Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Jortsukka]

Hollannissa taitaa 8v8 alkaa u11, belgiassa u10 on siirtymäkausi, tanskassa taitaa olla u10 myös 5v5 ja 8v8. Eli Tanskassa ja Belgiassa taitaa olla sellaista mitä Erno on esittänyt.

Tanskasta: https://www.dbusjaelland.dk/media/8774/small-sided-games-cy-football.pdf

A part-conclusion here is that the 5v5 for U10 Boys A level is
by far the best game type.
...
The
experience of the C level also therefore shows, that 5v5 is by
far the best game type, where players have successes under
(moderate) pressure, and where all are involved in the game.

Okei, ainakin viimeksi kun vierailin turnauksessa(muutama vuosi sitten) näissä kaikissa pelattiin U10 8vs8(U10 Hollannissa taisi olla 7vs7 silloin). Jos nyt on muuttunut, niin kiitos infosta, mutta ei sinänsä muuta argumenttia että on tullut hyviä pelaajia tuollakin mallilla.

Itsekin sanoin siirtymämallista, kuten edeltävästä viestistäni voi katsoa. Se mikä tässä siis tulee nyt ongelmaksi isoiten, että jos esim. U8-U10 pelataan 5vs5 samalla kenttäkoolla, niin kyllähän tuo sotii vahvasti pelaajakehitystä vastaan. Samoin kuin jos U11-U13 mennään 8vs8 taas samalla kenttäkoolla koko ajan. Eli pelimuodot yksistään ei mielestäni ole fiksuja jatkaa vuosia samalla, jos ei samalla mietitä pelaajakehitystä myös kenttäkoon mukaan. Nyt en ainakaan missään ole nähnyt liiton linjauksia tämän suhteen. Eli ehkä nähty muista maista nyt tämä muutosta pelimuodoista, mutta ei ole mietitty ollenkaan kenttäkoon merkitystä pelaajakehitykseen.

Otan esimerkin. Kävin katsomassa muutama vuosi sitten U13 Etelän Liigapeliä jossa pelattiin n.105x60m kentällä 11vs11. Pelissä oli todella matala tempo ja muutenkin todella heikko peli. Sen jälkeen kävin katsomassa U13 ykkösen pelin, missä oli varmasti selvästi heikommat jengit vastassa, mutta kenttä oli n.95x50m. Tämä peli taas täytti paljon paremmin pelaajakehityksen edellytykset. Pelissä oli korkea intensiteetti. Toiminnot pallolla olivat ehkä vääriä, mutta ainakin peli näytti sellaiselta että siinä tapahtuu asioita.

Kävin viime vkl katsomassa kaksi 8vs8 peliä. Toinen oli U10 kentän koko 60x45m jossa oli taas todella matala tempo ja etäisyydet ihan absurdit. Perään katselin U12 pelin missä kenttä oli n.55x45m ja pelissä kyllä tapahtui, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Kumpikaan ei varmasti ollut optimaalista pelaajakehityksellisesti.

Hyvä valmentaja miettii aina harjoituksissa sitä että harjoitteissa kentän koko tukee kehitystä toivotussa asiassa. Samalla tavalla pitäisi miettiä myös peleissä että kentän koko(ja pelaajamäärä) tukee kehitystä. Mielestäni siis uudistus on sinänsä irrelevantti, mutta sillä voisi olla positiivisia vaikutuksia enemmän kuin negatiivisia jos kentän koot mietittäisiin paremmin. Samoin säännöt. Esim. 8vs8 voisi poistaa nyt samalla sen tyhmän puolen kentän paitsion.

[erno]

Kannattaa muistaa että noissa on muitakin eroja kuin pelaajien määrä kentällä. Esimerkiksi Tanskassa tulee paitsiot peliin myöhemmin kuin Suomessa. Meidän U11 ikäiset skidit oli ihan pulassa kun peleissä ei ollut paitsiota lainkaan. U12 tulee boksipaitsio ja U13 "normipaitsio" niiden smörrebrödien mukaan kenen kanssa asiasta juttelin. 7v7 jalkapallo ilman paitsiota on ihan eri laji kuin 8v8 jalkapallo paitsiolla.

Ja sitten toinen on se, että pelkästään se jalkapallokentän pelaajamäärä ja koko kilpailullisissa otteluissa ei määritä juttuja. Mun havaintojen mukaan vaikkapa hollannissa grindataan vielä U14 - U15 iässä 3v3 pelejä ihan normaalisti treenisessioissa. Suomi-kontekstissa olen havainnut että merkittävä osa seuroista käyttää merkittävän määrän aikaa sen pelimuodon harjoitteluun pelien lisäksi. Eli tuossa ikävaiheessa 11v11 harjoitteet on korvanneet lähes tyysti 3v3, 5v5 ja muut pienemmän pelin harjoitteet.

[Jortsukka]

Kannattaa muistaa että noissa on muitakin eroja kuin pelaajien määrä kentällä. Esimerkiksi Tanskassa tulee paitsiot peliin myöhemmin kuin Suomessa. Meidän U11 ikäiset skidit oli ihan pulassa kun peleissä ei ollut paitsiota lainkaan. U12 tulee boksipaitsio ja U13 "normipaitsio" niiden smörrebrödien mukaan kenen kanssa asiasta juttelin. 7v7 jalkapallo ilman paitsiota on ihan eri laji kuin 8v8 jalkapallo paitsiolla.

Ja sitten toinen on se, että pelkästään se jalkapallokentän pelaajamäärä ja koko kilpailullisissa otteluissa ei määritä juttuja. Mun havaintojen mukaan vaikkapa hollannissa grindataan vielä U14 - U15 iässä 3v3 pelejä ihan normaalisti treenisessioissa. Suomi-kontekstissa olen havainnut että merkittävä osa seuroista käyttää merkittävän määrän aikaa sen pelimuodon harjoitteluun pelien lisäksi. Eli tuossa ikävaiheessa 11v11 harjoitteet on korvanneet lähes tyysti 3v3, 5v5 ja muut pienemmän pelin harjoitteet.

Tässä juurikin samat ajatukset kuin itsellä aiheesta. Myös 11vs11 maailmalla, huippuakatemioissa myös harjoitellaan teknis-taktista toistoa esim. pelipaikkakontekstissa paljon enemmän kuin Suomessa. Suomessa juurikin kaikki pienemmät asiat unohtuu ja tehdään valtavan isoja harjoitteita. On ne sitten avaamisaaltoja tai murtautumisaaltoja. Tätä hain myös omalla nostolla että tärkeämpää olisi puuttua harjoitteluun kun luulla että pelitapa muutoksella 5vs5->8vs8 tai 8vs8->11vs11 olisi isoa merkitystä.

[Jääpoiju]

Suomi-kontekstissa olen havainnut että merkittävä osa seuroista käyttää merkittävän määrän aikaa sen pelimuodon harjoitteluun pelien lisäksi. Eli tuossa ikävaiheessa 11v11 harjoitteet on korvanneet lähes tyysti 3v3, 5v5 ja muut pienemmän pelin harjoitteet.

Kyllähän ammattijoukkueetkin (Valju, BuLi, yms.) treenaavat pienpelejä ihan tosissaan treeneissä. Olisipa kummallista, jos Suomen junnufutiksessa pudotetaan jotkut 2 vs 2 (jokerilla tai ilman) tai 3 vs 3 pois sen takia, että pelataan kilpapeleissä 8 vs 8 tai 11 vs 11

Junnuissa vaikuttaa siltä, että pitää vaan olla kahteen pikkumaaliin (per pääty), ettei tule "lätkämolariefektiä".

[ginikettu]

Junnuissa vaikuttaa siltä, että pitää vaan olla kahteen pikkumaaliin (per pääty), ettei tule "lätkämolariefektiä".

Neljän maalin peli ja muutenkin pienpeliharjoitteet on jatkuvasti näissä hyvissä joukkueissa käytössä (ainakin mitä olen nähnyt). Erno ehkä toi esiin tuota haastetta, että (liian) aikainen siirtymä isompiin peleihin johtaa monissa joukkueissa siihen, että harjoituksissa panostetaan niihin asioihin millä niissä peleissä joukkueena saadaan hyviä tuloksia. Näihin panostaminen sen eliittitason ulkopuolella (eliittitasolla niihin ei tarvitse niin paljoa tuhlata harjoitusaikaa) ei ole välttämättä lapsille kovin hyväksi henkilökohtaisen kehittymisen kannalta. Sitä kautta nämä sarjamallit vaikuttaa epäsuorasti harjoitusten sisältöön - haaste/harrastajatasolla, missä olisi hyvä käyttää aikaa edelleen paljon pienpeleihin ja henkilökohtaiseen taitoon, käytetään aikaa "monimutkaisempiin" pelillisiin asioihin.

[Mikaeli]

Tässähän täytyy huomioida, että siitä mitä paikallinen Palloliitto sanoo ja mitä erityisesti eliittiseuroissa tehdään, on välillä hyvinkin eri asia. U10-vaiheessa Tanskassa pelataan paljon myös 6vs6-jalkapalloa 7vs7-jalkapallon lisäksi.. Kaiken kaikkiaan tässäkin Suomessa tunnutaan olevan liian mustavalkoisia. Sarjapelit on XvsX, niin me pelataan vain XvsX.

[ginikettu]

Tässähän täytyy huomioida, että siitä mitä paikallinen Palloliitto sanoo ja mitä erityisesti eliittiseuroissa tehdään, on välillä hyvinkin eri asia. U10-vaiheessa Tanskassa pelataan paljon myös 6vs6-jalkapalloa 7vs7-jalkapallon lisäksi.. Kaiken kaikkiaan tässäkin Suomessa tunnutaan olevan liian mustavalkoisia. Sarjapelit on XvsX, niin me pelataan vain XvsX.

Niin.. siksi voi olla hyvä palloliiton tehdä muutosta, jos nyt on liiton päätöksellä kaikki pelanneet vain 8v8, niin liiton päätöksellä voi olla järkevää tätä muuttaa. Eliittijoukkueet pelaa omia harkkapelejään, turnauksiaan ja sarjojaan kuitenkin ja pelaa miten pelaa. Liiton mallin olisi hyvä keskittyä laajempaan massaan.

[turkistarhaaja]

Tässähän täytyy huomioida, että siitä mitä paikallinen Palloliitto sanoo ja mitä erityisesti eliittiseuroissa tehdään, on välillä hyvinkin eri asia. U10-vaiheessa Tanskassa pelataan paljon myös 6vs6-jalkapalloa 7vs7-jalkapallon lisäksi.. Kaiken kaikkiaan tässäkin Suomessa tunnutaan olevan liian mustavalkoisia. Sarjapelit on XvsX, niin me pelataan vain XvsX.

Itse olen huomannut että osa vanhemmistakin suhtautuu hyvin nihkeästi jos koitat esimerkiksi järjestää 5v5-pelejä "yli-ikäisille" vaikka siellä 8v8-pelin puolella lapsi saa 1-5 pallokosketusta per peli ja on koko ajan pelin ulkopuolella.

[jzl]

Suomi-kontekstissa olen havainnut että merkittävä osa seuroista käyttää merkittävän määrän aikaa sen pelimuodon harjoitteluun pelien lisäksi. Eli tuossa ikävaiheessa 11v11 harjoitteet on korvanneet lähes tyysti 3v3, 5v5 ja muut pienemmän pelin harjoitteet.

Itse en ole tällaista havainnut. Pienpelejä veivataan vielä tuossa iässä hyvinkin.
Saattaa toki muutama 11v11 treenikin vetää.

[erno]

Olin tänään kattelemassa juurikin tuon ikävaiheen (2011) treenejä ihan muuten vaan (eli oma lapsi treenas viereisellä kentällä) ja 2h 15min treenissä skulattiin 45min suoraan 11v11 -pelejä. Perinteinen keskisuuri seura Espoosta tai Espoon välittömällä lähialueella. Pienpelejä oli lähinnä 1v1 tyyppisessä formaatissa, joka oli varmaankin ajateltu jonkinlaiseksi kiihdytä ja taakse -harjoitukseksi, mutta se näytti lähinnä 1v1 treeniltä jossa teemana oli pitkä ja perään.

[ainapalloton]

Tänään taas kun vietti aikaa kentän laidalla, niin onhan se todettava että aika turhaa oikeastaan puheet mistään muusta, kuin näistä kahdesta asiasta:

1) Meillä on todella vähän hyviä valmentajia
2) Meillä on todella vähän pelaajia(ja perheitä) jotka sitoutuvat lajiin riittävällä intohimolla

Muulla ei ole oikeastaan väliä ja kaikki muu on turhaa puhetta/turhaa nillitystä. Se miten sitten nämä asiat ratkaistaan onkin isompi ongelma. Isoin ehdotus mitä itse joskus tännekin sanonut, että palloliiton pitäisi poistaa kokonaan nykyinen talentti-valmennusjärjestelmä ja korvata se "lastan valmennuksen alueellisen valmennuksella". Tämä tarkoittaisi että tuo raha käytettäisiin alueellisesti kehittämään meidän lasten valmennusta niin että kun pelaajat tulevat seuraan, pieneenkin alueen seuraan niin valmennuksella olisi jonkunlainen ymmärrys mitä asioita lähteä valmentamaan. Samalla nämä valmentajat voisivat seurojen kautta viestiä sitten pelaajille(tai oikeastaan vanhemmille) mikä on oleellista ja kuinka paljon aikaa pitäisi esim. pallon kesyttämiseen käyttää aikaa.

Otetaan nyt esimerkkinä tämä 8vs8 vs 5vs5 vs 11vs11 keskustelu. Onko 11vs11 pelaamisen siirtäminen myöhemmäksi vs 8vs8 oikea ratkaisu? Tai onko 5vs5 jatkaminen pidemmälle vs 8vs8 siirtyminen oikea ratkaisu? En näe että on suoraa vastausta tai että toinen olisi merkittävästi toista parempi vaihtoehto. Sillä on hyviä puolia ja sillä on huonoja puolia. Listataan nyt molempia ja jokainen voi sitten miettiä mitä itse on mieltä. Itse lopuksi vielä omat kommentit aiheesta ja siitä miksi en näe että muutoksella on isoa merkitystä pelaajakehtykseen. Ainoa muutos tulee olemaan todennäköisesti että olemme vain eri asioissa huonoja.


Alla 5vs5 <-> 8vs8 hyvät puolet, jos uudistus tulee U10 vaiheessa 5vs5 jatkaen:

+ Pelaajat saavat per tapahtuma enemmän toistoja pallon kanssa
+ Pelaajat ovat enemmän pelin keskiössä/lähellä peliä
+ Pienempi määrä pelaajia per ryhmä riittää-> pienet seurat voivat kilpailla vähän paremmin
+ Fyysisesti tulee paljon jarruttamista ja kiihdyttämistä sekä suunnanmuuttamista pienemmässä tilassa
+ Tulee paljon ohittamista, suojaamista ja laukomista

Huonot puolet:
- Pidempiä juoksuja tulee vähemmän
- Peli voi helposti muuttua sellaiseksi että joukkueet laukovat joka paikasta, vaikka se maalivahti on parempi suhteessa maalin kokoon, niin käytännössä hyvällä potkutekniikalla melkein koko kenttä on osalle pelaajista maalipaikka ja jos tulosta haetaan täten kannattaa varmasti pelata
- Kuljettamista tulee vähemmän koska tilaa on vähemmän kuljettaa
- Syöttämistä tulee vähemmän koska tilaa on vähemmän syöttää
- Pidempiä syöttöjä tulee todella vähän
- Helposti voidaan ummistaa silmät pelaajien puutteilta koska esim. hyvä potku voi riittää pelaajan selviytymiselle pelissä

8vs8<->11vs11 hyvät puolet:

+ Toimintoja per pelaaja tulee enemmän
+ Pelaajat ovat helpommin pelin keskiössä
+ Ykkösen tasolle 11vs11 ollut täysin turha sarja
+ Kentän koko ei ole liian iso(tästä myöhemmin vielä omat kommentit)
+ Pienemmät ryhmät riittää pyörittämään joukkuetta
+ Kiihdyttämistä, jarruttamista ja suunnanmuuttamista tulee enemmän
+ Laukauksia tulee enemmän

Huonot puolet:
- Todennäköisesti pelataan samalla kenttä koolla U11->U13 joka tarkoittaa että kentän koko on yleensä U13 jo aivan järkyttävän pieni(tästä lisää ongelmia alla)
- Puolustaminen on suhteessa turhan helppoa
- Puolen kentän paitsion ollessa tuolla jo muuten pienellä kentällä kentän tila on suhteessa todella pieni
- Kuljettamista tulee vähemmän
- Pidempiä syöttöjä tulee vähemmän
- Pelikäsityksen kehittyminen vähäisempää
- Pidempiä juoksuja vähemmän
- Maalinteko tulee olemaan todella vaikeaa(maalivahdin koko jo todella iso suhteessa maaliin)
- Yksipuoliset pelaajat pärjäävät paremmin

Itse ymmärrän nämä "pelissä tulee enemmän toimintoja" sinänsä, mutta nyt pitäisi miettiä sitä että jos joukkue pelaa keskimäärin vaikka yhden pelin joka viikossa 40 viikon ajan kaudessa, niin joukkue pelaa 40 peliä, ajallisesti yksittäisen pelaajan peliaika on siis kauden aikana luokkaa 40x40=1600minuuttia. Tämä kuulostaa isolta, mutta lopulta puhutaan ajallisesti hyvin pienestä osasta siitä mikä määrä pelaajan pitäisi harjoitella. Pelin pitäisi olla mittari missä mitataan pelaajien osaamista ja kehittymistä, pelin toki tulee olla myös oppimistapahtuma, mutta pääasiallinen oppiminen pitäisi tapahtua harjoituksissa. Jos perusteena on että "sitten harjoitellaan treeneissä 5vs5 vs 8vs8 tai 8vs8 vs 11vs11" niin ollaan jo ymmärretty harjoittelu täysin väärin. Ja jos peruste olisi että toimintoja tulee enemmän ja sen kautta opittaisiin paremmin futista, niin tämähän tarkoittaisi että meidän pitäisi muuttaa koko pelitoiminta 3vs3 pelaamiseksi. Eli missään vaiheessa turha mennä 5vs5, 8vs8 tai 11vs11 vaiheeseen.

Tässä nyt tuntuu että liitto taas nähnyt että jossain muualla tehty joku uudistus ja koitetaan tällä yksittäisellä taikatempulla muuttaa koko meidän futiksen taso. Voin sanoa, tällä ei ole mitään relevanttia merkitystä meidän kehitykseen. Aivan kun ei ole ollut 7vs7/9vs9 vs 8vs8/11vs11. Tavoitteellisen pelaajan pitäisi harjoitella jo U10 vaiheessa joukkueharjoituksissa luokkaa 6hx45 viikkoa eli 360minuuttia x 45=16200minuuttia. Jokainen nyt ymmärtää että tuon pelin merkitys on täysin irrelevantti meidän kokonaiskehitykseen ja paljon tärkeämpää olisi pohtia:

A) miten harjoittelemme asioita ts. meidän pitää harjoitella teknisiä ja teknistaktisia asioita jotka kehittävät pelaajia
B) Millainen tapa pelata kehittäisi pelaajia

Lopuksi miten itse olisin ratkaissut asian miettiä paljon enemmän asioita kuin palloliiton "taikatempussa":

U7 saakka 3vs3 minimaalit tms.
U8-U9 5vs5 pienempi maali(esim. madallettu futsal)
U10 7vs7 selvästi pienemmällä kuin 8vs8 kenttä(esim. 55x35)
U11 8vs8 kenttä n.60x40
U12 8vs8 kenttä n.65x45
U13 ns. liigataso 11vs11 kenttäkoko n.95x55, muut sama kuin U12
U14 kaikki 11vs11 kenttäkoko n.95x55
U15-> normaali kenttä

Miksi näin. Mietitty sekä fyysistä, pelikäsityksellistä että teknistaktista oppimista eri vaiheiden mukaan.

Tämän rinnalla harrastepolku missä pelataan vähintään aina vuosi pidempään edellistä pelimuotoa. Palloliitto, sitten kun huomaatte että ei tämä temppu auttanutkaan, voitte kopioida minun mallini, en ota rojalteja. (sekä pelimuotojen että valmennuksen kehittämisen suhteen)

Yksi tapa kehittää kilpapelaajia olisi satsata harraste-tasoon. Miksi? Koska intohimoa kentälle ruokkii se, että kavereista mahdollisimman moni pelaa fudista, myös ne vähemmän liikunnalliset. Kun U9-kilpajunnuni kaveri alkoi yhtäkkiä pelata harraste-tasolla, ovat pojat löytyneet useamminkin fudiksen parista. Muutama futaava kaveri voi johtaa moneen viikkotuntiin omaehtoista tekemistä. Mikä tahansa uudistus, joka tekee harrasteesta houkuttelevamman, olisi siis tervetullut (myös) kilpapelaajakehityksen näkökulmasta.

[Wissi]

Mitä pidempään lahjakas nuori pelaaja pysyy omassa kotimaassaan ja kasvattajaseurassaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hänestä tulee ammattilainen. Näin väittää tuore tutkimus, jonka ovat tehneet Euroopan jalkapalloseurojen yhdistys (EFC) ja urheilun tutkimuslaitos CIES. Tutkimuksessa tarkasteltiin 45 Euroopan maan lahjakkaimpien pelaajien urapolkuja ikävuosina 15–24. Otoskoko on sangen kattava: 3 375 pelaajaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ammattilaiseksi tähtäävän nuoren jalkapalloilijan kannattaa pysyä kotimaassaan mahdollisimman pitkään.

Tutkimus osoittaa, että alle 18-vuotiaana ulkomaille siirtyneet pelaajat ovat 23 ikävuoteen mennessä pelanneet 15 prosenttia vähemmän ammattilaisotteluita kuin kotimaassa kehittyneet.

Palloliiton Juho Rantala sanoo, että ideaalein polku on edetä omassa lähiseurassa akatemian kautta edustusjoukkueeseen ja sieltä maailmalle.

Suomalaislupaukset vaihtavat seuraa keskimääräistä ahkerammin.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011670000.html

[Hegetsu]

Muutama huomio nopeasti ihan kursiivisen lukemisen perusteella eli tuossa raportissa mitataan menestystä seuraavasti: "Success is mainly judged by two things: playing in senior national A-team matches before turning 23 and the experience capital gained by players up to that age" eli fokus saattaa kuitenkin olla pelaajissa joilla jo lähtökohtaisesti useinmiten erityislahjakkuutta lajiin runsaasti eli missä määrin tulokset yleistettävissä koko jalkapalloilevaan nuorisoon? Sinänsä tulokset tutkitun ryhmän kannalta selviä, mutta haastaisin sen verran että tulosten siirtäminen sellaisenaan vaikka Suomeen (huolimatta siitä, että oltiin mukana tutkimuksessa) voi olla hankalaa koska meiltä siirtyminen vaikka Belgiaan ei ole sama asia pelaajalle kuin siirtyminen Belgiasta Ranskaan eli luulen että vahvojen jalkapallomaiden tulokset voivat olla hyvin erilaiset kuin (kulttuurillisesti) heikompien.

Raportissa korostetaan myös Itä-Euroopasta tapahtuvan siirtymisen Italian yms. sarjoihin vaikutusta urakehitykseen "In conclusion, from a long-term career perspective, moving abroad as a minor carries greater risks than staying longer in the home country. This is especially true when the cultural gap between the two countries is wide, as seen with players leaving Eastern Europe for Western Europe or moving to Italy, where young players have historically found it hard to get chances at professional clubs." Tämä tietysti ohjaa lopputulemaa johonkin suuntaan mikä ei välttämättä päde meillä.

Ihan mielenkiintoinen huomio liittyen maan sisäisiin siirtoihin on tämä "This analysis shows that high mobility more often reflects an inability to secure a place at their employing clubs than a deliberate move to seize real career opportunities" koska tämä kyllä nopeasti mietittynä pitää paikkaansa ja siirrytään muualle (ja yllättävän usein isompaan seuraan missä paikan saaminen vielä vaikeampaa) ajatellen, että sieltä aukeaisi paikka samantasoisessa tai kovemmassa joukkueessa helpommin.

Olisi mielenkiintoista tietää mitä "lähiseuralla" tarkoitetaan tässä kontekstissa, eli onko HJK "lähiseura" vaikka Valtin juniorille Helsingissä vai onko tässä vain ajateltu ns. Veikkaus ja Ykkösliigaseuroja lähiseuroina?

[Mikaeli]

Muutama huomio nopeasti ihan kursiivisen lukemisen perusteella eli tuossa raportissa mitataan menestystä seuraavasti: "Success is mainly judged by two things: playing in senior national A-team matches before turning 23 and the experience capital gained by players up to that age" eli fokus saattaa kuitenkin olla pelaajissa joilla jo lähtökohtaisesti useinmiten erityislahjakkuutta lajiin runsaasti eli missä määrin tulokset yleistettävissä koko jalkapalloilevaan nuorisoon? Sinänsä tulokset tutkitun ryhmän kannalta selviä, mutta haastaisin sen verran että tulosten siirtäminen sellaisenaan vaikka Suomeen (huolimatta siitä, että oltiin mukana tutkimuksessa) voi olla hankalaa koska meiltä siirtyminen vaikka Belgiaan ei ole sama asia pelaajalle kuin siirtyminen Belgiasta Ranskaan eli luulen että vahvojen jalkapallomaiden tulokset voivat olla hyvin erilaiset kuin (kulttuurillisesti) heikompien.

Jokaisen juniorijalkapallossa mukana olevan olisi hyvä ymmärtää, että huipulle vaadittava potentiaali löytyy vain pieneltä prosentilla jalkapalloa harrastavilta lapsilta. Siitä voidaan sit keskustella, että onko osuus prosentin murto-osia vai täysiä prosentteja. Tämän tosiasian ymmärtäminen mahdollistaisi paremman profiloitumisen seurojen välillä, nythän Suomessa yritetään olla kaikille kaikkea. Toki aidon akatemiatoiminnan rahoituspohja on niin heikko, joten seuroilta valitettavasti puuttuu myös resurssit profiloitua pelkästään huipulle tähtäävään jalkapalloon.

[Kiri Kucera]

- Mahdollisuutta pelata palloa selustaan (vaikka liiton yksi isoimmista teemoista on juurikin että palloa pitäisi sinne taakse pelata, nyt ei vaan mitään tilaa ole mihin pelata)
- Pelaajien kykyä juosta pidempiä juoksuja
- Pelaajien kykyä syöttää pidempiä syöttöjä
- Pelaajien kyky kuljettaa pidempiä kuljetuksia
- Pelaajien kunnon kehittymistä pelikontekstissa
- Pelaajien pelikäsityksen kehittymistä

Onko tällä isoa merkitystä, tuskin on, koska kuten sanoin koko huomio pitäisi keskittyä miten kehitetään harjoitusympäristöä ja harjoittelua. Tämä on vain tälläinen turha lillukan varsi. Mutta tuskin näitä on liitossakaan mietitty. Tässä mielestäni pätee hyvin tämä alla oleva liiton poukkoilu vuosien saatossa:

Olen 95-prosenttisesti kanssasi samaa mieltä. Ongelmia ei ratkaista näillä pelimuotojen muutoksilla (väärät prioriteetit seuroissa ja valmentajilla), mutta tämä muutos lykkää noista ongelmista tulevien oireiden ilmaantumista vuodella ja sitten on luontevampaa alkaa hinkata sitä joukkuetaktista osaamista.

Voidaan lähestyä ongelmaa myös näin: valmentajien ja seurojen tekemistä ohjaa kuitenkin vain voittaminen ja pärjääminen, koska vanhemmat haluavat nähdä tuloksia mielummin tulospalvelusta kuin oman lapsensa pelaajakehityksenä. Eli millaisille pelaajille pelimuodon halutaan tarjoavan suhteellisen edun missä ikäluokassa? Mielestäni pienemmän kentän ja pelaajamäärän pelien pelaaminen kehittää paremmin nimenomaan pelikäsitystä. On helpompi skaalata siitä ulospäin isolle kentälle kun ymmärtää ne pallopelien lainalaisuudet alustavasti ja nimenomaan niin, että ymmärtää ne eikä ymmärrä niistä johdettua vesitettyä taktiikkaa tai yhden ratkaisun mallia, jota valmentaja opastaa. Minun havaintoni lapsista on, että ne jotka ovat pelanneet paljon myös muita lajeja erottuvat nimenomaan tuossa pelikäsityksessä niistä lapsista, jotka ovat vain pelanneet jalkapalloa. Ja mitä näissä muissa lajeissa usein on? Pienempi kenttä ja nopeampi tempo.

Muuten sitten pidemmät juoksut, kunto ja pidemmät syötöt, niin nämähän ovat asioita, jotka pitäisi saada kuntoon omalla ajalla ja ns. liikunnallisessa arjessa. Ja jos ei siellä niin harjoituksissa.

[Jortsukka]

Olen 95-prosenttisesti kanssasi samaa mieltä. Ongelmia ei ratkaista näillä pelimuotojen muutoksilla (väärät prioriteetit seuroissa ja valmentajilla), mutta tämä muutos lykkää noista ongelmista tulevien oireiden ilmaantumista vuodella ja sitten on luontevampaa alkaa hinkata sitä joukkuetaktista osaamista.

Voidaan lähestyä ongelmaa myös näin: valmentajien ja seurojen tekemistä ohjaa kuitenkin vain voittaminen ja pärjääminen, koska vanhemmat haluavat nähdä tuloksia mielummin tulospalvelusta kuin oman lapsensa pelaajakehityksenä. Eli millaisille pelaajille pelimuodon halutaan tarjoavan suhteellisen edun missä ikäluokassa? Mielestäni pienemmän kentän ja pelaajamäärän pelien pelaaminen kehittää paremmin nimenomaan pelikäsitystä. On helpompi skaalata siitä ulospäin isolle kentälle kun ymmärtää ne pallopelien lainalaisuudet alustavasti ja nimenomaan niin, että ymmärtää ne eikä ymmärrä niistä johdettua vesitettyä taktiikkaa tai yhden ratkaisun mallia, jota valmentaja opastaa. Minun havaintoni lapsista on, että ne jotka ovat pelanneet paljon myös muita lajeja erottuvat nimenomaan tuossa pelikäsityksessä niistä lapsista, jotka ovat vain pelanneet jalkapalloa. Ja mitä näissä muissa lajeissa usein on? Pienempi kenttä ja nopeampi tempo.

Muuten sitten pidemmät juoksut, kunto ja pidemmät syötöt, niin nämähän ovat asioita, jotka pitäisi saada kuntoon omalla ajalla ja ns. liikunnallisessa arjessa. Ja jos ei siellä niin harjoituksissa.

Käytännössähän nuo kaikki on sellaisia että ne pitäisi saada kuntoon harjoittelussa/omalla ajalla. Otin kantaa vaan asioihin mitä tulee selvästi vähemmän ja mihin vaikutus on negatiivinen. Ja jos harjoitusympäristössä ei nykyisinkään osata ymmärtää näitä ongelmia, niin ei se sitten varmasti parane tällä muutoksella.

Mitä tulee pelikäsityksen kehittymiseen, niin jos verrataan nyt 8vs8 vs 11vs11 peliä pelikäsityksellisesti, niin mihin perustan väitteeni:

- Kun pelaajia on enemmän niin päätöksen tekoon vaadittavia asioita on enemmän(ns. referenssejä on enemmän)
- 8vs8 kentällä usein riittää esim. puolustuksessa päätökseen tekemiseen referenssi lähimmästä omasta vastustajasta ja omasta lähimmästä puolustajasta. Kuitenkin isolla kentällä esim. puolustuslinjassa sinun pitäisi jo pystyä tunnistamaan esim. muut uhkaavat pelaajat linjaasi, jne. Hyökätessä ihan sama asia
- 8vs8 pelissä on paljon helpompi pärjätä vielä yhdellä ominaisuudella, PHV korostuu toki molemmissa muodoissa(jopa enemmän 11vs11), esim. hyvinkin riittää että olet vain nopea tai sinulla on hyvä potku. Kun tullaan isommalle kentälle näkee paljon 8vs8 kentällä pärjänneitä pelaajia joiden eväät ei riitäkkään enää isolla kentällä kun pitäisi olla parempi useammassa asiassa
- Koska etäisyydet ovat isommat, niin vaihtoehtoja tulee peliin enemmän

Oma havaintoni pelikäsityksestä taas on sellainen, että lapset jotka ovat pienempiä sisaruksia esim. pikkuveli joka pyörinyt pitkään kentän laidalla ovat keskimäärin paljon parempia pelikäsityksellisesti kuin ns. keskimääräinen pelaaja. Mitä tulee muiden lajien pelaajiin, niin uskon että näiden pelikäsitys sinun kontekstissa on parempi todennäköisemmin ennemmin sen takia että:

A) ovat pelanneet enemmän(siis mitä vain peliä/harjoitusta missä tulee päätöksiä)
B) ovat toimineet kontekstissa missä päätöksiä tehdään niin että pelivälinettä hallitaan käsillä(ts. päätöksenteko on helpompaa kuin jalkapallossa)

Näiden ongelma useimmiten on vaan se, että koska eivät hallitse pelivälinettä kunnolla(eivät käytä/eivät ehdi käyttää aikaa siihen) niin tuosta pelikäsityksestä ei ole loppupeleissä hyötyä

[Jortsukka]

Muutama huomio nopeasti ihan kursiivisen lukemisen perusteella eli tuossa raportissa mitataan menestystä seuraavasti: "Success is mainly judged by two things: playing in senior national A-team matches before turning 23 and the experience capital gained by players up to that age" eli fokus saattaa kuitenkin olla pelaajissa joilla jo lähtökohtaisesti useinmiten erityislahjakkuutta lajiin runsaasti eli missä määrin tulokset yleistettävissä koko jalkapalloilevaan nuorisoon? Sinänsä tulokset tutkitun ryhmän kannalta selviä, mutta haastaisin sen verran että tulosten siirtäminen sellaisenaan vaikka Suomeen (huolimatta siitä, että oltiin mukana tutkimuksessa) voi olla hankalaa koska meiltä siirtyminen vaikka Belgiaan ei ole sama asia pelaajalle kuin siirtyminen Belgiasta Ranskaan eli luulen että vahvojen jalkapallomaiden tulokset voivat olla hyvin erilaiset kuin (kulttuurillisesti) heikompien.

Raportissa korostetaan myös Itä-Euroopasta tapahtuvan siirtymisen Italian yms. sarjoihin vaikutusta urakehitykseen "In conclusion, from a long-term career perspective, moving abroad as a minor carries greater risks than staying longer in the home country. This is especially true when the cultural gap between the two countries is wide, as seen with players leaving Eastern Europe for Western Europe or moving to Italy, where young players have historically found it hard to get chances at professional clubs." Tämä tietysti ohjaa lopputulemaa johonkin suuntaan mikä ei välttämättä päde meillä.

Ihan mielenkiintoinen huomio liittyen maan sisäisiin siirtoihin on tämä "This analysis shows that high mobility more often reflects an inability to secure a place at their employing clubs than a deliberate move to seize real career opportunities" koska tämä kyllä nopeasti mietittynä pitää paikkaansa ja siirrytään muualle (ja yllättävän usein isompaan seuraan missä paikan saaminen vielä vaikeampaa) ajatellen, että sieltä aukeaisi paikka samantasoisessa tai kovemmassa joukkueessa helpommin.

Olisi mielenkiintoista tietää mitä "lähiseuralla" tarkoitetaan tässä kontekstissa, eli onko HJK "lähiseura" vaikka Valtin juniorille Helsingissä vai onko tässä vain ajateltu ns. Veikkaus ja Ykkösliigaseuroja lähiseuroina?

Jooh. Voin kuvitella nyt kun tästä vedetään mutkat taas suoriksi. Ei ymmärretä sitä kontekstia, että A) puhutaan jo valmiiksi lahjakkaista pelaajista(ikäluokkansa parhaista) B) puhutaan esim. "lähiseuran akatemiasta", joita Suomessa ei ole yhtään

Se mikä tuossa nyt on mielestäni hyvä heti ottaa esiin, niin huomioida se että mihin on lähdetty. Esim. Italiaan lähteneistä pelaajista, joita täälläkin kritisoinut, lähes kaikki suomalaiset ns. tulleet maitojunalla takaisin. Sitten taas vaikka reitti Nordsjaellandiin on ollut todella hyvä(Antman, Lähteenmäki, Walta). Suomesta nostettiin Siltanen esiin, mutta kumma ettei katsottu esim. maajoukkueen nuorimmat pelaajat tai U21 aika iso osa pelaajista on juuri noita ulkomaille aikaisin lähteneitä.

Muutenkin vertailu Suomi vs Belgia tai Suomi vs Romania on hirmu vaikeaa, mutta varmasti olisi hyvä Suomesta katsoa mitkä polut ovat selvästi parempia. Itse kokisin että nämä ovat pelaajasta riippuen samaa tasoa suunnilleen:

A) Jos pelaaja pystyy Suomessa pääsemään jo 16-17 vuotiaana Veikkausliigaan harjoittelemaan ja hyvään rooliin viimeistään 18-vuotiaaksi mennessä niin Suomi varmasti hyvä paikka jatkaa
B) Jos pelaajalla ei näytä olevan tuollaista polkua ja seurassa ei selvästi panosteta junnuissa(tästä myöhemmin vielä kommentti) niin varmasti hyvä miettiä esim. Tanska, Ruotsi, Hollanti, Belgia. Maita jossa kulttuuri on suht. sama ja selvästi panostetaan junnuihin.

Mielestäni Suomessa Veikkausliigajengit kyllä itse ns. kusevat tämän asian. Jos katsotaan vaikka viime kautta, niin kuinka monta U18 pelaajaa sai ison roolin Veikkausliigassa? Ei käytännössä yksikään pelaaja. Jos edes ne aivan lahjakkaimmat U18 pelaajat ei meillä pääse liigassa kunnon rooliin, niin miksi kukaan jäisi Suomeen? Pahimmillaan eivät pelaa sitten missään kunnolla(varsinkin jos kakkosjengiä ei ole riittävän korkealla tasolla).

[erno]

Eikös ton Norjan esimerkin pitäisi olla aika rohkaiseva siinä, että tollanen liittotasolla tehty päätös siitä että junnut haluttaisiin pitää mahdollisimman pitkään omassa maassa voi toimia ihan kivasti. Toki se mihin toi Suomessa törmää on se, että tollanen yksittäinen päätös ei johda mihinkään vaan siinä tarttis pureutua mahdollisiin ongelmiin päätöksenteon takana ja täällä tuota ei vaan voi tehdä, koska sitä ei vaan voi tehdä. Mutta eikös tässä tuu nyt 12 vuotta vai 13 vuotta täyteen siitä kun Norjassa toi päätös tehtiin ja nyt siellä on noustu euro-rankingeissa sijalta 28 sijalle 14 (ens vuonna 11, kun viimeinen heikko vuosi tippuu pois).

Norjassahan tossa yhteydessä luotiin nuo muiden muassa nk "fotballkrets":t (suomeksi about jatkuva alueellinen toiminta, jossa saatetaan treenata yhdessä jopa viikkotasolla) ja ruvettiin tarjoamaan liittotasolta valmennusta junnuille joissa on potentiaalia. Käsittääkseni vaikka Sverre Nypan on saanut liitosta jeesiä U11-iästä lähtien treenaamiseen ja vaikka Rosenborg ei aikaanaan käyttänyt yhtään kaloria pelaajan scouttamiseen, koska tunsivat pelaajan jo läpikotaisin tuon fotballkretsin kautta. Käytännössä täällä on tainnu Jortsukat ja muut puhua ainakin ylätasolla jo vastaavan mallin puolesta aika pitkään.

Suomessa on sinänsä kai kaikki elementit olemassa mitä vastaavaan tarvittaisiin, mutta niitä elementtejä ei oikein käytetä mitenkään. Eli jos siis aatellaan vaikka sitä, että meilä on pelaajien tiettyjä taitoja ja ominaisuuksia mitattu aika pitkään, niin ainakaan millään laajemmalla skaalalla tuota taito ja mittausdataa ei ole käytetty mihinkään niin, että se ohjaisi pelaajakehitystä. Erkko ja Kimmo taisikin yhdessä podcastissa pari viikkoa sitten puhua siitä, että eerikkilän mittausdatan pohjalla ainoa mittauksiin osallistunut jengi joka on kehittynyt seuratasolla ei ole suomalainen. Mutta tuolla Irlannin päässä oli ajateltu sillai että jos tollasia mittauksia tehdään ja niissä on jokin pointti, niin ehkä sen pitäisi myös ohjata harjoittelua ja toimintaa johonkin.

Ja koska Jortsupetteri kirjoitti samaan aikaan viestin, niin voin lainata itseäni viestissä jossa lainasin Kotimäkeä. Veikkausliigassa oli kolme (3) junnua jotka pääsi viime kaudella pelaamaan paljon. Kaks oli Klubissa ja yks oli Kupsissa. Nämä junnut täyttävät ens vuonna 20. Noiden takaa löytyy pari jätkää Oulusta jotka pääsi pelaamaan ihan hyviä määriä. Mutta jos katsotaan KAIKKI vuona 2006 tai sitä ennen syntyneet junioripelaajat jotka pääsivät Veikkausliigassa kentälle, niin sijaluvulta 10 löytyy jamppa joka pelas hikiseen kahden jalkapallo-ottelun peliminuutit.

Jatkokysymyksenä voin kysyä sen, että tyyriikö tuon Veikkausliiga-jengit vai onko se tyritty jo aikaisemmin? Tiitinen ja Vikström oli parhaat 2007 tai sitä nuoremmat liigassa. Mielestäni kumpikaan ei ollut vielä riittävän hyvä oikeasti isoihin peliminuutteihin. Ens kaudella ehkä.

[Jortsukka]

Ja koska Jortsupetteri kirjoitti samaan aikaan viestin, niin voin lainata itseäni viestissä jossa lainasin Kotimäkeä. Veikkausliigassa oli kolme (3) junnua jotka pääsi viime kaudella pelaamaan paljon. Kaks oli Klubissa ja yks oli Kupsissa. Nämä junnut täyttävät ens vuonna 20. Noiden takaa löytyy pari jätkää Oulusta jotka pääsi pelaamaan ihan hyviä määriä. Mutta jos katsotaan KAIKKI vuona 2006 tai sitä ennen syntyneet junioripelaajat jotka pääsivät Veikkausliigassa kentälle, niin sijaluvulta 10 löytyy jamppa joka pelas hikiseen kahden jalkapallo-ottelun peliminuutit.

Jatkokysymyksenä voin kysyä sen, että tyyriikö tuon Veikkausliiga-jengit vai onko se tyritty jo aikaisemmin? Tiitinen ja Vikström oli parhaat 2007 tai sitä nuoremmat liigassa. Mielestäni kumpikaan ei ollut vielä riittävän hyvä oikeasti isoihin peliminuutteihin. Ens kaudella ehkä.

Näen että molempia. Siis ollaan tyritty jo tuota ennen, mutta kyllähän Veikkausliigan joukkueilta puuttuu selvä suunnitelma kehittää myös junnuja eteenpäin. Eletään jotenkin maailmassa missä sattumalla on aivan liian iso merkitys. Jos verrataan tätä maailmalla seuroihin joissa pelaajakehitys on huipussaan, niin ollaan valtavan kaukana tästä. Seuroilta puuttuu täysin ajatus mallia "meillä on tulossa 16-vuotiaissa tämä erittäin lahjakas vasen puolustaja, emme hanki ensi kauden VL jengiin kuin yhden kokeneemman pelaajan tuolle paikalle jotta hän voi saada jo hyvän vastuun liigassa ja seuraavalla kaudella olla avauksen pelaaja". Seurojen toiminta on täysin summittaista niin junnuissa kuin aikuisissa.

Ääriesimerkkinä voinee käyttää Nordsjaellandia, jossa jokaiselle pelaajalle on rakennettu hyvin tarkka kehityskartta(niin ominaisuuksien kuin sen mukaan missä minäkin vuonna pelaa). Jos pelaajaa rekrytään tuollaiseen seuraan, niin tanskalaiset tietävät hyvin tarkkaan pelaajan ominaisuudet. Kuulin että kun eräs suomalainen pelaaja meni tuonne, niin hänestä oli tehty 150 videoklippiä pelaamisesta, siis ennen siirtoa. Tässä oli pureskeltu hänen vahvuutensa, mitä kehittää, miten sopii Nordsjaellandin pelaajaprofiiliin, miten muokataan jne. Samalla myös hyvin tarkasti laadittu polku edariin.

Suomessa voidaan olla tilanteessa missä esim. seuran lahjakkain pelaaja ei saa mitään palautetta omalta valmentajalta tai edes seuran ns. talenttivalmentajalta. Ei minkäänlaista täsmäpalautetta miten kehittää itseään, jne.

[ginikettu]

HJK:ssa on yritetty tuota kehittää eli pelaajien seurantaa ja kehittämistä systemaattisemmin (kaiken kehittämisen seurauksia odottaisin, että päästäisiin näkemään alustavasti vasta n kolmen vuoden päästä ja selvemmin ehkä 5-6 vuoden päästä), mutta kuten erno viittasi selkeään akatemiaprofiloitumiseen, niin kv-vertailussa resurssit ovat aika ohuet ("tuttu" pelasi ulkomailla "akatemiajoukkueessa" mitä joku iso paikallinen firma rahoitti, ja suomen palkkatasolla vaatisi ihan joltain firmalta vuosittain miljoonapanostuksia vastaava toiminta). Saati sitten muissa seuroissa resurssit ovat vielä ohkasemmat. Jos norjassa tai muualla on tehty jotain hyvin niin toivottavasti siitä liittovetoisesti otetaan oppia. Vaikutukset näkyy kuitenkin aina vasta useiden vuosien päästä.

[Jaakob]

https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/muutoksia-lapsuus-ja-nuoruusvaiheen-pelimuotoihin?fbclid=IwY2xjawOujyRleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZAwzNTA2ODU1MzE3MjgAAR6VpwroU3ugDLApgEpCxKwGsoFO_B-57hSEaysaGTpJtbO67YTIXuRw-OX8pw_aem_RZaQWs6fNeM8WmRntgWfyw

Hämmentävä tapaus. Joko mikään ei varsinaisesti muutu tai sitten eivät jaksaneet vaihtaa vuosilukuja?

[Siperia]

Jokaisen juniorijalkapallossa mukana olevan olisi hyvä ymmärtää, että huipulle vaadittava potentiaali löytyy vain pieneltä prosentilla jalkapalloa harrastavilta lapsilta. Siitä voidaan sit keskustella, että onko osuus prosentin murto-osia vai täysiä prosentteja. Tämän tosiasian ymmärtäminen mahdollistaisi paremman profiloitumisen seurojen välillä, nythän Suomessa yritetään olla kaikille kaikkea. Toki aidon akatemiatoiminnan rahoituspohja on niin heikko, joten seuroilta valitettavasti puuttuu myös resurssit profiloitua pelkästään huipulle tähtäävään jalkapalloon.

Osaatko määritellä millä perusteella lapset jaettaisiin näihin joukkueisiin? Ja mitkä asiat määrittelevät potentiaalin?

[Foulke]

Kyllähän tuossa suurin muutos on että 10 vuotiaat pelaavat vielä 5vs5 eli tulee yksi vuosi lisää sillä pelimuodolla. 2017 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka johon tuo tulee vaikuttamaan. Sitten ymmärsin niin että P13 Liiga pelataan 8vs8, eikä 11vs11.

[Siperia]

Oma havaintoni pelikäsityksestä taas on sellainen, että lapset jotka ovat pienempiä sisaruksia esim. pikkuveli joka pyörinyt pitkään kentän laidalla ovat keskimäärin paljon parempia pelikäsityksellisesti kuin ns. keskimääräinen pelaaja.

Ei koske pelkästään futista, vaan muitakin urheilulajeja, ainakin jos uskominen Daniel Coylen Talent code-kirjaa.

[Nigel Kugelschfeir]

Olihan tuossa paljonkin muutoksia. Ihan hyvä tuo pienten lasten 3v3 pelimuoto, 5 pelaajaa ihan liikaa kun eihän ne edes näe toisiaan siellä kentällä, saatikka että älyäisivät muuta kuin sen missä maali on.

Mitä nykyisiin pelimuotoihin tulee ainakin tytöissä se on aika sama mikä se on kun osa ei vaan uskalla/osaa tehdä mitään kuin korkeintaan potkaista pallon kärkkärillä jonnekin jos sattuvat sen saamaan. Parhaiten pärjää sellaiset yleisurheilijatyypit jotka jaksaa juosta ja uskaltaa mennä tilanteisiin, monesti ne taitavammatkin pelaajat saa pois tolaltaan kun sieltä tullaan lujaa ja prässiä saa päälle Tosin jos joku pelaaja on jostain pelitaitoja saanut niin yleensä se on isoveljen tai iskän koulima pelaaja, ei joukkuetreeneillä tai valmennuksella ole juurikaan sen kanssa tekemistä.