Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Jortsukka]

Muuten nuo ovat melkein samoja asioita pääpiirteissään, mitä lubin peluuttajakoulutuksessa. Mutta tästä taisi olla muodossa, että ohjaa kaukana pallosta olevia eli sellaisia joilla ei ole "aktiivista" omaa päätöksentekoa.

Akatemian valmentajat ainakin ohjaavat jatkuvasti myös pallollista ja ovat myös omaksuneet ihan suorat käskyt kuten "jää makaamaan" pelaajille. Ehkä siis peluuttajakoulutus ja sitten seuran valmentajakoulutus on vähän erilaista.

Noin yleisesti varmasti isoin ongelma on se, että halutaan voittaa pelejä valmentajana niin paljon että se tunne vie sitten kaiken opettamisen yli. Tärkeintä valmentajille useimmiten siis voittaa eikä niinkään opettaa/auttaa pelaajia oppimaan.

[Kossi Agassa]

* pelaajille voi huutaa positiivisessa sävyssä tsemppiä ja nostattaa tahtoa kamppailla sekä voittaa

Miksi tätä ei voi tehdä 5v5-vaiheessa?

Virheistä todellakin opitaan, mutta tässä keskustelun kontekstissa mä en huutaisi sitä pelaajalle kesken pelin, vaan juttelisin esim kun pelaaja on vaihdossa seuraavan kerran tai pelin jälkeen, kahden kesken, koska "negatiivista palautetta" ei anneta julkisesti jne.

Näissä on vaan se ongelma, että varsinkin pienempien pelureiden kanssa on aika turhaa varsinkin pelien jälkeen enää käydä jotain yksittäisiä tilanteita läpi. Ei heillä ole enää mitään käryä, että mistä se koutsi puhuu. Usein sama toistuu myös vaihdossakin, että ei enää pelaaja tiedä tarkalleen, että mistä tilanteesta yleensä puhutaan ja toisaalta ne ohjeet myös monesti unohtuvat.

Jos ne rakentavat ohjeet annetaan heti tilanteen jälkeen, niin pelaaja tietää mistä puhutaan ja parhaassa tapauksessa pääsee heti yrittämään uudestaan. Ja sitten luonnollisesti koutsilta pitää tulla rutkasti posia, jos peluri onnistuu tai tekee (tai edes yrittää tehdä) jonkun tietyn asian kuten on ohjeistettu.

[Manselainen]

Kesken pelin? Siitä kai tässä nyt oli kyse. Palaute sitten kun kaveri on vaihdossa mutta todennäköisesti tilanne on mennyt jo

Ei tietenkään pelin ollessa käynnissä, mutta jos se pallo menee luokkaa sivurajasta yli, niin tuossahan on helposti 10-15 sekuntia aikaa käydä keskustelu tyyliin
-Huomasitko kuinka käänsit väkisin vetopaikan paremmalle jalalle ja päädyit vetämään huonosta asennosta?
-Joo
-Miten seuraavalla kerralla pystyt vetämään paremmasta asennosta? (tähän voi kyllä suoraankin antaa sen vastauksen, että ens kerralla vaan rohkeasti heikommalla jalalla veto paremmasta asennosta, parempi kosketus kääntyessä, jotta saa paremman asennon tai mikä ikinä se toimiva ratkaisuehdotus tilanteeseen onkaan).

Ei tuota tietenkään aina pysty tekemään, mutta mitä pienempiä valmentaa sen enemmän on mahdollisuuksia antaa palaute ja opettaa peliä heti siinä hetkessä ja kasvattaa samalla siihen, että virheitä saa ja pitää tehdä, tärkeintä on uskallus yrittää.

[Manselainen]

Noin yleisesti varmasti isoin ongelma on se, että halutaan voittaa pelejä valmentajana niin paljon että se tunne vie sitten kaiken opettamisen yli. Tärkeintä valmentajille useimmiten siis voittaa eikä niinkään opettaa/auttaa pelaajia oppimaan.

Amen to that.

Yhdenkään aikuisen, joka haluaa voittaa valmentajana, ei pitäisi olla lähelläkään lasten jalkapalloa tai mitään muutakaan lasten urheiluharrastusta.

[Valonheitin]

Itse olen valmentanut kaikkia pelimuotoja ja yleensä malli on ollut seuraava:

5v5: pallollista en ohjannut lainkaan ja pallottomia pelaajia lähinnä kannustin olemaan mukana pelissä. Eli en pyrkinyt heitä tekemään jotain tiettyjä juoksuja, vaan lähinnä saamaan kaikki aktivoitua. Toki kannustin koko joukkuetta tarvittaessa nousemaan tai laskemaan. Vaihdossa sitten vähän yleisiä ohjeita ja positiivisen kautta tsemppaamista.

8v8: edelleen pallollisen pelaajan ohjaaminen vähäistä, tietenkin tilanteen jälkeen sitten neuvotaan, jos pelaaminen on esim. jatkuvaa puskemista läpi lihamuurin. Ohjeet enemmän yleistä tsemppaamista, pelissä mukana olemista, leveys/kapeus ja peliasento.

11v11: pelaajat pystyvät jo huomattavasti enemmän ottamaan ohjeita vastaan kesken pelin. Pallollisen kohdalla heti tilanteen jälkeen voin antaa jotain neuvoja, esim. ensimmäinen kosketus tyhjään tilaan ohituksen helpottamiseksi, mutta pääpaino on edelleen pallottomien pelaajien toiminnassa. Hyvä esimerkki viikon takaa, missä kymppi oli liikkunut välikaistalle, johon topparilla oli suora syöttölinja. Jostain syystä kutonen liikkui tähän tilaan ja veti vastustajan mukanaan.Tukki näin syöttölinjan täysin. Lähinnä pyrin löytämään ne toistuvat "väärät" valinnat ja kysymään/tarjoamaan paremman vaihtoehdon.

VEO:n avulla pystyy jälkikäteen arvioimaan myös omaa toimintaa ja olen esim. pyrkinyt vähentämään tuomareiden kanssa kinaamista. Kuullostaa videolla erittäin typerältä... Muutenkin pelien videointi antaa paljon ja voi valmiiksi seuraavaan peliin laittaa itselle muutaman kohdan valmiiksi muistiin, mihin kiinnittää enemmän huomiota. Esim. kutosten ja kasien liikeet tai linjan toiminta. Helpottaa mielestäni paljon ja ohjaamisesta ei tule sellaista joka asiaan puuttumista.

EDIT: Lisätään kuvaamisesta vielä sen verran, että viimeisimpään valmentajakoulutukseen piti kuvata kolme lyhyttä videota vedetyistä treeneistä. Jo pelkästään omien treenien kuvaaminen tekee hyvää ja pääsee arvioimaan omaa tekemistä ihan eri tavalla.

[rivers]

Ja sitten toisaalta valmentajilta halutaan tunnetta ja peliin heittäytymistä
Oma isävalkkuvalmennus toteutti melkein poikeuksetta samaa kavaa

1. Tsemppausta positiivisuuden kautta
2. Kovempaa kannustusta
3. Kovaäänistä herättelyä
4. Tiukkaa joystikkaamista
5. Pari huomiota hyvästä yrityksestä
6. Turhautuminen
7. Pari äkästä huutoa suoraan pelaajalle
8. Katumusta
9. Anteeksipyytelyä
10. Huonosti nukuttu yö
11. Ens kerralla koitan suhtautua neutraalisti

Ja sama uudelleen.

Tuttu kaava... Eiku peilin eteen.

[Jääpoiju]

Amen to that.

Yhdenkään aikuisen, joka haluaa voittaa valmentajana, ei pitäisi olla lähelläkään lasten jalkapalloa tai mitään muutakaan lasten urheiluharrastusta.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Siis ei tietenkään valmentaja voi olla "voitetaan keinolla millä hyvänsä", mutta pitää pystyä olemaan myös pelin aikana (sekä sitä ennen) sellaisessa mielentilassa, että pelaajat saavat voitonnälkää ja tahtoa voittaa palloja, tilanteita ja sitä kautta luoda maaleja ja voittaa.

Ehkä jossain 6v nappuloissa ei vielä niinkään, mutta yksi asia josta on täälläkin keskusteltu, on ns. voitontahdon puute.

On aika kapea se polku, jossa ei ole liian voitontahtoinen, eikä toisaalta välinpitämätön. Lisäksi jollekin toinen voi tuntua toiselta, jne. Eli mitään absoluuttista mittaria tuskin voidaan asettaa.

Tämä kaikki kuitenkin huomioiden tietenkin se, että ei joystickata, eikä anneta negatiivista palautetta pelaajille tai pelinohjaajalle.

Tämä artikkelihan oli täällä aiemminkin, muistaakseni:

https://www.apu.fi/artikkelit/helsinki-cup-suomen-juniorijalkapallossa-ei-osata-ei-kilpailla

esim.

Usein latteus näkyy myös valmentajien toiminnassa. Valitettavasti.

Yhtä peliin heittäytyvää, lapsiin energiaa pumppaavaa ja innostavaa juniorivalmentajaa kohden on yleensä kolmesta neljään valmentajaa, joille tärkeä Helsinki Cup -ottelu ei näytä merkitsevän juuri mitään. Jos vastustaja tekee heti alussa maalin, valmentajan into saattaa sammua nopeasti. Kannustus ja tsemppaaminen vaihtuvat alakuloiseen ja hiljaiseen sadatteluun.

Se on väärin ennen kaikkea lapsia kohtaan.

Eikä kyse ole nyt siitä, että valmentajan täytyisi hullunkiilto silmissä miettiä vain ja ainoastaan tulosta. Ei, kysymys on siitä, onko ottelu niin merkityksellinen asia, että valmentaja on valmis tekemään kaikkensa pelaajiensa auttamiseksi.

Onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy.

Muistan ikuisesti Helsingin Jalkapalloklubin ja FC Hongan 12-vuotiaiden poikien jatkopelin vuoden 2021 turnauksessa. HJK:lla oli liikunnallisempi joukkue, se oli ennakkosuosikki ja joukkue menikin nopeasti kahden maalin johtoon.

Väitän, että 90 prosentissa junioripeleistä kilpaileminen olisi lässähtänyt tällaisessa tilanteessa.

Mutta mitä FC Hongan valmentaja Mikko Tarvainen teki?

Hän jatkoi entistä voimakkaammin pelaajien tsemppaamista, yritti pumpata heihin itseluottamusta ja kannusti poikia yrittämään jokaisessa tilanteessa kahta kauheammin.

Puoliajalla pitämässään puheessa Tarvainen ei antanut pelaajien selitellä, vaan painotti heidän pystyvän vielä parempaan.

Honka-valmentaja teki pelistä pelin luomalla verbaalisella ja non-verbaalisella viestinnällään otteluun tunnetta, joka tarttui jopa katsojiin. Espoolaiset pystyivät pistämään HJK:lle kampoihin ja peli pysyi tasaisena loppuun asti.

Surullista kyllä, tällaisia pelejä näkee Helsinki Cupissa hämmästyttävän harvoin.

[Manselainen]

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Siis ei tietenkään valmentaja voi olla "voitetaan keinolla millä hyvänsä", mutta pitää pystyä olemaan myös pelin aikana (sekä sitä ennen) sellaisessa mielentilassa, että pelaajat saavat voitonnälkää ja tahtoa voittaa palloja, tilanteita ja sitä kautta luoda maaleja ja voittaa.

Ehkä jossain 6v nappuloissa ei vielä niinkään, mutta yksi asia josta on täälläkin keskusteltu, on ns. voitontahdon puute.

On aika kapea se polku, jossa ei ole liian voitontahtoinen, eikä toisaalta välinpitämätön. Lisäksi jollekin toinen voi tuntua toiselta, jne. Eli mitään absoluuttista mittaria tuskin voidaan asettaa.

Tämä kaikki kuitenkin huomioiden tietenkin se, että ei joystickata, eikä anneta negatiivista palautetta pelaajille tai pelinohjaajalle.

Tämä artikkelihan oli täällä aiemminkin, muistaakseni:

https://www.apu.fi/artikkelit/helsinki-cup-suomen-juniorijalkapallossa-ei-osata-ei-kilpailla

Kommentissani kyse oli nimenomaan siitä, että valmentaja tekee ratkaisuitaan pelin voittaminen mielessä. Esimerkiksi sen osalta kuka tulee vaihtoon ja milloin, kuka pelaa mitäkin pelipaikkaa, kuka maalivahdeista pelaa jne. Saako ottaa riskejä, yrittää uusia asioita ja tehdä vastustajan maaliin johtavia virheitä myös pelin viimeisellä minuutilla tilanteen ollessa 3-2 tai 3-3 vai pitääkö pelata varman päälle turvallisesti?

Myös se, arvioiko pelissä onnistumista sen kautta miten peli päättyi, on aika iso osa tätä.

Pelaajien voitontahtoa pitää ruokkia, mitä enemmän lapset inhoavat häviämistä ja rakastavat voittamista, sen parempi. Silti nimenomana valmentajan pitäisi pystyä tuon linkkaamasi uutisen tavoin tsemppaamaan reilussa tappioasemassakin aina siihen, että "pystyt(te) parempaan" tai "halua tehdä pelin seuraava maali". Ja sen jälkeen uudestaan "halua tehdä myös seuraava maali", ihan riippumatta siitä kumpi joukkue sen edellisen on tehnyt.

Tuosta artikkelista mulle jäi juuri se kuva, että Hongan valmentaja ei erityisesti halunnut voittaa vaan valmentaa hyvin pelaavaa joukkuetta, joka taistelee ja yrittää loppuun asti.

[Jortsukka]

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Siis ei tietenkään valmentaja voi olla "voitetaan keinolla millä hyvänsä", mutta pitää pystyä olemaan myös pelin aikana (sekä sitä ennen) sellaisessa mielentilassa, että pelaajat saavat voitonnälkää ja tahtoa voittaa palloja, tilanteita ja sitä kautta luoda maaleja ja voittaa.

Ehkä jossain 6v nappuloissa ei vielä niinkään, mutta yksi asia josta on täälläkin keskusteltu, on ns. voitontahdon puute.

On aika kapea se polku, jossa ei ole liian voitontahtoinen, eikä toisaalta välinpitämätön. Lisäksi jollekin toinen voi tuntua toiselta, jne. Eli mitään absoluuttista mittaria tuskin voidaan asettaa.

On täysin eri saada pelaajat haluamaan voittoa ja painottaa esim. sitä kuinka halutaan voittaa joka tilanne, kuin se että valmentaja huutaa ohjeita, ohjeistaa ja luo esim. pelitavan ns. voittavaksi. Valmentajan yksi tärkeimmistä taidoista on saada pelaajat ymmärtämään miten pelejä voitetaan. Esim. että se laukauksen blokki voi olla yhtä tärkeää kuin maalin tekeminen. Tämä on se ydin mikä pitää pelaajille välittää.

On tärkeää myös ymmärtää mihin liika voiton korostaminen voi mennä. Siis jos korostaa tulosta, eikä niinkään sitä miten tulokseen päästään. Suomessahan todella usein valmentaja korostaa voittamista tai häviämistä, mutta tosi harvoin osaa sanoittaa tai valmentaa asioita mitkä vievät kohti niitä. Tiedän siis paljon tapauksia joissa esim. virheiden välttely, pelaajat alkavat pelkäämään virheitä, jne. on osa juurikin sitä voittamista. Sen sijaan pitäisi olla se uskallus, rohkeus ja halu voittaa, eikä pelätä häviämistä. Suomi on täynnä pelaajia jotka pelkäävät häviämistä, eikä niinkään pelaajia jotka haluavat voittaa ja tekevät sen eteen kaikkensa(sääntöjen rajoissa ja välillä vähän ylikin).

Tiedän tapauksen missä eräs juniorijoukkue oli tottunut 5vs5 vaiheessa voittamaan kaikki pelit. Voittamista korostettiin todella paljon, tuloksia myös. Valmentaja sinänsä osasi valmentaa hyvin asioita kuten "vedetään täysillä" "kamppaillaan täysiä" "juostaan täysiä". Mutta sitten hän oli unohtanut valmentaa valtavasti muita asioita. Tämän lisäksi ilmapiiri joukkueessa oli sellainen, että kun tultiin siihen vaiheeseen että alettiin pelata piirin(ja alueen) sarjoja niin joukkue edelleen pärjäsi hyvin, mutta aina kun joukkue jäi häviöllä osa pelaajista mureni täysin. Oli luotu voittamisen pakko, häviön pelko ja toisaalta väärä mielikuva omasta tasosta. Tälläistä mentaliteettia on todella vaikea lähteä muuttamaan ja kehittämään, jos monta vuotta on viety hommaa täysin väärään suuntaan.

[ginikettu]

https://www.apu.fi/artikkelit/helsinki-cup-suomen-juniorijalkapallossa-ei-osata-ei-kilpailla

esim.

Usein latteus näkyy myös valmentajien toiminnassa. Valitettavasti.
....

Tämä on jännä juttu, että vaikka valmennuskoulutukessa tähän kannustetaan, niin silti tätä oikeasti osaavia näkee ihan liian harvoin. Mulle on kyllä jäänyt mieleen muutamia apuvalkkuja ja valkkuja, jotka ovat tämän osanneet. Se taito miten omalla eläytymisellä ja omilla sanoilla saadaan (lapsiin) uutta intoa, rohkeutta ja tekemisen meininkiä, on jostain syystä suhteellisen harvinaista. Itse muistan yhden pelin hyvin missä vähän ennen taukoa lannistunut joukkue sai valmentajan "heilumisesta" ja "huutamisesta" ja eläytymisestä virtaa jatkaa tauolle ja siinä tauon aikana valmentaja sanoi ehkä muutaman lauseen kuinka te olette hyviä ja kuinka hyvin onnistuitte jne jne. toisella puoliajalla sitten olikin ihan eri joukkue vastassa ja taisivat voittaa lopulta. Mutta itse en ole varmasti kovin hyvä tuossa, mutta jotkut tuon vaan osaa hyvin.

[Nuorenanätti]

Itse kasvatan pelaajia tulevaan jalkapalloammattilaisuuteen ja siksi mukana on täysin asiaton huutelu, kevyt nöyryyttäminen ja muut ammattilaisuuden näkökulmasta tarpeelliset elementit. Joel Perovuon puolalaisen valmentajan luovana rangaistuksena käyttämä pomputtelu ilman palloa toimii esimerkiksi aivan erinomamisena motivaattorina. Tai Furuholmin Düsseldorfissa käyttämä "olen dorka" -häpeäliivi. Tsetseenian seudun tatuoidut bodarit koputtelemassa kirveellä oveen yön pimeinä tunteina ja Puolassa pelaajien autot paskova pipopää-posse sen sijaan menee jo aavistuksen yli hyvän maun rajojen. Transnitrian "kumarretaan aamuin illoin suurelle johtajalle" on rajamailla. Transnitriassa suuri johtaja on toki jonkin tason dicktaattori, mutta suomalaisessa versiossa pelaajat voivat tulla kumartamaan valmentajalle.

Tämähän se pitkälti on, vaikka jalkapallovalmennus toki kehittyy kokoa ajan ja Furuholmin Dusseldorfin ajoistakin on jo yli vuosikymmen.

Minä olen koettanut tuoda tätä henkistä valmennusta jonkin verran myös nykyaikaan ja ladannut someen eri alustoille hauskimmat klipit pelaajien epäonnistumisista. Kyllä somejulkisuutta pitää oppia kestämään jo hyvissä ajoin tai viimeistään siinä vaiheessa, kun saa oman ekan älypuhelimen noin seitsemänvuotiaana. Odottelen tästä täysammattilaisuuteen valmistavasta pioneerityöstä Palloliiton Grassrootts-palkintoa.

...voittamista korostettiin todella paljon...

Tästä oli joku vuosi sitten hauska keskustelu FF2:lla. Yhden kirjoittajan mielestä voittamista pitääkin korostaa. Voittamisen halu on pelaajan tärkein ominaisuus ja pelaajat, jotka haluavat eniten voittaa, ovat parhaita pelaajia. Halu taas näkyi ja sen piti näkyä tappion hetkellä voimakkaana tunnereaktiona, jota aikuinen saattaisi sanoa vitutukseksi. Tästä loogisena päättelynä parhaat jalkapalloilijat ovat niitä, joita vituttaa eniten.

Meillä on junnukasvatuksessa ihan väärät metodit. Etsitään jotain peliälyä, nopeuta tai teknistä taitavuutta, kun oikeasti pitäisi hakea niitä, jotka ovat tunnetaidoiltaan vielä uhmäikäisiä.

[Siperia]

Pelaajien voitontahtoa pitää ruokkia, mitä enemmän lapset inhoavat häviämistä ja rakastavat voittamista, sen parempi.

Onko tämä edes totta? On esimerkkejä, missä voittaminen ja häviäminen merkitsevät erittäin paljon ja sitten taas paljon, joilla fokus on itsensä kehittämisessä ja tulos on seuraus tästä.

[Nigel Kugelschfeir]

Yleensä ne jotka haluavat voittaa, on niitä jotka haluaa myös kehittyä eniten. Vanhemmat ne on ekana vinkumassa jos homma menee liian vakavaksi vaikka pelattaisiin kilpatasolla mutta yleensä ne vinkujat on myös niitä joiden lapsi joutuu pienempään rooliin tai ei uskalla pelata. Pitäisi ymmärtää että kilpapelaaminen on ihan eri asia kuin muu pelaaminen.

[Jortsukka]

Yleensä ne jotka haluavat voittaa, on niitä jotka haluaa myös kehittyä eniten. Vanhemmat ne on ekana vinkumassa jos homma menee liian vakavaksi vaikka pelattaisiin kilpatasolla mutta yleensä ne vinkujat on myös niitä joiden lapsi joutuu pienempään rooliin tai ei uskalla pelata. Pitäisi ymmärtää että kilpapelaaminen on ihan eri asia kuin muu pelaaminen.

No en kyllä yksinkertaistaisi asiaa näin. Parhaat pelaajat ovat niitä joilla sekä halu kilpailla että halu onnistua tavoitteissa(esim. kehittää tiettyä ominaisuutta) molemmat ovat korkealla. On paljon pelaajia joilla halu voittaa on korkea, mutta se ei kanavoidu ollenkaan siihen että mitä tehdään kentällä tai omalla ajalla. Parhaat pelaajat ovat niitä joilla siis kilpailuvietti on korkea ja se kanavoituu siihen että ymmärtää mitä voittamisen eteen on tehtävä ja samalla heillä on halu kehittää asioita mitkä voivat sitten kehittää kykyä voittaa pelejä.

[Siperia]

Yleensä ne jotka haluavat voittaa, on niitä jotka haluaa myös kehittyä eniten. Vanhemmat ne on ekana vinkumassa jos homma menee liian vakavaksi vaikka pelattaisiin kilpatasolla mutta yleensä ne vinkujat on myös niitä joiden lapsi joutuu pienempään rooliin tai ei uskalla pelata. Pitäisi ymmärtää että kilpapelaaminen on ihan eri asia kuin muu pelaaminen.

Minkä ikäisistä tässä puhutaan? Ja kumma juttu, kun lapset puhuvat, että liiallinen kilpailun korostaminen on negatiivinen asia, mutta kaippa sitä aikuiset tietävät paremmin

[Nigel Kugelschfeir]

Onhan niitä peliryhmiä noille jotka ei halua kilpailla. Ei vaan mene kilpatasolle sitten. On vaan vähän paradoksi että on kilpajoukkue mutta siellä ei sitten saa kilpailla.

[Jääpoiju]

Kommentissani kyse oli nimenomaan siitä, että valmentaja tekee ratkaisuitaan pelin voittaminen mielessä. Esimerkiksi sen osalta kuka tulee vaihtoon ja milloin, kuka pelaa mitäkin pelipaikkaa, kuka maalivahdeista pelaa jne. Saako ottaa riskejä, yrittää uusia asioita ja tehdä vastustajan maaliin johtavia virheitä myös pelin viimeisellä minuutilla tilanteen ollessa 3-2 tai 3-3 vai pitääkö pelata varman päälle turvallisesti?

Myös se, arvioiko pelissä onnistumista sen kautta miten peli päättyi, on aika iso osa tätä.

Pelaajien voitontahtoa pitää ruokkia, mitä enemmän lapset inhoavat häviämistä ja rakastavat voittamista, sen parempi. Silti nimenomana valmentajan pitäisi pystyä tuon linkkaamasi uutisen tavoin tsemppaamaan reilussa tappioasemassakin aina siihen, että "pystyt(te) parempaan" tai "halua tehdä pelin seuraava maali". Ja sen jälkeen uudestaan "halua tehdä myös seuraava maali", ihan riippumatta siitä kumpi joukkue sen edellisen on tehnyt.

Tuosta artikkelista mulle jäi juuri se kuva, että Hongan valmentaja ei erityisesti halunnut voittaa vaan valmentaa hyvin pelaavaa joukkuetta, joka taistelee ja yrittää loppuun asti.

No hyvä tarkennus, sillä jäin empimään että sellainen autistinen "peli on vain numeroita" -mentaliteetti olisi paras valmentajalla pelitilanteessa.

Ja kuten kirjoitin, niin mitään yhtä absoluuttista totuutta tässä tuskin on, kuten keskustelun viriäminen tämän asian tiimoilta osoittaa.

Itsekin sattuvasti viikonlopun peleissä ennen peliä korostin, että meille kaikille parempi on pelata vaikka tasainen ja tiukka 3-1 peli, jossa yritämme pelata kuten olemme treenanneet, eikä mikän 6-0 voitto, jossa muu joukkue katsoo kun joukkueen paras vaan kuljettaa yksin palloa maaliin.

Tuli myös annettua kaksi ohjetta pallolliselle tunnemyrskyssä ("anna mennä vaan" sekä "laita pallo maahan ja pelaa jalalla")

[Manselainen]

Onko tämä edes totta? On esimerkkejä, missä voittaminen ja häviäminen merkitsevät erittäin paljon ja sitten taas paljon, joilla fokus on itsensä kehittämisessä ja tulos on seuraus tästä.

Halu kehittää itseään ilman halua voittaa kantaa vain tiettyyn pisteeseen. Vastaavasti pelkkä halu voittaa ilman halua kehittää itseään ei kanna senkään vertaa. Molempia tarvitaan, jos huipulle haluaa. Ilman tuota halua voittaa ei kuitenkaan tule sellaista pelaamiseen heittäytymistä, jota nimenomaan pelissä kehittyminen edellyttää. Teknistä taitoa voi hioa loputtomiin ilmankin.

Minkä ikäisistä tässä puhutaan? Ja kumma juttu, kun lapset puhuvat, että liiallinen kilpailun korostaminen on negatiivinen asia, mutta kaippa sitä aikuiset tietävät paremmin

Kilpailun korostaminen on juuri sitä, että aikuiset arvioivat suoritusta tuloksen perusteella. Lapset kilpailee luonnostaan ihan kaikesta.

Lapsen kohdalla tässä asiassa onkin kyse siitä, että tappion jälkeen yrittää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, koska haluaa lopulta voittaa. Ei kuitenkaan saa pelätä sitä häviämistä niin paljoa, ettei suostu kilpailemaan tai pelaamaan lainkaan.

[ginikettu]

Onhan niitä peliryhmiä noille jotka ei halua kilpailla. Ei vaan mene kilpatasolle sitten. On vaan vähän paradoksi että on kilpajoukkue mutta siellä ei sitten saa kilpailla.

Kilpailullisuuden ja voitontahdon suhteen lapsien kanssa pitää vähän tasapainoilla. Nappulaikäisillä tärkeintä on kuitenkin, että on hauskaa. Siinä ei helpota vanhemmat, jotka pakottavat voitontahtoaan.

Olen nähnyt useampaan kertaan, kun menee ylitse tuo voitontahto ja se ei ole kivaa lapselle itselleen eikä muille. Näissä tapauksissa on vähän kahtiajakoa eli on niitä lapsia kenellä on luonnostaan kova voitontahto ja niitä joilla se on pakotettua ja jälkimmäisillä se sitten näyttäytyy esim peleissä sillä, että pelaavat vanhemmalleen eikä valmentaalle/joukkueelle. Tuo on se mikä on mielestäni haitallista. Kyllä treeneissä ammattivalmentajat osaavat suunnitella harjoitukset siten, että on sopivassa suhteessa kilpailullista tukevaa harjoitusta ja sellaista missä ei ole kyse kilpailusta.

[Jortsukka]

Tuli myös annettua kaksi ohjetta pallolliselle tunnemyrskyssä ("anna mennä vaan" sekä "laita pallo maahan ja pelaa jalalla")

Tämäkin sellainen asia, että mielestäni on ihan validia antaa joskus pallolliselle ohjeita. Nyt vaikka tuossa esimerkissä selvästi maalivahdilla pallo ja halutaan että hän jatkaisi peliä eikä vaan roiskaisi palloa johonkin toivotaan toivotaan pallona. Täysin validia ohjeistaa näin maalivahtia.

Samoin jos nyt otetaan pari esimerkkiä kenttäpelaajille. Ollaan harjoiteltu teemaa "syötänkö vai kuljetanko" sitten pelissä pelaaja aina syöttää tai aina kuljettaa. Mielestäni ihan sopivaa olisi muistuttaa pelaajaa siitä että "kannattaako kuljettaa vai syöttää?" tai esimerkkinä joku pelaaja ei uskalla pitää ollenkaan palloa ja roiskaisee sen vaan aina pois. On täysin validia kannustaa pelaajaa rohkeammaksi pallon kanssa "uskalla pitää pallo meillä".

[Manselainen]

Tämäkin sellainen asia, että mielestäni on ihan validia antaa joskus pallolliselle ohjeita. Nyt vaikka tuossa esimerkissä selvästi maalivahdilla pallo ja halutaan että hän jatkaisi peliä eikä vaan roiskaisi palloa johonkin toivotaan toivotaan pallona. Täysin validia ohjeistaa näin maalivahtia.

Samoin jos nyt otetaan pari esimerkkiä kenttäpelaajille. Ollaan harjoiteltu teemaa "syötänkö vai kuljetanko" sitten pelissä pelaaja aina syöttää tai aina kuljettaa. Mielestäni ihan sopivaa olisi muistuttaa pelaajaa siitä että "kannattaako kuljettaa vai syöttää?" tai esimerkkinä joku pelaaja ei uskalla pitää ollenkaan palloa ja roiskaisee sen vaan aina pois. On täysin validia kannustaa pelaajaa rohkeammaksi pallon kanssa "uskalla pitää pallo meillä".

Ehdit kirjoittamaan melkein täysin samat asiat, mitä olin omaan viestiini näppäillyt. Kyllä sitä pallollista pelaajaakin voi juuri silloin ohjeistaa, kun pallo ei ole aktiivisesti pelissä. Juuri esimerkiksi maalivahtia, jolla pallo käsissä, ohjeistaa pelaamaan rohkeasti ja uskaltaa pitämään pallo omilla pelkän ylöspäin roiskaisun sijaan.

Tosi usein myös huutelen vaikkapa sivurajakuljetusta tai maalikuljetusta antavalle pelaajalle "Missä tyhjä tila?" tai "Löydä tyhjä tila". Joskus tuon voi rauhallisessa tilanteessa tehdä vaikka palloa pitävälle pohjapelaajallekin.

Ainakin omasta mielestäni on kovin eri asia ohjeistaa pallollista pelaajaa suoraan "kuljeta toiseen laitaan" tai epäsuorasti havainnointiin kannustaen "missä on tyhjä tila". Jälkimmäinen ei edes ota kantaa siihen, pitääkö sinne tyhjään tilaan kuljettaa vai voiko pallon syöttää sinne juoksevalle omalle joukkuekaverille.

[ginikettu]

Tämäkin sellainen asia, että mielestäni on ihan validia antaa joskus pallolliselle ohjeita. Nyt vaikka tuossa esimerkissä selvästi maalivahdilla pallo ja halutaan että hän jatkaisi peliä eikä vaan roiskaisi palloa johonkin toivotaan toivotaan pallona. Täysin validia ohjeistaa näin maalivahtia.

Samoin jos nyt otetaan pari esimerkkiä kenttäpelaajille. Ollaan harjoiteltu teemaa "syötänkö vai kuljetanko" sitten pelissä pelaaja aina syöttää tai aina kuljettaa. Mielestäni ihan sopivaa olisi muistuttaa pelaajaa siitä että "kannattaako kuljettaa vai syöttää?" tai esimerkkinä joku pelaaja ei uskalla pitää ollenkaan palloa ja roiskaisee sen vaan aina pois. On täysin validia kannustaa pelaajaa rohkeammaksi pallon kanssa "uskalla pitää pallo meillä".

Juurikin näin. Tuo muistutus tuollaisena kysymyksenä ja siten, että molemmat pitää olla hyväksyttyjä vastauksia (siis ettei väärästä valinnasta pidä antaa palautetta) - lapsi itse kuitenkin osaa arvioida tuliko valittua oikein. Kunhan ohjeet pallolliselle on sellaisia mitkä ei suoraan ohjaa pelaamista vaatimalla tekemään jotain asiaa. Esim jos on tilaa ettei ole tarvetta roiskaista, niin voi ennakoida jo ennen tilannetta huutamalla vaikka, että "onko tilaa pelata?" tms. Itse olen etukäteen kertonut pelaajille, että tuun ohjeistamaan muutamia asioita esim valmiina (joka tarkoittaa, että pelaajat ovat valmiina pelaamaan - ei seistä jalat suorina), muistakaa pelipaikat (tarkoittaa, että joku pelaaja ei ole pelipaikalla ja silloin kaikki huomioi sen tai vastustajan boksiin unohtunut puolustaja rientää takaisin paikalleen. Eli lähinnä yleisiä "kaikkia" koskevia ohjeita, vaikkakin se on ehkä yhden pelaajan takia, mutta kaikkien tulee reagoida. Vastaavasti joku kysymys, että "voiko syöttää?" tulee olla pallottomien ymmärtämä kysymys eli silloin todennäköisesti ei ole pallollisella syöttösuuntia. Mutta riippuu paljon pelaajista ja pelistä muuten, että mitkä ovat tehokkaita keinoja. Suora ohjeistaminen on ehkä hetkellisesti hyvä juttu ja sillä saadaan voittoja paremmin, mutta se on lopulta haitallista lapsille.

[Jaakob]

Onko siitä nyt kahtakaan vuotta kun tässä samassa ketjussa oltiin sitä mieltä että junnufutiksessa nolointa on se että valmentaja tuulettaa joukkueen mukana tehtyä maalia? Kun ei Euroopassakaan niin tehdä..

[DAF]

Tämäkin sellainen asia, että mielestäni on ihan validia antaa joskus pallolliselle ohjeita. Nyt vaikka tuossa esimerkissä selvästi maalivahdilla pallo ja halutaan että hän jatkaisi peliä eikä vaan roiskaisi palloa johonkin toivotaan toivotaan pallona. Täysin validia ohjeistaa näin maalivahtia.

Samoin jos nyt otetaan pari esimerkkiä kenttäpelaajille. Ollaan harjoiteltu teemaa "syötänkö vai kuljetanko" sitten pelissä pelaaja aina syöttää tai aina kuljettaa. Mielestäni ihan sopivaa olisi muistuttaa pelaajaa siitä että "kannattaako kuljettaa vai syöttää?" tai esimerkkinä joku pelaaja ei uskalla pitää ollenkaan palloa ja roiskaisee sen vaan aina pois. On täysin validia kannustaa pelaajaa rohkeammaksi pallon kanssa "uskalla pitää pallo meillä".

Näin, tai suht tyypilliset "ollaan kaikki hereillä" tai "mieti mitä teet" ovat pienillä ihan validia ohjausta, eivätkä pallollisen joystickaamista.

Vaihdossa palautteen vastaanottaminen vaihtelee kovasti pelaajittain, mutta itse olen kokenut sen aika hyväksi. Vaatii tietysti ryhmälle useamman peluuttajan, että tähän voi keskittyä, mutta moni pelaaja nimenomaan muistaa sen minuutti sitten tapahtuneen tilanteen, josta voi jättää muistijäljen parilla kommentilla tai kysymyksellä penkillä.

[kumikameli]

Mielestäni juurikin nuo pää punaisena kentän laidalla koko pelin huutavat valmentajat pitäisi sulkea pois sarjasta. Niitä vaan näkee vieläkin jopa P18 sarjoissakin. Pelaajan pitäisi myös kyetä omatoimiseen ajatteluun ja toteutukseen sovittujen asioiden pohjalta. Mikäli tehdään sovittujen asioiden vastaisesti, niistä toki voi asiallisesti mainita mutta se koko ajan huutaminen vain haittaa pelaamista ja ärsyttää myös suunnatomasti yleisöä. Myös valmentajien tehtävä on opettaa pelaajia pelaamaan sitä jalkapalloa ja kehittämään pelaajia eikä niinkään keskittyä siihen voittamiseen kehityksen kustannuksella.