Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Manselainen]

Paljon puhutaan aina kokonaisliikuntamäärästä. Mutta epäilisin laadulla olevan siinäkin aika paljon tekemistä. Jos vaikka nyt kävellään kouluun ja takaisin, niin se tuskin on merkittävässä osassa kehitettäessä ominaisuuksia maailman huipulle missään lajissa. Vaikka siihen tunti päivässä menisikin.

Toki laadullakin on merkitystä ja paljon. Samoin sillä, minkä ikäisistä puhutaan. Joillain alle 10-vuotiailla tuollainen tunnin kävely kouluunkin voi olla tärkeä osa kestävyysominaisuuksien pohjien kehittymistä.

[turkistarhaaja]

Toki laadullakin on merkitystä ja paljon. Samoin sillä, minkä ikäisistä puhutaan. Joillain alle 10-vuotiailla tuollainen tunnin kävely kouluunkin voi olla tärkeä osa kestävyysominaisuuksien pohjien kehittymistä.

Ja käsittääkseni matalan intensiteetin liikunta on tärkeää lihasten, luiden ja kudosten vahvistumiselle. Joka tapauksessa se on parempaa kun autossa istuminen tai pleikan pelaaminen.

[Gullit88]

Kyllä, luonnollisesti arkiliikunnasta on hyötyä myös. Mutta Suomessa kun hypitään laidasta toiseen, niin sitten kohta helposti ajatellaan, että se joku koulumatka valmistaa pelaajaa huipulle samalla tavalla kuin ne paljon puhutut pihapelit tai joukkueen kotitehtävät esim. henkilökohtaisten taitojen osalta.

[Manselainen]

Kyllä, luonnollisesti arkiliikunnasta on hyötyä myös. Mutta Suomessa kun hypitään laidasta toiseen, niin sitten kohta helposti ajatellaan, että se joku koulumatka valmistaa pelaajaa huipulle samalla tavalla kuin ne paljon puhutut pihapelit tai joukkueen kotitehtävät esim. henkilökohtaisten taitojen osalta.

Tuollaista viestiä ei ainakaan täältä kyllä saa. Silti sen huipulle haluavan pelaajan kyllä pitäisi kulkea esimerkiksi ne koulumatkat mukisematta ihan itse ja omin voimin, tuo kun on osa sitä lapsena opittua liikunnallista elämäntapaa, jonka päälle huippu-urheilijaksi voi kehittyä.

[Fillarikommari]

Kyllä, luonnollisesti arkiliikunnasta on hyötyä myös. Mutta Suomessa kun hypitään laidasta toiseen, niin sitten kohta helposti ajatellaan, että se joku koulumatka valmistaa pelaajaa huipulle samalla tavalla kuin ne paljon puhutut pihapelit tai joukkueen kotitehtävät esim. henkilökohtaisten taitojen osalta.

Seuroihin tulee merkittävä määrä 6-9-vuotiaita, joiden liikkuminen on niin heikkoa, etteivät osaa kävellä. En vitsaile enkä liioittele. Näistä lapsista ei tehdä pelaajia sillä, että tehdään tiukkaa akatemiatoimintaa 10-18-vuotiaana.

Sama ilmiö muuten näkyy Huhe-polun testien datassa kv-joukkueisiin verrattuna. 12-15-vuotiaat kv-pelaajat ovat nopeampia mutta samalla jaksolla suomalaiset kehittyvät paremmin tai vähintään yhtä hyvin. Siis kv-pelaajat ovat alusta lähtien nopeampia. Tähän vaikuttaa tietysti myös pelajaamäärä. Jos nyt ajatellaan vaikka niin, että lapset jakaantuu nopeuden perusteella Gaussin käyrälne niin sitä lähempää käyrän loppupäästä saadaan otettua pelaajia, mitä isommasta populaatiosta valinta tehdään.

Jalkapallon valitsevien lasten määrän eli pelaajamassan kasvattaminen on tärkeää. Sekään ei kuitenkaan auta jos pelaajamassasta jatkuvasti suurempi osaa liikkuu lapsuudessa jatkuvasti vähemmän. Tilanne jalkapallon aloittavien lasten liikunnallisuuden suhteen on aivan täydellinen katastrofi. Yhteiskunnan ja myös huippu-urheilun on pakko herätä tähän.

[Gullit88]

Seuroihin tulee merkittävä määrä 6-9-vuotiaita, joiden liikkuminen on niin heikkoa, etteivät osaa kävellä. En vitsaile enkä liioittele. Näistä lapsista ei tehdä pelaajia sillä, että tehdään tiukkaa akatemiatoimintaa 10-18-vuotiaana.

Sama ilmiö muuten näkyy Huhe-polun testien datassa kv-joukkueisiin verrattuna. 12-15-vuotiaat kv-pelaajat ovat nopeampia mutta samalla jaksolla suomalaiset kehittyvät paremmin tai vähintään yhtä hyvin. Siis kv-pelaajat ovat alusta lähtien nopeampia. Tähän vaikuttaa tietysti myös pelajaamäärä. Jos nyt ajatellaan vaikka niin, että lapset jakaantuu nopeuden perusteella Gaussin käyrälne niin sitä lähempää käyrän loppupäästä saadaan otettua pelaajia, mitä isommasta populaatiosta valinta tehdään.

Jalkapallon valitsevien lasten määrän eli pelaajamassan kasvattaminen on tärkeää. Sekään ei kuitenkaan auta jos pelaajamassasta jatkuvasti suurempi osaa liikkuu lapsuudessa jatkuvasti vähemmän. Tilanne jalkapallon aloittavien lasten liikunnallisuuden suhteen on aivan täydellinen katastrofi. Yhteiskunnan ja myös huippu-urheilun on pakko herätä tähän.

Näin se on, olen itsekin todistanut tätä ilmiötä ihan kentältä käsin. Tarkoitin sitä, että liikuntataitoja pitää systemaattisesti opettaa nykyisin lapsille. Mutta samalla myös sitä, että pelkkä kävely tai pyörällä ajaminen ei ihan riitä. Edustamassani seurassa ainakin keskustelussa tuo arkiliikunta meinaa saada liian ison merkityksen, se kun ei vielä kovin paljon liikunnallisia taitoja kasvata.

[Fillarikommari]

Näin se on, olen itsekin todistanut tätä ilmiötä ihan kentältä käsin. Tarkoitin sitä, että liikuntataitoja pitää systemaattisesti opettaa nykyisin lapsille. Mutta samalla myös sitä, että pelkkä kävely tai pyörällä ajaminen ei ihan riitä. Edustamassani seurassa ainakin keskustelussa tuo arkiliikunta meinaa saada liian ison merkityksen, se kun ei vielä kovin paljon liikunnallisia taitoja kasvata.

Joo, näin se on. Surullista että me joudutaan puhumaan siitä, että arkiliikuntaa pitäisi tulla, vaikka pitäisi päästä puhumaan lapsuudessa monipuolisesti liikkuneiden ja paljon jalkapalloa pelanneiden lasten kehittämisestä. Tilanne on ihan oikeasti katastrofi jos en vielä jo sanonut...

[erno]

Niin, sen arkiliikunnan lapsilla pitäs olla hippaa ja vastaavaa, jossa pärjätäkseen pitää oikeasti hallita kroppa. Eikä sitä että pyöräilään tai vastaavaa.

[Manselainen]

Kyllä sillä pyöräilyllä ja kävelylläkin on oma paikkansa tuossa arkiliikunnan kokonaisuudessa, ei niitä kannata pois jättää. Niiden lisäksi tietysti tarvitaan sitä hippaa, pihapelejä, kiipeilyä ja kaikkea muuta kehonhallintaa kehittävää liikuntaa myös. Ja jalkapallon näkökulmasta tietysti pallon kanssa leikkimistä vielä enemmän.

[Siperia]

Niin, sen arkiliikunnan lapsilla pitäs olla hippaa ja vastaavaa, jossa pärjätäkseen pitää oikeasti hallita kroppa. Eikä sitä että pyöräilään tai vastaavaa.

Nämähän eivät ole joko tai vaihtoehtoja.

[Jortsukka]

Ensin pitäisi liikkua riittävästi, että voidaan puhua sitten sen päälle että se liikunta olisi myös erilaisia liikunnallisuutta kehittäviä ominaisuuksia tapahtuvaa toimintaa. Jos meillä ensin saataisiin tilanne missä suuri osa(ei edes suurin, mutta merkittävä osa) liikkuisi tuon määrän, niin voisi elätellä toiveita sitten erilaisista liikunta tavoista. Nykyisellään meillä ei tule edes sitä perusliikuntaa, niin turha miettiä juuri mitään muuta. Kuten täällä sanottu niin meillä on "kilpajoukkueissa" pelaajia jotka eivät osaa juosta tai eivät tiedä mitä tarkoittaa hengästyminen. Voi kuvitella mitä se sitten on alemmilla tasoilla. Ja tämä ei ole todellakaan futiksen ongelma vaan koko meidän yhteiskunnan. Jos urheiluseuroissa ollaan tällä tasolla, niin mitä se sitten on niiden ulkopuolella.

[Comfort]

Paljon puhutaan aina kokonaisliikuntamäärästä. Mutta epäilisin laadulla olevan siinäkin aika paljon tekemistä. Jos vaikka nyt kävellään kouluun ja takaisin, niin se tuskin on merkittävässä osassa kehitettäessä ominaisuuksia maailman huipulle missään lajissa. Vaikka siihen tunti päivässä menisikin.

Isossa kuvassa tällä on paljon merkitystä. Kaikki lasketaan hyödyksi.
Koulumatkat, harkkamatkat ja vaikka kavereille siirtymiset omalla lihasvoimalla. Ei pidä aliarvioida.

Mutta eihän se valtava määrä liikuntaa tietenkään automaattisesti huippua tee, jos sitä tarkoitat. Mutta luo pohjaa, mihin sitten rakentaa.

Kun vaikka käy omatoimisesti palloilemassa. Tietenkin on väliä potkiiko 2h palloa maaliin vai harjoitteleeko tekniikkaa 30min, fys. ominaisuuksia 30min, laukauksia 30min ja loppupeli 30min.

[Valonheitin]

Oma 11-vuotias junnu oli kavereidensa kanssa päättänyt, että pyrkivät tekemään jotain järjevää, kun hengailevat hallilla. Perinteisesti sinne kokoontuu lapsia eri ikäluokista ja tekevät vähän mitä sattuu. Osa istuu lähinnä pallon päällä ja räplää puhelinta, osa ns. vetelee ylänurkkia.

Ovat kuulemma pelanneet paljon 1v2/2v2 pelejä, välillä ottavat erät futistennistä yms. riippuen tietenkin käytettävissä olevasta tilasta. Olivat jopa yksi ilta juosseet mas-testin, tosin ilman ajanottoa. 

Ihan hyvä, että ovat ihan omatoimisesti miettineet jotain rakennetta tuohon, sillä viettävät välillä 2-3 tuntia hallilla. Siirtyvät aina eri kohtaan riippuen joukkueiden tarpeista. Onneksi meillä on aika vahva kulttuuri omatoimiseen treenaamiseen ja valmentajat yleensä ymmärtävät tämän. Pyrkivät näyttämään pikkujunnuille jonkun alueen, missä voi olla häirtsemättä varsinaisia treenejä.

[Gullit88]

Isossa kuvassa tällä on paljon merkitystä. Kaikki lasketaan hyödyksi.
Koulumatkat, harkkamatkat ja vaikka kavereille siirtymiset omalla lihasvoimalla. Ei pidä aliarvioida.

Mutta eihän se valtava määrä liikuntaa tietenkään automaattisesti huippua tee, jos sitä tarkoitat. Mutta luo pohjaa, mihin sitten rakentaa.

Kun vaikka käy omatoimisesti palloilemassa. Tietenkin on väliä potkiiko 2h palloa maaliin vai harjoitteleeko tekniikkaa 30min, fys. ominaisuuksia 30min, laukauksia 30min ja loppupeli 30min.

En vastusta tätä ajatusta lainkaan, enkä todellakaan arkiliikuntaa jne. Ehkä tämä minun puheenvuoro oli pohdiskelua siitä, että toivottavasti ei ulkoisteta liiketaitojen harjoittelua perusarkiliikuntaan, jossa taidot ei kasva, vaan noiden pitäisi olla oletus. Tai jotain.

[Manselainen]

En vastusta tätä ajatusta lainkaan, enkä todellakaan arkiliikuntaa jne. Ehkä tämä minun puheenvuoro oli pohdiskelua siitä, että toivottavasti ei ulkoisteta liiketaitojen harjoittelua perusarkiliikuntaan, jossa taidot ei kasva, vaan noiden pitäisi olla oletus. Tai jotain.

Tämä on kyllä tärkeä keskustelun aihe. Itse näkisin, että mitä pienemmästä lapsesta puhutaan, niin sitä tärkeämpää on tuo omalla lihasvoimalla paikasta A paikkaan B liikkuminen suhteessa muuhun tekemiseen (sanotaan nyt karkeasti 5-9-vuotiaat tähän). Tuolla luodaan pohjat liiketaitojen harjoittelulle, koska ilman noita omin jaloin tapahtuvia siirtymiä lapsi ei jaksa tehdä sitä liiketaitoja kehittävää tekemistäkään kovin pitkään. Tässä vaiheessa olisi myös tärkeää oppia uimaan, luistelemaan, pyöräilemään, hiihtämään, kiipeämään, tekemään kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, voltteja yms. kehonhallintaa vaativia suorituksia mahdollisimman monipuolisesti.

Isommilla sit puolestaan tuo paikasta toiseen siirtyminen tapahtuu pyöräillen jo niin nopeasti, että sen pitäisi olla jo siitäkin syystä oletus, vaikka merkitys kokonaisuudelle on paljon pienempi kuin sillä, mitä tehdään tuon liikkumisen lisäksi. Esimerkiksi raskaan lajitreenin jälkeen kevyt muutaman kilometrin kotimatkan pyöräilyhän on oikein erinomainen palautumista tukeva "harjoite".

[Siperia]

Tämä on kyllä tärkeä keskustelun aihe. Itse näkisin, että mitä pienemmästä lapsesta puhutaan, niin sitä tärkeämpää on tuo omalla lihasvoimalla paikasta A paikkaan B liikkuminen suhteessa muuhun tekemiseen (sanotaan nyt karkeasti 5-9-vuotiaat tähän). Tuolla luodaan pohjat liiketaitojen harjoittelulle, koska ilman noita omin jaloin tapahtuvia siirtymiä lapsi ei jaksa tehdä sitä liiketaitoja kehittävää tekemistäkään kovin pitkään. Tässä vaiheessa olisi myös tärkeää oppia uimaan, luistelemaan, pyöräilemään, hiihtämään, kiipeämään, tekemään kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, voltteja yms. kehonhallintaa vaativia suorituksia mahdollisimman monipuolisesti.

Isommilla sit puolestaan tuo paikasta toiseen siirtyminen tapahtuu pyöräillen jo niin nopeasti, että sen pitäisi olla jo siitäkin syystä oletus, vaikka merkitys kokonaisuudelle on paljon pienempi kuin sillä, mitä tehdään tuon liikkumisen lisäksi. Esimerkiksi raskaan lajitreenin jälkeen kevyt muutaman kilometrin kotimatkan pyöräilyhän on oikein erinomainen palautumista tukeva "harjoite".

80% urheilijan liikkumisesta/urheilemisesta pitäisi olla pk1-pk2 tasolla. Varsinkin pk1 harjoittelun kannalta tuo arkiliikunta on merkittävää vai halutaanko me välttämättä uhrata tälle erillinen spotti harjoittelusta? Toki venyttely tai vastaava erikseen.

[Manselainen]

80% urheilijan liikkumisesta/urheilemisesta pitäisi olla pk1-pk2 tasolla. Varsinkin pk1 harjoittelun kannalta tuo arkiliikunta on merkittävää vai halutaanko me välttämättä uhrata tälle erillinen spotti harjoittelusta? Toki venyttely tai vastaava erikseen.

Tuo prosenttiosuushan on ihan riippuvainen siitä, mikä on harjoittelun kokonaistuntimäärä. Isommilla tehoilla voi harjoitella vain xx tuntia viikossa, joten kaiken siihen päälle tulevan harjoittelun on pakko olla riittävän matalatehoista tai siitä ei ehdi palautumaan. Lisäksi ei suoraan tuollaisenaan päde alle murrosikäisiin muutenkaan, kun nuo eivät tarvitse vastaavalla tavalla palautumisaikaa kuin aikuiset.

Keskivertokuntoilija, joka ehtii lenkille 3x/vko voi ihan huoletta vetää vaikka kaikki nuo lenkit reilustikin pk-alueen yläpuolella ja kestävyysominaisuudet kehittyy silti oikein hyvin. Siitäkin on ristiriitaisia tuloksia, millaisella jaolla ne noin pienillä määrillä kehittyy parhaiten. Lisäksi noiden sykealueiden määrittely on parhaimmillaankin hyvä arvaus, jollei ole varaa käydä muutaman kuukauden välein kokonaisvaltaisissa testeissä.

[Siperia]

Tuo prosenttiosuushan on ihan riippuvainen siitä, mikä on harjoittelun kokonaistuntimäärä. Isommilla tehoilla voi harjoitella vain xx tuntia viikossa, joten kaiken siihen päälle tulevan harjoittelun on pakko olla riittävän matalatehoista tai siitä ei ehdi palautumaan. Lisäksi ei suoraan tuollaisenaan päde alle murrosikäisiin muutenkaan, kun nuo eivät tarvitse vastaavalla tavalla palautumisaikaa kuin aikuiset.

Keskivertokuntoilija, joka ehtii lenkille 3x/vko voi ihan huoletta vetää vaikka kaikki nuo lenkit reilustikin pk-alueen yläpuolella ja kestävyysominaisuudet kehittyy silti oikein hyvin. Siitäkin on ristiriitaisia tuloksia, millaisella jaolla ne noin pienillä määrillä kehittyy parhaiten. Lisäksi noiden sykealueiden määrittely on parhaimmillaankin hyvä arvaus, jollei ole varaa käydä muutaman kuukauden välein kokonaisvaltaisissa testeissä.

Puhe oli urheilijasta. Ja jos haluaa urheilijaksi, niin niitä liikkumistunteja olisi hyvä tulla sinne pankkiin. Ja alle murrosikäisilläkin lapsilla tullaan siihen, että periaatteessa joo palaudutaan kyllä, mutta sitten pidemmän päälle jos on liikaa kovatehoista harjoittelua suhteessa kevyempään liikutaan, niin tuleeko rasitusvammoja tämän seurauksena tai rakentuuko pohjakunto riittävän vahvaksi.

[Manselainen]

Puhe oli urheilijasta. Ja jos haluaa urheilijaksi, niin niitä liikkumistunteja olisi hyvä tulla sinne pankkiin. Ja alle murrosikäisilläkin lapsilla tullaan siihen, että periaatteessa joo palaudutaan kyllä, mutta sitten pidemmän päälle jos on liikaa kovatehoista harjoittelua suhteessa kevyempään liikutaan, niin tuleeko rasitusvammoja tämän seurauksena tai rakentuuko pohjakunto riittävän vahvaksi.

Ehdottomasti tarvitaan todella suuri tuntimäärä, se on sanomattakin selvää. Eikä sitä tuntimäärää saada pelkästään kovilla tehoilla millään kasaan. Tartuin vaan tuohon prosenttiosuuteen, kun se on huipputason kestävyysurheilijoillakin korkeintaan suuntaa antava lukema, kun oikeasti keskitytään seuraamaan palautumista -> jos on palauduttu, on taas aika mennä kovaa.

Alle murrosikäinen ei itseään riko liikkumisen intensiteetillä, kunhan määrä ei pomppaa yhtäkkiä vaan kasvaa vähitellen ja tekeminen on monipuolista ja omaehtoista. Mentaalipuoli antaa periksi paljon ennen kehoa, paitsi jos vieressä on jatkuvasti aikuinen huutamassa "nopeammin". Hyvänä esimerkkinä voi tarkastella niitä, jotka vääntää pihapelejä enemmän tai vähemmän päivittäin (on se laji mikä vaan). Määrät on isot ja tehot on isot, kun pelataan eikä haluta hävitä. Silti näillä jatkuvasti ja monipuolisesti menossa olevilla harvemmin esiintyy rasitusvammoja, vaan ne tuppaa ilmestymään sille porukalle, joka tarvii lepoa kovan ohjatun harjoittelun jälkeen (tai harrastaa kolmea lajia ohjatusti 14h/vko, eikä vanhempien mielestä muuta liikuntaa tarvita).

Pohjakunnon kehittymisen kannalta yleensä pidetään tärkeimpänä tuntimäärää, ei tehoja. Jos lapsi pystyy saman tuntimäärän vetämään kovemmalla intensiteetillä, niin siinä kehittyy vaan muut ominaisuudet ohessa paremmin.

[HomeTeamHeroes]

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta käynnistää valmennustieteen maisteriopinnot nyt myös Helsingissä. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Kolmen kampuksen urheiluopiston ja Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian (Urhea) kanssa. Koulutus käynnistyy syksyllä 2026.

https://www.kolmekampusta.fi/fi/uutiset/2026-03/hae-opiskelemaan-valmennustieteita

[KVilho]

Tässä koittanut opetella eri tavoilla tekoälyn käyttöä ja hyödyntämistä. Yhtenä keisinä kokeilin tehdä tekoälyn avulla yhteenvedon pääaiheista joista olen tänne kirjoitellut. Hain siis kaikki tekemäni kirjoitukset ja koostin ne tekoäylle (copypaste). Osassa oli mukana myös lainaus johon vastasin, mutta tekoäly väitti että osaa huomioida sen. Sen jälkeen pyysin tekoälyä koostamaan pääpointit ja huomiot.  Modet voi poistaa jos ei ole OK laittaa tämmöistä tänne. En ole joka kohdasta itse täysin samaa mieltä. Herättääkö muilla ajatksia?
Tässä kooste:

Keskeiset havainnot aineistosta

1. Fundamentaalinen ero taitokäsityksessä
Keskusteluissa esiintyy selvä käsitteellinen ero siinä, mitä jalkapallotaito tarkoittaa.
Yleinen tulkinta:
•   tekninen suoritus
•   fyysiset ominaisuudet
•   taktisten ohjeiden noudattaminen
Aineiston näkökulma:
taito muodostuu ensisijaisesti
•   havainnoinnista
•   ennakoinnista
•   skannauksesta
•   päätöksenteosta
•   luovuudesta
Tekniikka toimii näiden toteuttamisen välineenä.
________________________________________
2. Korrelaatio vs kausaliteetti
Yleinen oletus on, että:
tekninen taito → tuottaa hyviä ratkaisuja.
Aineiston tulkinta on usein päinvastainen:
hyvä havainnointi ja pelikäsitys → mahdollistavat teknisesti oikeat ratkaisut.
Tekninen taito ja pelikäsitys korreloivat, mutta eivät ole syy–seuraussuhteessa.
________________________________________
3. Oppiminen: opetettu vai emergentti
Perinteinen valmennuslogiikka perustuu malliin:
opeta ratkaisu → harjoittele → automatisoi.
Monimutkaisessa pelissä ratkaisut eivät kuitenkaan ole ennakoitavissa.
Siksi ne syntyvät usein tilanteessa:
havainto → ennakointi → päätös → tekninen suoritus.
Oppiminen on pitkälti emergenttiä.
________________________________________
4. Varhainen oppiminen, plastisuus ja itseohjautuva oppiminen
Lapsen oppiminen perustuu vahvasti aivojen plastisuuteen.
Varhaisessa kehitysvaiheessa aivot muokkautuvat erityisen herkästi ympäristön ärsykkeiden perusteella. Tässä vaiheessa oppiminen tapahtuu tehokkaimmin:
•   ympäristöön tutustumalla
•   leikin kautta
•   spontaanissa pelaamisessa
•   omien kokeilujen kautta.
Aineistossa korostuu havainto, että hyvin pienet lapset oppivat monia asioita tehokkaammin ilman jatkuvaa aikuisten ohjausta. Kun aikuinen ei määritä ratkaisuja tai rajoita toimintaa liikaa, lapsi joutuu itse:
•   havainnoimaan ympäristöään
•   kokeilemaan erilaisia ratkaisuja
•   muodostamaan omia toimintamallejaan.
Tällainen itseohjautuva oppiminen rakentaa hermoverkkoja ja muistirakenteita tavalla, joka tukee myöhemmin nopeaa havainnointia, ennakointia ja päätöksentekoa.
Liiallinen ohjaaminen varhaisessa vaiheessa voi päinvastoin kaventaa tätä oppimisprosessia, koska se vähentää tilanteita, joissa lapsi joutuu itse ratkaisemaan pelin ongelmia.
________________________________________
5. Skannauksen väärinymmärrys
Skannaus ymmärretään usein liian yksinkertaisesti:
katso ympärillesi enemmän.
Tosiasiassa ratkaisevaa ovat:
•   ajoitus
•   suunta
•   nopeus
•   ennakoivuus
Skannauksen laatu on tärkeämpää kuin pelkkä määrä.
________________________________________
6. Skannaus ajattelun indikaattorina
Pelaajan ajattelua ei voida nähdä suoraan kentällä.
Sen sijaan voidaan tarkastella käyttäytymistä, joka viittaa kognitiivisiin prosesseihin.
Skannaus toimii tällaisena indikaattorina.
Skannauksen kautta voidaan päätellä esimerkiksi:
•   pyrkiikö pelaaja päivittämään tilannekuvaa
•   ennakoiko hän tilanteen kehittymistä
•   etsikö hän vaihtoehtoja ennen pallon saamista.
Siksi skannaus toimii eräänlaisena proxy-mittarina pelin ymmärtämiselle.
________________________________________
7. Ennakoiminen vs reagointi
Huipputason pelaaminen perustuu enemmän ennakointiin kuin reagointiin.
Reagointi tapahtuu tapahtuman jälkeen.
Ennakointi tapahtuu ennen sitä.
Pelin nopeutuessa ennakoinnin merkitys kasvaa.
________________________________________
8. Pelin nopeutuminen
Kun yhä useampi pelaaja osaa skannata ja ennakoida:
•   tilat pienenevät
•   päätösaika lyhenee
•   tilanteet muuttuvat nopeammin.
Tämä nostaa kognitiivisten taitojen merkitystä entisestään.
________________________________________
9. Luovuuden harjoittamisen ongelma
Monet harjoitteet pyrkivät ohjaamaan pelaajaa löytämään oikean ratkaisun.
Tämä kehittää lähinnä taktista älykkyyttä.
Luovuus syntyy tilanteissa, joissa:
•   ratkaisuja on useita
•   ympäristö on ennakoimaton
•   pelaaja joutuu yhdistämään havaintoja.
________________________________________
10. Valmentajan roolin rajoitukset
Valmentaja ei voi suoraan opettaa pelaajalle pelin luovaa ymmärtämistä.
Valmentajan rooli on enemmän:
•   oppimisympäristön luominen
•   ärsykkeiden tarjoaminen
•   potentiaalin tunnistaminen.
________________________________________
11. Varhainen tunnistaminen
Nuorten peleissä voidaan havaita varhaisia merkkejä esimerkiksi:
•   ennakoinnista
•   havainnoinnista
•   luovasta tilankäytöstä
•   skannauksen laadusta.
Nämä voivat paljastaa kognitiivista potentiaalia jo ennen kuin tekninen taso on täysin kehittynyt.

[Schneider]

Kommentit KVilho inspiroimana, vain muutamia pikahavaintoja ja vapaata ajatusvirtaa:

a) Ihan pelkällä peliälyllä ja havainnoinnilla ei kyllä vielä ole mitään jakoa, vaan pelaajalta pitää löytyä myös se tekninen, fyysinen ja psyykkinen elementti, jotta pystyy suorittamaan. Tosin suomifutiksesta puuttuu enemmän peliälyä kuin luultavasti mitään muuta.

b) Pelissä moni suoritus tulee selkäytimestä, mutta luova pelaaja pystyy lennosta muuttamaan suoritustaan tai vaikkapa pieni lisäsäätö riittää, vaikkapa jalan venyttäminen tilanteessa kuitenkin pysyen tasapainossa.

c) Jos jää odottamaan, että pelaajat (lapset/junnut) keksivät ja oivaltavat futiksen itsekseen on yksi pahimpia virheitä, sillä pelaajat eivät pysty näkemään tai ymmärtämään, kun edes aikuiset valmentajat eivät pääse käsitykseen tai sopuun näistä. Eli lapsille futista opetetaan kyllä oivallusten kautta, mutta sen pitää olla valmentajan tuottamien harjoitteiden kautta, joilla pystyy myös opettamaan eri ratkaisujen toimivuutta ja merkitystä pelissä eri konteksteissa.

d) Skannaus ja ennakointi ovat toki tärkeitä, mutta shakissa amatöörit katselevat ympäri lautaa enemmän kun shakkimestarit. Sen takia shakkimestarit voivat simultaanishakissa päihittää 10 amatööriä ihan vain kulkemalla kunkin laudan ohi ja 20-40 sekunnissa tekemään siirron. Amatööri saa miettiä 10 kertaisen ajan, mutta silti häviää pelin.

e) Luovuus on myös strategiaa. Luovuus ei ole vain Lingmanin neppaus linjan taakse joka onnistuu toisinaan, vaan yllättävä syöttö syntyneeseen tyhjään tilaan, jossa on odotusarvoisesti oma pelaaja liikkumassa sinne, jonka taas pitäisi olla normipelaamisen peruselementtejä, vaikka sitä ei ehdikään havainnoimaan, vaan se on odotusarvo miten muiden pelaajien pitäisi toimia ja pitäisi treeneissä olla harjoiteltuna.

f) Valmentajan pitää nimenomaan opettaa pelaajia pelaamaan, joka siis treenataan harjoituksissa. Peleissä mennään sitten enimmäkseen luomuna. Näen toki paljon joukkueita, joissa treenataan paljonkin, mutta siitä juuri mitään ei saada siirtymään peleihin, mutta se on valmentajan heikkoutta. Sitten osa valmentajista vetää ihan hyviä  treeniaihioita, mutta eivät ymmärrä niiden tarkoitusta tai eivät kykene pelaajia opastamaan löytämään niistä ne oivallukset, vaan tekeminen opettaakin aivan vääriä asioita.

g) Varhainen lahjakkuuden tunnistaminen on aika hukkaan heitettyä energiaa, sillä suurin osa pelaajista kyllä hyvässä valmennuksessa oppii hyvinkin paljon, mutta lopulta kyse on sitten kuitenkin pelaajan pitkäaikaisesta motivaatiosta ja pitkäaikaisesta oppimiskyvystä sekä kehityksestä.

h) Se mikä kokonaan puuttuu jutusta on pelaajien välinen yhteispeli ja kommunikaatio, sekä pelaajan käsitys tilastollisesta suorittamisesta, eli milloin pelataan peruspeliä ja milloin ja milläkin riskillä haetaan peliin katkoja, ratkaisuja, yms tms. Tai kykeneekö pelaaja ja joukkue strategisesti tekemään pelin aikana hyviä valintoja, jossa korostuu johtavien pelaajien merkitys.

i) Sitten ehkä suomifutiksen isoin perseily, eli treenataan jotain maalivahdin avauspeliä tai pallonhallintaa sekä prässäämistä, mutta missä on ne maalintekijät? Varsin tuoreessa Supla/HJK Nappulakengät/Pyry Mentu kertoo, kuinka ei puolustuksellisesti pysty pelaamaan kutosena, mutta ei myöskään kymppinä, eli on siinä sitten välimaastossa, mutta kertaakaan ei mainitse, että voisi vaikka joskus itsekin yrittää tehdä maalin. Eli meillä on niin paljon futareita, jotka eivät pysty tekemään maaleja kaukaa tai läheltäkään, eikä edes yritystäkään tai halua, niin mitä futistreenaamista se sellainen oikein on, minä en ainakaan ymmärrä?

[bupa dukta]

Maaleja ei tosiaan osata tehdä. Oma hajahavainto maalintekoon liittyen on että heti 8vs8 pelien alussa jaetaan tasolohkoihin ja aikuiset valmentajat peluuttaa kolmen linjaa usein 8vs8 peleissä. Pelit päättyy 1-1, 2-2. Maalintekopaikoille ei päästä. Välillä olisi hyvä pelata pelejä joissa päästään maalipaikoille ja joku tekee vaikka kolme- neljä maalia.

[Nigel Kugelschfeir]

Ja sitten pisin pelaaja maaliin niin ei paljoa tyhjää tilaa maalissa olekaan. Etenkin tytöt voi olla jo aika lähellä aikuispituutta siinä 12-13 vuoden iässä niin siinä peittää jo aika hyvin.

[P1nt0]

Ja sitten pisin pelaaja maaliin niin ei paljoa tyhjää tilaa maalissa olekaan. Etenkin tytöt voi olla jo aika lähellä aikuispituutta siinä 12-13 vuoden iässä niin siinä peittää jo aika hyvin.

Alanurkista löytyy kyllä tilaa. Usein vain lauotaan silmät kiinni ja täysiä suoraan päin veskaria.