Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Tino Asprilla]

Otsikko keskustelussa on ehkä siihen malliin muotoiltu että se ohjaa keskustelijoita pohtimaan niitä seikkoja jotka nostaa suomalaisen juniorin/junioritoiminnan tasoa.

Eihän pelailussa ja "kerhotoiminnassa" ole mitään vikaa. Seuran kai sitä pitäisikin linjata mikä on minkäkin joukkueen ydinajatus.

[inclusionExclusion]

Otsikko keskustelussa on ehkä siihen malliin muotoiltu että se ohjaa keskustelijoita pohtimaan niitä seikkoja jotka nostaa suomalaisen juniorin/junioritoiminnan tasoa.

No joo kieltämättä mulla on taipumus lukea nää koko lailla holistisesti ja myös ajatella, että tää koskisi ihan kaikkea toimintaa. Näen itse, että myös sillä ihan alimman tason pelailulla on tärkeä roolinsa lajikulttuurissa, sen kehittymisessä ja harrastajamäärän kasvussa / pysymisessä hyvällä tasolla.

Mutta joo kieltämättä otsikon voi tulkita myös niin, että halutaan jämeryyttä nimenomaan ylimpiin kerroksiin.

[Valonheitin]

No joo kieltämättä mulla on taipumus lukea nää koko lailla holistisesti ja myös ajatella, että tää koskisi ihan kaikkea toimintaa. Näen itse, että myös sillä ihan alimman tason pelailulla on tärkeä roolinsa lajikulttuurissa, sen kehittymisessä ja harrastajamäärän kasvussa / pysymisessä hyvällä tasolla.

Mutta joo kieltämättä otsikon voi tulkita myös niin, että halutaan jämeryyttä nimenomaan ylimpiin kerroksiin.

Tästä massasta tulee (toivottavasti) ne tulevaisuuden aktiiviset seuratoimijat, tuomarit, valmentajat jne. ja lisäksi tämä luo seurahenkeä, mikä meillä Suomessa on esim. Ruotsiin verrattuna todella heikkoa. Eli koko palettia tarvitaan futiksen kehittämiseksi Suomessa.

[turkistarhaaja]

Valitettavasti siellä alimmalla tasolla on myös lapsia jotka on selkeästi pakotettu mukaan, koska pitää olla joku harrastus ja jalkapallo mielletään helpoksi lajiksi. Näiden kanssa en oikein vapaaehtoispohjalta jaksaisi koska kyse on enemmän iltahoidosta kuin valmentamisesta.

[inclusionExclusion]

Valitettavasti siellä alimmalla tasolla on myös lapsia jotka on selkeästi pakotettu mukaan, koska pitää olla joku harrastus ja jalkapallo mielletään helpoksi lajiksi. Näiden kanssa en oikein vapaaehtoispohjalta jaksaisi koska kyse on enemmän iltahoidosta kuin valmentamisesta.

Tää pitää varmasti nuoremmassa päässä (ehkä noin alle 10v) jossain määrin paikkansa. Toivottavasti sekä lapsille kuitenkin kehittyy hiljalleen rohkeutta että vanhemmille pelisilmää, että myöhemmin ollaan jo vähän tietoisia mikä kiinnostaa ja mikä ei. Harrastusvalikoima sitten tämän mukaan. Ei se toki niin mene että se periaatteessa kiinnostunut 12v olisi aina riemusta kiljuen mukana, mutta ei ne enää niin usein täysin ilman omaa tahtoa mukaan ilmesty.

[Kruydenhuys]

Joku aika sitten Urheilulehdessä oli juttu biologisesta iästä. Itse teksti oli lähinnä Ronaldon biologisesta iästä, mutta oli siinä lyhyesti konkreettistakin asiaa. Jutussa mainittiin irlantilainen tutkimus 12-vuotiaista poikajalkapalloilijoista, josta keskeisimmät asiat olivat:
 - Osa pelaajista on biologiselta iältään 15-vuotiaita, osa 9-vuotiaita.
 - Varhaiset kehittyjät ovat yliedustettuina joukkueissa ja erityisesti pelipaikoilla joissa ollaan tekemisissä maalinteon kanssa, eli maalivahteina, puolustajina ja hyökkääjinä.

Jos miettii tilannetta Suomessa, niin tuollaisellehan se näyttää täälläkin ainakin omaan silmään. Mutta hukataanko tässä kuinka paljon lahjakkuuksia? Ammattivalmentaja keskittyy ykkösjoukkueen ykköspeliryhmään, joka on täynnä varhaisia kehittyjiä, joiden menestys perustuu pitkälti fysiikkaan. Jo ykkösjoukkueen kakkospeliryhmä jää useissa isoissakin seuroissa isävalmentajien hoitoon kun ammattivalmentaja keskittyy harjoituksissakin ykköseen. Näettekö ongelmaa, että hitaammin kehittyviin ei panosteta ja eivät saavuta potentiaaliaan, tai jopa lopettavat jossain välissä kun eivät pääse edes pelaamaan? Monelle varhaiselle kehittyjälle tullee seinä vastaan kun 14-16 vuotiaana kaverit ovatkin yhtä isoja ja itse ei enää kasva ja toiset ottaakin vielä 10cm lisää pituutta. Ja voisin kuvitella että näitäkin lopettaa, kun eivät enää pärjääkään samoilla keinoilla kuin ennen.

[Nigel Kugelschfeir]

Mitä noille sitten pitäisi tehdä? Kun toimitaan ikäluokittain niin jossainhan niiden aiemmin kehittyneidenkin pitää pelata. Biologista ikää ei taida muutenkaan saada selville kuin labrassa ja aika harva siihen rupeaa ettei valkuillakaan ole keinoja asiaa arvioida.

[Kruydenhuys]

Mitä noille sitten pitäisi tehdä? Kun toimitaan ikäluokittain niin jossainhan niiden aiemmin kehittyneidenkin pitää pelata. Biologista ikää ei taida muutenkaan saada selville kuin labrassa ja aika harva siihen rupeaa ettei valkuillakaan ole keinoja asiaa arvioida.

En ole varhaisia kehittyjiä ajamassa pois, vaan peräänkuulutan sitä, että vähintä mitä pitäisi tehdä olisi se, että ammattivalmentaja keskittyisi myös hitaammin kehittyviin ja antaisi siten edes mahdollisuuden saavuttaa potentiaalinsa. Nyt monessa paikassa hitaammin kasvavat ei pääse edes pelaamaan teini-ikäisinä kun pelaaja on valmentajan mielestä niin pieni. Ei auta vaikka koittaa kysyä, että mites toi Messi sitten.

Eikä biologiseen ikään mitään testejä tarvita. Jos lapsen isä on 175cm ja äiti 160cm ja poika 12-vuotiaana joukkueensa pisimpiä, niin on aika helppo päätellä ettei pojasta kuitenkaan tule kovin pitkää. Ja jos isä on 200cm ja äiti 180cm, niin todennakoisesti pojastakin tulee aikanaan parimetrinen vaikka ei olisi lapsena joukkueen pisimpiä.

[BenArfa]

Mitä noille sitten pitäisi tehdä? Kun toimitaan ikäluokittain niin jossainhan niiden aiemmin kehittyneidenkin pitää pelata. Biologista ikää ei taida muutenkaan saada selville kuin labrassa ja aika harva siihen rupeaa ettei valkuillakaan ole keinoja asiaa arvioida.

Ainakin aluksi pitäisi luopua liian aikaisin tehdyistä kiinteistä tasoryhmistä, joissa jo pahimmillaan 7-8 vanhojen kohdalla päätetään aikuisten ammattilaisten toimesta, ketkä saavat laadukasta valmennusta, enemmän pelejä ja parempia pelejä.

Tasokas ja tasalaatuinen valmennus pitäisi pystyä takaamaan mahdollisimman monelle ainakin sinne 11-12 ikävuoteen asti. Sen jälkeenkin tasoryhmistä pitäisi tehdä todella joustavia ja samalla pyrittävä varmistamaan myös alempien tasojen joukkueelle riittävän laadukas toiminta sekä riittävästi pelejä.

[Nils Höger]

Ainakin aluksi pitäisi luopua liian aikaisin tehdyistä kiinteistä tasoryhmistä, joissa jo pahimmillaan 7-8 vanhojen kohdalla päätetään aikuisten ammattilaisten toimesta, ketkä saavat laadukasta valmennusta, enemmän pelejä ja parempia pelejä.

Tasokas ja tasalaatuinen valmennus pitäisi pystyä takaamaan mahdollisimman monelle ainakin sinne 11-12 ikävuoteen asti. Sen jälkeenkin tasoryhmistä pitäisi tehdä todella joustavia ja samalla pyrittävä varmistamaan myös alempien tasojen joukkueelle riittävän laadukas toiminta sekä riittävästi pelejä.

Tämä on niin hyvä idea etten ymmärrä miksei näin toimita! Osaako joku kertoa rautalangasta vääntäen?

[lilacs]

Tämä on niin hyvä idea etten ymmärrä miksei näin toimita! Osaako joku kertoa rautalangasta vääntäen?

Koska se on joillekin tärkeä voittaa turnauksia heti sieltä 7-vuotiaasta alkaen

[kilon_paino]

Tämä on niin hyvä idea etten ymmärrä miksei näin toimita! Osaako joku kertoa rautalangasta vääntäen?

Valmentajien ja vanhempien kunnianhimo sekä ego tulevat väliin, valkut haluaa voittaa tosi tärkeitä 8v8-pelejä ja vanhemmat ei hyväksy, että rikuliisa siirretään sinne paskojen ryhmään.

[Jääpoiju]

Valmentajien ja vanhempien kunnianhimo sekä ego tulevat väliin, valkut haluaa voittaa tosi tärkeitä 8v8-pelejä ja vanhemmat ei hyväksy, että rikuliisa siirretään sinne paskojen ryhmään.

Ja toisaalta aamos ei voi pelata ylemmällä tasolla ettei peli mene sekaisin, eihän se siellä osaa.

Olisiko valmennettavuus, treenien yrkkä, taidot ja treeneihin osallistuminen sellainen paletti,  jolla voisi kokeilla aina missä pelaa?

Olen huomannut, että jotkut joukkueet ilmoittaa piirisarjaan koko ikäryhmän rosterin eri tasojen eri joukkueisiin, ja dynaamisesti (?) kasaavat kuhunkin peliin sopivan jengin.

Joskus pentti pelaa kolmostasoa, joskus nelosta joskus kakkosta.

Vaatii kyllä varmasti kovaa excelöintiä ettei rikota sääntöjä ja että pääsee pelaamaan järkevissä peleissä.

[Kossi Agassa]

Tämä on niin hyvä idea etten ymmärrä miksei näin toimita! Osaako joku kertoa rautalangasta vääntäen?

Palloliiton valmentajakoulutuksissakin painotetaan, että valmentajana et voi tietää, että kenestä tulee se huippupelaaja. Silti lähes kaikki isot seurat ilmeisesti luulevat silti tietävänsä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_alle_21-vuotiaiden_jalkapallomaajoukkue
Kun katsoo näitä U21-kisajoukkueen pelaajiakin, niin ei yhtään pelaajaa vuoden kolmena viimesenä kuukautena ja alkuvuosi painottuu. Olen tämän joskus ennenkin sanonut, mutta Santeri Väänänen saa kiitellä tuuriaan. Ei varmaankaan pelaisi Rosenborgissa, jos olisi syntynyt päivää aiemmin.

Valmentajien ja vanhempien kunnianhimo sekä ego tulevat väliin, valkut haluaa voittaa tosi tärkeitä 8v8-pelejä ja vanhemmat ei hyväksy, että rikuliisa siirretään sinne paskojen ryhmään.

Tämä. Monelle vanhemmalle se on rangaistus, jos lapsi käy pelaamassa alemmassa peliryhmässä. Asiaa ajatellaan niin, että se alempi on kuin joku farmiin lähettäminen änärissä, vaikka peliryhmät eri tasoilla pitäisi olla vain valmennuksen työkalu.

[Gambinamiäs]

Olisiko valmennettavuus, treenien yrkkä, taidot ja treeneihin osallistuminen sellainen paletti,  jolla voisi kokeilla aina missä pelaa?

Olen huomannut, että jotkut joukkueet ilmoittaa piirisarjaan koko ikäryhmän rosterin eri tasojen eri joukkueisiin, ja dynaamisesti (?) kasaavat kuhunkin peliin sopivan jengin.

Joskus pentti pelaa kolmostasoa, joskus nelosta joskus kakkosta.

Vaatii kyllä varmasti kovaa excelöintiä ettei rikota sääntöjä ja että pääsee pelaamaan järkevissä peleissä.

Näin meillä ja kyllä, vaatii excelöinti, varsinkin jos haluaa noudattaa palloliiton vain kolme pelaajaa, jotka pelanneet edellisen elin ylemmällä tasolla-sääntöä. Tosin me nyt ollaankin enemmän harrastetason seura, vaikka ns kilpa-jengi pelaakin ykköstä ja turnaukset tasolla kilpa, mutta akatemiat ja piirisarjan kilpa-tason jengit yleensä meidät voittaakin

[turkistarhaaja]

Jälleen kun europelit alkavat ollaan saman ongelman äärellä eli pelikovuus ei riitä ja meidän puolustajamme eivät osaa puolustaa perustilanteita eli keskityspalloja tai tilanteenvaihtoja.

Aika paljon olen tässä vuosien saatossa nähnyt pienemmän pään (alle 12-vuotiaat) pelejä ja omina havaintoina, että etenkin 8v8-vaiheeseen tultaessa sellaiseen pystysuunnan hörsköttämiseen ei oikein enää kannusteta vaan aika opittuja pelimalleja ja liian safetya pelaamista alkaa näkymään mielestäni liian usein ja liian aikaisin. Onhan se toki valmentajana usein turhauttavaa, kun esimerkiksi toppari kuljettaa päin lihamuuria ja vastustaja kuittaa siitä maalin mutta helpoin tapa lisätä tempoa ja tilanteenvaihtoja olisi kuitenkin kannustaa edelleen 8v8-vaiheessa pystysuunnan pelaamiseen joko kuljettamalla tai syöttämällä sen sijaan että aletaan siirtämään palloa safetysti sivuttaissuunnassa ja pelkäämään menetyksiä. On aika hälyttävää että meillä on ihan junnumaju-tasolla "lupaavia" puolustajia jotka eivät osaa puolustaa kovin hyvin. Tuo myös vaikeuttaa hyökkääjien läpilyöntiä koska he eivät saa riittävää vastetta junnupeleissä.

[Fillarikommari]

Ainakin aluksi pitäisi luopua liian aikaisin tehdyistä kiinteistä tasoryhmistä, joissa jo pahimmillaan 7-8 vanhojen kohdalla päätetään aikuisten ammattilaisten toimesta, ketkä saavat laadukasta valmennusta, enemmän pelejä ja parempia pelejä.

Tasokas ja tasalaatuinen valmennus pitäisi pystyä takaamaan mahdollisimman monelle ainakin sinne 11-12 ikävuoteen asti. Sen jälkeenkin tasoryhmistä pitäisi tehdä todella joustavia ja samalla pyrittävä varmistamaan myös alempien tasojen joukkueelle riittävän laadukas toiminta sekä riittävästi pelejä.

Kiinteitä tasoryhmiä ei ole juuri missään, koska lähes joka seurassa on tilanne, että kaikki vähänkään ykköstason pelaajilta vaikuttavat otetaan kilparyhmiin. Oikeasti Suomessa ei ole ongelmaa, että motivoituneet ja fyysisesti vähintään riittävän kykenevät jäisi huomiotta. Sitä kyllä riittää, että pelaajilla ja vanhemmilla ei ole edes alustavaa käsitystä, mitä urheileminen tarkoittaa. Käydään kolme kertaa viikossa harkoissa höntsäämässä ja luullaan että se riittää. Harjoituksissa keskittyneesti ja kovaa harjoittelevia sekä omalla ajalla palloa pelaavia lapsia on mitättömän vähän. Vielä kun yhtälöön lisätään liikunnallinen arki vauvavuosista lähtien, niin tällaisten lasten määrä on äärimmäisen vähäinen.

Valmennuksen laatu on toinen asia ja oikea ongelma. Hyvää valmennusta ei meinata saada aikaiseksi ykköstason ryhmiinkään, joten ei ole ihme, että hyviä valmentajia ei riitä valmentamaan ryhmiä, joissa viikon ainoat juoksuaskelia muistuttavat otetaan jalkapalloharjoituksissa ja joissa kavereiden kanssa sekoileminen on pelien voittamista tärkeämpää.

[BenArfa]

Kiinteitä tasoryhmiä ei ole juuri missään, koska lähes joka seurassa on tilanne, että kaikki vähänkään ykköstason pelaajilta vaikuttavat otetaan kilparyhmiin. Oikeasti Suomessa ei ole ongelmaa, että motivoituneet ja fyysisesti vähintään riittävän kykenevät jäisi huomiotta.

Tuossa se ongelma juuri kiteytyy. Ne loppuvuoden (marras-/joulukuun) innokkaat lapset eivät vielä 7- 10 vanhoina vaikuta ykköstason pelaajilta, koska ovat siinä vaiheessa selkeästi jäljessä niin fyysisessä kuin henkisessä kehityksessä alkuvuoden lapsia.

Samaa mieltä olen siinä, että fyysisesti riittävän kyvykkäät saavat joka paikassa huomiota. Kaikki motivoituneet eivät saa.

Sitten antamalla näille aikaisin kehittyneille parempaa valmennusta, vaativampaa harjoittelua, kovempia pelejä ja jopa enemmän pelejä, taataan se, että myöhemmin kehittyvät pysyvät ikuisesti takamatkalla. Toki poikkeuksia aina löytyy, mutta jo katsomalla vaikka nuorisomaajoukkueiden pelaajien syntymäaikaa, on aika helppo nähdä yhteys sille, että varhaista kehittymistä luullaan todella usein lahjakkuudeksi. Vastaavasti myöhemmin kehittyvien lasten tulkitaan usein olevan vähemmän lahjakkaita tai huonosti motivoituneita.

[Kossi Agassa]

Kiinteitä tasoryhmiä ei ole juuri missään, koska lähes joka seurassa on tilanne, että kaikki vähänkään ykköstason pelaajilta vaikuttavat otetaan kilparyhmiin. Oikeasti Suomessa ei ole ongelmaa, että motivoituneet ja fyysisesti vähintään riittävän kykenevät jäisi huomiotta.

Varmaan kaikki ykköstason pelaajilta vaikuttavat otetaan kilparyhmiin, mutta se loppuvuodesta syntynyt 7-8v ei monesti vaikuta vielä siinä vaiheessa ykköstason pelaajalta.

Ja seurauksena:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_alle_21-vuotiaiden_jalkapallomaajoukkue
Kun katsoo näitä U21-kisajoukkueen pelaajiakin, niin ei yhtään pelaajaa vuoden kolmena viimesenä kuukautena ja alkuvuosi painottuu. Olen tämän joskus ennenkin sanonut, mutta Santeri Väänänen saa kiitellä tuuriaan. Ei varmaankaan pelaisi Rosenborgissa, jos olisi syntynyt päivää aiemmin.

[Fillarikommari]

Sama ongelma on kaikkialla, tässä suomalainen jalkapallo ei erotu epäedukseen. Suomi on kuitenkin loppuvuonna syntyneille siinä mielessä parhaita maita pelata "ykköstasolla", että ykköstasolle pääseminen on helppoa. Minä en oikein jaksa näitä juttuja, että koska Pena 9v on loppuvuonna syntynyt niin häneltä ei voi odottaa samanlaista henkistä kypsyyttä. Joo, ei sitten ehkä, mitä se henkinen kypsyys sitten tarkoittaakaan, mutta jos 9-vuotiaan vanhempi on sitä mieltä, että lapsen pitäisi pelata ykkösjoukkueessa, niin sitten olisi syytä sopia kotona että nyt aletaan harjoitella hyvin. Lapsiltahan ei nykyään vaadita yhtään mitään. Joka tapauksessa erottuu edukseen ne yksilöt, joilta pystyy vanhempien hyvän asenteen (ja sitä myöten lapsen hyvän asenteen) takia vaatimaan. Kaikki jotka harjoittelevat hyvin ja jalat ei roiku väärinpäin perseestä, päätyvät pelaamaan ihan hyvissä jengeissä, jos sellaisia on lähellä. Junnumajut sitten erikseen.

Edit: Fyysisesti riittävän kyvykkäillä tarkoitin lapsia, jotka ovat liikkuneet edes jonkin verran. Suomessa lapset liikkuvat aivan tolkuttoman vähän. Paljon liikkuvia on harvassa ja kyllä ne erottuu. Voitte (lähes) kaikki oman lapsenne kurjan heikosta joukkueesta ja harjoitusryhmästä katsoa peiliin ja miettiä, kuinka paljon tuli ulkoiltua, pyöräiltyä, juostua, kiipeiltyä, leikittyä ja pelattua lapsen kanssa kun tämä oli pieni (ja vähän isompi). Jos kuulut siihen äärimmäisen harvalukuiseen joukkoon, joka on liikkunut lapsensa kanssa paljon, niin mitä luultavammin lapsi on päässyt hyvään valmennukseen jos vain halua on ollut.

[Ganea]

Hyvää keskustelua täällä, mutta jotenkin on kadotettu ydin. Ydin on kulttuurissa. Urheilusanomissa oli joku vuosi sitten hyvä artikkeli Kosovon albaanipakolaisista, joita tuli Suomeen 1990-luvulla jotain 6000. Tuosta populaatiosta on tullut aivan helvetisti futaajia verrattuna kantaväestöön.

Innostakaa lajiin ja opettakaa perustaidot. Ei kai se niin kummallisempaa pitäis olla?

[Hegetsu]

Vähän samaa mieltä kuin fillarikommari eli jos fysiikka ja motivaatio on kunnossa sekä omaa kyvyn seurata ohjeita niin pitäisi pystyä nousemaan kilparyhmään (kilparyhmä ehkä vähän väljemmässä kontekstissa eli ainakin kokeilemaan ykköstä hissiryhmässä). Valitettavasti joskus tulee sitten tällaista itseään toteuttavaa kehää missä "kilparyhmä on parempi kuin haaste ja sen perusteella kilparyhmällä on vaikka muutama lisätreeni verrattuna haasteeseen" eli hämärtyy se minkä takia kilparyhmä (paremman valmentajan lisäksi) vaikuttaa paremmalta kuin vaikka haaste ja nousu kilparyhmään tulee vaikeaksi jos itse treenaat hieman heikomman valmentajan kanssa muutaman tunnin vähemmän kuin siinä ryhmässä mitä tavoittelet jossain ikävaiheessa 7-10.

Haasteet korostuu jos "kilparyhmä" on tiivis ja stabiili missä pelaajat eivät juurikaan vaihdu (koska ylimääräisen treenin ovat hieman parempia) ja jos valmentajakin on mukavuudenhaluinen ja vastakkainasettelua välttelevä ja ei mielellään haasta status-quota. Tällöin ollaan helposti tilanteessa missä "kilparyhmä" on pelaajien vanhempien oma tiivis ryhmä johon ei ulkopuolisia haluta varsinkin jos menestys on ihan ok tasolla. Jos seurassa on pelinumeroita jaettu mukaan tulo järjestyksessä, niin joskus kannattaa vilkaista korostuuko pienten numeroiden määrä erityisesti kilparyhmissä ja miettiä voiko olla niin, että parhaat ja lahjakkaimmat pelaajat olivat heti joukkueen perustamisesta asti toiminnassa mukana?

[Jortsukka]

Helsinki Cup raportti lähinnä 8vs8&5vs5 vaiheita tuli katsottua. 11vs11 vaiheessa ei juuri hyviä joukkueita ollut joita katsoa. Toki myös nuoremmissa otos on pääosin vain pk-seudun joukkueista. Huomiot pelaamisesta/valmentamisesta:

1) Joukkueet pelaavat käytännössä koko pelin "samalla tavalla" riippumatta mikä on tulos-> valmentajilla ei ole kykyä muokata pelaamista
2) Pelaamisen voi jakaa pääosin kolmeen kategoriaan A) ei ole mitään ajatusta ja koitetaan roiskia vaan palloa aina johonkin B) Koitetaan pelata mutta tehdään se todella suljetulla mallilla C) koitetaan pelata jalkapalloa, mutta ei vain suljetuin mallein-> nämä kategoriat jakautui n. 60, 30, 10. 5vs5 vaiheessa vaikeampi toki arvioida ja sen pitääkin olla luomumpaa
3) Valmentajat voi jakaa pääosin kahteen kategoriaan A) olen paikalla koska muut ei tätä tee B) olen paikalla voittamassa pelejä, varauksin C) olen paikalla kehittämässä pelaajia-> nämä jakautui n.50, 45, 5. Tulkinnan tein palautteen annosta kentälle tai sen puuttumisesta, joten tietenkin täysin subjektiivinen mielipide
4) Jos otetaan top-16 joukkueet vaikka U10 ja U11 sarjoista niin pelaajilla ei pääosin urheilullisia puutteita, pelaajien puutteet pääosin tekniikassa, isosta pelikäsityksessä ja nopeudessa(toiminnot ovat fyysisesti tai pelitoimintoina hitaita)
5) Parhaat U10 ja U11 jengit ovat KV-tasoa joissain asioissa, mutta puutteita on jo nyt pääosalla pelaajista selvästi, jopa niillä parhailla.
6) Valmentajat eivät puutu/osaa puuttua joukkueiden/pelaajien huonoihin ratkaisuihin-> peliä ei osata muokata kesken pelin tukemaan pelaajakehitystä/pelin kehittymistä
7) Yleisö osasi pääosin käyttäytyä hyvin näissä ikäluokissa, mutta melkein joka pelissä löytyy vanhempia joiden olisi parempi pitää suu täysin kiinni tai jäädä kotiin
8 ) Valmentajien palautteenanto on pääosin tasoa "Hyvä, hyvä" tai "älä tee noin". Positiivista vahvistamista kertoen tarkka toiminto tai korjaavaa oikeanlaista palautetta tapahtuu tosi vähän
9) Parhaissa peleissä oli hyvä tempo, jos kentän koko oli mitoitettu fiksusti suhteessa pelaajien kokoon ja pelaajamäärään-> tärkeä olisi huomioida arjessakin kun pelataan pelejä viikoittain että kenttäkoko tukee tätä
10) Jos mennään vähänkin alle ns. ihan parhaat joukkueet pelaajien taso romahtaa keskimäärin-> yksittäisiä hyviä pelaajia löytyy mutta todella vähän ja näissä joukkueissa valmentamisen sekä pelin taso myös korreloi vahvasti tätä

Mitä tämä sitten pitäisi tarkoittaa seuratasolla, noh mikään ei varmasti keskimäärin muutu ja ei nyt yksittäisen tapahtuman takia pitäisi, mutta omat "miten kehittää seuraa":

- Edelleen valmentajien koulutusta pitäisi paljon nostaa ja varsinkin seuroihin pitäisi saada ihmisiä jotka osaavat ymmärtää näitä ongelmia ja uskaltavat niihin puuttua
- Pelaajien pallon kanssa toimimista pitäisi edelleen korostaa, sekä toistoja harjoituksissa pienestä pitäen, että omalla ajalla
- Mitä asioita harjoitella missäkin vaiheessa-> monella seuralla ei selkeää kuvaa esim. ensin pitää osata kuljettaa palloa monipuolisesti ennen kuin voit laadukkaasti ohittaa, syöttää tai laukoa
- Miten saamme tempoa lisää harjoituksiin? Pelaajamäärät, harjoitteet, kentän koko, palloa peliin, valmentajan kannustaminen, jne.
- Miten harjoitteet tukevat tekniikan lisäksi ymmärrystä pelistä-> Drillit missä tapahtuu havainnointia siinä vaiheessa kun voidaan olettaa että tekniikka alkaa olemaan riittävällä tasolla
- Miten valmentajat keskittyisivät rakentamaan pelaamista ja pelaajien kehitystä eivätkä tavoittelemaan nopeita tuloksia-> esim. pelitapa tukisi pelaajakehitystä, pelaajien henkilökohtaisia päätöksiä eikä vain tuloksen hakemista(pyrimme avaamaan tilanteenmukaisesti pääosin lyhyellä ja etenemään pelin vaatimalla tavalla kontrolloidusti)

[Mikaeli]

Sama ongelma on kaikkialla, tässä suomalainen jalkapallo ei erotu epäedukseen. Suomi on kuitenkin loppuvuonna syntyneille siinä mielessä parhaita maita pelata "ykköstasolla", että ykköstasolle pääseminen on helppoa.

Tämä ongelma tosiaan koskee lähinnä Klubin, Hongan ja RCDE:n ykkösjengejä tietyissä ikäluokissa. Kaikissa muissa jengeissä hyvä "vuotta nuorempi" tosiaan pelaa ykkösjengissä. Toki tämä sitten repeää, kun murrosikä alkaa, mutta siinä vaiheessa taidot on sen verran hyvät, että voi pelata vähintään divaria. Toki siihen pitää lapsen treenata enemmän kuin alkuvuonna syntyneiden, mutta niinhän joutuu joka tapauksessa tekemään, jos haluaa futiksessa pärjätä.

[Gullit88]

Helsinki Cup raportti lähinnä 8vs8&5vs5 vaiheita tuli katsottua. 11vs11 vaiheessa ei juuri hyviä joukkueita ollut joita katsoa. Toki myös nuoremmissa otos on pääosin vain pk-seudun joukkueista. Huomiot pelaamisesta/valmentamisesta:

1) Joukkueet pelaavat käytännössä koko pelin "samalla tavalla" riippumatta mikä on tulos-> valmentajilla ei ole kykyä muokata pelaamista
2) Pelaamisen voi jakaa pääosin kolmeen kategoriaan A) ei ole mitään ajatusta ja koitetaan roiskia vaan palloa aina johonkin B) Koitetaan pelata mutta tehdään se todella suljetulla mallilla C) koitetaan pelata jalkapalloa, mutta ei vain suljetuin mallein-> nämä kategoriat jakautui n. 60, 30, 10.

Kaikki taas erinomaisia havaintoja. Tarkoittaako suljettu malli pelaamisessa ennalta sovittuja kuvioita, täysin staattisia pelipaikkoja, vai mitä?