Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[ginikettu]

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin 20-30 8-9v lasta kahdella valmentajalla on lähes tekemätön paikka, jos tavoitteena on muutakin kuin järjestää lapsille iltahoitopaikka, että vanhemmat saavat omaa aikaa. Jos en väärin muista, niin Palloliiton suositus on tuon ikäisillä max. 8 lasta per valmentaja ja teillä on pahimmillaan tuplat.

...

Tuo härväys tulee vähenemään refleksinomaisesti, jos valmennusresurssit saadaan kuntoon ja porukkaa voidaan jakaa pienempiin ryhmiin.

Tai siis olisi hyvin poikkeuksellisen tavoitteellisia ja fokusoituneita junnuja, että tuollainen yli 20 onnistuisi kovin hyvin ja tehokkaasti kahdella valkulla. Tiettyjä harjoitteita voi tehdä helpommin, mutta teknisiä rasteja ei noilla vedellä. Pelirasteillakin tulee ongelmaa vaihtojen kanssa ja siellä odotellaan sitten vaihdossa.

Lopusta tosiaan samaa mieltä.

Apukäsien vaatimisessa se on seuran käytännöistä kiinni vaaditaanko niitä jojon kanssa vanhemmista vai seuralta, mutta seuran kanssa varmaan kannattaa käydä keskustelua mikä olisi paras toimintamalli toiminnan parantamiseen.

[Lortto]

Pidin aikoinaan lihaskuntoa / loppujuoksut ensin pakollisina (11-12v) ja sitten kun homma oli alkoi olemaan tervanjuontia pitää, niin vaihdettiin homma vapaaehtoiseksi jotta niiden kanssa jotka jää saataisiin homma kunnolla tehtyä. Kuukauden jälkeen oli treeneissä olleista 20-25 tekemässä loppuhöntsiä 4-6. Siinä vaiheessa totesin että ei muuten kiinnosta muakaan enää valmennushommat.

Muistakaa kaikessa harjoittelussa, että harjoittelun pitäisi olla myös hauskaa. Vaihtele harjoitteita, vaihtele metodia (yksin,parin kanssa, ryhmässä,kilpailu joukkueittain, kilpailu yksin, peli,leikki jne) ja käytä mielikuvitusta. Pelaajalle ei saisi ikinä tulla fiilistä, että "ai tää taas". Oli kyse fysiikasta tai jalkapallo/futsalharjoittelusta, niin pelaajalla ei saisi olla fiilistä, treeneihin tullessa tai harjoituksissa ollessa, että hän tietää täysin, mitä tulevan pitää. Tää koskee mun mielestä niin lapsia,kuin aikuisiakin tasosta riippumatta.

Ja varmasti löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä. Kloppo vetää kauden tyylin kymmenellä harjoitteella ja Howe varioi koko ajan. Itse kuulun jälkimmäisen kannattajiin ja peilaan monesti lasten/aikuisten harjoittelussa asiaa siihen, jaksaisinko itse tietyn ikäisenä motivoitua harjoitteesta, ja saadaanko siinä harjoitettua haluttua asiaa. Jos itsellä olisi fiilis, että 10-12 vuotias minä pitäisi tätä harjoitetta aivan paskana, niin varmaan kannattaa muokata harjoitetta.

[Nipale]

Muistakaa kaikessa harjoittelussa, että harjoittelun pitäisi olla myös hauskaa. Vaihtele harjoitteita, vaihtele metodia (yksin,parin kanssa, ryhmässä,kilpailu joukkueittain, kilpailu yksin, peli,leikki jne) ja käytä mielikuvitusta. Pelaajalle ei saisi ikinä tulla fiilistä, että "ai tää taas". Oli kyse fysiikasta tai jalkapallo/futsalharjoittelusta, niin pelaajalla ei saisi olla fiilistä, treeneihin tullessa tai harjoituksissa ollessa, että hän tietää täysin, mitä tulevan pitää. Tää koskee mun mielestä niin lapsia,kuin aikuisiakin tasosta riippumatta.

Ja varmasti löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä. Kloppo vetää kauden tyylin kymmenellä harjoitteella ja Howe varioi koko ajan. Itse kuulun jälkimmäisen kannattajiin ja peilaan monesti lasten/aikuisten harjoittelussa asiaa siihen, jaksaisinko itse tietyn ikäisenä motivoitua harjoitteesta, ja saadaanko siinä harjoitettua haluttua asiaa. Jos itsellä olisi fiilis, että 10-12 vuotias minä pitäisi tätä harjoitetta aivan paskana, niin varmaan kannattaa muokata harjoitetta.

Näinhän se on.. Toisaalta jos haluaa hyväksi niin harjoittelu ei voi olla aina hauskaa. Pitää olla myös valmis tekemään asioita mitkä on epämiellyttäviä.
Noista nuo 4-6 pelaajaa oli sellaisia jotka kauden jälkeen vaihtoi jengiä (kun valmennus vaihtui).. Loput lopettaneet tämän vuoden kuluessa ja loput joutuvat menemään tämän kauden jälkeen vuotta nuorempiin tai vanhempiin koska joukkueen toiminta loppuu. Ja tässä tapauksessa siis valmennus vaihtui isävalkuista UEFA Pro tutkintoa käyvään vastuuvalmentajaan...

[Lortto]

Näinhän se on.. Toisaalta jos haluaa hyväksi niin harjoittelu ei voi olla aina hauskaa. Pitää olla myös valmis tekemään asioita mitkä on epämiellyttäviä.

Sitä odotellessa huomaa parissa vuodessa sen joukkueen hävinneen ympäriltä (vaikka miten olisi hokenut, että tää on tärkeetä jos haluatte hyväksi), niin yhtä-äkkiä huomataan, ettei ole myöskään sitä koutsia, jota kiinnostaisi valmentaa. Koskee  usein myös "akatemiapelaajia"

Lasten valmennus ei ole pikajuoksu, vaan maraton. Ja lasten kehittyminen varsinkaan ei ole lineaarista, koska motivaatiotasot saattaa vaihdella isostikin lyhyessäkin ajassa. Ilman motivaatiota ei ole kehitystä. Ja usein lapsi elää hetkessä, ja joku 3-5 vuoden päähän peilaaminen saattaa olla ihan mahdoton paikka käsittää

[Nipale]

Sitä odotellessa huomaa parissa vuodessa sen joukkueen hävinneen ympäriltä (vaikka miten olisi hokenut, että tää on tärkeetä jos haluatte hyväksi), niin yhtä-äkkiä huomataan, ettei ole myöskään sitä koutsia, jota kiinnostaisi valmentaa. Koskee  usein myös "akatemiapelaajia"

Lasten valmennus ei ole pikajuoksu, vaan maraton. Ja lasten kehittyminen varsinkaan ei ole lineaarista, koska motivaatiotasot saattaa vaihdella isostikin lyhyessäkin ajassa. Ilman motivaatiota ei ole kehitystä. Ja usein lapsi elää hetkessä, ja joku 3-5 vuoden päähän peilaaminen saattaa olla ihan mahdoton paikka käsittää

...5 vuotta samaa porukkaa tuli valmennettua ja erilaisia lähestymistapoja tuli kokeiltua. En nähnyt yhtään sellaista tapausta missä 3 ekaa vuotta oltaisiin painittu ja syöty purua ja sitten yhtäkkiä olisi alkanut jalkapallo kiinnostamaan. Mutta tottahan se on että jos valmennuksen ensisijaisena tavoitteena on saada pelkästään joukkue pysymään kasassa mahdollisimman pitkään niin sitten lopputulos olisi ehkä ollut hieman erilainen. Toivottavasti sellaisiakin valmentajia löytyy jotka jaksaa tällaista harrastustoimintaa pyörittää.

[Takatasku]

Täällä aiheuttaa päänvaivaa loppu-osio. Kenttävuoron jälkeen on 15min jossa voi tehdä mitä milloinkin. Pienemmällä määrällä hyvä vaikka jotain tekniikkaa hioa. Sitten kun mennään 20+ lapsimäärään niin helpoin olisi juosta, venytellä tai tehdä kuntopiiriä. Alla on kuitenkin 1h 15min aika aktiivista juoksua, joten ei siinä varmaan ole järkevää juosta viivoja kieli vyön alla. Näkisin että loppuverkkahölkkä ja kuntopiiri olisi hyvä 10-12v lapsille. Ongelmana tässä että kuntopiiriä ei saa lapsia millään tekemään. Ajattelin että pitäiskö vaan ottaa halukkaat tekemään kuntopiiriä ja ne jotka eivät ole valmiita kuntopiiriä tekemään niin saavat lönkötellä kenttää ympäri. Hirveän turhauttavaa yrittää tuota kuntopiiriä tehdä kun iso osa sluibailee. En tiedä kannattaako tollasta väkisinkään tuputtaa. Ei ole kilpatoimintaa kuintenkaan.

Ei ole koskaan ollut ongelmia saada lapsia tekemään kuntopiiriä. Jos ei kiinnosta niin ne voi etsiä semmoisen joukkueen, missä saa tehdä mitä sattuu mieli tekemään.

[Lortto]

...5 vuotta samaa porukkaa tuli valmennettua ja erilaisia lähestymistapoja tuli kokeiltua. En nähnyt yhtään sellaista tapausta missä 3 ekaa vuotta oltaisiin painittu ja syöty purua ja sitten yhtäkkiä olisi alkanut jalkapallo kiinnostamaan. Mutta tottahan se on että jos valmennuksen ensisijaisena tavoitteena on saada pelkästään joukkue pysymään kasassa mahdollisimman pitkään niin sitten lopputulos olisi ehkä ollut hieman erilainen. Toivottavasti sellaisiakin valmentajia löytyy jotka jaksaa tällaista harrastustoimintaa pyörittää.

Sulkeeko harjoittelun pitäminen mielekkäänä sen, että harjoittelu on kehittävää?

E: Itsellä löytyy useampia esimerkkejä, missä ei kiinnostunut pelaaja (joka käytännössä ei liikkunut kentällä, eikä kiinnostanut tehdä mtn harjoittelua), nousee vuodssa ykkösryhmään kun päässä ns. napsahtaa "jokin". Usein tää tapahtuu murrosiässä, mutta aiemminkin näin saattaa käydä.

[bupa dukta]

Tässä kilpailuyhteiskunnassa helposti ajaudutaan ajattelemaan että tekemisen maalina pitää aina olla joku tulos. On se sitten pelien voittaminen tai se että jostain yksittäisestä pelaajasta tulisi huippu tai jotain muuta.

Varsinkin kun lajiin intohimoisesti suhtautuva, mitä foorumistit varmaan on, hyppää valmentamaan niin ainakin itsellä vähän vauhtisokeutta välillä. Täytyisi muistaa että tämä on lasten harrastus. Mielestäni sitä pitäisi voida harrastaa vain harrastamisen ilosta myös. Tämä ei poissulje sitä että toiminta yritetään järjestää niin hyvin kuin osataan ja pyritään siihen että jokaiselle annetaan mahdollisuis tulla niin hyväksi kuin rahkeet riittää. Täytyy myös yrittää adaptoitua valmentajana ryhmän mukaan, vaikka vahvoja näkemyksiä olisikin.

Kiitos noista muutamista vinkeistä. Täytyy miettiä loppuosioon jotain pareittain tehtäviä kehonvoima ja kamppailuharjoitteita ja kokeilla niitä ne voisivat toimia paremmin kuin perus kuntopiiriliikkeet.

[ginikettu]

hyppää valmentamaan niin ainakin itsellä vähän vauhtisokeutta välillä. Täytyisi muistaa että tämä on lasten harrastus. Mielestäni sitä pitäisi voida harrastaa vain harrastamisen ilosta myös.

Samaa mieltä.. Lapsuusvaiheen tehtävä on saada lapset rakastumaan fudikseen ja innostumaan. Joillain kilpailu on äärimmäisen motivoivaa ja joillain ei, ja valkun olisi hyvä tunnistaa vähän mikä resonoi kenelläkin hyvin. Ei kaikista toki tule futareita, mutta tuossa vaiheessa härvääjiekään osalta peli ei ole menetetty, jos saadaan pidettyä sopivaa kuria ja kehitettyä lasten itseluottamusta (tämän puute johtaa härväämiseen ja yrittämisen pelkoon). Sopiva kuri ja riittävät resurssit valmentaa, niin mahdollisuudet ovat paljon suuremmat.

Kehittymisen vauhti taas ei tietenkään aina päätä huimaa ja joskus taas sitä tapahtuu hyvinkin nopeasti. Kattelin tuossa yhdessä pelissä vastassa oli entisen joukkueen yksi härvääjistä (helposti lähti mukaan kaikkeen mihin ei pitäisi, jos oli tilaisuus ei aikaa ja tilaa) pelaamassa 1. tasolla todella hyvin. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja mielestäni se "henkinen ikä" on tärkeintä ja siinä on tuossa iässä sellainen +-2v haarukka, niin tietenkin toiminta harjoituksissa on myös tuolla haarukalla.

[ginikettu]

Täällä olleiden kommenttien perusteella ongelma taitaakin olla, että seuratoiminta tarvitsee ryhtiliikettä. Valmentajia on paljon hyviä (oli ne ammattilaisia tai isukeita/äitejä), mutta ei hyvätkään valkut voi ihmeitä saada, ellei seura anna heille riittäviä työkaluja käyttöön. Seurojen palloliitolla on kontrolli pettänyt?

[Manselainen]

Mulla on joukkueessa 30 tyttöä ihan laidasta laitaan. Onneksi on myös valmentajaresurssia hyvin apuna ja kenttätilaa käytössä. Käytännössä suunnittelen aina kahdet, joskus jopa kolmet toisistaan lähes täysin eroavat harjoitukset, joissa on vain yhteinen alkulämmittely ja lopetus. Itse vedän lähinnä nuo yhteiset osuudet ja muuten kierrän ryhmien välillä.

Tykkään käyttää kovin suppeaa harjoitepankkia, jolloin perusasiat on tuttuja niin pelaajille kuin valmentajillekin, mutta samasta tutusta harjoitteesta löytyy kyllä useampia variaatioita pienillä sääntömuutoksilla, jotta voidaan painottaa harjoittelussa erilaisia asioita. En ole kyllä huomannut minkäänlaisia tylsistymistä tytöillä, vaikka samoja leikkejä, pelejä ja harjoitteita toistetaan kerta toisensa jälkeen. Tietysti sillain, että välillä joku on poissa ohjelmasta useamman viikon ennen kuin palaa takaisin käyttöön pikkuisen uudella twistillä.

[Jääpoiju]

Täällä olleiden kommenttien perusteella ongelma taitaakin olla, että seuratoiminta tarvitsee ryhtiliikettä. Valmentajia on paljon hyviä (oli ne ammattilaisia tai isukeita/äitejä), mutta ei hyvätkään valkut voi ihmeitä saada, ellei seura anna heille riittäviä työkaluja käyttöön. Seurojen palloliitolla on kontrolli pettänyt?

Onko sekään juurisyy? Itse osoittaisin koteihin / vanhempiin, sillä lasten kasvatus ei tunnu onnistuneen.

Mikäli käyttäytyisivät edes sen tunnin ajan rauhallisesti, kuunnellen ja muita kunnioittaen, niin väitän että varmasti ainakin harrasteryhmissä treenien intensiteetti ja hyöty tuplaantuisi. Tämän lisäksi useampi valmentaja olisi halukas valmentamaan lapsia, sekä varmasti vanhempien apu kentälläkin lisääntyisi, kun saisi olla kentällä valmentamassa eikä hoitamassa riehuvia lapsia.

Tuohon kuuluu tietenkin myös se, että lapsi tulee ajoissa paikalle, ravittuna, oikeissa varusteissa, jne.

Veikkaan, että esimerkiksi jääkiekossa ei kauaa katseltaisi, jos tultaisiin milloin missäkin kamoissa jäälle, ja jotkut vaikkapa vartin myöhässä, jne. Miksi jalkapallo on tällainen "kaatoluokka", sitä en ymmärrä.

[ginikettu]

Tykkään käyttää kovin suppeaa harjoitepankkia, jolloin perusasiat on tuttuja niin pelaajille kuin valmentajillekin, mutta samasta tutusta harjoitteesta löytyy kyllä useampia variaatioita pienillä sääntömuutoksilla, jotta voidaan painottaa harjoittelussa erilaisia asioita. En ole kyllä huomannut minkäänlaisia tylsistymistä tytöillä, vaikka samoja leikkejä, pelejä ja harjoitteita toistetaan kerta toisensa jälkeen. Tietysti sillain, että välillä joku on poissa ohjelmasta useamman viikon ennen kuin palaa takaisin käyttöön pikkuisen uudella twistillä.

Tätä itsekin kannatan. Mutta tuossa on paljolti kiinni juurikin resursseista. Jos valkkuja riittää jakaa 30 lasta 6-8 lapsen ryhmiin, niin se on pahuksen paljon helpompaa kuin 15 lapsen ryhmissä.

Onko sekään juurisyy? Itse osoittaisin koteihin / vanhempiin, sillä lasten kasvatus ei tunnu onnistuneen.

Mikäli käyttäytyisivät edes sen tunnin ajan rauhallisesti, kuunnellen ja muita kunnioittaen, niin väitän että varmasti ainakin harrasteryhmissä treenien intensiteetti ja hyöty tuplaantuisi. Tämän lisäksi useampi valmentaja olisi halukas valmentamaan lapsia, sekä varmasti vanhempien apu kentälläkin lisääntyisi, kun saisi olla kentällä valmentamassa eikä hoitamassa riehuvia lapsia.

Mutta seurat jos ei anna riittävästi resursseja (henkilöstöä, tilaa, varusteita, koulutusta, prosesseja jne) joukkueelle, niin se on aika hankalaa siellä motivoituneen valkunkaan tehdä mitään.

Mutta edelleen tuossa niin pikkulapsista suuri osa on härvääjiä, jos se mahdollistetaan - liian isot ryhmät, liian myöhään, ei ole johdonmukaista kuria ja sääntöjä mistä pidetään kiinni (esim peleihin ja harjoituksiin ajoissa kamat päällä, kamat siistiin riviin, jos häiritsee niin tauko harjoitteesta, ei etuilua, ei kiroilua jne jne) joukkueessa.

[Manselainen]

Tätä itsekin kannatan. Mutta tuossa on paljolti kiinni juurikin resursseista. Jos valkkuja riittää jakaa 30 lasta 6-8 lapsen ryhmiin, niin se on pahuksen paljon helpompaa kuin 15 lapsen ryhmissä.
Mutta seurat jos ei anna riittävästi resursseja (henkilöstöä, tilaa, varusteita, koulutusta, prosesseja jne) joukkueelle, niin se on aika hankalaa siellä motivoituneen valkunkaan tehdä mitään.

Just näin. Mulla on melkein aina 4-5 valmentajaa apuna, puolikas kenttä ja 4-6 normaalia maalia + minimaaleja. Helppo on tuossa jakaa porukkaa pieniin ryhmiin ja kokeneena vastuuvalmentajana keskittyä suunnittelemaan harjoittelu monipuolisesti + kehittämään apuvalmentajien osaamista.

[Nipale]

Veikkaan, että esimerkiksi jääkiekossa ei kauaa katseltaisi, jos tultaisiin milloin missäkin kamoissa jäälle, ja jotkut vaikkapa vartin myöhässä, jne. Miksi jalkapallo on tällainen "kaatoluokka", sitä en ymmärrä.

...Koska jalkapallo on matalan aloituskynnyksen toimintaa ja riittävän edullista. Lisäksi varsinkin kevät - kesä - syksy löytyy kenttä ainakin pk seudulla yleensä muutaman kilometrin sisältä.

[Jääpoiju]

Mutta edelleen tuossa niin pikkulapsista suuri osa on härvääjiä, jos se mahdollistetaan - liian isot ryhmät, liian myöhään, ei ole johdonmukaista kuria ja sääntöjä mistä pidetään kiinni (esim peleihin ja harjoituksiin ajoissa kamat päällä, kamat siistiin riviin, jos häiritsee niin tauko harjoitteesta, ei etuilua, ei kiroilua jne jne) joukkueessa.

Jossain U10 -tasolla pitäisi jo osata käyttäytyä, ja kyllä iso osaa jo U8, kun on motivaatiota. Mutta se tarkoittaa, että on kasvatettu järkevästi (tietenkin diagnoosit erikseen).

Mun mielestä isoin ongelma ei ole resurssien puute, vaan se käytös. Jos käytös on kunnossa, pärjätään pienemmällä resursilla ja toisaalta resursitarjontaa on enemmän. Vertaus: laiva vuotaa, toiset huutaa että tarvitaan enemmän pumppuja pitämään laiva pinnalla, kun vuoto vain kasvaa. Toiset toteaa, että pitäisi pyrkiä pienentää vuotoa, jotta pärjätää pienemmällä pumppumäärällä (pilssipumppu). Laivahan aina vähän vuotaa...

Mutta ollaanko me tilanteessa, jossa vain hyväksytään huono käytös ja pyritään saamaan lisää resursseja? Kouluihin liittyen tätä keskustelua on käyty myös.

...Koska jalkapallo on matalan aloituskynnyksen toimintaa ja riittävän edullista. Lisäksi varsinkin kevät - kesä - syksy löytyy kenttä ainakin pk seudulla yleensä muutaman kilometrin sisältä.

Matalaan kynnykseen ei pitäisi kuulua se, että häiritään toimintaa ja hankaloitetaan muiden tekemistä ja iloa.


p.s. on ollut mielenterveydelle hyvä, kun on saanut lukea että muillakin on vastaavia haasteita, eli harrasteryhmässä meno on villiä, lapsia on liikaa, seura ei auta, vanhempia ei kiinnosta, jne. Ikävä, että tätä on laajemminkin olemassa, mutta toisaalta huojentavaa, että on laajemminkin olemassa.

[ginikettu]

Mutta ollaanko me tilanteessa, jossa vain hyväksytään huono käytös ja pyritään saamaan lisää resursseja? Kouluihin liittyen tätä keskustelua on käyty myös.

Riippuu vähän. Mutta eräs superhyvälapsivalkku kävi vanhempien kanssa säännöt läpi miten harjoituksissa ollaan ja miten sinne tullaan ja mitä käy jos sääntöjä rikotaan. Joukkueessa oli useampia hieman hankalia tapauksia. Valkku kävi niiden 7v junnujen kanssa joukkueen säännöt läpi ja piti niistä kiinni. Muutamien harjoituskertojen jälkeen häirintä oli enää hyvin satunnaista. Rangaistuksena oli siis johdonmukaisesti harjoitusalueen ulkopuolella odottamaan hetkeksi ja kävi juttelemassa miksi näin ja mikä siinä tekemisessä oli sellaista mitä ei voi hyväksyä.

Joillain on sellainen auktotiteetti mitä yllättävän hyvin lapset tottelee - se ei ole huutaminen ja rähjääminen. Mutta tuo oli jostain syystä todella hyvä motivoimaan lapsia tekemään parhaansa. Mutta paljolti liittyy siihen myös että tuota potentiaalisen häirinnän aikaa (jonotusta ja seisomista) on minimoitu.

Sama on kouluissa. Osa opettajista saa hankalammatkin lapset kuriin ja tekemään. Osa taas ei saa ja siinä liika salliminen on avainsana - voi ymmärtää, muttei sallia.

[Manselainen]

Joillain on sellainen auktotiteetti mitä yllättävän hyvin lapset tottelee - se ei ole huutaminen ja rähjääminen. Mutta tuo oli jostain syystä todella hyvä motivoimaan lapsia tekemään parhaansa. Mutta paljolti liittyy siihen myös että tuota potentiaalisen häirinnän aikaa (jonotusta ja seisomista) on minimoitu.

Tässä myös täyttä asiaa. Hyvin harvoin jos koskaan joutuu korottamaan ääntään kentällä, kun sen on pari kertaa heti kauden alussa tehnyt saadakseen lapset hiljaisiksi. Mutta mulla onkin ihan totaalinen nollatoleranssi kaikenlaiseen pelleilyyn ja härväämiseen.

Iso vaikuttava tekijä myös just toi, että tarpeeksi pienet ryhmät eli tekemisen määrä suhteessa jonottamiseen. Lisäksi kun on fyysisesti tarpeeksi rasittavat reenit, niin eipä nuo muksut jaksa touhuta ylimääräistä sen lyhyen jonottamisen aikanakaan.

[Jortsukka]

Aina tärkeä ohje, valmenna oman persoonasi kautta. Mieti mitä hyvää siinä on ja mitä taas sellaisia puolia että kannattaa yrittää valmentajana tuoda jotain uutta. Kaksi "ääriesimerkkiä":

- Olet luonteeltasi tosi energinen ja innokas, tuot sen hyvin esiin ja täten saat lapset syttymään, mutta ehkä välillä energia menee yli ja et pysty analysoimaan esim. mikä pelissä meni pieleen-> mieti milloin käytät energiaa ja milloin taas rauhoittaisit itseäsi ja ehkä sitä kautta myös tarvittaessa joukkuetta. Harjoituksissa tämä tarkoittaa myös ehkä sitä, että jos siellä on levotonta niin se ei vaadi energiaa vaan kaikkien rauhoittumista ja kun näytät esimerkkiä muille sekä nostat sen merkityksen niin lapset ymmärtävät että nyt tuo "energinen kaverikin" on rauhallinen
- Olet luonteeltasi rauhallinen ja otat kaikki huomioon harjoituksissa rauhallisesti-> milloin pitää tuoda energiaa esiin jotta pelaajat ovat energisiä ja innostuneita

Aina valmentajana pitäisi pystyä miettimään omaa persoonaa ja miten sitä hyödyntää valmennuksessa.

[Jääpoiju]

Riippuu vähän. Mutta eräs superhyvälapsivalkku kävi vanhempien kanssa säännöt läpi miten harjoituksissa ollaan ja miten sinne tullaan ja mitä käy jos sääntöjä rikotaan. Joukkueessa oli useampia hieman hankalia tapauksia. Valkku kävi niiden 7v junnujen kanssa joukkueen säännöt läpi ja piti niistä kiinni. Muutamien harjoituskertojen jälkeen häirintä oli enää hyvin satunnaista. Rangaistuksena oli siis johdonmukaisesti harjoitusalueen ulkopuolella odottamaan hetkeksi ja kävi juttelemassa miksi näin ja mikä siinä tekemisessä oli sellaista mitä ei voi hyväksyä.

Joillain on sellainen auktotiteetti mitä yllättävän hyvin lapset tottelee - se ei ole huutaminen ja rähjääminen. Mutta tuo oli jostain syystä todella hyvä motivoimaan lapsia tekemään parhaansa. Mutta paljolti liittyy siihen myös että tuota potentiaalisen häirinnän aikaa (jonotusta ja seisomista) on minimoitu.

Sama on kouluissa. Osa opettajista saa hankalammatkin lapset kuriin ja tekemään. Osa taas ei saa ja siinä liika salliminen on avainsana - voi ymmärtää, muttei sallia.

Meillä on neljä eri vastuuvalkkua ollut eikä kukaan ole saanut harrastepuolta kuriin. Ja kun itse ei ole vastuuvalmentaja, niin on siinä sitten siipimiehenä tekemässä parhaansa.

Tulisiko tuohon nyt vaikka manselainen vastuuvalkuksi, olisi mielenkiintoista nähdä miten homma laitetaan kuosiin. Vai kävisikö sama kuin muille, että max vuoden päästä ei kestä enää ja vaihtaa maisemaa.

Vaikka en pedagogi olekaan, näen miten näitä samoja työkaluja on käytetty ja pyritty käyttämään, ja vähän vielä ekstraa, mutta ei se meno juurikaan ole parantunut.

[Jortsukka]

Meillä on neljä eri vastuuvalkkua ollut eikä kukaan ole saanut harrastepuolta kuriin. Ja kun itse ei ole vastuuvalmentaja, niin on siinä sitten siipimiehenä tekemässä parhaansa.

Tulisiko tuohon nyt vaikka manselainen vastuuvalkuksi, olisi mielenkiintoista nähdä miten homma laitetaan kuosiin. Vai kävisikö sama kuin muille, että max vuoden päästä ei kestä enää ja vaihtaa maisemaa.

Vaikka en pedagogi olekaan, näen miten näitä samoja työkaluja on käytetty ja pyritty käyttämään, ja vähän vielä ekstraa, mutta ei se meno juurikaan ole parantunut.

Kyllähän se niin on että jos ns. kaikki otetaan mukaan, niin nyky-yhteiskunnassa on valitettavasti paljon ihmisiä(ei vain lapsia) joiden on mahdotonta noudattaa sääntöjä. Ihan jo siitä lähtien että kotona ei sellaista tapaa ole että sääntöjä pitäisi noudattaa.

Tarkennan vielä että onko siis harrastejoukkueella ollut nuo vastuuvalmentajat vai koko ikäluokalla? Usein kun jos ensimmäinen on, niin ei sitä kiinnosta tuo harraste yhtään.

[Nipale]

Riippuu vähän. Mutta eräs superhyvälapsivalkku kävi vanhempien kanssa säännöt läpi miten harjoituksissa ollaan ja miten sinne tullaan ja mitä käy jos sääntöjä rikotaan. Joukkueessa oli useampia hieman hankalia tapauksia. Valkku kävi niiden 7v junnujen kanssa joukkueen säännöt läpi ja piti niistä kiinni. Muutamien harjoituskertojen jälkeen häirintä oli enää hyvin satunnaista. Rangaistuksena oli siis johdonmukaisesti harjoitusalueen ulkopuolella odottamaan hetkeksi ja kävi juttelemassa miksi näin ja mikä siinä tekemisessä oli sellaista mitä ei voi hyväksyä.

Joillain on sellainen auktotiteetti mitä yllättävän hyvin lapset tottelee - se ei ole huutaminen ja rähjääminen. Mutta tuo oli jostain syystä todella hyvä motivoimaan lapsia tekemään parhaansa. Mutta paljolti liittyy siihen myös että tuota potentiaalisen häirinnän aikaa (jonotusta ja seisomista) on minimoitu.

Sama on kouluissa. Osa opettajista saa hankalammatkin lapset kuriin ja tekemään. Osa taas ei saa ja siinä liika salliminen on avainsana - voi ymmärtää, muttei sallia.

Häröilijät saa tosiaan ihan perus kurilla ja em. keinoin kuriin. Mutta näkisin että ehkä näitä isompi ongelma treeneissä on lapset jotka käyttäytyvät ihan hyvin, mutta heitä ei kiinnosta jalkapallo vaan jotkut ihan muut asiat. Jalkapallotreeneissä käydään koska vanhemmat pakottaa. Vanhemmat itse vielä myöntää tämän mutta toteavat että ei ole vaihtoehtoa, muuten se vaan katsoo puhelinta kotona. Näitä on ihan sairaan vaikea motivoitua valmentamaan, koska tietää tasan tarkkaan että lapsi lopettaa välittömästi harrastuksen kun vanhemmilta tulee keltaista valoa.

[Kossi Agassa]

Mulla on joukkueessa 30 tyttöä ihan laidasta laitaan. Onneksi on myös valmentajaresurssia hyvin apuna ja kenttätilaa käytössä. Käytännössä suunnittelen aina kahdet, joskus jopa kolmet toisistaan lähes täysin eroavat harjoitukset, joissa on vain yhteinen alkulämmittely ja lopetus. Itse vedän lähinnä nuo yhteiset osuudet ja muuten kierrän ryhmien välillä.

Ihan mielenkiinnosta, että miksi käytännössä aina lähes täysin eroavat? Ei ilmeisesti ihan pikkujunnut ole enää kyseessä?

Mun mielestä isoin ongelma ei ole resurssien puute, vaan se käytös. Jos käytös on kunnossa, pärjätään pienemmällä resursilla ja toisaalta resursitarjontaa on enemmän. Vertaus: laiva vuotaa, toiset huutaa että tarvitaan enemmän pumppuja pitämään laiva pinnalla, kun vuoto vain kasvaa. Toiset toteaa, että pitäisi pyrkiä pienentää vuotoa, jotta pärjätää pienemmällä pumppumäärällä (pilssipumppu). Laivahan aina vähän vuotaa...

Mutta ollaanko me tilanteessa, jossa vain hyväksytään huono käytös ja pyritään saamaan lisää resursseja? Kouluihin liittyen tätä keskustelua on käyty myös.

Ei ne resurssit ole pelkästään sitä varten, että lapset käyttäytyvät huonosti. Vaikka on esim. 10 todella hyvin käyttäytyvää lasta ja teet jotain 1v1-harjoitetta, niin hekin on parempi jakaa puoliksi kahdelle valmentajalle, niin homma ei ole ihan pelkkää jonottamista.

[Jääpoiju]

Tässä muuten varhaiskasvattajan tekstiä Hesarista. Kummasti resonoi...

Esikoulussa joudutaan harjoittelemaan aiempaa enemmän arjen perustaitoja, joita lasten kuuluisi oppia kotoa vanhemmiltaan. Vanhemmuuden taidot ovat osalla vanhemmista hukassa.

Varhaiskasvatuksen opettaja Tanja Rantalan mukaan nykyään eskarissa näkyy etenkin se, että sekä vanhemmat että lapset viettävät paljon aikaa aikaa ruutujen ääressä.

Rovaniemellä asuva Rantala on työskennellyt varhais­kasvatuksessa eri ikäisten lasten parissa 1990-luvulta saakka. Viimeiset kymmenen vuotta hän opettanut esikoululaisia.

Rantalan mukaan lapset ovat aiempaa lyhyt­jännitteisempiä. On vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan. Itsekeskeinen käyttäytyminen on lisääntynyt.

”Enemmän on lapsia, jotka ovat että minulle-nyt-heti-kaikki. Ja että ’Minä päätän’ ja ’Minä määrään’. Jos joku sanoo toista, se aiheuttaa kovasti hankaluuksia vaikka leikeissä”, Rantala kertoo.

Samaa viestiä kertoi pitkään esikoulussa työskennellyt varhais­kasvatuksen opettaja mielipide­kirjoituksessaan, joka julkaistiin syyskuussa Turun Sanomissa.

Kirjoittajan mukaan esikouluun tulee vuosi vuodelta enemmän lapsia, joiden vanhempia pitää opastaa ja ohjata esimerkiksi lapsen vaatettamisessa ja ikätasoisten rajojen asettamisessa.

Kirjoittajan mukaan osa lapsista käyttäytyy jopa väkivaltaisesti. ”Viimeisten viiden vuoden aikana minua ja työkavereitani on lyöty, potkittu, raavittu, syljetty”, hän kirjoittaa.

Rantalan mukaan hänen eskari­ryhmissään väkivaltaista käytöstä esiintyy harvoin.

Sellainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi, jos lapsi, jolla on väkivaltaista käyttäytymistä, ei saa vastausvuoroa heti. Pettymys voi purkautua kiukkuna tai raivona.

Rantalan mukaan osa lapsista ei pysty keskittymään samaan tekemiseen pitkään. Syksyisin eskarissa harjoitellaankin paljon pitkäkestoista leikkiä.

Elokuussa eskarissa voi aloittaa lapsia, jotka leikkivät puolessa tunnissa läpi kolme leikkiä. Leikki ei ehdi kehittyä eikä syventyä. Aikuiset ohjaavat lapsia viemään leikin seuraaviin vaiheisiin. Ja lapset oppivat nopeasti.

Kokeneen kasvattajan mukaan osa vanhemmista ei tunnu ymmärtävän läsnäolon ja vuorovaikutuksen merkitystä. Sitä, että lapsen kehitykselle on tärkeää, että vanhempi on aidosti läsnä lapsen kanssa. Juttelee lapsen kanssa, tekee ja touhuaa yhdessä.

https://www.hs.fi/alueet/art-2000011509897.html

[bupa dukta]

Kyllä. Aika perustavanlaatuisia puutteita kasvatuksessa monilla. Ei ole rajoja asetettu, kunnioitus aikusia kohtaan puuttuu eikä toisaalta osata käsitellä pettymyksiä.