Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Nigel Kugelschfeir]

Harrastepuolesta on sanottu jo mutta sinne on todella vaikea saada järkevää vetäjää. Koulutetut valmentajat ei ole kiinnostuneita ja sitten joku setä tai jonkun iskä ei saa pidettyä hommaa kasassa.

Tässä kun painii tytöissä yli 30 pelaajan ryhmän kanssa josta iso osa on harrastetasoa ja taas pieni osa pelaa kilpapelejä, niin en tiiä. Vähän on haastavaa suunnitella toimintaa. Olisi kaikille järkevämpää jos olisi selkeästi harraste ja kilpapuoli. Nyt kärsii hieman kummatkin.

Meillä on mietitty että ns kilparyhmä menisi poikien kanssa treenaamaan.

[erno]

No harrastepuolelle on vaikea saada vetäjää ennenkaikkea tilanteissa, joissa tuo harrastepuoli tai "harrastepuoli" tarkoittaa sitä, että joudut sitomaan siihen hommaan esim. huhti-kesäkuussa ja elo-lokakuussa käytännössä kaikki illat arkena ja viikonloppuna iltojen lisäksi aamut ja aamupäivät. Mikä siis tarkoittaa vaikkapa pk-seudulla about kaikkia seuroja poislukien Tikka ja Meltsi. Ja jossa oletetaan että harrastepuoli vetää samaa ohjelmaa ku akatemia.

[Nipale]

.. Lisäksi tällaiseen harrastehöntsään voisi ihan hyvin sisällyttää ainakin 3 eri ikäluokkaa ja sukupuolta.

[erno]

.. Lisäksi tällaiseen harrastehöntsään voisi ihan hyvin sisällyttää ainakin 3 eri ikäluokkaa ja sukupuolta.

No mä olen tästä taas täysin erimieltä. Jos me katsotaan mitä on kilpajalkapallo ja mitkä on kilpajalkapallon vaatimukset, niin about 97.5% suomalaisista juniorijalkapalloilijoista ei ole kilpajalkapalloilijoita. Ihan riiippumatta siitä miten homma organisoidaan niin ryhmäkoot pitäisi kuitenkin pitää kompakteina ja hallittavina ja sellaisina että pelipäivinä pelaillaan suunnilleen samojen pelureiden kanssa joiden kanssa harrastetaan.

[Nipale]

No mä olen tästä taas täysin erimieltä. Jos me katsotaan mitä on kilpajalkapallo ja mitkä on kilpajalkapallon vaatimukset, niin about 97.5% suomalaisista juniorijalkapalloilijoista ei ole kilpajalkapalloilijoita. Ihan riiippumatta siitä miten homma organisoidaan niin ryhmäkoot pitäisi kuitenkin pitää kompakteina ja hallittavina ja sellaisina että pelipäivinä pelaillaan suunnilleen samojen pelureiden kanssa joiden kanssa harrastetaan.

Tottakai.. Lähinnä mietin tapauksia joissa ryhmää ei saada riittävän suureksi tai ei löydy vetäjiä.

[törömömmö]

No mä olen tästä taas täysin erimieltä. Jos me katsotaan mitä on kilpajalkapallo ja mitkä on kilpajalkapallon vaatimukset, niin about 97.5% suomalaisista juniorijalkapalloilijoista ei ole kilpajalkapalloilijoita.

Onko se kilpajalkapalloa, jos alimmalla tasolla pelaajilla on kivaa, pelien tulokset merkitään pöytäkirjaan ja voittaminen on kivempaa kuin häviäminen? Itse näkisin, että on, mutta ei tuo vaadi kolmea treenikertaa viikossa. Vai puhutko nyt ammattilaisuusesta tai siihen pyrkimisestä?

[erno]

Niin, asoita voi määrittää erilaisilla tavoilla. Mun nähdäkseni kilpaurheilun ja harrasteurheilun välisen eron voi määrittää muutamalla erilaisella tavalla.

Ensimmäinen on se, että kilpaurheilussa harjoitellaan määrätietoisesti jotain tavoitetta kohti, joka on yleisesti jonkun tapahtuman voittaminen tai siinä pärjääminen tai oman kehitystason maksimointi. Siinä missä harrasteurheilussa taas tärkeintä on se urheilu itsessään ja siihen voi sisältyä voittamisen ja häviämisen kokemuksia, sekä myös kilpailuihin osallistumista. Mutta jos teet tuota niin, että käyt kerran-pari viikkoon jossain ohjatussa harjoituksessa, etkä varsinaisesti tavoittele mitään tai tee oikeasti millään tasolla töitä niiden tavoitteiden eteen tai niitä tavoitteita ei ole, niin se on harrastus.

Toinen on se, että kilpaurheilu on jatkuvaa tasapainottelua terveyttä edistävän ja terveyttä romuttavan  toiminnan välillä. Harrasteurheilu puolestaan on käytännössä pelkästään terveyttä edistävää toimintaa. Harrasteurheilussa voi siitä huolimatta tulla loukkaantumisia, koska elämä on, mutta ymmärrät varmaan eron.

[törömömmö]

Hyvä jako, jonka mukaisesti ostan esitetyn prosenttilukeman. Onko "junnuvalmennuksen ryhtiliikettä" järkeä suunnitella yhtenä monoliittina, vai käydäänkö tätä keskustelua vain toisen ryhmän näkökulmasta? Noilla ryhmillä on kuitenkin hyvin erilaiset tarpeet.

[Tino Asprilla]

No varmaan keskustelu täällä velloo enemmän sen kilpapelaamisen tasolla. Olen mielestäni osallistunut myös keskusteluihin harrastetoiminnasta tässä samassa ketjussa. Yleensä kai keskustelun aloittaja määrittää sen tason mistä puhutaan.

Mutta tottakai on tärkeää puhua molemmista. Keskustelun otsikointi viittaa varmaan heikkoon pelaajatuotantoon kv-tason vinkkelistä 

[siwunic]

Joukkueiden jakaminen erillisiin harraste- ja kilpajoukkueisiin nuorissa junioreissa toimii niin kauan kuin:
a) harrasteryhmään valitaan vain ne pelaajat, joilla ei lajin suhteen ole tavoitteita, vaan se on ainoastaan kiva harrastus ja tapa harrastaa liikuntaa.
b) seura hyväksyy ja ymmärtää sen, että samalla kun pelaajia "tiputetaan" harrastejoukkueeseen, putoaa myös pohja pyramiidimallista, jossa mahdollisimman montaa pelaajaa laadukkaasti kehittämällä saadaan sinne huipullekin lopulta enemmän pelaajia.

Nämä harrastejoukkueet ja -ryhmät ovat huippujuttuja niille lapsille ja nuorille, ketkä ainoastaan haluavat pitää lajin harrastuksena, mutta ei niistä sitten enää kilpajoukkueisiin nousta.

[erno]

Pyramidimallin toimivuudesta huippujalkapallo-kasvatukseen ei oo oikeastaan mitään näyttöjä.

[siwunic]

Pyramidimallin toimivuudesta huippujalkapallo-kasvatukseen ei oo oikeastaan mitään näyttöjä.

Väitän, että ei voi olla myöskään näkymättä, jos karrikoidusti jossain seurassa ikäluokan pelaajista puolet pistetään jo lapsivaiheessa harrastejoukkueisiin, joissa valmennus ei ole niin hyvää ja tavoitteellista.

[törömömmö]

Väitän, että ei voi olla myöskään näkymättä, jos karrikoidusti jossain seurassa ikäluokan pelaajista puolet pistetään jo lapsivaiheessa harrastejoukkueisiin, joissa valmennus ei ole niin hyvää ja tavoitteellista.

Kai se ajatus olisikin, että sinne ei "pistetä" ketään, vaan sinne mennään omasta tahdosta, ja kuka tahansa saa vapaasti valita kummassa ryhmässä on.

[erno]

Tuo on ajatuksena jotenkin hassu, koska tuolla tavallahan tälläkin hetkellä toimitaan ihan yksittäisiä poikkeusseuroja lukuunottamatta. Tai siis paljon enemmän kuin puolet, mutta silti.

[siwunic]

Kai se ajatus olisikin, että sinne ei "pistetä" ketään, vaan sinne mennään omasta tahdosta, ja kuka tahansa saa vapaasti valita kummassa ryhmässä on.

Näinhän sen pitäisi ollakin kuten tuossa aiemmassa viestissäni kirjoitin. Monesti vaan se reaalielämä on ihan muuta ja sinne harrastejoukkueeseen (tai haastejoukkueeseen) laitetaan myös lapsia, jotka haluaisivat olla tavoitteellisia, mutta taitotaso tai fyysinen koko ei ole vielä samalla tasolla kuin muilla.

[Hegetsu]

Pyramidimalli tai jokun mielestä suppilomallin (funnel) toimivuutta voi helposti miettiä kun katsoo palloliiton pelipassidatasta pelaajamäärän yleistä pudotusta vuodesta 2020-2025 esim. vuosina 2008-2010 syntyneiden osalta. Vuonna 2020 ko. vuosina syntyneitä pelaajia (pelipassilisia, sisältäen futsal) oli 28 393 ja nyt 14 776, poikien määrä on puolittunut noin 21 000 noin 10 000 pelaajaan. Jos uskotaan että lopettaneet on heikointa materiaali niin voidaan ajatella, että malli toimii hyvin mutta itse epäilen että lopettaneissa korostuu myös loppuvuodesta syntyneiden määrä (tämän olisi mielenkiintoista tietää todellisuudessa), ohjaaminen aikaiseen lajinvalintaan yms. vaikka sinänsä uskon top 10% ryhmässä lopettaneita olevan suhteellisen vähän muihin verrattuna.

Itse väittäisin, kuten viisaammat jo täällä todenneet, että iso ongelma meillä johtuu siitä että miellä ei ole riittävän hyviä haastejoukkueita joiden ansiosta saataisin kilpailua enemmän seurojen välille liigan ja ykkösen paikoista ja pidettyä kakkonen riittävän kovana sarjana ja erot sarjatasojen välillä pieninä. Samoin jos seuran sisällä ikäryhmän ykkös- ja kakkosjoukkueen tasoero venähtää yli useamman sarjatason niin ollaan tilanteessa että ykkösryhmän pelaajia ei kukaan oikein haasta seuran sisältä ja jos kolmosjoukkue on taas parin sarjatason päässä niin kukaan ei pysty haastamaan ketään vaan ollaan periaatteessa mukavassa status quo tilassa missä homma toimii kyllä hyvin mutta jos ollaan laiskoja niin mitään kehitystä ei tapahdu ja tällaisessa tilanteessa on helppo olla laiska.

Sinänsä tämä turhaa jorinaa kun ei ole oikein mitään ratkaisuja tarjota, koska helppo sanoa että pidetään yllä hyviä kakkosjengejä kuin tehdä niin.

[ginikettu]

Kai se ajatus olisikin, että sinne ei "pistetä" ketään, vaan sinne mennään omasta tahdosta, ja kuka tahansa saa vapaasti valita kummassa ryhmässä on.

Vähän ehkä aiheeseen sivuten. Klubin kaupunginosissa on joitain taitavampia ja parempia mitä haasteessa. Haasteeseen valituilla näyttää vaikuttavan jossain määrom motivaatio ja odotusarvo. Eli siellä on vähän ehkä pienempiä lapsia alussa ja tuo on varmaan hyvä tie tarjota useammalle mahdollisuutta kokeilla miten lähtee.

[Tino Asprilla]

Itse väittäisin, kuten viisaammat jo täällä todenneet, että iso ongelma meillä johtuu siitä että miellä ei ole riittävän hyviä haastejoukkueita joiden ansiosta saataisin kilpailua enemmän seurojen välille liigan ja ykkösen paikoista ja pidettyä kakkonen riittävän kovana sarjana ja erot sarjatasojen välillä pieninä. Samoin jos seuran sisällä ikäryhmän ykkös- ja kakkosjoukkueen tasoero venähtää yli useamman sarjatason niin ollaan tilanteessa että ykkösryhmän pelaajia ei kukaan oikein haasta seuran sisältä ja jos kolmosjoukkue on taas parin sarjatason päässä niin kukaan ei pysty haastamaan ketään vaan ollaan periaatteessa mukavassa status quo tilassa missä homma toimii kyllä hyvin mutta jos ollaan laiskoja niin mitään kehitystä ei tapahdu ja tällaisessa tilanteessa on helppo olla laiska.

Sinänsä tämä turhaa jorinaa kun ei ole oikein mitään ratkaisuja tarjota, koska helppo sanoa että pidetään yllä hyviä kakkosjengejä kuin tehdä niin.

Vastaan tähän omalla lainauksellani tältä aamulta:

Sori kun pomppaan hieman aiheesta, mutta en muista milloinka olemme keskustelleet täällä kilpailusta viimeksi.

Nyt kun nämä junnufutiksen kehityskohteet ovat taas pinnalla, niin pakko nostaa esiin tuo kilpailu/kilpailullisuus. Esimerkiksi meillä melkoisen isossa futiskaupungissa ei ole kilpailua pelipaikoista tai joukkuepaikoista oikeastaan ollenkaan. Edustamassani ikäluokassa on laadukkaasti ja tarpeeksi harjoittelevia lopulta äärimmäisen vähän vaikka pelaajamäärä on sinällään ihan ok. Mitään keinoja kilpailun edistämiseksi ei myöskään oikein ole, tai ne eivät ainakaan ole agendalla. Kaiken lisäksi moni valmentaja tuntuu pelkäävän joukkueesta "tiputuksia"/joukkuevaihtoja. Nämä vaihdokset eivät myöskään ole oikeastaan käytännössä mahdollisia, tai teknisesti ne ovat haastavia koska jokainen joukkue on omansa ja perheiden kulurakenteet kesken kauden menisi haastavaksi jos muutoksia pelaajistoon tulisi.

Ihan jokaisella kärkitasolla, kilvassa ja haasteessa on vapaamatkustajia jotka hetkellisen tasonsa vuoksi sinällään siihen ympäristöön kuuluvat, mutta kukaan ei haasta heitä. Tyytyväisyys tulee kehittymisen esteeksi. Lisäksi kun joukkueet ovat suhteellisen kiinteitä vuodesta toiseen, pelaajat kaverustuvat keskenään ja dynamiikat menee sellaiseksi ettei joku alempaa kehittyvä pelaaja edes halua siirtyä ylemmäksi koska ei tunne sieltä ketään tai hän on ystävystynyt oman jenginsä pelaajien kanssa ja kokee sen ympäristön turvalliseksi. Samalla pelätään sitä että toinen pelaaja lopettaa jos hän tippuu hierarkiassa ylempää alemmas ja joutuu eroon tutuista pelikavereistaan.

Tietysti yksittäiset tapaukset joilla on ihan kauhea into painaa eteenpäin urallaan ja kehittyä, ovat valmiita joukkuevaihdoksiin, vaikka merkittävät kaverisuhteet siinä joukkueen sisällä muuttuisi. Näitä on vain ihan älyttömän vähän jotta ne olisivat tarpeeksi rakenteiden ongelmallisuutta kumoava seikka.

Kyllähän tällaisessa järjestelmässä sieltä henkiseltä puolelta ja kilpailullisuudesta jää ihan älyttömästi kehittymättä. Se ikäluokan abosoluuttinen kärki on mielestäni suurin häviäjä tämän kaltaisessa systeemissä

[erno]

Erkolta pirteä avaus, olkoonkin että en oo ihan kaikesta samaa mieltä.

https://www.apu.fi/artikkelit/suomalainen-jalkapallo-karsii-perassahiihtajan-syndroomasta-milla-ilveella-voidaan-pysya-kovassa-kansainvalisessa-kilpailussa-mukana?s=04&fbclid=IwY2xjawLuuoNleHRuA2FlbQIxMQABHjh5zkjJOn043Q2JKdUhJsIHQxRFQ_wHR0qLNLLqkg_IfZN2MtaOepYYRgjb_aem_HAxDPHLFXkl3EQoHBT4Psw

ps. En oo myöskään artikkelissa mainittu Erno.

[Valonheitin]

Jutussa on joitain ihan hyviä pointteja, kuten futsalin käytön lisääminen ja palloliitto saa ihan aiheesta kritiikkiä. Tuosta Neurotanoken nostamisesta työkaluksi en osaa sanoa mitään, kun tästä ei löydy juuri mitään materiaalia vapaasti katsottavaksi. Muutama lyhyt video YouTubessa, missä esim. vedetään skeittilaudalla. Kerran lainasin kirjastosta Taitajan tien, mutta se oli enemmänkin manuaali maksullisiin sisältöihin, eikä sisältänyt yhtään harjoitteita.

Tietenkin voidaan aina miettiä, että onko palloliitto onnistunut tehtävässään, jos harrastajamäärät ovat nousussa ja lapset liikkuvat? Joidenkin mielestä varmasti kyllä.

[Mikaeli]

Onko joku käynyt katsomassa junnutreenejä ja todennut, että wow onpa hyvää tekemistä?

Olen nähnyt useampia treenejä, joista olen ollut vakuuttunut. Olen tosin nähnyt saman ryhmän treenaavan erittäin hyvin ja erittäin huonosti eli kyllä niillä harjoitusten sisällöllä on iso merkitys laatuun. Näin lyhyesti hyvät harjoitukset koostuvat yleisesti seuraavista tekijöistä: 1) Pelaaja liikkeessä noin 80% treeniajasta, yleensä luku on jotain 50%, 2) kaikki pelaajat yrittävät tosissaan ja 3) kaikki pelaajat yrittävät täysillä. Noita kolmea asiaa valmentamalla saa jo erinomaiset harjoitukset aikaiseksi.

[DAF]

Valmennuksen ja pelaajakehityksen suhteen paljon asiaa jutussa ja melkein kaiken siitä voi allekirjoittaa, mutta monella tapaa ongelmallinen on tämä eri puolilla ja tässäkin jutussa toistuva "Edellä mainitut seikat ovat vain vahvistaneet liiton luonnetta enemmän kansanterveydellisenä järjestönä kuin huippujalkapallo-organisaationa."

Jos ja kun Palloliitto ja seurat haluavat toimia jatkossakin osittain/varsin isolta osin julkisin varoin, niiden on _oltava_ kansanterveydellisiä järjestöjä. Jalkapallon, kuten muidenkin isojen lajien, mutta etenkin futiksen suurimpana yhteiskunnallinen perustelu on liikuttaminen, syrjäytymisen ehkäisy, kotouttaminen - mutta hyvin vähän huippu-urheilu.

En ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään tätä vastakkainasettelua, jota ns. hc-lajipiiri usein ylläpitää jutuissaan. Palloliitolla, seuroilla ja yksittäisillä valmentajilla on iso vastuu nuorista, haluttiin sitä tai ei. Oli kyse kannustamisprojekteista, kotouttamisesta, futisäitikamppiksista tai mistä tahansa on syytä ymmärtää, että jalkapallo on maailman puhutuin kieli. Vaikka kuinka haluttaisiinkin perustaa oma Real Madrid.

[kilon_paino]

Valmennuksen ja pelaajakehityksen suhteen paljon asiaa jutussa ja melkein kaiken siitä voi allekirjoittaa, mutta monella tapaa ongelmallinen on tämä eri puolilla ja tässäkin jutussa toistuva "Edellä mainitut seikat ovat vain vahvistaneet liiton luonnetta enemmän kansanterveydellisenä järjestönä kuin huippujalkapallo-organisaationa."

Jos ja kun Palloliitto ja seurat haluavat toimia jatkossakin osittain/varsin isolta osin julkisin varoin, niiden on _oltava_ kansanterveydellisiä järjestöjä. Jalkapallon, kuten muidenkin isojen lajien, mutta etenkin futiksen suurimpana yhteiskunnallinen perustelu on liikuttaminen, syrjäytymisen ehkäisy, kotouttaminen - mutta hyvin vähän huippu-urheilu.

En ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään tätä vastakkainasettelua, jota ns. hc-lajipiiri usein ylläpitää jutuissaan. Palloliitolla, seuroilla ja yksittäisillä valmentajilla on iso vastuu nuorista, haluttiin sitä tai ei. Oli kyse kannustamisprojekteista, kotouttamisesta, futisäitikamppiksista tai mistä tahansa on syytä ymmärtää, että jalkapallo on maailman puhutuin kieli. Vaikka kuinka haluttaisiinkin perustaa oma Real Madrid.

Joo, aivan naurettavaa syyttää palloliittoa siitä, että seurat ei tiedä mitä ne tekee. Liitolla on joku 120 ihmistä töissä ja rekisteröityjä pelaajia on 160k. Suuuri osa näistäkin työntekijöistä järkkää sarjoja tai pyörii majujen touhuissa.

Katse peiliin, siellä se syypää on.

[erno]

Palloliiton strategiassa on 4 kohtaa ja niistä 2 liittyy suoraan kansainvälisiin huippuammattilaisiin.

[Jortsukka]

Ensinnäkin mielestäni on turha asetella vastakkain harraste-toimintaa ja kilpa-toimintaa. Muuallakin maailmassa nuo toimivat monissa maissa ihan hyvin. Pitää kuitenkin ymmärtää mikä ero näillä on ja se että "vähän harrastellaan muutaman kerran viikossa 13-vuotiaaksi ja sitten aletaan ammattilaiseksi" on juuri sitä mitä Suomi on pullollaan. Eli täysin irallaan todellisuudesta olevia ihmisiä. Tämä varmaan johtuu pitkälti siitä, että Suomessa ei ole riittävää jalkapalloymmärrystä kulttuurillisesti ja tämän lisäksi tietenkään palloliiton johdossa ei tätä haluta selvästi viestiä.

Ensin noista Erkon jutuista ja sitten vähän liitoista sekä seuroista, toki kaikki olen jo aiemmin varmasti sanonutkin. Erkon teesit olivat minusta ihan hyviä, toki vanhempien merkitys lasten elämässä tuntuu kokoajan vähenevän, joten en tiedä mikä vaikuttavuus sillä muutoksella tulisi olemaan, jos kulttuurillisesti ei vanhempien lasten kasvatus parane, mutta se on sitten eri foorumin asia. On kuitenkin täysin selvää että perheiden kautta tuota pitäisi lähestyä ja saada perheet ymmärtämään todellisuus. Olen katsonut läheltä lasten juniorijalkapalloa kohta 20-vuotta ja sitä ennen toki itse osallistunut siihen lapsena sekä nuorena. Tänä aikana käytännössä vanhempien ymmärrys on edelleen samalla tasolla kuin silloin vajaat 20-vuotta kun aloin keskustelemaan vanhempien kanssa jalkapallosta. Suurin osa vanhemmista ei edes haaveile omasta lapsesta jalkapalloilijaa ja se on varmaan ihan hyvä. Sitten niistä jotka haaveilevat niin suurin osa elää täysin väärässä kuvassa oman lapsen tasosta tai vaatimuksista huipulle. Olen kuullut paljon keskusteluita missä lapsi ei osaa kunnolla juosta, mutta oman vanhemman mukaan silti lapsen tulevaisuus on Barcelonassa ja valmentaja on kyllä täysi puusilmä kun ei näe tätä. Ei ole sattumaa, että huipulle pääsevien vanhemmista suuri osa on entisiä jalkapalloilijoita tai muiden lajien taitajia. Heillä on ymmärrys siitä kuinka paljon liikuntaa ja jalkapalloa pitäisi oikeasti harrastaa. Heistä suurin osa myös ymmärtää että valmentaja tahtoo kyllä keskimäärin lapsen parasta(pl. tietenkin ne joilla on ns. omat lehmät ojassa). Tässä mielestäni olisi kyllä seuroille myös paikkansa nostaa paljon ymmärrystä ja tietoa. Järjestää kauden alla ja keskenkin isoja infoja missä kerrotaan näistä asioista. Toki liitto voisi tukea tätä viestiä kertomalla samoista asioista.

Tuo viimeinen kohta on sellainen mistä itse täällä jo useampi vuosi kirjoittanutkin. En jaksa kaivaa omaa viestiäni, mutta aika suoraan sanoinkin jo että talentti- ja aluevalmennukset pitäisi muuttaa täysin. Näiden tehtävä tulisi olla juurikin lastenvalmennuksen oikeaan muottiin laittaminen. Eli tuo raha ja VOK-järjestelmä muutettava niin että seurat järjestävät ovat koulutukset B saakka ilman mitään VOK tukia vaan homma toimii että alueellisesti seurat kasaavat yhdessä "kolehdin" jolla maksetaan tuo seurayhteisön kouluttaja. Jos ei ole alueellisesti riittävästi seuroja, niin sitten aluevalmentajat tukevat tuota. B eteenpäin sitten vastuu olisi alue ja maajoukkuevalmentajilla tukemaan liiton pääkouluttajia. Tätä kautta myös sidos ns. huipulle tulisi kokoajan arkeen. Sitten VOK&Talentti-tuet siirretään alueellisille lastenvalmentajien kouluttajille. Itse en näe että tarvitsee olla Tanoke-valmentajia, koska tiedän että olemassa myös muita valmentajia joilla on riittävä osaaminen tuohon. Kuitenkin tässä pitää oikeasti nyt vaatia laatua. Tällä hetkellähän liiton työntekijät valitaan sen mukaan että "kuka on entinen pelaaja ja ns. sisäpiiriä". Tiedän valtavasti valmentajia jotka olisivat olleet paljon parempia liiton näihin alue- ja maajoukkuevalmentajien hommiin, mutta eivät kuulu sisäpiirin niin ei mitään toivoa.

Ja tässä viimeisessä tullaan siihen ongelmaa mikä on isoin seura ja liiton tasolla. Meillä on valtavasti tekijöitä jotka tekevät hommia puolivillaisesti  ja tyytyvät samaan. Itsekin tunnen useamman liittoon menneen ihmisen joka oli ennen sinne siirtymistä todella kriittinen liiton toiminnasta, mutta ovat täysin valahtaneet samalle tasolle liitossa pl. yksi henkilö. Eli ovat liiton tekijöinä sitä "hyväveli/sisko-kerhoa" mitä jo kaikki ennestään. Samoin seuroissa rekrytointi ei todellakaan etsi parhaita tekijöitä vaan mukavimmat kaverit. Olen miettinyt sitäkin että miksi esim. rekrytointiprosesseissa ei juuri koskaan odoteta käytännön kenttätyön näyttöä tai käydä seuraamassa valmentajan työtä ns. arjessa vaan rekrytään valmentajia ns. hakemusten perusteella vain.

Vielä se piti sanoa että Erkon tuossa tekstissä ehkä paras termi mielestäni oli tuo "perässä hiihtävä palloliitto", kun mietin itsekin(ja usea tuttuni) puhui esim. tästä Future-toiminnasta jo joku 5+ vuotta sitten liiton tekijöille. Nyt sitten saatu käyntiin ja yllätytty että "onpas tää hyvä asia". Toki vieläkään ei oikein olla futuren ytimessä ja sama pitäisi saada seurastasolle, mutta ehkä joskus...