Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Valonheitin]

Olen tuosta Ruotsin mallista tietoinen ja kuitenkin tuloshakuisuus koetaan siellä ongelmaksi, ehkä tässä on viitattu vähän vanhempiin junnuihin. Taitaa tulokset ja taulukot olla käytössä U13 vaiheesta eteenpäin.

Vaikka itse olen aika sosiaalidemokraatti, mitä junnufutikseen tulee, niin tasoryhmien täydellinen kieltäminen ei kyllä kuullosta kovin järkevältä. Pahimmillaan tuo johtaa siihen, että lapset turhautuvat eivätkä jaksa olla mukana. Oli sitten joukkeensa paras tai heikoin pelaaja.

[kilon_paino]

Vaikka itse olen aika sosiaalidemokraatti, mitä junnufutikseen tulee, niin tasoryhmien täydellinen kieltäminen ei kyllä kuullosta kovin järkevältä. Pahimmillaan tuo johtaa siihen, että lapset turhautuvat eivätkä jaksa olla mukana. Oli sitten joukkeensa paras tai heikoin pelaaja.

Kyllä, iso osa motivaatiosta tulee siitä, että onnistumiset ja haasteet ovat oikeassa suhteessa. Ryhmissä, joissa on liian suuret tasoerot, motivaatio kärsii voimakkaasti.

[KVilho]

...

Suomessa ei ole kunnon prosesseja junnujen saamiseksi valmentajaksi. Esim. tuttavani kysyi isossa seurassa muutama vuosi takaperin, jos järjestettäisiin prosessi missä "kaikki x ikäiset junnut käy futisvalmentajastartin". Sitten näistä kysyttäisiin innokkaimpia/potentiaalisia valmentajia valmentamaan apuvalmentajaksi johonkin ryhmiin. Oman pelaamisen ohella. No seuran vastaus oli "liikaa työtä ja ei niistä montaa kuitenkaan saa". Siis eihän nyt vaikka B-junnuista varmasti moni innostuisi valmentamisesta, mutta jos saisivat pientä taskurahaa ja huomaisivat että "valmentajana voisin kehittyä ja olla futiksessa mukana kun futis pelaajana pääosin jää" niin aina sieltä se 1-2 valmentajaa per vuosi löytyisi lisää. Näistä sitten ajan myötä muutama jäisi ihan pysyvästi seuraan. Kuten todettua seuroista prosessit puuttuu näissä asioissa ja valtava tilaus olisi. Varsinkin apuvalmentajina olisivat hyviä, kun pelaajia olisi rajattu määrä ketä valmentaa kerralla, tietäisit mitä tehdään(vastuuvalmentaja suunnittelee) ja olisi kokoajan tuki/tutorointia vastuuvalmentajan taholta.
...

Pojan seurassa pistivät vanhempia junnuja (A ja B) valmentajakoulutukseen. Valmentaja määräsi. En tiedä oliko juuri tuo starttikoulutus. Tunteja muistaakseni 3 päivänä iltaisin ja sisälsi myös käytännön treenejä. En tiedä poikiko tai poikiiko vastaisuudessa mitään, mutta aika monta poikaa koulutuksen käsittääkseni kävi läpi. Poikakin sen kävi. Pari vuotta sitten kokeilikin valmentamista. Valmetaminen voisi kuulemma tulavaisuudessa kiinnosta, mutta vain kilpailullisia ryhmiä .

[Mikaeli]

Ehkä Espanjan mallissa vahva jalkapallokulttuuri ja seuran ohjaus pitää hyvän tasapainon pelaajakehityksen ja kilpailullisuuden välillä, eikä omaa uraa luovat valmentajat hae tulosta pelaajakehityksen kustannuksella. Meillä Suomessa ja myös ainakin Ruotisssa on ollut aika paljon keskustelua tuloksen liiallisesta merkityksestä, jolloin pelaajakehitys jää jalkoihin.

Espanjassa ja esim. Portugalissa taidetaan sitä tulostakin hakea enemmän kontrollin kautta, kun taas ainakin Suomessa näkee aivan liikaa riskitöntä tulospalloa.

Lainataan nyt vaikka tätä viestiä. Ainakin Andaluciassa vain tuloksella on väliä. Oman pojan U12-jengissä oli alkukaudesta valmentaja, joka yritti pelata ja kehittää pelaajia, mutta tulokset eivät olleet toivotut. Puolessa välissä kautta tuli kolme uutta pelaajaa, oma poika sai vihdoin lisenssin ja kaksi rekryttiin muualta, valmennuskoordinaattori otti vetovastuun ja loppukaudella raavittiin inhorealistisella futiksella riittävä määrä pisteitä, että sarjapaikka säilyi. Kyseessä siis alueen suurin seura, jolla vetovoimaa. Ensi kauden tryouteissa on käynyt noin 50 pelaajaa, joista otettiin mukaan n 10 ykkös- ja kakkosjengiin.

Vanhempivalmentajia on tosi vähän ja nekin kaikki ovat koulutettuja. Vanhempi poika pelasi viime kaudella U14 vitosdivaria ja sielläkin oli kaksi koulutettua valmentajaa, vaikka taso ei päätä huimannut. Noista jengeistä yritetään sitten seuraavaksi kaudeksi ylöspäin (tavoitteellisen) tai jatketaan samalla tasolla (harrastelu).

Espanjassa tosiaan kaikki ikäluokat ovat kaksivuotisia, joten korkeimmalla tasolla on hyvin harvoin ensimmäisen vuoden pelaajia. Toisella tasolla heitä on lähinnä suurimmissa seuroissa ja yksittäisiä pelaajia pienemmissä seuroissa. Kolmannella tasolla suhde on suunnilleen 30:70 (1. vuosi vs 2. vuosi).

Alueelliset liitot järjestävät koulutuksia ainakin b-tasolle saakka, joten taso on kirjava. Henkilökohtaisesti en millään usko, että vaatimukset ovat samat, ainakaan sisältöosaaminen ei ole samalla tasolla. Esim. yksi Pro-koutsi veti huonompia treenejä kuin valmentajan startin vetäneet Suomessa. Tai siis treenit eivät olisi olleet huonot aikuisille, mutta täysin sopimattomat U12-vaiheeseen.


Oma näkemys on nimenomaan, että Suomessa välitetään aivan liian vähän tuloksesta. Se on kuitenkin tavallaan pelaajakehityksen mitta, kunhan pelataan rohkeaa ja aggressiivista jalkapalloa.

[Jääpoiju]

Valmetaminen voisi kuulemma tulavaisuudessa kiinnosta, mutta vain kilpailullisia ryhmiä .

Tämä ei olekaan yllätys. Mitenhän saisi ne "ynnämuut" kustakin ikäluokasta edes käyttäytymään treeneissä?

[Kiri Kucera]

Oma näkemys on nimenomaan, että Suomessa välitetään aivan liian vähän tuloksesta. Se on kuitenkin tavallaan pelaajakehityksen mitta, kunhan pelataan rohkeaa ja aggressiivista jalkapalloa.

En tiedä onko liian alhaalla sijaitseva hedelmä, mutta erohan tulee tuossa että siinä missä Tanskassa itse matsissa tehdään kaikki tarvittava ja raavitaan ne keinot käyttöön että voitetaan se yksittäinen matsi, jonka tuloksesta välitetään. Suomessa jos välitetään tuloksesta, niin vedetään koko viikko joukkuetaktiset keinot keskiössä ja sitten sovelletaan sitä siinä matsissa, jossa pelataan tuloksesta. Tanskassa sitten vedettiin aivan normaalisti kovalla temmolla se viikko ja harjoiteltiin niitä asioita, mitkä on päätetty seuran johdossa olevan keskiössä missäkin ikävaiheessa. Eli ero on, että jos matsi on lauantaina, niin olisi kiva että sen voiton eteen tehtäisiin kaikkensa, mutta vasta silloin lauantaina, muut päivät keskityttäisiin pelaajakehitykseen.

[Jengapekka]

Pelaajakehityksen mitta on se mitä pelaajat osaavat kun valmentaja vaihtuu.

Osaavatko pelaajat käytttää molempia jalkoja ja syöttää eri tekniikoilla?

Osaavatko pelaajat lukea pallon lentoratoja ja hallita ensimmäisen kosketuksen kehon eri osilla?

Näkevätkö pelaajat pelissä 2vs1 tilanteita ja osaavat ratkoa niitä yhteistyössä?

Pystyvätkö pelaajat sopeutumaan pelin aikana ilmeneviin yksilön ja osajoukkuetason ongelmiin?

Onko suorituskykyreservi kehittynyt jotta pelaaja voi olla aggressiivinen ottelun alusta loppuun?

Osaako pelaaja tunnistaa suurenevia tiloja ja sen avulla olla rohkea.

Voittaminen juniorireissa on vain pieni osa.

Keskitymme liikaa asioihin jotka eivät ole kestäviä. Kestävät asiat pysyvät pelaajan mukana läpi pelaajauran.

Seuratason mittari on mitä pelaaja osaa kun hänellä on vaihtunut useampi valmentaja saman seuran sisällä. Onko pelaajaputki ollut eheä ja asteittain kasvava.

[Jengapekka]

Opetamme ja optimoimme pelimalleja pelaajille jotka eivät osaa pelata peliä vaan pelimallia.

Ihastelemme tuloksia ja putken läpi vuotaa toistaitoisia pelaajia joilla epärealistinen kuva omasta osaamisesta kun tämä malli on auttanut voittamaan vuosia.

Vastuuta on kehittää laaja-alaista osaamista peliä ei mallia varten.

[bupa dukta]

Itseä ihmetyttää lasten harjoittelussa että harjoitellaan erilaisia drillejä  1vs1, 3vs2. aluepelit jne. vaikka pelaajat eivät osaa syöttää, kuljettaa tai laukoa. Miksi ei tehtäisi vain niin, että niin kauan opetetaan näitä perustaitoja että ne sujuvat ja sitten siirrytään "drilleihin". Yksilötaitojen hiomista ja erilaisia pelejä. Sitten kun pelaja osaa syöttää, kuljettaa ja laukoa hän voi siirtyä ryhmään joka suorittaa näitä erilaisia harjoitteita.

[Mikaeli]

En tiedä onko liian alhaalla sijaitseva hedelmä, mutta erohan tulee tuossa että siinä missä Tanskassa itse matsissa tehdään kaikki tarvittava ja raavitaan ne keinot käyttöön että voitetaan se yksittäinen matsi, jonka tuloksesta välitetään. Suomessa jos välitetään tuloksesta, niin vedetään koko viikko joukkuetaktiset keinot keskiössä ja sitten sovelletaan sitä siinä matsissa, jossa pelataan tuloksesta. Tanskassa sitten vedettiin aivan normaalisti kovalla temmolla se viikko ja harjoiteltiin niitä asioita, mitkä on päätetty seuran johdossa olevan keskiössä missäkin ikävaiheessa. Eli ero on, että jos matsi on lauantaina, niin olisi kiva että sen voiton eteen tehtäisiin kaikkensa, mutta vasta silloin lauantaina, muut päivät keskityttäisiin pelaajakehitykseen.

Erinomainen kiteytys, tämä olisi nimenomaan se oikea kehityssuunta. En toki itse muuttaisi esim pelimallia korkeasta prässistä matalaan blokkiin pelin voittamisen takia, mutta valmentajan ja pelaajien tulisi tehdä kaikkensa, seuran filosofian huomioonottaen, voittamisen eteen.

[Nigel Kugelschfeir]

Itseä ihmetyttää lasten harjoittelussa että harjoitellaan erilaisia drillejä  1vs1, 3vs2. aluepelit jne. vaikka pelaajat eivät osaa syöttää, kuljettaa tai laukoa. Miksi ei tehtäisi vain niin, että niin kauan opetetaan näitä perustaitoja että ne sujuvat ja sitten siirrytään "drilleihin". Yksilötaitojen hiomista ja erilaisia pelejä. Sitten kun pelaja osaa syöttää, kuljettaa ja laukoa hän voi siirtyä ryhmään joka suorittaa näitä erilaisia harjoitteita.

Ringetessä uudet pelaajat menee ennen joukkuetta ringettekouluun, kunnes opitaan perusasiat. Sitten treenaa valmentajan kanssa kahdestaan siihen asti kunnes alkaa pysymään muun ryhmän mukana. Liikunnalliset pelaajat kyllä yleensä parissa viikossa pääsee sille tasolle.

[Jääpoiju]

Itseä ihmetyttää lasten harjoittelussa että harjoitellaan erilaisia drillejä  1vs1, 3vs2. aluepelit jne. vaikka pelaajat eivät osaa syöttää, kuljettaa tai laukoa. Miksi ei tehtäisi vain niin, että niin kauan opetetaan näitä perustaitoja että ne sujuvat ja sitten siirrytään "drilleihin". Yksilötaitojen hiomista ja erilaisia pelejä. Sitten kun pelaja osaa syöttää, kuljettaa ja laukoa hän voi siirtyä ryhmään joka suorittaa näitä erilaisia harjoitteita.

Pelaaminen on kuitenkin se asia, josta monet, ellei kaikki tykkää. "Loppupelillä" voi jopa kannustaa (uhkailla) treenien aikana; jos perseily jatkuu, niin ei pelata loppupeliä. Tai jos kaikki sujuu hyvin, pelataan 5 min pidempään.

Veikkaan, että aika pieneksi jäisi ikäkausiryhmät, jos ekat vuodet paukuttaisi vain noita perusasioita ilman pelaamista. Tuohon listaasi voisi nimittän hyvinkin lisätä perusliikkuvuuden ja juoksutekniikankin.

[Comfort]

Kyllä tuossa on tullut joukkueita vastaan joilla on todella tärkeää voittaa pelit keinolla millä hyvänsä. Peli saattaa olla kaaosta, mutta voitto saadaan muutaman yksilön ansiosta kotiin.
Osa pelaajista varoo silminnähden virheitä ja roiskii palloa ylös toivoen, että joukkueen pikakiituri pääsee tekemään maalit.

Tuossa ei kyllä yksilöt kehity. Onhan se tietysti kivempi voittaa kuin hävitä, mutta jokaisen pelaajan taitotason maksimointi jää kyllä saavuttamatta.

[turkistarhaaja]

Itseä ihmetyttää lasten harjoittelussa että harjoitellaan erilaisia drillejä  1vs1, 3vs2. aluepelit jne. vaikka pelaajat eivät osaa syöttää, kuljettaa tai laukoa. Miksi ei tehtäisi vain niin, että niin kauan opetetaan näitä perustaitoja että ne sujuvat ja sitten siirrytään "drilleihin". Yksilötaitojen hiomista ja erilaisia pelejä. Sitten kun pelaja osaa syöttää, kuljettaa ja laukoa hän voi siirtyä ryhmään joka suorittaa näitä erilaisia harjoitteita.

Vähän on ollut omassa seurassa yritystä tähän suuntaan eli edistyneemmille olisi vähän eri juttuja kuin vähemmän edistyneille mutta vanhemmat ottivat nokkiinsa kuulemma tuosta ja maksavien asiakkaiden pelossa seuran hallitus sitten vähän pakitti tuosta. Uutena ratkaisuna on sitten pientä lisämaksua vastaan extratreenit valitulle joukolle 9-vuotiaista eteenpäin.

Olen itse kokeillut myös progressiivisesti kehittyvää harjoitetta rastityylisen sijaan, niin siinä voi jättää noilta aloittelijoilta tiettyjä osioita pois. Yhdessä kohtaa olin itse yhden harjoitusblokin (n. 6 viikkoa) pelkästään aloittelijoiden kanssa ja siinä kyllä sai edistystä aikaan mutta olihan se henkisesti aika raskasta kun "yllättäen" myös kurinpidollisia asioita oli sen ryhmän kanssa aika paljon enemmän kuin esim. 2 parhaan ryhmän kanssa. Mutta noin summa summarum jos homma toimii vapaaehtoispohjalta kuten se suurimmassa osassa seuroja toimii niin rastityylinen harjoittelu on niille isävalmentajille helpompaa, koska a) sisäistettäviä asioita on vähemmän ja b) pääsee koutsaamaan kaikkia ryhmiä. Sitten ihan oma kysymyksensä on, että onko järkeä tehdä seuroissa tuollaisia 30-70 (85 on isoin ryhmä mistä olen kuullut) ikäluokkia jossa osaamisen taso vaihtelee ääripäästä toiseen. Omasta mielestäni ei ole mutta kun seurat ovat kroonisesti persaukisia ja päätoimisten palkat pitää maksaa niin helposti se menee tuohon ainakin pienemmillä paikkakunnilla.

[lilacs]

Ringetessä uudet pelaajat menee ennen joukkuetta ringettekouluun, kunnes opitaan perusasiat. Sitten treenaa valmentajan kanssa kahdestaan siihen asti kunnes alkaa pysymään muun ryhmän mukana. Liikunnalliset pelaajat kyllä yleensä parissa viikossa pääsee sille tasolle.

Onko ringetessä oikeasti niin paljon valmentajia että riittää jokaiselle joka ei osaa perusasioita yksilövalmentaja

Tuolla tavalla tulisi varmasti kehitystä lajissa kuin lajissa

[Nigel Kugelschfeir]

Onko ringetessä oikeasti niin paljon valmentajia että riittää jokaiselle joka ei osaa perusasioita yksilövalmentaja

Tuolla tavalla tulisi varmasti kehitystä lajissa kuin lajissa

Ne on saanut aika hyvin noita lajin parissa toimivia nuoria mukaan valmentamaan. Aika monelle se on ainoa tapa millä lajista saa jotain rahaa. Monesti on viisikin aikuista jäällä kun pelaajia on parikymmentä. Onhan tuolla muutenkin vähän erilainen meininki treeneissä kun jääaika halutaan käyttää tehokkaasti. Luistellaan puolet treeniajasta ja loppupelejä on vain jos ei muutakaan keksitä tai halutaan jotain asiaa treenata pelinomaisesti. En tiedä kuinka moni kävisi futistreeneissä jos puolet ajasta juostaisiin ja sitten saa pallon vasta mukaan.

[Tino Asprilla]

[https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011377868.html

Olli Juusela valmentaa työkseen lapsia, jotka eivät mahdu kilpajoukkueeseen
Jalkapallo|ATW Unitedin valmentajat kertovat, että seura on ensimmäinen, joka maksaa heille työstään ylityökorvauksia.

Uusi espoolainen jalkapalloseura ATW United tarjoaa laadukasta valmennusta haastetason pelaajille.

Seura perustettiin kesäkuussa ja siinä pelaa 40 poikaa, jotka ovat 11-12-vuotiaita.

ATW Unitedin tavoitteena on tarjota ammattimaista valmennusta lapsille, jotka eivät mahdu kilpajoukkueisiin.

Seura pyrkii myös parantamaan valmentajien työoloja maksamalla ylityökorvauksia ja lisiä.

[ZZlatan]

[https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011377868.html

Olli Juusela valmentaa työkseen lapsia, jotka eivät mahdu kilpajoukkueeseen
Jalkapallo|ATW Unitedin valmentajat kertovat, että seura on ensimmäinen, joka maksaa heille työstään ylityökorvauksia.

Koko seura on perustettu muutama viikko sitten eli viime kuussa.

Heinäkuussa on oltu tauolla.

Aika syvällä rinta-äänellä kerrotaan jo kokemuksia. Hämmentävää.

[Valonheitin]

Näin pienemmän paikkakunnan tallaajana aina jaksaa ihmetyttää etelän kovat harrastemaksut. Vaikka valmennus onkin nyt sitten "ammattimaista", niin 150 euroa kuussa harrastefutiksesta kuullostaa pahalta. Mutta ehkä sielä Espoossa on kyhnyä, mitä kuluttaa.

[Stürmer]

Itseä ihmetyttää lasten harjoittelussa että harjoitellaan erilaisia drillejä  1vs1, 3vs2. aluepelit jne. vaikka pelaajat eivät osaa syöttää, kuljettaa tai laukoa.

Perustaidot, kuten syöttäminen, kuljettaminen ja laukominen on mahdollista ja pitäisikin opetella omalla ajalla. Mikään järjellinen ohjattujen viikkotreenien määrähän ei yksin riitä mihinkään.  Toki ohjatuissa treeneissä pitää opettaa nuo perusasioiden oikeat mallisuoritukset, mutta ei niiden henkilökohtaiseen työstöön pidä uhrata (liian) vähiä joukkuetreenitunteja.

[Jääpoiju]

Hämmentävä tuo nimi, kun tulee mieleen lähinnä lentoliikenne. Vaikka lienee lyhenne siitä "kikasta", joka tunnetaan nimellä around the world?

Mielenkiintoinen juttu kyllä tuo, joukkue vaikuttaa jutun perusteella olevan yksi avain siihen ongelmaan, josta täällä on puhuttu: haaste/harraste-puolelle ei tule kunnon valmentajia ja ne hoidetaan yleensä apuvoimin.

Kausimaksu on näköjään selvästi kovempi, puolet...triplat vrt. meidän nykyiseen. Toisaalta, jos tuossa samalla jää pois erinäiset talkoilut ja isävalmentamiset, niin sehän on silkkaa säästöä, ja toisaalta tasapuolista. Yleisesti varmaan ainoastaan neljännes vanhemmista hoitaa ison osan talkoohommista ja valmentamisista OTOna.

Ja juu, kyllähän tuo talkootoiminta yms. luo paljon hyvää ja toimii esimerkkinä lapsillekin siitä miten asioita voi hoitaa ja ihmisten kanssa toimia. Kaikkea ei aina voi, tai kannata, vaan kuitata rahalla.

Mielenkiintoista nähdä kyllä miten ATW:n toiminta kehittyy. Forumistejakin taitaa olla mukana, kun ollaan heti laittamassa jäitä hattuun

[ginikettu]

Hämmentävä tuo nimi, kun tulee mieleen lähinnä lentoliikenne. Vaikka lienee lyhenne siitä "kikasta", joka tunnetaan nimellä around the world?

Mielenkiintoinen juttu kyllä tuo, joukkue vaikuttaa jutun perusteella olevan yksi avain siihen ongelmaan, josta täällä on puhuttu: haaste/harraste-puolelle ei tule kunnon valmentajia ja ne hoidetaan yleensä apuvoimin.

Kausimaksu on näköjään selvästi kovempi, puolet...triplat vrt. meidän nykyiseen. Toisaalta, jos tuossa samalla jää pois erinäiset talkoilut ja isävalmentamiset, niin sehän on silkkaa säästöä, ja toisaalta tasapuolista. Yleisesti varmaan ainoastaan neljännes vanhemmista hoitaa ison osan talkoohommista ja valmentamisista OTOna.

Ja juu, kyllähän tuo talkootoiminta yms. luo paljon hyvää ja toimii esimerkkinä lapsillekin siitä miten asioita voi hoitaa ja ihmisten kanssa toimia. Kaikkea ei aina voi, tai kannata, vaan kuitata rahalla.

Mielenkiintoista nähdä kyllä miten ATW:n toiminta kehittyy. Forumistejakin taitaa olla mukana, kun ollaan heti laittamassa jäitä hattuun

Mun mielestä tuo on mielenkiintoinen projekti. Riippuen vähän onko kaupungin kentät vai yksityiset, kuuluuko kilpailut/turnaukset missä määrin. Mutta ei kuulosta mitenkään mahdottoman kalliilta, että tuskin tuossa kovin paljon ilmaa on. Mutta koska on pieni seura, niin tuossa voi olla lopulta aika paljon korotuspaineita, jos nyt ei hyväntekeväisyystyötä joku tuossa tee.

[Jääpoiju]

Mun mielestä tuo on mielenkiintoinen projekti. Riippuen vähän onko kaupungin kentät vai yksityiset, kuuluuko kilpailut/turnaukset missä määrin. Mutta ei kuulosta mitenkään mahdottoman kalliilta, että tuskin tuossa kovin paljon ilmaa on. Mutta koska on pieni seura, niin tuossa voi olla lopulta aika paljon korotuspaineita, jos nyt ei hyväntekeväisyystyötä joku tuossa tee.

Kyllä, ehdottomasti ns. seurantaan tuo

Toisaalta, tuleeko tässä jotain vastavetoa perinteisten seurojen puolesta? Ehkä haaste/harraste-puoleen myös panostetaan, koska he maksavat kuitenkin (usein) samaa kausimaksua kuin kuninkaiden palvelua saavat kilpatiimit. Kausimaksut voivat nousta, mutta myös valmennuksen laatu paranee kaikilla?

Vaikka tuo on mielenkiintoinen, niin logistisesti ajateltuna näitä pitäisi olla melkein kaupunginosakohteisesti Helsingissä, muuten treenimatkat venyy, ja sitten tuleekin jo mieleen HJK

[Jengapekka]

Perustaidot, kuten syöttäminen, kuljettaminen ja laukominen on mahdollista ja pitäisikin opetella omalla ajalla. Mikään järjellinen ohjattujen viikkotreenien määrähän ei yksin riitä mihinkään.  Toki ohjatuissa treeneissä pitää opettaa nuo perusasioiden oikeat mallisuoritukset, mutta ei niiden henkilökohtaiseen työstöön pidä uhrata (liian) vähiä joukkuetreenitunteja.

Kerrotko miten hyvin ollaan onnistuttu toimimalla näin?

[barbarian]

Näin pienemmän paikkakunnan tallaajana aina jaksaa ihmetyttää etelän kovat harrastemaksut. Vaikka valmennus onkin nyt sitten "ammattimaista", niin 150 euroa kuussa harrastefutiksesta kuullostaa pahalta. Mutta ehkä sielä Espoossa on kyhnyä, mitä kuluttaa.

Tuossa on just se ongelma, että harrastetasolla pelaavat sekä oikeat harrastelijat (joille kustannukset ovat varmasti kovia) että myös sellaiset kilpaorientoituneet pelaajat joilla ei vain taso riitä kovemmalle tasolle. Esim. oman kummipojan jengissä tuo meni juuri niin, että pelaajat jaettiin kilpa- ja harrastetasolle ja sen jälkeen valmennus alkoi suhtautua kaikkiin harrastepelaajiin ei-tavoitteellisina harrastelijoina, ovathan he harrastetasolla. Tietääkseni valmennus ei ole useamman vuoden aikana kertaakaan mitenkään kartoittanut harrastepuolen pelaajien tavoitteellisuutta esim. kysymällä asiasta heiltä itseltään jotain. Toki valmennus on sitten laadukasta, kun kilpa- ja harrastepuolella on samat ukot ja akat vetämässä.

Tässä mielessä tuo ATW-härvelikin kuulostaa todella mielenkiintoiselta, jos siellä yritetään oikeasti panostaa näihin väliinputoajapelaajiin, joita kiinnostaa kehittyminen ja tietynlainen oman tason maksimointi, vaikka sellaiseen treenit joka päivä ja päälle kuus tuntia pihapelejä -elämäntapaan ei riittäisikään innostus.

Toisaalta, tuleeko tässä jotain vastavetoa perinteisten seurojen puolesta? Ehkä haaste/harraste-puoleen myös panostetaan, koska he maksavat kuitenkin (usein) samaa kausimaksua kuin kuninkaiden palvelua saavat kilpatiimit. Kausimaksut voivat nousta, mutta myös valmennuksen laatu paranee kaikilla?

Toivottavasti panostuksia tulee muuallekin, mutta en näkisi harrastepuolen kustannusten kasvattamista hyvänä suuntana. Kyllähän harrastepuoli subventoi maksuissa kilpapuolta nytkin todella rajusti, ja räikeimmissä tapauksissa tämä tuntuu olevan jopa ainoa syy harrastejoukkueen mukana roikottamiseen.