omia ajatuksiaan materiaaliaan huomioimatta. Tietyissä seuroissa tämä sairaalla tavalla, ikävä kyllä, on arkipäivää, kun pohjaton kassa mahdollistaa valmentajan epäsuosioon joutuvien pelaajien heittämisen laidan yli ja uusien pelureiden hankkimisen hinnasta riippumatta. Romassa näin ei voi toimia, luojan kiitos.

Tottin pelillisten ansioiden ja suoritustason arvioinnissa olisin varovaisempi. Tietysti jos täysosumakausi 06/07 otetaan vertailukohdaksi, on Francesco toki pudottanut tasoaan, mutta realistisesti ajatellen tuo oli se äärimmäinen huippukausi, jossa taivaan kappaleet olivat Roma-kapteenille suotuisissa asennoissa. Samanlaisen kauden toistuminen olisi ollut todella epätodennäköistä. Tuon kauden jälkeen en kuitenkaan ole noteerannut mitään sen suurempaa laskusuuntaa ennen viime syksyä. Tämä kevät tai viimeistään ensi kausi näyttää, onko Tottin taso todella pudonnut, vai oliko enemmänkin kyse siitä, että hän joutui sopeutumaan täysin vieraaseen ja ominaisuuksiinsa sopimattomaan pelitapaan.

Viimeisin esimerkki on tältä kaudelta kun ongelmia syntyi Ranierin penkittämästä kapteenista.

Totti itse väitti, ettei ongelman ydin ollut hänen penkittämisensä. Tottin mukaan ongelma oli syvemmällä, millä hän selkeästi viittasi joukkueen yleiseen ilmapiiriin, jossa valmentaja ja joukkue eivät olleet sinut toistensa kanssa. Päivittäinen työnteko oli poikkeuksellisen stressaavaa. Tähän suurin syyllinen oli Ranieri, joka edelleen tunnetaan parhaiten miehenä, joka ei koskaan voita mitään. Tottihan sen sijaan on maansa mestari ja jopa maailman mestari, mikä puoltaa sitä, että Francesco voi olla osa voittavaa joukkuetta. Ranierin kyky johtaa huippujoukkuetta ei yksinkertaisesti riitä. Hän ei osaa käsitellä pelaajia, jotka pystyisivät voittamaan. He ovat liian suuria ja vahvoja miehelle, joka ei ymmärrä, mitä tarkoittaa joukkueen tahtotila.

Tottin esikuvallinen, johtajallinen rooli ja sen vaikutus joukkueelle on juuri se ongelman ydin. Varmasti, jos kapteenilla on omasta mielestään yli-ihmisen oikeudet, vaikuttaa tämä myös muihin pelaajiin. Ja koska Romalla on henkisesti epästabiileja yksilöitä (Mexes, Vucinic, Menez jne.) ajattelevat hekin voivansa käyttäytyä kuten pelaajakollega. Tämä näkyy esimerkiksi juuri näissä viime aikojen peliesityksissä. Ei kukaan huipputason ammattipelaaja ja -joukkue käyttäydy niin, että äänestää peliesityksillään ei-pidetyn valmentajan joukkueesta, paitsi romalaiset ja Roma. Toki oli Ranierin lähdön aika mutta ei tuollaista "käytöstä" voi todeta kovin ammattimaiseksi. Joukkueen moraali, kun katsotaan pitkää aikaväliä, on jo todella pitkään ollut ripulia ja siihen on syynä joukkueen esimerkki, ikoni Totti. Ripulia se on esimerkiksi siksi, että näitä selkeitä romahduksia verrattuna muihin tulee vuodesta toiseen, valmentajasta ja vastustajasta riippumatta. Huono selitys tälle olisi joukkueen heikko hetkellinen vire tai että joukkue ei mukamas kuuluisi Serie A:n tai Euroopan huippuseuroihin.

Totti ei missään nimessä ole mikään pulmunen tai ihanteellinen esimerkki. Damiano Tommasi kertoi hiljattain Corriere dello Sportille vieraillessaan Romassa ja harjoitellessaan Trigoriassa punakeltaisten kanssa näkemyksiään Roman scudetto-joukkueesta ja sen hetkisestä ryhmästä. Tottin hän kertoi olevan, kuten ennenkin, se kaikkein tärkein pelaaja. Tommasinon mukaan Totti oli kuin kuka tahansa pelaajista: ”Yksi, joka ei koskaan nosta itseään muiden yläpuolelle vaan ajattelee aina ennen kaikkea joukkuetta.” Damiano väittää Tottin olevan kentän ulkopuolella keskivertoa hiljaisempi mutta kentällä nimenomaan pelillinen johtaja.

On kohtuutonta väittää, että Roman pelaajat olisivat äänestäneet peliesityksillään Ranierin ulos joukkueesta. Esimerkiksi juuri Totti teki Genoaa vastaan yhden ja syötti kaksi maalia. Muutenkin pelaajien eleet maalien jälkeen kertovat ihan riittävästi – myös Genovassa kolmeen kertaan. Mitä sen jälkeen tapahtui, on oikeastaan luettavissa jo sivun 12 kirjoituksessani, jonka siis rustasin jo ennen kyseistä ottelua. Ranierin vanhanaikainen pallo-orientoitunut puolustustapa kostautui pahemman kerran. Noin yleensäkin Roman sössimisistä olen sitä mieltä, että suurimmaksi osaksi syynä on se, ettei Romalla ole pitkään aikaan (Antoniolin jälkeen) ollut maalivahtia, joka pystyisi johtamaan puolustusta. Kun kurkistetaan huippujoukkueiden ja erityisesti perinteisten rutiinisuorittajien maalien suille, löytyy jokaisten tolppien välistä erittäin vahvalla persoonalla ja johtajaominaisuuksilla varustettu koppari.

Jotta keskusteluun saadaan vielä lisää forumin ulkopuolistakin kantaa, lisätään vielä muutama ote Rivista Romanistasta.

TOTTI…
...in tutte le lingue del mondo

Pele: “Il più forte al mondo”

Diego Maradona: “Fondamentale”

Wesley Sneijder: “Leggenda”

Alex Del Piero: “Orgoglioso di affrontare un avversario come Totti”

Antonio Cassano: “Vorrei Francesco nell’Italia. È il giocatore con cui mi sono divertito di più, quello con cui ho fatto meglio nella mia carriera”

Roberto Mancini: “Ha la capacità di essere sempre determinante. Mi rivedo in lui”

Luciano Spalletti: “Totti è straordinario, sa fare tutto”

Florentino Perez: ”Da presidente del Real ho un rimpianto. Avrei desiderato acquistare Totti, ma non è stato possible. È una bandiera e questo gli fa onore”

Michel Platini: “un artista del calcio”

Karl-Heinz Rummenigge: “Un esempio positivo”

Marco Materazzi: ”Campione e grande persona”

Javier Zanetti: “Capitano passato, presente e futuro”

Marcello Lippi: “Un campione di grande personalità”

Zdenek Zeman (pyydettäessä nimeämään viisi maailman parasta pelaajaa): ”TOTTI, TOTTI, TOTTI, TOTTI, TOTTI”

Romahtaja

[ViuhuTopi]

Lähtikö mopo käsistä? Vouhota rauhassa mistä kaikesta haluat, itse pysyn Roman joukkueen ja kapteenin henkisissä ominaisuuksissa ja niistä johtuvissa ongelmissa. Tottin ainutkertaista suuruutta jalkapallon maailmassa voi toki ihailla ja siitä voi kirjoittaa kaunokirjallisuutta maailmanloppuun asti, mutta jos aiot luennoida minun kommentteihin liittymättömistä asioista, älä tällöin tee viittausta. Esimerkiksi nuo muiden jalkapallosuuruuksien kommentit Tottista eivät nyt liity tähän mitenkään.

Otetaan vaikka ihan alkuun yleisteoriana ote ihmisten johtamisesta.

Hyvän esimiehen ominaisuuksia voisi kiteyttää seuraaviin asioihin:

    * arvostaa itse hyvää johtajuutta
    * haluaa toimia ihmisten johtajana
    * omaa hyvän itsekontrollin
    * tuntee työn tavoitteet ja selkeät päämäärät
    * osaa motivoida ja innostaa
    * on suunnitelmallinen ja ennakoi.

Tähän jotain hienoa tekstiä italiaksi.... ....





http://www.youtube.com/watch?v=8HwX3POZWK8
http://www.youtube.com/watch?v=JvSCvG3qpQg&feature=related

Roma captain Francesco Totti has the unwanted honour of being the most sent off player in Serie A during 2005.

Älä nyt vain kuittaa tätä kaikkea pelkällä "intohimoisella suhtautumisella lajiin". Mitä nuo kuvat ja video kertovat asioista itsekontrolli, esimerkkinä toimiminen, työskentely joukkueen päämäärien (esim. yhteishenki, voittamisen kulttuuri), oma sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin jne.?

Tällaisen henkilön asema, toimintatavat, moraali ja esimerkit eivät voi olla vaikuttamatta joukkueeseen. Pitääkö vielä kirjoittaa auki, miten kaikilla tavoilla se voi näkyä ja on jo näkynyt?

Capello ei voittanut Romalle mestaruutta laittamalla päiväkerhoa kuriin. Hän tuskin olisi juhlinut ikuisessa kaupungissa, mikäli hänen käyttämänsä pelitapa olisi ollut edes lähellä Ranierin sisään ajamaa pelitapaa. Capello osasi tulla pelaajiaan vastaan. Hän ymmärsi, millaisen pelitavan osia pelaajat olisivat itse halunneet olla. Fabio jätti omaan arvoonsa aiemmat joukkueensa ja niissä käyttämänsä systeemit. Hän opetti Romalle, mitä tarkoittaa voittaminen. Merkittävä osa tätä oppia on pelaajien täydellinen sitoutuminen pelitapaan. Valmennuksellinen problematiikka syntyy siitä, ettei joukkue pysty sitoutumaan pelitapaan, johon he eivät usko tai tunne kuuluvansa. Valmentajankin on ansaittava pelaajien kunnioitus. Sitä ei tehdä kieltämällä ja kahlitsemalla vaan antamalla vapauksia ja luomalla pelaajille tunne siitä, että he ovat tärkeitä.

Tässäkin yhteydessä puhuin Capellosta persoonana. Tarkoitin Capellolla sellaista henkilötyyppiä, joka omalla auktoriteetillään ja hankkimallaan menestyksekkäällä historialla pystyy olemaan Roman kaltaisen joukkueen (päiväkerho) yläpuolella, jota pelaajat kunnioittavat lähtökohtaisesti taktiikasta ym. pelillisistä asioista huolimatta ja niin kauan kuin mies joukkueessa vaikuttaa. Tottakai, monet asiat vaikuttavat ajan kuluessa joukkueen suhtautumiseen omaan valmentajaansa, mutta Capellon tyylinen henkilö on (mahdollisesti) sellainen joka pitää joukkueen kriisitilanteissakin tietyssä ammattimaisessa nuhteessa eikä Roman kaltaisen huippujoukkueen esittämiä romahduksia (vuodesta toiseen) esiinny, ainakaan niin suurella amplitudilla.

Ei lähtökohtana ole se, miten valmentaja sopii yhteen Tottin kanssa. Merkittävää on se, miten valmentaja sopii yhteen joukkueen kanssa.

Ei pitäisi ollakaan, mutta Romassa näin on.

Sitäkään tosiasiaa ei ole ihan helppo korjata, että joukkue on rakennettu Tottin ympärille perustuvaa pelitapaa silmällä pitäen.

Ei olekaan, mutta se tässä onkin mielestäni tavoiteltava asia. Viittasin juuri siksi Tottin hiipuvaan rooliin ja ikääntymiseen.

Väärä ajattelutapa nykyaikaisessa jalkapallossa – ja joukkueurheilussa yleensäkin – olisi se, että kulloinkin ruoriin tarttuva luotsi vuorotellen toteuttaisi itseään ja pakkosyöttäisi omia ajatuksiaan materiaaliaan huomioimatta.

Väärä ajattelutapa on myös se, että yksi, henkisesti väärin ominaisuuksin varustettu pelaaja ja kapteeni saa liikaa valtaa.

Tottin pelillisten ansioiden ja suoritustason arvioinnissa olisin varovaisempi. Tietysti jos täysosumakausi 06/07 otetaan vertailukohdaksi, on Francesco toki pudottanut tasoaan, mutta realistisesti ajatellen tuo oli se äärimmäinen huippukausi, jossa taivaan kappaleet olivat Roma-kapteenille suotuisissa asennoissa. Samanlaisen kauden toistuminen olisi ollut todella epätodennäköistä. Tuon kauden jälkeen en kuitenkaan ole noteerannut mitään sen suurempaa laskusuuntaa ennen viime syksyä. Tämä kevät tai viimeistään ensi kausi näyttää, onko Tottin taso todella pudonnut, vai oliko enemmänkin kyse siitä, että hän joutui sopeutumaan täysin vieraaseen ja ominaisuuksiinsa sopimattomaan pelitapaan.

No nyt en kyllä lähde perustelemaan sen enempiä, koska on aivan selvää että Tottin dynamiikka ja liike eivät ole sitä mitä ne olivat nuorempana. Ei vaan pelkästään vanhenemisen ansiosta vaan johtuen mahdollisesti loukkaantumisista. Mutta jos nyt haluat vääntää tästä juupaseipäs-tasolla niin saat tehdä sen itseksesi. Toki, kapteenin maalimäärä on pysynyt melkeinpä kiitettävänä, mutta esimerkiksi luovuus (noh, tämä johtuu roolista ja pelikavereista, rinnalla ei ole enää Cassanoa), innovatiivisuus (Totti tulee palloa vastaan, joutuu yleensä rikotuksi tai filmaa ja saa vapaapotkun. Nuori Totti olisi ohittanut vastustajan ja jatkanut hyökkäystä) ja ratkaisut (vapaapotkut hyvin usein laakana muuriin, tosin tähänkin on tainnut tulla viime aikoina variaatioita kun muutkin ovat päässeet vetämään).

Totti itse väitti, ettei ongelman ydin ollut hänen penkittämisensä. Tottin mukaan ongelma oli syvemmällä, millä hän selkeästi viittasi joukkueen yleiseen ilmapiiriin, jossa valmentaja ja joukkue eivät olleet sinut toistensa kanssa. Päivittäinen työnteko oli poikkeuksellisen stressaavaa. Tähän suurin syyllinen oli Ranieri, joka edelleen tunnetaan parhaiten miehenä, joka ei koskaan voita mitään. Tottihan sen sijaan on maansa mestari ja jopa maailman mestari, mikä puoltaa sitä, että Francesco voi olla osa voittavaa joukkuetta. Ranierin kyky johtaa huippujoukkuetta ei yksinkertaisesti riitä. Hän ei osaa käsitellä pelaajia, jotka pystyisivät voittamaan. He ovat liian suuria ja vahvoja miehelle, joka ei ymmärrä, mitä tarkoittaa joukkueen tahtotila.

Tottilla on varmasti oma näkemyksensä penkityksestä niinkuin Ranierilla, minulla ja sinulla. Ja Ranierin retki Romassa on oma tarinansa. Tottakai Totti voi olla osa voittavaa joukkuetta yhtä lailla kuin joku Gennaro Gattuso. Se ei vaan liity mitenkään siihen, että näillä molemmilla on kapteenina liian heikko pää olemaan ideaalinen johtaja kentällä kovissa paikoissa. Heikko johtajuus johtaa joukkueen romahteluun, josta mainitsin aikaisemmin mutta johin et ottanu mitään kantaa. Toki tähän johtaa myös muiden pelaajien heikko henkinen kantti, mitä Romassa löytyy.

Totti ei missään nimessä ole mikään pulmunen tai ihanteellinen esimerkki. Damiano Tommasi kertoi hiljattain Corriere dello Sportille vieraillessaan Romassa ja harjoitellessaan Trigoriassa punakeltaisten kanssa näkemyksiään Roman scudetto-joukkueesta ja sen hetkisestä ryhmästä. Tottin hän kertoi olevan, kuten ennenkin, se kaikkein tärkein pelaaja. Tommasinon mukaan Totti oli kuin kuka tahansa pelaajista: ”Yksi, joka ei koskaan nosta itseään muiden yläpuolelle vaan ajattelee aina ennen kaikkea joukkuetta.” Damiano väittää Tottin olevan kentän ulkopuolella keskivertoa hiljaisempi mutta kentällä nimenomaan pelillinen johtaja.

Jälleen kerran, minä en kiellä Tottin peliesityksistä juontuvaa johtajuutta. Jos et vielä tajunnut, nämä pelilliset ja henkiset ominaisuudet voi erotella toisistaan ja niitä voi myös käsitellä erikseen.

On kohtuutonta väittää, että Roman pelaajat olisivat äänestäneet peliesityksillään Ranierin ulos joukkueesta. Esimerkiksi juuri Totti teki Genoaa vastaan yhden ja syötti kaksi maalia. Muutenkin pelaajien eleet maalien jälkeen kertovat ihan riittävästi – myös Genovassa kolmeen kertaan. Mitä sen jälkeen tapahtui, on oikeastaan luettavissa jo sivun 12 kirjoituksessani, jonka siis rustasin jo ennen kyseistä ottelua. Ranierin vanhanaikainen pallo-orientoitunut puolustustapa kostautui pahemman kerran. Noin yleensäkin Roman sössimisistä olen sitä mieltä, että suurimmaksi osaksi syynä on se, ettei Romalla ole pitkään aikaan (Antoniolin jälkeen) ollut maalivahtia, joka pystyisi johtamaan puolustusta. Kun kurkistetaan huippujoukkueiden ja erityisesti perinteisten rutiinisuorittajien maalien suille, löytyy jokaisten tolppien välistä erittäin vahvalla persoonalla ja johtajaominaisuuksilla varustettu koppari.

Serie A:ssa, maailman yhdessä johtavista jalkapallosarjoista kärkikastiin kuuluva joukkue ei menetä peliä kolmen maalin johtoasemaa pelkästään toisella puoliajalla ilman että joutuu väärinkohdelluksi tuomarin tms. asian takia. Ja näitä johtoaseman menetyksiä löytyy enemmänkin, tiedät sen kyllä itsekin. Ei tähän tarvita sen enempää selityksiä. Henkisestä kantista tuo enimmäkseen johtuu. Pelaajien heikko motivaatio, kiinnostus ja yrityksen halu ja niistä johtuva itseluottamuksen laskeminen voi olla sama asia kuin valmentajan äänestäminen ulos.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Lainasin nuo jalkapallosuuruuksien sanomat siksi, että ne kertovat muistakin kuin Tottin pelillisistä ominaisuuksista. Toisekseen ne on poimittu sellaisten ihmisten huulilta, jotka tuntevat Francescon. Sinä et tunne ja sen takia olet huomattavasti heikommassa asemassa arvioinneissasi verrattuna näihin henkilöihin, joiden mielestä Totti on muun muassa mestari ja suuri persoona sekä positiivinen esimerkki, jota vastaan pelaaminenkin on kunnia.

Kuten Ranieria arvioidessani toin esiin, ettei hänen onnistumistaan katsota sarjataulukosta, sama pätee myös Tottiin. Pelin yksittäisten hetkien tai yksittäisten otteluiden irrottaminen kokonaisuudesta ja taustoista johtaa helposti harhaan. Kaiken pohja luodaan kuitenkin Trigoriassa. Tällöin Tottin kapteenin ominaisuuksia arvioitaessa kannattakin kuunnella niitä, jotka ovat hänen kanssaan viettäneet aikaa harjoituskentällä.

Kapteeneita on erilaisia. Toiset johtavat äänellä, toiset esimerkillä. Joku luo taisteluhenkeä, toinen taas antaa vinkkejä nuoremmille pelaajille. Kapteenit ovat osa kokonaisuutta ja heidän parhaat ominaisuudet pyritään käyttämään joukkueen hyväksi. Se ei tarkoita sitä, että kapteenit olisivat aina kaikilta osin täydellisiä ihmisiä ja jalkapalloilijoita. Zidane, Matthaus, Terry, Maradona ja Maldini ovat vain muutama esimerkki kapteeneista, joilla on kullakin ollut omat erilaiset ongelmansa, mutta kaikki ovat suuria pelaajia, mestareita ja myös arvostettuja kapteeneita. Merkittäväähän on nimenomaan se, että toisin kuin esimerkiksi esiin nostamasi Gattuson, Tottin tarkoitus kapteenina ei ole toimia urheilullisena saatikka yleismoraalisena esimerkkinä. Tottin tehtävä on olla pelillinen johtaja ja esimerkki seurauskollisuudellaan. Aivan kuten yhden pelaajan kontolle ei voida laittaa vastuuta joukkueen maalinteosta ja vastustajan yritysten torjumisesta, myöskään kapteenin taakka ei voi olla liian suuri. Joukkueesta on löydyttävä useampia ja erilaisia johtajia.

Gattuso on myös hyvä esimerkki tähän, sillä hänhän nimenomaan sytytti joukkueen Tottenhamia vastaan toiselle jaksolle. Kotiyleisön viheltäessä Milanin pelaajat laahustivat koppiin surkea ensimmäisen jakson jälkeen. Gattuso herätti joukkueensa osoittamalla aneemiselle joukkueelleen, kuinka paljon hänelle merkitsee voittaminen Milanille. Suomalaiseen joukkueurheiluajatteluun on jostain syystä pesiytynyt ajatus siitä, että sopivin kapteeni on se, joka osaa katsoa kohteliaasti silmiin käydessään kättelemässä vastustajaa ja tuomareita jämerällä kädenpuristuksella selkä suorassa. Joukkueurheilussa suomalaisuuteen on helppo myös yhdistää suurten voittojen sijaan suuret tappiot ja ne romahdukset.

Et näe metsää puilta tulkitessasi, että Romassa lähtökohtana on se, miten valmentaja sopii yhteen Tottin kanssa. Totti on syytön siihen, että hänessä ilmenee kaikki seuran pelilliset arvot. Hänhän on kasvanut punakeltaisessa organisaatiossa lapsesta saakka. Vaikka Totti ripustaisikin tossunsa naulaan, ei sen jälkeenkään Ranierin pelifilosofiaveljet sopisi Roman valmentajiksi. Tästähän ovat puhuneet niin Mazzone kuin Zemankin, jotka sentään ymmärtävät seuran pelillisen perinnön ja sielun päälle. Jos mielestäsi olisi tavoiteltavaa aina valmentajan mukaan muuttaa pelitapaa (muutoksenhan tulisi koskea myös junioreita), Manchester City tai Chelsea voisivat olla seuroina lähempänä ajatusmaailmaasi. Se että Roman pelitapa on rakennettu Tottin ympärille, ei edes tarkoita sitä, että Francesco yksittäisenä pelaajana olisi välttämättä mitenkään merkittävä palanen taktiikkaa. Huomioitavaa on se, että muutkin pelaajat (ennen Ranieria hankitut) jakavat Tottin kanssa saman pelillisen filosofian. Kolmion muotoiseen rakoon on vain kovin hankala tunkea neliskanttista palikkaa. Helpompaa on löytää mies, joka ymmärtää etsiä oikean muotoisen palikan.

Väärä ajattelutapa on myös se, että yksi, henkisesti väärin ominaisuuksin varustettu pelaaja ja kapteeni saa liikaa valtaa.

Kyllä, olet oikeassa. Kysymys onkin siinä, liittyykö tämä millään tavalla Romaan. Toisin sanoen voisit kertoa hieman lisää Tottin vallasta. Mitä joukkueen kesken on sovittu? Mitkä tehtävät kentällä ja sen ulkopuolella on osoitettu Romassa Tottin vastuulle? Mistä pelillisistä tai ulkopelillisistä asioista Totti kantaa vastuun? Osallistuuko Totti valmentajien valintaan? Mikä on Tottin rooli joukkueen sääntöjen rakentamisessa? Entä sääntöjen noudattamisen valvonnassa?

Tässäkin yhteydessä puhuin Capellosta persoonana. Tarkoitin Capellolla sellaista henkilötyyppiä, joka omalla auktoriteetillään ja hankkimallaan menestyksekkäällä historialla pystyy olemaan Roman kaltaisen joukkueen (päiväkerho) yläpuolella, jota pelaajat kunnioittavat lähtökohtaisesti taktiikasta ym. pelillisistä asioista huolimatta ja niin kauan kuin mies joukkueessa vaikuttaa. Tottakai, monet asiat vaikuttavat ajan kuluessa joukkueen suhtautumiseen omaan valmentajaansa, mutta Capellon tyylinen henkilö on (mahdollisesti) sellainen joka pitää joukkueen kriisitilanteissakin tietyssä ammattimaisessa nuhteessa eikä Roman kaltaisen huippujoukkueen esittämiä romahduksia (vuodesta toiseen) esiinny, ainakaan niin suurella amplitudilla.

Tietysti Capello nauttii tietynlaista kunnioitusta olemuksensa ja menestyksekkään historiansa ansiosta. Kuitenkin Don Fabiokin joutuu joka kerta uuteen joukkueeseen tullessaan ansaitsemaan joukkueensa kokonaisvaltaisen kunnioituksen. Kyllä Ranieriakin varmasti kunnioitetaan edelleen Roman joukkueen keskuudessa, tavallaan. Hän ei kuitenkaan pystynyt ansaitsemaan kokonaisvaltaista kunnioitusta, mihin ehkäpä suurin syy oli pelilliset pinttymät, jotka taistelivat romalaista filosofiaa vastaan. Capello kokisi varmasti Ranierin kohtalon, jos saapuisi uudelleen Roomaan ja ottaisi käyttöön päivittämättöminä metodit, joilla menestyi 1990-luvulla eikä suostuisi niistä joustamaan. Roma ei tässä tapauksessa ole ainutlaatuinen, vaikka esimerkiksi Interin koppiin mies voisi kävellä tekemään, mitä tahtoo. Romaa lähempi esimerkki on Barcelona, jolla myös on sisään rakentunut pelillinen filosofia. Pelaajien protestit – Puyolin johdolla – olisivat väistämättömiä, jos Capello ottaisi sinipurppuran valmennukseensa ja alkaisi peluuttaa joukkuetta puolustusvoittoisesti ja vastahyökkäyksiin perustaen. Fabion arvo määräytyykin siitä, että hän osaa lukea joukkuetta, sen pelaajien ominaisuuksia ja tahtotilaa. Kun siihen pystyy, on helpompi ollakin auktoriteetti.

No nyt en kyllä lähde perustelemaan sen enempiä, koska on aivan selvää että Tottin dynamiikka ja liike eivät ole sitä mitä ne olivat nuorempana. Ei vaan pelkästään vanhenemisen ansiosta vaan johtuen mahdollisesti loukkaantumisista. Mutta jos nyt haluat vääntää tästä juupaseipäs-tasolla niin saat tehdä sen itseksesi. Toki, kapteenin maalimäärä on pysynyt melkeinpä kiitettävänä, mutta esimerkiksi luovuus (noh, tämä johtuu roolista ja pelikavereista, rinnalla ei ole enää Cassanoa), innovatiivisuus (Totti tulee palloa vastaan, joutuu yleensä rikotuksi tai filmaa ja saa vapaapotkun. Nuori Totti olisi ohittanut vastustajan ja jatkanut hyökkäystä) ja ratkaisut (vapaapotkut hyvin usein laakana muuriin, tosin tähänkin on tainnut tulla viime aikoina variaatioita kun muutkin ovat päässeet vetämään).

Nuori Totti sitä, nuori Totti tätä… Eikös Totti nimenomaan jo nuorena hankkinut maineen kaatuilijana ja filmaajana? Itse asiassa tilastollisesti Totti ei aikoihin ole otteluissa liikkunut yhtä paljon kuin vuonna 2011 (tämä siis perustuen puhtaasti tilastoituihin pelaajien liikkumiin matkoihin). Liikutun matkan nopeus ja pituus ovat luonnollisesti toisiaan vähentäviä seikkoja, mutta tässä palaamme jälleen pelitapakeskusteluun. Vapaapotkuja Totti on puolestaan ampunut vuosikaudet laakana muuriin. Suurin osa epäonnistuu, mutta laukaisutapa perustuukin siihen, mitä tapahtuu laukauksen onnistuessa. Kyse on todennäköisyyslaskelmista. Toki voit myös lyödä pöytään tilastolliset faktat Tottin vapareiden onnistumisprosenteista viime aikoina ja vuosia sitten.

 

Serie A:ssa, maailman yhdessä johtavista jalkapallosarjoista kärkikastiin kuuluva joukkue ei menetä peliä kolmen maalin johtoasemaa pelkästään toisella puoliajalla ilman että joutuu väärinkohdelluksi tuomarin tms. asian takia. Ja näitä johtoaseman menetyksiä löytyy enemmänkin, tiedät sen kyllä itsekin. Ei tähän tarvita sen enempää selityksiä. Henkisestä kantista tuo enimmäkseen johtuu. Pelaajien heikko motivaatio, kiinnostus ja yrityksen halu ja niistä johtuva itseluottamuksen laskeminen voi olla sama asia kuin valmentajan äänestäminen ulos.

Tottin vaikutus oli suuri siihen, että joukkueella oli kolmen maalin johto. Johdon menettämisessä Tottin vaikutus oli huomattavasti pienempi. Sen sijaan Ranierin pelitavan vaikutus johdon menettämiseen oli valtava. Muutenkaan joukkueen henkinen kantti ei ole jutun arvoitus. Se on itsestään selvä asia. Tietysti joukkueen mentaalitaso on heikko, kun ryhmän sisällä kiehuu. Nyt kun puhe on ollut Tottin johtajan ominaisuuksissa, huomion arvoista onkin Tottin erinomaiset otteet ja työmäärä kaikkein heikoimmilla hetkillä. Vaikka joukkueen yleinen tilanne (työympäristö) tietysti vaikuttaa pelaajien otteisiin, kuitenkaan mainitsemasi asiat eivät ole valmentajan äänestämistä ulos, ne ovat ennemminkin sama asia kuin valmentajan itsemurha. Ei sen jälkeen enää ääniä tarvitse laskea.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Tänään nähtiin Roma sellaisena kuin sen tulisi olla - sellaisena kuin se on. Huomioitavia asioita:

- Tottin aloittaminen penkillä ja ottelun jälkeinen halaus Montellalle.
- Ranierin hylkäämän Pizarron loistokkuus ja vapautunut syleily Contin kanssa.
- Spallettilaisen aktiivisen pallonmenetyksen jälkeisen prässin paluu.
- Romalaisen pallonhallintapelin paluu.
- Peli-ilon paluu.

[Lopez]

Lyhyesti: Hienoa Ykkösen puolella vaikuttaneille ei varmasti tule yllätyksenä että suosikkipelaajalleni toivon onnistumisia myös valmentajana.

[Warming up]

Uskotaan Lopez siihen, että kaikki toivovat Montellalle onnistumisia.

Nyt kun tuota sarjataulukkoa katsoo niin eihän se UCL-karsintapaikka vielä toivottoman kauas kerennyt karata. 6 pistettä ja 12 ottelua. Materiaaliero edellä oleviin lazioon ja Udineseen on kuitenkin Roman puolella, joten välttämättä edes erinomaisuutta siihen ei vaadita vaan hyvä suoritustaso voi riittää. Kärkikolmikkoa nyt tuskin enää uhataan.

Huhuissa oli Ancelottille vaihtoehdoksi nostettu André Villas Boas. Olisi kyllä mielenkiintoinen, nuori vaihtoehto.

[Warming up]

En muista tiedä, mutta Adriano palasi Roomaan ja saisi puolestani ottaa seuraavan lennon takaisin sambamaahan. Koko kuntoutusjakson kaveri on hillunut rannoilla ja baareissa ihan normaalisti ja tänään palatessa käsi roikkui taas siteen varassa.

Potentiaalia oli ja kesän treenikuvat olivat rohkaisevia, mutta vuosisadan floppihan tästä paluusta tuli. Läski mikä läski.