Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Natte]

Keskustelusta saa sen kuvan, että meillä on harrastejoukkueissa jotain liikunnallisia ja motorisia talentteja, kun todellisuudessa harjoitellaan takaperin juoksua ja kuperkeikkoja läpi skaalan. Liikunnallisilla lapsilla ei edelleenkään ole kovin vaikeaa päästä kilpajoukkueisiin niin halutessaan.

Jos ei keskustelusta ole sisäistänyt sitä pointtia että lapset ja nuoret kehittyvät kovin eri tahtiin niin fyysisesti kuin motorisesti niin kannattaa ehkä lukea muutama sivu taaksepäin uudemman kerran.

[TexMex]

Jos ei keskustelusta ole sisäistänyt sitä pointtia että lapset ja nuoret kehittyvät kovin eri tahtiin niin fyysisesti kuin motorisesti niin kannattaa ehkä lukea muutama sivu taaksepäin uudemman kerran.

Taidetaan elää täysin eri todellisuuksissa, koska motoriikka ja fysiikka ei kehity ilman treeniä ja liikuntaa, ja jos pohjia ei ole, ne ei 11-vuotiaana tipahda syliin lahjana.

[Natte]

Taidetaan elää täysin eri todellisuuksissa, koska motoriikka ja fysiikka ei kehity ilman treeniä ja liikuntaa, ja jos pohjia ei ole, ne ei 11-vuotiaana tipahda syliin lahjana.

Mä puhun valmentajakokemuksella siitä että samalla treenillä ne saattaa esim. kahden yksilön välillä kehittyä ihan eri tahtiin ja toinen saattaa olla ensin rutkastikin edellä, mutta toinen saattaa parin vuoden sisällä painella silti ohi.

En uskoisi varmaan itsekään jos en olisi tätä itse nähnyt.

Jos ei ihan nollasta lähdetä niin 11-vuotiaana ehtii muuten ihan hyvin alkaa rakentamaan vielä pohjiakin. (ääritapaukset sitten oma asiansa)

[Siperia]

Taidetaan elää täysin eri todellisuuksissa, koska motoriikka ja fysiikka ei kehity ilman treeniä ja liikuntaa, ja jos pohjia ei ole, ne ei 11-vuotiaana tipahda syliin lahjana.

Kuka täällä on sanonut, ettei fysiikka, motoriikka tai vaikkapa pallon käsittelytaidot tarvitse työntekoa alle? Tai että ne tipahtaisivat syliin lahjana?

Naten pääteeseistä en osaa sanoa, mutta omat ovat

-alle 12 vuotiaiden osalta ei ainakaan tarvita kilpa-haaste-harrastejakoa tai tasoryhmiä.
-harjoittelu pitäisi alle 12 vuotiaiden osalta toteuttaa lähikoulun etäisyydellä kotoa maksimissaan
-joukkuelajin ohjattuja harjoituksia alle 12 vuotiaille alle 2 x vko. Vapaat pelivuorot, missä valmentajat lähinnä valvomassa, pelaajat itse suorittavat jaot peleihin yms voi olla lisäksi. Mieluiten ikäluokat sekaisin.
-Alle 12 vuotiaissa palkatut valmentajat jakavat kaupunginosajoukkueiden vanhempi valmentajille harjoitusohjelmat ja käyvät tutoroimassa harjoituksia.
-Lajivierailuja valmentajien osalta/alle 12 vuotiaissa ei yhden lajin seuroja, vaan monilajiharjoittelua.
-Alle 9 vuotiaiden osalta yksi kappale pelaajan huoltajia paikalla reeneissä. Voi olla myös kerran kahdessa viikossa. Vanhemmille liikuntakasvatusta ja säännöllisesti vanhemmat liikuttamassa lapsia.
-kannustetaan leikkimiseen pallojen kanssa ja luodaan harjoitusympäristö, missä lapsilla on myös mahdollisuus itse organisoida pelejä.
-Harjoituksien järjestäminen hiekkakentillä, kaukalokentillä, hangessa, uimarannalla, asfaltilla, leikkipuistoissa. Vähemmän tekonurmiharjoittelua.
-Yhteistä liikunnallista aktiviteettia, minne myös huoltajat mukaan
-Älypuhelimien osalta suositus, ettei alle 15 vuotiaille.

[Manselainen]

Useimmiten myös sekä silmä-käsi että jalka-käsi koordinaatiosta puhuminen urheilussa menee hieman sivuraiteille, koska yhtälö on huomattavan paljon kompleksisempi etenkin kun puhutaan tilanteista jotka tapahtuvat kovassa vauhdissa pelissä. Esim. pallon potkaiseminen ei tuolloin perustu enää todellakaan mihinkään silmä-jalka koordinaatioon.

No tää kyllä pätee ihan yleisestikin jalkojen koordinaatioon ja hermotukseen, aiheesta on varsin kattavasti liiluntatieteellistä tutkimustakin.

Lisäksi 11vs11 jalkapallopelissä on tilaa hyvin erilaisille pelaajille. Absoluuttista huippua yhdistää keskimäärin se että pelaajalla on joku supervoima.

Mutta tämä menee jo toki sivuraiteelle. Mitään tarvetta tunnistaa jalkapallotalenttia vaikkapa 9-vuotiaana tai edes 11-vuotiaana ei tosiasiassa kuitenkaan ole.

Totta, se yhdistävä supervoima on lapsena pallon kanssa vietetyt tunnit. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan varsin moninaisista taustoista voi toki päästä huipulle, mutta ei ilman pallon kanssa tehtyjä tunteja.

Kuka tässä on yrittämässä tunnistaa 9- vuotiasta tai edes 11-vuotoasta talenttia, kun se on ihan hakuammuntaa. Mahdollisimman hyviä jalkapalloilijoita tässä on tarkoitus kehittää.

[TexMex]

Mä puhun valmentajakokemuksella siitä että samalla treenillä ne saattaa esim. kahden yksilön välillä kehittyä ihan eri tahtiin ja toinen saattaa olla ensin rutkastikin edellä, mutta toinen saattaa parin vuoden sisällä painella silti ohi.

En uskoisi varmaan itsekään jos en olisi tätä itse nähnyt.

Jos ei ihan nollasta lähdetä niin 11-vuotiaana ehtii muuten ihan hyvin alkaa rakentamaan vielä pohjiakin. (ääritapaukset sitten oma asiansa)

Jos te pystytte konvertoimaan harrastepelaajista kilpapelaajia liikunnallisista taidoista ja pallokosketusten määrästä huolimatta vielä myöhemmässäkin lapsuusvaiheessa niin teillä on asiat todella mallikkaasti. Sen on varmaan pakko näkyä myös kilpajoukkeiden laadussa jollain aikavälillä?

Minä en ymmärrä sitä, että mitä tarkoittaa "samalla treenimäärällä" jos lapsi A istuu kännykällä suurimman osan päivästä ja lapsi B vetää treenien jälkeen 10km hiihtolenkin. Mun logiikalla näiden lapsien treenimäärät eivät koskaan kohtaa, vaikka tunnin joukkuetreeneissä ne vetäis täysin saman setin ja kroppa ottais sen eri lapsuusvaiheessa hieman eri tavalla vastaan. Ja se mitä mä näen arjessa on, että harraste häviää ennen kaikkea yleisessä liikunnallisuudessa.

[Natte]

Kuka täällä on sanonut, ettei fysiikka, motoriikka tai vaikkapa pallon käsittelytaidot tarvitse työntekoa alle? Tai että ne tipahtaisivat syliin lahjana?

Naten pääteeseistä en osaa sanoa, mutta omat ovat

-alle 12 vuotiaiden osalta ei ainakaan tarvita kilpa-haaste-harrastejakoa tai tasoryhmiä.
-harjoittelu pitäisi alle 12 vuotiaiden osalta toteuttaa lähikoulun etäisyydellä kotoa maksimissaan
-joukkuelajin ohjattuja harjoituksia alle 12 vuotiaille alle 2 x vko. Vapaat pelivuorot, missä valmentajat lähinnä valvomassa, pelaajat itse suorittavat jaot peleihin yms voi olla lisäksi. Mieluiten ikäluokat sekaisin.
-Alle 12 vuotiaissa palkatut valmentajat jakavat kaupunginosajoukkueiden vanhempi valmentajille harjoitusohjelmat ja käyvät tutoroimassa harjoituksia.
-Lajivierailuja valmentajien osalta/alle 12 vuotiaissa ei yhden lajin seuroja, vaan monilajiharjoittelua.
-Alle 9 vuotiaiden osalta yksi kappale pelaajan huoltajia paikalla reeneissä. Voi olla myös kerran kahdessa viikossa. Vanhemmille liikuntakasvatusta ja säännöllisesti vanhemmat liikuttamassa lapsia.
-kannustetaan leikkimiseen pallojen kanssa ja luodaan harjoitusympäristö, missä lapsilla on myös mahdollisuus itse organisoida pelejä.
-Harjoituksien järjestäminen hiekkakentillä, kaukalokentillä, hangessa, uimarannalla, asfaltilla, leikkipuistoissa. Vähemmän tekonurmiharjoittelua.
-Yhteistä liikunnallista aktiviteettia, minne myös huoltajat mukaan
-Älypuhelimien osalta suositus, ettei alle 15 vuotiaille.

Allekirjoitan. Helpommin toki sanottu kuin tehty.

[Natte]

Jos te pystytte konvertoimaan harrastepelaajista kilpapelaajia liikunnallisista taidoista ja pallokosketusten määrästä huolimatta vielä myöhemmässäkin lapsuusvaiheessa niin teillä on asiat todella mallikkaasti.

Lopeta nyt nää olkiukkoilut jooko? Kukaan ei ole tainnut ihan noin sanoa.

[TexMex]

Lopeta nyt nää olkiukkoilut jooko? Kukaan ei ole tainnut ihan noin sanoa.

Pahoittelut, ymmärsin tämän viestin ennen kaikkea joukkueharjoittelun näkökulmasta, koska ei kai valmentajakokemuksella voi nähdä kahta identtistä treenimäärää?

Mä puhun valmentajakokemuksella siitä että samalla treenillä ne saattaa esim. kahden yksilön välillä kehittyä ihan eri tahtiin ja toinen saattaa olla ensin rutkastikin edellä, mutta toinen saattaa parin vuoden sisällä painella silti ohi.

[Natte]

Pahoittelut, ymmärsin tämän viestin ennen kaikkea joukkueharjoittelun näkökulmasta, koska ei kai valmentajakokemuksella voi nähdä kahta identtistä treenimäärää?

Pointti tuossa olkiukkoilussa oli nyt siis tämä:

iikunnallisista taidoista ja pallokosketusten määrästä huolimatta

Tottakai liikunnallisilla taidoilla on merkitystä. Tottakai pallokosketusten määrät vaikuttavat. Eli, tottakai pitää olla pohjalla jotain - ainakin jommasta kummasta laarista. Ja tottakai siitä on varmasti hyötyä jos on molemmista laareista ja mitä enemmän niin se voi olla myös hyödyllistä, mutta ei välttämättä pakollista etenkin jos on muista laareista riittävästi pohjia.

[Siperia]

On kyllä vaikea käsittää, miten pahasti osa voi ymmärtää väärin.

Kaikki varmasti ymmärtävät, että pallokosketusten ja laadukkaan liikunnan määrä korreloivat sen kanssa, kenestä tulee huippu-urheilijoita. Ja että mitä myöhemmin aloittaa pallon kanssa leikkimisen, niin sitä haastavampaa se huipulle pääsy on. Mutta se ei tarkoita sitä, että lapsena taitavat lapset pitäisi pistää yhteen nippuun ja vähemmän taitavat toiseen nippuun.

 Nopea oppiminen koulussa ei ainakaan matematiikan puolella(tämä kun nostettu esiin) tarkoita laadukasta oppimista tai matematiikan ymmärtämistä. Yhtälailla futiksessa voi tulla yhtäkkisiä kehityshyppyjä.

Omalla kohdalla opin rintapotkun lopulta yhdessä illassa omatoimisesti, kun useita vuosia olin hakannut päätä seinään ja potkinut pidemmät pallot sisäsyrjällä. Tämä 14 vuotiaana. Vasurin rintapotkussa kesti viikko. Tämä 15 vuotiaana. Pomputtelemaan opin 2h aikana, nostaen pomputteluennätyksen neljästä 100, tämä 13 vuotiaana. Elasticon opin 2h aikana. Tämä 15 vuotiaana. Toki, pohjia oli tehty jo tätä ennen, mutta kun pilkoin harjoittelun osiin ja palaset loksahtivat kohdalle.

Edit ja oma ymmärrys on, että tasoryhmät lisäävät loppuun palamisia, koska lapset mielummin leikkivät kavereiden kanssa. Sama juttu, jos reenit kaukana kotoa. Nämä eivät myöskään mahdollista ennen ja jälkeen harjoitusten paikalle saapumista.

[TexMex]

Pointti tuossa olkiukkoilussa oli nyt siis tämä:

Tottakai liikunnallisilla taidoilla on merkitystä. Tottakai pallokosketusten määrät vaikuttavat. Eli, tottakai pitää olla pohjalla jotain - ainakin jommasta kummasta laarista. Ja tottakai siitä on varmasti hyötyä jos on molemmista laareista ja mitä enemmän niin se voi olla myös hyödyllistä, mutta ei välttämättä pakollista etenkin jos on muista laareista riittävästi pohjia.

Jep. Ja mun pointti oli, että suurella osalla harrastepelaajista ei ole kumpiakaan, jonka päälle rakentaa.

Varmasti kilvat, harrasteet ja haasteet voi olla yhdessä, mutta se on ennen kaikkea organisointikysymys. Pienempiä ryhmiä on huomattavasti helpompi hallita ja organisoida. Lisäksi isot ryhmät vaatii huomattavan paljon apuvalmentajia. Ymmärrän kyllä Siperian pointin toisesta kaupungista jota en tunne, mutta se ei välttämättä ole ongelma jossain toisaalla. Katsotaan vaikka Espoota. Siellä koko seuratoiminta on aina rakentunut vahvasti lähialueille.

[Natte]

Jep. Ja mun pointti oli, että suurella osalla harrastepelaajista ei ole kumpiakaan, jonka päälle rakentaa.

Ja mä taas väitän että yllättävän monen osalta tämä havainto ei sitten lopunperin pidäkään paikkaansa vaan se aikuisen subjektiivinen mielipide mikä on riittävää milloinkin on liian usein pielessä.

Toki koska aikuinen tässä kohtaa päättää että Ville-Petteristä ei ainakaan tule koskaan mitään niin maito on sitten jo pöydällä.

[SuomenLamine]

Kuka täällä on sanonut, ettei fysiikka, motoriikka tai vaikkapa pallon käsittelytaidot tarvitse työntekoa alle? Tai että ne tipahtaisivat syliin lahjana?

Naten pääteeseistä en osaa sanoa, mutta omat ovat

-alle 12 vuotiaiden osalta ei ainakaan tarvita
kilpa-haaste-harrastejakoa tai tasoryhmiä.
-harjoittelu pitäisi alle 12 vuotiaiden osalta toteuttaa lähikoulun etäisyydellä kotoa maksimissaan
-joukkuelajin ohjattuja harjoituksia alle 12 vuotiaille alle 2 x vko. Vapaat pelivuorot, missä valmentajat lähinnä valvomassa, pelaajat itse suorittavat jaot peleihin yms voi olla lisäksi. Mieluiten ikäluokat sekaisin.
-Alle 12 vuotiaissa palkatut valmentajat jakavat kaupunginosajoukkueiden vanhempi valmentajille harjoitusohjelmat ja käyvät tutoroimassa harjoituksia.
-Lajivierailuja valmentajien osalta/alle 12 vuotiaissa ei yhden lajin seuroja, vaan monilajiharjoittelua.
-Alle 9 vuotiaiden osalta yksi kappale pelaajan huoltajia paikalla reeneissä. Voi olla myös kerran kahdessa viikossa. Vanhemmille liikuntakasvatusta ja säännöllisesti vanhemmat liikuttamassa lapsia.
-kannustetaan leikkimiseen pallojen kanssa ja luodaan harjoitusympäristö, missä lapsilla on myös mahdollisuus itse organisoida pelejä.
-Harjoituksien järjestäminen hiekkakentillä, kaukalokentillä, hangessa, uimarannalla, asfaltilla, leikkipuistoissa. Vähemmän tekonurmiharjoittelua.
-Yhteistä liikunnallista aktiviteettia, minne myös huoltajat mukaan
-Älypuhelimien osalta suositus, ettei alle 15 vuotiaille.

Tähän pitää tarttua.... Ilman muuta pitää olla jaettu omantasoisiin joukkueisiin. Olen huomannut että jos esim kilpa porukka ja harraste porukat laittaa sekaisin pelaamaan toisiaan vastaan kilpa porukan pelaajat pitävä palloa 90% ajasta kun  taas jos haaste porukka saa pallon he haluavat vaan äkkiä siitä eroon.
Näin ollen ei tule pallokosketukia eikä niitä tarvittavia onnistumisia mitkä motivoi jatkamaan eteenpäin.

[Siperia]

Tähän pitää tarttua.... Ilman muuta pitää olla jaettu omantasoisiin joukkueisiin. Olen huomannut että jos esim kilpa porukka ja harraste porukat laittaa sekaisin pelaamaan toisiaan vastaan kilpa porukan pelaajat pitävä palloa 90% ajasta kun  taas jos haaste porukka saa pallon he haluavat vaan äkkiä siitä eroon.
Näin ollen ei tule pallokosketukia eikä niitä tarvittavia onnistumisia mitkä motivoi jatkamaan eteenpäin.

Onko sulla jotain perusteluja väitteen tueksi, miksi pitäisi jakaa? Huonosti suunnittelut harjoitteet eivät käy syyksi.

[TexMex]

Ja mä taas väitän että yllättävän monen osalta tämä havainto ei sitten lopunperin pidäkään paikkaansa vaan se aikuisen subjektiivinen mielipide mikä on riittävää milloinkin on liian usein pielessä.

Toki koska aikuinen tässä kohtaa päättää että Ville-Petteristä ei ainakaan tule koskaan mitään niin maito on sitten jo pöydällä.

En ihan osta tätä väitettä. Ei se tarkoita jalkapallon loppumista, vaikka ei pelaisikaan kilpajoukkueessa. Meillä on ihan älyttömästi seuroja ja joukkueita, joissa voi pelata ja nauttia pelaamisesta omalla tasollaan. Se on tietysti totta, että sieltä on pitkä matka ammattilaisuuteen, mutta syistä me ollaan selkeästi eri mieltä.

[Natte]

Ei se tarkoita jalkapallon loppumista, vaikka ei pelaisikaan kilpajoukkueessa. Meillä on ihan älyttömästi seuroja ja joukkueita, joissa voi pelata ja nauttia pelaamisesta omalla tasollaan. Se on tietysti totta, että sieltä on pitkä matka ammattilaisuuteen, mutta syistä me ollaan selkeästi eri mieltä.

Se tarkoittaa lähinnä sitä että aikuinen valitsee sen polun lapsen puolesta - tätä siis meinaan. Kun toinen pelaaja laitetaan "kilpapolulle" ns. laadukkaampaan valmennukseen ja ympäristöön niin tottakai se systeemi todistaa parin vuoden päästä että "valittiin oikein".

Ja kyllä, jollekin tämä voi tarkoittaa myös jalkapallon loppumista. Se voi tarkoittaa sitä myös sille kilpapolulle päätyneelle koska se poltettiin parissa vuodessa loppuun tai futis ei ollutkaan enää kivaa kun se kaveri jatkoi jossain haastepolulla ja huomaa tämän vasta myöhemmin että tuossa kohtaa futis olikin enemmän kavereita kuin muuta. Tai sitten tuli kasvupyrähdys, motoriikka lahosi ja ei enää mahtunut pelaavaan kokoonpanoon. Tai sitten loukkaantumisen aikana "jäi jälkeen niin paljon" ettei enää jatka kilpapolulla.

Nää on kärjistyksiä - sen myönnän. Säännöt on kuitenkin meidän aikuisten keksimiä eivätkä aina välttämättä kokonaisuuden kannalta fiksuja.

[TexMex]

Se tarkoittaa lähinnä sitä että aikuinen valitsee sen polun lapsen puolesta - tätä siis meinaan. Kun toinen pelaaja laitetaan "kilpapolulle" ns. laadukkaampaan valmennukseen ja ympäristöön niin tottakai se systeemi todistaa parin vuoden päästä että "valittiin oikein".

Ja kyllä, jollekin tämä voi tarkoittaa myös jalkapallon loppumista. Se voi tarkoittaa sitä myös sille kilpapolulle päätyneelle koska se poltettiin parissa vuodessa loppuun tai futis ei ollutkaan enää kivaa kun se kaveri jatkoi jossain haastepolulla ja huomaa tämän vasta myöhemmin että tuossa kohtaa futis olikin enemmän kavereita kuin muuta. Tai sitten tuli kasvupyrähdys, motoriikka lahosi ja ei enää mahtunut pelaavaan kokoonpanoon. Tai sitten loukkaantumisen aikana "jäi jälkeen niin paljon" ettei enää jatka kilpapolulla.

Nää on kärjistyksiä - sen myönnän. Säännöt on kuitenkin meidän aikuisten keksimiä eivätkä aina välttämättä kokonaisuuden kannalta fiksuja.

Noin 20-vuotta sitten toimin valmentajana eräässä johtavassa jalkapalloseurassa. Silloin oli pinnalla, että treeniryhmät harrasteesta kilpaan (jos sallit nimeämiset, koska joukkeilla oli jotkin vaihtuvat nimet peliryhmästä riippuen), olivat kaikki aina samoilla vuoroilla täysin samassa valmennuksessa. Tämä tapahtui aina D13 ikäluokkaan asti. C14 ikäluokassa oli sitten jo varsinainen kilparyhmä. Ajatus oli, että isosta massasta saadaan poimittua myöhemmässä vaiheessa talentit, koska niitä ei kuitenkaan kukaan osaa tunnistaa. Valitettavasti nuo ikäluokat, jotka tuon polun kävivät läpi ovat varmaankin koko Suomen mittakaavalla todella huonoja. Tämä ei ollut vain kyseinen seura vaan se oli pinnalla yleisemmin. Silloin ajattelutapaa ei ainakaan saatu konkreettisesti toimimaan.

[turkistarhaaja]

Ihan kivoja visioita pojilla, missäs maassa näin toimitaan ja millaisin tuloksin? Jos vielä typistetään maihin jotka ovat suunnilleen Suomen kokoluokkaa? Omat kokemukseni esim. Tanskan, Ruotsin yms huippuseuroista ovat vähän toisenlaisia mutta ei kai siinä.

Jopa maissa joissa on erittäin vahva pihapelikulttuuri (jota Suomessa ei siis ole) on lisätty ohjattujen harjoitusten määrää ja perustettu akatemiajoukkueita yhä nuoremmille. Mutta tuskin nämä jalkapallosta mitään ymmärtävät.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä ei ole tytöissä harrastetta enää ilmoitettu sarjaan kun ei siellä sitten tulla peleihin kun niitä olisi niin joutuu kuitenkin ne ykkösryhmän pelaajat pelaamaan nekin. Tytöissä sentään pitäisi yrittää kaikki pitää jollain tasolla mukana kun saattaahan siellä joku innostuakin pelaamaan eikä ne ykköstasonkaan pelaajat nyt niin paljoa ole treenanneet etteikö niitä saisi kiinni. Muutama pelaaja on nostanut tasoaan kuitenkin että ovat päässeet kilparyhmään mukaan ja pystyvät siellä pelaamaan myös. Se kyllä onnistuu jos on yhtään motivaatiota.

Ulkomailla on niin paljon massaa että siellä ei haittaa jos vaikka joku lahjakkuus jääkin valintojen takia pois kun niitä tulee joka tapauksessa.

[Manselainen]

Omalla kohdalla opin rintapotkun lopulta yhdessä illassa omatoimisesti, kun useita vuosia olin hakannut päätä seinään ja potkinut pidemmät pallot sisäsyrjällä. Tämä 14 vuotiaana. Vasurin rintapotkussa kesti viikko. Tämä 15 vuotiaana. Pomputtelemaan opin 2h aikana, nostaen pomputteluennätyksen neljästä 100, tämä 13 vuotiaana. Elasticon opin 2h aikana. Tämä 15 vuotiaana. Toki, pohjia oli tehty jo tätä ennen, mutta kun pilkoin harjoittelun osiin ja palaset loksahtivat kohdalle.

Mitenkään väheksymättä varsin mittavaa pelaajauraa, niin tämä ei nyt ihan kelpaa esimerkistä sen puolesta, kuinka "myöhemminkin ehtii". Yksittäisiä taitoja toki ehtii ja voi oppia, mutta terävimmälle huipulle ei enää tuossa vaiheessa tulleesta kehitysloikasta huolimatta ollut asiaa.

[Natte]

Ihan kivoja visioita pojilla, missäs maassa näin toimitaan ja millaisin tuloksin?

Eikös fiksumpaa olisi pohtia tuottaako nykymalli Suomessa hyviä tuloksia vai kannattaisko kokeilla jotain muuta?
Mulla on sellainen muistikuva että Islanti tekee asiat ainakin aika eri tavalla ja niiden populaatio on vielä huomattavasti pienempi.

Ja toki tässä keskustelussa on myös rinnakkaisia polkuja koska puhutaan sekaisin aikaisesta erikoistumisesta, monilajisuudesta ja sitten ihan vain jalkapallolijan poluista / talenttimalleista. Omat mausteensa kaikissa.

[Mikaeli]

Ulkomailla on niin paljon massaa että siellä ei haittaa jos vaikka joku lahjakkuus jääkin valintojen takia pois kun niitä tulee joka tapauksessa.

Et suoranaisesti niin väitä, mutta useat väittävät, että Suomessa hukataan lahjakkuuksia. Onko jollakin oikeasti tästä jotain faktaa? Ok, ehkä kiekon menee jonkin verran lahjakkuuksia, mutta missä muualla niitä hukataan? Oma kokemus tosiaan on se, että niitä hukataan korkeintaan siinä, ettei saada pelaajia harjoittelemaan riittävästi. Edelleenkään en ole vielä nähnyt lahjakkaita tavoitteellisia harjoittelijoita "jumissa" alemmilla tasoilla. Aika nopeasti U13-vaiheessa pääsee siirtymään kakkosdivarista ELL:n jengiin, jos treeni maistuu.


Nuo Siperian teesit on sinänsä ihan kannatettavat, jos sen lisäksi pelaajat treenaa/pelaa sen 10-15h viikossa omalla ajalla. Kv-tasolla, Ajaxin tutkimusten mukaan, 12-vuotiaat sitten ovatkin samalla tasolla aerobisesti kuin 19-vuotiaat 20 vuotta sitten.

[Natte]

Et suoranaisesti niin väitä, mutta useat väittävät, että Suomessa hukataan lahjakkuuksia. Onko jollakin oikeasti tästä jotain faktaa? Ok, ehkä kiekon menee jonkin verran lahjakkuuksia, mutta missä muualla niitä hukataan? Oma kokemus tosiaan on se, että niitä hukataan korkeintaan siinä, ettei saada pelaajia harjoittelemaan riittävästi. Edelleenkään en ole vielä nähnyt lahjakkaita tavoitteellisia harjoittelijoita "jumissa" alemmilla tasoilla. Aika nopeasti U13-vaiheessa pääsee siirtymään kakkosdivarista ELL:n jengiin, jos treeni maistuu.


Nuo Siperian teesit on sinänsä ihan kannatettavat, jos sen lisäksi pelaajat treenaa/pelaa sen 10-15h viikossa omalla ajalla. Kv-tasolla, Ajaxin tutkimusten mukaan, 12-vuotiaat sitten ovatkin samalla tasolla aerobisesti kuin 19-vuotiaat 20 vuotta sitten.

En tietenkään voi vastata N.K:n puolesta, mutta...

Suomessa ongelma ei ole tosiaankaan etteikö lahjakas ja sillä hetkellä motivoitunut pelaaja pääsisi eteenpäin, vaan että turhan moni ei ehkä koskaan syty tavoitteelliseen harjoitteluun (ajoissa järjestelmän kannalta). Voi olla toki etteivät syttyisi muutenkaan. Vaikea näyttää toteen kumpaankaan suuntaan.

Mitä tulee omatoimiseen harjoitteluun niin täällä lähinnä sahataan siltä oksaa pois vs. rakennettaisiin lisää edellytyksiä. (Pidemmät treenimatkat, enemmän ohjattua toimintaa, liian vähän esim. talvella olosuhteita minne voisi mennä vaan potkimaan jne.)

Ja ongelmahan on siis kaikille lajeille ihan tasan tarkkaan yhteinen. Seurat tekee todella vähän yhteistyötä ja monilajiseurat on katoava luonnonvara.

Lajiin katsomatta välineen kosketusten määrä on vaatimaton joukkuetreeneissä vs. pihapelit.

Valmentajien laadusta, pedagogisesta osaamisesta yms. saisi toki myös ihan uuden säikeen aikaiseksi helpostikin. (ja on siis paljon hyviäkin, mutta jokainen nuori palloilijan tai urheiljanalku sellaisen ansaitsisi).

[Keynes]

Ihan kivoja visioita pojilla, missäs maassa näin toimitaan ja millaisin tuloksin? Jos vielä typistetään maihin jotka ovat suunnilleen Suomen kokoluokkaa? Omat kokemukseni esim. Tanskan, Ruotsin yms huippuseuroista ovat vähän toisenlaisia mutta ei kai siinä.

Jopa maissa joissa on erittäin vahva pihapelikulttuuri (jota Suomessa ei siis ole) on lisätty ohjattujen harjoitusten määrää ja perustettu akatemiajoukkueita yhä nuoremmille. Mutta tuskin nämä jalkapallosta mitään ymmärtävät.

Näkemyserot ovat niin suuret, että en jaksa sen kummemmin jatkaa, mutta tämä yllä oleva kysymys kiinnostaa minuakin. Osaako Siperia antaa esimerkkejä maista, joissa tasoryhmiä ja edareita perustetaan vasta 15-vuotiaissa vai ollaanko nyt keksitty jotain mullistavaa, jota kukaan jalkapallomaailmassa ei vain ole vielä ymmärtänyt?