Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[ginikettu]

Käsien käyttäminen oikein on yllättävän vaikeaa ja sitä pitäs yhtenä elementtinä alkaa opettelemaan suunnilleen 7-vuoden iässä.

Suunnilleen siinä iässä sitä aletaan opettamaan. Enkä tarkoita repimistä, lyömistä ja tönimistä vaan suojaamista, etäisyyden pitämistä/"työntämistä", edelle pääsemistä.

[erno]

Suunnilleen siinä iässä sitä aletaan opettamaan. Enkä tarkoita repimistä, lyömistä ja tönimistä vaan suojaamista, etäisyyden pitämistä/"työntämistä", edelle pääsemistä.

Joissain paikoissa varmasti näin. Paljon useammassa paikassa sitä ei aloiteta opettamaan koskaan.

[ginikettu]

Joissain paikoissa varmasti näin. Paljon useammassa paikassa sitä ei aloiteta opettamaan koskaan.

Kyllä mä edelleen varmaan aina ennen kaikkia pelejä alkulämpissä vedän muutaman käsienkäyttöön liittyvän jutun. Esim kylki kyljessä työntäen kisa, pallon suojaaminen pareittain tms. Herättää myös hyvin peliin. Vähän riippuu, mutta ne on usein hyviä alkulämpöjuttujakin. Peleissä tosiaan huomaa, että monessa joukkueessa ei ole juuri yhtään (tai käytetään käsiä repimiseen) ja se on 1v1 tilanteessa iso tasoitus jos pelaa ilman käsiä, vaikka olisi muuten hyvin tekninen lapsi.

[erno]

Juu, en siis epäillyt tuota lausuntoa hirveästi. Silti niitä paikkoja, joissa tuota käydään millään tavalla järjestelmällisesti läpi on melko tarkkaan noin 3 Suomessa.

[Nigel Kugelschfeir]

Tytöissä ne parhaat menee jalalla vastustajasta  ohi niin ei siinä paljoa kädet tai painit auta.

[ginikettu]

Juu, en siis epäillyt tuota lausuntoa hirveästi. Silti niitä paikkoja, joissa tuota käydään millään tavalla järjestelmällisesti läpi on melko tarkkaan noin 3 Suomessa.

Voi olla, mutta klubissa tosiaan tätä tehdään ja mielestäni niin, että opetellaan (joko muiden harjoitteiden yhteydessä tai selkeämmin teemana) nimen omaan oikeaa ja puhdasta tapaa toisin kuin täällä sanottiin. sen verran monen valkun toimintaa on tullut nähtyä, etten usko ongelman olevan ainakaan rakenteellinen.

Tytöissä ne parhaat menee jalalla vastustajasta  ohi niin ei siinä paljoa kädet tai painit auta.

Toki jos on iso tasoero, niin se ei auta, mutta jos on edes sinnepäin, niin sillä, ettei toista päästä ohi/läpi,  saa vähintään aika paljon tasoitusta.

[bupa dukta]

Ite oon yrittänyt nyt vuoden tässä kertoa käsien käytöstä. Aina joku lapsista sitten rupeaa inttämään vastaan että käsiä ei saa käyttää. En tiedä oikein kuka heille tuon on opettanut, kotona vai joku muu valmentaja. Ja tosiaan ei repimistä vaan ihan käsien käyttöä apuna suojaamisessa, kaksinkamppailuissa. Monella on myös ymmärrys että kädellä saa painaa vain vastustajan käsivarteen. Iso työmaa muuttaa tuo käsitys käsien käytöstä ja nimenomaan pitää olla tarkkana miten siitä puhutaan ettei sitten opeta repimään. Tyttöjoukkueesta kyse.

Ja joo kyllä aika ronskia pelaamista näkee pk-seudulla poikien peleissä. Täytyy olla valmis ottamaan aika paljon osumaa.
Yksi vastaava tyttöjoukkuekin on tullut vastaan, jossa selvästi viesti kamppailun tärkeydestä oli välitetty hieman väärin ja jatkuvasti vedettiin ohittanutta pelaajaa jaloille. Oman lapsen joukkueessa ei oikein ole edes sen luontoisia tyttöjä että lähtisivät rikkomaan niin vaikea paikka nuo pelit missä toiset tahallaan satuttaa. Pelinohjaajatkin monesti teinejä jotka harvoin jaksavat rikkeitä viheltää.

[Raian]

Näin tuomarina ja aloittelevana valkkuna voisi sanoa, että ehkei kannata/voi puhua käsien käyttämisestä ja opettelusta "puhtaana". Käsillä suojaaminen pallollisena nyt vielä menee melko selkeästi sääntöjen puitteissa, mutta silloinkin voit käsillä työntää liikaa, liian ylös, liian kauan, liian kauan suorilla käsillä jne.
Pallottomana käsien käyttäminen riistämisen aikana onkin jatkuvan tarkastelun alla. Harvoin riistäjä aivan "puhtaasti" käsiä käyttää.
Kolmas seikka onkin kahden pallottoman pelaajan kamppailu, jolloin rikkeitä tehdään koko ajan.
Ja vielä pääpallot... Pianhan ei kannata hypätä enää ollenkaan, koska jalat maassa pelaava pystyy blokkaamaan ilmassa olevan tehokkaasti pallosta.

Ja tietysti pitää opettaa käsien käyttämistä. Käsiä pitäisi osata käyttää niin, ettei liikaa, ei liian kauan, ei liikaa voimaa, ei suorilla käsillä, ei pitämällä kiinni, vaan nyppäisemällä jne.


Isompien junnujen peleissä tuomarina olen välillä selittänyt keskikentällä rikkeen jälkeen, että hyödyit liikaa repimisestä. Ensi kerralla älä voita palloa, vaan hidasta ainoastaan pallollista.

[bupa dukta]

No joo. Varmaan olisi hyvä lukaista säännötkin ihan tarkasti. Onkohan tuomarikursseilla ollut puhetta aiempaa sallivammasta linjasta mitä käsien käyttöön tulee. Useita kommentteja nimittäin kuulunut että suomessa ollaan liian varovaisia käsien käytön kanssa. Ja korjausliike menee sitten helposti toisesta päästä yli. Jalkapalloa katselemallahan tuota oppisi, että mikä on tavanomaista käsien käyttöä milloinkin. Mutta silloinkin pitäisi juniorin kanssa peliin menevän osata sanoittaa oikein  mitä seurata. Ja katupeleissä/ koulun pihoillahan nuo pitäisi periaatteessa oppia kun väännetään ikätoivereiden ja vähän vanhempienkin kanssa keskenään. Mutta se on sitten toinen tarina taas.

[Nuorenanätti]

Yksi tämän kovaa ja rumaa pelaamisen mukana lisääntynyt ilmiö on pallotomien pelaajien taklaaminen. Tätä näkyy nykyään lähes joka pelissä eivätkä tuomarit siihen erityisemmin puutu. Tarkoitan tilanteita, joissa pallo ei ole pelaajalla pelattavissa, sitä ei tavoitella ja vastustaja taklataan juoksulinjalta nurmeen.

Liikutaan harmaalla alueella siinä, että taklaus voisi olla pallontavoittelussa täysin sallittu. Nyt, erityisesti teineillä, näitä näkyy kuitenkin enenevässä määrin tilanteissa, joissa palloa ei ole.

Monessa tilanteessa kuuluisi nostaa pelaajalle keltainen kortti, mutta paljolti tämä menee nykyään läpi ilman vihellystä.

[Valonheitin]

No joo. Varmaan olisi hyvä lukaista säännötkin ihan tarkasti. Onkohan tuomarikursseilla ollut puhetta aiempaa sallivammasta linjasta mitä käsien käyttöön tulee. Useita kommentteja nimittäin kuulunut että suomessa ollaan liian varovaisia käsien käytön kanssa. Ja korjausliike menee sitten helposti toisesta päästä yli. Jalkapalloa katselemallahan tuota oppisi, että mikä on tavanomaista käsien käyttöä milloinkin. Mutta silloinkin pitäisi juniorin kanssa peliin menevän osata sanoittaa oikein  mitä seurata. Ja katupeleissä/ koulun pihoillahan nuo pitäisi periaatteessa oppia kun väännetään ikätoivereiden ja vähän vanhempienkin kanssa keskenään. Mutta se on sitten toinen tarina taas.

Kirjoitinkin jo eilen tästä, että ainakin Eerikkilän tapahtumissa on käsien heikko käyttö on ollut yksi kehtiyskohde ja ymmärsin, että tätä viestiä on viety myös tuomareille. Samalla tosiaan uskon, että tämä viesti on sitten joissakin tapauksissa mennyt vähän yli.

Toisaalta tässä on myös isoja eroja tuomareiden kesken ja olen nähnyt paljon pelejä, missä tuomarin yleisin huuto on KÄDET ja suojauksetkin vihelletään pois. Ja sitten samassa pelissä menee läpi jalkapohjat edellä tehty taklaus. Mutta uskoisin monelle tuomarille olevan helpompi puuttua pieneen repimimseen, kun tulkita taklauksen vaarallisuutta.

[KVilho]

Toisaalta ei kai se fyysisemman pelaajan vika ole, että hyödyntää vahvuuksiaan?

Ehkä osa ongelmaa on se, kun sarjojen tasoero on aika iso kun mennään vaikka 1 -> 3-taso ja helposti käy niin, että pelaaja joka ei fysiikassa pärjää tai on vain fyysisesti arka ei mahdu siihen kilparyhmään joka pelaa vaikka ykkösessä ja jää kolmosen haasteryhmään niin hänelle (jos siis kuitenkin taitava kaveri) kolmosessa pelaaminen ei tarjoa sellaista haastetta mitä tarvittaisiin ja matalatempoiset pelit eivät kehitä tätä pelaajaa tarpeeksi ja ero vain kasvaa koko ajan kilparyhmän pelaajiin. Itse ehkä sanoisin, että monesti ongelma ei ole niinkään edes se fysiikka vaan tietty fyysinen arkuus ja sen takia ei haluta mennä vastustajan iholle tai koetaan epämiellyttävänä jos vastustaja vähän tönii ja annetaan sen seurauksena tasoitusta kamppailu tilanteessa.

Tottakai pelaaja hyödyntää niitä avuja mitkä sillä hetkellä on tarjolla. Itse peräänkuluttaisin enemmän valmentajien ymmärrystä siitä mikä ominaisuus tai osaaminen kantaa myöhemminkin. Pojankin joukkueessa on yksi kaveri joka oli 7 vuotiaana päätä - puoltataista muita pidempi ja tulee aikuisenakin olemaan. Hänen kohdallaan kokoetu kantanee myöhemminkin. On myös tekninen, nopea ja ennen kaikkea pelikäsitys on hyvä.

Tuo fyysinen arkuus ainakin meidän tapauksessa osuus naulan kantaan. Vaikka alkuvuodesta syntynyt niin pienenä junnuna ei mitenkään iso. Ei mitenkään huippuarka, mutta kilpajoukkueen poikiin verrattuna eron huomasi, kun välillä pääsi tuurailemaan kilpajoukkueen peleihin. Huomaa että edelleenkään ei luontaisesti hae kontaktia, mutta kun itseluottamus on kohdalla niin fyysinen peli onnistuu joskus erinomaisestikin.

Toinen kaveri joka on koko ikänsä treenannut haasteryhmässä b-junnuihin asti, itki pienemmästäkin tällistä. Silloin aikoinaan mietin, että mitäköhän tuostakin tulee? Nyt pituutta tullut sen reilu 190 senttiä ja voimaa sekä nopeuttakin tuntuu olevan. Ei enää itketä vaan painaa niin kuin puskutraktori kärjessä ja maalejakin tulee. Ainakin näyttää siltä että hakee fyysistä kontaktia aivan luontaisesti. Tekninen taitotaso ei vaan riitä kilpailla avauksen paikasta, mutta riittäisikö jos olisi saanut treenata laadukkaammassa ympäristössä ja saanut muutenkin enemmän valmennuksen huomiota?

Toisaalta eipä mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Oli sitten syynä pieni koko tai arkuus niin olen huomannut, että jos lapsi kuitenkin nauttii jalkapallosta ja harrastaa sitä oikeasta syystä, niin puute koitetaan korvata jollain muulla. Vähän samaan tapaan kuin näön heiketessä kuulo herkistyy. Nyt kun joitain vanhempia videoita 5v5 ja 8v8 vuosilta katsellut, niin ne rämäpäisimmät kaverit usein keskittyy vain paloon, niin kuin härkä punaiseen viittaan. Pelaaja joka koittaa vältellä kontaktitilanteita joutuu koko ajan analysoimaan peliä, katselemaan ympärilleen ja ennakoimaan tilanteita ettei epätoivottua pelitapahtumaa tulisi.

Toki ne kaikista lahjakkaimmat pelaajat ovat rohkeita ottamaan kontakteja ja silti ovat pallon lisäksi kiinnostuneet pelistä, mutta yllättävän harvassa ovat.

[bupa dukta]

Tekninen taitotaso ei vaan riitä kilpailla avauksen paikasta, mutta riittäisikö jos olisi saanut treenata laadukkaammassa ympäristössä ja saanut muutenkin enemmän valmennuksen huomiota?

Aika rajallisesti valmennus voi tuohon vaikuttaa. Tekniikan eteen pitäisi tehdä töitä omalla ajalla ja rajusti. Vai meinaatko että olisi kipinää syttynyt omatoimiseen jos olisi päässyt kilvan mukaan ja joku valkku motivoinut+

[KVilho]

Aika rajallisesti valmennus voi tuohon vaikuttaa. Tekniikan eteen pitäisi tehdä töitä omalla ajalla ja rajusti. Vai meinaatko että olisi kipinää syttynyt omatoimiseen jos olisi päässyt kilvan mukaan ja joku valkku motivoinut+

Tässä tapauksessa ero kilvan ja harrasteen välillä oli pienemmissä junnuissa merkittävä. Uskon että pelkästään eri ryhmässä treenaus oli tehnyt paljon, mutta nimenomaan noita mainitsemiasi myös tarkoitan.

[KVilho]

Näin tuomarina ja aloittelevana valkkuna voisi sanoa, että ehkei kannata/voi puhua käsien käyttämisestä ja opettelusta "puhtaana". Käsillä suojaaminen pallollisena nyt vielä menee melko selkeästi sääntöjen puitteissa, mutta silloinkin voit käsillä työntää liikaa, liian ylös, liian kauan, liian kauan suorilla käsillä jne.
Pallottomana käsien käyttäminen riistämisen aikana onkin jatkuvan tarkastelun alla. Harvoin riistäjä aivan "puhtaasti" käsiä käyttää.
Kolmas seikka onkin kahden pallottoman pelaajan kamppailu, jolloin rikkeitä tehdään koko ajan.
Ja vielä pääpallot... Pianhan ei kannata hypätä enää ollenkaan, koska jalat maassa pelaava pystyy blokkaamaan ilmassa olevan tehokkaasti pallosta.

Ja tietysti pitää opettaa käsien käyttämistä. Käsiä pitäisi osata käyttää niin, ettei liikaa, ei liian kauan, ei liikaa voimaa, ei suorilla käsillä, ei pitämällä kiinni, vaan nyppäisemällä jne.


Isompien junnujen peleissä tuomarina olen välillä selittänyt keskikentällä rikkeen jälkeen, että hyödyit liikaa repimisestä. Ensi kerralla älä voita palloa, vaan hidasta ainoastaan pallollista.

Yksi puute mikä muuten kohtuu laadukkaassa valmentamisessa pojan jengissä ollut on nimenomaan käsien käyttö ja sen opettaminen. Varsinkin palloa suojatessa suurin osa antaa tasoitusta, koska ei osaa yhtään käyttää käsiä. Osa (muuten useimmiten ne pienikokoisemmat) osaa käyttää käsiä jossain määrin, mutta se on opittu sitten jossain muualla. Parhaiden jengien pelaajat saavat paljon etua kun osaavat pitää puolustajan loitolla pallosta todella nätisti.

Paidasta repiminen ei ole kiva juttu, mutta tuntuu olevan mm. huippufutiksessa ihan arkipäivää. Jos kaveri pääsee ohi, niin paidasta vauhti pois. Toisaalta paljon parempi tuo on kuin takaa päin jaloille tmv. Keltaisen saisi melko helposti näyttää, eli kerran per pelaaja olisi käytettävissä.

Ikävimpiä ja useimmiten toistuvia tilanteita on ne kun otetaan kontakti kaveriin joka on hypännyt esim. maalipotkutilanteessa ilmapalloon ja sieltä sitten niskoilleen alas. Noita ei pitäisi antaa tehdä ollenkaan. Luulisi olevan tuomarien helppo ottaa pois.

[Hegetsu]

Tottakai pelaaja hyödyntää niitä avuja mitkä sillä hetkellä on tarjolla. Itse peräänkuluttaisin enemmän valmentajien ymmärrystä siitä mikä ominaisuus tai osaaminen kantaa myöhemminkin. Pojankin joukkueessa on yksi kaveri joka oli 7 vuotiaana päätä - puoltataista muita pidempi ja tulee aikuisenakin olemaan. Hänen kohdallaan kokoetu kantanee myöhemminkin. On myös tekninen, nopea ja ennen kaikkea pelikäsitys on hyvä.

Ongelma tuossa on se, että valmentajat hyvin usein haluaa voittaa "tässä ja nyt" koska valmentajalle ainakin lyhyellä tähtäimellä on iso (tai ainakin jonkinlainen) meriitti jos pelataan ykköstä tai liigaa (ja vastaavasti 4-tasoon tai sen alapuolelle ei valmentajia kovin helposti löydy). Ja tietysti me vanhemmat halutaan samaa ja jos joukkueessa on yksi Jukka-Petteri jonka fysiikka ei riitä vaikka muut ominaisuudet olisi hyvät niin siitä helposti tulee keskustelua ainakin vanhempien kesken tyyliin "ei tämä mitään sosiaalipalloa ole..." eli niin tai näin niin vaikeaa on ja toisaalta ei sitä kukaan tiedä tulee siitä Jukka-Petteristä yhtään mitään vaikka kuinka on kilparyhmässä mukana.

Pitäisi vain olla riittävän useita tasoryhmiä tarjolla jotta kaikki löytäisivät sen kulloinkin parhaiten kehittävän pelitason. Jos joutuu liian kovaan paikkaan niin se ei ole hyvä kun ja jos joutuu pelkäämään että "pettää joukkuekaverit" ja taas jos peli liian helppoja niin ne ei kehitä mitään ja pelaaja turhautuu ja lähtee pois.

[ginikettu]

Yksi puute mikä muuten kohtuu laadukkaassa valmentamisessa pojan jengissä ollut on nimenomaan käsien käyttö ja sen opettaminen. Varsinkin palloa suojatessa suurin osa antaa tasoitusta, koska ei osaa yhtään käyttää käsiä. Osa (muuten useimmiten ne pienikokoisemmat) osaa käyttää käsiä jossain määrin, mutta se on opittu sitten jossain muualla. Parhaiden jengien pelaajat saavat paljon etua kun osaavat pitää puolustajan loitolla pallosta todella nätisti.

En tosiaan osaa sanoa muista, mutta klubissa mielestäni tuo huomioidaan aika hyvin ihan 7v lähtien. Eikö rumasti pelaaminen ole kuulunut oikeastaan missään vaiheessa "opetukseen". Eli pallosta huolehtimisen jaksoilla on tuota, että miten päin, mihin suuntaan miten suojataan palloa, miten otetaan syöttöä vastaan jne - mitkä kaikki liittyy osaltaan käsien käyttöön. Puolustamisen jaksoilla on myös monta aihetta mihin tuo liittyy esim miten mennään pallon ja pelaajan väliin, miten peitetään jne. Mutta tosiaan tuo on aika oleellinen osa peliä halusi sitä tai ei. Meillä on nyt yksi teknisesti aika taitava ja nopea uusi joka on nostanut tasoaan paljon - aiemmin kun ei käyttänyt käsiä pallon suojaamisessa eikä puolustamisessa ollenkaan, niin se nyt vaan on pahuksen paljon vaikeampaa, vaikka jaloissa tekniikkaa onkin, kun vastustaja pääsee lähtökohtaisesti aina sen puoli metriä lähemmäs palloa.

Eli ainakin joissain seuroissa tähän on kyllä kiinnitetty huomiota, mutta varmasti on lukuisia seuroja ja valkkuja, jotka eivät tätä huomioi ja antavat lasten pelata "kädettöminä".

[Kaihlamo]

Ei ole olemassa mitään selkeää rajaa kaksinkamppailuissa missä kohtaa puhtaasti pelaaminen muuttuu rikkeeksi vaan siinä välissä on ihan helvetin iso harmaa alue. Ja lukemattomien KV-kokemusten perusteella voin sanoa, että mitä paremmin meidän pelaajat viihtyvät siellä harmaalla alueella kaikissa pelin rooleissa niin sitä lähempänä me ollaan KV-tasoa. Ja jos halutaan pelaajia, jotka osaavat pelata harmaalla alueella ja eivät sula kun vastustaja pelaa siellä myös niin silloin sen pitää olla arkea harjoituksissa ja peleissä. Mä alan olla aika väsynyt suomalaisten jengien ja valmentajien ulinaan tästä koko asiasta. Yleensä vielä kun ulisijoilla ei ole mitään kosketuspintaa KV-futikseen ja muutenkin ymmärrys koko lajista on hukassa.

[KVilho]

Ongelma tuossa on se, että valmentajat hyvin usein haluaa voittaa "tässä ja nyt" koska valmentajalle ainakin lyhyellä tähtäimellä on iso (tai ainakin jonkinlainen) meriitti jos pelataan ykköstä tai liigaa (ja vastaavasti 4-tasoon tai sen alapuolelle ei valmentajia kovin helposti löydy). Ja tietysti me vanhemmat halutaan samaa ja jos joukkueessa on yksi Jukka-Petteri jonka fysiikka ei riitä vaikka muut ominaisuudet olisi hyvät niin siitä helposti tulee keskustelua ainakin vanhempien kesken tyyliin "ei tämä mitään sosiaalipalloa ole..." eli niin tai näin niin vaikeaa on ja toisaalta ei sitä kukaan tiedä tulee siitä Jukka-Petteristä yhtään mitään vaikka kuinka on kilparyhmässä mukana.

Pitäisi vain olla riittävän useita tasoryhmiä tarjolla jotta kaikki löytäisivät sen kulloinkin parhaiten kehittävän pelitason. Jos joutuu liian kovaan paikkaan niin se ei ole hyvä kun ja jos joutuu pelkäämään että "pettää joukkuekaverit" ja taas jos peli liian helppoja niin ne ei kehitä mitään ja pelaaja turhautuu ja lähtee pois.

Tavallaan täysin ymmärrän ja osittain hyväksynkin sen, että pelejä halutaan voittaa ja hyödynnetään niitä vahvuuksia mitä sillä hetkellä on käytettävissä. Yksittäiset tärkeät pelit ovat aika pieni osa treeniarkea ja pelaajan kehitystä pitkällä aikavälillä mutta se mm. että mahdollisesti myöhemmin kehittyvät saavat laadukasta treeniä ja valmentajan huomiota onkin sitten kriittisen tärkeää.

Toisaalta valmentajan pitäisi myös nähdä eteenpäin. Ymmärtää että tuo ja tuo peliteko on semmoisia jotka eivät tule enää onnistumaan vuoden parin päästä ja että mitkä taas voivat onnistua. Lasten henkiset ominaisuudet tulevat muuttuman merkittävästi viimeistään kun siirrytään lapsuudesta nuoruuteen. Mitäs sitten kun ei itku tulekkaan joka tilanteessa? Kun poistetaan esim. herkkyyden tai varovaisuuden tuomat hidasteet, niin mitä tulee näkyviin?

Kun lukee Facebookkia ja kaikenlaisia keskusteluja, niin ennemmin tulee semmoinen olo, että valmentajat ei oikeasti huumassaan erota mikä on kestävää ja mikä ei.

[Mattinen]

Ei ole olemassa mitään selkeää rajaa kaksinkamppailuissa missä kohtaa puhtaasti pelaaminen muuttuu rikkeeksi vaan siinä välissä on ihan helvetin iso harmaa alue. Ja lukemattomien KV-kokemusten perusteella voin sanoa, että mitä paremmin meidän pelaajat viihtyvät siellä harmaalla alueella kaikissa pelin rooleissa niin sitä lähempänä me ollaan KV-tasoa. Ja jos halutaan pelaajia, jotka osaavat pelata harmaalla alueella ja eivät sula kun vastustaja pelaa siellä myös niin silloin sen pitää olla arkea harjoituksissa ja peleissä. Mä alan olla aika väsynyt suomalaisten jengien ja valmentajien ulinaan tästä koko asiasta. Yleensä vielä kun ulisijoilla ei ole mitään kosketuspintaa KV-futikseen ja muutenkin ymmärrys koko lajista on hukassa.

Ulisoijoita voi toki puolustella sillä, ettei valtaosalla lapsistakaan tule koskaan olemaan mitään kosketuspintaa KV-jalkapalloon.

Varmaan nämäkin on aika ikäsidonnaisia juttuja. Vaikka esim itsekin jalkapalloa kohtalaisella tasolla pelanneena tiedostan, että lupaavat hyökkäykset on katkaistava vaikka rikkomalla, niin emmä nyt rupea omille 7-8 vuotiailleni opettamaan, että on ihan ok vetää sitä vastustajan vikkelää kaveria sukille joka kerta jos se pääsee jostain ohi.

Lisätään nyt vielä enemmän asiakommentina, että lasten valmennuslinjassahan nimenomaan korostetaan pallon kuljettamista ja haastamista. Sillon liian salliva linja, on se sitten peleissä tai treeneissä suoraan sotii tätä tavoitetta vastaan. Jos sua sattuu pari kolme kertaa joka treeneissä sen takia, että oot yrittänyt kuljettaa sitä palloa, niin aika porukka rupee hommautumaan eroon siitä pallosta eikä sitä kehitystä pallon kuljettamisessa synny.

[Nipale]

Ei ole olemassa mitään selkeää rajaa kaksinkamppailuissa missä kohtaa puhtaasti pelaaminen muuttuu rikkeeksi vaan siinä välissä on ihan helvetin iso harmaa alue. Ja lukemattomien KV-kokemusten perusteella voin sanoa, että mitä paremmin meidän pelaajat viihtyvät siellä harmaalla alueella kaikissa pelin rooleissa niin sitä lähempänä me ollaan KV-tasoa. Ja jos halutaan pelaajia, jotka osaavat pelata harmaalla alueella ja eivät sula kun vastustaja pelaa siellä myös niin silloin sen pitää olla arkea harjoituksissa ja peleissä. Mä alan olla aika väsynyt suomalaisten jengien ja valmentajien ulinaan tästä koko asiasta. Yleensä vielä kun ulisijoilla ei ole mitään kosketuspintaa KV-futikseen ja muutenkin ymmärrys koko lajista on hukassa.

Mäkin ymmärrän tän harmaan alueen ja sen että peliä pitää pelata tuomarilinjan mukaisesti. Jos se on salliva niin sitten vedetään niskalenkillä kaveri maihin jos se on ok, mutta mua närästää eniten ns. tahalliset rikkeet ja niihin reagointi ja vaatimattomat "rangaistukset". Eli kun vastustaja pääsee ohi niin sen jälkeen yritetään ottaa paidasta kiinni, pyöräytetään hartioista ympäri tai surutta otetaan takavyöstä kiinni niin pitkään että vastustaja pysähtyy. Monesti tästä seuraa pelkkä vapari. Perään vielä tulee kehuja että hyvä virhe jne. Eikä mitään siitä että olipa huonosti puolustettu. Tästä seuraa musta varsinkin nuoremmille junnuille se että puolustus hoidetaan vähän niin ja näin koska aina vastustajan voi nykiä nurin jos ohi pääsee.

[Jääpoiju]

Mäkin ymmärrän tän harmaan alueen ja sen että peliä pitää pelata tuomarilinjan mukaisesti. Jos se on salliva niin sitten vedetään niskalenkillä kaveri maihin jos se on ok, mutta mua närästää eniten ns. tahalliset rikkeet ja niihin reagointi ja vaatimattomat "rangaistukset". Eli kun vastustaja pääsee ohi niin sen jälkeen yritetään ottaa paidasta kiinni, pyöräytetään hartioista ympäri tai surutta otetaan takavyöstä kiinni niin pitkään että vastustaja pysähtyy. Monesti tästä seuraa pelkkä vapari. Perään vielä tulee kehuja että hyvä virhe jne. Eikä mitään siitä että olipa huonosti puolustettu. Tästä seuraa musta varsinkin nuoremmille junnuille se että puolustus hoidetaan vähän niin ja näin koska aina vastustajan voi nykiä nurin jos ohi pääsee.

Junnuissa ei tosiaan tuollaisia taktisia rikkeitä pitäisi harrastaa. Ehkä jossain U16 SM-tasolla alkaen? Toisaalta, olen sitä mieltä että taktinen rike, jossa ei edes yritetä palloa (tai ei ole mahdollista yrittää), ja jossa katkaistaan lupaava hyökkäys, pitäisi tulla suurempi rangaistus kuin keltainen ja vapari keskialueelta. Punainen on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä säännöissä, mutta voisi siihen jotain muutakin keksiä, kuten vaikkapa keltainen + rankkari tjsp. No, se on eri keskustelu.

Olen pienemmissä junnuissa huomannut, että kun muut pelaajat eivät osaa varoa yhtään, niin osa pelaajista muuttuu araksi. Ei se ole kivaa, kun "koheltavat" vastustajat tai joukkuetoverit treeneissä polkevat jatkuvasti napeilla jalkapöydälle, pitkivat nilkoille tai jatkuvasti polven korkeudelle napit edellä palloa tavoitellessa. Ikinä en ole nähnyt kentältä poistoa junnuissa, vaikka on nähty rikkeitä, joissa olisi aikuisilla laitettu suoralla punaisella ulos. Pahimpina tapauksina suoranaiset sikailut pelitilanteen ulkouolella niin, että rikottu pelaaja ei pysty edes pelaamaan enää.

Ja jos nyt siis käsien "harmaan alueen" käytöstä on jotain keskustelua jopa tuomareilla ja pelinohjaajilla, niin voisin kainosti pyytää kiinnittämään huomiota ensin niiden jalkojen ja nappisten käyttöön. Onko suoralla kädellä vauhdin hidastaminen pahempaa kuin vauhdilla napit edellä polveen hyppääminen, esimerkiksi?

[ginikettu]

Ikinä en ole nähnyt kentältä poistoa junnuissa, vaikka on nähty rikkeitä, joissa olisi aikuisilla laitettu suoralla punaisella ulos. Pahimpina tapauksina suoranaiset sikailut pelitilanteen ulkouolella niin, että rikottu pelaaja ei pysty edes pelaamaan enää.

Oma skidi oli joskus 7v ns yksin läpi ja puolustaja otti kiinni hyppypotkulla selkään ja onneksi oli turnauksen vika peli - ikävä tilanne, mutta onneksi molemmat olivat samaan suuntaan juoksemassa niin ei ollut mikään älytön kontakti vaikka turvalleen siitä lensikin. Silloin pelinohjaaja määräsi vaihtoon. Mutta hyvin harvoin tuota tapahtuu.

E. Vielä sen verran, että tuo puolustaja oli ihan taitava, mutta olihan sillä jatkuvasti aika törkeää peliä jo ennen tuota. Nyt syksyllä tuli vastaan ja skulasi 1. tasolla, mutta edelleen sanoisin, että haasteena on edelleen samat, että jatkuvasti tönii/lyö/potkii nilkoille.

[lilacs]

Ei ole olemassa mitään selkeää rajaa kaksinkamppailuissa missä kohtaa puhtaasti pelaaminen muuttuu rikkeeksi vaan siinä välissä on ihan helvetin iso harmaa alue. Ja lukemattomien KV-kokemusten perusteella voin sanoa, että mitä paremmin meidän pelaajat viihtyvät siellä harmaalla alueella kaikissa pelin rooleissa niin sitä lähempänä me ollaan KV-tasoa. Ja jos halutaan pelaajia, jotka osaavat pelata harmaalla alueella ja eivät sula kun vastustaja pelaa siellä myös niin silloin sen pitää olla arkea harjoituksissa ja peleissä. Mä alan olla aika väsynyt suomalaisten jengien ja valmentajien ulinaan tästä koko asiasta. Yleensä vielä kun ulisijoilla ei ole mitään kosketuspintaa KV-futikseen ja muutenkin ymmärrys koko lajista on hukassa.

Ulinaa tai ei, mutta mielestäni aloittelevilla junnuilla on tärkeintä että saadaan ne rakastumaan peliin. Tämä on vähän helvetin vaikeaa, jos joku kahta päätä pitempi potkii ns "paskat pihalle" peleissä. Ja tosiaan ei mitään ongelmaa että käytetään käsiä suojaamiseen jne, mutta tuolla pienillä ohjeet, että kovaa pitää peleta, ei sinänsä kanna pitkälle. Koska siellä on aina porukassa niitä oman elämänsä ninjoja, joille pitäisi uskaltaa kertoa mikä on sallittua ja mikä ei. Ja osalle laji voi olla väärä, jos ei pysty itseään hillitsemään, vaan täytyy vastustajia joka pelissä tahallaan teloa.

[Raian]

Mäkin ymmärrän tän harmaan alueen ja sen että peliä pitää pelata tuomarilinjan mukaisesti. Jos se on salliva niin sitten vedetään niskalenkillä kaveri maihin jos se on ok, mutta mua närästää eniten ns. tahalliset rikkeet ja niihin reagointi ja vaatimattomat "rangaistukset". Eli kun vastustaja pääsee ohi niin sen jälkeen yritetään ottaa paidasta kiinni, pyöräytetään hartioista ympäri tai surutta otetaan takavyöstä kiinni niin pitkään että vastustaja pysähtyy. Monesti tästä seuraa pelkkä vapari. Perään vielä tulee kehuja että hyvä virhe jne. Eikä mitään siitä että olipa huonosti puolustettu. Tästä seuraa musta varsinkin nuoremmille junnuille se että puolustus hoidetaan vähän niin ja näin koska aina vastustajan voi nykiä nurin jos ohi pääsee.

No valmentaja voi lohduttautua sillä, että jossain vaiheessa tuo otetaan pois.