Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Kiri Kucera]

Kyllähän siinä nyt esim. seuraavat asiat väkisinkin menee tuollaisella tosi isolla ryhmällä vituiksi kuin esim.

- Vastuuvalmentajan työ on enemmän organisointia kuin valmentamista
- Harjoitussuunnitelma pitää tehdä sen mukaan että harjoitus pyörii eikä sen mukaan että mitä olisi fiksuin harjoitella
- Valmentajan kohtaaminen pelaajaan helposti on paljon vähäisempää

Jne. En näe oikein mitään muuta etua kuin tuo "ryhmät vaihtuu kokoajan", mutta onko sekään itseisarvo. Mielestäni ei. Bromman mallissa on siis vain se kärki tasoissa ja loput sitten pelaavat sekaisin. Tämä mallihan on käytännössä kaikkialla muuallakin maailmassa. Eli on ne ns. eliittiryhmät vaikka Espanjassa on Barcelona, jonka alla Espanyol, jonka alla vielä useampi muu ns. akatemia-ryhmä, jonka alla sitten paikalliset seurat. Siellä se toimii, mutta Suomessa ilmeisesti sitten ei toimi mikä kaikkialla muualla toimii.

Lisäisin vielä, että tuossa on lapselle myös todella paljon väliä, että onko siellä harjoituksissa 18 tuttua kaveria, vai valikoituuko sulle seuraksi jonkinlainen kombinaatio noista 80 lapsesta sitten rasteille. Lasten stressitasot nousevat, keskittyminen kärsii eikä muodostu kaverisuhteita. Oikeastaan koko se sosiaalinen puoli mikä on niin oleellista joukkueurheilussa jää kyllä aivan todella pieneen asemaan. On sitten helppo jäädä pois toiminnasta kun ei koskaan siihen kiinnittynytkään.

Lisäksi myös yhteistoiminta ja pelillisten kaavojen orgaaninen muodostuminen on helpompaa tiivissä ryhmässä. En halua olla ilkeä, mutta liian usein seuratoiminnassa ei mietitä sitä lapsen etua, vaan perustellaan jollain tietojärjestelmillä tai taloudella sen ohitse.

[Siperia]

Itse näkisin, että ikäryhmän olisi hyvä olla aika suuri aloitusvaiheessa koska muuten yksinkertaisesti pelaajamassa loppuu kesken siinä P13/14 vaiheessa kun drop-out alkaa iskea tai sitten pitäisi olla joku keino pitää pelaajia paremmin mukana hieman pidempään.

Ison ikäryhmän kanssa vaan tulee helposti ongelmaksi se, että sen fiksuun käsittelyyn ei ole resurssia vaan aika aikaisin valitaan kilparyhmä jolle on sitten talentti/taito yms. koulua ja jotka ovatkin sitten muita parempia mutta ei osata tunnistaa kovin hyvin sitä johtuuko paremmuus lahjakkuudesta vai yksinkertaisesti siitä että saadaan enemmän ja hieman parempaa valmennusta säännöllisesti. Ainakin omassa seurassa ei ole aina onnistuttu siinä miten ison ikäryhmän kanssa tulisi oikeasti toimia niin että siitä saataisiin oikeasti pelillinenkin hyöty kun jos ikäryhmä 50 tai 90 7 vuotiasta niin Gaussin-käyränkin mukaan 80 ryhmässä pitäisi olla useampia vaikka ykkäsen pelaajia kuin 50 pelaajan ikäryhmässä. Käytännössä varmaan on kuitenkin käynyt helposti niin, että riippumatta ikäryhmän koosta kilparyhmä pelaa suunnilleen samalla tavalla 8v8 vaiheen lopulla kun runko molemmissa tapauksissa on se 6 tai 7-vuotiaana erotettu 8 pelaajaan ryhmä joka saanut hieman parempaa ja hieman enemmän valmennusta.

Jos noi jaettaisiin nuoremmassa päässä kaupunginosittain ja sitä mukaa kun joukkueet pienenevät/pelaajamäärät kentällä kasvavat, niin lähellä olevia kaupunginosajoukkueita yhdisteltäisiin. Ja sitten tosiaan yksi akatemia/edarijoukkue per ikäryhmä.

[kilon_paino]

En keksinyt parempaakaan valmentajiin liittyvää topikkia, mutta valmentajien työoloissa on parantamisen varaa. Paljon.

https://www.saval.fi/jarjestot/suomen-ammattivalmentajat-saval/tutkimus-paljastaa-valmentajien-tyoolojen-huolestuttavan-tilanteen-urheiluseuroissa.html

[elanalistadefutbol]

En keksinyt parempaakaan valmentajiin liittyvää topikkia, mutta valmentajien työoloissa on parantamisen varaa. Paljon.

https://www.saval.fi/jarjestot/suomen-ammattivalmentajat-saval/tutkimus-paljastaa-valmentajien-tyoolojen-huolestuttavan-tilanteen-urheiluseuroissa.html

Valmentajien työolojen lisäksi tuo kertoo suomalaisten seurojen tilanteesta ja siitä, miksi suomalainen jalkapallo ei ikinä tule nousemaan. Nykytila on ansaittu ja syy siihen on vain ja ainostaan heikko johtaminen. Seurojen, isien ja äitien johtamien yhdistysten, palloliiton toiminta on juuri sillä tasolla amatöörivoimin pyöritetty toiminnan oletetaankin olevan. Lapsenusko, idealismi ja utopistisen tavoitteet eivät sitä paremmaksi tee.

[Hegetsu]

Valmentajien työolojen lisäksi tuo kertoo suomalaisten seurojen tilanteesta ja siitä, miksi suomalainen jalkapallo ei ikinä tule nousemaan. Nykytila on ansaittu ja syy siihen on vain ja ainostaan heikko johtaminen. Seurojen, isien ja äitien johtamien yhdistysten, palloliiton toiminta on juuri sillä tasolla amatöörivoimin pyöritetty toiminnan oletetaankin olevan. Lapsenusko, idealismi ja utopistisen tavoitteet eivät sitä paremmaksi tee.

Tähän vahva sama, jos seurojen toiminnanjohtajat ja koordinaattorit tms. saavat palkaa 2500-3500€/kk niin ei siihen hommaan ihan huippukykyjä saada vaan siinä täytyy olla innostusta lajiin tai seuratoimintaan ja vaikka innostus on hyvästä niin se ei oikein ammattitaitoa tahdo korvata ihan jokaisessa tilanteessa (ja mitä isompi seura sitä vähemmän).

Oma mielipide on kehittynyt aikojen kuluessa siihen suuntaan, että toiminnanjohtajan tulisi vähänkään isommassa seurassa olla nimenomaan seura- ja yhdistystoiminna ammattilainen eikä jalkapallon ja toisaalta seurojen hallituksessa olisi hyvä olla sellaisiakin jäseniä joiden omat lapset eivät enää pelaa joko lainkaan tai seurassa ja mielellään jopa kokonaan ulkopuolisia ainakin jos toimintaa halutaan fiksusti kehittää. Monesti vain hallituksen ja toiminnanjohtajan vastuut on hyvin sekalaiset eikä hyvin määritelty ja huonoimmillaan toiminnanjohtaja voi pyörittää heikkoa hallitusta miten haluaa ja toisaalta hallitukselle saattaa riittää kun omien lasten (kilpa)joukkueet saa hyvin tukea seuralta.

Yksi haaste tänäpäivänä on saada mitään vapaaehtoisia mihinkään mukaan, meilläkin taisi viimeisessä syyskokouksessa olla edellisen hallituksen jäsenien lisäksi mukana toiminnanjohtaja, kolme uuteen hallitukseen mukaan puhuttua jäsentä ja yksi muu äänioikeutettu jäsen ja yksi puheoikeudellinen joka siis edusta omaa lastaan. Eli aika kevyesti suhtaudutaan reilun miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävän yhdistyksen toimintaa.

[ginikettu]

Reilun miltsin liikevaihto pitäisi olla 2-3 miltsin liikevaihto, jos sitä tehtäisiin ilman vapaaehtoistyötä tai rakkaudesta lajiin. Sitten jos kaikki joukkueiden vastuuhenkilötkin olisi palkollisia, niin rahulia palaisi vielä enemmän. Siihen loppuisi lasten harrastaminen.

[Hegetsu]

No tuskin ihan kahden miljoonan euron edestä 2000 junnupelaajan seurassa vapaaehtoistyötä tehdään kun jollain keskituntipalkalla puhutaan helposti 100 000 työtunnista eli tuhannen junnun seurassa jokaista junnua kohden kahden vanhemman oletuksella vanhemmat tekisivät 25 tuntia vapaaehtoistyötä/vanhempi/vuosi (sinänsä tässä olisi kyllä hyvä tavoite)

Mutta pointin ymmärrän kyllä hyvin ja se minusta on meillä Suomessa iso haaste kun halutaan halvalla hyvää. Jos pyritään tekemään paljon vapaaehtoisvoimin ja vapaaehtoisia on kuitenkin rajallisesti tarjolla niin silloin pitää toiminnassa hyväksyä ne reunaehdot mitä siitä seuraa:
- joukkueet joiden vanhempia on hallituksessa saavat ehkä parempaa kohtelua
- aktiivisten jojojen/rahojen/isävalmentajien joukkueet saavat varmasti etuja kuten todennäköisesti lapsetkin (fiksujen vanhempien lapset saavat muutenkin enemmän siimaa)
- harrastelijat joiden vanhemmat passiivisia vaatijoita saavat vähinten

Eli jos nojataan vapaaehtoisiin niin silloin pitää vain hyväksyä se, että tekeminen on sen mukaista ja välillä se voi olla erittäin hyvää mutta välillä sitten ei ole ja tasapainoa seuran sisällä voi olla vaikea saada aikaiseksi.

[ginikettu]

No tuskin ihan kahden miljoonan euron edestä 2000 junnupelaajan seurassa vapaaehtoistyötä tehdään kun jollain keskituntipalkalla puhutaan helposti 100 000 työtunnista eli tuhannen junnun seurassa jokaista junnua kohden kahden vanhemman oletuksella vanhemmat tekisivät 25 tuntia vapaaehtoistyötä/vanhempi/vuosi (sinänsä tässä olisi kyllä hyvä tavoite)

Keskipalkka sivukuluineen on 40€/tunti. Koska toiminta ei ole kovin tehokkaasti optimoitavissa henkilöstöresursseille (treeniajat päällekkäin ja eri puolilla kaupunkia tms) niin tulee suhteellisen paljon sivukuluja päälle. Tulee suhteellisen paljon koulutustunteja verrattuna peruskonsulttityöhön. Eli joko "riistetään", tehdään rakkaudesta lajiin (omalla ajalla hoidetaan koulutukset jne) tai sitten hyväksytään, että on suurin osa työstä vapaaehtoistyötä. Kyse on sitten vapaaehtoistyön organisoinnin tehokkuudesta.

[Jonestown]

En tiedä kuuluuko tänne, mutta Ylen ruotsinkielisellä toimituksella ihan jees kartoitus junnumaajoukkueissa 2013–2024 pelanneista 366 pelaajasta. Näistä kaksi pelaa tällä hetkellä Top5-liigoissa. https://yle.fi/a/7-10091363
 

[ZZlatan]

En tiedä kuuluuko tänne, mutta Ylen ruotsinkielisellä toimituksella ihan jees kartoitus junnumaajoukkueissa 2013–2024 pelanneista 366 pelaajasta. Näistä kaksi pelaa tällä hetkellä Top5-liigoissa. https://yle.fi/a/7-10091363
 

Oli tarkasteltu 1998-2007 syntyneitä pelaajia.

Eli Lucas Bergström ja Tuomas Ollila.

Naatan Skyttä ja Niklas Pyyhtiä (+Jimi Tauriainen) ovat toki myös pelanneet, mutta eivät ole nyt.

Toki tuo määrä voi hyvällä lykyllä nousta yli toivottavasti kymmenenkin vielä näistä tutkituista ikäluokista, nuoria kun ovat.(Marhiev, Siltanen, Hyryläinen, Skyttä, Walta, Antman, Lähteenmäki, Talvitie jne. jopa Källman...)

[Jääpoiju]

Tuossa jutussa oli ainakin mun mielestäni harmillisesti eroteltuna vain "top 5-liigat" ja sitten "ammattilaisliigat". Olisi ollut mielenkiintoista olla vaikkapa Veikkausliiga erikseen, sekä "bubbling under"-liigat, kuten top-5 liigojen kakkoset, ja vaikkapa Tanska ja Hollanti.

[Valonheitin]

Juu, en pitäisi pelaajan uraa kovin huonona, vaikka päätyisi pelaamaan koko uransa esim. Tanskassa tai Hollannissa.

[Jortsukka]

En tiedä mikä tuon pointti, muu kuin se että meidän pelaajatuotanto on paskaa. Se nyt tuskin enää kellekään tulee uutisena.

[Nigel Kugelschfeir]

”Ei olla terveellisellä pohjalla”
Lasten liikuntaharrastuksista tuli julki tällä viikolla hälyttävä tieto. Tutkija ja valmentaja kertovat nyt, miten lajiurheilussa piilevät pahimmat sudenkuopat voidaan välttää.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011760418.html

Joku iskä kitisee kun lapset saa rasitusvammoja ja liian kilpailullista päläpälä. Tuotakaan ei varmaan kukaan estä viemästä niitä lapsia liikkumaan muuallekin kuin sonne ohjattuun treeniin ja varmasti pääsisi itse sinne valmentamaan jos tietää kerran paremmin. Itse olen enemmän noiden valkkujen kannalla että treeneihin tullaan huonosti valmistautuneena, ei olla esim syöty kunnolla eikä liikuta omalla ajalla milloinkaan.

[13ergkamp]

”Ei olla terveellisellä pohjalla”
Lasten liikuntaharrastuksista tuli julki tällä viikolla hälyttävä tieto. Tutkija ja valmentaja kertovat nyt, miten lajiurheilussa piilevät pahimmat sudenkuopat voidaan välttää.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011760418.html

Joku iskä kitisee kun lapset saa rasitusvammoja ja liian kilpailullista päläpälä. Tuotakaan ei varmaan kukaan estä viemästä niitä lapsia liikkumaan muuallekin kuin sonne ohjattuun treeniin ja varmasti pääsisi itse sinne valmentamaan jos tietää kerran paremmin. Itse olen enemmän noiden valkkujen kannalla että treeneihin tullaan huonosti valmistautuneena, ei olla esim syöty kunnolla eikä liikuta omalla ajalla milloinkaan.

"Onko urheilua pakko ottaa niin vakavasti?", kysyy iskä ja laittaa lapsensa harrastamaan jalkapalloa tavoitteellisesti ""

[Kossi Agassa]

”Ei olla terveellisellä pohjalla”
Lasten liikuntaharrastuksista tuli julki tällä viikolla hälyttävä tieto. Tutkija ja valmentaja kertovat nyt, miten lajiurheilussa piilevät pahimmat sudenkuopat voidaan välttää.

Joku iskä kitisee kun lapset saa rasitusvammoja ja liian kilpailullista päläpälä. Tuotakaan ei varmaan kukaan estä viemästä niitä lapsia liikkumaan muuallekin kuin sonne ohjattuun treeniin ja varmasti pääsisi itse sinne valmentamaan jos tietää kerran paremmin. Itse olen enemmän noiden valkkujen kannalla että treeneihin tullaan huonosti valmistautuneena, ei olla esim syöty kunnolla eikä liikuta omalla ajalla milloinkaan.

Olipa taas raflaavasti otettu otsikko. Tuo "Ei olla terveellä pohjalla" liittyi tuohon valmentajan kommenttiin vanhempien toiminnasta ja tuossa vähän niin kuin annettiin ymmärtää, että lasten futisharrastaminen ei ole yleisesti terveellä pohjalla.

Toinen iso ongelma Hännisen mukaan on, ettei monissa urheilevien lasten perheissä huolehdita tarpeeksi jaksamisen ja kehon vahvistumisen perusasioista, kuten riittävästä ruoasta tai unesta.

– Istut ensin 5–7 tuntia koulussa. Kouluruoka ei ole oikein maistunut, etkä ole välttämättä syönyt edes aamupalaa. Tulet kotiin, eikä siellä ole vielä mitään ruokaa. Lähdet siitä harjoituksiin. Jokainen tietää, ettei olla hirveän terveellisellä pohjalla silloin. Ja sitten siitä syytetään liian kovaa treenaamista ja valmennusta.

– Jos luusto ja lihaksisto eivät saa tarpeeksi rakennusaineita, niistä tulee hauraita. Kun perusiskutukset puuttuvat, soppa on valmis.

Appelqvist-Schmidlechner on tutkinut liikunta­harrastuksia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden näkökulmasta, minkä lisäksi hän on valmentanut yleisurheilevia lapsia ja nuoria Tampereen Pyrinnössä.

Myös tutkija pitää urheiluharjoitusten yksipuolisuutta yhtenä pulmakohtana urheilu­harrastuksissa. Esimerkiksi yleisurheilussa on harjoiteltava monipuolisesti muun muassa juoksemista, hyppimistä, tasapainoa, liikkuvuutta, voimaa, nopeutta, kestävyyttä, motoriikkaa ja koordinaatiota.

Joo, yleisurheilussa ei ole rasitusvammoja

15-vuotiaille suomalaisille yleis­urheilu­lupauksille järjestettiin terveys­kartoitus – lähes joka kolmannella rasitusvamma

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011760418.html

Tässäkin asiassa pitäisi lopettaa hyssyttely. Ja ratkaisuhan ei ole keventää harjoittelua (Jos me edes meinataan saada enää jossakin lajissa huippuja), vaan saada lapset liikkumaan, että he olisivat riittävän hyvässä kunnossa kestämään harjoittelua.

[blägi]

”Ei olla terveellisellä pohjalla”
Lasten liikuntaharrastuksista tuli julki tällä viikolla hälyttävä tieto. Tutkija ja valmentaja kertovat nyt, miten lajiurheilussa piilevät pahimmat sudenkuopat voidaan välttää.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011760418.html

Joku iskä kitisee kun lapset saa rasitusvammoja ja liian kilpailullista päläpälä. Tuotakaan ei varmaan kukaan estä viemästä niitä lapsia liikkumaan muuallekin kuin sonne ohjattuun treeniin ja varmasti pääsisi itse sinne valmentamaan jos tietää kerran paremmin. Itse olen enemmän noiden valkkujen kannalla että treeneihin tullaan huonosti valmistautuneena, ei olla esim syöty kunnolla eikä liikuta omalla ajalla milloinkaan.

Itsekin kyllä koen, että tuo liikunnallinen puoli ei ole treeneissä liikaa.

Sen sijaan toiminta yleisesti tuntuu välillä olevan turhan "vakavaa", kun pieniäkin lapsia pitää (maakunnissa) ajeluttaa satoja kilometrejä tasolllisesti optimaalisten pelien perässä tai välttämättä pitää leireillä ja kiertää useamman päivän turnauksia jo ekaluokkalaisina. Ja tietysti ympäri vuoden. Tuo kyllä sitoo aktiivisimpia lapsia ja näiden perheitä sekä toimijoita ja paisuttaa vuosikustannukset melkoisiksi.

[Jortsukka]

Yksipuolinen harjoittelu, kovat alustat, huonot kengät, liikaa harjoittelua nappiksilla. Kaikki ovat altistavia asioita ja niistä hyvä puhua, mutta juurisyy on huono määrä liikuntaa yleisesti. Näihin ensimmäisiin pitää myös vaikuttaa, esim. futisharjoitteluun pitää sisältyä riittävästi harjoittelua missä hallitaan keskikehoa ja muutenkin kehoa, mutta isoin kysymys näissä pitäisi olla sen sijaan miten lisätään liikuntaa. Ja jos halutaan kansallisesti vaikuttaa terveyteen liikuntaa pitäisi saada kaikille lisää. Kaksi selvää ratkaisua:

1) Lisätään kouluihin jokaiselle päivälle yksi "pitkä välitunti" milloin liikutaan ja silloin sitten kaikki liikkuvat oikeasti, liikuntamuodon saa itse valita, onko se ruutuhyppylyä, lumihangessa juoksemista vai mitä vain, mutta liikkuminen tulee osaksi koulupäivää. Koulupäivään voi toki muutenkin lisätä mahdollisuuksia liikkua-> vähemmän myös ns. ylimääräistä energiaa ja parempi keskittyminen tunneilla
2) Jokainen kunta alkaa järjestämään koulun jälkeen liikuntatoimintaa. Tämä on täysin ilmaista ja se tapahtuu niin että kun lapset pääsevät koulusta esim. 13-14 niin koululla on klo 15-16 saakka salit/muut tilat mitkä mahdollistavat liikunnan käytössä ja siellä on valvonta paikalla, mutta muuten homma on ns. vapaaehtoista ja toimista liikuntaa. Jos haluaa tehdä kuperkeikkoja matolla voi tehdä, jos haluaa heitellä korista, voi jne.

Joukkueharjoittelun tuntimäärät ovat nousseet, mutta silti ne ovat täysin riittämättömät tarjoamaan yleistä liikuntaa riittävästi, jos halutaan yhtään harjoitella lajispesifejä juttuja.

Olisin vielä enemmän huolissani kuin näistä rasitusvammoista siitä että nyt on kasvamassa sukupolvi jossa on valtavasti lapsia jotka eivät ole koskaan hengästyneet, juosseet, jne. Miten tämä liittyy huippufutikseen, niin että kun kansakuntana alamme liikkua enemmän, niin huippufutiksesta voidaan haaveilla. Jos pohjalla oleva liikunta on liian vähäistä, niin turha edes haaveilla.

Toivoisin että kun seuraavaksi kirjoitetaan näistä "huippu-urheilu on rikki" tai "lapsilla on paljon vammoja" tai "lapset kilpailevat liikaa" otettaisiin oikeasti tuo juurisyy käsittelyyn. Meillä on liikunnan harrastaminen yhteiskuntana käytännössä loppunut ja tätä ongelmaa ei ole yritetty edes ottaa esille tai ratkaista kunnolla.

[Nigel Kugelschfeir]

Syöminen on myös monella ihan retuperällä ja toisaalta kouluruuasta säästetään koko ajan, monesti on jotain puuroa sun muuta sosekeittoa joka ei ole kovin energiapitoista. Myönnettävä on ettei omankaan lapsen kohdalla pysty olemaan koko aikaa seuraamassa mitä se syö ja tahtoohan se vähän unohtua siltä kun puuhailee jotain muuta. Liikkuva kasvuikäinen lapsi kuitenkin tarvii sitä ruokaa ja paljon, etenkin tytöillä tuntuu ettei oikein tahdota syödä mitään.

[erno]

Mä nään siis ton joukkueharjoittelun tuntimäärän kasvun Suomessa pitkälti negatiivisena asiana. Jos katsotaan vaikka jotain U12 ikää Suomessa, niin tavanomaiset Suomi-jengit treenaa jo ohjatusti joukkueena enemmän kuin keskiverto brittiakatemia. U12 C3-akatemioilla tossa iässä normaali ohjattu harjoittelumäärä on n. 5h/viikko plus sarjapeli sunnuntaina.

Toki siis noiden joukkueiden pelaajat treenaa huomattavan paljon, luultavasti jotain 3-4 kertaa enemmän kuin tavanomaisen suomi-jengin pelaajat. Ja niillä on kaikilla tossa iässä seuratasolta tehty yksilöllinen harjoitteluohjelma, mutta tuo on taas eri asia kuin ohjattu harjoittelu.

Tiedän että tämä on aihio jossa on taas poikkeuksia, mutta järjestäen jengeissä treenaamiseen ei ole tullut mitään uutta kun treenimääriä on lisätty. Eli on lisätty määrällisesti tismalleen samaa harjoittelua. Mutta kun päädytään siihen, että sulla on vaikka tossa U12 iässä 4*2h15min joukkeuharjoittelua + pelit, niin siinä syödään aika tehokkaasti myös mahdollisuus sille tarunhohtoiselle muulle harjoittelulle mitä tarvitaan. Jos siis vedän vaikka oman U12-ikäisen lapsen osalta tämän päivän yhteen, niin koulua 09-15, treenit 17-1915. Tossa välissä kulkemista 25min, eli 10min koulusta kotiin ja 15min treeneihin. Ja syöminen. Ja läksyt. Viikonloppuna pelejä la 10-15 ja su 16-18. Maanantaina koulua 09-15, treenit 1700-1915. Ja huomaa siis, että tämä ei ole oikeasti tavoitteellinen lapsi, vaan ylätasolta katsottuna puulaakipelaaja, kuten lähes kaikki muutkin jalkapalloa harrastavat lapset. Missä ei siis ole mitään vikaa, vaan puulaakipelaajat ovat äärimmäisen tarpeellisia ihmiskunnan näkökulmasta.

Lähes kaikissa kouluissa on jo yksi pitkä välitunti.

[Jääpoiju]

Syöminen on myös monella ihan retuperällä ja toisaalta kouluruuasta säästetään koko ajan, monesti on jotain puuroa sun muuta sosekeittoa joka ei ole kovin energiapitoista.

Yksi asia mitä en ymmärrä, tai no siis, yksi monesta... on että miten ihmeessä kouluruokaan (per lapsi) on käytössä jatkuvasti vähemmän rahaa, vaikka verokertymät kasvaa ja koululaisia on vähemmän ja vähemmän?

Toinen asia on tuo koulun jälkeinen liikunta: miksi ei enää jäädä potkimaan tai keppitappelemaan koulun jälkeen koululle? Miksi pitäisi olla "ohjattu/valvottu" liikunta? Onko betonikuutioiden täyttämä kaupunki paras paikka liikkua, jos tuo ei onnistu enää? Eli koulun jälkeen tunti vielä palloa tai kiakkoa ennen kuin raahautuu kotiin? Suorituspaikkoja vähemmän, vai mihin se spontaanius on kadonnut?

[ginikettu]

Mä nään siis ton joukkueharjoittelun tuntimäärän kasvun Suomessa pitkälti negatiivisena asiana. Jos katsotaan vaikka jotain U12 ikää Suomessa, niin tavanomaiset Suomi-jengit treenaa jo ohjatusti joukkueena enemmän kuin keskiverto brittiakatemia. U12 C3-akatemioilla tossa iässä normaali ohjattu harjoittelumäärä on n. 5h/viikko plus sarjapeli sunnuntaina.

Tässä on tuntunut, että muutosta on tullut ihan viime vuosina eli nyt vähän kaikilla U10-U11 on harjoituksia 3 x 1,5-2h + pelit ja näiden lisäksi voi olla vielä 1,5-2h "vapaaehtoista ohjattua treeniä" ja mahdollisesti "kotitehtäviä" - ja siihen päälle monilla on sitten vielä omia yksilö/pari/pienryhmä valmennuksia.

[Jortsukka]

Mä nään siis ton joukkueharjoittelun tuntimäärän kasvun Suomessa pitkälti negatiivisena asiana. Jos katsotaan vaikka jotain U12 ikää Suomessa, niin tavanomaiset Suomi-jengit treenaa jo ohjatusti joukkueena enemmän kuin keskiverto brittiakatemia. U12 C3-akatemioilla tossa iässä normaali ohjattu harjoittelumäärä on n. 5h/viikko plus sarjapeli sunnuntaina.

Toki siis noiden joukkueiden pelaajat treenaa huomattavan paljon, luultavasti jotain 3-4 kertaa enemmän kuin tavanomaisen suomi-jengin pelaajat. Ja niillä on kaikilla tossa iässä seuratasolta tehty yksilöllinen harjoitteluohjelma, mutta tuo on taas eri asia kuin ohjattu harjoittelu.

Tiedän että tämä on aihio jossa on taas poikkeuksia, mutta järjestäen jengeissä treenaamiseen ei ole tullut mitään uutta kun treenimääriä on lisätty. Eli on lisätty määrällisesti tismalleen samaa harjoittelua. Mutta kun päädytään siihen, että sulla on vaikka tossa U12 iässä 4*2h15min joukkeuharjoittelua + pelit, niin siinä syödään aika tehokkaasti myös mahdollisuus sille tarunhohtoiselle muulle harjoittelulle mitä tarvitaan. Jos siis vedän vaikka oman U12-ikäisen lapsen osalta tämän päivän yhteen, niin koulua 09-15, treenit 17-1915. Tossa välissä kulkemista 25min, eli 10min koulusta kotiin ja 15min treeneihin. Ja syöminen. Ja läksyt. Viikonloppuna pelejä la 10-15 ja su 16-18. Maanantaina koulua 09-15, treenit 1700-1915. Ja huomaa siis, että tämä ei ole oikeasti tavoitteellinen lapsi, vaan ylätasolta katsottuna puulaakipelaaja, kuten lähes kaikki muutkin jalkapalloa harrastavat lapset. Missä ei siis ole mitään vikaa, vaan puulaakipelaajat ovat äärimmäisen tarpeellisia ihmiskunnan näkökulmasta.

Lähes kaikissa kouluissa on jo yksi pitkä välitunti.

Mutta onko se välitunti liikuntaa? Ei taida olla.

Samaa mieltä toki että harjoittelua on liikaa liian nuorena(esim. U9 voi olla neljä kertaa), koska seurat eivät ole saaneet pelaajia harjoittelemaan omalla ajalla. Ollaan siis ratkaistu joukkueharjoittelulla omatoimisen puute. Hyvin johdetussa joukkueharjoittelussa tietenkin tuo extra määrä olisi myös ohjattua, mutta esim. perustaidollista harjoittelua osa siitä. Nykyisellään tuo on siis liikaa, mutta hyvin toteutettuna ei mielestäni esim. U13 nyt voisi hyvin olla se 5 harjoitusta, jos niistä osa olisi ns. tuplatreenpäiviä.

Jossain on vähemmän ja jossain on taas enemmän. Esim. Tanska, joka mielestäni kaikin puolin maana Suomea lähempänä on mennyt linjaan huippuakatemioiden osalta että näillä on omia kouluja/kuntien kanssa kouluja missä liikuntaa on joka päivä monta tuntia ja osa tästä on jalkapalloharjoittelua. Siis joka päivä. Tämä ei ole sitten tietenkään joukkueharjoittelua, mutta sitä vetää seuran valmentajat niin sama asiahan tuo on.

Tanskassa esim. U14 pelaaja parhaissa akatemioissa harjoittelee 6x viikossa. 4 kertaa iltapäivässä, kaksi kertaa aamussa ja sitten pelaa pelin kerran viikossa. Silti viikkoon jää kaksi vapaapäivää ja koulussa on tosiaan liikuntaa vielä selvästi enemmän kuin Suomessa.

Isompi ongelma mielestäni että meillä jopa harrastepelaajilla on se 3 harjoitusta viikkoon U10 vuotiaana. Siinä aika nopeasti ns. "palaa loppuun" kun ei kuitenkaan intoa löydy. Pitäisi Suomessa pystyä paljon paremmin miettimään miten saadaan kaikille jalkapallosta harrastus johon on helppo kiinnittyä ja siinä jatkaa koko elämä, omalla tasolla.

[Valonheitin]

Mutta onko se välitunti liikuntaa? Ei taida olla.

Samaa mieltä toki että harjoittelua on liikaa liian nuorena(esim. U9 voi olla neljä kertaa), koska seurat eivät ole saaneet pelaajia harjoittelemaan omalla ajalla. Ollaan siis ratkaistu joukkueharjoittelulla omatoimisen puute. Hyvin johdetussa joukkueharjoittelussa tietenkin tuo extra määrä olisi myös ohjattua, mutta esim. perustaidollista harjoittelua osa siitä. Nykyisellään tuo on siis liikaa, mutta hyvin toteutettuna ei mielestäni esim. U13 nyt voisi hyvin olla se 5 harjoitusta, jos niistä osa olisi ns. tuplatreenpäiviä.

Jossain on vähemmän ja jossain on taas enemmän. Esim. Tanska, joka mielestäni kaikin puolin maana Suomea lähempänä on mennyt linjaan huippuakatemioiden osalta että näillä on omia kouluja/kuntien kanssa kouluja missä liikuntaa on joka päivä monta tuntia ja osa tästä on jalkapalloharjoittelua. Siis joka päivä. Tämä ei ole sitten tietenkään joukkueharjoittelua, mutta sitä vetää seuran valmentajat niin sama asiahan tuo on.

Tanskassa esim. U14 pelaaja parhaissa akatemioissa harjoittelee 6x viikossa. 4 kertaa iltapäivässä, kaksi kertaa aamussa ja sitten pelaa pelin kerran viikossa. Silti viikkoon jää kaksi vapaapäivää ja koulussa on tosiaan liikuntaa vielä selvästi enemmän kuin Suomessa.

Isompi ongelma mielestäni että meillä jopa harrastepelaajilla on se 3 harjoitusta viikkoon U10 vuotiaana. Siinä aika nopeasti ns. "palaa loppuun" kun ei kuitenkaan intoa löydy. Pitäisi Suomessa pystyä paljon paremmin miettimään miten saadaan kaikille jalkapallosta harrastus johon on helppo kiinnittyä ja siinä jatkaa koko elämä, omalla tasolla.

Tämä vaatisi seuroilta enemmän profilointia ja alueellista yhteistyötä. Seura A vastaa harrastefutiksesta ja Seura B tarjoaa kattavampaa toimintaa tavoitteellisille pelaajille. Nyt seurat ovat vähän sellaisia sekahedelmäsoppia, missä on mukana kaikentasoisia lapsia, mutta sitä ei oikein haluta sanoa ääneen. Näin kaikki seurassa olevat lapset vedetään saman kamman läpi ja ehkä lasten profilointi harraste- ja kilpapelaajiin on liian arka asia. Lisäksi seurojen rahoitus tulee pääsääntöisesti lasten vanhemmilta, joten jäsenmäärät ovat kriittinen tekijä seurojen talouden kannalta. Lisäksi taitaa harrastajamäärät vaikuttaa vielä Palloliiton tukiin ja arviointikriteereihin.

[Jortsukka]

Tämä vaatisi seuroilta enemmän profilointia ja alueellista yhteistyötä. Seura A vastaa harrastefutiksesta ja Seura B tarjoaa kattavampaa toimintaa tavoitteellisille pelaajille. Nyt seurat ovat vähän sellaisia sekahedelmäsoppia, missä on mukana kaikentasoisia lapsia, mutta sitä ei oikein haluta sanoa ääneen. Näin kaikki seurassa olevat lapset vedetään saman kamman läpi ja ehkä lasten profilointi harraste- ja kilpapelaajiin on liian arka asia. Lisäksi seurojen rahoitus tulee pääsääntöisesti lasten vanhemmilta, joten jäsenmäärät ovat kriittinen tekijä seurojen talouden kannalta. Lisäksi taitaa harrastajamäärät vaikuttaa vielä Palloliiton tukiin ja arviointikriteereihin.

Kyllä pitäisi miettiä uusia seuramalleja varmasti. Ja tosiaan palloliitto itse puhui että "profiloitukaa seurat vahvemmin", mutta silti kaikissa kriteereissä tärkein mittari oli pelaajamäärä. Ei siis esim. pelaajakehityksen laatu, vaan ainoastaan määrä. Toki muitakin kriteereitä oli, mutta näistäkin suurin osa oli sitä vastaan että seurat profiloituisi esim. Tanskan mallin mukaisesti U12-> akatemiaseuroiksi.