Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Natte]

Vaikka itse kantapäätä ja kasvulevyä ei saa varmastikaan tuhottua liikkumisella niin ehkä silti kannustaisin tiettyyn varovaisuuteen. 1. Kivun kanssa liikkuminen tappaa hauskuuden ja kiinnostuksen lajiin. 2. Todella moni väkisin severin taudissa pelaava muuttuu ainakin väliaikaisesti kanta-astujaksi-> tulee muita ongelmia.

Severin tautiahan voi aika hyvin ennaltaehkäistä tietyillä jumppaliikkeillä joita mielestäni pitäisi tehdä ennen joka harjoitusta ohjatusti 10-14 vuotiailla koska kotona niitä ei ainakaan tehdä

Juuri näin. Sama koskee oikeastaan liki kaikkia sellaisia rasitusvammoja joiden osalta sanotaan "ettei mitään voi mennä rikki". (rautalankaa: liikeradat muuttuu vahingollisiksi tai ylipäätään vaan vääränlaisiksi, mikä saattaa synnyttää kuormaa ja vammoja toiseen paikkaan ja väärien liikeratojen poisoppiminen myöhemmin on vaikeata) Tässä tullaan äkkiä nyt taas siihen kiireeseen ja miten on turhan usein jonkinlainen kokemus että hallittu tauko / reilu kevennys pilaisi jotain. Valmentajalta tämä toki vaatii ymmärrystä, ammattitaitoa ja mielikuvitusta teettää jotain fiksua treeneissä niille jotka eivät pysty täysipainoisesti normaalia treeniä vetämään.

En todellakaan kuulu Antti Pennasen fanipoikiin, mutta täytyy myöntää että viimeisimmässä Kimanttia -jaksossa puhui aika fiksusti lasten ja nuorten harrastamisesta. Kuuntelusuositus jos yhtään sietää kendojuttuja. Ohimennen käsiteltiin myös tässä ketjussa esillä olleita Frölundan linjauksia.

[bupa dukta]

Kannattaa kuunnella samasta podcastistä myös Jouni Viitasen jakso. Varmaan yksi osaavimmista fysiikkavalmentajista suomessa, vaikka jääkiekkoa tekeekin.

[Mikaeli]

Hmm.. voi pitää paikkansa, toisaalta esim gnisu tai viikkarit vetää tämän uudelle tasolle.

Kun katsoo tuota U19-vaiheen kovinta eurooppalaista kilpailua, niin 32 parhaan joukossa oli 6 espanjalaista jengiä ja 16 parhaan joukossa 4. Vaikka useissa akatemioissa painotetaan nimenomaan pelaajakehitystä ja voittaminen, on ainakin osittain, toissijaista, niin liitossa ollaan vahvasti sitä mieltä, että tämä kilpaillullisuus on erityisesti juniorimenestyksen takana. U8-vaiheesta asti pelataan noususta ja tippumisesta ja jokaisella pelillä on merkitystä. Sarjassa, riippumatta tasosta, on aina useampi jengi, jotka pelaa matalaa blokkia, vetää pelkästään longaa ja tappelee ykkös- ja kakkospalloista. Vaikka tämä ei luonnollisesti kehitä juurikaan pelaajia, niin tarjoaa se täysin erilaisen haasteen huippujengeille kuin pelaaminen yhtä taitavaa jengiä vastaan. Tämä ajattelu, ja sen takana olevat seurojen erilaiset roolit, puuttuu Suomesta käytännössä kokonaan. Esim tuosta eilisestä Klubin jengistä näki kuinka pihalla olivat perus boksin puolustamisen kanssa.