Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[ginikettu]

Me juostiin joukkueen kanssa koulun rappusia ja tehtiin niissä myös lihaskuntoa ennen varsinaista futsalvuoroa. Sai aika helposti rakennettua tehokkaan treenin.

Pakon sanelemana olen pariin kertaan kokeillut vetää alkulämpöjä jossain rappusissa, käytävässä. Ne ovat ikävän ahtaita ja hankalia muutenkin. Ettei niistä mitään kovin suurta hyötyä voi saada.

Mutta varmaan riippuu tiloista. Näissä on usein ovia, roskiksia jne ja ainakin näissä 70-luvun tiloissa kaikki on todella ahdasta.

[Gambinamiäs]

En minäkään mutta ei se silti tarkoita etteikö sitä voisi hyödyntää. Ei kaikkeen tarvii lämpimiä sisätiloja. Mistä päästään siihen että nykyään päiväkodissakin opetetaan jo ettei ulos mennä jos sataa, on kylmä, tuulee tai on kuuma.

Eihän opeteta.

Ja jossain liukkaalla pihalla on todella vittumaista kikkailla pallon kanssa. Maalivahtitreeni on sellainen, missä talvi ei niin pahasti haittaa ja aloittelijoille on jopa helpompi opettaa torjumista, kun eivät lumessa varo kyljelleen syöksymistä.

[KVilho]

Nää ongelmat on samoja lähes kaikissa lajeissa pl. kamppailulajit joissa painoluokat. Pitää vain myöhäiskypsien purra hammasta ja tukijoukkojen kannustaa sinnittelemään.
Kyllä se itselläkin oli aikoinaan yleisurheilussa kova pala kun 12-14 vuotiaana treenikaverit paransi vuodessa yli puoli sekuntia 60m aikaa ja pituushypyssä reilu puoli metriä.
... Eikä kukaan sanonut että erot kyllä tasottuu kun sinnittelee muutaman vuoden.. Ja niinhän ne teki.. Toki nämä "geneettisen lahjan" saaneet tottuivat ehkä pärjäämään vähemmällä treenaamisella niin kyllä lopettaminen tuli muutaman vuoden sisällä eteen kun ei enää pärjättykään ja pitäisi alkaa oikeasti treenaamaan.

esim painissa

U15 (pojat kreikkalais-roomalainen ja vapaapaini)
34-38 kg, 41 kg, 44 kg, 48 kg, 52 kg, 57 kg, 62 kg, 68 kg, 75 kg, 85 kg, +85 kg (UWW:n sarjajako, isoin sarja avoin)

Tämä kun laitettaisiin junnufutikseen niin olisi kyllä mielenkiintoista.

Ei ole tarkoitus kritisoida esimerkkiä. Hyvinkin kuvaava esimerkki.

Rupesin miettimään miten tilanne eroaa jalkapallossa vs. esimerkin tilanne yleisurheilussa. Varmaan itsestäänselvyyksiä nämä, mutta kirjoittelen kuitenkin.

Yleisurheilussa tilanne on varmasti vielä hankalampi kuin jalkapallossa. Pienikokoinen ja myöhemmin kehittyvä jalkapalloilija voi yritättä valita lähteekö painimaan tai kilpajuoksuun. Todennäköisesti tilanne pakottaa / mahdollistaa tämmöisen pelaajan tekemisen painopisteen keksittämisen havainnointiin, ennakointiin ja tekniseen osaamisen. Jos joka kerta kun pallo on hallussa yli 2 sekunttia johtaa sen menettämiseen ja fyysiseen kipuun on pakko hakea ratkaisuja ongelmaan. Myös aivot automaattisesti tekevät näin jos ei valmentaja tmv. sotke tätä prosessia. Pihapeleissä, ilman aikuisten sekaantumista, tämä oppimisprosessi toimii luonnollisesti.

Pelaajan on pakko tietää etukäteen koska hänelle pian tulee pallo, havainnoitava ympäristö ja haettava ratkaisu jo ennen kuin pallo on edes hallussa. Toki tukalissa paikoissa myös teknisen osaamisen on tuettava ratkaisua. Kilpajuoksuun kun ei voi lähteä, niin pallottomana pitää koko ajan miettiä missä peli on hetken päästä ja missä pitää olla että se isompi ja nopeampi vastustaja ei pääse telineistä mihinkään tai ei koskaan edes saa palloa. Pieni pelaaja pelaa tavallaan koko ajan tai useammin "boksissa", eli nopean pelin toimintoja vaativassa ympäristössä

Mitä itse olen huomannut niin nämä pienemmät, myöhemmin kehittyneet pelaajat ovat useimmiten skarppeja. He seuraavat peliä herkeämättä ja ovat sen sisällä koko ajan. Olen myös huomannut että ne harvat kombinaatiopelaamiset usein tapahtuu tämmöisen pelaajan kanssa.

[Nipale]

Ei ole tarkoitus kritisoida esimerkkiä. Hyvinkin kuvaava esimerkki.

Rupesin miettimään miten tilanne eroaa jalkapallossa vs. esimerkin tilanne yleisurheilussa. Varmaan itsestäänselvyyksiä nämä, mutta kirjoittelen kuitenkin.

Yleisurheilussa tilanne on varmasti vielä hankalampi kuin jalkapallossa. Pienikokoinen ja myöhemmin kehittyvä jalkapalloilija voi yritättä valita lähteekö painimaan tai kilpajuoksuun. Todennäköisesti tilanne pakottaa / mahdollistaa tämmöisen pelaajan tekemisen painopisteen keksittämisen havainnointiin, ennakointiin ja tekniseen osaamisen. Jos joka kerta kun pallo on hallussa yli 2 sekunttia johtaa sen menettämiseen ja fyysiseen kipuun on pakko hakea ratkaisuja ongelmaan. Myös aivot automaattisesti tekevät näin jos ei valmentaja tmv. sotke tätä prosessia. Pihapeleissä, ilman aikuisten sekaantumista, tämä oppimisprosessi toimii luonnollisesti.

Pelaajan on pakko tietää etukäteen koska hänelle pian tulee pallo, havainnoitava ympäristö ja haettava ratkaisu jo ennen kuin pallo on edes hallussa. Toki tukalissa paikoissa myös teknisen osaamisen on tuettava ratkaisua. Kilpajuoksuun kun ei voi lähteä, niin pallottomana pitää koko ajan miettiä missä peli on hetken päästä ja missä pitää olla että se isompi ja nopeampi vastustaja ei pääse telineistä mihinkään tai ei koskaan edes saa palloa. Pieni pelaaja pelaa tavallaan koko ajan tai useammin "boksissa", eli nopean pelin toimintoja vaativassa ympäristössä

Mitä itse olen huomannut niin nämä pienemmät, myöhemmin kehittyneet pelaajat ovat useimmiten skarppeja. He seuraavat peliä herkeämättä ja ovat sen sisällä koko ajan. Olen myös huomannut että ne harvat kombinaatiopelaamiset usein tapahtuu tämmöisen pelaajan kanssa.

Joo.. Fudiksessa varmasti asiaa voi kompensoida hyvällä joukkuepelillä. Toki esimerkissäsi mietittiin näkökulmaa jossa "pienillä" on pallo.
Mutta sitten kun se pallo saadaan pelattua sille 20cm ja 20kg painavemmalle hyökkäjälle siihen boxin tuntumaan niin ei pallon riisto näissä tapauksissa ihan helppoa ole.
Oma fiilis on, että jos joukkueessa on tällainen pelaaja, pääsee tämän siivellä suhteellisen köykäiselläkin joukkuepelillä ainakin 8v8 peleissä vielä eliitti / liiga -tasolle.

[KVilho]

Joo.. Fudiksessa varmasti asiaa voi kompensoida hyvällä joukkuepelillä. Toki esimerkissäsi mietittiin näkökulmaa jossa "pienillä" on pallo.
Mutta sitten kun se pallo saadaan pelattua sille 20cm ja 20kg painavemmalle hyökkäjälle siihen boxin tuntumaan niin ei pallon riisto näissä tapauksissa ihan helppoa ole.
Oma fiilis on, että jos joukkueessa on tällainen pelaaja, pääsee tämän siivellä suhteellisen köykäiselläkin joukkuepelillä ainakin 8v8 peleissä vielä eliitti / liiga -tasolle.

En tiedä mitä tarkalleen tarkoitat joukkuepelillä. Voihan se ennakoitu ratkaisu olla pallon pitäminen itselläkin tmv.

Koitin kyllä viestissäni kuvata tilannetta jossa pallo ei ole pienellä tai edes pian tulossa hänelle. Puolustettaessa tavoitteena on ennakoida peliä niin että vastustajan pallollinen ei näe sitä 20cm / kg isompaa pelaajaa vaihtoehtona. Sitten kun pallo on jo jätillä, niin vahinko on jo todennäköisesti tapahtunut ja paini / kilpajuoksu alkanut.

Isoissa pelaajissa olisi hyvä nähdä mitkä peliteot liittyvät kokoon ja aikaisen kehittymisen mukanaan tuomaan nopeuteen ja mitkä asioihin jotka tuleva muustakin kuin biologisen iän eduista (esim. aikaisemmin luettelemani asiat). Toinen etu lähtee tai pienenee merkittävästi ajan myötä, mutta toinen ei välttämättä.

Esimerkki: Aika usein pelejä katsoessa näkee kuinka transitiotilanteessa osa pelaajista reagoi havoinnoimalla ympärilleen ja osa jatkaa vain pallon tuijottamista. Pojan joukkeen pelatessa huomannut monta kertaa miten yksi tämmöinen pienempi kaveri reagoi, vaikka olisi toisella puolella kentää. Siitä voi päätellä, että hän miettii peliä ja koittaa ennakoida koko ajan.

[erno]

Vaihtoehtoisesti ei mieti mitään tai yritä toimia mitenkään, vaan toimii vastojen varaisesti.

[KVilho]

Vaihtoehtoisesti ei mieti mitään tai yritä toimia mitenkään, vaan toimii vastojen varaisesti.

Kyllä. Jossain tilanteissa ehtii mieittiä, mutta useimmiten ei. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, niin ihmisen (tai minkä tahansa eläimen) luonnolliset mekanismit hoitaa sen, että pää oppii kyllä itsestään. Kunhan prosessi vain saa toimia rauhassa, ilman ulkopuolista sekaantumista.

[Nigel Kugelschfeir]

Perusvalmentaja ei vaan ymmärrä pelistä kuin sen kuka voittaa. Jos se isoin poika potkii palloa ylämummoon niin se on hyvä pelaaja jos sen avulla voittaa. Muille on se ja sama kunhan pysyvät pois tieltä.

[Nipale]

En tiedä mitä tarkalleen tarkoitat joukkuepelillä. Voihan se ennakoitu ratkaisu olla pallon pitäminen itselläkin tmv.

Koitin kyllä viestissäni kuvata tilannetta jossa pallo ei ole pienellä tai edes pian tulossa hänelle. Puolustettaessa tavoitteena on ennakoida peliä niin että vastustajan pallollinen ei näe sitä 20cm / kg isompaa pelaajaa vaihtoehtona. Sitten kun pallo on jo jätillä, niin vahinko on jo todennäköisesti tapahtunut ja paini / kilpajuoksu alkanut.

Isoissa pelaajissa olisi hyvä nähdä mitkä peliteot liittyvät kokoon ja aikaisen kehittymisen mukanaan tuomaan nopeuteen ja mitkä asioihin jotka tuleva muustakin kuin biologisen iän eduista (esim. aikaisemmin luettelemani asiat). Toinen etu lähtee tai pienenee merkittävästi ajan myötä, mutta toinen ei välttämättä.

Esimerkki: Aika usein pelejä katsoessa näkee kuinka transitiotilanteessa osa pelaajista reagoi havoinnoimalla ympärilleen ja osa jatkaa vain pallon tuijottamista. Pojan joukkeen pelatessa huomannut monta kertaa miten yksi tämmöinen pienempi kaveri reagoi, vaikka olisi toisella puolella kentää. Siitä voi päätellä, että hän miettii peliä ja koittaa ennakoida koko ajan.

Ehkä musta paras esimerkki tästä mitä näkee on, että iso pelaaja suojaa palloa ja pitää kädellä pienemmän metrin päässä pallosta (käsi suorana paidankauluksessa kiinni). Näissä ei oikein pienempi voi tehdä muuta kuin rikkoa ja sekään ei yleensä onnistu.

[Valonheitin]

En tiedä mitä tarkalleen tarkoitat joukkuepelillä. Voihan se ennakoitu ratkaisu olla pallon pitäminen itselläkin tmv.

Koitin kyllä viestissäni kuvata tilannetta jossa pallo ei ole pienellä tai edes pian tulossa hänelle. Puolustettaessa tavoitteena on ennakoida peliä niin että vastustajan pallollinen ei näe sitä 20cm / kg isompaa pelaajaa vaihtoehtona. Sitten kun pallo on jo jätillä, niin vahinko on jo todennäköisesti tapahtunut ja paini / kilpajuoksu alkanut.

Isoissa pelaajissa olisi hyvä nähdä mitkä peliteot liittyvät kokoon ja aikaisen kehittymisen mukanaan tuomaan nopeuteen ja mitkä asioihin jotka tuleva muustakin kuin biologisen iän eduista (esim. aikaisemmin luettelemani asiat). Toinen etu lähtee tai pienenee merkittävästi ajan myötä, mutta toinen ei välttämättä.

Esimerkki: Aika usein pelejä katsoessa näkee kuinka transitiotilanteessa osa pelaajista reagoi havoinnoimalla ympärilleen ja osa jatkaa vain pallon tuijottamista. Pojan joukkeen pelatessa huomannut monta kertaa miten yksi tämmöinen pienempi kaveri reagoi, vaikka olisi toisella puolella kentää. Siitä voi päätellä, että hän miettii peliä ja koittaa ennakoida koko ajan.

Vaikka ei liity suoraan pelaajien kokoon, mutta yleisesti juniorifutiksen luonteeseen: aika usein tulee tehdyn maalin jälkeen mietittyä, että tuota ei voi toistaa muutaman vuoden päästä. Esim. korkea veto veskarin yli tai juoksu keskeltä läpi, kun vasustaja on ihan levällään. Saahan toki maalin tehnyt pelaaja näistä iloita, mutta valmentajan olisi aina hyvä tiedostaa tilanne.

Joskus tulee vastaan valmentajia tai vanhempia, jotka ovat aivan liekeissä jostain 8v8-pelissä tehdystä puolen kentän roikkumaalista. 

[Hegetsu]

Toisaalta ei kai se fyysisemman pelaajan vika ole, että hyödyntää vahvuuksiaan?

Ehkä osa ongelmaa on se, kun sarjojen tasoero on aika iso kun mennään vaikka 1 -> 3-taso ja helposti käy niin, että pelaaja joka ei fysiikassa pärjää tai on vain fyysisesti arka ei mahdu siihen kilparyhmään joka pelaa vaikka ykkösessä ja jää kolmosen haasteryhmään niin hänelle (jos siis kuitenkin taitava kaveri) kolmosessa pelaaminen ei tarjoa sellaista haastetta mitä tarvittaisiin ja matalatempoiset pelit eivät kehitä tätä pelaajaa tarpeeksi ja ero vain kasvaa koko ajan kilparyhmän pelaajiin. Itse ehkä sanoisin, että monesti ongelma ei ole niinkään edes se fysiikka vaan tietty fyysinen arkuus ja sen takia ei haluta mennä vastustajan iholle tai koetaan epämiellyttävänä jos vastustaja vähän tönii ja annetaan sen seurauksena tasoitusta kamppailu tilanteessa.

[Nipale]

Toisaalta ei kai se fyysisemman pelaajan vika ole, että hyödyntää vahvuuksiaan?

Ehkä osa ongelmaa on se, kun sarjojen tasoero on aika iso kun mennään vaikka 1 -> 3-taso ja helposti käy niin, että pelaaja joka ei fysiikassa pärjää tai on vain fyysisesti arka ei mahdu siihen kilparyhmään joka pelaa vaikka ykkösessä ja jää kolmosen haasteryhmään niin hänelle (jos siis kuitenkin taitava kaveri) kolmosessa pelaaminen ei tarjoa sellaista haastetta mitä tarvittaisiin ja matalatempoiset pelit eivät kehitä tätä pelaajaa tarpeeksi ja ero vain kasvaa koko ajan kilparyhmän pelaajiin. Itse ehkä sanoisin, että monesti ongelma ei ole niinkään edes se fysiikka vaan tietty fyysinen arkuus ja sen takia ei haluta mennä vastustajan iholle tai koetaan epämiellyttävänä jos vastustaja vähän tönii ja annetaan sen seurauksena tasoitusta kamppailu tilanteessa.

Ei tietenkään.. jos on iso ja vahva niin se on vahvuus siinä missä pelisilmä ja pallovarmuuskin.

[Raian]

Toisaalta ei kai se fyysisemman pelaajan vika ole, että hyödyntää vahvuuksiaan?

Ehkä osa ongelmaa on se, kun sarjojen tasoero on aika iso kun mennään vaikka 1 -> 3-taso ja helposti käy niin, että pelaaja joka ei fysiikassa pärjää tai on vain fyysisesti arka ei mahdu siihen kilparyhmään joka pelaa vaikka ykkösessä ja jää kolmosen haasteryhmään niin hänelle (jos siis kuitenkin taitava kaveri) kolmosessa pelaaminen ei tarjoa sellaista haastetta mitä tarvittaisiin ja matalatempoiset pelit eivät kehitä tätä pelaajaa tarpeeksi ja ero vain kasvaa koko ajan kilparyhmän pelaajiin. Itse ehkä sanoisin, että monesti ongelma ei ole niinkään edes se fysiikka vaan tietty fyysinen arkuus ja sen takia ei haluta mennä vastustajan iholle tai koetaan epämiellyttävänä jos vastustaja vähän tönii ja annetaan sen seurauksena tasoitusta kamppailu tilanteessa.

Todellakin tuo on se isompi ongelma, ainakin ennen murrosikää. Osa "rämäpäisimmistä" pelaajista saa valtavia edistysharppauksia, kun oppii hallitsemaan hiukan pelivälinettä. Ja nämä eivät välttämättä ole edes niitä kookkaimpia.
Osalle taas on tässä kolme vuotta (2016-syntyneet) yritetty opettaa/totuttaa/rohkaista ns. fyysisyyteen. Sen puute on valtava kynnys. Et pääse käyttämään taitojasi, jos joudut varomaan koko ajan vastustajaa. Ja samalla saatat olla joukkueen paras pomputtelija...

[Nipale]

Asiasta toiseen.. En tiedä onko piireissä pidempään notkuneet huomanneet että onko paidasta repiminen ja takavyöstä pelaajan pysäyttäminen lisääntynyt kun tuntuu että varsinkin "paremmissa" joukkueissa on itsestäänselvyys että jos vastustaja pääsee ohi, pysäytetään se em. tavoilla.

..Monilla tuntuu että tuo on ainut tapa millä saavat "riistettyä" pallon.

..henkilökohtaisesti en voi sietää tuota ja noista pitäisi aina tulla suora punanen. Nykyään tuntuu että keltanenkin on tiukassa.

Onko historian saatossa ollut joukkueita jotka olisivat pelanneet trikoissa? Mitä säännöt sanoo peliasusta. Voisiko joukkue pelata pyöräilijä look-a-like asussa?

[Gambinamiäs]

Jotkut kovemmat jengithän harjoittelee jo noita p9 ikäluokissa.

[Jortsukka]

Asiasta toiseen.. En tiedä onko piireissä pidempään notkuneet huomanneet että onko paidasta repiminen ja takavyöstä pelaajan pysäyttäminen lisääntynyt kun tuntuu että varsinkin "paremmissa" joukkueissa on itsestäänselvyys että jos vastustaja pääsee ohi, pysäytetään se em. tavoilla.

..Monilla tuntuu että tuo on ainut tapa millä saavat "riistettyä" pallon.

..henkilökohtaisesti en voi sietää tuota ja noista pitäisi aina tulla suora punanen. Nykyään tuntuu että keltanenkin on tiukassa.

Onko historian saatossa ollut joukkueita jotka olisivat pelanneet trikoissa? Mitä säännöt sanoo peliasusta. Voisiko joukkue pelata pyöräilijä look-a-like asussa?

Suomessa kovaa pelaaminen tarkoittaa monelle valmentajalle juurikin tuollaista rikkomista jatkuvasti. Näihin törmännyt todella usein kun katselee pelejä. Sitten jos ihmettelee näiden kanssa, niin vastaus on "kansainvälisestikkin pelataan kovaa". Eivät ymmärrä oikeasti kovasti pelaamista puhtaasti.

[ginikettu]

Jotkut kovemmat jengithän harjoittelee jo noita p9 ikäluokissa.

En ole kyllä nähnyt että tällaista ainakaan klubissa/käpassa harjoiteltaisiin vaan ennemminkin hyvin vahvasti päinvastoin ja sitä miten mennään pallon ja vastustajan väliin käsiä/jalkoja käyttäen eli ei repimällä ja roikkumalla.

[lilacs]

Asiasta toiseen.. En tiedä onko piireissä pidempään notkuneet huomanneet että onko paidasta repiminen ja takavyöstä pelaajan pysäyttäminen lisääntynyt kun tuntuu että varsinkin "paremmissa" joukkueissa on itsestäänselvyys että jos vastustaja pääsee ohi, pysäytetään se em. tavoilla.

..Monilla tuntuu että tuo on ainut tapa millä saavat "riistettyä" pallon.

..henkilökohtaisesti en voi sietää tuota ja noista pitäisi aina tulla suora punanen. Nykyään tuntuu että keltanenkin on tiukassa.

Onko historian saatossa ollut joukkueita jotka olisivat pelanneet trikoissa? Mitä säännöt sanoo peliasusta. Voisiko joukkue pelata pyöräilijä look-a-like asussa?

Perussettiä tosiaan, tosin pienemmissä tietysti olekaan mitään kortteja vihreän lisäksi. Viime kesänä parissa turnauksessa vastustajan valmentajalta kysyin, että pitäisikö kaveri ottaa penkille kun joka tilanteessa painii, kertaakaan ei ole palloon jalalla koskenut. Vastauksena, että ei tässä nyt mitään pysty tekemään. Eli ilmeisesti opetetaan vaan pelaamaan "kovaa", eikä minkäänlaista ohjetta että miten sen pallon saa sallitusti pois.

Ja onhan näitä kuullut että tietyissä joukkueissa ohjataan rikkomaan ettei vastustaja saa maalia, koska kortteja ei tule, niin ei ole seuraamuksia

[Nigel Kugelschfeir]

Sehän se on kun pelinohjaajat ei tee mitään. Pelaajan saa kyllä poistaa kentältä jos keskittyy vain rikkomaan myös 5vs5-peliryhmissä.

[Ben]

Toisaalta vapaapotkut yhtään puolta kenttää lähempää ovat äärimmäisen vaarallisia maalipaikkoja suunnilleen ikäluokat U7-U18, että jos ne repimiset ottaa pelinohjaajat/tuomarit pois, niin kyllä se takaiskumaaleina näkyy.

[Fillarikommari]

En ole kyllä nähnyt että tällaista ainakaan klubissa/käpassa harjoiteltaisiin vaan ennemminkin hyvin vahvasti päinvastoin ja sitä miten mennään pallon ja vastustajan väliin käsiä/jalkoja käyttäen eli ei repimällä ja roikkumalla.

Klubissa opetetaan otteen irroittamista tarpeeksi aikaisin ja paidasta repimista niin, että tuomari ei näe (tämä on ns varma tieto eikä mikää urbaani legenda). Käytännössä hyödyntävät junnuvaiheessa yleistä huonoa tuomarointia.

[ginikettu]

Klubissa opetetaan otteen irroittamista tarpeeksi aikaisin ja paidasta repimista niin, että tuomari ei näe (tämä on ns varma tieto eikä mikää urbaani legenda). Käytännössä hyödyntävät junnuvaiheessa yleistä huonoa tuomarointia.

Sen verran monta vuotta tullut seurattua, että en tiedä mistä tämä varma tieto on. Mutta en ainakaan ammattivalkuilta ole saanut/kuullut tällaista ohjetta. Tai sitten puhutaan eri asioista. Lähtökohtaisesti opetellaan kyllä käsien käyttöä pallon suojaamisessa ja riistossa, mutta ei repimällä. e. Siis varmasti joku valkku voi tuollaista vaatiakin, mutta en vaan ole jostain syystä itse törmännyt tähän vaan ennemminkin hyvin päinvastaiseen. Toki jos tuohon otetaan mukaan esim. liikkeellelähdöt missä voi olla tehokasta horjuttaa vastustajan tasapainoa tönäisemällä tai nykäsemällä, niin silloin ollaan jo toki vähän harmaalla alueella ja varmaan on yleisempää.

[Nuorenanätti]

Eli ilmeisesti opetetaan vaan pelaamaan "kovaa", eikä minkäänlaista ohjetta että miten sen pallon saa sallitusti pois.

Tämä oli hyvä huomio.

Tämä rumaa ja kovaa pelaamisen kulttuuri vaikuttaa olevan juuri nyt IN. Osa johtuu varmaankin siitä, että Palloliiton mantra tänään on kilpailullisuus. Kun iskulause jauhautuu valmentajan paatoksen läpi testosteronihuuruisen teinin aivolohkoihin, on käsitys yksinkertaisesti se, että repimällä ja runnomalla vastustaja paskaksi olet kova jätkä, valmentajan lemmikki ja lähellä kansainvälisiä kenttiä.

Isolla osalla pelaajia ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, miten riistäminen pitäisi tehdä. Valmentajallekin riittää, että pelataan kovaa.

[Valonheitin]

Ainakin Eerikkilän viestinä on ollut suomalaisten pelaajien heikko käsien käyttö kv-tapahtumissa. Ehkä tämä on sitten välittynyt kentille vääränlaisena toimintana.

[erno]

Käsien käyttäminen oikein on yllättävän vaikeaa ja sitä pitäs yhtenä elementtinä alkaa opettelemaan suunnilleen 7-vuoden iässä.