Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Utopistinen ajatus ottaa treenimääriä osalta halukkaista pois, jotta toiset pääsevät treenaamaan enemmän.

Täälläpäin on puutetta mm jalkapallokentistä ja puulaakiryhmät vetää neljää kertaa viikossa.

[Hegetsu]

Meillä seurassa ns. akatemia-toiminta alkoi kundin ikäryhmän vuotta nuoremmista ja siellä ei koko ikäryhmälle tarjottu samaa määrää treeniä (eikä tietenkään hintakaan ollut sama) ja kyllä tuo sitten tuloksissakin näkyy. Kundin joukkue (ikäryhmän kilpajoukkue) pelasi parhaimmillaan ykköstä kun taas myöhemmät akatemia tai nimeltään taisi olla kilpajoukkueet säännönmukaisesti pelanneet ensisijaisesti liigassa tai ykkösessä (sanoisin, että useammin liigassa).

Kun kaikille oli sama määrä treeniä niin saatettiin kärsiä resurssipulasta välillä eli valmentajien määrän suhde pelaajiin oli ihan eri kuin näissä virallisissa kilparyhmissä. Meillä jos ikäryhmässä oli 60 pelaajaa niin valmentajia oli teoriassa (jos kaikki paikalla) vastuuvalmentaja, 2. valmentaja ja max. 2 junnuvalkkua ja vastaavasti kilpajoukkueessa oli vastuuvalmentaja ja 2. valmentaja jotka molemman ns. oikeita valmentajia noin 20 pelaajalle (11v11 vaiheessa ja 8v8 vaiheessa suhde vielä parempi). Salitreeneissä tilaa vähemmän yms.

Sinänsä tämä ei menestyseroa varmasti selitä yksinomaan mutta koska aina on joku seura joka tarjoaa kilpailullisille pelaajille hieman paremmat edellytykset niin sen seurauksenä tulee sitten pelaajakatoa tyyliin 1-2 hyvää pelaajaa/kausi vrt. joukkueet joilla toiminta oli eriytettyä joissa pikemminkin oli hyviä tulijoita koko ajan. Lopputulema oli se, että viimevuonna kundin ikäryhmän seuraan jääneet pelasivat jotain nelosta tai vitosta ja vuotta nuoremmat ykköstä.

[Siperia]

Futiksen puolella on se, että tietyt motoriset toiminnot kehittyvät heikommin 12 ikävuoden jälkeen kuin sitä ennen.

Onko tämä sitä, että nämä kehittyvät huonommin vai että ympäristö ei tue myöhemmin näiden kehittymistä? Ja olisiko antaa esimerkkiä futiksesta taidoista, jotka kehittyvät heikosti 12 ikävuoden jälkeen?

Ja sitten vielä, miten esimerkiksi kaupunginosatoiminta estää motoristen taitojen oppimisen? Ainakin koen, että on helpompi tulla ennen reenejä ja jäädä reenien jälkeen futaan silloin kun omatoimisesti voi tulla etukäteen ja jäädä jälkikäteen vs akatemiamalli, missä reenit tietyssä paikassa, minne vanhemmat vievät ja hakevat.

Edit ja ehkä itse olen auktoriteettiuskovainen, mutta ainakin itse luotan vahvasti Frölundan toimihenkilöiden kykyyn kasvattaa talentteja ja saa olla aika vahvat perustelut ja näytöt, jos aikoo kiistää tuon osaamisen.

[Siperia]

Ahaa - oon varmaan kuvitellut sen, että mun omat U10-U12 jengit on pelanneet viimeisten vuosien aikana norjalaisia jengejä vastaan Saksassa, Hollannisa, Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Niin, Norjassako joukkueet kilpailevat vain ulkomaalaisia jengejä vs? Vai onko se pääsääntöinen kilpailu oman kaupungin sisällä? Ymmärtääkseni tuota on ihan lain puitteissa määritelty, miten kilpailutoimintaa järjestetään?

[TexMex]

Mikä ongelma siis meidän piireissä on?
Helsinki, Espoo ja Vantaa saa painaa monitasoista sarjaa, mutta joku NuPS saa pelata ainoastaan Kirkkonummea ja Lopaa vastaan. Kuulostaa hyvältä systeemiltä.

[Siperia]

Mikä ongelma siis meidän piireissä on?
Helsinki, Espoo ja Vantaa saa painaa monitasoista sarjaa, mutta joku NuPS saa pelata ainoastaan Kirkkonummea ja Lopaa vastaan. Kuulostaa hyvältä systeemiltä.

Ei piireissä varmaan, vaan akatemiatoiminnassa, pitkissä harjoitusmatkoissa ja laadukkaan valmennuksen keskittymisestä harvoihin joukkueisiin.

Enkä tajua, miten saadaan laadukasta toimintaa akatemiassa yhdeksän vuotiaille, jos reeneissä on 35-45 pelaajaa per reenit?

[TexMex]

Ei piireissä varmaan, vaan akatemiatoiminnassa, pitkissä harjoitusmatkoissa ja laadukkaan valmennuksen keskittymisestä harvoihin joukkueisiin.

Mistä niitä laadukkaita valmentajia saadaan lisää ja kuinka paljon niille ollaan valmiita maksamaan?

Onko olosuhteita? Talven treenipelit varataan sitä tahtia, että ei edes piippauksesta ehdi puhelinta avaamaan, kun vuoro on mennyt (ihan tasosta riippumatta). Sitten vedetään yhtenä treeninä jossain salissa 50 lapselle kuntopiiriä, kun vuoroja ei saa mistään. Tai saa niitä varmaan jostain Tekovalta hyvään 350€/h hintaan.

[Mikaeli]

Edit ja ehkä itse olen auktoriteettiuskovainen, mutta ainakin itse luotan vahvasti Frölundan toimihenkilöiden kykyyn kasvattaa talentteja ja saa olla aika vahvat perustelut ja näytöt, jos aikoo kiistää tuon osaamisen.

Kyllähän Frölundalla on kiekon puolelta kovat näytöt ja on selvää, että Raymondin sählyharrastus on tukenut myöskin kiekossa kehittymistä. Suomessahan on perinteisesti ajateltu, että kiekko ja futis palvelisivat hyvin toisiaan, mutta kyllähän jokainen kiekkojunnua futiksen puolella valmentanut tunnustaa ns lätkäjalat ilmiön eli juoksun räjähtävyys kärsii todella paljon suurista luistelumääristä. Lisäksi jalkojen hienomotoriikka ei kiekossa paljon kehity, jonka herkkyyskausi tosiaan päättyy murrosiän kynnyksellä.


Jos katsotaan tutkimuksia, joissa jalkapalloilijat ovat olleet monilajisia, josta eittämättä on hyötyä, niin näiden pelaajien tunnit futiksen parissa on ollut samalla tasolla kuin pelkkää futista harrastavien. Jossain on pidetty lapsuusvaiheessa 700 tuntia rajana, joissakin tutkimuksissa määrät ovat olleet paljon suurempia. Esim Antmanin kohdalla puhuttiin 50 tunnista viikossa.

[erno]

Ruotsissa on ollut vuosia perinteenä, että auktoriteetit tekee jotain ja muut tekee sitten jotain muuta. Esim. futiksen ja lätkän puolella kärkiakatemiat on ollut käytännössä sivussa liittovetoisista hommista ja organisoinut toimintansa itse.

Kuten Mikael tuossa toteaa niin lätkässä ja futiksessa on myös eroavaisuuksia. Se missä futis eroaa monista muista lajeista on se, että jalkapallossa on tapana potkia pyöreää esinettä jaloilla, mikä on ihmiselle hyvin epäluonnollinen tapa toimia. Tämä on se syy miksi tiettyjen toimintojen kehittyminen hidastuu merkittävästi 12 ikävuoden jälkeen (kuten mikaelikin tuossa toteaa).

Sitten tossa on huomioitava, että Frölunda on kaupunnista joka on asukasluvultaan suunnilleen hesuleihin verrannollinen, mutta paljon kompaktimpi. Jos joku hesuleissa asuva seurajohtaja sanois että painotetaan urheilu omaan kaupunniin tai maksimissaan naapurikyliin, niin en pitäisi tuota erityisen tyhmänä. Mutta sitten jos mennään suomessa johonkin vitun forssaan tai ruotsin versioon forssasta ja sanotaan että saatte pelata vaan omassa kylässä vai maksimissaan mennä jokioisille, niin tossa on ongelmia joita ei tartte erityisen pitkälle edes avata.

Ruotsissahan ei myöskään ole virallisesti minkäänlaista kilpailullista toimintaa puuhelmipallossa kuin tyyliin 13-vuotiaista alkaen, mutta sillai mystisesti jostain syystä isot jengit pelailee kuitenkin keskenään kilpaturnauksia.

[Siperia]

Mistä niitä laadukkaita valmentajia saadaan lisää ja kuinka paljon niille ollaan valmiita maksamaan?

Eipä välttämättä tarvitse lisää. Nykyiset akatemiakoutsit käy vetää mallireenejä kiertäen kaupparijoukkueille ja opastamassa isi ja äitivalmentajia.

Ja ernolle, nythän Frölunda on muokkaamassa toimintaa.

Ja taitojen oppiminen, jos liittyy myeliinin tuottamiseen, niinkuin osittain epäillään, ei hidastu kuin vasta 30 v. Onko meillä ympäristö, joka kannustaa oppimaan? Tai panostavatko valmentajat opettamaan myöhemmin näitä asioita riittävästi?

Ja no se siitä, 50+ joukkuekoot ja edaritoiminta ei ole tuottanut tähän mennessä laadukkaita pelaajia, mutta kaippa se on sama kuin oikeistolaisessa leikkauspolitiikassa, että vielä lisää joukkueharjoittelua pienemmistä junnuista alkaen kaukana kotoa, niin ehkä tulevaisuudessa nähdään tuloksia?

[Fillarikommari]

Lapsista, jotka eivät ole liikkuneet paljon ennen harrastuksen aloittamista (6-8v), ei tule hyviä pelaajia. Sellaisia (poikia), joilla on edes jonkinlaiset edellytykset pelureiksi, on ehkä 10 % ikäluokassa olevista lapsista. Todella hyväksi (kotimaan pääsarjataso) on edellytyksiä ehkä yhdellä prosentilla lapsista. Huipputasolle sitten vielä harvemmalla. Tuosta viimeisestä yhden prosentin luvusta voi keskustella, se on parhaimmillaankin suuntaa antava, mutta se pitää aika täsmälleen paikkansa, että kymmenesosa lapsista on liikkunut edes jotenkuten riittävästi. 100 pelaajan satunnaisessa ikäluokassa on aika yleensä noin kymmenen taitavaa liikkujaa. Ja näistäkin vain pieni osa on ollut pallon kanssa tekemisissä. Voi vaikka käydä havainnoimassa talvisarjojen poikien ykköstasojen pelejä 2017- ja 2016-ikäluokissa. Pallon kanssa taitavat ja taitavasti liikkuvat pelaajat ovat todella harvassa.

Harjoitusmäärän lisääminen on reagointia siihen, että lapset eivät liiku ja pelaa jalkapalloa.

Harjoitusmäärän lisääminen kömpelöille lapsille ei kuitenkaan lisää hyvien pelaajien määrää. Tulee enemmän parempia pelaajia, mutta hyviä pelaajia ei tule. Kömpelöstä lapsesta (siis sellaisesta joka on pienenä liikkunut ja liikkuu edelleen liian vähän) ei enää tulee hyvää pelaajaa.

Ja jos joku miettii, mistä tämän tunnistaa, niin on meillä valmentajilla silmät päässä.

[Siperia]

Harjoitusmäärän lisääminen on reagointia siihen, että lapset eivät liiku ja pelaa jalkapalloa.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ja joukkueharjoitukset, jotka järjestetään kauempana/automatkan päässä kotoa vähentänee liikkumista.

[Fillarikommari]

Usein käy myös niin, että harjoitusmäärän lisääminen innostaa pelaamaan enemmän myös omalla ajalla. Eivät siis ole toisiaan poissulkevia asioita, yleensä päinvastoin.

En osaa sanoa Uudenmaan ulkopuolisesta jalkapallosta paljoakaan. Paitsi että yleinen taso on radikaalisti heikompi. Pakkohan siellä on tuoda liikkumistaitoiset ja kilpailuhenkiset lapset samaan paikkaan harjoittelemaan. Aivan varmasti suuressa osassa maata treenimatkasta tulee esim 10-vuotiaille liian pitkä, jos halutaan kuudentoista kehityskelpoisen pelaajan ryhmä.

[Siperia]

Usein käy myös niin, että harjoitusmäärän lisääminen innostaa pelaamaan enemmän myös omalla ajalla. Eivät siis ole toisiaan poissulkevia asioita, yleensä päinvastoin.

En osaa sanoa Uudenmaan ulkopuolisesta jalkapallosta paljoakaan. Paitsi että yleinen taso on radikaalisti heikompi. Pakkohan siellä on tuoda liikkumistaitoiset ja kilpailuhenkiset lapset samaan paikkaan harjoittelemaan. Aivan varmasti suuressa osassa maata treenimatkasta tulee esim 10-vuotiaille liian pitkä, jos halutaan kuudentoista kehityskelpoisen pelaajan ryhmä.

Mihin perustat väitteesi, ettei liiallinen joukkueharjoittelu ole pois yksilön omatoimisesta harjoittelusta?

Ja niin siis, aikamoista lasten vähättelyähän tuo on.

[Gullit88]

Tehdäänkö niissä joukkuetapahtumissa oikeita asioita ja kohdistetaanko resurssit oikein? Erityisesti siellä U12, jossa taidot pallon kanssa ja ilman pitäisi olla keskiössä? Minun makuun ihmeellinen kiima vanhemmilla ja seuroilla pelata todella paljon pelejä, mutta sitten ne taidot voi olla mitä on.

[PalloHullu]

Täälläpäin on puutetta mm jalkapallokentistä ja puulaakiryhmät vetää neljää kertaa viikossa.

Typerä vertaus aiheeseen liittyen.

Joukkueessa X:ssä saattaa olla vaikka 30 pelaajaa joista 15 kilparyhmässä ja 15 haasteryhmässä (HUOM! Ei harraste). Millä perustein valitset keneltä otat treeniaikaa pois ja keneltä et. Ja vielä lasten kohdalla🤦🏽‍♂️

Osa vastauksista liittyi siihen että jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji --> miksi otetaan osalta pois mahdollisuus erikoistua aikaisin ja siirretään sitä toisille?

Monilajisuus nyt on selkeä positiivinen asia myös jalkapallossa eikä sulje pois jalkojen motoriikan kehittymistä. Jos sulkee niin syy löytynee enemmän sieltä ettei kiinnostusta omalla ajalla ole sen kehittämiseen.

[Siperia]

Typerä vertaus aiheeseen liittyen.

Joukkueessa X:ssä saattaa olla vaikka 30 pelaajaa joista 15 kilparyhmässä ja 15 haasteryhmässä (HUOM! Ei harraste). Millä perustein valitset keneltä otat treeniaikaa pois ja keneltä et. Ja vielä lasten kohdalla

Jos olisi pakko valita, niin itse kysyisin mikä on lapsen ja aikuisen sitoutumisen taso seuraavan 10 vuoden ajan ja sen perusteella rankkaisin. Toinen vaihtoehto on, että pistäisin pitämään liikuntapäiväkirjaa ja alle 20 h viikossa omatoimisesti liikkuvat haasteryhmään.

Ja mitä tulee jalkojen motoriikan kehittämiseen omalla ajalla, niin isompi ongelma on varmaankin se, etteivät valmentajat osaa antaa riittävän laadukkasta ohjeistusta miten reenata jalkojen motoriikkaa.

[PalloHullu]

Jos olisi pakko valita, niin itse kysyisin mikä on lapsen ja aikuisen sitoutumisen taso seuraavan 10 vuoden ajan ja sen perusteella rankkaisin. Toinen vaihtoehto on, että pistäisin pitämään liikuntapäiväkirjaa ja alle 20 h viikossa omatoimisesti liikkuvat haasteryhmään.

Ja mitä tulee jalkojen motoriikan kehittämiseen omalla ajalla, niin isompi ongelma on varmaankin se, etteivät valmentajat osaa antaa riittävän laadukkasta ohjeistusta miten reenata jalkojen motoriikkaa.

Tässä on yksi perimmäistä ajatusvirheistä ja ongelmista, mitä tälläkin foorumilla on nähty. Lasten haasteryhmässä voi olla aivan yhtä motivoituneita ja lupaavia pelaajia kuin kilparyhmässä, vaikka eivät juuri sillä hetkellä ole mahtuneet kilparyhmään.

Haasteryhmä ei suoraan tarkoita ryhmää pelaajia, joissa ei ole tulevaisuutta. He eivät vain sillä hetkellä ole mahtuneet kilparyhmään.(Termistössä varmasti joukkuekohtaisia eroja - kilparyhmä = ykkösjoukkue, haasteryhmä = kilparyhmästä seuraava)

[Jortsukka]

Tässä on yksi perimmäistä ajatusvirheistä ja ongelmista, mitä tälläkin foorumilla on nähty. Lasten haasteryhmässä voi olla aivan yhtä motivoituneita ja lupaavia pelaajia kuin kilparyhmässä, vaikka eivät juuri sillä hetkellä ole mahtuneet kilparyhmään.

Haasteryhmä ei suoraan tarkoita ryhmää pelaajia, joissa ei ole tulevaisuutta. He eivät vain sillä hetkellä ole mahtuneet kilparyhmään.(Termistössä varmasti joukkuekohtaisia eroja - kilparyhmä = ykkösjoukkue, haasteryhmä = kilparyhmästä seuraava)

Varmasti näin on, koska ryhmätvalinnat ja ns. talentin tunnistaminenhan on Suomessa todella heikkoa. En usko että keskimäärin ns. ykkösryhmän häntä ja kakkosryhmän kärki missään seurassa on kovinkaan selkeää eroa ja täysin vääriä valintoja varmasti tapahtunut myös.

Se ei kuitenkaan taas tarkoita että meillä olisi erityisen paljon niissä alemmissa ryhmissä pelaajia joista potentiaalisia pelaajia tulee, koska ei meillä ole niitä niissä kilparyhmissäkään. Aina kun vkl käy katselemassa jotain lasten/nuorten pelejä, niin tosi harvoin näkee pelaajia jotka olisi erityisen hyvällä tasolla kv-mittakaavassa taidollisesti. Ja koska ei olla, niin juna on jo mennyt hyvin kauas monella.

[erno]

Typerä vertaus aiheeseen liittyen.

En ymmärrä että mitä helvettiä sä nyt selität. Minä olin konkreettisesti se joka ehdotti kenttävuorojen vähentämistä alemmilta ryhmiltä ja tämä on ehdotus mistä olen puhunut ihan säännöllisesti jo useamman vuoden. Täälläpäin eli hesuleissa on täysin standardia että divareissa 4-6 pelaavilla ryhmillä on se neljä sessiota viikkoon. Itseasiassa viiskin on vielä normaalin rajamaissa. Ja samaan aikaan painitaan mm. sen ongelman kanssa että kenttäaika ei meinaa riittää kaikille.

Tuossa on yllättävän monta argumenttia, mutta olen samaa mieltä siitä että seurojen pitäisi alkaa tarjoamaan ainakin osajoukolle pelaajia yksilöllisiä ohjelmia kehittymiseen. Monessa seurassa ainakin excelissä pystyisi myös tarjoamaan pienryhmätoimintaa kilpapelaajille (sellasille oikeille kilpapelaajille) vähentämällä alempien ryhmien harjoitusmääriä, niin että mitään resurssia ei tarvitsisi kasvattaa nykyisestä. Tästä toki jotkut nilkit loukkaantuu, mutta ajatusmalli siitä, että höntsää hamuavien pelaajien pitäisi grindata akatemiapolkuisia jalkapallomääriä seuran treeneissä on sellainen ensimmäinen virheajatus mikä Suomessa pitäisi korjata.

Itseasiassa olen nähnyt että monessa seurassa noita tarjotaan, mutta se tuntuu koskevan ainoastaan pelaajia jotka haluaa maalivahdiksi.

Aiheestahan on melko hyvää tutkimusnäyttöä että ne lapsitähdet eivät sen useammin ammattilaiskentille pääse kuin nuorena "huonommat" pelaajat. Millä perusteella vain osalle seuran pelaajista pitäisi tarjota extratreenejä?

Tämän jälkeen lähdettiin sitten käymään läpi sitä miksi kaikista ei voi tulla huippuja ja koska kaikista ei voi tulla huippuja, niin kaikille ei tarvitse tarjota huippujen määriä.

[Fillarikommari]

Mihin perustat väitteesi, ettei liiallinen joukkueharjoittelu ole pois yksilön omatoimisesta harjoittelusta?

Olen saanut kasvatettua kaikkien valmentamieni ryhmien (9-14v) oman ajan harjoittelua samalla, kun tapahtumamäärä on ollut viisi viikossa (4 harjoitukset, 1 peli). Nämä elementit: sanoitettu pitkän aikavälin tavoite, selkeys sen suhteen mitä tavoitteen saavuttaminen edellyttää, pienemmillä esikuvien käyttäminen innostamisessa, omatoimisen harjoittelun ohjelmointi ja seuranta.

Valitettavasti on todella harvinaista, että suomalaiset lapset pelaisi vapaa-ajalla kehittävää jalkapalloa (kentillä seisoskelua, löntystelyä ja satunnaista potkiskelua näkee jonkin verran, sitäkin aika vähän, intensiivistä pelaamista ei juuri koskaan).

Ja niin siis, aikamoista lasten vähättelyähän tuo on.

Puhdasta realismia. Pihapelikulttuuri on kuollut. Muutenkin suomalaiset lapset liikkuu katastrofaalisen vähän. Tuloksena on kömpelöitä ja huonosti liikkuvia lapsia. En nyt mene syihin, mutta tämä asia ei muutu sillä, että sanotaan sen olevan kovin ikävästi sanottu.

Ja varmasti on niin, että suurimmassa osasta seuroista ryhmien väliset siirrot ei toimi, koska homma on vähintään hyvin pitkään enemmän tai vähemmän vanhempivetoista. Lopputuloksena on epäoikeudenmukaisuutta kokevia pelaajia, jotka eivät pääse ympäristöön, jossa kehittyisivät. Se on ongelma, mutta varsinaisen pelaajakehityksen kanssa sillä ei ole tekemistä, kun puhutaan ammattilaispelaajien tuottamisesta ja pelaajatuotannolla rahan tekemisestä. Talentit kun bongataan joka tapauksessa, olivat missä hyvänsä ryhmässä.

[bupa dukta]

Suomessa on joku 250 kuntaa, joissa on noin yks futisseura ja joissa treenaavan ikäluokan koko on joku 15-30 lasta. Tulee aika hiton tylsää, kun koko alakoulun ajan pelailee lähinnä keskenään niitä pelejä.

Miksi se olisi tylsää. Peli ku peli. Meilläpäin oli aikanaan viisi vastustaja joukkuetta joita vastaan sitten pelattiin itse asiassa yläkoulun loppuun asti. Eri laji kuin jalkapallo tosin.

[Siperia]

Tässä on yksi perimmäistä ajatusvirheistä ja ongelmista, mitä tälläkin foorumilla on nähty. Lasten haasteryhmässä voi olla aivan yhtä motivoituneita ja lupaavia pelaajia kuin kilparyhmässä, vaikka eivät juuri sillä hetkellä ole mahtuneet kilparyhmään.

Haasteryhmä ei suoraan tarkoita ryhmää pelaajia, joissa ei ole tulevaisuutta. He eivät vain sillä hetkellä ole mahtuneet kilparyhmään.(Termistössä varmasti joukkuekohtaisia eroja - kilparyhmä = ykkösjoukkue, haasteryhmä = kilparyhmästä seuraava)

Mikä ajatusvirhe tuossa oli?

[Siperia]

Puhdasta realismia. Pihapelikulttuuri on kuollut. Muutenkin suomalaiset lapset liikkuu katastrofaalisen vähän. Tuloksena on kömpelöitä ja huonosti liikkuvia lapsia. En nyt mene syihin, mutta tämä asia ei muutu sillä, että sanotaan sen olevan kovin ikävästi sanottu.

No kai se syy olisi aika tärkeä selvittää, koska valmentamalla ei huippupelaajia suomesta tule, koska valmentajien taso on sen verran heikko. Toisaalta sama on muuallakin, ohjatun futiksen pelaamisen osuus on se 1/3 huipuille päässeillä pelaajilla ja loput omalla ajalla tehtyä toimintaa.

[Valonheitin]

Olen usein miettinyt, että mikäli talvisin talviharjoitteluresurssit antaisivat myöden, niin ehdottaisin seuralleni, että varaisivat esim. yhden kerran viikkoon ns. vapaan harjoitusajan. Eli koko kenttä vapaana käyttöön omia pienpelejä ja ym varten.

Tosin tuo taitaisi kaatua myös siihen, että kunta varmaan vaatisi aikuisen paikalle valvomaan ja seuran S-posti täyttyisi vanhempien vihaisista viesteistä, jos joku on jäänyt jonkun ad hoc pienpelin ulkopuolelle tai joku on pelien aikana sanonut jollekin jotain.