Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Natte]

Miksi keskustelu luisuu nyt kohti 15 ikävuotta?

Siperia puhui näissä viimeisimmissä lähinnä 12-vuotiaista ja nuoremmista. Suomessa perustetaan tasoryhmiä ja pelaajapolkuja nyt jo 9-vuotiaille ja jopa alle. Hattu päästä sille joka tunnistaa talentin joka tulee jatkamaan sinne huipulle asti tuon ikäisenä.

Ja käytännössä jo alakouluiässä alkaa painostus että pitäisi valita laji jos aikoo tulla jalkapallossa joksikin. Se, että on toisen lajin takia poissa jalkapallotreeneistä ei todellisuudessa ole pallokosketustenkaan kannalta kovin merkitsevää jos sen pallon kanssa vietetään aikaa vapaa-ajalla.

Mutta omat kokemukset (eikä rajoitu ainoastaan jalkapalloon) ovat sellaisia että nimenomaan tämä toisen lajin harjoituksissa käyminen on monelle seuralle ja valmentajalle punainen vaate, vaikka isossa kuvassa siitä löytyy todella paljon positiivisia aspekteja.

Tämän lajimustasukkaisuuden sijaan rakentavampaa olisikin keskustella siitä, miten niitä omaehtoisia kosketuksia syntyisi rinnalla riittävästi ihan lajiin katsomatta.

Alle 12 vuotiailla voisi jättää aika monta asiaa jostain taktiikasta tms. ihan sikseen ja treeneissäkin keskittyä vain siihen että niitä pallokosketuksia, haastoja, kokeiluja yms. tulisi mahdollisimman paljon.

[Thalian]

Mulla on sellainen muistikuva että Islanti tekee asiat ainakin aika eri tavalla ja niiden populaatio on vielä huomattavasti pienempi.

Islanti on aika huono verrokki sillä siellä resurssit ovat aivan eri tasolla. Jos meilläkin olisi varaa siihen, että jokaisella joukkueella on 1-2 päätoimista ja 3-5 OTO-valmentajaa ja jokaisella seuralla oma harjoituskeskus, johon lapset käydään koulun jälkeen hakemassa bussilla, niin tilanne voisi olla hiukan eri. Mutta nuo ovat täyttä utopiaa resurssien puolesta, niin ehkä siihen on turha lähteä.

[Natte]

Islanti on aika huono verrokki sillä siellä resurssit ovat aivan eri tasolla. Jos meilläkin olisi varaa siihen, että jokaisella joukkueella on 1-2 päätoimista ja 3-5 OTO-valmentajaa ja jokaisella seuralla oma harjoituskeskus, johon lapset käydään koulun jälkeen hakemassa bussilla, niin tilanne voisi olla hiukan eri. Mutta nuo ovat täyttä utopiaa resurssien puolesta, niin ehkä siihen on turha lähteä.

Mä lähtisin siitä että miten samaa ajatusta pystyisi mahdollisimman lähelle noudattamaan periaatetasolla meidän resursseilla.

Jos ne periaatteet olis esim. jotain:

tuodaan pelit ja harjoitukset lähelle kotia tai koulua vs. pyritään täydellisiin olosuhteisiin
pidetään polut auki mahdollisimman monelle vs. rakennetaan aikaisin eriytettyjä pelaajapolkuja
monipuolinen harrastaminen vs. yhteen lajiin keskittyminen
laadukas valmennus jokaiselle vs. paras valmennus vain tämän hetken kehittyneimmille

Suomessa on toki alueita, joissa ihan kaikki on tosi hankalaa etäisyyksien ja harrastajamäärien takia - ihan lajiin katsomatta.

Palloliitollakin taitaa olla paljon ihan hyviä periaatteita, mutta sitten rehellisyyden nimissä seurat kyllä tulkitsee niitä usein ihan oman mielensä mukaan ja sooloilee ihan arvoista lähtien oikein huolella.

[Jortsukka]

Islannissa valtio maksaa kaikille valmentajille B kurssiin saakka koulutuksen. Samalla seurat velvoitetaan takaamaan että jokaisella on se B valmentaja sitten valmentamassa. Islannissa on olikohan se nyt 7 jalkapallohallia. Puolen miljoonan ihmisen väestöllä, pienellä alueella. Siinä jo täysin eri lähtökohdat. Islannissa on myös valittu malli missä urheilu on tärkeä osa yhteiskuntaa ja on valittu lajit mihin maassa panostetaan. Katsotaan sitten Islantiin vertaamista, kun Suomessa valtio tai kunnat tukisi jalkapalloa edes vähän alusta samalla tasolla.

Mitä tulee muihin pohjoismaihin, esim. Tanskassa ja Ruotsissa jo todella nuorena panostetaan niihin parhaimpiin pelaajiin. Ruotsissa on ollut useamman vuoden "kaikki pelaa" malli liitolla, jota esim. kokeili AIK(lopetti sen 2-3 vuoden jälkeen ja palasi muiden isojen maliin). Kaikki isot seurat vetäneet ihan eri linjaa ja esim. Brommassa voi olla ikäluokassa ~350 pelaajaa, josta sitten on valittu 2 kilpajoukkuetta ja niiden koko esim. U9 vaiheessa on ~9 pelaajaa per joukkue.

Tukholmassa Hammarby ihan samanlainen malli, etelässä Malmöllä vähän erilainen, mutta kuitenkin lähellä tuota. Ja sitten kun katsoo että mitkä on Ruotsin parhaat kasvattiseurat, niin näistähän esim. ne maajoukkuepelaajat pääosin tulevat. Bromman pelaajia viime vuosina myyty kymmenillä miljoonilla eteenpäin. Esimerkkinä Lucas Bergvall ja Jonah Kusi-Asare, olivat muuten jo 8-9v ikäluokan kärkeä Ruotsissa. Ihan vain sillä että "ei lapsitähdistä tule koskaan mitään".

Tuntuu että tosi moni palstalla ei ole yhtään perehtynyt erilaisiin tutkimuksiin tai trendeihin jalkapallosta, sen suunnasta kehityksessä tai millaisia määriä sitä pitäisi harjoitella, jos haluaa huipulle.

Ja korostan, mielestäni on yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpää että jalkapallo tarjoaa mahdollisimman monelle liikuntaa. Mutta jos halutaan puhua huipulle pääsemisestä, niin sitten kannattaa oikeasti näihin perehtyä. Ensin voi aina aloittaa siitä "24h/viikko" säännöstä. Jos se ei toteudu keskimäärin vuosi tasolla, niin sitten turha mielestäni miettiä yhtään sitä huipputasoa.

Suomi on ollut huono "tuottamaan pelaajia", mutta se ei kyllä ole siitä kiinni että täällä harrastettaisiin liian vähän muita lajeja tms. Suomi on kuitenkin maailman yksi harvoista maista missä jalkapallo ei ole ykköslaji ja tätä kautta varmaan täällä edelleen keskustelu elää tällä tasolla missä nytkin menty.

En ole vielä missään maata jossa Suomen tapaan olisi kilpajoukkueita missä on esim. 30-40 pelaajaa miten Suomessa. Missään ei ole isoja kilpapolkuja ilman tasoryhmiä tai sitä että parhaat pelaajat saisi jotain erityistä huomiota/harjoittelua.

Asiat mihin meidän pitäisi oikeasti vaikuttaa:

- yhteiskuntana lisätä selvästi liikuntaa
- Saada pelaajat harjoittelemaan/leikkimään enemmän pallon kanssa
- Saada perheet ymmärtämään kuinka tärkeää on liikkua
- Saada perheet ymmärtämään että jos lapsen tahto on kehittyä niin kuinka paljon se oikeasti vaatii
- Pitää huoli että meillä on hyvät polut pelaajille jotka eivät ole aikaisin kasvavia tai ovat loppu vuonna syntyneitä (ts. meidän haaste-ryhmät eivät olisi sellaisia kuin nykyisin vaan esim. ympäristöjä missä on motivoituneita mutta vaikka pienikokoisia pelaajia tai muuten jossain fyysisessä asiassa jäljessä olevia pelaajia)
- Kehittää meidän lasten valmennuksen tasoa

Näihin kaikkiin olen itsekin täällä jo usein antanut konkreettisia keinoja mitä liitto voisi ottaa, mutta valitettavasti meillä ei ole halua näitä lähteä kehittämään liittotasolla.

[Natte]

Jatketaan ajatusleikkiä. Mitä jos Palloliitto määrittelisi seuraavat *pakolliset periaatteet*?

* Ei tasoryhmiä ainakaan ennen U13 (eikä pysyviä vielä silloinkaan)
* Kaikilla lapsilla oikeus laadukkaaseen valmennukseen
* Omatoimista pelaamista tuetaan rakenteellisesti
* Valmentajakoulutus priorisoidaan varhaisiin ikäluokkiin

Miten nämä toteutetaan, saa vaihdella.


Kuvitteellisia esimerkkejä keksityillä haasteilla (joissa ehkä jotain todellisuuspohjaa) ja vähän yksinkertaistetuin ratkaisuin:


Alueellinen kolmitasoinen eriytys.

Suuret kaupuunkialueet, haasteet: paljon harrastajia, paljon seuroja, paljon kilpailua

* Ratkaisu: aluevalmentajat tukevat useita seuroja, yhteiset vapaat pelivuorot kaupunginosittain, tasoryhmittelyn sijaan “avoimet harjoituspoolit” alueellisesti

Keskisuuret kaupungit, haasteet: rajallinen määrä seuroja, rajallinen valmentajaresurssi

* Ratkaisu: yksi alueellinen kehittäjä, jaettu valmennuskalenteri, seurojen välinen yhteistyö ilman kilpailua lapsista

Harvaan asutut alueet, haasteet: pitkät etäisyydet, pienet ikäluokat

* Ratkaisu: ei yritetä matkia kaupunkimalleja, vähemmän ohjattuja treenejä, enemmän omatoimista pelaamista, alueelliset “liikuntapäivät” ja monilajimallit


Kaiken tämän johtotähtenä kehittää suomalaista jalkapalloa.


Palloliito tietenkin vähän pidemmällä strategiatyöllä tuottaa varmasti paremman mallin kuin tämä vartin kuvitteellinen harjoitus.

[Natte]

Asiat mihin meidän pitäisi oikeasti vaikuttaa:

- yhteiskuntana lisätä selvästi liikuntaa
- Saada pelaajat harjoittelemaan/leikkimään enemmän pallon kanssa
- Saada perheet ymmärtämään kuinka tärkeää on liikkua
- Saada perheet ymmärtämään että jos lapsen tahto on kehittyä niin kuinka paljon se oikeasti vaatii
- Pitää huoli että meillä on hyvät polut pelaajille jotka eivät ole aikaisin kasvavia tai ovat loppu vuonna syntyneitä (ts. meidän haaste-ryhmät eivät olisi sellaisia kuin nykyisin vaan esim. ympäristöjä missä on motivoituneita mutta vaikka pienikokoisia pelaajia tai muuten jossain fyysisessä asiassa jäljessä olevia pelaajia)
- Kehittää meidän lasten valmennuksen tasoa

Nämä on todella hyviä ja allekirjoitan täysin. Itse asiassa tuo oma kuvitteellinen harjoitus tässä viestien välissä pyrkii nojaamaan vahvasti samaan suuntaan.

--

Mitä muuhun osaan kirjoitusta tulee, ollaankin sitten vähän hatarammilla jäillä, mutta voidaan palata niihin myöhemmin ja tarkemmin jos se nähdään hyödylliseksi. Olisi aivan mahtavaa jos keskustelussa ei jatkuvasti heitettäisi olkiukkoja ilmaan koska se vie hommaa ihan jatkuvasti sivuraiteille.

Esim. tutkimus ei väitä, että “lapsitähdistä ei koskaan tule mitään” vaan se sanoo että varhainen huippuennuste on erittäin epävarma, ja suuri osa huippupelaajista ei ole ollut ikäluokkansa parhaita 8–12-vuotiaana. Rautalankaa: varhainen menestys ei välttämättä ole haitaksi, mutta se ei ole edellytys, eikä hyvä seulontakriteeri yksinään.

Ja sitten kun niitä valintoja on vielä tekemässä kaiken lisäksi ihmiset jotka eivät tätä ymmärrä alkuunkaan niin metsään mennään.

Vanhempia heittäisin tässä kyllä myös bussin alle koska tosi usein sen oman Ville-Petterin kehityksen pysähtyminen heitetään seuran / joukkueen syyksi vaikka useimmin kyse on siitä mitä a) Ville-Petteri tekee treeneissä ja millä asenteella sekä b) mitä Ville-Petteri tekee treenien ulkopuolella.

Todella harvalla suomalaisella pikkufutarilla kehityksen pullonkaula on todellisuudessa seuran treenit.

[suomiveto]

Jos erot tasoittuvat, niin silloin ei ole tehty kärjen osalta asioita niin hyvin kuin voisi. Laadukkaassa valmennuksessa, joka huomioi jokaisen yksilöllisesti parhaalla mahdollisella tavalla, tasoerot ääripäiden välillä kasvavat, koska innokkaimmat tekevät aina enemmän ja paremmin.

Laadukas valmennus toki tarkoittaa tasoerojen kasvamisesta huolimatta sitä, että se huonoinkin pelaaja on parempi kuin aiemmin. Paras on sit vaan paljon parempi kuin aiemmin.

Erot voivat myös tasoittua sen myötä että jollakin se potentiaali vain tulee myöhemmin esiin tai aikaisemmin fysiikalla dominoinut ei enää ole niin ylivertainen kun muut ovat kasvaneet.

Itse pelasin jääkiekkoa nuorempana jalkapallon ohella ja muistan vielä sieltä 13-15 vuotiasta sellaisia jotka eivät olleet joukkueiden parhaimpia silloin mutta silti jopa pienen NHL/hyvän Liiga uran tekivät.

Vastaavista samasta ikäluokasta ykkösjoukkueiden tähtipelaajat saattoivat lopettaa A-junioreissa tai päätyivät pelaamaan johonkin kivikovaan EIHL liigaan.

Tuskin jalkapallo tuosta eroaa?

[Natte]

Erot voivat myös tasoittua sen myötä että jollakin se potentiaali vain tulee myöhemmin esiin tai aikaisemmin fysiikalla dominoinut ei enää ole niin ylivertainen kun muut ovat kasvaneet.

Itse pelasin jääkiekkoa nuorempana jalkapallon ohella ja muistan vielä sieltä 13-15 vuotiasta sellaisia jotka eivät olleet joukkueiden parhaimpia silloin mutta silti jopa pienen NHL/hyvän Liiga uran tekivät.

Vastaavista samasta ikäluokasta ykkösjoukkueiden tähtipelaajat saattoivat lopettaa A-junioreissa tai päätyivät pelaamaan johonkin kivikovaan EIHL liigaan.

Tuskin jalkapallo tuosta eroaa?

Näin se menee, mutta kovin vahvana elää tuo harha minkä Manselainen kuvaa. Lapset ja nuoret kehittyvät todella monella tapaa eri tahtiin ja esim. teini-ikäisen pojan osalta fyysinen ikäero voi olla pahimmillaan 5 vuotta. Tervetuloa seuraamaan jotain M/P14 yleisurheilukisoja, joka on tosiaan pahimmillaan miehet vs. lapset ja koska yleisurheilussa tulosten mittaaminen on niin ilmeinen osa kilpailuja että se paljastaa aika paljon. Ihan yhtä hyvällä tekniikalla ei vaan irtoa toiselta ihan samoja tuloksia.

Eikä se fysiikka ole myöskään ainut asia mikä kehittyy eritahtiin. Jokainen lapsi on yksilö.

[Jortsukka]

Erot voivat myös tasoittua sen myötä että jollakin se potentiaali vain tulee myöhemmin esiin tai aikaisemmin fysiikalla dominoinut ei enää ole niin ylivertainen kun muut ovat kasvaneet.

Itse pelasin jääkiekkoa nuorempana jalkapallon ohella ja muistan vielä sieltä 13-15 vuotiasta sellaisia jotka eivät olleet joukkueiden parhaimpia silloin mutta silti jopa pienen NHL/hyvän Liiga uran tekivät.

Tuskin jalkapallo tuosta eroaa?

Ero on jalan motoriikassa ja sen kehittymisessä sekä tietenkin siinä että kilpailu on paljon kovempaa. Otetaan nyt sellainen suuntaa antava heitto(numerot eivät ole absoluuttisia mutta suuntaa antavia).

Jääkiekossa Suomen ikäluokan 50 paras pelaaja on todennäköisesti maailman top-600(tai jopa parempi) pelaaja. Käytännössä siis jos ns. hyviä joukkueita on jääkiekossa vaikka n.10 Suomessa, niin niiden kaikkien top-10 kaikki pelaajat sellaisia että kovalla työllä matka ammattilaiseksi ei ole kovin kaukainen. Jalkapallon puolella taas Suomen edes top-10 pelaajat eivät ole kv-tasolla ns. tasolla mitään. Kilpailu on niin kovaa ja muualla on paljon laadukkaampaa tekemistä sekä halukkaita ammattilaiseksi valtavat määrät. Esim. jos katsoo että Suomessa ikäluokassaan dominoinut(jo 8-vuotiaana) Naatan Skyttä, joka 18-vuotiaana oli ns. "liian hyvä Veikkausliigaan" lähti maailmalle, niin vasta 23-vuotiaana hän on lyömässä läpi ja tämä 2.Bundesliigassa. Suomalainen poikkeuslahjakkuus on maailmalla sellainen että vastaavia pelaajia on satoja maailmassa. Esim. Matias Siltasta on hehkutettu valtavasti ja Suomen mittakaavassa puhutaan täysin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta, mutta maailman tasolla hän on ikäluokassaan vain "lupaava" pelaaja, ei mikään huippulupaus.

Suosittelen oikeasti näitä jotka elättelee näitä ajatuksia että "myöhemmin ehtii kyllä" katsomaan esim. joka vuotista La Liga Promises turnausta. Sitten menette katsomaan saman ikäisten EL-kärki pelin Suomessa. Tämän jälkeen voitte palata tänne kertomaan että "myöhemmin ehtii kyllä". Suomessa eletään täysin jossain utopistisessa harhakuvitelmassa millä tasolla meidän futis tai pelaajat ovat. Tai ennemmin ehkä ettei ymmärretä ollenkaan millä tasolla maailmassa ollaan.

[Natte]

Ero on jalan motoriikassa ja sen kehittymisessä sekä tietenkin siinä että kilpailu on paljon kovempaa. Otetaan nyt sellainen suuntaa antava heitto(numerot eivät ole absoluuttisia mutta suuntaa antavia).

Jääkiekossa Suomen ikäluokan 50 paras pelaaja on todennäköisesti maailman top-600(tai jopa parempi) pelaaja. Käytännössä siis jos ns. hyviä joukkueita on jääkiekossa vaikka n.10 Suomessa, niin niiden kaikkien top-10 kaikki pelaajat sellaisia että kovalla työllä matka ammattilaiseksi ei ole kovin kaukainen. Jalkapallon puolella taas Suomen edes top-10 pelaajat eivät ole kv-tasolla ns. tasolla mitään. Kilpailu on niin kovaa ja muualla on paljon laadukkaampaa tekemistä sekä halukkaita ammattilaiseksi valtavat määrät. Esim. jos katsoo että Suomessa ikäluokassaan dominoinut(jo 8-vuotiaana) Naatan Skyttä, joka 18-vuotiaana oli ns. "liian hyvä Veikkausliigaan" lähti maailmalle, niin vasta 23-vuotiaana hän on lyömässä läpi ja tämä 2.Bundesliigassa. Suomalainen poikkeuslahjakkuus on maailmalla sellainen että vastaavia pelaajia on satoja maailmassa. Esim. Matias Siltasta on hehkutettu valtavasti ja Suomen mittakaavassa puhutaan täysin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta, mutta maailman tasolla hän on ikäluokassaan vain "lupaava" pelaaja, ei mikään huippulupaus.

Suosittelen oikeasti näitä jotka elättelee näitä ajatuksia että "myöhemmin ehtii kyllä" katsomaan esim. joka vuotista La Liga Promises turnausta. Sitten menette katsomaan saman ikäisten EL-kärki pelin Suomessa. Tämän jälkeen voitte palata tänne kertomaan että "myöhemmin ehtii kyllä". Suomessa eletään täysin jossain utopistisessa harhakuvitelmassa millä tasolla meidän futis tai pelaajat ovat. Tai ennemmin ehkä ettei ymmärretä ollenkaan millä tasolla maailmassa ollaan.

No heitetään nyt tyhmä ääriesimerkki. Mites vaikka toi Erlin Braut Haaland?

Siis ihan tottahan tuo on että esim. jääkiekkoon verrattuna jalkapallo on todella kilpailtu laji, aivan kuten on myös koripallo jääkiekkoon verrattuna.
Siitä huolimatta, ei tuo ilmiö varmaan lajien välillä kuitenkaan merkittävästi eroa. Ja ei ne kehityssykilit riipu lajista vaan ihan ihmisen fysiikasta ja aivoista.

Itse uskon että aika usein se on se järjestelmä joka määrittää tiettyjä asioita ja sitä kautta toteuttaa itseään. Aika paljon löytyy kuitenkin tutkimusta juurikin siitä että pitkällä tähtäimellä esim. erilainen laaja-alaisuus > erikoistuminen.

Edelleeen: Joku U9 kilparyhmä on ihan höpöilyä kaiken tutkimuksen edessä.

Trolllaan hieman vielä:

Ehkä Naatan Skyttä on se esimerkki joka todistaa että vaikka tehdään kaikki mahdollinen niin huomataan että valittiin väärin eikä betsit täysin osuneet.
Eikä todellakaan mitään pois tältä nuorelta herralta. Mahtavasti vetää! Tää on nyt enemmänkin ehkä sellainen vääräleukailu että mistä tiedetään että tehtiin oikea valinta? (kun ei oikeasti voida tietää vaan kannattaisi nojata tieteeseen ja siihen miten ihminen kasvaa ja kehittyy)

Me ihmiset ollaan todella alttiita huumaantumaan siitä varhaisesta tunnustuksesta ja menestymisestä. Valmentajana kohtaan jatkuvasti niitä vanhempia, joilla on kovin kiire johonkin lapsensa kanssa...

[Jortsukka]

No heitetään nyt tyhmä ääriesimerkki. Mites vaikka toi Erlin Braut Haaland?

Siis ihan tottahan tuo on että esim. jääkiekkoon verrattuna jalkapallo on todella kilpailtu laji, aivan kuten on myös koripallo jääkiekkoon verrattuna.
Siitä huolimatta, ei tuo ilmiö varmaan lajien välillä kuitenkaan merkittävästi eroa. Ja ei ne kehityssykilit riipu lajista vaan ihan ihmisen fysiikasta ja aivoista.

Itse uskon että aika usein se on se järjestelmä joka määrittää tiettyjä asioita ja sitä kautta toteuttaa itseään. Aika paljon löytyy kuitenkin tutkimusta juurikin siitä että pitkällä tähtäimellä esim. erilainen laaja-alaisuus > erikoistuminen.

Edelleeen: Joku U9 kilparyhmä on ihan höpöilyä kaiken tutkimuksen edessä.

https://eerikkila.fi/monipuolisuus-vai-monilajisuus-miten-jalkapalloilussa-voi-paasta-huipulle/

Siitä vaan tutkimaan tutkimuksia jalkapallosta. Kaikissa yhteinen nimittäjä on iso määrä jalkapalloa jo todella pienestä pitäen. Selvästikään osalle tämä kaikki ei nyt vaan mene ns. läpi, vaikka kaikki tutkimukset futiksesta tukevat tätäkin. Haaland tukee myös tätä samaa, valtava määrä jalkapalloa lapsena, vaikka harrasti muita lajeja. Tähän päälle toki fyysisesti täysin poikkeuksellinen lahjakkuus, joka ei olisi sillä futisharjoittelulla ollut koskaan noin hyvä, jos ei olisi myös fyysisesti noin hyvä. Fyysiset ominaisuudet eli ns. geenit täysin poikkeuksellisella tasolla siis ison futisharjoittelun lisäksi, omalla ajalla.

En jaksa asiasta enempää vääntää, koska keskustelu ei etene mihinkään. Tähän ei vaikuta edes siis se että jalkapalloa on tutkittu paljon ja kaikki tutkimukset tukevat samaa asiaa. Jalkapallossa pitää saavuttaa erittäin iso määrä harjoittelua(on se omatoimista tai joukkue), jos haluaa huipulle. Tuntimäärät ovat esim. verrattuna suomalaisiin nuorisomaajoukkuepelaajiin todella korkeat. Nuorisomaajoukkueissa pelaavistakin vain pieni osa saavuttaa tuon tason. Ja sitten tietenkin seuraavilla tasoilla näitä pelaajia on vielä vähemmän. Tätä kautta on täysin turha haaveilla huipusta.

Olen tämän keskustelun käynyt palstalla ja sen ulkopuolella niin useita kertoja, että nyt kyllä riitti tämän saman asian uudestaan toistaminen, kun selvästi sillä ei mitään saavuta, vaikka olisi tieteellistä JALKAPALLOSTA tehtyä tutkimusnäyttöä tarjolla.

Tai sitten tosiaan osa vain trollaa asioista, joista ei tiedä mitään, eikä halua myöskään oppia. Toki sopii nyky-yhteiskuntaan hyvin. Tiedettä ei arvosteta ja omat mielipiteet jyrää tieteellisen näytön ylitse oikeina.

Trolllaan hieman vielä:

Ehkä Naatan Skyttä on se esimerkki joka todistaa että vaikka tehdään kaikki mahdollinen niin huomataan että valittiin väärin eikä betsit täysin osuneet.
Eikä todellakaan mitään pois tältä nuorelta herralta. Mahtavasti vetää! Tää on nyt enemmänkin ehkä sellainen vääräleukailu että mistä tiedetään että tehtiin oikea valinta? (kun ei oikeasti voida tietää vaan kannattaisi nojata tieteeseen ja siihen miten ihminen kasvaa ja kehittyy)

Me ihmiset ollaan todella alttiita huumaantumaan siitä varhaisesta tunnustuksesta ja menestymisestä. Valmentajana kohtaan jatkuvasti niitä vanhempia, joilla on kovin kiire johonkin lapsensa kanssa...

Mitään muuta et ole tehnytkään selvästi kuin trollannut. Skytän kohdalla ei tehty valintaa, vaan hän teki valinnan, mihin harva suomalainen lapsi lähtee. Hän päätti harjoitella jalkapalloa riittävästi. Sen takia hänestä tuli ammattilainen, maajoukkuepelaaja. Siinä häntä tuki hänen perheensä. Ilveksessä ei noita pelaajia montaa ollut ja Suomessakaan ei montaa vuosi tasolla ole. Siksi olemme niin huonoja futiksessa kuin olemme. Ja siksi että ihmiset jotka eivät ymmärrä huipputason futiksesta mitään luulevat ymmärtävänsä.

[Natte]

Haaland tukee myös tätä samaa, valtava määrä jalkapalloa lapsena, vaikka harrasti muita lajeja. Tähän päälle toki fyysisesti täysin poikkeuksellinen lahjakkuus, joka ei olisi sillä futisharjoittelulla ollut koskaan noin hyvä, jos ei olisi myös fyysisesti noin hyvä. Fyysiset ominaisuudet eli ns. geenit täysin poikkeuksellisella tasolla siis ison futisharjoittelun lisäksi, omalla ajalla.

Todellisuus: ei mitään mega-poikkeuksellista. Paljon monipuolista harjoittelua, mutta toki myös jalkapalloa. Geenit hyvät, ei poikkeuksellista. Erlingin isä oli vahvasti monipuolisuuden kannalla, mikä kantoi sitten myöhemmin hedelmää.

Oikeasti jalkapallo on laji jossa on paljon erilaisia rooleja joissa tarvitaan erilaisia supervoimia. Kaikkia absoluuttisella huipulla yhdistää se että on joku supervoima ja loput kyvyt riittävällä tasolla. Tai sitten on tosi monta riittävän vahvaa juttua.

Ei Erling ollut mikään poikkeuksellinen fyysinen lahjakkuus vaan hänestä tuli sellainen monipuolisen tekemisen kautta.

Futiksessa voi menestyä oikeasti todella erilaisella yhdistelmällä kykyjä.

Suomi on tosi taitava tuottamaan poikkeuksellisen tasavahvoja yksilöitä, joista ei tule huippuja.

[Natte]

Mitään muuta et ole tehnytkään selvästi kuin trollannut. Skytän kohdalla ei tehty valintaa, vaan hän teki valinnan, mihin harva suomalainen lapsi lähtee. Hän päätti harjoitella jalkapalloa riittävästi. Sen takia hänestä tuli ammattilainen, maajoukkuepelaaja. Siinä häntä tuki hänen perheensä. Ilveksessä ei noita pelaajia montaa ollut ja Suomessakaan ei montaa vuosi tasolla ole. Siksi olemme niin huonoja futiksessa kuin olemme. Ja siksi että ihmiset jotka eivät ymmärrä huipputason futiksesta mitään luulevat ymmärtävänsä.

Älä nyt jaksa. Mä trollaan hyvin vähän. Tässä kohtaa halusin kärjistää.

Valitettavasti kylmä tosiasia on se että Naatan olis voinut olla parempi jossain toisessa lajissa. (sitä emme saa koskaan tietää) En tunne hänen tarinaansa riittävästi ymmärtääkseni mihin tämä valinta on perustunut jos on sen kerran "itse" tehnyt. Harva 8-vuotias on kypsä tekemään kovin fiksuja valintoja elämänsä suhteen pidemmällä tähtäimellä ja olosuhteet saattaa muuttua matkan varrella. Joku puskee sitten valittua reittiä ja joku toinen muuttaa suuntaa kun uusia asioita paljastuu.

Kovalla työllä voi saavuttaa vaikka mitä, mutta harvoin sitä absoluuttista huippua ellei oie valmis muuttamaan suunnitelmaansa matkan varrella.

En tosiaan osaa sanoa miten on mennyt Naatanin osalta, mutta mielestäni näkökulmasi on kovin rajoittunut ja lukittunut tähän ajatukseen että 8v tietää missä hänen täysi potentiaalinsa on.

[Natte]

Ei se ole mitään keskustelua kun ilmoittaa tietävänsä miten asiat on. Keskustelu on ihan jotain muuta ja vaatii myös kykyä haluta ymmärtää toisenlaisia perspektiivejä ja mahdollisesti myös oppia uutta.

Kaikkiin näihin asioihin liittyy edelleen valtavasti epävarmuutta ja erilaisiin tutkimuksiin monenlaisia ongelmia. Moni urheilulaji muovautuu edelleen jatkuvasti voimakkaasti ja se mikä piti paikkansa kymmenen vuotta sitten ei ole totta enää.

Suomifutis pitäisi nostaa perässälaahaajasta evoluution veturiksi. Miten? En tiedä. Meillä on pieni ja sisukas kansa joka on nyt jumittunut ruutujensa äärelle ja pitäisi saada liikkeelle.

[Manselainen]

Näin se menee, mutta kovin vahvana elää tuo harha minkä Manselainen kuvaa. Lapset ja nuoret kehittyvät todella monella tapaa eri tahtiin ja esim. teini-ikäisen pojan osalta fyysinen ikäero voi olla pahimmillaan 5 vuotta. Tervetuloa seuraamaan jotain M/P14 yleisurheilukisoja, joka on tosiaan pahimmillaan miehet vs. lapset ja koska yleisurheilussa tulosten mittaaminen on niin ilmeinen osa kilpailuja että se paljastaa aika paljon. Ihan yhtä hyvällä tekniikalla ei vaan irtoa toiselta ihan samoja tuloksia.

Eikä se fysiikka ole myöskään ainut asia mikä kehittyy eritahtiin. Jokainen lapsi on yksilö.

Et sitten ajatuksella lukenut mitä kirjoitin, jos kuvittelet mun väittävän kahden nimetyn pelaajan välisen eron kasvavan, koska niin en tehnyt. Laadukkaalla yksilökeskeisellä valmennuksella ryhmän parhaan ja heikoimman välinen ero kasvaa, koska kaikki eivät ikinä liiku saman verran ohjattujen harjoitusten ulkopuolella, mutta se kuka on ryhmän paras tai heikoin pelaaja todennäköisesti vaihtuu matkan varrella. Tartuin siihen ajatukseen, että tavoitteena pitäisi olla tasoerojen pienentäminen, kun oikeasti se mitä halutaan on, että meidän heikoinkin pelaaja olisi paljon parempi kuin nykyään. Noin laadukkaassa järjestelmässä vaan se paras on sit jo todella paljon parempi.

Älä nyt jaksa. Mä trollaan hyvin vähän. Tässä kohtaa halusin kärjistää.

Valitettavasti kylmä tosiasia on se että Naatan olis voinut olla parempi jossain toisessa lajissa. (sitä emme saa koskaan tietää) En tunne hänen tarinaansa riittävästi ymmärtääkseni mihin tämä valinta on perustunut jos on sen kerran "itse" tehnyt. Harva 8-vuotias on kypsä tekemään kovin fiksuja valintoja elämänsä suhteen pidemmällä tähtäimellä ja olosuhteet saattaa muuttua matkan varrella. Joku puskee sitten valittua reittiä ja joku toinen muuttaa suuntaa kun uusia asioita paljastuu.

Kovalla työllä voi saavuttaa vaikka mitä, mutta harvoin sitä absoluuttista huippua ellei oie valmis muuttamaan suunnitelmaansa matkan varrella.

En tosiaan osaa sanoa miten on mennyt Naatanin osalta, mutta mielestäni näkökulmasi on kovin rajoittunut ja lukittunut tähän ajatukseen että 8v tietää missä hänen täysi potentiaalinsa on.

Olisi varmaan voinut tulla jossain toisessa lajissa vielä parempi, mutta se ei nosta suomalaisen jalkapalloilun tasoa tippaakaan, että joku jalkapallon valinnut päätyykin toiseen lajiin. Tuota riittävää määrää pallon kanssa vietettyä aikaa ei saa, jos juoksee jatkuvasti usean lajin harrastuksissa sillä tavalla kuin täällä monipuolisuudesta kirjoitetaan. Jos tuon käyttämänsä tuntimäärän päälle olisi vielä vetänyt muutakin liikuntaa, voisi tietysti olla vielä nykyistä parempi. Jos olisi senkin ajan jaksanut käyttää pallon kanssa hieromiseen, olisi varmaan vähän enemmän nykyistä parempi. Varmuutta ei tietenkään koskaan tähän saada, mutta nimenomaan jalkapallosta tehdyt tutkimukset tähän vahvasti viittaavat.

Me tarvitaan paljon nykyistä suurempi kokonaisliikuntamäärä, ei sen jo lähtökohtaisesti liian pienen potin jakamista entistä pienempiin osiin monipuolisuuden nimissä. Eikä sen 10h/vko ohjatun liikunnan pienentämistä, vaan tuohon päälle 20-30+h/vko omatoimista liikuntaa. Ennen kaikkea keskustelisin siitä, että harjoitusten kesto olisi vaikka tuossa 9-10 vuotiaana mieluummin 3x2h/vko kuin 4x1,5h/vko. Vähemmän lähtöjä kotoa -> enemmän aikaa omatoimiselle liikunnalle, vaikka ohjattu määrä pysyy samana.

[bupa dukta]

Tällanen ku Didier Drogba. Aloitti 14v ja tosissaan aikuisuuden kynnyksellä.

[Siperia]

Mitä tulee muihin pohjoismaihin, esim. Tanskassa ja Ruotsissa jo todella nuorena panostetaan niihin parhaimpiin pelaajiin. Ruotsissa on ollut useamman vuoden "kaikki pelaa" malli liitolla, jota esim. kokeili AIK(lopetti sen 2-3 vuoden jälkeen ja palasi muiden isojen maliin). Kaikki isot seurat vetäneet ihan eri linjaa ja esim. Brommassa voi olla ikäluokassa ~350 pelaajaa, josta sitten on valittu 2 kilpajoukkuetta ja niiden koko esim. U9 vaiheessa on ~9 pelaajaa per joukkue.

Tukholmassa Hammarby ihan samanlainen malli, etelässä Malmöllä vähän erilainen, mutta kuitenkin lähellä tuota. Ja sitten kun katsoo että mitkä on Ruotsin parhaat kasvattiseurat, niin näistähän esim. ne maajoukkuepelaajat pääosin tulevat. Bromman pelaajia viime vuosina myyty kymmenillä miljoonilla eteenpäin. Esimerkkinä Lucas Bergvall ja Jonah Kusi-Asare, olivat muuten jo 8-9v ikäluokan kärkeä Ruotsissa. Ihan vain sillä että "ei lapsitähdistä tule koskaan mitään".

Tuntuu että tosi moni palstalla ei ole yhtään perehtynyt erilaisiin tutkimuksiin tai trendeihin jalkapallosta, sen suunnasta kehityksessä tai millaisia määriä sitä pitäisi harjoitella, jos haluaa huipulle.

Ja korostan, mielestäni on yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpää että jalkapallo tarjoaa mahdollisimman monelle liikuntaa. Mutta jos halutaan puhua huipulle pääsemisestä, niin sitten kannattaa oikeasti näihin perehtyä. Ensin voi aina aloittaa siitä "24h/viikko" säännöstä. Jos se ei toteudu keskimäärin vuosi tasolla, niin sitten turha mielestäni miettiä yhtään sitä huipputasoa.

Suomi on ollut huono "tuottamaan pelaajia", mutta se ei kyllä ole siitä kiinni että täällä harrastettaisiin liian vähän muita lajeja tms. Suomi on kuitenkin maailman yksi harvoista maista missä jalkapallo ei ole ykköslaji ja tätä kautta varmaan täällä edelleen keskustelu elää tällä tasolla missä nytkin menty.

En ole vielä missään maata jossa Suomen tapaan olisi kilpajoukkueita missä on esim. 30-40 pelaajaa miten Suomessa. Missään ei ole isoja kilpapolkuja ilman tasoryhmiä tai sitä että parhaat pelaajat saisi jotain erityistä huomiota/harjoittelua.

Tässä nyt edelleen Pirkanmaan näkökulmasta katson asioita ja korjatkoon, jos muualla toimitaan eri tavalla. Mutta mielestäni ongelman ydin on kahdessa osassa. Reenit liian kaukana kotoa ja joukkuekoko liian suuri pienistä pelaajista lähtien. Tähän nähden kilpajoukkueet ovat pieni ongelma. Toki näkisin vielä niin, että seurojen pitäisi profiloitua, ei joukkueiden. Joku Ilves esim olisi Pirkanmaalla kilpaseura ja jos Ilves haluaa kilpajoukkueen, niin se tulisi vaikkapa 9 vuotiaille ja sinne pääsisi se 9-12 pelaajaa. Ei haalittaisi useita kymmeniä pelaajia joukkueeseen.

Toinen asia. En tiedä kenestä puhut kun sanot, ettei ymmärretä kuinka paljon sitä pallotatsia pitäisi tapahtua ja liikuntaa nuorena, niin ainakin omalta kohdalta tästä ollaan samaa mieltä. Näkemysero on mun ymmärtääkseni mulla(+Natte) vs vaikkapa teikäläinen, siinä, että mun näkemyksen mukaan se harjoitusmäärä ei riipu joukkueharjoituksista suoraan ja teikäläisen mukaan se riittävä harjoitusmäärä saadaan kilpajoukkueilla ja joukkueharjoitusten lisäämisellä.

Olisi varmaan voinut tulla jossain toisessa lajissa vielä parempi, mutta se ei nosta suomalaisen jalkapalloilun tasoa tippaakaan, että joku jalkapallon valinnut päätyykin toiseen lajiin. Tuota riittävää määrää pallon kanssa vietettyä aikaa ei saa, jos juoksee jatkuvasti usean lajin harrastuksissa sillä tavalla kuin täällä monipuolisuudesta kirjoitetaan. Jos tuon käyttämänsä tuntimäärän päälle olisi vielä vetänyt muutakin liikuntaa, voisi tietysti olla vielä nykyistä parempi. Jos olisi senkin ajan jaksanut käyttää pallon kanssa hieromiseen, olisi varmaan vähän enemmän nykyistä parempi. Varmuutta ei tietenkään koskaan tähän saada, mutta nimenomaan jalkapallosta tehdyt tutkimukset tähän vahvasti viittaavat.

Me tarvitaan paljon nykyistä suurempi kokonaisliikuntamäärä, ei sen jo lähtökohtaisesti liian pienen potin jakamista entistä pienempiin osiin monipuolisuuden nimissä. Eikä sen 10h/vko ohjatun liikunnan pienentämistä, vaan tuohon päälle 20-30+h/vko omatoimista liikuntaa. Ennen kaikkea keskustelisin siitä, että harjoitusten kesto olisi vaikka tuossa 9-10 vuotiaana mieluummin 3x2h/vko kuin 4x1,5h/vko. Vähemmän lähtöjä kotoa -> enemmän aikaa omatoimiselle liikunnalle, vaikka ohjattu määrä pysyy samana.

Sitten tähän. Palataan alkuperäiseen nostoon, mistä keskustelu lähti, eli Frölundan malliin. Siellä tarkoituksena on auttaa kasvamaan urheilijoita ja nostaa lattiaa korkeammaksi kaikkien lajien osalta, niin, että valmiudet olisivat isommalla osalla lapsia.

Ja kaikille kirjoittajille, jotta löytyisi yhteistä maaperää

-Olisiko optimaalista, että harjoitukset olisivat kävely/pyöräilymatkan päässä kotoa?
-Onko tärkein asia pallokosketusten määrä, tuli se sitten ohjatussa toiminnassa tai omalla ajalla?
-Olisiko parempi, että joukkueiden koot olisivat esimerkiksi 5v5 vaiheessa noin 10 pelaajaa kuin yli 20 pelaajaa?
-Vanhempien liikunnallinen elämäntapa korreloi lasten liikunnallisen elämäntavan kanssa vahvasti?
-Lasten ja nuoren yleiset liikuntamäärät ovat liian alhaisia terveyden kannalta, mutta myös urheilijoiksi kasvamisen kannalta.


Edit ja Manselaiselle. Oma ura tietty oli kaukana huipusta, mutta tarkoitus oli kuvata, kuinka pienilläkin motivaatiobuusteilla on mahdollista saavuttaa nopeaa kehitystä. Toki päivittäinen työskentely vuodesta toiseen on avainasemassa, eikä pienet buustit tee kesää.

[TexMex]

Tällanen ku Didier Drogba. Aloitti 14v ja tosissaan aikuisuuden kynnyksellä.

Muutti 5-vuotiaana Ranskaan pois kotoa ammattilaisjalkapalloilija setänsä luokse ja pelasi joka päivä. Hän ei taida olla myöhäisen erikoistumisen paras esimerkki. Kyllähän brasiliasta ja afrikasta löytyy lukemattomia esimerkkejä pelaajista, jotka eivät ole pelanneet varsinaisessa seurassa.

Mitä tulee täälläkin linkattuun Hongan Niko Laihon haastatteluun, niin siinä hän sanoo, että joukkueharjoituksia lisättiin, koska omatoimisia ei tehty. En nyt ota kantaa asiaan sen enempää kantaa, kunhan kerron miten se Hongan akatemiassa perusteltiin (nuoruusvaihe, ei lapsuus).

[lilacs]

Esim. Matias Siltasta on hehkutettu valtavasti ja Suomen mittakaavassa puhutaan täysin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta, mutta maailman tasolla hän on ikäluokassaan vain "lupaava" pelaaja, ei mikään huippulupaus

Täällä tiedetään että kaikki suomen futiksessa paskaa mutta kai ton voi laskea että ainakin joku maailmalla piti/pitää siltasta huippulupauksena

https://www.theguardian.com/football/ng-interactive/2024/oct/15/next-generation-2024-60-of-the-best-young-talents-in-world-football

Ja 2025 joku ajatteli Tiitisestä samaa

https://www.theguardian.com/football/ng-interactive/2025/oct/14/next-generation-2025-60-of-the-best-young-talents-in-world-football

[TexMex]

Jatketaan ajatusleikkiä. Mitä jos Palloliitto määrittelisi seuraavat *pakolliset periaatteet*?

* Ei tasoryhmiä ainakaan ennen U13 (eikä pysyviä vielä silloinkaan)
* Kaikilla lapsilla oikeus laadukkaaseen valmennukseen
* Omatoimista pelaamista tuetaan rakenteellisesti
* Valmentajakoulutus priorisoidaan varhaisiin ikäluokkiin

Pakko vielä näihin todeta, että nämähän ovat käytännössä suoraan Nuoren Suomen periaatteet. Mitenkään ottamatta Nuoreen Suomeen sen enempää kantaa, mutta siis kirjaimellisesti näitä toteutettiin 2000-luvun alussa. Harrastajia tuli hyvin lisää, mutta huippuja jalkapallossa ei niinkään. Eräässä Nuoren Suomen tutkimuksessa mm. todettiin (2007) että urheiluseuroissa harrastavista yli 70% harrastaa myös toista lajia seurassa. Monilajisuus siis toteutui ihan hyvin. Omatoimisen pelaamisen tukemisessa monessa paikassa ongelmaksi muodostui ilkivalta. Sen sijaan, että hallit olisi lyöty lukkoon, olisi ollut varmasti muitakin vaihtoehtoja.

[suomiveto]

Ero on jalan motoriikassa ja sen kehittymisessä sekä tietenkin siinä että kilpailu on paljon kovempaa. Otetaan nyt sellainen suuntaa antava heitto(numerot eivät ole absoluuttisia mutta suuntaa antavia).

Jääkiekossa Suomen ikäluokan 50 paras pelaaja on todennäköisesti maailman top-600(tai jopa parempi) pelaaja. Käytännössä siis jos ns. hyviä joukkueita on jääkiekossa vaikka n.10 Suomessa, niin niiden kaikkien top-10 kaikki pelaajat sellaisia että kovalla työllä matka ammattilaiseksi ei ole kovin kaukainen. Jalkapallon puolella taas Suomen edes top-10 pelaajat eivät ole kv-tasolla ns. tasolla mitään. Kilpailu on niin kovaa ja muualla on paljon laadukkaampaa tekemistä sekä halukkaita ammattilaiseksi valtavat määrät. Esim. jos katsoo että Suomessa ikäluokassaan dominoinut(jo 8-vuotiaana) Naatan Skyttä, joka 18-vuotiaana oli ns. "liian hyvä Veikkausliigaan" lähti maailmalle, niin vasta 23-vuotiaana hän on lyömässä läpi ja tämä 2.Bundesliigassa. Suomalainen poikkeuslahjakkuus on maailmalla sellainen että vastaavia pelaajia on satoja maailmassa. Esim. Matias Siltasta on hehkutettu valtavasti ja Suomen mittakaavassa puhutaan täysin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta, mutta maailman tasolla hän on ikäluokassaan vain "lupaava" pelaaja, ei mikään huippulupaus.

Suosittelen oikeasti näitä jotka elättelee näitä ajatuksia että "myöhemmin ehtii kyllä" katsomaan esim. joka vuotista La Liga Promises turnausta. Sitten menette katsomaan saman ikäisten EL-kärki pelin Suomessa. Tämän jälkeen voitte palata tänne kertomaan että "myöhemmin ehtii kyllä". Suomessa eletään täysin jossain utopistisessa harhakuvitelmassa millä tasolla meidän futis tai pelaajat ovat. Tai ennemmin ehkä ettei ymmärretä ollenkaan millä tasolla maailmassa ollaan.

Tottakai suurin osa huippupelaajista on ollut joukkueidensa parhaita jossain kohtaa nuorena mutta on silti fakta että lapset ja nuoret kehittyvät eri tahtia. Se joka dominoi fysiikalla lapsena ei välttämättä ole aikuisena paras. Jos aletaan pieniä lapsia jakaa parempaan valmennukseen joskus 10-vuotiaana sen mukaan ketkä ovat silloin parhaita niin metsään mennään.

Myöhemmin ei aina ehdi mutta joillekin se on mahdollista. Jamie Vardy pelasi 23-vuotiaana 7. korkeimalla sarjatasolla.

[Manselainen]

-Olisiko optimaalista, että harjoitukset olisivat kävely/pyöräilymatkan päässä kotoa?

Olisi, mutta vielä parempi olisi jos tuon etäisyyden lisäksi siitä lähijoukkuuesta löytyisi mahdollisimman samantasoisia pelaajia.

-Onko tärkein asia pallokosketusten määrä, tuli se sitten ohjatussa toiminnassa tai omalla ajalla?

On, tosin myös kosketusten laadulla on merkitystä. Yleensä ohjatussa harjoittelussa kosketukset tulevat pelinomaisemmassa ympäristössä vauhdin, tilan yms puolesta kuin omatoimisesti neppaillessa.

-Olisiko parempi, että joukkueiden koot olisivat esimerkiksi 5v5 vaiheessa noin 10 pelaajaa kuin yli 20 pelaajaa?

Olennaisempaa on (laadukkaiden) valmentajien lukumäärä suhteessa pelaajiin ja se, että löytyy 4-6 samantasoista per harjoitusryhmä kuin joukkueen koko. Helpompihan se on harjoitukset organisoida 20 pelaajalle ja jakaa nuo neljään ryhmään kuin kahdelle 10 pelaajan joukkueelle, jotka jaetaan kahteen ryhmään. Ihan siis kenttä- ja valmentaresurssin puolesta.

-Vanhempien liikunnallinen elämäntapa korreloi lasten liikunnallisen elämäntavan kanssa vahvasti?

Ei automaattisesti vanhempien oma liikunnallinen elämäntapa, mutta rohkaisu ja kannustaminen liikkumaan kyllä. Vanhemman pitää lapsen kanssa lähteä ulos liikkumaan satoi tai paistoi, viedä ulkomaille, uimaan tai hiuhtämään, vaikkei itse sitä tekisikään. Toki helpompi toteuttaa, jos on itsekin liikunnallinen.

Useinhan näistä ohjattujen liikuntaharrastusten määristä kovimpaan ääneen valittavat kulttuurialan vanhemmat, jotka silmää räpäyttämättä voivat ohjata lapsensa harjoittelemaan viulunsoittoa pari tuntia joka päivä.

-Lasten ja nuoren yleiset liikuntamäärät ovat liian alhaisia terveyden kannalta, mutta myös urheilijoiksi kasvamisen kannalta.

Ovat, totta kai. Jalkapalloilijaksi kasvamisen kannalta olennaista on saada muksut liikkumaan pallon kanssa. Yleisemmin huippu-urheilijoiden tuottamiseksi pallon kanssa vietetyn ajan maksimointi ei ole järkevää ja siksi muut lajit niin kovasti tätä jalkapallon kehitystä kampittavatakin. Tuossa kun jää monesti ne jonkun toisen lajin huiput syntymättä, kun 14-vuotiaana nousee jalkapallossa tie pystyyn eikä ole ikinä kokeiltu mitään muuta.

[Manselainen]

Myöhemmin ei aina ehdi mutta joillekin se on mahdollista. Jamie Vardy pelasi 23-vuotiaana 7. korkeimalla sarjatasolla.

Ootko perehtynyt siihen miksi? Ei todellakaan sen takia, ettei olisi tehnyt riittävää määrää pallon kanssa lapsena, koska oli Sheffield Unitedin akatemiassa 16 vuotiaaksi asti. Tuota polkua ei kuljeta noin pitkälle ilman riittävää pallollista ja pelikäsityksellistä pohjaa.

Olis voinut Vardyn pojasta tulla vaikka maailman paras rugbyn pelaaja, jos olisi valinnut toisin, mutta valitsi jalkapallon ja teki lapsesta alkaen sen työn mitä jalkapalloammattilaiseksi pääseminen vaatii, vaikka breikkasikin vähän varttuneempana.

[suomiveto]

Ootko perehtynyt siihen miksi? Ei todellakaan sen takia, ettei olisi tehnyt riittävää määrää pallon kanssa lapsena, koska oli Sheffield Unitedin akatemiassa 16 vuotiaaksi asti. Tuota polkua ei kuljeta noin pitkälle ilman riittävää pallollista ja pelikäsityksellistä pohjaa.

Olis voinut Vardyn pojasta tulla vaikka maailman paras rugbyn pelaaja, jos olisi valinnut toisin, mutta valitsi jalkapallon ja teki lapsesta alkaen sen työn mitä jalkapalloammattilaiseksi pääseminen vaatii, vaikka breikkasikin vähän varttuneempana.

Niin ja ei tosiaan ollut siellä kuitenkaan joukkueen parhaimmistoa siellä akatemiassa. Tottakai varmasti harjoitteli pallon kanssa valtavia määriä.

Jamie Vardy oli 16-vuotiaaksi asti Valioliiga/championshipseuran akatemiassa.

Näin oli mutta siellä ei tosiaan nähty sitä piilossa olevaa potentiaalia vaikka tietysti se usein jo tuossa iässä näkyy mutta alunperin itse puhuin vähän nuoremmista pelaajista.

Aika paljon potentiaalia heitetään hukkaan jos joskus 10-vuotiaana parhaaseen valmennukseen pääsevät vain ne jotka sattuvat olemaan siinä iässä parhaita.

[Keynes]

Asioiden hahmottaminen ja sitä kautta painopisteiden suuntaaminen yksittäisten esimerkkien kautta on vaarallista, sillä yksittäiset esimerkit ovat usein poikkeuksia eivätkä siten vastaa ns. normaalia kehityskulkua. Vaikka Jamie Vardy ja Miroslav Klose nousivatkin huipulle vasta varttuneella iällä, se ei tarkoita että huipun alla olisi jotenkin runsaanpuoleisesti potentiaalisia staroja. Vardyt ja kloset ovat poikkeuksia ja jos katsoo jalkapallomaailman huippuja, väitän ylivoimaisen valtaosan ollen ihan lapsesta saakka parhaimpia pelaajia.

Myöskään toisin päin ei voi katsoa Colo Halitia ja Tonton Mokoukoa ja tulla johtopäätökseen, että koska nämä lapsitähdet eivät päätyneet huipulle ei kenestäkään muustakaan tule ja siksi kaikki lapset pitää asettaa samalle viivalle. On huomattavan paljon todennäköisempää, että nämä halitit ja mokoukot päätyvät huipulle kuin kloset ja vardyt. Perspektiiviharhan aiheuttaa se, että emme kuule Vardyn ja Klosen verrokeista, sillä heitä on miljoonia ja miljoonia.