Tai sitten tehdään kuten monessa yksilölajissa missä harrastajia on vähemmän, eli ikäluokat ja sarjatasot kahden ikävuoden välein. 11-13-15-17
Muistan omassa nuoruudessani kun pelasin jääkiekkoa jalkapallon ohella että jääkiekossa meillä oli aika pitkälle näin, jalkapallossa muistaakseni ei ollut. En tiedä onko enää nykyään jääkiekon puolella tämä käytössä.
Tosin tasoerot sitten joukkueiden sisällä tuossa kasvaa joten en tiedä olisiko kuitenkaan järkevää.
Ja mitä sitten, vaikka joku joskus 8-vuotiaana olisi jäänytkin epäreilusti pois oman joukkueensa kilpajoukkueesta ja/tai 1-ryhmästä? Jos pelurilla on omaa motivaatiota treenaamiseen joukkuetreenien ulkopuolella, niin väitän että urheilullisesti lahjakas poika tai tyttö nousee vuodessa tai kahdessa ihan minkä tahansa suomalaisen joukkueen ykkösryhmään (koskee suurelta osin myös pk-seudun akatemiajoukkueita).
Mielestäni olisi hyvä että jokainen juniori pääsisi välillä pelaamaan itseään kovempien kanssa ja välillä taas olemaan joukkueen parhaimmistoa sekä kaikkea tältä väliltä. Kovempien pelikavereiden kanssa pelaaminen kehittää jos ero ei ole liian suuri ja taas kun saa itse olla parhaimmistoa niin sieltä saa myös onnistumisen tunteita.
