Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Manselainen]

Jos olet lonkalta tätä mieltä, kannattaa mennä paikan päälle katsomaan oletko oikeassa. Minun käsittääkseni olemme täysin jumissa nopeuskestävyyden kanssa, ohessa vähän frekvenssiä ja siinä se.  Ja jos pääset coaching juttusille, kysy mikä on keskemääräinen kehitys vuodessa esim. 12-16 vuotiailla. Mutta siis todellakin toivon että sinä olisit oikeassa ja allekirjoittanut väärässä.

Kai nyt vähintään kilpajoukkueissa, ja ainakin osassa haastejoukkueitakin, valmentajat sen sisäistää, että nopeusharjoittelu täytyy tehdä harjoitusten alkuun? Toteutuksen onnistuminen sitten tietysti vielä eri asia, mutta ainakin ajatuksen tasolla tuon luulisi olevan hallussa.

[marcelo vieira da silva]

Kai nyt vähintään kilpajoukkueissa, ja ainakin osassa haastejoukkueitakin, valmentajat sen sisäistää, että nopeusharjoittelu täytyy tehdä harjoitusten alkuun? Toteutuksen onnistuminen sitten tietysti vielä eri asia, mutta ainakin ajatuksen tasolla tuon luulisi olevan hallussa.

Juuri näin, sen verran peruskauraa ja sisältyy valmentajakoulutuksiinkin ihan alkeiskursseista lähtien että eihän tämä voi mennä läpi jossain Klubissa, Hongassa, PPJ:ssä ilman että esimerkiksi valmennuspäällikkö tähän puuttuisi. Tasojen 4 ja 5 seurathan tekee nopeusseurantaa Eerikkilässäkin ja tulosten kehittymättömyydestä tulee palautetta. Nopeustestit sisältynevät kaikkien ainakin top-30 joukkueiden vuosikelloon pari-kolme kertaa kaudessa.

Lapsien testaaminenhan on siitäkin hassua että keskimäärin 14-vuotiaat ovat nopeampia kuin 13-vuotiaat vaikka nopeutta ei treenattaisi yhtään, joten testitulokset tuppaavat paranemaan kun lapsi vanhenee sen kolme kuukauttakin.

Enemmän olisin huolissani siitä, että nopeuskestävyyteen tai pk-juoksemiseen tuhlataan joukkueen yhteistä treeniaikaa, kenttäajasta puhumattakaan ellei sitä ole nimenomaisesti ympätty mukaan johonkin pallon kanssa tehtävään osioon ja sitäkin pitäisin äärimmäisen kyseenalaisena ennen yläkouluikää, että palloharjoiteosio suunnitellaan näiden pohjalta, eikä pallollisen pelaajan ja lähimpien pallottomien pelaajien yhteistyön opettamiseen tähdäten.

[Nipale]

Ehkä olisi pitänyt määritellä tarkemmin mitä minä pidän "nopeusharjoitteluna".
Se pitäisi esimerkiksi sisällään 6-10 x 30 - 60m juoksuvetoja 90-95% teholla. vetojen välillä palautusta minimissään 3min ja mahdollinen sarjapalautus 5-6min.
Tässä pidän oleellisena asiana noita tehoja ja palautuksia.

En ole ainkaan koskaan nähnyt minkään joukkueen tekevän tuollaista treenin alkuun (esim ennen omaa kenttävuoroa).

Se mitä näkee, on tötsien pujottelua, vähän koordeja ja sitten jotain spurtteja 20-30m kävelypalautuksella 80-90% teholla.
Ja ainakin minä lasken tämän kaiken veryttelyksi.

Mutta siis hyvä jos käsitykseni on väärä.

[erno]

Mä oon tosta samaa mieltä Nipaleen kanssa, mutta opponoin sen verran että kun meillä on ihan noissa kilparyhmissäkin valtavia puutteita motorisissa toiminnoissa niin näkisin että nuo on yhtälailla tärkeitä ja asioita jotka pitäs olla hanskassa jollain tavalla ensin.

[Manselainen]

Mä oon tosta samaa mieltä Nipaleen kanssa, mutta opponoin sen verran että kun meillä on ihan noissa kilparyhmissäkin valtavia puutteita motorisissa toiminnoissa niin näkisin että nuo on yhtälailla tärkeitä ja asioita jotka pitäs olla hanskassa jollain tavalla ensin.

Kannattaa myös mainita mitä ikäluokkaa tarkoittaa, nopeusharjoittelu on kovin erilaista 9-, 13- ja 17-vuotiailla.

Tuo kuvaamasi on semmoinen 30-40 minuutin setti, joten oletettavasti kovin moni ei käytä joukkueen yhteistä aikaa noihin ainakaan kovin usein. Oppilaitisyhteistyön myötä nuo sopii oikein hyvin aamuharjoituksissa tehtäväksi tai sit ohjeistetaan tekemään omatoimisesti.

[Nipale]

Mä oon tosta samaa mieltä Nipaleen kanssa, mutta opponoin sen verran että kun meillä on ihan noissa kilparyhmissäkin valtavia puutteita motorisissa toiminnoissa niin näkisin että nuo on yhtälailla tärkeitä ja asioita jotka pitäs olla hanskassa jollain tavalla ensin.

Ehdottomasti näin. Kommentti nyt vain liittyi yleisesti nopeusharjoitteluun kun siitä käytiin keskustelua.

[Nipale]

Kannattaa myös mainita mitä ikäluokkaa tarkoittaa, nopeusharjoittelu on kovin erilaista 9-, 13- ja 17-vuotiailla.

Tuo kuvaamasi on semmoinen 30-40 minuutin setti, joten oletettavasti kovin moni ei käytä joukkueen yhteistä aikaa noihin ainakaan kovin usein. Oppilaitisyhteistyön myötä nuo sopii oikein hyvin aamuharjoituksissa tehtäväksi tai sit ohjeistetaan tekemään omatoimisesti.

Millä tavalla se on mielestäsi erilaista?
No en kyllä itsekään pitäisi mainitsemaani harjoitusta ainakaan alle 10 vuotiaille vaan keskittyisin enemmän sitten noihin motorisiin taitoihin ja määrään.
Lisäksi on täysi mahdottomuus istuttaa alle 10 vuotiaita "palautumaan" 5 minuutiksi. Ei ne istu ja palaudu, eikä niiden varmasti tarvikaan palautua.
12v -> alkaisi toimia.

Sitten vielä tuohon kestoon. Miksi tuota ei voisi tehdä joukkueen kanssa jos se tehtäisiin ennen omaa kenttävuoroa esim kentän sivussa tms? Ymmärrän hyvin että ei ole mitään järkeä käyttää tunnin kenttävuoroa siihen että mennään fudiskentälle tekemään asioita mitä voi tehdä ihan hyvin muualla.

[Jortsukka]

Uskoisin että jos yleisurheilussa, jossa varmaan on parempi tieto nopeusharjoittelusta, 9-vuotiaat ei harjoittele nopeutta juurikaan niin että vetävät jotain 5minuutin palautuksia, niin tuskin se on tarpeellista futiksen puolellakaan. Tuollahan joku jo ansiokkaasti totesi että kun puhutaan YU maailmasta lasten osalta niin tuo sisältää paljon erilaista liikkumista missä yleiset liikunnalliset taidot kordinatiivisesti, jne. ovat keskiössä.

Näissä keskusteluissa olisi aina hyvä erotella juurikin tästä syystä vaikka 16-vuotiaiden ja 10-vuotiaiden harjoittelu. Hyvä ymmärtää sekä fysiologisessa kontekstissa että muuten näiden erot.

[Manselainen]

Millä tavalla se on mielestäsi erilaista?
No en kyllä itsekään pitäisi mainitsemaani harjoitusta ainakaan alle 10 vuotiaille vaan keskittyisin enemmän sitten noihin motorisiin taitoihin ja määrään.
Lisäksi on täysi mahdottomuus istuttaa alle 10 vuotiaita "palautumaan" 5 minuutiksi. Ei ne istu ja palaudu, eikä niiden varmasti tarvikaan palautua.
12v -> alkaisi toimia.

Sitten vielä tuohon kestoon. Miksi tuota ei voisi tehdä joukkueen kanssa jos se tehtäisiin ennen omaa kenttävuoroa esim kentän sivussa tms? Ymmärrän hyvin että ei ole mitään järkeä käyttää tunnin kenttävuoroa siihen että mennään fudiskentälle tekemään asioita mitä voi tehdä ihan hyvin muualla.

Se on erilaista mm. siksi, että ennen murrosikää ei pahemmin tarvitse miettiä minuuttien palautusaikoja. Pienimmillä lapsilla puhutaan ehkä kymmenistä (juuri ja juuri monikossa) sekunneista. Riippuen harjoitteesta, suorituksen kestosta ja lapsen iästä, mutta yleensä mitä pienempi lapsi, sitä lyhyempi suorituskin. Myös toistomäärät, mitä pystyy yksittäistä suoritusta teettämään on kovin erilaiset.

Joukkueen yhteistä aikaa tuohon ei haluta käyttää siksi, että joukkueharjoitusten kestäessä 1,5-2h tuosta ajasta kannattaa mahdollisimman paljon olla pallon kanssa tavalla tai toisella. Tuo kun on kuitenkin jalkapallon osalta isompi rajoittava tekijä, ettei tunteja (pallokosketuskia/toistoja) pallon kanssa tule tarpeeksi.

[LB44]

Juuri näin, sen verran peruskauraa ja sisältyy valmentajakoulutuksiinkin ihan alkeiskursseista lähtien että eihän tämä voi mennä läpi jossain Klubissa, Hongassa, PPJ:ssä ilman että esimerkiksi valmennuspäällikkö tähän puuttuisi. Tasojen 4 ja 5 seurathan tekee nopeusseurantaa Eerikkilässäkin ja tulosten kehittymättömyydestä tulee palautetta. Nopeustestit sisältynevät kaikkien ainakin top-30 joukkueiden vuosikelloon pari-kolme kertaa kaudessa.

Lapsien testaaminenhan on siitäkin hassua että keskimäärin 14-vuotiaat ovat nopeampia kuin 13-vuotiaat vaikka nopeutta ei treenattaisi yhtään, joten testitulokset tuppaavat paranemaan kun lapsi vanhenee sen kolme kuukauttakin.

Enemmän olisin huolissani siitä, että nopeuskestävyyteen tai pk-juoksemiseen tuhlataan joukkueen yhteistä treeniaikaa, kenttäajasta puhumattakaan ellei sitä ole nimenomaisesti ympätty mukaan johonkin pallon kanssa tehtävään osioon ja sitäkin pitäisin äärimmäisen kyseenalaisena ennen yläkouluikää, että palloharjoiteosio suunnitellaan näiden pohjalta, eikä pallollisen pelaajan ja lähimpien pallottomien pelaajien yhteistyön opettamiseen tähdäten.

Sinulla on ihan hyvät olettamat, joiden pohjalta suosittelisin tutustumaan esimerkiksi mainitsemiesi joukkueiden nopeus- ja ketteryysharjoitteluun.

[LB44]

Ehkä olisi pitänyt määritellä tarkemmin mitä minä pidän "nopeusharjoitteluna".
Se pitäisi esimerkiksi sisällään 6-10 x 30 - 60m juoksuvetoja 90-95% teholla. vetojen välillä palautusta minimissään 3min ja mahdollinen sarjapalautus 5-6min.
Tässä pidän oleellisena asiana noita tehoja ja palautuksia.

En ole ainkaan koskaan nähnyt minkään joukkueen tekevän tuollaista treenin alkuun (esim ennen omaa kenttävuoroa).

Se mitä näkee, on tötsien pujottelua, vähän koordeja ja sitten jotain spurtteja 20-30m kävelypalautuksella 80-90% teholla.
Ja ainakin minä lasken tämän kaiken veryttelyksi.

Mutta siis hyvä jos käsitykseni on väärä.

Paljon ja pitkiä vetoja sinulla ja aika matalalla intensiteetillä. 90% vedot on jo ”hölkkävauhtia”, joita lajissa tulee ihan tarpeeksi muutenkin. Mutta siitä huolimatta riskit kasvaa. +15v ikäisillä toistot 7-10, jos vedetään 60m 95% tehoilla -> halutaanko rikkoa takareisiä yms. (tähän tyyliin turhaan) juoksuttamalla? Tai ottaa ainakin tietoinen riski.

Itse lähtisin 4-6x 10-15m tai kun hermosto on paremmin levännyt 2-4x20-30m, jotka a) ovat lajinomaisempia ja b) voidaan tehdä alle puolessa ajassa esittämääsi tai tietenkin c) samalla ajankulutuksella 2 tai jopa 3x viikossa.

Paljon riippuu tasosta, iästä jne.

[Nipale]

Paljon ja pitkiä vetoja sinulla ja aika matalalla intensiteetillä. 90% vedot on jo ”hölkkävauhtia”, joita lajissa tulee ihan tarpeeksi muutenkin. Mutta siitä huolimatta riskit kasvaa. +15v ikäisillä toistot 7-10, jos vedetään 60m 95% tehoilla -> halutaanko rikkoa takareisiä yms. (tähän tyyliin turhaan) juoksuttamalla? Tai ottaa ainakin tietoinen riski.

Itse lähtisin 4-6x 10-15m tai kun hermosto on paremmin levännyt 2-4x20-30m, jotka a) ovat lajinomaisempia ja b) voidaan tehdä alle puolessa ajassa esittämääsi tai tietenkin c) samalla ajankulutuksella 2 tai jopa 3x viikossa.

Paljon riippuu tasosta, iästä jne.

Ehkä tässä omassa näkemyksessä painaa oma lajitausta (yu) ja silloiset harjoitusmetodit. 90-95% vedot laskettiin maksiminopeudeksi, ei hölkäksi. 60m pitäisi mielestäni laskea lyhyeksi vedoksi. Jalkapallossa näitä tulee toki todella harvoin, mutta itse ainakin koen että juoksemaan ei opi pelkästään lyhyttä pätkää tikkaamalla. Mielestäni tämän videon kaltaiset suoritukset https://www.youtube.com/shorts/klM-hef7Nt0 ovat tärkeä osa fudista. Jos olet tottunut juoksemaan vain alle 30m spurtteja niin monesti pakka levii maksimivauhdissa ja pahimmassa tapauksessa pannutetaan (tai se takareisi repeää).

Takareisistä en olisi kauhean huolissani.. tai olisin jos ne eivät tuollaista harjoitusta kestäisi harjoituksen alussa. Toki jos ne vedetään 1,5 - 2h fudistreenin jälkeen niin sitten kyllä.

[Siperia]

Lonkalta heittäisin ja mielelläni otan kritiikin vastaan, mutta a) nopeus kehittyy vain kun mennään maksimaalisella tai submaksimaalisella nopeudella ja b) takareisien hajoamisen riskit kasvavat, jos ei harjoitella näitä pidempiä juoksuja vaan tehdään vain lyhyitä juoksuja.

Ja sitten aiemmin mainittiin, että takareidet hajoavat, kun yläkroppaa käännetään kovan juoksun aikana, niin tasan kerran olen nähnyt futisvalmentajan harjoituttavan tälläisiä pidempiä juoksuja.

[PalloHullu]

Jotkut 8-12v eivät pysty ylläpitämään maksiminopeutta kovin pitkään. Riippuen iästä saattavat saavuttaa maksiminopeuden jo 15-30m aikana, jonka jälkeen vauhti ei pysyy enää kauaa yllä ja väsymys alkaa hidastaa vauhtia sekä muuttaa juoksutekniikkaa. Esimerkiksi nämä maninitus 60m juoksut ja treenivolyymeineen menevät helposti kestävyyden puolelle. Nopeusharjoittelussa volyymi ei ole kuningas.

Sprinttaus on takareisille eksentrisesti hyvin kuormittavaa harjoittelua, ja kuten yllä mainitaankin niin loukkaantumisten ehkäisyn takia pelaajia on tälle tärkeä altistaa viikoittain, mutta tarpeeksi pienissä määrin, jotta kuormitus ei ylitä sietokykyä/palautuskykyä. Vaikka nuoret palautuvatkin harjoittelusta nopeammin eivät heidän kudoksensa kestä samanlaista kuormitusta kuin vanhemmilla.

[Mikaeli]

Ehkä olisi pitänyt määritellä tarkemmin mitä minä pidän "nopeusharjoitteluna".
Se pitäisi esimerkiksi sisällään 6-10 x 30 - 60m juoksuvetoja 90-95% teholla. vetojen välillä palautusta minimissään 3min ja mahdollinen sarjapalautus 5-6min.
Tässä pidän oleellisena asiana noita tehoja ja palautuksia.

Itse ymmärrän nopeusharjoittelusta vähän, mutta olen nähnyt kohtalainen monta nopeusharjoitusta ja -ohjelmaa futareille, enkä ole ikinä nähnyt 60 metrin vetoja futareille 95% tehoilla. Yleensä maksimipituus on ollut 30-40 metriä, riippuen iästä, ja niitäkin 95% teholla tehdään yleensä 2-3. Plyometriää niissä on yleensä paljon, kiihdytyksiä ja suunnanmuutoksia paljon. SM-juoksu minusta parempi mittari futarin nopeudelle kuin 30 metriä, kunhan se menee alle 4 sekunnin.

[PalloHullu]

Niin ja RSA ei ole sama asia kuin nopeuskestävyys, tämä on yleinen miina harjoittelussa.

Tämä jäi vielä mietityttämään ja ennen tätä en ehtinyt asiaa tarkemmin tarkastella. Eikös RST nimenomaan ole nopeuskestävyyden piirissä?

[Manselainen]

Tämä jäi vielä mietityttämään ja ennen tätä en ehtinyt asiaa tarkemmin tarkastella. Eikös RST nimenomaan ole nopeuskestävyyden piirissä?

Tää taitaa olla osin määrittelykysymys, joskin minuakin kiinnostaa LB:n näkemys asiasta.

Klassinen nopeuskestävyys tarkoittaa lähteestä riippuen kykyä ylläpitää tehontuottoa noin 10-120 sekunnin mittaisissa suorituksissa. Tuohon peilaten RST:n lyhyet työjaksot on liian lyhyitä. Pallopelien kontekstissa taas nopeuskestävyyteen viitataan tyypillisesti silloin, kun tarkastellaan kykyä toistaa lyhyitä ja nopeita suorituksia. Monesti tätä pallopeleissä ominaisuutta kutsutaan myös repeated sprint ability (RSA) nimellä.

RST harjoitusmuotona kehittää kuitenkin juuri niitä asioita, mitä jalkapalloilija tarvitsee, anaerobinen kapasiteetti sekä laktaatin sieto ja poisto etunenässä. Klassista nopeuskestävyysharjoittelua jalkapalloilija ei tarvitse kuin korkeintaan vaihtelun vuoksi muutaman kerran vuodessa, huipputasolla ei ollenkaan.

[LB44]

Tämä jäi vielä mietityttämään ja ennen tätä en ehtinyt asiaa tarkemmin tarkastella. Eikös RST nimenomaan ole nopeuskestävyyden piirissä?

Hyvä pointti/kysymys. Totta kai kyse on jossain määrin kestävyydestä, kuten käytännössä kaikki liikkuminen. Jopa sadan metrin spurtissa oli muistaakseni noin 20% osuus kestävyystekijöillä. Tämä ei tarkoita, että pk-lenkki parantaisi kuitenkaan nopeutta.
 
RST (..training) tavoite on siis parantaa RSA-kykyä (..ability). Kärjistettynä näen eron nopeuskestävyyteen näin: nopeuskestävyys on (lähes) maksimaalisen tehon tuottamista mahdollisimman pitkään. 400 metriä on tästä loistava esimerkki, eli täysillä ja ”maitohappoja” vastaan taistellen.

Nopeuskestävyys paranee, jos 400 metrin aika paranee, tai lähes samaa tehoa voidaan jatkaa pitempi matka, vaikka 500 metriä. Lähtökohtaisesti ei ole merkitystä mille tasolle pulssi nousee tai kuinka nopeasti sieltä palaudutaan seuraavaan toistoon tai peliin.

RST-harjoittelun tavoite on tuottaa maksimaalista tai riittävää nopeutta lyhytaikaisesti, yleensä parista sekunnista enintään kymmeneen. Tätä seuraa ei täydellinen palautuminen ennen seuraavaa toistoa. Treenissä ei mennä ”hapoille”, joka mahdollistaa, että seuraavakin toisto voidaan tehdä kovalla tasolla. Harjoittelu voidaan toteuttaa joko tekemällä toistoja niin kauan kun tulos on x tai parempi, tai juoksemalla 100 % teholla, kunnes tulos tippuu tasolle x.

Lähtötasoa 5x 20 metriä alle 3 sekunnin 30 sekunnin palautuksilla voi parantaa a) määrä kasvaa esim. viidestä kahdeksaan, b) suoritusaika, eli matka kasvaa, vaikka 20->25 m, ja/tai palautuminen lyhenee 30 -> 20 sekuntia. Yleensä tämä paranee lyhyillä, 2-4 viikon fokusjaksoilla merkittävästi, mutta sen jälkeen voi keskittyä johonkin muuhun, vaikka nopeuskestävyyteen. 

Ollaan siis energiankäytön ja intensiteetin näkökulmasta eri alueella kuin nopeuskestävyys. RSA on myös osittain ”taitoa” ja kykyä kuunnella omaa kroppaa = kuinka kovaa tai pitkään pystyn vetämään nyt, jotta paukkuja olisi vielä seuraavaankin tilanteeseen. Tämän oppii yleensä kantapään kautta, mutta harvemmin noita sipanneita isompia junnuja näkee vaihtoa pyytämässä.

Eihän tämä mitenkään aukoton tai selkeä ero ole, mutta näin itse asian ajattelen. Jos olisin keskimatkan juoksijoiden tai hiihtäjien valmentaja, tekisin nopeuskestävyystyyppistä paljonkin, mutta pallopeleissä ehkä pari kertaa vuodessa, jos sitäkään.

[LB44]

Hyvää pöhinää, koitan vastailla mielestäni olennaisiin juttuihin.
90-95% vedot laskettiin maksiminopeudeksi

En tiedä kenen gurun mielestä näin olisi, ei ainakaan Francis, Pfaff, McMillan yms.

60m pitäisi mielestäni laskea lyhyeksi vedoksi. Mielestäni tämän videon kaltaiset suoritukset https://www.youtube.com/shorts/klM-hef7Nt0 ovat tärkeä osa fudista.

Tässä siis nopein mitattu veto futiskentällä(?), mutta montako metriä tässäkään juostiin, 45? Tältä pohjalta en sanoisi 60 metrin vetoja lyhyiksi, enemmänkin kapasiteetin kasvatustreeniksi.

Jos olet tottunut juoksemaan vain alle 30m spurtteja niin monesti pakka levii maksimivauhdissa ja pahimmassa tapauksessa pannutetaan (tai se takareisi repeää).
Takareisistä en olisi kauhean huolissani.. Toki jos ne vedetään 1,5 - 2h fudistreenin jälkeen niin sitten kyllä.

Pitemmät +95 % spurtit ovat erinomainen harjoite, varsinkin takareisille. Mutta, näissäkin on omat haasteensa, koska pitkissä spurteissa on myös omat riskinsä. Haaste on siinä, mihin tällaiset harjoitteet voidaan laittaa kalenterissa, jotta a) niihin ollaan valmiita, b) niistä ehditään palautumaan? Lisähaasteena on löytää keinot rajata ulos ne pelaajat, joilla ei ole pitkiin vetoihin nyt edellytyksiä tai ne, jotka ovat saaneet tätä ärsykettä tarpeeksi pelissä.

Kyse ei ole niinkään siitä, onko takareisiä treenattu, vaan siitä ettei punttisalilla oikein päästä samanlaisiin tehoihin kuin juostessa. Sekä siitä, kuinka paljon takareisin voimantuottovaade kasvaa nopeuden noustessa. ”Takareisi” ei myöskään ole yksi, vaan kolme lihasta, joiden välinen painotus voi vaihtua paljonkin nopeuden kasvun myötä.

Nopeusharjoittelussa volyymi ei ole kuningas.

Ei ole ei. Parempi tehdä 50% alle kuin 1% yli sopivan tason.

Sprinttaus on takareisille eksentrisesti hyvin kuormittavaa harjoittelua, ja kuten yllä mainitaankin niin loukkaantumisten ehkäisyn takia pelaajia on tälle tärkeä altistaa viikoittain, mutta tarpeeksi pienissä määrin, jotta kuormitus ei ylitä sietokykyä/palautuskykyä. Vaikka nuoret palautuvatkin harjoittelusta nopeammin eivät heidän kudoksensa kestä samanlaista kuormitusta kuin vanhemmilla.

Totta.

Itse ymmärrän nopeusharjoittelusta vähän, mutta olen nähnyt kohtalainen monta nopeusharjoitusta ja -ohjelmaa futareille, enkä ole ikinä nähnyt 60 metrin vetoja futareille 95% tehoilla.

Yleensä maksimipituus on ollut 30-40 metriä, riippuen iästä, ja niitäkin 95% teholla tehdään yleensä 2-3. Plyometriää niissä on yleensä paljon, kiihdytyksiä ja suunnanmuutoksia paljon.
Totta mm. edellä mainituista syistä. Millään tasolla juoksuvalmentaja, joka on ”rikkonut” muutaman takareiden, ei paljoa työtarjouksia saa. Eli tietty varovaisuus on ymmärrettävää, varsinkin jos nopeusharjoitus on ns. ulkopuoliselta ostettu lisäharjoitus.

[Manselainen]

Yksi merkittävä sudenkuoppa näissä on myös se, että harjouttelua pitäisi tehdä yksilöllisesti.

Toistot per sarja, sarjat, palautusaika, matka jne muuttujat on harjoittelussa ihan samaan tapaan yksilöllisiä kuin voimaharjoittelussa toistot per sarja, sarjat, painot ja käytetyt liikkeet. Kun koko joukkue tekee samalla ohjelmalla, riski siihen, että osa tekee liikaa ja liian suurilla tehoilla, on melkoinen. Samalla loukkaantumisriski kasvaa. Joillekin tulee tietysti samalla liian vähän liian pienillä tehoilla, mutta tää nyt ei sit ole kuin lähinnä ei-optimaalista harjoittelua.

Ainakin mulla on sellainen mututuntuma, että voimaharjoittelussa yksilöllisyys ymmärretään paremmin kuin juoksujen kanssa.

[Nipale]

Hyvää pöhinää, koitan vastailla mielestäni olennaisiin juttuihin.
90-95% vedot laskettiin maksiminopeudeksi

En tiedä kenen gurun mielestä näin olisi, ei ainakaan Francis, Pfaff, McMillan yms.

- Tässä olet varmasti oikeassa. lienee tuo 95% se raja maksimin ja submaksimaalisen välillä. Mutta silti, en kutsuisi tehaluetta 90-95% "hölkäksi" kuten tuolla aiemmin mainitsit.

60m pitäisi mielestäni laskea lyhyeksi vedoksi. Mielestäni tämän videon kaltaiset suoritukset https://www.youtube.com/shorts/klM-hef7Nt0 ovat tärkeä osa fudista.

Tässä siis nopein mitattu veto futiskentällä(?), mutta montako metriä tässäkään juostiin, 45? Tältä pohjalta en sanoisi 60 metrin vetoja lyhyiksi, enemmänkin kapasiteetin kasvatustreeniksi.

- Videon otsikko sinäänsä on ihan toissijainen, en ole sitä julkaissut. Se että fudismatsissa juoksee maksimissaan 50m ei tarkoita sitä etteikö koskaan kannattaisi juosta enempää harjoituksissa. Niinhän tuossa itsekin kirjtoitit. 100m juoksijat kyllä juoksevat myös kovia 100-200m juoksuja.

Jos olet tottunut juoksemaan vain alle 30m spurtteja niin monesti pakka levii maksimivauhdissa ja pahimmassa tapauksessa pannutetaan (tai se takareisi repeää).
Takareisistä en olisi kauhean huolissani.. Toki jos ne vedetään 1,5 - 2h fudistreenin jälkeen niin sitten kyllä.

Pitemmät +95 % spurtit ovat erinomainen harjoite, varsinkin takareisille. Mutta, näissäkin on omat haasteensa, koska pitkissä spurteissa on myös omat riskinsä. Haaste on siinä, mihin tällaiset harjoitteet voidaan laittaa kalenterissa, jotta a) niihin ollaan valmiita, b) niistä ehditään palautumaan? Lisähaasteena on löytää keinot rajata ulos ne pelaajat, joilla ei ole pitkiin vetoihin nyt edellytyksiä tai ne, jotka ovat saaneet tätä ärsykettä tarpeeksi pelissä.

- Toki tärkeää huomioida rytmitys. Oletettavasti näiden suoritusten oikea paikka on palauttavan päivän jälkeen ensimmäisenä harjoituksena tai harjoitteena.

[Takatasku]

Vedon pitää olla kuitenkin tarpeeksi pitkä, että edes päästään sinne nopeuden harjoitteluun. Jos veto on liian lyhyt ei siinä ehdi kiihdyttää niin paljon, että se kehittäisi nopeutta.

Yhtä joukkuetta (U12 alkaen, nyt U14) konsultoinut fysiikkaharjoittelussa nyt muutaman vuoden ja käytössä on ollut kaikkea väliltä 20-60 m. Ei yhtään takareisivammaa eikä kyllä muitakaan lihasperäisiä. Toki muutama vamma on tullut, mutta niissä on ollut sitten toinen pelaajakin osallisena.

[Manselainen]

Vedon pitää olla kuitenkin tarpeeksi pitkä, että edes päästään sinne nopeuden harjoitteluun. Jos veto on liian lyhyt ei siinä ehdi kiihdyttää niin paljon, että se kehittäisi nopeutta.

Tämähän riippuu ihan siitä, mitä nopeuden osa-aluetta halutaan kehittää. Maksiminopeuden osalta tietenkin näin.

Aika iso osa nopeuserosta kentällä tulee kuitenkin jo ensimmäisen 5-10 metrin matkalla eli kiihdytysvaiheessa. Siksi niitä lyhyempiäkin juoksuja kannattaa pitää ohjelmassa mukana.

[LB44]

Vedon pitää olla kuitenkin tarpeeksi pitkä, että edes päästään sinne nopeuden harjoitteluun. Jos veto on liian lyhyt ei siinä ehdi kiihdyttää niin paljon, että se kehittäisi nopeutta.

Yhtä joukkuetta (U12 alkaen, nyt U14) konsultoinut fysiikkaharjoittelussa nyt muutaman vuoden ja käytössä on ollut kaikkea väliltä 20-60 m. Ei yhtään takareisivammaa eikä kyllä muitakaan lihasperäisiä. Toki muutama vamma on tullut, mutta niissä on ollut sitten toinen pelaajakin osallisena.

Mitä ominaisuutta sinun mielestä siis kehitän, kun 95% ajasta ohjeistan max 15 metrin vetoja? Monen mielestä nopeuden eri muotoja voidaan kehittää punttisalillakin, jossa ei yleensä juosta senkään vertaa.

Yleisurheilun tyylisen ajatusmaailman suurimmat haasteet palloilunopeuteen ovat mielestäni 1) Ajatus siitä että voidaan kiihdyttää pitkää kuten radalla, 2) Tehdä se hyvästä lähtöasennosta ja 3) haluttuun suuntaan. Ja bonuksena 4) Tilaa ja aikaa on tarpeeksi sekä pitkiin vetoihin, niitä varten ja niiden jälkeen palautumiseen. Näin homma ei tietenkään mene aina kentällä, välillä aikaa kiihdytykseen on huonosta asennosta kaksi askelta ja ihan eri suuntaan kuin haluttaisiin. Tämänkin kanssa pitää vaan oppia elämään, eikä vain odotella tilanteita, joissa voisi päästä väläyttelemään maksiminopeuttaan. En ole maksiminopeutta vastaan, se on tärkeä työkalu ja "drilli", mutta sitä pitää osata käyttää ja ajoittaa todella hyvin, ainakin jos aletaan puhumaan teini-ikäisistä ja siitä ylöspäin.
 

[Nipale]

Mitä ominaisuutta sinun mielestä siis kehitän, kun 95% ajasta ohjeistan max 15 metrin vetoja? Monen mielestä nopeuden eri muotoja voidaan kehittää punttisalillakin, jossa ei yleensä juosta senkään vertaa.

Yleisurheilun tyylisen ajatusmaailman suurimmat haasteet palloilunopeuteen ovat mielestäni 1) Ajatus siitä että voidaan kiihdyttää pitkää kuten radalla, 2) Tehdä se hyvästä lähtöasennosta ja 3) haluttuun suuntaan. Ja bonuksena 4) Tilaa ja aikaa on tarpeeksi sekä pitkiin vetoihin, niitä varten ja niiden jälkeen palautumiseen. Näin homma ei tietenkään mene aina kentällä, välillä aikaa kiihdytykseen on huonosta asennosta kaksi askelta ja ihan eri suuntaan kuin haluttaisiin. Tämänkin kanssa pitää vaan oppia elämään, eikä vain odotella tilanteita, joissa voisi päästä väläyttelemään maksiminopeuttaan. En ole maksiminopeutta vastaan, se on tärkeä työkalu ja "drilli", mutta sitä pitää osata käyttää ja ajoittaa todella hyvin, ainakin jos aletaan puhumaan teini-ikäisistä ja siitä ylöspäin.
 

Siis en minäkään ole sitä mieltä että futareiden tulisi kopioida 100-400m:n juoksijan nopeusharjoittelua. Yleisurheilun kaikki lajit ovat täysin kontrolloitua ja koko harjoittelun idea on saada toistettua asiat aina mahdollisimman samalla tavalla. Mutta omasta mielestäni siellä on asioita joita kannattaisi lisätä jalkapalloilijan oheisharjoitteluun.

1. Juurikin pidemmät 40m - 100m submax / max juoksut (90-95%)
  - maksiminopeuden, juoksutekniikan ja taloudellisuuden kehittäminen
      * tuntuu että kaikki puhuvat nopeudesta / juoksutekniikan merkityksestä aina vain 1v1 tilanteissa. Tilanteenvaihtotilanteissa / vastahyökkäyksissä kun yhdellä on pallo ja mennään kovaa toiseen suuntaan niin mitä       19 (- 5 kävelevää) muuta pelaajaa tekee? Oletettavasti ei ainakaan tee teräviä 5-15m:n suunnanmuutosjuoksuja. Harvemmin myöskään harjoituksissa pelataan 11v11 isolla kentällä jossa näitä tilanteita tulisi. Varmasti kaikki on sitä mieltä että näissä tilanteissa olisi tärkeintä päästä toiseen päähän mahdollisimman kovaa mahdollisimman pienellä energiamäärällä jotta jaksetaan lähteä tarvittaessa heti takaisin toiseen suuntaan?

2. Aitakävelyt/aitadrillit
  - Lonkankoukistajien voimatasojen parantaminen
  - lantion/lähentäjien/loitontajien liikkuvuuden parantaminen

Kuten tuossa viestissä mainitsit niin pelissä tulevat ennalta ennakoimattomat tilanteet tekevät sen että yksittäistä kiihdytystä / asentoa / juoksumatkaa / suuntaa on vaikea eristää mahdollisimman hyödylliseksi harjoitteeksi. Niin eikö silloin ainut fiksu harjoitus näihin asoihin ole pelilliset harjoitteet?