Valmentajien työolojen lisäksi tuo kertoo suomalaisten seurojen tilanteesta ja siitä, miksi suomalainen jalkapallo ei ikinä tule nousemaan. Nykytila on ansaittu ja syy siihen on vain ja ainostaan heikko johtaminen. Seurojen, isien ja äitien johtamien yhdistysten, palloliiton toiminta on juuri sillä tasolla amatöörivoimin pyöritetty toiminnan oletetaankin olevan. Lapsenusko, idealismi ja utopistisen tavoitteet eivät sitä paremmaksi tee.
Tähän vahva sama, jos seurojen toiminnanjohtajat ja koordinaattorit tms. saavat palkaa 2500-3500€/kk niin ei siihen hommaan ihan huippukykyjä saada vaan siinä täytyy olla innostusta lajiin tai seuratoimintaan ja vaikka innostus on hyvästä niin se ei oikein ammattitaitoa tahdo korvata ihan jokaisessa tilanteessa (ja mitä isompi seura sitä vähemmän).
Oma mielipide on kehittynyt aikojen kuluessa siihen suuntaan, että toiminnanjohtajan tulisi vähänkään isommassa seurassa olla nimenomaan seura- ja yhdistystoiminna ammattilainen eikä jalkapallon ja toisaalta seurojen hallituksessa olisi hyvä olla sellaisiakin jäseniä joiden omat lapset eivät enää pelaa joko lainkaan tai seurassa ja mielellään jopa kokonaan ulkopuolisia ainakin jos toimintaa halutaan fiksusti kehittää. Monesti vain hallituksen ja toiminnanjohtajan vastuut on hyvin sekalaiset eikä hyvin määritelty ja huonoimmillaan toiminnanjohtaja voi pyörittää heikkoa hallitusta miten haluaa ja toisaalta hallitukselle saattaa riittää kun omien lasten (kilpa)joukkueet saa hyvin tukea seuralta.
Yksi haaste tänäpäivänä on saada mitään vapaaehtoisia mihinkään mukaan, meilläkin taisi viimeisessä syyskokouksessa olla edellisen hallituksen jäsenien lisäksi mukana toiminnanjohtaja, kolme uuteen hallitukseen mukaan puhuttua jäsentä ja yksi muu äänioikeutettu jäsen ja yksi puheoikeudellinen joka siis edusta omaa lastaan. Eli aika kevyesti suhtaudutaan reilun miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävän yhdistyksen toimintaa.
