Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Oma näkökulma tulee tietty kyläjengin näkökulmasta missä joukkueen tasoerot on todella isot ja peliajasta ja paikoista ei juuri synny kilpailua.

Niin, mutta kuten sä tossa itsekin kuvasit niin noita treenejä vedetään aika pienellä porukalla.

[Nigel Kugelschfeir]

Poika kävi juuri fsa:n treeneissä. tai ainakin saman vetäjän. En ollut katsomassa mutta piti kovasti. Pienryhmävalmennuksena 6 poikaa viidestä eri seurasta. pallonhallintaa.
paljon 1v1 ja lopussa lyhyitä (1min) 3v3 pelejä. Musta tällainen konsepti missä tulee kamppailua ja pelailua muiden kuin omien tuttujen joukkuekavereiden kanssa tarjoaa melkein eniten rahoille vastinetta.
Ja jos sattuu tuuri niin pääsee vielä treenaamaan itseään parempia vastaan tai niiden kanssa.

... Toki joillekin tällä voi olla lannistavakin efekti.

.. Vielä kun tulisi semmonen puoliohjattu "pihapeli" - liiga missä kerättäisiin eri seuroista porukkaa pelaamaan sekaajengeillä 1-2 krt / kk tasoryhmittäin.

No meillä on tyttö mutta poikien kanssa treenaminen on joka tapauksessa tehokkaampaa. Kohottaa sekin itseluottamusta kun huomaa pärjäävänsä myös niiden kansaa ja toivottavasti ainakin saa jotain uutta vinkkiä mitä ei ehkä omissa treeneissä ole ollut.

Hintataso on se että leiri maksoi saman verran kuin seuran oma leiri olisi maksanut ja esim tuo kuukausikortti on aika edullinen jos treeneissä vain käy joka viikko.

Ja ainakin Espoossa on joululomalla tuollainen pihapelijuttu käytössä että saa mennä paikalle ja niistä kootaan joukkueet. Maksaa toki jonkun verran.

[erno]

129€/kk normitreenien päälle on mun mielestä aika paljon eikä aika vähän. Toihan on suunnilleen saman verran kuin vaikka HJK:n akatemiamaksu.

[Hegetsu]

Kun täällä ollut keskustelua tuolla fysiikka-tekniikka akselilla niin mieleen tuli heti oman kundin jengistä se, että siinä tuntui olevan varsin paljon vastakkain asettelua sekä valmentajien että tietysti erityisesti vanhempien osalta. Vanhemmista muistan sen, että joidenkin mielestä joku oli kilparyhmässä vain sen takia että oli hyvä juoksemaan tai isokokoinen ja (yleensä oma) teknisesti taitavampi lapsi oli sitten tullut syrjäytetyksi. Oman junnun aikana oli Palloliiton(?) järjestämiä tekniikkakisoja ja luulen, että ne helposti lisäsivät vastakkain asettelua kun siellä hyvin pärjänneet pelaajat tippuivat kilparyhmässä vaihtopenkille tai kokonaan pois 8v8 vaiheessa samoin kuin oman seuran harrastama taitavimman pelaajan palkitseminen jos kärkisijoilla useasti ollut pelaaja tippui sitten pois kokoonpanosta.

Itse kun miettii, niin isokokoisia ja kontakteja "kaihtamattomia" pelaajia olisi aikaisemmin pitänyt laittaa kokeilemaan vuotta vanhempien kanssa jotta he olisivat joutuneet pois mukavuusalueelta ja paikata heitä välillä kilparyhmässä pelaajilla joilla oli taitoa mutta fysiikka (ja oikeastaan sanoisin, että haaste oli ehkä harvemmin juoksupuolella vaan pikemminkin siinä että oltiin fyysisesti liian arkoja ja peli meni sekaisin jos vastustaja tuli omaan "fyysiseen" tilaan liian lähelle) ei oikein riittänyt ja näin taas saada heitä motivoitua kehittämään omia puutteita ja toisaalta tuoda heitä tilanteeseen missä taidolla ei voinut kompensoida muita puutteita liikaa.

Meillä oli myös pitkään valmennuksessa linjaus hieman sellainen, että 5v5 ja 8v8 vaiheen alku panostetaan taitoon ja tekniikkaan ja fysiikka tulee sitten myöhemmin ja tämä aiheutti aikanaan ristiriitoja kilpa- ja haasteryhmän vastuuvalmentajien välille kun jälkimmäinen olisi ollut enemmän fysiikan kehittämisen kannalla. Jossain kohtaa kun vastuuvalmentaja vaihtui sitten niin olikin melkoinen myllerrys ryhmien välillä mikä ehkä olisi pitänyt hoitaa vähitellen siirryttäessä 8v8 maailmaan eikä yhtenä rysäyksenä muistaakseni P11 vaiheessa joukkueen dynamiikan toimivuuden takia.

[kilon_paino]

Jalkapallo | Suomi hylkäsi kamppailun, hikoilun ja leikin – se käy nyt kalliiksi: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000010904964.html

Puutteet harrastajien lähtötasossa tuo kuoppia myös parhaiden kehityspolkuun. Ennätyksellisen suuri määrä harrastajia ei korvaa laatua.

Parhaat pelaavat ja harjoittelevat liikunnallisesti aiempaa heikomman porukan kanssa ja pelaavat aiempaa heikompia vastustajia vastaan.

”Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan tai Islantiin verrattuna Veikkausliiga on poikkeuksellinen sarja. Norjassa pelataan nopeatempoista pitkää palloa. Siellä juostaan paljon edestakaisin. Suomessa peli mielletään paljon taktisemmaksi ja hitaammaksi”, Storbacka vertaa.

Maksumuuri, mutta kovaa kritiikkiä tulee.

[erno]

Tossa on mun mielestä muutama virheoletus, vaikka sinänsä hyvää asiaa onkin.

Eka on se, että Veikkausliigan hyvä tempo ei mun mielestä ole syy vaan se on seuraus. Se on seurausta siitä, että täällä vedetään noihin verrokkeihin verrattuna junnusta saakka matalammalla tempolla. Todellisuudessa ne erot pelivauhdissa näkyy jo U10 iässä, eikä ne korjaannu itsekseen aikuisikään mennessä. Todennäkösesti ne erot näkyy myös tota aikaisemmin, mutta U9 ja sen alle pelataan sen verran vähän kv-otteluita että ei ole riittävää määrää vertailukohtaa.

Toinen virheolettama liittyy pelaajien ikään. Todellisuudessa lähes poikkeuksetta suomalaispelaajat ovat olleet aika vanhoja siinä kohtaa kun ovat päässeet pelaamaan nk huipputasolla ja ovat tarvineet useamman vuoden totuttautumisen kansainväliseen meininkiin. Vaikka noista 2003-2004 pelanneista Nurella oli tossa kohtaa 10 vuotta kv-uraa takana, josta 8v Hollannissa, ensin 4v divarissa ja sit 4v pääsarjassa, sekä tuota ennen Ruotsissa. Saarisella 3v Rosenbergissa (ja lisäksi ura isoissa sarjoissa jäi yhden kauden mittaiseksi), Kolkalla 5v Hollannissa ja 2v Kreikassa, Johanssonilla vuosi virossa ja 3 vuotta skotlanissa jne. Käytännössä siis normaali tilanne läpi meikäläisen futiksen historian on ollut se, että isojen sarjojen debyytit ja pelaajien prime time tapahtuu lähempänä 30 ikävuotta tai jopa vähän sen jälkeen. 80-luvun vaihteen sukupolvi on tässä snadi poikkeus, mutta tuota ennen ja sen jälkeen ollaan menty suunnilleen samalla kaavalla. Toki kuhunkin sukupolveen osuu myös niitä poikkeuspelaajia.

Sillä mitä seuroissa on tehty ei näytä olevan hirveän suurta vaikutusta suomalaiseen pelaajatuotantoon. Tuo pelaajatuotanto on ollut lähinnä yksittäisistä pelaajista ja heidän vanhemmista lähtevää ja korostan että tää vaikuttaa olevan ihan sama että katsotaanko 70-luvun alussa vai 2000-luvun puolivälissä syntyneitä, tai mitä tahansa tolta väliltä. Klubi on ollut paras jalostamaan suunnilleen 15v+ pelaajia kansainvälisille kentille, mutta siitä että Klubi olis tehnyt muita paremmin asioita tuota ikävaihetta ennen ei oikeastaan ole.

[Tolisman]

aas kerran mennään aivan naurettavasti laidasta toiseen. Pitkän pallon vetely ratkaisee kaiken. Ei tule tapahtumaan. Lajianalyysi on taas kerran suomalaiseen tyyliin yksinkertaistettu ja sama luuppi jatkaa pyörimistään. Nämä esitetyt näkökulmat edustaa vain pintaraapaisua niistä haasteista mitä meillä on. Uskokaa pois, 15 vuoden päästä ei ole yhtään parempia pelaajia tällä linjalla mitä tässä nyt työnnetään kurkusta alas. Mutta tämä on nyt sitä lajikulttuurin puutetta kun ei pystytä syvällisempään analyysiin pelistä.

[Nigel Kugelschfeir]

Kun täällä ollut keskustelua tuolla fysiikka-tekniikka akselilla niin mieleen tuli heti oman kundin jengistä se, että siinä tuntui olevan varsin paljon vastakkain asettelua sekä valmentajien että tietysti erityisesti vanhempien osalta. Vanhemmista muistan sen, että joidenkin mielestä joku oli kilparyhmässä vain sen takia että oli hyvä juoksemaan tai isokokoinen ja (yleensä oma) teknisesti taitavampi lapsi oli sitten tullut syrjäytetyksi. Oman junnun aikana oli Palloliiton(?) järjestämiä tekniikkakisoja ja luulen, että ne helposti lisäsivät vastakkain asettelua kun siellä hyvin pärjänneet pelaajat tippuivat kilparyhmässä vaihtopenkille tai kokonaan pois 8v8 vaiheessa samoin kuin oman seuran harrastama taitavimman pelaajan palkitseminen jos kärkisijoilla useasti ollut pelaaja tippui sitten pois kokoonpanosta.

Itse kun miettii, niin isokokoisia ja kontakteja "kaihtamattomia" pelaajia olisi aikaisemmin pitänyt laittaa kokeilemaan vuotta vanhempien kanssa jotta he olisivat joutuneet pois mukavuusalueelta ja paikata heitä välillä kilparyhmässä pelaajilla joilla oli taitoa mutta fysiikka (ja oikeastaan sanoisin, että haaste oli ehkä harvemmin juoksupuolella vaan pikemminkin siinä että oltiin fyysisesti liian arkoja ja peli meni sekaisin jos vastustaja tuli omaan "fyysiseen" tilaan liian lähelle) ei oikein riittänyt ja näin taas saada heitä motivoitua kehittämään omia puutteita ja toisaalta tuoda heitä tilanteeseen missä taidolla ei voinut kompensoida muita puutteita liikaa.

Meillä oli myös pitkään valmennuksessa linjaus hieman sellainen, että 5v5 ja 8v8 vaiheen alku panostetaan taitoon ja tekniikkaan ja fysiikka tulee sitten myöhemmin ja tämä aiheutti aikanaan ristiriitoja kilpa- ja haasteryhmän vastuuvalmentajien välille kun jälkimmäinen olisi ollut enemmän fysiikan kehittämisen kannalla. Jossain kohtaa kun vastuuvalmentaja vaihtui sitten niin olikin melkoinen myllerrys ryhmien välillä mikä ehkä olisi pitänyt hoitaa vähitellen siirryttäessä 8v8 maailmaan eikä yhtenä rysäyksenä muistaakseni P11 vaiheessa joukkueen dynamiikan toimivuuden takia.

Kyllä lasten treeneissä pitäisi keskittyä pelaamaan jalkapalloa. Se fysiikka rakennetaan kotona pihaleikeissä, kiipeilemällä jne mikä monella on jäänyt vähiin. Jos ei ole tehty niin aika vähän siinä on reeneissä tehtävissä. Fysiikka muuttuu joka tapauksessa kun murrosikä alkaa ja se muuttaa melkein kaiken treenamisessa.

[Jortsukka]

Tossa on mun mielestä muutama virheoletus, vaikka sinänsä hyvää asiaa onkin.

Eka on se, että Veikkausliigan hyvä tempo ei mun mielestä ole syy vaan se on seuraus. Se on seurausta siitä, että täällä vedetään noihin verrokkeihin verrattuna junnusta saakka matalammalla tempolla. Todellisuudessa ne erot pelivauhdissa näkyy jo U10 iässä, eikä ne korjaannu itsekseen aikuisikään mennessä. Todennäkösesti ne erot näkyy myös tota aikaisemmin, mutta U9 ja sen alle pelataan sen verran vähän kv-otteluita että ei ole riittävää määrää vertailukohtaa.

Toinen virheolettama liittyy pelaajien ikään. Todellisuudessa lähes poikkeuksetta suomalaispelaajat ovat olleet aika vanhoja siinä kohtaa kun ovat päässeet pelaamaan nk huipputasolla ja ovat tarvineet useamman vuoden totuttautumisen kansainväliseen meininkiin. Vaikka noista 2003-2004 pelanneista Nurella oli tossa kohtaa 10 vuotta kv-uraa takana, josta 8v Hollannissa, ensin 4v divarissa ja sit 4v pääsarjassa, sekä tuota ennen Ruotsissa. Saarisella 3v Rosenbergissa (ja lisäksi ura isoissa sarjoissa jäi yhden kauden mittaiseksi), Kolkalla 5v Hollannissa ja 2v Kreikassa, Johanssonilla vuosi virossa ja 3 vuotta skotlanissa jne. Käytännössä siis normaali tilanne läpi meikäläisen futiksen historian on ollut se, että isojen sarjojen debyytit ja pelaajien prime time tapahtuu lähempänä 30 ikävuotta tai jopa vähän sen jälkeen. 80-luvun vaihteen sukupolvi on tässä snadi poikkeus, mutta tuota ennen ja sen jälkeen ollaan menty suunnilleen samalla kaavalla. Toki kuhunkin sukupolveen osuu myös niitä poikkeuspelaajia.

Sillä mitä seuroissa on tehty ei näytä olevan hirveän suurta vaikutusta suomalaiseen pelaajatuotantoon. Tuo pelaajatuotanto on ollut lähinnä yksittäisistä pelaajista ja heidän vanhemmista lähtevää ja korostan että tää vaikuttaa olevan ihan sama että katsotaanko 70-luvun alussa vai 2000-luvun puolivälissä syntyneitä, tai mitä tahansa tolta väliltä. Klubi on ollut paras jalostamaan suunnilleen 15v+ pelaajia kansainvälisille kentille, mutta siitä että Klubi olis tehnyt muita paremmin asioita tuota ikävaihetta ennen ei oikeastaan ole.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä mielestäni myös VL:ssa on tätä hidasta tempoa lähes palvottu. Tämä lähtenyt siitä että pallonhallinta on itseisarvo. Onneksi esim. viime vuonna Ilves lähestyi asiaa täysin toisin ja oli kuitenkin pääosin suomalainen joukkue. Toki niin kauan kun junioreissa tempo on matala, niin turha haaveilla että VL:ssa kaikki pystyisivät sitten kovaan tempoon, jatkuvasti.

Miksi siis näin on? Suomessa korostetaan aivan liian nuorena aivan liikaa taktisia asioita ja voittamista. Näiden kautta pelissä tempo laskee kun korostetaan jotain kentän täyttämistä, kaistan vaihtamista tai vastaavia asioita. Samalla sitten tietenkin mietitään miten minimoimaan riskit hävitä. Tämän lisäksi harjoitellaan usein tiloilla/pelaajamäärillä/harjoitteilla mitkä eivät myöskään kehitä tempoa. Jos saisin euron joka kerta kun näen jonkun U8-U9 ryhmän vetävän 4vs1/3vs1 lähes seisovaa rondoa, niin olisin rikas kaveri.

Meidän pitäisi päästä lasten harjoituskulttuurissa missä meillä on kokoajan kova vauhti. Harjoittelun koostuessa nopeatempoisesta teknisestä harjoittelusta(jossa oikeita erilaisia teknisiä malleja), 1vs1/2vs2/3vs3 harjoitteitteista(riippuen ikä- ja taitotasosta) ja lopuksi paljon pienemmistä peleistä. Nuorten harjoittelussa tämä pitäisi vaan skaalautua tästä eteenpäin ja mukaan tulla myös peliympäristössä joukkuetoimintoja enemmän ja taktisia elementtejä enemmän. Enkä tarkoita että lapsissa voisi olla myös taktisia elementtejä, mutta niiden pitäisi olla suhteessa pelaajan tasoon ja kehitysvaiheeseen.

Palatakseni vielä tuohon juttuun, niin sinänsä hyvä juttu, mutta näitä juttuja on nyt viime vuosinakin ollut aika paljon, mutta mikään ei ole muuttunut käytännössä harjoittelussa/pelaamisessa junioreissa.

[erno]

Oliskin noin pieniä rondoja. Itte oon nähny vaan 7v1 ja 8v1 rondoja tässä kuussa.

[Valonheitin]

Rondo on kieltämättä vähän ”vaarallinen” työkalu, joka väärin käytettynä ei oikein tuota mitään ärsykkeitä pelaajille. Tai no ainakin  keskellä oleva saa juosta ja yrittää peittää aivan liian isoja tiloja.

[Jortsukka]

Oliskin noin pieniä rondoja. Itte oon nähny vaan 7v1 ja 8v1 rondoja tässä kuussa.

Saako kysyä minkä ikäisissä ja ns. millä tasolla? En ehkä haluaisi tietää vastausta, mutta kysyn silti. Itku kuitenkin tulee, mutta niinhän se tulee melkein aina kun tätä Suomen junnufutista miettii vähän enemmän. Vaikka sitä kautta että tietyt ongelmat olleet samoja jo todella pitkään, eikä niille ole mitään tehty.

[erno]

Saako kysyä minkä ikäisissä ja ns. millä tasolla? En ehkä haluaisi tietää vastausta, mutta kysyn silti. Itku kuitenkin tulee, mutta niinhän se tulee melkein aina kun tätä Suomen junnufutista miettii vähän enemmän. Vaikka sitä kautta että tietyt ongelmat olleet samoja jo todella pitkään, eikä niille ole mitään tehty.

2012, 2013 ja 2014 syntyneet ja huonolla tasolla.

[00250]

Onkohan rondo noin muutenkaan ihan ns. perustreeneissä se paras mahdollinen harjoite?

Meillä kaupunginosajoukkueessa 59 pelaajaa, joten aika iso alue tarvittaisiin että saataisiin 3 vs 1 -rondoja ja neljä koutsia kiertämään aluetta ja tarkistamaan miten menee.

[Tino Asprilla]

Vaihtorondoon saat 16 pelaajaa yhdelle valmentajalle.

Yksi iso alue joka on jaettu neljään 3v1 alueeseen. Kun kosahdat, käyt kiertää alueiden keskipisteessä ja vaihdat aluetta jonne siirryt höynäksi.

Toki siinä ei kauheasti pysty valmentamaan, mutta liikettä, vaihtelua ja säpinää saa isolle ryhmälle organisoitua.

3v1 muutenkin paras pienemmille kun se ei mahdollista laiskottelua keneltäkään jos pallollisella pitää olla kaksi syöttövaihtoehtoa. 

[mieskone]

Olen miettinyt, että jo pienestä pitäen olisi parasta pelata pelit 11 pelaajalla, toki pienellä kentällä ettei sitten
ole tilannetta jossa ei ole pelaajia isolle kentälle. Eli pelit pelataan voitosta ja harjituksissa panostetaan pienpeleihin ja yksilötaitoihin.

[Nuorenanätti]

Olen miettinyt, että jo pienestä pitäen olisi parasta pelata pelit 11 pelaajalla...

Tämä on jotakuinkin surrealistisin lausahdus, mitä olen koko FF2:n olemassaolon aikana täältä lukenut. Edes Pohjois-Korean poliittinen johto ei saisi aikaiseksi mitään näin irrationaalista, vaikka viettäisi kuukauden sieniä syöden ja kysyisi Kim Jong-Unin unilta neuvoa.

[Nigel Kugelschfeir]

Ei taideta missään lajissa pelata koko kentällä tai täydellä kentällisellä ekoina vuosina. Ja meillä ei tyttöjoukkueessa olisi ollut edes 11 pelaajaa ekana vuonna.

[Kossi Agassa]

Olen miettinyt, että jo pienestä pitäen olisi parasta pelata pelit 11 pelaajalla, toki pienellä kentällä ettei sitten
ole tilannetta jossa ei ole pelaajia isolle kentälle. Eli pelit pelataan voitosta ja harjituksissa panostetaan pienpeleihin ja yksilötaitoihin.

Miten tämä estäisi tilanteita, että jossain joukkueessa ei ole riittävästi pelaajia, kun siirrytään isolle kentälle?

[elanalistadefutbol]

Onkohan rondo noin muutenkaan ihan ns. perustreeneissä se paras mahdollinen harjoite?

Meillä kaupunginosajoukkueessa 59 pelaajaa, joten aika iso alue tarvittaisiin että saataisiin 3 vs 1 -rondoja ja neljä koutsia kiertämään aluetta ja tarkistamaan miten menee.

Rondon kautta pystyy opettamaan pelaajille kaikki oleelliset asiat jalkapallossa. Pienessä tilassa pelaajat olivat liikuttamaan palloa nopeasti.

Rondojen ongelma ei ole rondot vaan paskat valmentajat, jotka eivät osaa niitä vetää.

Mutta tämä paskuus läpäisee koko suomalaisen valmennuksen huipulta vasta-alkajiin, jos ja kun lukee juttuja, joissa pallonhallintaa syytetään siitä, että Suomesta ei tule huippupelaajia naapureiden malliin. Nyt ei tarvitse enää arvailla millaisella järjellä suomalaista jalkapalloa johdetaan.

Jos treeneissä on 60 pelaajaa, silloin porukka pitää jakaa 4 ryhmään ja suunnitella 4 harjoitetta, joista yksi on rondo. Jokainen ryhmä käy jokaisella rastilla treenin aikana.

Finskirondojen isoin ongelma on se, että pelaajat seisovat tötsien keskellä staattisesti, joten Rondossa pitää korostaa, että pallottomien pitää aina liikkua, niin että ovat pelattavissa. Toinen keino on, että rondoa pelataan alueen sisällä eli pelaajat eivät seiso kantapäillään tötsien välissä.

Mutta oikein vedettynä ja suunniteltuina rondoilla voi opettaa kaiken pelaajille. Toki se vaatii valmentajilta ymmärrystä pelistä ja treenien suunnittelusta peliä silmälläpitäen.

Huonot pelaajat ovat ainoastaan seurausta huonosta valmennuksesta.

[KVilho]

Rondon kautta pystyy opettamaan pelaajille kaikki oleelliset asiat jalkapallossa. Pienessä tilassa pelaajat olivat liikuttamaan palloa nopeasti.

Rondojen ongelma ei ole rondot vaan paskat valmentajat, jotka eivät osaa niitä vetää.

Mutta tämä paskuus läpäisee koko suomalaisen valmennuksen huipulta vasta-alkajiin, jos ja kun lukee juttuja, joissa pallonhallintaa syytetään siitä, että Suomesta ei tule huippupelaajia naapureiden malliin. Nyt ei tarvitse enää arvailla millaisella järjellä suomalaista jalkapalloa johdetaan.

Jos treeneissä on 60 pelaajaa, silloin porukka pitää jakaa 4 ryhmään ja suunnitella 4 harjoitetta, joista yksi on rondo. Jokainen ryhmä käy jokaisella rastilla treenin aikana.

Finskirondojen isoin ongelma on se, että pelaajat seisovat tötsien keskellä staattisesti, joten Rondossa pitää korostaa, että pallottomien pitää aina liikkua, niin että ovat pelattavissa. Toinen keino on, että rondoa pelataan alueen sisällä eli pelaajat eivät seiso kantapäillään tötsien välissä.

Mutta oikein vedettynä ja suunniteltuina rondoilla voi opettaa kaiken pelaajille. Toki se vaatii valmentajilta ymmärrystä pelistä ja treenien suunnittelusta peliä silmälläpitäen.

Huonot pelaajat ovat ainoastaan seurausta huonosta valmennuksesta.

Se mitä junnufutista ja treeniä olen sen 15 vuotta sivusta seuraillut, niin sanoisin kanssa samaa. Tokikaan ei ihan kaikkea oleellista opi, mutta aika paljon kuitenkin ja ennen kaikkea vaativassa, nopeatempoisessa rondossa pelaajan oikea potentiaalikin tulee näkyviin. Facebookin keskusteluissa ja täälläkin välillä tullut semmoine kuva että pallonhallintapelissä olisi jotain vikaa. Ongelma on siinä että pelaajilla ei vain ole tarvittavia ominiausuuksia pelata oikeasti nopeaa pallonhallintapeliä. Alakerran pimputtelu kyllä onnistuu vaikkei osaamista juuri olisikaan. Siinäkään ei ole mitään vikaa jos joukkue päättää pelata jollain toisella taktiikalla. Jos taas syy pelata jollain muulla taktiikalla on se ettei osata pelata pallonhallintapelia, niin ollaan metsässä.

Näkisin että rondot ja funinhot ovat todella hyvä mittari pelaajan ympäristön laadulle. Olen tästä joskus aikaisemminkin jankuttanut, eli tuotosten (pelien tulokset ja yksittäisten pelaajien pääsy esim. majuun) sijasta pitäisikin mitata itse ympäristöä jossa pelaajien arkea toteutetaan. Jos harjoituksissa pystytään pelaamaan staattisempaa perusrondoa vaikka noin  vastaanotettu syöttö per reilu sekuntti max kaksi - vaikeus- / vaatimustasolla kymmenenkin sekunttia, niin rondon  palloa hengissä pitävien ominaisuudet pitää olla jo hyvät ja puolustavien prässi / taistelu todella kovaa. Tuolla vaativalla intensiteetillä kun erilaisia pienpelejä veivaa jokaisissa treeneissä, niin kyllä se peleissäkin näkyy.

Pojan jengissä valmentaja joutui tekemään vuosia määrätietoista työtä ennen kuin tuo saatiin edes jollain tasolla onnistumaan. Toki sekin onnistuu nytkin vain osalla pelaajista.

[Manselainen]

Jos treeneissä on 60 pelaajaa, silloin porukka pitää jakaa 4 ryhmään ja suunnitella 4 harjoitetta, joista yksi on rondo. Jokainen ryhmä käy jokaisella rastilla treenin aikana.

Mä kyllä lähtisin siitä, että 60 pelaajaa jaetaan 4 tasoryhmään ja jokainen tasoryhmä tekee aina samaa harjoitetta (tai ylöspäin/alaspäin eriytettyä versiota, jos isot tasoerot). Ei välttämättä tarvita kuin 2-3 erillistä harjoitetta yhteisten alku- ja loppujuttujen lisäksi.

Toki tää riippuu myös käytössä olevien valmentajien lukumäärästä ja osaamistasosta, mutta itse ainakin pyrin siihen, etten vastuuvalmentajana johda yhdenkään ryhmän harjoitusta vaan annan pelaajille henk.koht. palautetta kiertäen kaikissa ryhmissä. Samalla pääsen sparraamaan apuvalmentajia kohti laadukkaampaa tekemistä ja välillä tietysti täytyy pysäyttää koko ryhmän tekeminenkin hetkeksi ja käydä joku yksityiskohta yhdessä läpi.

Rondoista olen kanssasi täysin samaa mieltä.

[rivers]

3v1 rondon sijaan teettää 2v1 tai 2v2 pallonhallintaa, niin johan alkaa pelaajat liikkumaan kun on vähän pakko.

[mulpp]

Miksi siis näin on? Suomessa korostetaan aivan liian nuorena aivan liikaa taktisia asioita ja voittamista. Näiden kautta pelissä tempo laskee kun korostetaan jotain kentän täyttämistä, kaistan vaihtamista tai vastaavia asioita. Samalla sitten tietenkin mietitään miten minimoimaan riskit hävitä. Tämän lisäksi harjoitellaan usein tiloilla/pelaajamäärillä/harjoitteilla mitkä eivät myöskään kehitä tempoa. Jos saisin euron joka kerta kun näen jonkun U8-U9 ryhmän vetävän 4vs1/3vs1 lähes seisovaa rondoa, niin olisin rikas kaveri.

Meidän pitäisi päästä lasten harjoituskulttuurissa missä meillä on kokoajan kova vauhti. Harjoittelun koostuessa nopeatempoisesta teknisestä harjoittelusta(jossa oikeita erilaisia teknisiä malleja), 1vs1/2vs2/3vs3 harjoitteitteista(riippuen ikä- ja taitotasosta) ja lopuksi paljon pienemmistä peleistä. Nuorten harjoittelussa tämä pitäisi vaan skaalautua tästä eteenpäin ja mukaan tulla myös peliympäristössä joukkuetoimintoja enemmän ja taktisia elementtejä enemmän. Enkä tarkoita että lapsissa voisi olla myös taktisia elementtejä, mutta niiden pitäisi olla suhteessa pelaajan tasoon ja kehitysvaiheeseen.

Minkä ikäisestä eteenpäin näet rondojen toimivan? Kysyn ihan vilpittömästi, sillä nyt U8-vaiheeseen siirtyvän joukkueen kanssa emme ole vielä tehneet ainuttakaan.

Suurin ongelma ainakin näin ruohonjuuritasolta katsottuna on lasten aivan liian vähäinen liikkuminen yleisesti. Jos ekaluokkalaisella on se pari tuntia liikuntaa koulussa ja siihen joukkuetreeneistä muutama tunti päälle, viikossa on ehkä reilut 5h ohjattua liikuntaa. Mutta kuinka moni oikeasti liikkuu tämän päälle vähintään 15h omatoimisesti, jotta päästäisiin edes minimitavoitteeseen?

Kovaa tempoa on vaikea edes vaatia, jos osa lapsista piiputtaa jo 15 min alkulämpöjen jälkeen. Tai kuperkeikkakin on motorisesti liian vaativa liike.

[turkistarhaaja]

Sellaisen perinteisen "suomi-rondon" toinen ongelma pallottomien pelaajien staattisuuden lisäksi on se, että niissä pallolliselle ei ole kuljetusvaihtoehtoa vaan syöttely tapahtuu paikallaan seisten sivuttaissuunnassa jolloin opitaan, noh, syöttelemään paikaltaan sivuttaissuunnassa. Toki rondoille on aikansa ja paikkansa esim. osana harjoitusta mutta itse kyllä diggailen enemmän sellaisista pallonhallintaharjoitteista joissa on suunta ja myös kuljetusvaihtoehto eli ovatko nämä sitten nykytermistön mukaan aaltopelejä tai päätypelejä. Näissä sitten toki valmentajan pitää pumpata pallottomat ja puolustajat liikkeelle että saadaan sitä tempoa ja kun saadaan sitä tempoa niin ekan tatsin sekä kuljetus- ja syöttötekniikan pitää olla kunnossa. Mut nuo sitten ovat sellaisia juttuja mitkä vaativat paljon sitä omatoimista tekemistä eli palataankin edellisen viestin asiaan vahvasti.

Mut siis jos puhutaan jostain 8-9 -vuotiaista ja ns.pallonhallintaharjoitteista niin suosisin kyllä staattisen sivuttaissyöttelyn sijaan jotain sellaista joka pakottaa kaikki osallistumaan ja liikkumaan ja tarjoaa pallolliselle myös kuljetusoption. Ihan perus 2v2 minimaaleihin vaikka "horstwein-turnauksena" ajaa asiansa oikein hyvin. Rondoja oon vetänyt sit esim silloin kun yks porukka pelaa isompaa peliä ja toiset odottaa vuoroaan vaihdossa.