Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Kiri Kucera]

Kyllähän siinä nyt esim. seuraavat asiat väkisinkin menee tuollaisella tosi isolla ryhmällä vituiksi kuin esim.

- Vastuuvalmentajan työ on enemmän organisointia kuin valmentamista
- Harjoitussuunnitelma pitää tehdä sen mukaan että harjoitus pyörii eikä sen mukaan että mitä olisi fiksuin harjoitella
- Valmentajan kohtaaminen pelaajaan helposti on paljon vähäisempää

Jne. En näe oikein mitään muuta etua kuin tuo "ryhmät vaihtuu kokoajan", mutta onko sekään itseisarvo. Mielestäni ei. Bromman mallissa on siis vain se kärki tasoissa ja loput sitten pelaavat sekaisin. Tämä mallihan on käytännössä kaikkialla muuallakin maailmassa. Eli on ne ns. eliittiryhmät vaikka Espanjassa on Barcelona, jonka alla Espanyol, jonka alla vielä useampi muu ns. akatemia-ryhmä, jonka alla sitten paikalliset seurat. Siellä se toimii, mutta Suomessa ilmeisesti sitten ei toimi mikä kaikkialla muualla toimii.

Lisäisin vielä, että tuossa on lapselle myös todella paljon väliä, että onko siellä harjoituksissa 18 tuttua kaveria, vai valikoituuko sulle seuraksi jonkinlainen kombinaatio noista 80 lapsesta sitten rasteille. Lasten stressitasot nousevat, keskittyminen kärsii eikä muodostu kaverisuhteita. Oikeastaan koko se sosiaalinen puoli mikä on niin oleellista joukkueurheilussa jää kyllä aivan todella pieneen asemaan. On sitten helppo jäädä pois toiminnasta kun ei koskaan siihen kiinnittynytkään.

Lisäksi myös yhteistoiminta ja pelillisten kaavojen orgaaninen muodostuminen on helpompaa tiivissä ryhmässä. En halua olla ilkeä, mutta liian usein seuratoiminnassa ei mietitä sitä lapsen etua, vaan perustellaan jollain tietojärjestelmillä tai taloudella sen ohitse.

[Siperia]

Itse näkisin, että ikäryhmän olisi hyvä olla aika suuri aloitusvaiheessa koska muuten yksinkertaisesti pelaajamassa loppuu kesken siinä P13/14 vaiheessa kun drop-out alkaa iskea tai sitten pitäisi olla joku keino pitää pelaajia paremmin mukana hieman pidempään.

Ison ikäryhmän kanssa vaan tulee helposti ongelmaksi se, että sen fiksuun käsittelyyn ei ole resurssia vaan aika aikaisin valitaan kilparyhmä jolle on sitten talentti/taito yms. koulua ja jotka ovatkin sitten muita parempia mutta ei osata tunnistaa kovin hyvin sitä johtuuko paremmuus lahjakkuudesta vai yksinkertaisesti siitä että saadaan enemmän ja hieman parempaa valmennusta säännöllisesti. Ainakin omassa seurassa ei ole aina onnistuttu siinä miten ison ikäryhmän kanssa tulisi oikeasti toimia niin että siitä saataisiin oikeasti pelillinenkin hyöty kun jos ikäryhmä 50 tai 90 7 vuotiasta niin Gaussin-käyränkin mukaan 80 ryhmässä pitäisi olla useampia vaikka ykkäsen pelaajia kuin 50 pelaajan ikäryhmässä. Käytännössä varmaan on kuitenkin käynyt helposti niin, että riippumatta ikäryhmän koosta kilparyhmä pelaa suunnilleen samalla tavalla 8v8 vaiheen lopulla kun runko molemmissa tapauksissa on se 6 tai 7-vuotiaana erotettu 8 pelaajaan ryhmä joka saanut hieman parempaa ja hieman enemmän valmennusta.

Jos noi jaettaisiin nuoremmassa päässä kaupunginosittain ja sitä mukaa kun joukkueet pienenevät/pelaajamäärät kentällä kasvavat, niin lähellä olevia kaupunginosajoukkueita yhdisteltäisiin. Ja sitten tosiaan yksi akatemia/edarijoukkue per ikäryhmä.