Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Nigel Kugelschfeir]

Tuli käytyä nyt ekalla valmennuskurssilla. Nykyään näemmä linjaus että pitäisi suosia harjoitteissa pienpelejä eikä niinkään harjoitteita, ns drillejä tulisi harjoitella korkeintaan alkulämmöissä tai omalla ajalla. Tiedä sitten tuleeko noilla opeilla parempia pelaajia, ainakin lapsille luulisi olevan hauskempaa treenata noin.

[erno]

Kattelin noi JyPKin ja Hongan 2011 tyttöjen jatkopelit. Noista muistui mieleen Jean M.:n raportti 2011-ikäluokan matkalta menneisyydestä:
https://fchonka.fi/2023/07/madcup-2023-t11-akatemian-vastuuvalmentajan-raportti/

Käytännössä mikään ei ole muuttunut tuon jälkeen. Tasapainoisemmalla joukkuetaktiikalla ja hyvällä kollektiivipuolustamisella numerot pysyy inhimillisenä, mutta jos pitäs arvioida asiaa toista kautta niin näissä peleissä esiintyneet pelaajat jotka vaikuttavat siltä että ovat riittävän edistyneitä tässä kohtaa nk ammattilaispolulle  menee about 8-1 ruotsalaisille.

Samaan aikaan vaikka toi Hammarbyn ykkönen ei vaikuttanut tässä ikäluokassa ihan yhtä vahvalta kuin miltä se on näyttänyt vaikka 12 tai 14 syntyneissä. 14 syntyneissähän vaikka EPS:n oli tosi vaikea saada minkäänlaisia kontrolloituja hyökkäysyrityksiä aikaan tota Hammarbyn ykköstä vastaan aikaiseksi. Ja ulkomuistista sanoisin, että suomalaisjoukkueet ei tainnut saada neljässä kohtaamisessa tehtyä maaliakaan tai jos saivat niin ehkä yhden.

[Jortsukka]

Tuli käytyä nyt ekalla valmennuskurssilla. Nykyään näemmä linjaus että pitäisi suosia harjoitteissa pienpelejä eikä niinkään harjoitteita, ns drillejä tulisi harjoitella korkeintaan alkulämmöissä tai omalla ajalla. Tiedä sitten tuleeko noilla opeilla parempia pelaajia, ainakin lapsille luulisi olevan hauskempaa treenata noin.

Aikamoista oikomista olisi tuollainen. Drilleille on edelleen paikkansa, jos haluaa opettaa teknisiä suorituksia tai jotain malleja mitä sitten harjoitella omalla ajalla. Jos otetaan esimerkiksi vaikka U8 ryhmä joka haluaisi harjoitella kuljettamista(esim. vaikka kuljettaminen pienillä kosketuksilla ahtaassa tilassa) ja sen koittaa kokonaan opettaa pelissä, niin osa pelaajista voi saada harjoitteen/harjoituksen aikana valtavasti kosketuksia ja osa välttämättä ei saa juuri yhtään. Tämä pienpelien suosiminen oli jo noin 10-vuotta sitten kartalla, silloin esim. KäPassa muutamat valmentajat koittivat kokonaan rakentaa harjoittelun pallon kanssa ja peleissä. Siinä sitten esim. nopeuden harjoittelu oli mahdotonta täydellä vauhdilla ja huomasivat pian että pelaajien kosketusmäärät voivat vaihdella valtavasti.

Harjoittelun rakentaisin siis ainakin U12 ja nuoremmilla mallilla kun yleensä alkuosat tehdään ennen varsinaista kenttävuoroa:

- Alkulämmittely pallon kanssa opetellen haluttua asiaa
- Aktivointi/kehonhallinta + nopeusosuus

Kentällä voisi sitten käyttää ihan yhtä hyvin malleja:

- Drilli haluttuun asiaan
- Pelinomaisempi harjoite samasta teemasta
-Peli

Tai:

- Pienpeli
- "korjaava" perustaitoharjoitus
- Pienpeli

Jne.

Loppuun esim:

- Kehonhallinta/liikkuvuus/voima harjoitus/pallon kanssa vielä jotain teknistä

Tärkeintä olisi kuitenkin viikkotasolla pystyä huomioimaan lasten harjoittelussa seuraavat asiat:

- Riittävä määrä perusmotorista harjoittelua
- Riittävästi nopeutta
- Riittävästi pallotoistoja jokaiselle pelaajalle opettamaan samalla oikeita malleja haluttuihin toimintoihin
- Riittävästi pelinomaista harjoittelua
- Riittävästi vapaata pelaamista(pienpelit, vähän isommat, 1vs1/2vs2, jne.)
- Tempo tappiin kaikessa

Varmaan jotain unohtuikin, mutta ainakin jotain alkua jokaisen omaan muistilistaan harjoittelusta

[erno]

Mä haluaisin kuulla mitä drillillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Eli jos tossa on kyse siitä, että joidenkin umpiurpojen syöttöneliöiden sijaan pelataan mieluummin pienpelejä, niin hyvä. Mut jos tossa mennään Jortsukkelinkin mainitsemaan kenttään jossa yksilötaitoharjoitteet, nopeusharjoitteet tai vastaavat mielletään drilleiksi, niin sit ei välttämättä kannata ottaa sitä kauhean kirjaimellisesti. Uusien liikemallien ja vastaavien opettelu pelinomaisesti on aivan saatanan vaikeaa ja tehotonta.

e. Katsoin 6kk vanhat materiaalit valmentajan startista, eikä siellä kyllä noin oo silloin opetettu.

[Nigel Kugelschfeir]

Ne keskeiset teemat oli se että pallo pitää saada nopeasti peliin, paljon toistoja ja joku kilpailuelementti. Liikettä pitäisi olla vähintään 80% reeniajasta ja mahdollisimman vähän selitystä/jonottamista. Pienpelit saattoi olla myös kouluttajan oma mielipide mutta ei juurikaan muihin harjoitteisiin keskitytty.

[DAF]

Ne keskeiset teemat oli se että pallo pitää saada nopeasti peliin, paljon toistoja ja joku kilpailuelementti. Liikettä pitäisi olla vähintään 80% reeniajasta ja mahdollisimman vähän selitystä/jonottamista. Pienpelit saattoi olla myös kouluttajan oma mielipide mutta ei juurikaan muihin harjoitteisiin keskitytty.

Itsekin tässä viimeisen vuoden sisään SPL:n perustason kursseja käyneenä en kyllä tunnista tuota pienpelien korostamista.

Kilpailuelementti motivaattorina varmasti on koulutuksessa mukana ja 80 % tavoite + jonojen minimointi on tietenkin tuttua - sehän on läpi Pölliksen valmennuslinjan - mutta ei tuo sitä tarkoita, että harjoitteena olisi vain pienpelit, tai että niitä erityisesti edes nostettaisiin ohi muiden. Ollut todella joku kouluttajan oma kuvio tai puhdas väärinymmärrys. Liian vaikeita, pitkän selityksen harjoitteitahan pyritään välttämään (Howspacessa oli tästä erittäin havainnollinen materiaali), mutta noin muuten kyllä tunnistan ennemmin Jortsukan mainitseman viestin lopun listan paljon ennemmin.

[ginikettu]

Kuulostaa klubijunnujen treenien rakenteelta:
- alkulämmöt, tekninen, fyysinen, peli
- kaikessa tähdätään että ohjeita vähän ja rasti käyntiin heti, ohjeita lisätään rastin aikana
- pelissä pallo tuodaan kuljetetaan takaisin heti tai uutta palloa.
- kaikilla rasteilla tavoitteena mahdollisimman paljon suorituksia vs odottamista.

[Schneider]

Yksi käsiteongelma on jo siinä mitä kutsutaan drilliksi, yksi espanjalainen kutsui jota kuin kaikkea treeniä drilliksi, kun osan mielestä drillit ovat vain aivotonta, mekaanista ja turhanpäiväistä. Olipa siinä suomityypeillä ihmettelemistä kun espanjalainen veti kaiken drillinä, kun oli jo lähtökohtaisesti eri käsitteet.

Kuitenkaan ei ole mitään niin pientä juttua etteikö sitä voisi tehdä laadukkaasti tai sen kautta hakea jonkin laatujutun tai oivalluksen. Toisekseen melkein kaikkeen voi liittää mukaan jotain havainnointi, eikä ole mitään syöttödrilliä, jossa  kaveria ei voisi tai pitäisi havainnoida.

Meillä on valmentaminen jotenkin niin mustavalkoista, että ei ymmärretä, että kyseessä on pelaajan oppimiskokemuksesta, eikä siitä onko jonkun koulukunnan mukaan tehty 100% täysimääräisesti.

Jos laatutekijät osataan, niin siitä neliönäkin syöttelystä saa hyvinkin kehittävän ja tärkeän oppimisvaiheen, mutta se on vain lyhyt välietappi, kunnes pelaajat liikkuu ja koko neliö voi liikkua jne. Ihan muutamassa treenissä nuo on sisäistetty ja opittu, sekä saatu siirtymään pelaamiseen. Sitten ne mustavalkoisen koulukunnan valmentajat ovat sitä mieltä, ettei tuota saisi tehdä lainkaan, kun pitää vetää luomuna tms.

Olen myös nähnyt valmentajan, jonka treenissä pelaajat eivät olleet kiinnostuneita, paljon jonossa seisomista ja olivat hälläväliä asenteella sekä kaikki tekeminenkin oli puolivillaista. Ihan sama mitä treenaisivat, niin kaikki oli ilman fokusta ja ilman laatutekijöitä ja ilman oppimista. Ihan sama vaikka tuo valmentaja vetäisi Gurdiolan treenisettiä tai ekologista tai ihan mitä vaan. Tuossa saa sitä neliötäkin treenata vaikka viisi vuotta, eivätkä pelaajat ole oppineet mitään.

Toinen valmentaja puhui hienoja asioita havainnoinnista ja syöttelystä, mutta hänen pelaajat eivät vielä neljän vuoden jälkeenkään nähneet omia pelaajia, eikä syöttelystä tullut yhtikäs mitään. Valmentaja kyllä puhui kuin Runeberg, mutta oli aivan täysin sokea sille miten pelaajat oikeasti tekivät treeneissä tai pelasivat peleissä. Valtava kontrasti puheen ja tekemisen välillä, toki kyllä arvosteli kaikkien muiden treenejä, mutta jos ei saa edes oman joukkueen peliä kuosiin, niin onko kauniilla puheilla mitään merkitystä, jos se ei välity pelaajien tekemiseen ja pelaamiseen.

Yhden valmentajan pelaajat eivät saaneet edes viiden metrin syöttöä omille, vaikka oli valmentanut heitä kolmisen vuotta. Jos oli kaksi omaa pelaajaa edessä 5m etäisyydellä toisistaan, niin syöttö meni heidän välissä olevalle ainoalle vastustajalle. Jos pallon sai jotenkin omalle pelaajalle, niin se meni sille joka oli tulossa pois paitsiosta vastaan kun toinen oli valmiina liikkeessä murtautumaan boksiin.

Kaksi näistä on UEFA-A valmentajia ja valmennuspäälliköitä tai toinen ei taida enää olla. Kolmas valmentaja oli UEFA-B valmentaja, mutta lopettanut valmentamisen. Ongelma on siinä, että porukat vetää valmentajina lähtökohtaisesti sitä samaa settiä mitä heille aikanaan vedetty, eikä ikinä päästä siitä loopista ulos.

[Hegetsu]

Monesti riski ja ongelma lienee juuri siinä, että jäädään johonkin looppiin jumiin. Joskus nähnyt vahvan pelaajataustan valmentajia jotka tulleet valmentamaan P13-P15 joukkueita mutta se oma kokemus on vahvasti pohjautunut siihen mitä tehtiin ja miten peluutettiin kun itse pelattiin keski-iältään ~30v kolmosen/kakkosen/ykkösen ryhmässä missä oltiin pysymässä sarjassa eikä kehittämässä pelaajia. Eli oma valmennustaito ja valmennettavien tarpeet eivät kohtaa riittävän hyvin mikä sääli koska valmennustaitoa ja peleista ammennetua kokemusta voi valmentajalla olla hyvinkin mutta match ei vain ole sopiva ilman oikean tyyppistä kakkosvalmentajaa tms.

[Speirs]

Onko ponnauttelun opettelu välttämätöntä? Jos lapset haluaa ennemmin runkkailla kaikenlaisia Coervereita, tarvitseeko pakottaa ponnauttelemaan?

[ginikettu]

Onko ponnauttelun opettelu välttämätöntä? Jos lapset haluaa ennemmin runkkailla kaikenlaisia Coervereita, tarvitseeko pakottaa ponnauttelemaan?

Ei kai sitä kovin paljoa missään kai pakoteta opettelemaan. Kyllä kai nämä taitokoulujen ja muiden kotiläksyt liittyy enemmän pallon- ja kehonhallintaan.

[JimSalabim]

Onko ponnauttelun opettelu välttämätöntä? Jos lapset haluaa ennemmin runkkailla kaikenlaisia Coervereita, tarvitseeko pakottaa ponnauttelemaan?

En ole valmentaja, mutta itse miellän ponnauttelun harjoittelun ikäänkuin harjoitteluna harjoittelemaan. Se on alkuun tuskaista, mutta kun sitä kärsivällisesti tekee niin tulee edistystä, jota on helppo mitata numeerisesti.

Kun on saavutettu riittävä taso (en määrittele tätä) lienee hyödyllisempää laittaa paukkuja muualle.

[Speirs]

Hain kysymyksellä sitä, että onko ponnauttelussa jotain välttämätöntä koordinaatio-oppia? Keittiöpsykologina ponnauttelu ei ole millään lailla lajinomaista tekemistä, miksi tekisit sitä sen sijaan että syöttelisit vaikka seinälle ilmassa ja ottaisit jalkapöydällä haltuun?

[Fillarikommari]

Ponnauttelun opettelu kehittää tehokkaasti jalkojen motoriikkaa ja pallokosketusta. Aivan välttämätön asia jokaiselle jalkapalloilijalle oppia. Mikään tekniikkakisatyyppinen tietyn kaavan mahdollisimman nopea junnaus ei ole järkevin mahdollinen tapa. Perusponnauttelun jälkeen voi tehdä korkeaa ponnauttelua nilkalla ja yhdistää siihen haltuunottoja eri kehon osilla sekä puskemista. Jalkojen motoriikkaa kehittää hyvin myös erilaisten sarjojen toistaminen: oikea jalka - vasen jalka - oikea reisi - vasen reisi, oikea jalka - vasen reisi - vasen jalka - oikea reisi, jne. Päällä pelaamista on sitäkin mahdoton oppia kunnolla ilman toistoja, joita voi saada järkevästi lähinnä päällä ponnauttelemalla (aivotkin liian kovilla jos päällä pelaamisen opettelee pelkästään pelinomaisesti). Ponnauttelu on siis aivan keskeinen asia. Lapsilla lähes poikkeuksetta ponnauttelun hallitsemisen taso korreloi pallokosketuksen ja pelaamisessa vaadittavan jalkojen motoriikan tason kanssa.

[Schneider]

Hain kysymyksellä sitä, että onko ponnauttelussa jotain välttämätöntä koordinaatio-oppia? Keittiöpsykologina ponnauttelu ei ole millään lailla lajinomaista tekemistä, miksi tekisit sitä sen sijaan että syöttelisit vaikka seinälle ilmassa ja ottaisit jalkapöydällä haltuun?

Ponnauttelun liikesuunta on väärä futiksen normitekemiseen sekä on "vastakohta" pehmeälle kosketukselle, joten ei ihan tärkeimpiä tai edellytys futiksen muille jutuille. Pallottelu seinään on hyvä, mutta parempi, jos siinäkin on useampia palloja, eikä siinä pallojen tarvitse edes olla normipalloja, vaan kevyemmätkin pallot kelpaavat. Vaihteluksi voi mukana olla lentopalloa tai rantapalloa yms. sekä joku pallo voi käyttäytyä "yllättävästi", niin oppii seuraamaan palloa tarkemmin.

[Speirs]

Ponnauttelun opettelu kehittää tehokkaasti jalkojen motoriikkaa ja pallokosketusta. Aivan välttämätön asia jokaiselle jalkapalloilijalle oppia. Mikään tekniikkakisatyyppinen tietyn kaavan mahdollisimman nopea junnaus ei ole järkevin mahdollinen tapa. Perusponnauttelun jälkeen voi tehdä korkeaa ponnauttelua nilkalla ja yhdistää siihen haltuunottoja eri kehon osilla sekä puskemista. Jalkojen motoriikkaa kehittää hyvin myös erilaisten sarjojen toistaminen: oikea jalka - vasen jalka - oikea reisi - vasen reisi, oikea jalka - vasen reisi - vasen jalka - oikea reisi, jne. Päällä pelaamista on sitäkin mahdoton oppia kunnolla ilman toistoja, joita voi saada järkevästi lähinnä päällä ponnauttelemalla (aivotkin liian kovilla jos päällä pelaamisen opettelee pelkästään pelinomaisesti). Ponnauttelu on siis aivan keskeinen asia. Lapsilla lähes poikkeuksetta ponnauttelun hallitsemisen taso korreloi pallokosketuksen ja pelaamisessa vaadittavan jalkojen motoriikan tason kanssa.

Onko tämä totta? Vai "90-luvulla tätä tehtiin niin väkisin tärkeää nytkin"?

[Schneider]

Ponnauttelu ei todellakaan ole niin tärkeä kuin kuvitellaan Suomessa, mutta varjopuolena, jos sitä ei osaa on, että jos pojan/tytön valmentaja kokee sen tärkeimmäksi asiaksi ikinä, niin sitten poika/tyttö tipahtaa joukkueeseen Ö. Suomessa on vähän kuin pakko tehdä sitä samaa kuin muutkin ja samaa mitä tehty vuosikymmenet, koska muuten tuomitaan kerettiläiseksi ja jos kentällä ymmärtää jotain futiksesta, niin siitäkin on vain haittaa, kun valmentaja on antanut jonkin systeemin ja sitä tehdään tasan 100% aina ja ikuisesti, vaikka se ei tilanteeseen sopisikaan.

Meillä kun ei opeteta tai ymmärretä eri pelin tilanteiden edellyttävän erilaista tapaa pelata, vaikkapa kun olet pelin loppupuolella maalin tai pari johdossa, niin on vain ihan fiksua pelata pienemmällä riskillä, kuitenkin aina voi 1-2 pelaajan voimin tehdä harppuunahyökkäyksen tai ainakin viedä pallon vihun kulmalipulle yms. Mutta meillä jos prässätään, niin sitä tehdään sitten läpi pelin, eikä valikoidusti tai yllättäen vastustaja.

[Fillarikommari]

Höpsis. Nimenomaan Suomi on paikka jossa ponnauttelu ei ole yleisesti osana harjoittelua, toisin kuin oikeiden jalkapallomaiden akatemioissa. Ponnauttelun harjoittelua ei pääse missään oikeassa eurooppalaisessa akatemiassa karkuun.

[Schneider]

Johan Cruyff: "Technique is not being able to juggle a ball 1000 times. Anyone can do that by practicing. Then you can work in the circus. Technique is passing the ball with one touch, with the right speed, at the right foot of your team mate."

Johan Cruyff: "Someone who has juggled the ball in the air during a game, after which four defenders of the opponent get the time to run back, that’s the player people think is great. I say he has to go to a circus."

[pilkku seiska]

Johan Cruyff: "Technique is not being able to juggle a ball 1000 times. Anyone can do that by practicing. Then you can work in the circus. Technique is passing the ball with one touch, with the right speed, at the right foot of your team mate."

Johan Cruyff: "Someone who has juggled the ball in the air during a game, after which four defenders of the opponent get the time to run back, that’s the player people think is great. I say he has to go to a circus."

Luin Cruyffin elämänkertakirjan ja jotenkin hänestä sai melko mustavalkoisen vaikutelman; vaikutti siltä, että totalfootball on suurin piirtein ainoa oikea tapa pelata jalkapalloa.

Mitä tulee pelin aikana pomputteleviin pelaajiin, mieleen tulee muuan Ronaldinho. Toki, ei hänen kaikissa jonglöörauksissaan ollut järkeä, mutta tämä oli osa hänen persoonaansa. Toisaalta hän myös kykeni todella yllätyksellisiin ja nopeisiin ratkaisuihin, jotka olivat pääosassa pyttyjen kahmimisessa sekä seura- että maajoukkueessa. Ehkä paino pitäisikin ladata sanaan yllätyksellisyys: jos peli alkaa näyttää liian valmentajasentriseltä, vastustajien on helppo opiskella kipukohdat ja riisua joukkue aseista.

Näyttää siltä, että juuri tällä hetkellä valmentajasentrisyys on kovassa huudossa lajissa nimeltä jalkapallo, mutta toivottavasti vielä nähtäisiin ronaldinhoja ja maradonia, jotka ehkä Cruyffin mielestä olisivat kuuluneet sirkukseen - he kun saavat yleisön täyttämään lehtereet ja tuottavat futikselle arvonlisää.

[Jortsukka]

Olen valmentanut aika montaa pelaajaa. Otan kaksi esimerkkiä:

- Pelaaja X ei saanut 4-4-4 lävitse kertaakaan kun testissä(muistaakseni U11) se piti mennä 3 kertaa lävitse. Harjoitteli pari kuukautta ja veti seuraavalla kerralla sen 16sekuntiin 3 kertaa lävitse. Pelaa nykyisin Veikkausliigassa
- Pelaaja Y ei osannut pomputella kertaakaan kun tuli harjoituksiin uuteen seuraan 10-vuotiaana, harjoitteli kaksi viikkoa ja veti 150-200 kertaa. Ei tullut ammattilaista, mutta oli aina supertaitava pallon kanssa. Oli persoonana super tavoiteorientoitunut

Mielestäni pomputtelua on turha korostaa pomputtelun vuoksi, mutta se kuvaa hyvin juurikin halua keskittyä ja kehittyä sekä siihen käytettyä aikaa. Kääntäisin asian niin päin että osa pallonhallintaa on sen hallinta ilmassa. Turha korostaa, mutta turha myöskään väheksyä. Täällä hyvin joku aiemmin jo sanoikin kuvaa hyvin kykyä käyttää aikaa kehittymiseen ja ns. harjoitteluun heittäytymistä. En ole vielä törmännyt pelaajaan joka olisi ammattilainen mutta ei hallitsisi palloa. Se ei tee kenestäkään huippua, mutta ilman sitä on mahdotonta nykyisin huipulla pelata. Ns. "puujalkaiset topparitkin" ovat nykyisin sellaisia että kontrolli pallosta on erinomaista kaikissa tilanteissa suhteessa ns. pelaajaan josta ei tule ammattilaista.

[Nuorenanätti]

Minulla on pomputtelusta mainio esimerkki.

Poika muutti kaupunkiin 10-vuotiaana ja liittyi joukkueeseen. Ihan näppärä kaveri oli ja upea laukaus. Pomputella ei osannut. Ennätys oli 4-5 luokkaa.

Ei myöskään ollut innostunut harjoittelemaan, koska ei oikein ole semmoiselle käyttöä pelikentällä. Siihen aikaan taitokisat olivat vielä aktiivisia ja seurankin suunnalta kannustettiin osallistumaan ja (omalla) ajalla treenaamaan lajeja. Ei huvita, ei nappaa.

Meni useampi kuukausi ennen kuin tyyppi suostui edes yrittämään pomputtelua. Lopulta kuitenkin aloitti ja kehittyikin ihan hyvin. Taitokisojen kultamerkin kaivoi jossain vaiheessa. Pelasi junnuiän seuran edarissa ja kävi voittamassa joukkueen mukana Pahlmanin.

Siinäpä ehkä ne isoimmat saavutukset jalkapalloilijana. Pomputtelusta kumminkin tykkäsi.


https://aksa.fi/suolahtelaissyntyiselle-eeli-jarviselle-historiallinen-mm-pronssimitali/