Kyllä, luonnollisesti arkiliikunnasta on hyötyä myös. Mutta Suomessa kun hypitään laidasta toiseen, niin sitten kohta helposti ajatellaan, että se joku koulumatka valmistaa pelaajaa huipulle samalla tavalla kuin ne paljon puhutut pihapelit tai joukkueen kotitehtävät esim. henkilökohtaisten taitojen osalta.
Seuroihin tulee merkittävä määrä 6-9-vuotiaita, joiden liikkuminen on niin heikkoa, etteivät osaa kävellä. En vitsaile enkä liioittele. Näistä lapsista ei tehdä pelaajia sillä, että tehdään tiukkaa akatemiatoimintaa 10-18-vuotiaana.
Sama ilmiö muuten näkyy Huhe-polun testien datassa kv-joukkueisiin verrattuna. 12-15-vuotiaat kv-pelaajat ovat nopeampia mutta samalla jaksolla suomalaiset kehittyvät paremmin tai vähintään yhtä hyvin. Siis kv-pelaajat ovat alusta lähtien nopeampia. Tähän vaikuttaa tietysti myös pelajaamäärä. Jos nyt ajatellaan vaikka niin, että lapset jakaantuu nopeuden perusteella Gaussin käyrälne niin sitä lähempää käyrän loppupäästä saadaan otettua pelaajia, mitä isommasta populaatiosta valinta tehdään.
Jalkapallon valitsevien lasten määrän eli pelaajamassan kasvattaminen on tärkeää. Sekään ei kuitenkaan auta jos pelaajamassasta jatkuvasti suurempi osaa liikkuu lapsuudessa jatkuvasti vähemmän. Tilanne jalkapallon aloittavien lasten liikunnallisuuden suhteen on aivan täydellinen katastrofi. Yhteiskunnan ja myös huippu-urheilun on pakko herätä tähän.
Äänestys
