Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Kaihlamo]

Myöhemmin ei aina ehdi mutta joillekin se on mahdollista. Jamie Vardy pelasi 23-vuotiaana 7. korkeimalla sarjatasolla.

Jamie Vardy oli 16-vuotiaaksi asti Valioliiga/championshipseuran akatemiassa.

[Valonheitin]

Ammattilaisuuteen on monia eri polkuja ja jalkapallon kokoisessa lajissa on paljon "romanttisia" tarinoita. Mutta lähes aina näissäkin tarinoissa on taustalla lapsena saatu vahva jalkapallokoulutus ja ongelmat ovat tulleet aikuisiän kynnyksellä. Vardy oli Sheffield Unitedin akatemiassa ja mikäli Suomesta joku juniori lähtisi Valioliigan/Championshipin akatemiaan, niin se uutinen kyllä huomioitaisiin jopa foorumin ulkopuolella. 

[Manselainen]

Aika paljon potentiaalia heitetään hukkaan jos joskus 10-vuotiaana parhaaseen valmennukseen pääsevät vain ne jotka sattuvat olemaan siinä iässä parhaita.

Ja sillä tavallako ei heitettäisi hukkaan potentiaalia, jos 10-vuotiaana parhaaseen valmennukseen pääsevät satunnaisesti valitut lapset?

Kyllä se ratkaisu on valmennusosaamisen kehittäminen myös sen kärjen takana, jolloin laajempi joukko saa tätä "parasta valmennusta". Siinäkin kohtaa tasoryhmät ovat avain kehitykseen, jotta onnistumisia ja haastetta tulee sopivassa suhteessa.

[ginikettu]

Ja sillä tavallako ei heitettäisi hukkaan potentiaalia, jos 10-vuotiaana parhaaseen valmennukseen pääsevät satunnaisesti valitut lapset?

Kyllä se ratkaisu on valmennusosaamisen kehittäminen myös sen kärjen takana, jolloin laajempi joukko saa tätä "parasta valmennusta". Siinäkin kohtaa tasoryhmät ovat avain kehitykseen, jotta onnistumisia ja haastetta tulee sopivassa suhteessa.

Samaa mieltä. Alkuvuoden lasten ilmiö on globaali ja tämän kun ratkaisee joku, niin samalla voi ratkaista ongelman joka liittyy aikaiseen ja myöhäisen fyysiseen/henkiseen kehitykseen. Eli millä saataisiin yksilöllisesti "kaikista" paras irti.

[Manselainen]

Samaa mieltä. Alkuvuoden lasten ilmiö on globaali ja tämän kun ratkaisee joku, niin samalla voi ratkaista ongelman joka liittyy aikaiseen ja myöhäisen fyysiseen/henkiseen kehitykseen. Eli millä saataisiin yksilöllisesti "kaikista" paras irti.

Jep. Ja ratkaisu siihen, miten voidaan saada tällä hetkellä takamatkalla olevista paras irti, on se takamatka sitten syntymäajasta, biologisesta iästä tai hiukan myöhäisemmästä aloituksesta johtuvaa, ei voi olla edistyneempien kehityksen rajoittaminen. Kyllä samanaikaisesti pirää niitä edistyneempiä viedä entistä enemmän eteenpäin.

Tässä edistyneempien rajoittamisessahan suomalainen koulujärjestelmä on jo erinomaisen hyvä, kun ei ole halua eikä valmiuksia eriyttää systemaattisesti ylöspäin eli haastaa niitä osaavimpia aina vaan enemmän ja enemmän.

[Siperia]

Ja sillä tavallako ei heitettäisi hukkaan potentiaalia, jos 10-vuotiaana parhaaseen valmennukseen pääsevät satunnaisesti valitut lapset?

Kuka rankkaa sen 10 vuotiaan potentiaalin? Onko sulla silmää nähdä kenen sisäinen motivaatio kestää harjoitella ja liikkua sen 10 vuotta 3h joka päivä? Se, että joku on 10 vuotiaana taitava, ei tarkoita sitä, että olisi sitä 20 vuotiaana. Ja hidas oppiminen ei tarkoita huonoa oppimista.

Jos itse suosisin tasoryhmäjakoa, niin jakaisin ryhmät pelaaja ja vanhempikyselyllä. Eli kuka on valmis sitoutumaan 10 vuoden ajaksi 3 h päivä liikkumaan. Ja tämän lisäksi harjoituspäiväkirjat käyttöön.

[Keynes]

Ammattilaisuuteen on monia eri polkuja ja jalkapallon kokoisessa lajissa on paljon "romanttisia" tarinoita. Mutta lähes aina näissäkin tarinoissa on taustalla lapsena saatu vahva jalkapallokoulutus ja ongelmat ovat tulleet aikuisiän kynnyksellä. Vardy oli Sheffield Unitedin akatemiassa ja mikäli Suomesta joku juniori lähtisi Valioliigan/Championshipin akatemiaan, niin se uutinen kyllä huomioitaisiin jopa foorumin ulkopuolella.  

Tämä on hyvä täsmennys. Vardyn tapaiset pelaajat ovat tosiaan kehityskäyrältään anomalioita eikä vastaavia ole juurikaan. Silti Vardykin on ollut ilmeisen hyvä pelaaja ainakin nuoruusvuosinaan (myös lapsuus?). Nyt nimi heitetään ilmoille ikään kuin olisi ollut harrastetason pelaaja ja sitä kautta osoitus, että heihinkin pitää panostaa, sillä ei voi tietää kuka nousee huipulle.

Kuka rankkaa sen 10 vuotiaan potentiaalin? Onko sulla silmää nähdä kenen sisäinen motivaatio kestää harjoitella ja liikkua sen 10 vuotta 3h joka päivä? Se, että joku on 10 vuotiaana taitava, ei tarkoita sitä, että olisi sitä 20 vuotiaana. Ja hidas oppiminen ei tarkoita huonoa oppimista.

Ei tarkoita, mutta huomattavan paljon todennäköisempää on että 10-vuotias taitava lapsi on 10 vuotta myöhemminkin taitava kuin 10-vuotias kömpelö.

Edelleen, vaikka kaikista hyvistä lapsipelaajista ei tule hyviä aikuispelaajia se ei tarkoita etteikö heistä tulisi huomattavasti todennäköisemmin kuin huonoista lapsipelaajista.

[ginikettu]

Tässä edistyneempien rajoittamisessahan suomalainen koulujärjestelmä on jo erinomaisen hyvä, kun ei ole halua eikä valmiuksia eriyttää systemaattisesti ylöspäin eli haastaa niitä osaavimpia aina vaan enemmän ja enemmän.

Tämä on vähän ot, mutta ei kyllä omasta mielestäni päde nykykouluun. Ainakaan alakouluun ja siellä kyllä voi ja annetaan ja tuetaan tekemään enemmän, laajemmin ja edistyneempiä asioita hyvinkin paljon.

[turkistarhaaja]

Islannissa valtio maksaa kaikille valmentajille B kurssiin saakka koulutuksen. Samalla seurat velvoitetaan takaamaan että jokaisella on se B valmentaja sitten valmentamassa. Islannissa on olikohan se nyt 7 jalkapallohallia. Puolen miljoonan ihmisen väestöllä, pienellä alueella. Siinä jo täysin eri lähtökohdat. Islannissa on myös valittu malli missä urheilu on tärkeä osa yhteiskuntaa ja on valittu lajit mihin maassa panostetaan. Katsotaan sitten Islantiin vertaamista, kun Suomessa valtio tai kunnat tukisi jalkapalloa edes vähän alusta samalla tasolla.

Pitää korjata hyvää viestiä sen verran, että täysimittaisia jalkapallohalleja on 7, pienempiä halleja ja lämmitettäviä tekonurmia kymmeniä ja käytännössä jokaisella koululla vielä minikentät päälle. Ja tosiaan 70% valmentajista on vähintään UEFA B tutkinto. Väkeä on koko maassa vähemmän kuin Tampereen seutukunnassa ja näistä yli 60% asuu pääkaupungin läheisyydessä. Vertailu Suomeen tosiaan ontuu aika pahasti.

[Thalian]

Tässä edistyneempien rajoittamisessahan suomalainen koulujärjestelmä on jo erinomaisen hyvä, kun ei ole halua eikä valmiuksia eriyttää systemaattisesti ylöspäin eli haastaa niitä osaavimpia aina vaan enemmän ja enemmän.

Koulutuksessa se, että meillä on luokallinen kasin oppilaita on yleensä parempi kuin että olisi yksi kympin oppilas ja muut ovat kutosen oppilaita. Mutta huippu-urheilussa se menee toisin koska vain voittajilla on väliä, eli siellä voidaan aivan hyvin uhrata koko muu ryhmä siihen, että saadaan yksi huippu. Siksi koulua ja huippu-urheilua ei kannata konsepteina sekoittaa toisiinsa sillä niiden tavoite on täysin erilainen.

[Siperia]

Olisi, mutta vielä parempi olisi jos tuon etäisyyden lisäksi siitä lähijoukkuuesta löytyisi mahdollisimman samantasoisia pelaajia.

On, tosin myös kosketusten laadulla on merkitystä. Yleensä ohjatussa harjoittelussa kosketukset tulevat pelinomaisemmassa ympäristössä vauhdin, tilan yms puolesta kuin omatoimisesti neppaillessa.

Olennaisempaa on (laadukkaiden) valmentajien lukumäärä suhteessa pelaajiin ja se, että löytyy 4-6 samantasoista per harjoitusryhmä kuin joukkueen koko. Helpompihan se on harjoitukset organisoida 20 pelaajalle ja jakaa nuo neljään ryhmään kuin kahdelle 10 pelaajan joukkueelle, jotka jaetaan kahteen ryhmään. Ihan siis kenttä- ja valmentaresurssin puolesta.

Ei automaattisesti vanhempien oma liikunnallinen elämäntapa, mutta rohkaisu ja kannustaminen liikkumaan kyllä. Vanhemman pitää lapsen kanssa lähteä ulos liikkumaan satoi tai paistoi, viedä ulkomaille, uimaan tai hiuhtämään, vaikkei itse sitä tekisikään. Toki helpompi toteuttaa, jos on itsekin liikunnallinen.

Useinhan näistä ohjattujen liikuntaharrastusten määristä kovimpaan ääneen valittavat kulttuurialan vanhemmat, jotka silmää räpäyttämättä voivat ohjata lapsensa harjoittelemaan viulunsoittoa pari tuntia joka päivä.

Ovat, totta kai. Jalkapalloilijaksi kasvamisen kannalta olennaista on saada muksut liikkumaan pallon kanssa. Yleisemmin huippu-urheilijoiden tuottamiseksi pallon kanssa vietetyn ajan maksimointi ei ole järkevää ja siksi muut lajit niin kovasti tätä jalkapallon kehitystä kampittavatakin. Tuossa kun jää monesti ne jonkun toisen lajin huiput syntymättä, kun 14-vuotiaana nousee jalkapallossa tie pystyyn eikä ole ikinä kokeiltu mitään muuta.

Kumpi on mahdollistaa jäädä reenien jälkeen potkimaan joukkuekavereiden kanssa. Lähellä tapahtuva harjoittelu, minne voi mennä omatoimisesti vai kaukana tapahtuva harjoittelu, minne pitää mennä vanhempien kyydillä? Kumpi kehittää pelaajaa enemmän, pikkaisen vähemmän laadukkaat pelikaverit mutta 2h pelaamista vai laadukkaat pelikaverit ja tunti pelaamista? Kumpi motivoi lasta enemmän, laadukkaat pelikaverit vai kaverit pelikavereina? Ja kumpi on todennäköisempää, että naapurit ovat keskenään kavereita vai lapset jotka asuvat 10km päässä toisistaan?

Toki näin, mutta parempi huono kosketus 3h päivä kuin hyvä kosketus 3h viikko.

No, valmentajan preferenssejä enemmän, mutta ainakin itse suosin pienempiä ryhmiä, missä isommat tasoerot, kuin isoja ryhmiä pienillä tasoeroilla. Toki edelleen olisi mahdollisuus tarjota kaikille ok tason valmennusta, kuin että yksi edariryhmä saa laadukasta valmennusta ja muut harrastevalmennusta. Tämä ei ole resurssi vaan valintakysymys, resurssit ovat jo olemassa.

En jättäisi itse vanhempia oman onnensa nojaan tai luottaisi vanhempiin tässä, vaan mielestäni vanhempien valmentaminen ja osallistuttaminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

Onko sulla jotain dataa, että nämä ovat niitä vanhempia jotka eniten valittavat vai mutua?

Ja tämäkin on näkemysero, mutta koen, että jokainen valmentaja on mustasukkainen lajista riippumatta ja tämän vuoksi onkin tämä sairas 4krt vko pienestä pitäen reenejä tapa kehitetty. Näkee esim täällä kirjoittajilla. Ja halu tehdä ammattilaisia pienestä pitäen, mikä sekin on sairas ajatus. Aika monelta täältä kuitenkin unohtuu se, että lapsien osalta toimintaa pitäisi tehdä lapsilähtöisesti ja lapsen motivaatiota kasvattaen. Kilpailullisuus lapsissa vähentää motivaatiota. Kavereiden kanssa tekeminen, haastavat ja onnistumisen kokemuksia tarjoavat harjoitukset lisäävät.

[ginikettu]

Pitää korjata hyvää viestiä sen verran, että täysimittaisia jalkapallohalleja on 7, pienempiä halleja ja lämmitettäviä tekonurmia kymmeniä ja käytännössä jokaisella koululla vielä minikentät päälle. Ja tosiaan 70% valmentajista on vähintään UEFA B tutkinto. Väkeä on koko maassa vähemmän kuin Tampereen seutukunnassa ja näistä yli 60% asuu pääkaupungin läheisyydessä. Vertailu Suomeen tosiaan ontuu aika pahasti.

Mieti jos tampereella olisi 7 isoa hallia ja kymmeniä pieniä kuplia. aijai kummolan ilmettä. Ei enää ilveskään keksisi missä milloinkin huvittaa treenata.

[Kossi Agassa]

Tässä nyt mielestäni menee vähän puurot ja vellit sekaisin, kun rinnastetaan tasojoukkueet (kilpa, haaste, harraste) ja joukkueen sisäiset tasoryhmät.

Se on omastakin mielestä siinä hukataan paljon potentiaalia, että jo yleensä 9-vuotiaana tehdään valinta "hyviin" ja "huonoihin". Ja vain näille "hyville" tarjotaan hyvää valmennusta.

Jos taas joukkue jaetaan treeneissä tasoryhmiin, jotka eivät ole kiinteät vaan vaihtelevat treenikertojen välillä, niin tämä on nimenomaan enemmän niiden sillä hetkellä heikompien pelaajien etu. He saavat treeneissä onnistumisia ja vertaistaan haastetta. Tämä sitten edesauttaa sitä, että liekki futikseen leimahtaa ja pallo alkaa pyöriä myös treenien ulkopuolella.

[Nipale]

Varmaan kaikki palstalla tietää mitä huippu-urheilijaksi tuleminen vaatii.

1. motivaatiota
2. lajirakkautta
3. hyvää valmennusta ja kehittävää seuraympäristöä
4. oikeaa ja riittävää harjoittelua herkkyyskaudet huiomioiden
5. kohtien 3 ja 4 mahdollistavat resurssit
6. ala- ja yläkoulujen luokkajakojen ja lukujärjestyksien säätäminen siten että samanhenkiset (=lajiryhmät) olisivat samalla luokalla ja työjärjestys olisi samanlainen jolloin koulupäivään saisi sisällytettyä muutakin liikuntaa kuin kävelyretkiä lähikauppaan.

Me vanhemmat ja valmentajat pystytään auttamaan kohdissa 3-5 ja kohdat 1-2 (jotka tärkeimmät) saadaan monesti
tuhottua ajattelemalla pelkästään utopistista päämäärää (=ammattilaisuus ulkomailla). Kohta 6 ei tule koskaan toteutumaan Suomessa. (paitsi vissiin joissain yläkouluissa?)

[Henkilö]

Toinen asia. En tiedä kenestä puhut kun sanot, ettei ymmärretä kuinka paljon sitä pallotatsia pitäisi tapahtua ja liikuntaa nuorena, niin ainakin omalta kohdalta tästä ollaan samaa mieltä. Näkemysero on mun ymmärtääkseni mulla(+Natte) vs vaikkapa teikäläinen, siinä, että mun näkemyksen mukaan se harjoitusmäärä ei riipu joukkueharjoituksista suoraan ja teikäläisen mukaan se riittävä harjoitusmäärä saadaan kilpajoukkueilla ja joukkueharjoitusten lisäämisellä.

Mun tuntuu että tämä kommentti paljastaa, että et ymmärrä kuinka suuresta määrästä pallon kanssa vietettyä aikaa Jortsukka puhuu. Se on sellainen määrä ettei kukaan yksinkertaisesti voi puhua siitä ohjattuna toimintana.

Toinen asia, se määrä on niin suuri, että realistisesti ’myöhemminkin ehtii’ -porukka ei realistisesti ehdi, jos aikoo käydä koulua ja elää muutakin elämää.

[Manselainen]

Kumpi on mahdollistaa jäädä reenien jälkeen potkimaan joukkuekavereiden kanssa. Lähellä tapahtuva harjoittelu, minne voi mennä omatoimisesti vai kaukana tapahtuva harjoittelu, minne pitää mennä vanhempien kyydillä? Kumpi kehittää pelaajaa enemmän, pikkaisen vähemmän laadukkaat pelikaverit mutta 2h pelaamista vai laadukkaat pelikaverit ja tunti pelaamista? Kumpi motivoi lasta enemmän, laadukkaat pelikaverit vai kaverit pelikavereina? Ja kumpi on todennäköisempää, että naapurit ovat keskenään kavereita vai lapset jotka asuvat 10km päässä toisistaan?

Ihan kiinni vanhemmistahan tuokin. Mulla oma jälkikasvu käy olosuhteiden pakosta 20 kilometrin päässä jalkapalloharrastuksen perässä, kun lähempänä ei ole tarjolla (voitaisiin toki muuttaa takaisin sivistyksen pariin). Yleensä ovat pallottelemassa tunnin ennen ja/tai jälkeen, vaikka kulkevat vanhempien kyydillä, ja usein päälle vielä hiihtoa, uintia tai luistelua samalla reissulla. Ensi kesänä olisi tarkoitus pyöräillä tuo reenimatka.

Toki näin, mutta parempi huono kosketus 3h päivä kuin hyvä kosketus 3h viikko.

No tästähän ei tuossa vertailussa olekaan kyse. Ohjattua harjoittelua 6h/vko mahdollistaa ihan yhtä lailla 3h/päivä omatoimisen pallottelun kuin 3h/vko ohjattuakin.

No, valmentajan preferenssejä enemmän, mutta ainakin itse suosin pienempiä ryhmiä, missä isommat tasoerot, kuin isoja ryhmiä pienillä tasoeroilla. Toki edelleen olisi mahdollisuus tarjota kaikille ok tason valmennusta, kuin että yksi edariryhmä saa laadukasta valmennusta ja muut harrastevalmennusta. Tämä ei ole resurssi vaan valintakysymys, resurssit ovat jo olemassa.

No mulla on se vähän reilu 20 pelaajaa tällä hetkellä, ääripäillä ihan jäätävät tasoerot, koska kärki on hyvää kilpatasoa ja häntä on ihan puhdasta harrastetasoa. Kaikki, missä tehdään yksilöharjoittelua niin, että jokaisella on oma pallo tai tehdään oheisharjoittelua, voidaan tehdä yhdessä ryhmässä tai pienemmissä sekaryhmissä, mutta heti kun pelataan tai tehdään jotain muuta, jaan porukan 3 tai 4 tasoryhmään, joissa ääripäiden väliset erot ovat mahdollisimman pienet. Mun kokemuksella tämä on ylivoimaisesti paras tapa kehittää nimenomaan niitä joukkueen heikoimpia. Samoin se, että näiden kanssa pelaamaan lähdetään sellaisella ryhmällä, missä ei ole noita vauhdikkaampia pelaajia mukana.

Tuosta on ihan samaa mieltä, että laadukas valmennus laajemmalle joukolle eli yleinen valmennuksen tason nosto. Se ei ole mitenkään riippuvainen siitä, onko edareita vai ei.

En jättäisi itse vanhempia oman onnensa nojaan tai luottaisi vanhempiin tässä, vaan mielestäni vanhempien valmentaminen ja osallistuttaminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

En minäkään, sen takia jaan säännöllisesti vanhemmille tutkimusartikkeleita, ohjeita ja vinkkejä liikuntamäärien lisäämisestä/riittävästä määrästä ja omatoimisesta harjoittelusta. Joskus olen laittanut myös malliksi oman lapsen viikko-ohjelman saatesanoilla hyvin jaksaa. Mulla on myös tosi iso porukka vanhempivalmentajia valmennustiimissä mukana ja käytän näiden osaamisen kehittämiseen merkittävästi aikaa, koska sillä tavalla saadaan kehittävämpi ympäristö.

Onko sulla jotain dataa, että nämä ovat niitä vanhempia jotka eniten valittavat vai mutua?

Tää on ihan puhdasta mutua omiin kokemuksiin perustuen. Mutta yhtäkään liikunnallisesti aktiivista vanhempaa ei ole mun valmennusuralla tullut vastaan, jonka mielestä liikunnallinen lapsi ei jaksaisi 4 kertaa viikko ohjattua liikuntaharrastusta (oli se sitten yhtä lajia tai useampaa lajia).

Ja tämäkin on näkemysero, mutta koen, että jokainen valmentaja on mustasukkainen lajista riippumatta ja tämän vuoksi onkin tämä sairas 4krt vko pienestä pitäen reenejä tapa kehitetty. Näkee esim täällä kirjoittajilla. Ja halu tehdä ammattilaisia pienestä pitäen, mikä sekin on sairas ajatus. Aika monelta täältä kuitenkin unohtuu se, että lapsien osalta toimintaa pitäisi tehdä lapsilähtöisesti ja lapsen motivaatiota kasvattaen. Kilpailullisuus lapsissa vähentää motivaatiota. Kavereiden kanssa tekeminen, haastavat ja onnistumisen kokemuksia tarjoavat harjoitukset lisäävät.

En tiedä muista, mutta ainakin omalla kohdalla on jalkapallovalmentajana halu kehittää jokaisesta valmentamastani lapsesta mahdollisimman hyvä jalkapalloilija. Jos siis joku mun valmennettavista haluaa vetää 4 tai vaikka 5 kertaa viikko reenit viikosta toiseen ja kyselee vielä omatoimiseen pallotteluun vinkkiä, niin ihan niin paljon tehdään tai jollakin tavalla järjestetään kuin lapsella halua on. Osa joukkueesta käy 1 kerran viikossa reeneissä ja sekin on ok, pääsevät myös pelaamaan oman tasoisiinsa peleihin ihan samaan tapaan ja koitan heitäkin parhaan kykyni mukaan kehittää mahdollisimman paljon.

Ja sit kun olen hiihtoladulla tai yleisurheilukentällä valmentamassa lapsia, niin ihan yhtä lailla siellä haluan sit kehittää lapsia sen lajin kontekstissa mahdollisimman pitkälle.

[Manselainen]

Tässä nyt mielestäni menee vähän puurot ja vellit sekaisin, kun rinnastetaan tasojoukkueet (kilpa, haaste, harraste) ja joukkueen sisäiset tasoryhmät.

Se on omastakin mielestä siinä hukataan paljon potentiaalia, että jo yleensä 9-vuotiaana tehdään valinta "hyviin" ja "huonoihin". Ja vain näille "hyville" tarjotaan hyvää valmennusta.

Jos taas joukkue jaetaan treeneissä tasoryhmiin, jotka eivät ole kiinteät vaan vaihtelevat treenikertojen välillä, niin tämä on nimenomaan enemmän niiden sillä hetkellä heikompien pelaajien etu. He saavat treeneissä onnistumisia ja vertaistaan haastetta. Tämä sitten edesauttaa sitä, että liekki futikseen leimahtaa ja pallo alkaa pyöriä myös treenien ulkopuolella.

Ja nimenomaan tuo boldattu on tässäkin mallissa se ongelma. Jos kaikille olisi tarjolla yhtä laadukasta valmennusta, niin tuokin jaottelu joukkuetasoilla olisi kaikinpuolin ihan ok.

[Kuninkaanmies]

Ilves on käytännössä se n. 15 pelaajan kilpajoukkue kaikissa ikäluokissa, ehkä hieman toki kärjistäen.

50 muuta rahoittaa tämän kilpajoukkueen toiminnan. Ehkä sieltä joskus sitten joku nousee tuohon kilpajoukkueeseen.

Haasteporukan toiminnan laatu, onkin sitten paljon sen varassa, että millaisia isävalmentajia sattuu olemaan toiminnassa mukana. Miten tämä eroaa sitten enää kyläseuran toiminnasta? Ei mitenkään, paitsi hinta on tuplat ja reenaat ulkona -12 asteessa.

Suurin syy noille massoille on talous. Jos kilpajoukkueessa olisi oikeasti se 15 pelaajaa, niin seuralla ei olisi varaa palkata päätoimisia valmentajia.

60 x 1500€ = 90k€
15 x 1500€= 22,5k€

[TexMex]

No, valmentajan preferenssejä enemmän, mutta ainakin itse suosin pienempiä ryhmiä, missä isommat tasoerot, kuin isoja ryhmiä pienillä tasoeroilla. Toki edelleen olisi mahdollisuus tarjota kaikille ok tason valmennusta, kuin että yksi edariryhmä saa laadukasta valmennusta ja muut harrastevalmennusta. Tämä ei ole resurssi vaan valintakysymys, resurssit ovat jo olemassa.

Tämähän on ennen kaikkea kysymys mitä monissa aktiivisen lapsen perheissä vanhemmat miettivät. Jossain PK-seudulla on vaihtoehtoja jokaiselta laidalta ja siltä väliltä, mutta otetaan konkreettinen esimerkki ja ajatellaan vaikka Inkoota. 30-40min Tammisaareen, sama matka Espoo-akselille. Oma paikallinen seura, olosuhteet loistavat. Tasoerot luonnollisesti korkeat ja ryhmät pieniä, koska harrastajia ei ole määräänsä enempää. Tämähän on hyvin tyypillinen tilanne isojen kaupunkien maaseudulla. Joukkueet tasoilla 3-5 Etelän piirisarjassa. Peleihin nyt on pakko se vajaa tunti matkustaa, jos haluaa pelata. Paukutat sen 3-4 maalia per peli, milloin lähdet vai lähdetkö ollenkaan? 

[kilon_paino]

Ilves on käytännössä se n. 15 pelaajan kilpajoukkue kaikissa ikäluokissa, ehkä hieman toki kärjistäen.

50 muuta rahoittaa tämän kilpajoukkueen toiminnan. Ehkä sieltä joskus sitten joku nousee tuohon kilpajoukkueeseen.

Haasteporukan toiminnan laatu, onkin sitten paljon sen varassa, että millaisia isävalmentajia sattuu olemaan toiminnassa mukana. Miten tämä eroaa sitten enää kyläseuran toiminnasta? Ei mitenkään, paitsi hinta on tuplat ja reenaat ulkona -12 asteessa.

Suurin syy noille massoille on talous. Jos kilpajoukkueessa olisi oikeasti se 15 pelaajaa, niin seuralla ei olisi varaa palkata päätoimisia valmentajia.

60 x 1500€ = 90k€
15 x 1500€= 22,5k€

Täällä on paljon hienoja ajatuksia valmentajian riittävästä määrästä per pelaaja, mutta tässähän se pihvi on. Ei seuroilla ole varaa palkata sitä määrää valmentajia mitä täällä unelmoidaan. Täysipäiväinen valmentaja (palkka 2500€/kk) on seuralle vähintään 39kEur kustannus sivukuluineen.

[Valonheitin]

Olin juuri lainaamassa tuota Kossi Agassan viestiä, koska mielestäni tämä keskustelu on mennyt tässä kohtaa hieman vinoon.

Itse olen aina toiminut seurassa, jossa ikäluokka on yksi joukkue, jonka sisällä on sitten käytössä eri tasoisia sarjoja ja harjoitusryhmiä.

Tämäkään ei ole aina ihan ongelmatonta, sillä seuran täytyy ohjata toimintaa siten, että ns. kilparyhmä ei saa kauden aikana enemmän ottelutapahtumia ja kaikki saavat "rahoilleen vastinetta." Toisaalta harmittavan usein ns. haastepelaajat eivät ole valmiita lähtemään turnauksiin tai edes vieraspeleihin.

Tai vanhemmilta tulee ryhmään keskellä kesää kysymys, että onko tänään treenejä vaikka sataa.

Itse olen ehdottomasti tasojaottelun kannalla, mutta ehkä hieman karsastan tuota edariajattelua nuorilla ikäryhmillä.

[Manselainen]

Täällä on paljon hienoja ajatuksia valmentajian riittävästä määrästä per pelaaja, mutta tässähän se pihvi on. Ei seuroilla ole varaa palkata sitä määrää valmentajia mitä täällä unelmoidaan. Täysipäiväinen valmentaja (palkka 2500€/kk) on seuralle vähintään 39kEur kustannus sivukuluineen.

Tässäkin on paljon sellaista matematiikkaa, mikä sisältää vähän turhan monta muuttujaa. Täysipäiväisellä valmentajalla kun on yleensä myös ihan liikaa kaikkea muutakin vastuullaan kuin vain se joukkueidensa valmentaminen ja kaikki työtunnit painottuu iltoihin ja viikonloppuihin.

Itse olen tällä haavaa isävalmentaja, mutta voisin kyllä tällaisen saman setin 3-4 tapahtumaa/vko vetää ihan hyvin OTO:na 800€/kk (jos omat lapset eivät olisi kuskattavassa iässä). Ja kyllä isävalmentajistakin saadaan oikein hyviä haaste/harrastetason valmentajia, kun ovat ensin useamman vuoden jonkun kokeneemman apuna katsomassa sitä arkea. Varsinkin, jos on harjoitteluun jonkun vielä paremmin asiansa osaavan tekemät suunnitelmat ja jaksotukset.

[kilon_paino]

Tässäkin on paljon sellaista matematiikkaa, mikä sisältää vähän turhan monta muuttujaa. Täysipäiväisellä valmentajalla kun on yleensä myös ihan liikaa kaikkea muutakin vastuullaan kuin vain se joukkueidensa valmentaminen ja kaikki työtunnit painottuu iltoihin ja viikonloppuihin.

Itse olen tällä haavaa isävalmentaja, mutta voisin kyllä tällaisen saman setin 3-4 tapahtumaa/vko vetää ihan hyvin OTO:na 800€/kk (jos omat lapset eivät olisi kuskattavassa iässä). Ja kyllä isävalmentajistakin saadaan oikein hyviä haaste/harrastetason valmentajia, kun ovat ensin useamman vuoden jonkun kokeneemman apuna katsomassa sitä arkea. Varsinkin, jos on harjoitteluun jonkun vielä paremmin asiansa osaavan tekemät suunnitelmat ja jaksotukset.

Kyllä OTOilla voi saada laadukasta toimintaa aikaiseksi, mutta valmentajilla on paljon töitä myös kentän ulkopuolella seurannan, tilastojen, videoiden, oman kehittymisen sekä viestinnän saralla. Yksi täysipäiväinen valmentaja voi vetää yhtä ikäluokkaa vastuuasemassa ja olla toisessa ikäluokassa apuvalmentajana. Jos joukkuemäärä on suurempi, laatu kärsii ja paljon.

OTO-valkkuihin liittyy myös valitettava vaihtuvuus, vaikea sitoutttaa ja saada jatkamaan vuosia valmennusta. Kun valmennus on oikea ammatti, on pysyvyys parempi.

[John Rambo]

Kymppitonni vuodessa isävalmentajille, on se helppoa kun rahaa on

Jortsukalle kiitos kun jaksat.

[ginikettu]

Täällä on paljon hienoja ajatuksia valmentajian riittävästä määrästä per pelaaja, mutta tässähän se pihvi on. Ei seuroilla ole varaa palkata sitä määrää valmentajia mitä täällä unelmoidaan. Täysipäiväinen valmentaja (palkka 2500€/kk) on seuralle vähintään 39kEur kustannus sivukuluineen.

Sen takia itsekin olen "hyväksynyt" ajatuksen, että klubin toiminta on oikeastaan ainoa kustannustehokas tapa järjestää. Muuten joko rahat otetaan epäreilusti muilta (oli se sitten pelaajilta tai apuvalkkujen vapaa-ajasta) tai säästetään asioista mistä ei pitäisi säästää. Selkeästi ammattimainen valmennus hyvillä resursseilla tulisi olemaan sen n. 120-150€/kk jo 5v5 iässä riippuen treeniolosuhteista ja jos seura hoitaisi kaikki jojoilut ja rahistelut, niin sellainen parisen sataa kuussa olisi varmaan uskottava summa, millä voidaan järjestää toimintaa. Tämä taas ei olisi realismia lähellekään kaikista maksaa harrastamisesta noin paljoa.. Koska täysipäiväisen valkun ajasta menee hyvin suuri aika kaikkeen muuhun kuin yksittäisen joukkueen treenien vetämiseen jossain vaan ennemmin koulutuksiin, valmistautumisiin, siirtymisiin (voi hyvin olla, että tunnin pelitapahtuma on käytännössä 4h työaikaa)...