Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Nigel Kugelschfeir]

Eivät nämä erot alle 12-vuotiaissa johdu siitä, että tytöt eivät fyysiseati pärjäisi poikien kanssa vaan siitä, että tyttöpelaajia on vähän, harjoittelu ei juuri missään vastaa kilpatason vaatimuksia eivätkä tytöt myöskään esim. edellämainituista syistä pelaa omalla ajallaan samaa määrää kuin pojat.

On meilläkin tiedostettu tämä asia ja nyt mietitään miten saisi poikien kanssa pelaamista enemmän. Yksi vaihtoehto on että treenataan poikien kanssa joko niin että ne tulee meidän vuorolle tytöt menevät poikien treeneihin. Tai sitten vain pelejä kun seurassa kyllä pojista saa varmasti sopivia vastuksia kun pelaajia riittää. Seurahan kyllä järjestää omia treenejä eri ryhmille mutta ei se yksi tunti viikossa välttämättä riitä kuitenkaan. Se on kyllä sanottava että pojat pelaa paljon enemmän muutenkin kuin vapaalla, melkein joka viikonloppu on joku turnaus kun me ollaan pelattu vain Stadi cup sarjapelien päälle.

[bupa dukta]

Kyllä turnaksia riittää tytöillekin. Mistä johtuu että joukkue ei osallistu?

[Nigel Kugelschfeir]

Raha kun turnaukset maksaa ja kapea materiaali, osa vetää myös vuotta vanhempien pelit niin ei haluta rasittaa liikaa niitä. Vähemmän aktiivisten kanssa ei taas voi laskea sen varaan että ne myös tulisi paikalle.

[ManuRe]

Raha kun turnaukset maksaa ja kapea materiaali, osa vetää myös vuotta vanhempien pelit niin ei haluta rasittaa liikaa niitä. Vähemmän aktiivisten kanssa ei taas voi laskea sen varaan että ne myös tulisi paikalle.

Hienoa että noin nuorilta lapsilta riistetään turnausten tuoma ilo, riemu, yhdessäolo ja kokemukset koska se maksaa rahaa ja satsataan johonkin piirisarjan prööt tasoon missä ei edes lasketa sijoituksia?

Hyvin te vedätte.

[ginikettu]

Tunnen noista 10-12v klubin akatemia- ja haastajajoukkueista useampia. Osa näistä treenaa muutaman yksityistunnin ja jonkun pienryhmätreenin viikossa, käy vanhempien kanssa salilla jne. Osa ei varmasti yhtään tällaista kaupallista vaan luuhaa kentillä aina ja varmaan tulee näin kesällä jopa joku 50 tuntia pelailua ja potkiskelua viikkoon. Molemmilla tavoilla kehittyvät, mutta pallon kanssa tulee tunteja niin valtavia määriä, ettei sitä joukkueharjoituksilla vain saada.

Mutta tytöillä isoin haaste on varmasti harrastajamäärät ja etenkin niiden määrät joilla on intohimoa panostaa fudikseen. Pojissa nyt viime vuosina nuo todella paljon panostavat ovat mutulla lisääntyneet.

[Tino Asprilla]

Mitenkä isona haasteena te näette kehitykselle jos on sellainen vaikkapa 3-4 intohimoista ja lahjakasta pelaajaa, ja sit joukkueessa ne muut on enemmän pelailijoita? (Viitaten tähän edelliseen tyttöpuolen keskusteluun jossa vaikea saada laadukasta massaa)

Tossahan ei siis peliä saa kehitettyä tietyn tason jälkeen kun ison massan taso riittää tasolle x mutta ei enää y.  

Mut itse olen järkeillyt et nää innokkaimmat saa sit kantaa vastuuta enemmän ja etenkin pallon kanssa tehdä enemmän haastamiseen ja suojaamiseen liittyviä pelitekoja jos sieltä joukkueesta ei uuden tukea löydy pelaamiseen.

Tietysti vauhti on se joka uupuu jossain kohtaa ja tekee merkittävän puutteen kehitykselle. Mikä on siis teidän näkemys sille et mihin ikäluokkaan saakka on oikeastaan sama missä pelaa, jos vain oma palo on kova ja koutsi osaa hommansa yksilön kehityksessä eikä ala kikkailemaan liikoja koko joukkueen pelaamisen osalta?    

[erno]

No paljon pidempään yksilöiden kehittämisellä pitäs olla suurempi painoarvo kuin joukkueen pelin kehittämisellä. Ja uskosin että tolla porukalla pystyy vetämään vielä hyviä 3v3 pelejä.

[Nigel Kugelschfeir]

Varmaan riippuu siitä, saako ne muualta mitään lisähaastetta. Jos ei niin ne monesti turhautuu ja poistuu johonkin kilpailullisempaan porukkaan. Tai vanhemmat ne monesti on jotka haluaa lähteä.

[Thalian]

On meilläkin tiedostettu tämä asia ja nyt mietitään miten saisi poikien kanssa pelaamista enemmän. Yksi vaihtoehto on että treenataan poikien kanssa joko niin että ne tulee meidän vuorolle tytöt menevät poikien treeneihin. Tai sitten vain pelejä kun seurassa kyllä pojista saa varmasti sopivia vastuksia kun pelaajia riittää. Seurahan kyllä järjestää omia treenejä eri ryhmille mutta ei se yksi tunti viikossa välttämättä riitä kuitenkaan.

Tästä nyt on ennenkin puhuttu, ja tiedostan mentaalipuolen ongelmat, mutta sukupuolierottelua treeneissä ei kannattaisi ennen jotain 12v edes tehdä, vaan, varsinkin tyttöjen kannalta, parempaan lopputulokseen päästäisiin sekaryhmällä.

[ginikettu]

Tästä nyt on ennenkin puhuttu, ja tiedostan mentaalipuolen ongelmat, mutta sukupuolierottelua treeneissä ei kannattaisi ennen jotain 12v edes tehdä, vaan, varsinkin tyttöjen kannalta, parempaan lopputulokseen päästäisiin sekaryhmällä.

Harva tyttö haluaa pelata jengissä missä on muut poikia. Ei tähän oikein ole helppoja ratkaisuja mitenkään päin.

[Sivurajaltaseuraaja]

Harva tyttö haluaa pelata jengissä missä on muut poikia. Ei tähän oikein ole helppoja ratkaisuja mitenkään päin.

Yleensä vaan ne parhaat.

Terveisin Jupi

[Tino Asprilla]

No paljon pidempään yksilöiden kehittämisellä pitäs olla suurempi painoarvo kuin joukkueen pelin kehittämisellä. Ja uskosin että tolla porukalla pystyy vetämään vielä hyviä 3v3 pelejä.

Tätä just meinasin liittyen tohon tyttöpuolen keskusteluun.

Itte olen nähnyt noissa maaseudun jengeissä ihan karmaisevaa peliä, mutta aina siellä on 1-2 potentiaalista tv+ -pelaajaa. Oma isomman kaupungin Seura on sit yleensä jossain vaiheessa kiinnostunut noista pelaajista.

Voisin siis kuvitella että tytöissä potentiaalisin kärki kehittyy ihan samalla tavalla vaikka isoa laadukasta massaa ei ympärillä olekkaan. Koutsin pitäis vaan osata ajatella se harjoittelu/pelaaminen sitten niiden parin yksilön kehityksen ympärille  

[rivers]

Tätä just meinasin liittyen tohon tyttöpuolen keskusteluun.

Itte olen nähnyt noissa maaseudun jengeissä ihan karmaisevaa peliä, mutta aina siellä on 1-2 potentiaalista tv+ -pelaajaa. Oma isomman kaupungin Seura on sit yleensä jossain vaiheessa kiinnostunut noista pelaajista.

Voisin siis kuvitella että tytöissä potentiaalisin kärki kehittyy ihan samalla tavalla vaikka isoa laadukasta massaa ei ympärillä olekkaan. Koutsin pitäis vaan osata ajatella se harjoittelu/pelaaminen sitten niiden parin yksilön kehityksen ympärille  

Tässä tilanteessa itse. T11 kausi menossa. Sanoisin että parhaalla yksilöllä max ensi kausi täällä ja syytä katsella seuraavaa osoitetta.

Viikonlopun turnauksessa katselin haastesarjan erittäin matalatasoista peliä jossa toisella oli yksi aivan huikea pelaaja. Räjähtävän nopea ja taitava. Ymmärtääkseni kyseessä oli seurojen ns ykkösniput.

[Nuorenanätti]

Suomessa monin paikoin liian aikaisin niputetaan kehittyneimmät samaan nippuun. Perustelu on tietysti, että parhaat pelaa parhaiten kanssa ja saadaan paras kehitys.

Kuitenkin se pienen seuran paras kehittyisi paremmin, kun olisi isoilla mimuuteilla oman joukkueensa keskikentän sydän ja koko joukkueen kantava voima sen sijaan, että on ison seuran kolmas vaihtopelaaja, joka heitetään kentälle, kun peli on omalle joukkueelle 6-0 ja joukkueelle ei enää (ainakaan kuvitelmissa) löydy vastustajia Välimerta lähempää.

Sanoisin, että näille tyypeille, hemmoille ja juipeille paras vaihtoehto olisi pelata 11v11 vaiheeseen saakka ensisijaisesti oman kylän orkesterissa ja hakea jalkaa oven väliin siihen seudun ykkösnippuun YJ:llä tai  kaksoisedustuksella esim. kaksi treeniä viikossa ja soveltuvat pelit kovien jätkien kanssa.

Tästä on sekin hyvä puoli, että tällöin pienten seurojen toiminta ei kuole, mikä tekee hyvää koko seudun jalkapallolle.

Jos iso seura ei tällaista mallia tue, ao. seura on perseestä ja toimihenkilöt käristyvät tulisissa haudoissa helvetin kuudennella piirillä, jonne harhaoppiset Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lähetetään.

[Tino Asprilla]

Tässä tilanteessa itse. T11 kausi menossa. Sanoisin että parhaalla yksilöllä max ensi kausi täällä ja syytä katsella seuraavaa osoitetta.

Eli pistät sen toppariksi ja sanot että joka kerta yrittää kuljettaa itse pallon maaliin
Tuleva helmareiden hyökkäyspään pelaaja  

Suomessa monin paikoin liian aikaisin niputetaan kehittyneimmät samaan nippuun. Perustelu on tietysti, että parhaat pelaa parhaiten kanssa ja saadaan paras kehitys.

Kuitenkin se pienen seuran paras kehittyisi paremmin, kun olisi isoilla mimuuteilla oman joukkueensa keskikentän sydän ja koko joukkueen kantava voima sen sijaan, että on ison seuran kolmas vaihtopelaaja, joka heitetään kentälle, kun peli on omalle joukkueelle 6-0 ja joukkueelle ei enää (ainakaan kuvitelmissa) löydy vastustajia Välimerta lähempää.

Tämä. Ja ei ainoastaan pienemmän seuran paras, vaan myös haastetason parhaat. Aika monella tuntuu olevan kauhea kiire kilpaan ja eliittiin istumaan vaihtoon ja olemaan täytepelaajina kilvan/eliitin kärjelle 

[rivers]

Eli pistät sen toppariksi ja sanot että joka kerta yrittää kuljettaa itse pallon maaliin
Tuleva helmareiden hyökkäyspään pelaaja  

Tämä. Ja ei ainoastaan pienemmän seuran paras, vaan myös haastetason parhaat. Aika monella tuntuu olevan kauhea kiire kilpaan ja eliittiin istumaan vaihtoon ja olemaan täytepelaajina kilvan/eliitin kärjelle  

No kuljettaminen ja harhautukset on vahvuus jota hiotaan paljon treeneissä ja vapaa-ajalla. Päätöksenteko work in progress. Mutta itse koen että tämän tyyliselle pelaajalle parempi vielä meillä jossa saa hyvin paljon 1to1 opastusta mitä tarvitsee.

Joutuu kantaan jengiä repparissa. Saa paljon pelejä myös vanhemmassa ikäluokassa. Fyysisesti vahvempi kuin suurin osa pojista ja pelaa kovaa, muttei halua mennä pelaan poikiin. Jännä nähä miten hyväksi päätyy. Mutta ohjataan kyllä muualle heti kun nähdään että aika on.

[Thalian]

Harva tyttö haluaa pelata jengissä missä on muut poikia.

Jos ikäluokasta tehdään sekaryhmä silloin kun se luodaan, niin tämmöistä valintaa ei tapahdu. Ainakaan oma 4v tyttöni ei ole yhtään kiinnostunut, että ovatko muut kentällä tyttöjä vai poikia, eli kun homman aloittaa ajoissa, niin se toimii. Tietenkään 10v kohdalla tuollaista yhdistämistä ei voi tehdä, sehän nyt on selvä.

[ginikettu]

Suomessa monin paikoin liian aikaisin niputetaan kehittyneimmät samaan nippuun. Perustelu on tietysti, että parhaat pelaa parhaiten kanssa ja saadaan paras kehitys.

Kuitenkin se pienen seuran paras kehittyisi paremmin, kun olisi isoilla mimuuteilla oman joukkueensa keskikentän sydän ja koko joukkueen kantava voima sen sijaan, että on ison seuran kolmas vaihtopelaaja, joka heitetään kentälle, kun peli on omalle joukkueelle 6-0 ja joukkueelle ei enää (ainakaan kuvitelmissa) löydy vastustajia Välimerta lähempää.

Sanoisin, että näille tyypeille, hemmoille ja juipeille paras vaihtoehto olisi pelata 11v11 vaiheeseen saakka ensisijaisesti oman kylän orkesterissa ja hakea jalkaa oven väliin siihen seudun ykkösnippuun YJ:llä tai  kaksoisedustuksella esim. kaksi treeniä viikossa ja soveltuvat pelit kovien jätkien kanssa.

Tästä on sekin hyvä puoli, että tällöin pienten seurojen toiminta ei kuole, mikä tekee hyvää koko seudun jalkapallolle.

Jos iso seura ei tällaista mallia tue, ao. seura on perseestä ja toimihenkilöt käristyvät tulisissa haudoissa helvetin kuudennella piirillä, jonne harhaoppiset Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lähetetään.

Periaatteessa samaa mieltä. Kaksoisedustuksissa on kuitenkin ongelmia esim priorisoinneissa. Pitäisi varmaan kirjallisesti sitouttaa vanhemman sovittuun eli esim käy harkoissa ja peleissä vaan jos riittävän kauan etukäteen ilmoittaa olevansa käytettävissä. Nämä kun on yleisesti ok lähinnä kahden kaupungin lapsille eli vuoroviikoin esim hki-tampere on tullut vastaan. Sitten tulee usein raha eteen eli ei olisikaan vanhemmille ok maksaa täyttä maksua jos lapsi ei käy peleissä jne. Mikä on sitten joukkueille isompi haaste jos hyväksytään poikkeuksia - siksi seura voi sanoa ettei poikkeuksia.

[turkistarhaaja]

Jos etäisyydet ovat järkevät niin sopiva malli voisi olla alkuun jotain yhteistreenejä, sitten mukaan muutamaan turnaukseen per vuosi (huuhkaja- ja helmariliiga esim) ja lopuksi 11v11 -vaiheessa sitten pysyvämpi siirto jos emoseurasta alkaa pelaajat käydä vähiin tai ei saa nippua kuin alimmalle tasolle?

[Nuorenanätti]

Tämä voi toimia (toimii) niin, että esim. pelaaja sopii käyvänsä puolet treeneistä ja maksaa puolikkaan kuukausimaksun. Sopiviin peleihin nimetään suhteessa treenimääriin. Silloin ollaan maksujen ja peliajan kanssa ikään kuin samalla viivalla täysiaikaisten pelaajien kanssa. Toimistomaksun maksaa siihen seuraan, missä enaisijaisesti treenaa tai sitten puolikkaan siitäkin. Oman seuran tapahtumat ovat ensisijainen prioriteetti, koska ei iso seura halua tappaa pientä sillä, että parhaat pelaajat viedään kentältä, kun olisi peli.

Tässä tulee nopsaa valmentaja, joka sanoo, että just nyt ja tänään pelaaja tarvitaan ison seuran peleihin, kun pelataan kovia jätkiä vastaan. Samaan aikaan olisi pienemmän seuran pelit.  Soppa on valmis. Yksi hyvin viattomalta tuntuva vaatimus kusee huolella koko tasapainon päälle. Vanhemmat ja lapset ajetaan pakkovalinnan eteen, pikkuseuran toiminta pukataan halveksuen nurin ja pahimmillaan seurojen yhteistyö pilataan vuosiksi.

Siinä vaiheessa ajetaan metsään, kun valmentaja alkaa ajatella lasten peleissä seuran ja joukkueen menestystä pelaajakehityksen ja lasten edun edelle.

Tämä homma vaatii siis seuroilta ja valmentajilta hyviä tasapainoilutaitoja, jotta toimii, mutta hyvillä ihmisillä tämä on erinomainen, kaikkia palveleva kuvio.

[Tino Asprilla]

No kuljettaminen ja harhautukset on vahvuus jota hiotaan paljon treeneissä ja vapaa-ajalla. Päätöksenteko work in progress. Mutta itse koen että tämän tyyliselle pelaajalle parempi vielä meillä jossa saa hyvin paljon 1to1 opastusta mitä tarvitsee.

Itse pohdin tossa iässä tota päätöksentekoa..etenkin jos pelikaverit ei ole samalla aaltopituudella. Voiko sitä nyt ihan älyttömästi edes kehittää vaikkapa pelin rytmittämisen tai syöttö/kuljetus -osalta?

Voisi kuvitella että parhaat haastajat ovat vain lapsena haastaneet niin puristi jalalla tilanteissa kun tilanteissa. Jos sitä taitoa on, niin kyllä sieltä väylät maalille alkaa hahmottumaan

 

[rivers]

Itse pohdin tossa iässä tota päätöksentekoa..etenkin jos pelikaverit ei ole samalla aaltopituudella. Voiko sitä nyt ihan älyttömästi edes kehittää vaikkapa pelin rytmittämisen tai syöttö/kuljetus -osalta?

Voisi kuvitella että parhaat haastajat ovat vain lapsena haastaneet niin puristi jalalla tilanteissa kun tilanteissa. Jos sitä taitoa on, niin kyllä sieltä väylät maalille alkaa hahmottumaan

 

Niin en osaa sanoa yleisesti ottaen, mutta näiden meidän parhaiden kanssa kyllä. Ovat kylläkin fiksuja esim. koulussa eli oppi tarttuu helposti. Paras siis on pelannut futista vasta 2v eikä mitään pallopelitaustaa, ei edes pihapelejä. Aivan puujalka kun aloitti, mutta kehittyy hurjaa vauhtia. Itseasiassa toinenkin näistä taitavimmista aloitti vasta 2,5v sitten mutta futisperheestä ja poikien kanssa painanut pihapelejä.

[ginikettu]

Tämä voi toimia (toimii) niin, että esim. pelaaja sopii käyvänsä puolet treeneistä ja maksaa puolikkaan kuukausimaksun. Sopiviin peleihin nimetään suhteessa treenimääriin. Silloin ollaan maksujen ja peliajan kanssa ikään kuin samalla viivalla täysiaikaisten pelaajien kanssa. Toimistomaksun maksaa siihen seuraan, missä enaisijaisesti treenaa tai sitten puolikkaan siitäkin. Oman seuran tapahtumat ovat ensisijainen prioriteetti, koska ei iso seura halua tappaa pientä sillä, että parhaat pelaajat viedään kentältä, kun olisi peli.

Puolet joukkuemaksusta ei oikein ole riittävästi. Mutta ennemmin täysi maksu ja riittävän ajoissa ilmoittautuu milloin on mukana. Sen verran paljon tuli jojoiltua, että ymmärrän hyvin miksi näitä ei kaikki seurat halua eikä etenkään alennuksia. Se on herkästi loputon suo, missä kaikki kokee ettei saada sitä mihin on oikeus.

[inclusionExclusion]

Lisäksi harjoittelua on liian vähän ja hyvin harjoittelevia pelaajia on liian vähän.

Kaikki muut selitykset ovat epäolennaisia.

Mikään juniorivalmennuksen ratkaisu millään tasolla, joka ei lisää hyvin ja riittävän paljon treenaavien pelaajien määrää, ei ole ratkaisu ja pelkästään itsensä pettämistä.

En ole sinänsä tuosta alkuosasta eri mieltä.

Enkä ole varma, pitääkö tuota loppuakaan ymmärtää ihan näin, mutta varmistetaanpa kuitenkin: pitääkö mun nyt potea huonoa omaatuntoa, jos järjestän kepeää harrasteluontoista pelailua porukalle, joka ei muuten harrastaisi jalkapalloa? Tässä jengissä ei varmasti treenata "riittävästi" ja sekin vähäinen on pelaamista 🤷‍♂️ Ne ainakin sanoo, että tää on just se mitä ne haluaa.

En tarkoita tällä mitenkään provosoida. Tää liittyy laajempaan pohdintaan siitä, millä motiiveilla lapset harrastaa / pitäisi harrastaa asioita ja paljonko eri instanssien tulee mahdollistaa muita pyrkimyksiä kuin maksimaaliseen kehittymiseen tähtäävää toimintaa. Ei mulla tähän mitään vastauksia ole ja kieltämättä edelleen se kavereiden kesken pelailu olisi osalle vaihtoehto, jos se vain koskaan toteutuisi.

Edit: en oo varma onko tämmöinen valmennusosio edes oikea paikka näille näkökulmille vai pitäiskö ajatella että täällä kehitetään huippuja, ja kerhokeskustelu sitten muualla.

[inclusionExclusion]

Harjoittelu on vaan huonoa -- pelkkää pelailua / pelkkiä drillejä / jotain siltä väliltä -- Laiska tempo, vähän laadukkaita toistoja, ei juuri opettamista, jnejne.

Osittain samaa mieltä, ja osittain tälle on syynsä. Erityisesti laiskatempoinen tekeminen missä tahansa muodossa (yleensä ne on jotain drillejä tai "teknikkkaharjoitteita" mutta toki periaatteessa mitä tahansa) on kohtuu yleistä. Semmoinen keskinkertainen läpsyttely ei kyllä kehitä mitään.

Toisalta tohon opettamisen mittakaavaan liittyen: jääkiekkopiireissä lienee aika laajasti omaksuttu ajatus, että jääaikaa on kroonisesti liian vähän ja siitä tulisi ottaa kaikki hyöty irti tekemisen merkeissä. Kovin mielellään ei pysäytetä toimintaa minuutin luennon takia. Lyhyemmätkin lisäohjeet olisivat mahdollisia, mutta kaikuisat ja muutenkin meluisat  jäähalliympäristöt asettavat tähän järjestelyistä riippuen omia haasteitaan. Olisi tavoiteltavaa, että hallissa ei jatkuvasti kuulu jonkun rastikoutsin huuto tai pillin vislaus ja pelaaja ehtisi välillä kokeilla itsekin suorituksia ilman valtaisaa aistiärsyketulvaa.

Toki et varmasti tarkoittanutkaan että koko ajan pitäisi olla neuvomassa, vaan jotain sopivaa keskitietä.

Koutsit yrittää myös antaa ohjeita pukuhuoneissa, mutta mun tuntuma on kyllä, että ihan häviävän pieni osuus pelaajista muistaa enää puoli tuntia myöhemmin mitään drillin "ydinkohtia" tai "laatutekijöitä". Eli kyllä ne tulisi vähintään vielä kerrata siellä jäälläkin jos halutaan, että ne on pelaajalla aktiivisesti mielessä.

Edit: lisätään tähän vielä, että tässä mielessä futiskentät on monesti vähän miellyttävämpi ympäristö toimia, kun ei niin usein tarvi karjua hirveän kakofonian yli.