Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[pilkku seiska]

Kiitokset Jortsukalle kattavasta tietoiskusta. Millähän englanninkielisillä hakusanoilla aiheesta löytää opetusklippejä somesta?

[Nipale]

Musta suomifudiksessa voitaisiin peruspessimismin sijaan (jota monet kutsuvat realismiksi) alkaa pikkuhiljaa uskomaan siihen että kun jaksetaan tehdä töitä niin pystytään haastamaan nk. kärkitason maita ja joukkueita kuten nyt "pikku" huuhkajat teki hollantia vastaan ja honka (+pk) teki tuolla Hollannissa. Musta myös esim 12-syntyneiden Carnaval cupissa FC Lahden 10. sija (40:stä) on ihan kova.

[Tino Asprilla]

Mut kai täällä kuitenkin se suurin keskustelu nimenomaan on se, että mitä töitä, ja miten niitä töitä tehdään. Toisaalta, milloin tehdään mitäkin töitä ja milloin ei tehdä jotain tiettyjä töitä.

Edellisissä viesteissä just kuvattiin sitä valmennuslinjan puutetta.

[Ben]

FC Lahti oli kylläkin 17. tuossa Carnaval cupissa (putosi ekalla pudotuspelikierroksella Villarrealille 0-3) ja osallistujia oli 48.

Lahden pelit oli voitto maltalaisesta joukkueesta ja Espanjan jostain alajoukkueesta Marcetista (joka voitti sen maltalaisen 2-1, eikä ketään muuta) ja tappiot Gironalle ja pudotuspelissä Villarrealille, eli tuohon sijoitukseen saattoi arpaonnellakin olla vaikutusta.

[erno]

Ja siis ylipäätään juniorikasvatuksessa yksittäisten turnausten tulostasot on vähän heikko mittari, eli käytännössä niillä yksittäisten turnausten tulostasoilla ei tee yhtään mitään. Sellasella inhorealistisella tulos-futiksella voi paperilla pötkiä pitkälle samalla ku joukkueen yksilöt on huonoja.

[Jortsukka]

Kiitokset Jortsukalle kattavasta tietoiskusta. Millähän englanninkielisillä hakusanoilla aiheesta löytää opetusklippejä somesta?

En itse käytä somea oikein ollenkaan, joten valitettavasti en osaa tämän suhteen auttaa. Sanallisesti tai kuvien kautta voin yrittää auttaa tai antaa lisää infoa, jos haluat aiheesta. Sano vain mitä infoa ja mistä haluat. Varmaan google löytää kyllä jos laittaa teemaksi vaikka "football marking trainings" tms. Ekkonollakin varmaan tuosta materiaalia, vaikka kukaan ei toki Ekkonoa halua lukea/katsella täällä Suomessa enää.

[bupa dukta]

Osataanko yksilötaitoa opettaa tarpeeksi lapsille. Nyt palloliiton ohjeistuksen mukaan vedetään 1 vs1 harjoitteita päntiöimenään vaikka pelaajilla ei ole yhtään harhatusta repertuaarissaan.
Tai sitten vedetään Rondoa vaikka puolet pelaajista ei osaa sisäteräsyöttöä.

Yksilötaitoa opetellaan sitten näissä maksullisissa yksilövalmennuksissa.

Hyvä harjoitus alle 11v lapsille voisi mielestäni sisältää enemmän pareittain pallon kanssa harjoittelua ja ihan syöttämisen harjoittelua. Sitten pareittain mallailua miten vastustaja ylipäänsä voidaan ohittaa. Omaan silmään tosi harva ymmärtää mitä harhauttaminen on ylipäätään (u11 tyttöfutiksesta havainnot). Pitäisi saada vastustaja luulemaan että teet jotain mutta teetkin muuta. Semmoista seinääpäin puskemista se usein on.

Omien havaitojen mukaan tuo vaatisi pienempiä ryhmiä ja useita osaavia valmentajia opettamaan. Tämä johtaa siihen että tarvittaisiin aiemmim selkeä jako kilpapuoleen ja näille porukoille pienemmät ryhmät ja ammattilaisen avuksi pari isävalkkua. Kai tuota jo toteutetaankin  jossain määrin.

[Jortsukka]

Osataanko yksilötaitoa opettaa tarpeeksi lapsille. Nyt palloliiton ohjeistuksen mukaan vedetään 1 vs1 harjoitteita päntiöimenään vaikka pelaajilla ei ole yhtään harhatusta repertuaarissaan.
Tai sitten vedetään Rondoa vaikka puolet pelaajista ei osaa sisäteräsyöttöä.

Yksilötaitoa opetellaan sitten näissä maksullisissa yksilövalmennuksissa.

No ei osata, siitä nyt ei ole kahta sanaa. Ei tosin osata näissä yksilövalmennuksissakaan. Olen nähnyt nyt vuoden aikana 5 eri yrittäjän toimintaa ja näistä 2 oli sellaisia että tuo arkeen lisäarvoa todennäköisesti. Ei nyt mitään mitä ei voisi myös joukkueharjoittelussa tehdä, jos olisi paremmin tehty. Mutta sitten loput ihan täyttä rahastusta ja paljon paremmin ajan käyttäisi jos tekisi henkilökohtaisesti itse omalla ajalla toistoja. Olisi parempi laatu, enemmän toistoja ja vielä pelinomaisempaakin.

Yleisesti voidaan todeta että Suomessa aina hypitään yhdestä teemasta toiseen. Edeltävät taisi olla Ekkono, sitä ennen Coerver, välissä sitten ollut periodisointia, jne. Viimeisin tämä 1vs1, mutta siinäkään ei ymmärretä mistä asioista 1vs1 tilanteet koostuvat peleissä. Esim. ei osata opettaa kunnolla suojaamista, ohittamista, kuljettamista tai 1.kosketusta, mitkä kaikki linkittyy noihin tilanteisiin. Useimmiten vaan on joku harjoite missä on 1vs1 mutta ei ole mietitty että mitä halutaan harjoitella ja miten opettaa. Esim. jos haluat opettaa 1vs1 pelaamisesta suojaamista, niin tilan pitäisi olla pienehkö, jos taas kuljettamista tai ohittamista tilaa pitäisi olla enemmän ja varsinkin syvyydessä pitäisi tilaa olla jos halutaan kuljettaa tempokuljetusta harjoitellen. Nyt usein nämä 1vs1 on sellaisia "painitaan ja katsotaan kumpi painii ohitse". Ollaan siis voitu harjoitella monta vuotta 1vs1 tilanteita, mutta ei ole niissä osattu harjoitella/opettaa mitään avainasioita/laatutekijöitä.

Jos katsoo ulkomaalaisten akatemioiden toimintaa, niin niissä pääosin esim. U12 harjoitus koostuu:

- Fyysinen osuus
- Tekninen osuus
- Pelitaidollinen osuus pienemmällä ryhmällä
- Peli (vapaampi, säännöillä, pienempi, isompi tai jotain siltä väliltä)
- Mahdollinen fyysinen osuus

Eli harjoittelussa huomioidaan että pelaajat tarvitsevat taidon kehitystä, riittävällä vaatimustasolla linkittyen toimintoihin peliin. Pelaajat tarvitsevat myös tuon taidon viemistä pelinomaisempaan kontekstiin ja sitten fyysisiä ominaisuuksia liittyen näihin asioihin. Kaikki pitää sitten suhteuttaa seuraavien asioiden mukaan:

- Seuran peli-identiteetti
- Pelaajien fyysinen kehitysvaihe
- Pelaajien tekninen taito
- Pelaajien pelitaidollinen taito
- Pelaajien ikä

Sitten kun Suomessa menet katsomaan harjoittelua, niin valitettavasti edelleen olemme usein tilanteessa että esim. ei harjoitella ollenkaan näistä tiettyä asiaa tai harjoitellaan näistä vain yhtä asiaa. Seuraidentiteettiä ei ole olemassa, vaan enemmänkin puhutaan sitten vain valmentajan omasta näkemyksestä jalkapallossa, jne.

[bupa dukta]

Aamen.

[Valonheitin]

Meillä taitaa tosiaan olla aika yleistä, että harjoituksia suunnitellaan pääsääntöisesti  sinällään ihan hyvin, mutta tyyliin harjoite A 1v1. Paperilla harjoite saattaa olla hyvin piirretty, alueen kokoakin vähän mietitty, mutta mitään syvemmälle meneviä pointteja ei ole kirjattu, eikä harjoitteen aikana osata nostaa esille oikeita asioita. Sinällään harjoite voi rullata jouhevasti ilman jonottamista, mutta ne pirun yksityiskohdat jää uupumaan.

Itse olen nyt reilun vuoden vetänyt Mv-treenejä ja olen pyrkinyt jatkuvasti kirjaamaan  suunnitelmaan paljon enemmän asioita, mihin kiinnittää huomiota ja välillä hylkään jonkun harjoitteen, kun ei koulutermein ”vastaa otsikkoa”.

[Nils Höger]

...noh. PK:lta valittiin kuitenkin turnauksen paras pelaaja ja pelaavat Hognan kanssa tasaväkisiä pelejä suomessa joten ei ne voi niin kaukana toisistaan olla.

Mielenkiintoinen turnaus, joten tutustuin tapahtumaan tarkemmin.

PK-35 Esiintyi kyllä mielestäni edukseen. Kyseinen pelaaja oli turnauksen paras maalintekijä mikä on harvinaista näillä leveysasteilla.

Hongan Kapteeni valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja parhaan maalivahdin palkinto näytti menneen Portugaliin.

Lisäksi myös mielenkiintoinen avaus "merkkauspelistä" itse koen sen olevan merkittävä osa jalkapalloa, myös tätä modernia peliä. En toki väitä tietäväni milloin se kuuluisi opettaa mutta luulisi sen tapahtuvan melko pian.

[Nils Höger]

Pelaajavartiointi, joka mielestäni parempi termi monestakin syystä, on ihan ok, jos sillä on perusteltu pelaajakehityksellinen tavoite. Ensinnäkin puolustavan joukkueen näkökulmasta on ihan hyvä oppia jo 5vs5 vaiheessa(sen lopussa varsinkin) että kun puolustetaan ja lähin pelaaja puolustaa pallollista, niin muiden pitäisi puolustaa niitä muita. Samalla se opettaa pelaajia havainnoimaan puolustettaessa jo missä oma pelaaja liikkuu eikä vain katsomaan palloa. Myös 5vs5 vaiheen lopussa pitäisi jo oppia miten sijoittua suhteessa omaan pelaajaan eli ei mennä hänen "väärälle puolelle" vaan sijoitutaan kolmioon suhteessa palloon ja vastustajaan jota vartioidaan, niin että ollaan vartioivan ja maalin välissä. Samalla se myös opettaa hyökkäävää joukkuetta miten tuetaan pallollista/miten huijataan vastustajaa ja päästään hänestä irti.

On kuitenkin hyvä erottaa sitten tämä asia siitä, että jos ei osata opettaa tätä jatkumona kehityksessä opettaa pelaajan puolustamista vaan ns. oiotaan ja tuolla haetaan vain tuloksia.

Suomessahan noin yleisesti näkee todella paljon joukkueita joissa tämä tulos ajaa kaiken edelle valmennuksessa. Huomaa että tietyt mallit on opeteltu puhtaasti sen takia että se tuo tulosta, eikä pelaajakehityksen vuoksi. Tässä nyt esim. sivuttu noita ulkomaan akatemiat vs Suomi, niin hieno esimerkki että jos menet katsomaan vaikka sen Porton, Barcan tai Ajaxin pelaamista, niin jokainen ikäluokka näyttää "samalta". Siellä on selvät mallit ja opetuksen metodit miten pelaajia kehitetään eteenpäin. Ja tämä näkyy ihan siitä kun katsoo Brommaa, Hammarbytä tai vaikka Midtjyllandia täältä Suomen läheltä. Mutta jos menee katsomaan vaikka -12 tai -15 suomalaista akatemiaa voi peli näyttää täysin erilaiselta seuran sisällä. Suomessa jos otetaan joku HJK tai Ilves esimerkkinä, niin niiden ikäluokatkin voivat pelata todella erilaista palloa riippuen valmentajasta. Seuralla on varmasti olemassa valmennuslinja, mutta sitten pystyvätkö seurat oikeasti valvomaan sen toimintaa, niin eivät pysty. Tähän päälle ikäluokkien "taso" on täysin riippuvainen kuka valmentaa. Esimerkkinä nämä Suomen suurimmat ja mahtavimmat seurat tällä hetkellä useammassa ikäluokassa pojissa pelaavat kyllä korkeimmalla tasolla, mutta kaukana ikäluokkien kärjistä. Vaikka ovat saaneet omien alueidensa parhaat pelaajat jo hyvin varhaisessa vaiheessa seuraan. Tämä tarkoittaa että valmennusprosessi on todella heikkoa. Ja ei tulos ei mittaa kehitysprosessia, mutta se kertoo indikaattorin siitä missä mennään, kun nämä seurat ovat jopa top-6 ulkopuolella sarjoissaan.

Mitä tulee taas jos puhutaan vielä nuoremmista ikäluokista ja turnauksista, niin liikaa ei kannata niissä tuloksia tuijottaa, vaikka ne toki jotain indikaattoria toiminnasta antavat. Ennemmin kuitenkin niissä pitäisi miettiä onko joukkueet ns. kärkipäässä vai ynnä muuta tasolla. Se ei ole relevanttia voittaako jonkun yksittäisen turnauksen vai ei. Esitetty RCDE hyvä esimerkki siitä miten paljon tulokset nyt ajaa ohi pelaajakehityksen. Eli esim. seuran johdostakin tunnistettu että valmentajat vetävät seuran sisällä täysin omaa linjaansa ja voivat tavoitella vain voittoja. Sitten tällä mitataan "opettamisen tasoa" ja Suomessa sitten tähän "nopeat voitot heti tähän" mantraan menevät vielä valtavan isosti vanhemmat jotka shoppailevat seuroja tuloksen perusteella. Tämä aiheuttaa että ikäluokasta toiseen Suomessa ei saada kunnon kilpailua ja mitään pitkäjänteistä prosessia ei tapahdu. Koska seurat, valmentajat ja vanhemmat eivät ymmärrä pelaajakehityksen prosesseja millään tavalla.

Tulipas pitkä vastaus, mutta vastasin nyt useampaan aiheeseen osittain. Lyhyesti mielestäni siis voi olla kehityksen kannalta hyvä pelata pelaajavartioinnilla, mutta se ei ole automaattisesti hyvä. Pitäisi aina tietää syy takana.

Kiitos tästä viestistä mutta en tiedä hämmentääkö teitä tämä Rcde. Tuntuu että joka toinen tapaaminen henkilö kehuu seuraa ja toimintatapaa ja joka toinen taas antaa täysin päinvastaisen mielikuvan.

Seura itse viestii noudattavansa emoseuransa metodia mutta mikä on totuus.

Itse ei oman superjunnun tarvitse vielä pohtia siirtoa isoon organisaatioon mutta mielelläni kuulisin asiasta lisää tuntevilta.

[Eom92]

Jonkun sitä harrastetta pitää valmentaa ja jossain ne treenaavat, joten on se pois kenttä- ja valmentajaresurssista.

Lisäksi vähän pienrmmissä seuroissa kaikki treenaavat yhdesssä jolloin ihan konkreettisesti harrastepelaajat vievät sitä kenttä- ja valmennusresurssia. Puhumattakaan siitä, että enitenhän heidän käytökseen joutuu valmennus puuttumaan. Ja kun isojen seurojen ulkopuolella homma pyörìi täysin vapaaehtoisten varassa niin on tuo aika vaikea yhtälö. Hyvin vaikea on harrasteryhmäläisten vanhemmista löytää vapaaehtoisia.

Tässä on paljon totuutta näin omasta näkökulmasta missä pienistä seuroista isoihin ja harrastajista maajoukkuepelaajiin on tullut tutuksi.
Yleisesti ottaen Kaikki pelaa-toiminta on juuri näin nykyään. Isoissa seuroissa enemmän nimellä "haastajat" nimellä kulkevat joukkueet ovat usein kuitenkin korvauksellisia hommia vetäjileen. Vaikka korvaukset ovat toki pieniä niin näillä varmasti vetäjiäkin on helpompi löytää.
Yhden pointin sanoisin hyväksi koetun eri seuroissa, ja se on se että mitä vähemmän tätä "harrastuksellisuutta" korostetaan sitä parempi se on monelle taholle. Toiminta toki hieman poikkeaa ns. kilpapuolesta, mutta mitä kovempi meininki tänne saadaan vetäjienkin myötä sen parempi. Ja tämä meininki on tässä vetäjien ammattimaisuutta ja keskittymistä, ja seurojen kiinnostumista näistä, vaikka tiedossa olisi että kilpapuolelta ne pelaajat todennäköisimmän tulee. Tähän myös tärkeä korostaa minkä ikäisistä puhutaan.
Itse asiassa monesti pitkin vuosia on käynyt myös niin kuten pitäisi toki ollakin, että liikenne harrastajien ja kilpapuolen toimii, mutta erityisesti että haastajapuoleltakin sitten loppujen lopuksi on löytynyt myös pelaajia edustuksia myöten.

Täältä löytyy useampi tuttu kaveri vuosien varrelta, joiden urasta keskustellaan nyt tuolla "Suomalaiset pelaajat maailmalla"-osiossa, joiden kuuluminen esimerkiksi kilpapuoleen ei ollut koko juniorivuosien ajan kovinkaan selviö. Heidänkin jättäminen että "kannattaa nyt vain keskittyä näihin muutamaan treeniin, kun ei sinua näytä kiinnostavan" olisi tarkoittanut, että urat olisi jäänyt tekemättä.

[pilkku seiska]

Tässä on paljon totuutta näin omasta näkökulmasta missä pienistä seuroista isoihin ja harrastajista maajoukkuepelaajiin on tullut tutuksi.
Yleisesti ottaen Kaikki pelaa-toiminta on juuri näin nykyään. Isoissa seuroissa enemmän nimellä "haastajat" nimellä kulkevat joukkueet ovat usein kuitenkin korvauksellisia hommia vetäjileen. Vaikka korvaukset ovat toki pieniä niin näillä varmasti vetäjiäkin on helpompi löytää.
Yhden pointin sanoisin hyväksi koetun eri seuroissa, ja se on se että mitä vähemmän tätä "harrastuksellisuutta" korostetaan sitä parempi se on monelle taholle. Toiminta toki hieman poikkeaa ns. kilpapuolesta, mutta mitä kovempi meininki tänne saadaan vetäjienkin myötä sen parempi. Ja tämä meininki on tässä vetäjien ammattimaisuutta ja keskittymistä, ja seurojen kiinnostumista näistä, vaikka tiedossa olisi että kilpapuolelta ne pelaajat todennäköisimmän tulee. Tähän myös tärkeä korostaa minkä ikäisistä puhutaan.
Itse asiassa monesti pitkin vuosia on käynyt myös niin kuten pitäisi toki ollakin, että liikenne harrastajien ja kilpapuolen toimii, mutta erityisesti että haastajapuoleltakin sitten loppujen lopuksi on löytynyt myös pelaajia edustuksia myöten.

Täältä löytyy useampi tuttu kaveri vuosien varrelta, joiden urasta keskustellaan nyt tuolla "Suomalaiset pelaajat maailmalla"-osiossa, joiden kuuluminen esimerkiksi kilpapuoleen ei ollut koko juniorivuosien ajan kovinkaan selviö. Heidänkin jättäminen että "kannattaa nyt vain keskittyä näihin muutamaan treeniin, kun ei sinua näytä kiinnostavan" olisi tarkoittanut, että urat olisi jäänyt tekemättä.

En itsekään olisi huolissani valmennusresursseista haastajataholla: jos tuonne heitetään hyviä valmentajia pitämään hurjan intensiteetin ja korkean vaatimustason treenejä, silloin ryhmistä hiljalleen karsiutuvat/lopettavat lähes kaikki ne, joilla ei ole kiinnostusta ja motivaatiota lajia kohtaan. Näin ryhmät pienenevät ja valmennusresursseja vapautuu. Toki eri seuroilla saattaa olla taloudellisia intressejä matalan vaatimustason toimintaa kohtaan: harrastajien vanhempien rahoja halutaan seuran kassaan ja lisäksi My Clubiin tarvitaan läsnäolomerkintöjä maksimaalisen yhteiskunnallisen tukipotin varmistamiseksi.

Kirjoituksesi viimeisestä kappaleesta tuli mieleen, että näitä esimerkkejä ei oikeastaan kovinkaan usein nosteta framille. Olisi kaikille jalkapallotoimijoille kannustavaa päästä lukemaan tarinoita ammattilaisiksi päässeistä pelaajista, jotka eivät ole loistaneet koko peliuraansa ja jotka ovat selvinneet vaikeuksien kautta voittoon. Jotenkin tuntuu kuin kaikki huiput olisivat aina olleet huippuja, eivätkä he koskaan olisi kohdanneet kausia, jolloin peli ei kulkenut aivan halutulla tavalla.

[Eom92]

Kyllä ne tässä on niitä eräitä syitä. Toki ymmärrän kun on pienienkin seurojen arki tullut vastaan, että mitä se on konkreettisesti. Eihän toimihenkilöitäkään tosiaan noin vain löydy, ja jos löytyy valintoja joudutaan usein tekemään, että miten joukkueet rakentuu resurssien mukaan.
Taloudelliset intressit kyllä, lisäksi mukana on toki ihan lajiinkiin liittyviä perusteita, vaikka juuri näitä synergia ja koheesioetuja, joita saadaan kun on massaa useassa joukkueessa samoissa ikäluokissa. Pelaajia voi kierrättää tietyin ehdoin, ja harjoittelut jne. Seuran taholla myös maine-etuja saadaan jne. Itse koen vahvemman kilpapuolen lisäksi tärkeänä sitten ihan muista syistä olla tekemässä työtä niin vähemmän lajista kiinnostuneiden kuin koko kentän kanssa ihan soveltavaan jalkapalloon asti. Ja kaikki nämä on siis omassa jutussaan yhtä tärkeitä ja miellyttäviä työskennellä. Ja onhan tämän päivän seuratoiminta varmasti kehittynyt koko ajan, vaikkakin kilpailunkin puoli samaan aikaan muun toiminnan kanssa.

Niin, näitä esimerkkitapauksia toki pitempään mukana olleilla varmasti löytyy moneen lähtöön. Onko tietty anonyymisyys, tarinoiden suojelu vai mikä ettei näitä paljoa nouse esille. En itse nyt pitäisi edes näiden tuttujen pelaajien kohdalla niin isona asiana, että kertoisin yksityskohtia harjoittelusta käytännön asioihin, kun kuitenkin tilanne saattaa olla, että aika hyvin siis menee lajin kanssa nykyään. Toki olen tehnyt itsekin tietynlaista analyysiä väkisinkin löytyykö jotain yhteisiä tekijöitä tarinoista ennustamaan vaikkapa juuri ammattilaisuraa? Sama koskee myös viitaten aiempaan keskusteluun täällä, miten pärjätään eri joukkueilla eri kv. turnauksissa. Näitähän pystyy sitten osittain seuraamaan halutessaan, että mikä on aikuisena tilanne näiden pelaajien suhteen jotka näissä turnauksissa on.

Onhan huipuissa paljon tapauksia, että merkit ovat olleet selvät ajat sitten, mutta joukkoon mahtuu monenlaista. Ehdottomasti enemmän on tapauksia toki, ylivoimaisesti, että uraa olisi ollut, mutta muu elämä kiinnosti enemmän. Nyt tuolla maailmallakin omissa tutuissa on pelaajia, jotka eivät olleet edes oman joukkueensa uutterimpia, lahjakkaimpia, näkyvimpiä, tehokkaimpia tai mitenkään muutenkaan selkeästi ammattilaisuutta ennustavia piirteitä omaavia. Hyvin hyvin monta on, että varmasti pääsarjataso olisi saavutettu, mutta se ei jaksanut kiinnostaa ja tämä siis, ettei tapahtunut yhtään mitään muuta kuin että lopulta esimerkiksi opiskelut vei voiton. Toki määrätkin alkaa olla huippua lähestyttäessä isoja, niin tässä joudutaan tekemään se päätös lopulta väkisin mihin asetutaan.

Nämä toki aina hieman harmittaa myös taustoja, sanon sen ihan suoraan. Mutta sitten taas kun tullaan näihin kuuluisiin prosentteihin ja koko juniorityön tärkeimpiin seikkoihin tälläiset asiat toki ihan sivuseikkoja kokonaisuuden kanssa.

[Tino Asprilla]

Viimeiset viestit ihan hyviä nostoja ja varmasti kuuluvat tähän keskusteluun myös osaltaan motivoimaan tätä lukevia junnukoutseja.

Luulen kuitenkin että esimerkiksi Jortsukka tai erno kirjoituksillaan ja tietotaidollaan korostavat sitä absoluuttisen huipun tavoittamista. Osa kirjoittajista puhuu niistä laatustandardeista, jotka kehittävät pelaajia kohti sitä tasoa, joka kuroo suomifutiksen eroa maailman kärkeen kiinni. Silloin ei pelkkä ammattilaisuusstatus pelaajan kohdalla riitä mittariksi, jos haluamme upgreidata mirotenhoja ja nikolaialhoja.  

Ja en siis tietenkään vähättele ammattilaisuutta, oli taso mikä tahansa. Allekirjoitan edellisten viestien pointit kyllä. Joskus keskustelut tuppaa menemään vain niin että toinen puhuu Aasta ja toinen Beestä.

[Eom92]

Pitää myöhemmin tätä lisää miettiä, en kommentoinut kuin aiempaa kirjoitusta mihin viittasinkin. Tämä on laaja asia, ei se muutamaan kirjoitukseen tyhjene.

Voi tähän heti lähtöön lisätä sen, että jo ammattilaisuus olisi hyvä ymmärtää oikein. Sen yleisyys harrastajiin nähden. Tämä kun hoksataan niin tottakai tulee persprektiiviä tähän siis koko Suomen kattavaan toimintaan, ei vain esimerkiksi Suomen isoimpiin seuroihin ja muutenkin paikkoihin missä tehdään ehkä keskimäärin laadukkainta työtä.
Tiedossa varmaan on jokaisella, että kun on aina näitä pelaajien taustoja tutkittu niin nehän ovat ympäri Suomea, vaikka tietyt seurat saattaa olla jo aikaisessa vaiheessa vahvasti esillä. Toki sitten varsinkin myöhemmässä vaiheessa pelaajat keskittyy tiettyihin paikkoihin. Tästä toki seuraa se oleellinen asia, että nämä pienet seuratkin joissa saattaa maajoukkuepelaajien tausta olla...tänne myös pitäisi sitä laatua saada..

Valitettavasti suurimmalla osalla on jo juna mennyt tai asemalta lähtenyt, jos kunnon toimintaan päästään vasta esimerkiksi 15-vuotiaana..
Varmasti oma harjoittelu mutta liian paljon tulee tasoitusta jos toiminta on kuin yö ja päivä Euroopan kärkiseuroihin nähden näissä ikäluokissa. Sitten toki parhaat joukkueet/seurat jo vanhemmissa ikäluokissa alkavat jo olla lähempänä. Mutta vahinko on jo sattunut. Enkä toki tarkoita, että Euroopankaan kärkiseurojen kanssa oltaisiin lähimaillakaan samoilla viivoilla, mutta paljon hyvää tehdään jo vähintään muutamassa seurassa Suomessa. JA: jos tämä sama taso leviäisi useampaan seuraan= isompi määrä junioreja paremmassa toiminnassa, todennäköisyydet kasvaa. Muistelen jo ajat sitten että näitäkin pohdittiin, että pitäisikö pelaajat keskittääkin aikaisemmin tiettyihin paikkoihin.

Tähän otetaan toki asiaan kuuluvat kulttuurin merkitys, ilmasto jne...niin ei joukkuetoiminnassa pikku kylistä pääkaupunkiseutuun saisi antaa yhtään tasoitusta.

Näinpä kun summataan tämä nykyinenkin tilanne, niin kuinka realistista on odottaa edes Isakin/Gyökeresin tasoisia pelaajia, Haalandista Zlatanista puhumattakaan nykyisellä keskimääräisellä toiminnan laadulla Suomessa vallitsevassa ympäristössä. Siis pelkästään mietittäessä Pohjoismaita..



On se toki raakakin tämä maailma siinä, että toki junioritoiminnan ja seurojenkin budjeteillakin voi olla joku merkitys, lisenssipelaajien määrällä maassa jne. Mutta kuten totesin: tämä on hyvin laajakin asia. Eikä määräänsä enempää edes jalkapalloseurat ja ihmiset voi tehdä muuta kuin oman leiviskänsä, josta seuraa lisää kulttuuria ja lisää hyvää tasolle jne. Ilmastollehan emme mahda mitään, emmekä alkuvaiheessa vaikka jalkapallon asemaan maassa. Se paranee automaattisesti parantuneen toiminnan seurauksena, ja toki on valitettavastikin isomman yleisön joukossa riippuvainen ihan puhtaasti menestyksestä ja uusista tähtipelaajista. Nämä heijastuu voimakkaasti myös junioritoimintaan vaikka ovat samalla seuraus parantuneesta toiminnasta.

Laitan vaikka tähän loppuun yhden esimerkin. Veikkausliigassa isossa roolissa oleva tuttu pelaaja. Hän sai olla isänsä valmennuksessa junioriseurassaan lähes koko junioriuran ajan. Pojalla olisi ollut lahjojensa puolesta selvästikin tehdä ura Euroopassa, myös maajoukkue olisi ollut hänen osalleen tullut pysyvästi.
Isä ei valitettavasti ollut ihan ammattilainen taidoiltaan, mutta pojan annettiin olla tässä joukkueessa, eikä siirretty kovimpaan ympyröihin. Seura siunasi toiminnan ja homma jatkui loppuun asti näin. Poika dominoi alueensa peleissä täydellisesti, minkäänlaista vastusta ei juuri tullut. Hengästyminenkin oli siinä ja siinä. Maaleja sai tehtyä fyysisesti ikäisiään edellä olleena hyvin helposti. Pojalta ei vaadittu missään nimessä kaikkensa likoon laittamista. Ympäri Suomenkin pelit sujuivat todella hyvin ja toki kutsuja tuli eri puolille. Arki, se tärkein, oli tässä omassa joukkueessa. Se ylivoimaisesti tärkein asia, oman harjoittelun ohella. Ja omaa harjoittelua ei tarvinnut tehdä ainakaan siinä mielessä kun nythän nähtiin, että dominointi onnistui.

Mutta sitten aikanaan poika siirtyi miehiin ja siellä tuli todellisuus vastaan. Ammattiura kyllä mutta mitä olisi ollutkaan tarjolla.

Ja näitä riittää näitä vastaavia. Ja tässä on minusta tärkein kiinnittää huomio tähän isompaan tekijään tässäkin: seuran toimintaan, sehän mahdollisti että tässä kävi näin. Toki pojan asuinaluetta eikä ympäristöä kulttuureineen ei olisi saatu erilaiseksi, mutta toisenlaisessa toiminnassa...tässä pitää ottaa huomioon se, että hyvä noheva toiminta tuo myös kaiken asenteineen ja motivaatioineen omaan treeniin. Se tuo laadukkaita pelejä ainakin huonompaan toimintaan nähden ja vaikka kaikkea saisi muutetuksi näillä pääsisi jo pitkälle. Eli toki voidaan jatkaa seuraavassa osassa seurojen vastuusta ja toiminnasta laadullisessa mielessä.

[Nipale]

FC Lahti oli kylläkin 17. tuossa Carnaval cupissa (putosi ekalla pudotuspelikierroksella Villarrealille 0-3) ja osallistujia oli 48.

Lahden pelit oli voitto maltalaisesta joukkueesta ja Espanjan jostain alajoukkueesta Marcetista (joka voitti sen maltalaisen 2-1, eikä ketään muuta) ja tappiot Gironalle ja pudotuspelissä Villarrealille, eli tuohon sijoitukseen saattoi arpaonnellakin olla vaikutusta.

Aah.. no en löytänyt tuloksia netistä mistään ja tietolähteeni tämän osalta oli poika joka tuolla oli itse pelaamassa ja sanoivat olleensa kymmenensiä ja pelanneensa Gironaa vastaan tasurin, mutta pojat on poikia . Hävisivät pilkuilla?

[Ben]

Aah.. no en löytänyt tuloksia netistä mistään ja tietolähteeni tämän osalta oli poika joka tuolla oli itse pelaamassa ja sanoivat olleensa kymmenensiä ja pelanneensa Gironaa vastaan tasurin, mutta pojat on poikia . Hävisivät pilkuilla?

Netin mukaan hävisivät alkulohkossa Gironalle 1-2, ei alkulohkossa pilkkuja ammuttu. Jatkoon pääsi jokaisesta lohkosta kaksi parasta, joten Lahti lohkokakkosena jatkoon. Mutta tosiaan, alkulohkon muut vastustajat olivat maltalainen joukkue ja sen maltalaisen vaivoin voittanut Espanjan alakastin joukkue, jotka Lahti toki hoiti Gironaakin vakuuttavammin. Nämä molemmat hävisivät sijoitusottelunsa myöhemmin. Sitten pudotuspeleissä ekalla kierroksella Lahti hävisi Villarrealille 0-3. Toiselle kierrokselle pudotuspeleissä eteni 8 joukkuetta suoraan alkulohkosta ja 8 lisää pudotuspelien 1. kierrokselta, joten Lahden sijoitus oli eniten pisteitä alkulohkossa keränneistä pudonneista paras, eli 17. Villarreal putosi 2. pudotuspelikierroksella, mutta Arsenalin pudottanut Girona eteni puolivälieriin, jossa tie nousi pystyyn Espanyolin käsittelyssä. Pelit taisivat olla 2 x 20 mittaisia tässä turnauksessa. Voisi sanoa, että ei Lahden suoritus ainakaan mikään huono turnauksessa ollut, mutta isommat päänahat jäivät saavuttamatta. Aiemmin puhuin arpaonnesta alkulohkon suhteen ja näin se varmaan on, mutta tarkempi tarkastelu kertoo, että tuosta turnauksen 48 joukkueesta sellainen kolmasosa tai neljäsosa on tulosten perusteella selvästi heikompia joukkueita, eli ei se nyt mikään sellainen arpaonni kuitenkaan ollut, että samaan lohkoon olisi osunut tyyliin turnauksen kaksi ainoaa heittopussia.

Puhuin tästä eilen poikani kanssa tutkittuani asiaa (asumme siis Maltalla), niin kertoi, että siellä Hibsissä pelaava luokkakaverinsa oli tuolla Espanjan reissulla ollut pelaamassa, se luokkakaveri oli selittänyt oman joukkueensa heikkoa tulosta monilla poissaoloilla ainakin, mikä voi hyvin pitää paikkaansa, koska ainakin itselleni tutummassa 2011 ikäluokassa parhaat maltalaiset joukkueet ovat napanneet ihan seminimekkäiden italo- ja enkkujoukkueiden päänahkoja (Messinan, Catanian, Derbyn ja West Bromwichin ainakin Valletta 2011 voittanut) välillä.

Kuitenkin, tämä luokkakaveri ei ollut kertonut pojalleni mitään siitä, että oli hävinnyt turnauksessa suomalaisille. Poika meinaa tänään koulussa kuittailla asiasta.

[Nigel Kugelschfeir]

Kiitos tästä viestistä mutta en tiedä hämmentääkö teitä tämä Rcde. Tuntuu että joka toinen tapaaminen henkilö kehuu seuraa ja toimintatapaa ja joka toinen taas antaa täysin päinvastaisen mielikuvan.

Seura itse viestii noudattavansa emoseuransa metodia mutta mikä on totuus.

Itse ei oman superjunnun tarvitse vielä pohtia siirtoa isoon organisaatioon mutta mielelläni kuulisin asiasta lisää tuntevilta.

Ne yrittää saada sinne mahdollisimman valmiita pelaajia jotta voi voittaa pelejä ja näyttää ulkopuolelle hyvältä. Parhaat pelaa, loput on vain maksavia asiakkaita. Mihinkään Espanjaan ei tuolta pääse sen enempää kuin muualtakaan. Tai leireille saa alennusta ja jotain turnauksia pääsee pelaamaan jos maksaa matkat itse.

[Jortsukka]

Ne yrittää saada sinne mahdollisimman valmiita pelaajia jotta voi voittaa pelejä ja näyttää ulkopuolelle hyvältä. Parhaat pelaa, loput on vain maksavia asiakkaita. Mihinkään Espanjaan ei tuolta pääse sen enempää kuin muualtakaan. Tai leireille saa alennusta ja jotain turnauksia pääsee pelaamaan jos maksaa matkat itse.

Tähän päälle että aika kyseenalainen startti seuralle ja tietyt rekrytointi keinot olleet mielenkiintoisia, niin ei mistään pelaajakehitysprosessista tosiaan voida puhua. Nytkin eräässä ikäluokassa pelaa joku 3-4 YI pelaajaa, vaikka olisi oma ikäluokka tarjolla, mutta ei haluta siirtää pelaajia sinne koska tärkeää voittaa tuossa yhdessä ikäluokassa. Vastuuvalmentaja itse todennut siis että "ei siirretä omaan ikäluokkaan koska meidän tulokset laskisi"(ei sanatarkka lainaus, mutta viesti on selkeä). Ja jos käy katsomassa eri ikäluokkien joukkueiden peliä niin ei mitään yhtenäistä pelitapaa ole nähtävissä. Eli ihan sama kuin muillakin seuroilla. Ne jotka tuota kehuu varmaankin ovat A) sidoksissa seuraan B) katsovat tuloksia C) puhuvat yksittäisestä toiminnasta seurassa. Varmasti tuolla on siis hyvää se että ns. kilpajengejä vain, pl. muutama ryhmä sielläkin on tasoa haaste-ryhmä.

[erno]

Mutta siis tuo on nimenomaan se puoli missä tuo muistuttaa etäisesti noita kv-meininkejä. Erona toki se että RCDE:llä on hyvin maltilliset volyymit. Mutta vaikka mainitsemassani Portossa jokaista akatemiapaikkaa varten on suuruusluokkaa 50 hakijaa ja erinäisin testein siitä 50 hakijan joukosta otetaan se yksi joka on mahdollisimman sopiva, miten ikinä sitten tuon määritätkään. Muilla ei sitten tuohon seuraan asiaa olekaan, kun siellä on pelkästään se kilparyhmä ja muut menköön muihin seuroihin.

Itselläni ei ole tuosta varsinaisesti ole mielipidettä suuntaan tai toiseen, koska en ole nähnyt riittävän läheltä mitä siellä tehdään.

[Jortsukka]

Mutta siis tuo on nimenomaan se puoli missä tuo muistuttaa etäisesti noita kv-meininkejä. Erona toki se että RCDE:llä on hyvin maltilliset volyymit. Mutta vaikka mainitsemassani Portossa jokaista akatemiapaikkaa varten on suuruusluokkaa 50 hakijaa ja erinäisin testein siitä 50 hakijan joukosta otetaan se yksi joka on mahdollisimman sopiva, miten ikinä sitten tuon määritätkään. Muilla ei sitten tuohon seuraan asiaa olekaan, kun siellä on pelkästään se kilparyhmä ja muut menköön muihin seuroihin.

Itselläni ei ole tuosta varsinaisesti ole mielipidettä suuntaan tai toiseen, koska en ole nähnyt riittävän läheltä mitä siellä tehdään.

Portolla on ehkä vähän eri tason pelaajakehitysprosessi pelaajia varten myös olemassa.

[Nigel Kugelschfeir]

Aito akatemiatoiminta olisi mahdollista siinä tapauksessa jos joku HJK olisi säännöllisesti Eurokentillä ja niillä olisi muutama miltsi laittaa kiinni toimintaan ettei toiminta tule liian kalliiksi ja olisi omaa treenikeskusta sun muuta. Siinäkin tulisi ongelmaksi että ketä vastaan ne sitten pelaisi.

[erno]

Portolla on ehkä vähän eri tason pelaajakehitysprosessi pelaajia varten myös olemassa.

En ole eri mieltä.