Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Mikaeli]

Tässä on yksi perimmäistä ajatusvirheistä ja ongelmista, mitä tälläkin foorumilla on nähty. Lasten haasteryhmässä voi olla aivan yhtä motivoituneita ja lupaavia pelaajia kuin kilparyhmässä, vaikka eivät juuri sillä hetkellä ole mahtuneet kilparyhmään.

Tätä argumenttia näkee paljon. Suomessa on, ikäluokasta riippuen 2-3 jengiä, joihin osa aidosti motivoituneita ja tavoitteellisista futareista ei mahdu. Näidenkin kohdalla yleensä on kysymyksessä loppuvuoden lapsi ja biologisessa kasvussa jäljessä. Tämäkin harha käytännössä häviää viimeiseen 8vs8-vuoteen mennessä.

E: ja osittain palaa siirryttäessä isolle kentälle ja murrosiän alkaessa.

[Siperia]

Olen usein miettinyt, että mikäli talvisin talviharjoitteluresurssit antaisivat myöden, niin ehdottaisin seuralleni, että varaisivat esim. yhden kerran viikkoon ns. vapaan harjoitusajan. Eli koko kenttä vapaana käyttöön omia pienpelejä ja ym varten.

Tosin tuo taitaisi kaatua myös siihen, että kunta varmaan vaatisi aikuisen paikalle valvomaan ja seuran S-posti täyttyisi vanhempien vihaisista viesteistä, jos joku on jäänyt jonkun ad hoc pienpelin ulkopuolelle tai joku on pelien aikana sanonut jollekin jotain.

Eikös nyt tuollaisia vapaita vuoroja ole jäähalleissakin? Ideana tuo olisi loistava👍

Toinen kyssäri, kuinka pitkiä vuoroja koulun saleissa on käytössä talvella eri kunnissa? Ainakin siellä missä itse koutsailen, niin nuo ovat tunnin vuoroja, niin jos noista napsaisee vartin pois, niin silloin voisi ryhmäkokoja myös pienentää kun tulee useampi vuoro käyttöön.

[Valonheitin]

Eikös nyt tuollaisia vapaita vuoroja ole jäähalleissakin? Ideana tuo olisi loistava👍

Toinen kyssäri, kuinka pitkiä vuoroja koulun saleissa on käytössä talvella eri kunnissa? Ainakin siellä missä itse koutsailen, niin nuo ovat tunnin vuoroja, niin jos noista napsaisee vartin pois, niin silloin voisi ryhmäkokoja myös pienentää kun tulee useampi vuoro käyttöön.

On kyllä, mutta ainakin täällä on ymmärtääkseni kunnan varaama. Seuroilla taitaa vaatimuksena olla varauksen aikainen valvonta. No tämänkin varmaan saisi jotenkin hoidettua, mutta enemmän olisin huolissani vanhemmista, jotka mieltäisivät vapaan ajan seuran toiminnaksi ja vyöryttäisivät kaikki riidat yms. seuran ratkaistaviksi.

Tai sitten olen tässä reilun 20 vuoden aikana tullut kyyniseksi…

[Siperia]

On kyllä, mutta ainakin täällä on ymmärtääkseni kunnan varaama. Seuroilla taitaa vaatimuksena olla varauksen aikainen valvonta. No tämänkin varmaan saisi jotenkin hoidettua, mutta enemmän olisin huolissani vanhemmista, jotka mieltäisivät vapaan ajan seuran toiminnaksi ja vyöryttäisivät kaikki riidat yms. seuran ratkaistaviksi.

Tai sitten olen tässä reilun 20 vuoden aikana tullut kyyniseksi…

Kai noi voidaan järjestää kunnan kentillä niin että kenttävuoro jää tyhjäksi? Ja jos seurojen omistama kenttä, niin seura jättää kentän tyhjäksi?

Miksi se olisi tylsää. Peli ku peli. Meilläpäin oli aikanaan viisi vastustaja joukkuetta joita vastaan sitten pelattiin itse asiassa yläkoulun loppuun asti. Eri laji kuin jalkapallo tosin.

Ja tämä. Aikuiset kertomassa, miten lasten mielenkiinto loppuu, jos pelataan samoja vastustajia vastaan ja on parempi istua pelireissuilla tunti suuntaansa.
Sitten toinen on, että aikuisten mielestä lasten kannalta on parempi, että parhaat pelaavat keskenään, kun iso motivaatiotekijä on se, että kaverit ovat mukana toiminnassa.
Sitten ollaan sitä mieltä, että kyllä lapset tykkäävät kilpailullisuudesta, vaikka on todettu, että tuo laskee motivaatiota. Sitten vielä sekoitetaan kilpailullisuus, tavoitteellisuus ja kehittävä harjoittelu. Lapset haluavat haastaa itseään ja kokea onnistumisen ja kehittymisen tunteita ja näitä voidaan kokea, vaikka joukkueessa olisi sekaisin vasta-alkajia ja 10 vuotta pelanneita pelaajia.

Ja Fillarikommarille. Frölunda esim.huomioi riskitekijät, että lapsi voi jäädä sohvalle ja aloittaa kulttuurinmuutoksen pienemmistä lapsista, jottei tätä tapahdu. Onko esimerkiksi kiellettyä vaatia lasta tulemaan kävellen tai pyörällä reeneihin? Nykyään toki on, kun harjoitukset ovat monen kymmenen kilometrin päässä kotoa, mutta lähikentällä jos olisi harjoitukset, niin ei olisi.
Ja sitten vielä, ei Suomessa osata sanoa, kenestä tulee huippu ja kenestä ei. Ei sitä osata tehdä ulkomaillakaan.

[PalloHullu]

En ymmärrä että mitä helvettiä sä nyt selität. Minä olin konkreettisesti se joka ehdotti kenttävuorojen vähentämistä alemmilta ryhmiltä ja tämä on ehdotus mistä olen puhunut ihan säännöllisesti jo useamman vuoden. Täälläpäin eli hesuleissa on täysin standardia että divareissa 4-6 pelaavilla ryhmillä on se neljä sessiota viikkoon. Itseasiassa viiskin on vielä normaalin rajamaissa. Ja samaan aikaan painitaan mm. sen ongelman kanssa että kenttäaika ei meinaa riittää kaikille.

Tämän jälkeen lähdettiin sitten käymään läpi sitä miksi kaikista ei voi tulla huippuja ja koska kaikista ei voi tulla huippuja, niin kaikille ei tarvitse tarjota huippujen määriä.

Erikseen ne puulaakivuorot tai junnut ketä ei kiinnosta. Nuorista kiinnostuneista on mielestäni hölmö alkaa valitsemaan parhaita siinä iässä kun ei voida vielä varmasti sanoa kenestä on ammattilaiseksi ja kenestä ei. Erittäin vaikeaa ymmärtää millä perusteilla osaat nähdä tulevaisuuteen ja tietää kenelle niitä lisävuoroja kannattaa antaa.

Ja ei, tämä ei sulje pois akatemia toimintaa tai vastaavaa jos sellaista halutaan järjestää

Miksi lajivalmentajat haluavat olla niitä jumalia jotka päättävät ketkä saavat mahdollisuuden ja ketkä eivät?

Tätä argumenttia näkee paljon. Suomessa on, ikäluokasta riippuen 2-3 jengiä, joihin osa aidosti motivoituneita ja tavoitteellisista futareista ei mahdu. Näidenkin kohdalla yleensä on kysymyksessä loppuvuoden lapsi ja biologisessa kasvussa jäljessä. Tämäkin harha käytännössä häviää viimeiseen 8vs8-vuoteen mennessä.

E: ja osittain palaa siirryttäessä isolle kentälle ja murrosiän alkaessa.

Kun lapset kehittyvät eri aikaan ja motivaatio voi näkyä eri tavoin, sekä löytyä eri aikaan ja vaihdella. Miksi emme nuorille ikäluokille antaisi kaikille mahdollisuutta kehittää sitä mainittua motorista taitavuuttaan, jotta olisi useammalla mahdollisuus tähdätä ammattilaiseksi niin halutessaan. Outo ajatus että valmentaja tietää ketkä lapsista on ne potentiaaliset jossain 8 vuotiaista.

[Siperia]

Miksi lajivalmentajat haluavat olla niitä jumalia jotka päättävät ketkä saavat mahdollisuuden ja ketkä eivät?



Kun lapset kehittyvät eri aikaan ja motivaatio voi näkyä eri tavoin, sekä löytyä eri aikaan ja vaihdella. Miksi emme nuorille ikäluokille antaisi kaikille mahdollisuutta kehittää sitä mainittua motorista taitavuuttaan, jotta olisi useammalla mahdollisuus tähdätä ammattilaiseksi niin halutessaan. Outo ajatus että valmentaja tietää ketkä lapsista on ne potentiaaliset jossain 8 vuotiaista.

Vahva komppaus koko viestiin, mutta erikseen kommentit.

Ekaan kohtaan, niin aikamoista itsensä ylentämistä tosiaan tapahtuu, vaikkei Suomessa ole yhtäkään junnukoutsia tai seuraa, joka olisi systemaattisesti saanut kehitettyä pelaajia Top-5 sarjoihin.

Ja saa aika myöhäiseen ikään mennä, ennen kuin voidaan sanoa, että onko pelaajasta ammattilaiseksi vai ei. Itselläni on futsalin puolelta esimerkkinä, miten motorisesti taitava pelaaja ei osannut potkaista palloa 18 vuotiaana tai syöttää, mutta vuodessa sai perustaidot sille tasolle, että pelasi futsalliigassa useamman vuoden.

[Mikaeli]

Kun lapset kehittyvät eri aikaan ja motivaatio voi näkyä eri tavoin, sekä löytyä eri aikaan ja vaihdella. Miksi emme nuorille ikäluokille antaisi kaikille mahdollisuutta kehittää sitä mainittua motorista taitavuuttaan, jotta olisi useammalla mahdollisuus tähdätä ammattilaiseksi niin halutessaan. Outo ajatus että valmentaja tietää ketkä lapsista on ne potentiaaliset jossain 8 vuotiaista.

Minun pointti oli täysin eri. Ei se motivaatio/tavoitteellisuus siellä treenikentällä vietettyä aikaa ole lisännyt. Suomen taso on tosiaan niin heikko, että vuosi-kaksi tavoitteelista treeniä, niin lapsi on ihan varmasti kilparyhmässä.

[TexMex]

Sitten toinen on, että aikuisten mielestä lasten kannalta on parempi, että parhaat pelaavat keskenään, kun iso motivaatiotekijä on se, että kaverit ovat mukana toiminnassa.
Sitten ollaan sitä mieltä, että kyllä lapset tykkäävät kilpailullisuudesta, vaikka on todettu, että tuo laskee motivaatiota. Sitten vielä sekoitetaan kilpailullisuus, tavoitteellisuus ja kehittävä harjoittelu. Lapset haluavat haastaa itseään ja kokea onnistumisen ja kehittymisen tunteita ja näitä voidaan kokea, vaikka joukkueessa olisi sekaisin vasta-alkajia ja 10 vuotta pelanneita pelaajia.

Koskeeko tämä purkaus nyt niitä muutamaa hassua akatemiajoukkuetta? Niitähän on joku kourallinen, jossa valintaa alakouluikäisissä oikeasti tehdään. Loput sitten pelaavat naapureitaan vastaan ja kilpajoukkueeseen käytännössä pääsee jos viitsii ja osaa vähän juosta.

[Siperia]

Koskeeko tämä purkaus nyt niitä muutamaa hassua akatemiajoukkuetta? Niitähän on joku kourallinen, jossa valintaa alakouluikäisissä oikeasti tehdään. Loput sitten pelaavat naapureitaan vastaan ja kilpajoukkueeseen käytännössä pääsee jos viitsii ja osaa vähän juosta.

No tuossa tulikin tuo, eli se, että puhutaan kilpajoukkueista. Miksi?

[TexMex]

No tuossa tulikin tuo, eli se, että puhutaan kilpajoukkueista. Miksi?

No koska suurin osa kilpajoukkeista pelaa lähialueella kavereiden kanssa, eikä matkusta pitkiä matkoja treeneihin tai peleihin. Tämä nyt siis Etelä-Suomi kontekstissa, pohjoisessa sitten omat välimatkansa. Lisäksi kilpajoukkueeseen pääsee käytännössä, jos viitsii sitä motivaatiota edes hieman siirtää sinne kentälle. Taso on niin heikko, että kuten sanoin, meidän P10 kilpajoukkueeseen pääsee käytännössä perus urheilullisuudella, sillä että yrittää ja pallo ei karkaa yli metriä, kun ottaa sitä haltuun. Kun puhutaan "haastetasosta" se on käytännössä harrastetaso. Kovin kummoista se ei voi olla vastustajillakaan, kun pelit on kuitenkin tasaisia. Tästä sitten voidaan ottaa pois Hongan ja HJK:n akatemiat ja muutama hassu yksittäinen jengi. Joten menee vähän ohi se, että joukkueharjoitukset veisivät jotenkin tähtitieteellisesti aikaa arjesta, vaikka niitä olisi tässä kävelymatkan päässä viikossa 4.

[Manselainen]

Siperia taitaa puhua Tampereen alueen touhuista. Täällä kun jostain syystä on tarpeen ajella 8 vuotiaana Helsinkiin ja Turkuun pelaamaan "kovia pelejä", vaikka vähän järkevämmällä tekemisellä niitä kyllä saisi 50 kilometrin säteellä keskustoriltakin oikein hyvin vielä aika monta vuotta eteenpäin...

[Mikaeli]

Siperia taitaa puhua Tampereen alueen touhuista. Täällä kun jostain syystä on tarpeen ajella 8 vuotiaana Helsinkiin ja Turkuun pelaamaan "kovia pelejä", vaikka vähän järkevämmällä tekemisellä niitä kyllä saisi 50 kilometrin säteellä keskustoriltakin oikein hyvin vielä aika monta vuotta eteenpäin...

Ja silti Ilveksen ykkös-, ja varsinkin, kakkosjengiin pääsee, kun on kohtalainen liikkumaan ja osaa vähän pelata futista U12 alaspäin.

[Manselainen]

Ja silti Ilveksen ykkös-, ja varsinkin, kakkosjengiin pääsee, kun on kohtalainen liikkumaan ja osaa vähän pelata futista U12 alaspäin.

Se pointti taisi olla, että U12 vaiheessa ei ole mitään järkeä kerätä noita pelaajia ykkös- tai varsinkaan kakkosjoukkueeseen, kun mitään sellaista ei ole tarjolla mitä ei pystyisi muuallakin järjestämään. Tuo ainoastaan tappaa sen lähialueen laadukkaan pelitoiminnan noissa nuorimmissa ikäluokissa.

[Siperia]

Se pointti taisi olla, että U12 vaiheessa ei ole mitään järkeä kerätä noita pelaajia ykkös- tai varsinkaan kakkosjoukkueeseen, kun mitään sellaista ei ole tarjolla mitä ei pystyisi muuallakin järjestämään. Tuo ainoastaan tappaa sen lähialueen laadukkaan pelitoiminnan noissa nuorimmissa ikäluokissa.

Tätä juuri hain. Alle 12 vuotiaille ei pitäisi olla koottuja "edustusjoukkueita", vaan joukkueet voisi rajata sen mukaan, mitä koulua lapsi käy. Tämänkin jälkeen voisi pikku hiljaa tiivistää, yhdistäen pieneksi käyviä joukkueita ja vasta 15 vuotiaille yksi edustusjoukkue.

[Fillarikommari]

Ilveksessä taitaa 8v8-kilparyhmissä olla kolme jengiä, noin 36 pelaajaa. Etenkin kolmosjengiin mahtuu myös sellaisia pelureita, jotka eivät ole vapaa-ajalla kovin paljoa palloa potkineet. Ykkösjengit olleet viime vuosina sellaista tasoa, että pk-seudulta löytyy karkeasti arvioiden kymmenen suunnilleen samantasoista. Tulkaas joku selittämään, miksi Tampereelta ei löydy enemmän hyviä pieniä junnupelaajia. Tuolta talousalueelta pitäisi tulla useampi 8v8-jengi, jotka pärjäisi pk-seudun parhaita vastaan.

Edit. Siperialle vielä vastauksena, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin kerätä parhaat yhteen ja panostaa niihin. Ei tarkoita, että muihin ei pitäisi panostaa, mutta se on oma kysymyksensä joka tapauksessa. Niille harvoille hyville pelaajille on saatava riittävän haastava ja motivoiva ympäristö, jossa koko porukalla on aitona tavoitteena pelata ammattilaisena.

[Siperia]

Edit. Siperialle vielä vastauksena, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin kerätä parhaat yhteen ja panostaa niihin. Ei tarkoita, että muihin ei pitäisi panostaa, mutta se on oma kysymyksensä joka tapauksessa. Niille harvoille hyville pelaajille on saatava riittävän haastava ja motivoiva ympäristö, jossa koko porukalla on aitona tavoitteena pelata ammattilaisena.

Okei. Mihin tämä "ei mitään muuta mahdollisuutta" perustuu?
Ja minkä ikäisestä lähtien pitäisi parhaat kerätä yhteen nippuun? Ja miksi pitää olla parhaat samassa joukkueessa, että tulee riittävän motivoiva tai haastava ympäristö?

[Mikaeli]

Se rakenteellinen haaste on nimenomaan nämä megajoukkueet. Jos otetaan vastinpariksi Espanja, niin yhdessä joukkueessa on maksimissaan 12 pelaajaa. Tällä tavalla organisoituna myös Suomessa sitä liikkuvuutta olisi paljon helpompi suitsia. Veikkaan et sinne Ilveksen B- tai C-jengiin ei olisi samalla tavalla tunkua kuin 36 pelaajan edariin. Asiakas- ja pelaajamääriin suhteutettuna Tampereen seudulla olisi kuitenkin edellytykset noin kahteen kilpajengiin ja kolmeen haaatejengiin per ikäluokka. Alueellisesti nuo kaksi kilpajengiä pelaisi sitten vuotta vanhempia vastaan.

[Keynes]

Näissä taso-/edustusjoukkuekeskusteluissa huomaa, että ihmiset muodostavat usein näkemyksensä suppeahkoon omaan viitekehykseen tai jopa omien intressien pohjalta. Todellisuus on usein monivivahtaisempi ja sitä kautta eri konteksteihin sopii eri ratkaisut. Esim. pk-seudulla saattaa olla täysin eri realiteetit kuin eri maakunnissa ja pk-seudun sisälläkin eri seuroilla tai jopa seurojen ikälukkien sisällä toisistaan  hyvin poikkeavat realiteetit, joihin sopii erityyppiset ratkaisut.

Omat havainnot on tehty 90%:sesti pk-seudulla ja ainakin näiden perusteella 5vs5 -vaiheessa on kilpatason kärkipään ja haastetason välillä niin suuri tasoero, että 8vs8 -tasolle siirryttäessä pelaajat loppuvat helposti kesken, jotta kilpatason porukoilla pysyisi treeneissä riittävä tempo ja taso. Lisäksi yksittäisisten kaupunginosajoukkuiden ikäluokissa saattaa olla pari hassua hyvää pelaajaa muuten heikossa porukassa ja näiden on melko paljon haastavampaa kehittyä kun treeneissä on heikko taso ja peleissä otetaan järjestään vastaan. Edustusjoukkue on esim. tällaisissa tilanteissa varsin hyvä vaihtoehto.

Tämähän se vahvasti on. Usein vielä sitten värittää se että missä ryhmässä oma lapsi pelaa. Jos pelaa haaste-ryhmässä, niin sitten vaan katsoo siitä kulmasta, usein vielä vanhemman täysin subjektiivisten lasien lävitse tilannetta.

Juuri näin. Jätin tuon eksplisiittisesti sanomatta kun en nyt tiedä esim. Siperian taustoja ja miltä pohjalta kommentoi.

[Jortsukka]

Näissä taso-/edustusjoukkuekeskusteluissa huomaa, että ihmiset muodostavat usein näkemyksensä suppeahkoon omaan viitekehykseen tai jopa omien intressien pohjalta. Todellisuus on usein monivivahtaisempi ja sitä kautta eri konteksteihin sopii eri ratkaisut. Esim. pk-seudulla saattaa olla täysin eri realiteetit kuin eri maakunnissa ja pk-seudun sisälläkin eri seuroilla tai jopa seurojen ikälukkien sisällä toisistaan  hyvin poikkeavat realiteetit, joihin sopii erityyppiset ratkaisut.

Tämähän se vahvasti on. Usein vielä sitten värittää se että missä ryhmässä oma lapsi pelaa. Jos pelaa haaste-ryhmässä, niin sitten vaan katsoo siitä kulmasta, usein vielä vanhemman täysin subjektiivisten lasien lävitse tilannetta.

[Jääpoiju]

Ilveksessä taitaa 8v8-kilparyhmissä olla kolme jengiä, noin 36 pelaajaa. Etenkin kolmosjengiin mahtuu myös sellaisia pelureita, jotka eivät ole vapaa-ajalla kovin paljoa palloa potkineet. Ykkösjengit olleet viime vuosina sellaista tasoa, että pk-seudulta löytyy karkeasti arvioiden kymmenen suunnilleen samantasoista. Tulkaas joku selittämään, miksi Tampereelta ei löydy enemmän hyviä pieniä junnupelaajia. Tuolta talousalueelta pitäisi tulla useampi 8v8-jengi, jotka pärjäisi pk-seudun parhaita vastaan.

Kendo vie parhaat eikä kilpajoukkueissa katsota hyvällä, jos tahkoat toista 16h viikossa treenaavaa lajia?

[ginikettu]

Tässä on jäänyt monta viestiä mihin olisi tehnyt mieli vastata kunnolla (liittyen lasten kehityksen vaiheiden eroihin ja siihen liittyen alkuvuoden ja loppuvuoden lasten asemaan), mutta topikissa on vauhti vaan kiihtynyt eikä ehdi kirjoittaa rauhassa.

Se rakenteellinen haaste on nimenomaan nämä megajoukkueet. Jos otetaan vastinpariksi Espanja, niin yhdessä joukkueessa on maksimissaan 12 pelaajaa. Tällä tavalla organisoituna myös Suomessa sitä liikkuvuutta olisi paljon helpompi suitsia. Veikkaan et sinne Ilveksen B- tai C-jengiin ei olisi samalla tavalla tunkua kuin 36 pelaajan edariin. Asiakas- ja pelaajamääriin suhteutettuna Tampereen seudulla olisi kuitenkin edellytykset noin kahteen kilpajengiin ja kolmeen haaatejengiin per ikäluokka. Alueellisesti nuo kaksi kilpajengiä pelaisi sitten vuotta vanhempia vastaan.

Ehdottomasti samaa mieltä, että pienet joukkueet olisivat hyviä. Oli se sitten 12 pelaajaa, mutta se vaatii seuralta sitten todella paljon prosesseja ja käytäntöjä (valmennuksen ja olosuhteiden resurssointiin, joukkueen toimarien tukemiseen), että tuollaista saisi hyvin pyöritettyä.

Tavoitehan olisi, että tuon kokoisella joukkueella olisi silti 2 valkkua, joten ilman todella tehokkaita prosesseja seuran resurssien hallintaan tuosta tulisi todella tuhlaavaa. Mutta jos joku seura tuollaiseen lähtisi niin, että olisi riittävästi kuitenkin vaihtuvuutta joukkueiden välillä (esim kahdesti vuodessa), niin tuollainen voisi olla hyvä malli.

[Siperia]

Omat havainnot on tehty 90%:sesti pk-seudulla ja ainakin näiden perusteella 5vs5 -vaiheessa on kilpatason kärkipään ja haastetason välillä niin suuri tasoero, että 8vs8 -tasolle siirryttäessä pelaajat loppuvat helposti kesken, jotta kilpatason porukoilla pysyisi treeneissä riittävä tempo ja taso. Lisäksi yksittäisisten kaupunginosajoukkuiden ikäluokissa saattaa olla pari hassua hyvää pelaajaa muuten heikossa porukassa ja näiden on melko paljon haastavampaa kehittyä kun treeneissä on heikko taso ja peleissä otetaan järjestään vastaan. Edustusjoukkue on esim. tällaisissa tilanteissa varsin hyvä vaihtoehto.

Juuri näin. Jätin tuon eksplisiittisesti sanomatta kun en nyt tiedä esim. Siperian taustoja ja miltä pohjalta kommentoi.

On mielestäni valmentajan ammattitaidon puutetta, jos ei 5v5 tai 8v8 maailmassa pysty hyväksymään tempoeroja tai sitä, että harjoitus voi silti kehittää vaikka yksi tai kasi pelaajaa on ylikylän pelureita muihin joukkueessa nähden. 5v5 maailmassa esimerkiksi laittaa 1v3 tai 2v4 pelit pyörimään. Tai sellainen erotus, että pelit pysyy tasaisena.

Ja jos meikäläisen tausta kiinnostaa, niin voin yv avata, jos vastapuoli haluaa myös avata miltä pohjalta kommentoi. Toki sen voin kertoa, ettei omia/puolison/lähisukulaisten/tuttavien lapsia löydy läheltä tarkasteltuna.

Ehdottomasti samaa mieltä, että pienet joukkueet olisivat hyviä. Oli se sitten 12 pelaajaa, mutta se vaatii seuralta sitten todella paljon prosesseja ja käytäntöjä (valmennuksen ja olosuhteiden resurssointiin, joukkueen toimarien tukemiseen), että tuollaista saisi hyvin pyöritettyä.

Tavoitehan olisi, että tuon kokoisella joukkueella olisi silti 2 valkkua, joten ilman todella tehokkaita prosesseja seuran resurssien hallintaan tuosta tulisi todella tuhlaavaa. Mutta jos joku seura tuollaiseen lähtisi niin, että olisi riittävästi kuitenkin vaihtuvuutta joukkueiden välillä (esim kahdesti vuodessa), niin tuollainen voisi olla hyvä malli.

5v5 ja 8v8 maailmassa nykyiset edarikoutsit tutoroimaan isi ja äitivalmentajia ja suunnittelemaan reenit ja koutsaamaan itse malliharjoituksia?

[Keynes]

On mielestäni valmentajan ammattitaidon puutetta, jos ei 5v5 tai 8v8 maailmassa pysty hyväksymään tempoeroja tai sitä, että harjoitus voi silti kehittää vaikka yksi tai kasi pelaajaa on ylikylän pelureita muihin joukkueessa nähden. 5v5 maailmassa esimerkiksi laittaa 1v3 tai 2v4 pelit pyörimään. Tai sellainen erotus, että pelit pysyy tasaisena.

Tästä olen eri mieltä. Tietenkin voi teettää kehittäviä harjoitteita vaikkapa mainitsemillasi malleilla, mutta olisiko ympäristö yhtä kehittävä kuin sellainen jossa kanssapelaajat ja vastustajat prosessoivat peliä nopeammin, liikkuvat paremmin, käsittelevät palloa laadukkaammin jne? Kun nämä erot ovat todellisia viikosta ja vuodesta toiseen, kumuloituu siinä jo aika hemmetin suuri määrä tunteja, joissa suoritteita on tehty eri temmolla ja vaatimuksilla kuin vaihtohtoisessa mallissa.

Todettakoon kuitenkin, että yksittäisen pelaajan osalta uskon itse että tärkeintä on toimintaympäristön riittävä taso eikä maksimaalisen kova taso. Uskon avainpelaajan hyvässä joukkueessa olevan kehittävämmässä ympäristössä kuin rivipelaaja huippujoukkueessa. Riittävä on toki aina tapauskohtaista ja subjektiivisesti arvioitava asia.

Ja jos meikäläisen tausta kiinnostaa, niin voin yv avata, jos vastapuoli haluaa myös avata miltä pohjalta kommentoi. Toki sen voin kertoa, ettei omia/puolison/lähisukulaisten/tuttavien lapsia löydy läheltä tarkasteltuna.

Ei kiinnosta, anonyymilla palstalla keskustellaan anonyymisti, oikeassa maailmassa kasvoilla ja nimillä. Kommenttini ei sinänsä kohdistunut juuri sinuun vaan aiheen keskustelun usein vallitsevaan sävyyn.

[Manselainen]

5v5 ja 8v8 maailmassa nykyiset edarikoutsit tutoroimaan isi ja äitivalmentajia ja suunnittelemaan reenit ja koutsaamaan itse malliharjoituksia?

Näinhän tämä kannattaisi organisoida. Vastuuvalmentajana vastaat harjoittelun suunnittelusta ja jaksotuksesta ja käytät aikaasi isä-/äitivalmentajien kehittämiseen, koska nämä puolestaan luovat sen kehittävän arkiympäristön lapsille.

Varsinkin kun ottaa huomioon, että 5v5 maailmassa lasten valmentaminen ei ole mitään rakettitiedettä ja ne tärkeimmät asiat vaatimustason suhteen oppii kyllä nopeasti, kunhan kokeneempi valmentaja niitä myös muilta vaatii.

[Manselainen]

Todettakoon kuitenkin, että yksittäisen pelaajan osalta uskon itse että tärkeintä on toimintaympäristön riittävä taso eikä maksimaalisen kova taso. Uskon avainpelaajan hyvässä joukkueessa olevan kehittävämmässä ympäristössä kuin rivipelaaja huippujoukkueessa. Riittävä on toki aina tapauskohtaista ja subjektiivisesti arvioitava asia.

Tästä oon täysin samaa mieltä. Sanon tosin myös sen, että mun mielestä tuo riittävän laadukas toimintaympäristö toteutuu 5v5 maailmassa jo siinä kohtaa, jos joukkueessa on 4-6 about samantasoista pelaajaa, koska tuota isompaa pienryhmää ei harjoittelussa tarvita. Loput voi olla mitä vaan räkää kaivavien hiekkakakun rakentajien ja ihan ok tason haastepelaajien väliltä.