Suomalaisen jalkapalloilun alasajo ja tuho

[Dominoteoria]

- Maajoukkuetta luotsaa mies, joka ei ole vuosien aikana saanut luotua joukkueeseen minkäänlaista identiteettiä, järjestelmää, rakennetta, ajatusta, peli-iloa. Mitä palloliitto tekee? Tekee jatkosopimuksen ja hiekottaa mahdollisen "halvan exitin" Skotlantiin. Stuart jaksaa selitellä ja jaaritella ja ihmetellä ja syytellä. Totuus on kuitenkin se, että hänen aikanaan Suomi on ollut pelillisesti pahimmassa lamassaan miesmuistiin. Ikävää on vieläpä se, että kierre on jyrkästi sukeltava. Suomen maajoukkueen uskottavuus on menetetty - koska sitä ei oikeasti edes ole. Tällä hetkellä olemme pelillisesti täysiä vitsejä.

- Uusi sukupolvi. Missä pelaa? Ei missään, vaan pääosin seurojensa penkillä, katsomoissa, reserveissä, reservien penkillä, loukkaantuneena, twitterissä tai ulkonäön perusteella mäkkärissä. Aiemmin orastanut toivo on hiipunut täysin. Oikeastaan ainoat todelliset toivot ovat enää Roman ja Sparv, joista Roman on jo itseasiassa noussutkin "odotetulle tasolleen". Mikä helvetti siinä on, että meillä ei kestä jalat tai pää, kun päästään hieman isompiin ympyröihin? Missä ovat esimerkiksi Hetemaj:n veljekset ja kumppanit? Maajoukkueen uuden sukupolven sisäänajokin torsoutui täysin, kun vanhoissa kuitenkin roikuttiin kiinni. Nuorennetaanko me vai ei? Ei näköjään. Joskus pitäisi vaan päästää irti... nyt kävi niin, että ajoimme rungon loppuun ja samalla jätimme todellisen leikkauksen kokonaan väliin. Ei ihme, että jämäminuutit eivät kehitä tai kiinnosta.

- Kotimainen pääsarjajalkapallo. Useat joukkueet heiluvat konkurssin rajamailla ja nekään joukkueet, joista ei kirjoiteta, lienevät varsin lähellä ongelmia - paria menestyvää lukuunottamatta. Veikkausliigan pelillinen taso heittelee äärettömän paljon. Hyviä otteluita seuraa tusina täysin tuskastuttavia tapahtumia. Pelilliset tasoerot venyvät, vaikka sarjataulukko näyttäisikin tasaisuutta. Veikkausliigan tulisi olla puhdas kasvattiseura, jossa panostettaisiin pelilliseen kehittämiseen ja nuorten sisäänajoon. Tällä hetkellä toteutuu vain nuorten sisäänajo, koska raha ei riitä valmiisiin pelimiehiin. Ilmeisesti valmennuksen taso ja uskallus on täysin olematonta, koska pelillinen anti on valunut kohti mättöpalloa. Pistemenetysten pelko on liian kova. Veikkausliigan ja sen pääsponsorin välisestä linkistä en jaksa edes jauhaa.

- Sarjajärjestelmät. Palloliitto ajaa väkisin sarjajärjestelmien kaventamista, mikä vähentäisi joukkueita jopa kolmannessa divisioonassa. KOLMANNESSA DIVISIOONASSA. Sarjahan on täysin harrastelijoiden puuhastelua. Jos nuori hakee vauhtia kolmosesta, on hän jo ajautunut "urallaan" roskakoriin. Ei potentiaalinen lupaus saa kolmosesta tai nelosesta mitään. Ei sitten yhtään mitään! Valot päälle siellä Palloliitossa. Ajamalla sarjoja kapeammaksi, jää vain yhä useampi harrastajapelaaja potkimaan palloa jonnekin puistopulsujen keskelle hiekka-alustoille. Tämäkö on nyt sitä jalkapallon aseman korottamista. Parhaat ovat aina löytäneet tiensä huipulle ja niin se on vastaisuudessakin. Pelien tason nostaminen kolmosessa tai kakkosessakin on täysin naurettava argumentti, kun puhutaan nuorten jalostamisesta HUIPULLE.

Äh. En jaksa enempää juuri nyt. Ottaa kupoliin jo muutenkin niin paljon, että ei tahdo henkeä saada...


Ai niin. Eikö se nyt itse tajua lähteä?