Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Siperia]

Mun tuntuu että tämä kommentti paljastaa, että et ymmärrä kuinka suuresta määrästä pallon kanssa vietettyä aikaa Jortsukka puhuu. Se on sellainen määrä ettei kukaan yksinkertaisesti voi puhua siitä ohjattuna toimintana.

Tai sitten sä oletat asioita väärin ja ymmärrät mun ajatukset täysin väärin. Kyllä mä uskon ymmärtäväni ja sen takia mun mielestä onkin hölmöä yrittää paikata lasten vähäistä pallotatsia ohjatuilla harjoituksilla. Koen, että tämä juurikin liiallinen ohjattu toiminta tappaa motivaation johtaa burnoutteihin ja vähentää mahdollisuuksia riittävän määrän pallotatsien ottamiseen.

[Manselainen]

Kyllä OTOilla voi saada laadukasta toimintaa aikaiseksi, mutta valmentajilla on paljon töitä myös kentän ulkopuolella seurannan, tilastojen, videoiden, oman kehittymisen sekä viestinnän saralla. Yksi täysipäiväinen valmentaja voi vetää yhtä ikäluokkaa vastuuasemassa ja olla toisessa ikäluokassa apuvalmentajana. Jos joukkuemäärä on suurempi, laatu kärsii ja paljon.

OTO-valkkuihin liittyy myös valitettava vaihtuvuus, vaikea sitoutttaa ja saada jatkamaan vuosia valmennusta. Kun valmennus on oikea ammatti, on pysyvyys parempi.

Joo, hyvin on tiedossa nämä kyllä, kun on tullut valmennettua lapsia niin OTO:na, harrastusmielessä kuin täysipäiväisenä ammattilaisenakin. Silti olen sitä mieltä, ettei parhaita valmennuskykyjä saada mukaan päätoimisuudella, koska tuo 2500€/kk ei ole kovin houkutteleva palkkasumma.

Omalla kohdalla laatu on aina kärsinyt eniten, jos ei löydy tarpeeksi vanhempivalmentajia pyörittämään harjoitteita pienryhmissä, jolloin olen voinut keskittyä kentällä oikeasti valmentamaan yksilöitä suoritusten välissä. Mutta tuo on toki vahvasti persoonasidonnaistakin.

[Siperia]

Ihan kiinni vanhemmistahan tuokin. Mulla oma jälkikasvu käy olosuhteiden pakosta 20 kilometrin päässä jalkapalloharrastuksen perässä, kun lähempänä ei ole tarjolla (voitaisiin toki muuttaa takaisin sivistyksen pariin). Yleensä ovat pallottelemassa tunnin ennen ja/tai jälkeen, vaikka kulkevat vanhempien kyydillä, ja usein päälle vielä hiihtoa, uintia tai luistelua samalla reissulla. Ensi kesänä olisi tarkoitus pyöräillä tuo reenimatka.No tästähän ei tuossa vertailussa olekaan kyse.

 Ohjattua harjoittelua 6h/vko mahdollistaa ihan yhtä lailla 3h/päivä omatoimisen pallottelun kuin 3h/vko ohjattuakin.

No mulla on se vähän reilu 20 pelaajaa tällä hetkellä, ääripäillä ihan jäätävät tasoerot, koska kärki on hyvää kilpatasoa ja häntä on ihan puhdasta harrastetasoa. Kaikki, missä tehdään yksilöharjoittelua niin, että jokaisella on oma pallo tai tehdään oheisharjoittelua, voidaan tehdä yhdessä ryhmässä tai pienemmissä sekaryhmissä, mutta heti kun pelataan tai tehdään jotain muuta, jaan porukan 3 tai 4 tasoryhmään, joissa ääripäiden väliset erot ovat mahdollisimman pienet. Mun kokemuksella tämä on ylivoimaisesti paras tapa kehittää nimenomaan niitä joukkueen heikoimpia. Samoin se, että näiden kanssa pelaamaan lähdetään sellaisella ryhmällä, missä ei ole noita vauhdikkaampia pelaajia mukana.

Tuosta on ihan samaa mieltä, että laadukas valmennus laajemmalle joukolle eli yleinen valmennuksen tason nosto. Se ei ole mitenkään riippuvainen siitä, onko edareita vai ei.

En minäkään, sen takia jaan säännöllisesti vanhemmille tutkimusartikkeleita, ohjeita ja vinkkejä liikuntamäärien lisäämisestä/riittävästä määrästä ja omatoimisesta harjoittelusta. Joskus olen laittanut myös malliksi oman lapsen viikko-ohjelman saatesanoilla hyvin jaksaa. Mulla on myös tosi iso porukka vanhempivalmentajia valmennustiimissä mukana ja käytän näiden osaamisen kehittämiseen merkittävästi aikaa, koska sillä tavalla saadaan kehittävämpi ympäristö.

Tää on ihan puhdasta mutua omiin kokemuksiin perustuen. Mutta yhtäkään liikunnallisesti aktiivista vanhempaa ei ole mun valmennusuralla tullut vastaan, jonka mielestä liikunnallinen lapsi ei jaksaisi 4 kertaa viikko ohjattua liikuntaharrastusta (oli se sitten yhtä lajia tai useampaa lajia).


En tiedä muista, mutta ainakin omalla kohdalla on jalkapallovalmentajana halu kehittää jokaisesta valmentamastani lapsesta mahdollisimman hyvä jalkapalloilija. Jos siis joku mun valmennettavista haluaa vetää 4 tai vaikka 5 kertaa viikko reenit viikosta toiseen ja kyselee vielä omatoimiseen pallotteluun vinkkiä, niin ihan niin paljon tehdään tai jollakin tavalla järjestetään kuin lapsella halua on. Osa joukkueesta käy 1 kerran viikossa reeneissä ja sekin on ok, pääsevät myös pelaamaan oman tasoisiinsa peleihin ihan samaan tapaan ja koitan heitäkin parhaan kykyni mukaan kehittää mahdollisimman paljon.

Ja sit kun olen hiihtoladulla tai yleisurheilukentällä valmentamassa lapsia, niin ihan yhtä lailla siellä haluan sit kehittää lapsia sen lajin kontekstissa mahdollisimman pitkälle.

Kuinka moni muu joukkueen lapsista tulee 20km päästä ja tuntia aiemmin paikalle?

Tässä taas tullaan siihen, että ymmärtääkseni lapsille ohjattu harjoittelu on kuormittavampaa henkisesti ja fyysisesti, kuin esimerkiksi omatoiminen pelailu. Tähän ajatukseen pohjaan sen, että motivoitunutkin lapsi ei jaksa liian vaativan ja määrällisesti ison ohjatun harjoittelun jälkeen pidemmän päälle tehdä sitä omatoimista tai sitten riski lopettamiseen, loukkaantumisiin tai motivaation katoamiseen kasvaa.

Jaatko pelaajat itse ryhmiin vai kysytkö ikinä mikä on pelaajan oma motivaatiotaso ja jaat sen perusteella? Esimerkiksi "tähän ryhmään ne jotka haluavat haastavan reenin, tähän ne jotka haastavamman ja tähän ne jotka haluavat haastavimman"?

Ai jos on vaikka seuralla yksi päätoiminen valmentaja ikäluokalla ja se vetää yhdelle joukkueelle 4x vko reenit vs käy vetämässä 1x vko reenit neljälle joukkueelle? Kummassa osaavampi valmennus leviää laajemmalle?

Teettekö ikinä/säännölliseti lasten vanhempien ja lasten kanssa jotain yhteistä liikunta-aktiviteettia? Onko sovittuja huoltajavuoroja reeneihin, jotta kaikkien lasten vanhemmat käyvät säännöllisesti tapahtumissa? Vai onko tämä tätä, että jaetaan vain tietoa vanhemmille?

Nii, no eipä lapsi todennäköisesti jaksakkaan. Tai tietty osa jaksaa, mutta suurin osa ei. Myöskään motivoituneista iso osa ei jaksa.

Niin. Sähän et kehitä mitään. Sä voit toki tukea lapsen omaa kehitystä.

[Henkilö]

Tai sitten sä oletat asioita väärin ja ymmärrät mun ajatukset täysin väärin. Kyllä mä uskon ymmärtäväni ja sen takia mun mielestä onkin hölmöä yrittää paikata lasten vähäistä pallotatsia ohjatuilla harjoituksilla. Koen, että tämä juurikin liiallinen ohjattu toiminta tappaa motivaation johtaa burnoutteihin ja vähentää mahdollisuuksia riittävän määrän pallotatsien ottamiseen.

Voi olla. Ja noista asioista samaa mieltä.

[Siperia]

Kymppitonni vuodessa isävalmentajille, on se helppoa kun rahaa on

Jortsukalle kiitos kun jaksat.

Ihan tälleen mielenkiinnosta, kuka ehdottanut 10 000 vuodessa isävalmentajille? Vai oliko sulla jotain annettavaa keskustelulle muuta kun heitellä päästäsi väitteitä? Jos ei, niin kannattaa varmaan keskittyä johonkin muuhun?

[Siperia]

Omalla kohdalla laatu on aina kärsinyt eniten, jos ei löydy tarpeeksi vanhempivalmentajia pyörittämään harjoitteita pienryhmissä, jolloin olen voinut keskittyä kentällä oikeasti valmentamaan yksilöitä suoritusten välissä. Mutta tuo on toki vahvasti persoonasidonnaistakin.

Eikös tämä nyt ole sovittavissa oleva asia, että kiertävä valmennusvastuu lasten huoltajilla? x määrä harjoituksissa lasten huoltajia valmentamassa, excel mihin merkataan milloin pääsee ja milloin ei/valmennus/jojo merkkaa nämä ja jos huoltaja ei pääse, niin tehtävänä on hoitaa korvaaja paikalle?

[Thalian]

Eikös tämä nyt ole sovittavissa oleva asia, että kiertävä valmennusvastuu lasten huoltajilla? x määrä harjoituksissa lasten huoltajia valmentamassa, excel mihin merkataan milloin pääsee ja milloin ei/valmennus/jojo merkkaa nämä ja jos huoltaja ei pääse, niin tehtävänä on hoitaa korvaaja paikalle?

Suurimmalla osalla vanhemmista ei ole mitään valmiuksia tuollaiseen. Minkä lisäksi tuo myös erittäin tehokkaasti karsii niitä junnuja, koska vanhemmat eivät yksinkertaisesti halua tuollaista.

[kilon_paino]

Joo, hyvin on tiedossa nämä kyllä, kun on tullut valmennettua lapsia niin OTO:na, harrastusmielessä kuin täysipäiväisenä ammattilaisenakin. Silti olen sitä mieltä, ettei parhaita valmennuskykyjä saada mukaan päätoimisuudella, koska tuo 2500€/kk ei ole kovin houkutteleva palkkasumma.

Omalla kohdalla laatu on aina kärsinyt eniten, jos ei löydy tarpeeksi vanhempivalmentajia pyörittämään harjoitteita pienryhmissä, jolloin olen voinut keskittyä kentällä oikeasti valmentamaan yksilöitä suoritusten välissä. Mutta tuo on toki vahvasti persoonasidonnaistakin.

Niin, valmentajien arvostus ammattina on pyörinyt jossain varastotyöntekijän ja siivoojan välissä, joten mitä se kertoo meistä esimerkiksi yhteiskuntana? Palkka seuraa arvostusta. Toki osaava valkku voi saada enemmän, tuo luku oli enemmän sellainen heitto, jolla voi osoittaa ammattivalmentajien kalleuden.

[Thalian]

Täysipäiväinen valmentaja (palkka 2500€/kk) on seuralle vähintään 39kEur kustannus sivukuluineen.

En tiedä, mitä valmentajille keskimäärin maksetaan, mutta tässä on Urheilujärjestöjen TESsin palkkaluokat:
Vaativuustaso A 1700,14 €
Vaativuustaso B 1904,57 / 2143,27 €
Vaativuustaso C 2435,22 €

Jos mennään edes sinne päin näillä, niin tuollainen 2500e kk-palkka on aikalailla utopiaa monille.

[Siperia]

Suurimmalla osalla vanhemmista ei ole mitään valmiuksia tuollaiseen. Minkä lisäksi tuo myös erittäin tehokkaasti karsii niitä junnuja, koska vanhemmat eivät yksinkertaisesti halua tuollaista.

Mistä tiedät ettei ole tai että karsii? Oletko kokeillut tälläistä systeemiä?

Toki, tämä pitäisi aloittaa nuorimmista ikäluokista, eli jos aloittaneet ikäluokat ovat jo menetetty tällaisen systeemin osalta. Mutta jos seura tekee päätöksen, että tästä lähtien toimitaan näin ja pienemmissä ikäluokissa aina huoltaja paikalla apukoutsina ja seuran valmentaja tai seura tekee 5v5 ikäluokkiin valmiit harjoitukset, mitä vanhempivalmentajat noudattavat, niin missä on ongelma? Kai isoimissa seuroissa seura tosiaan toimittaa aloittaville ikäluokille valmiin sapluunan että "nyt vedät tällaiset harjoitukset ja nyt tällaiset." ?

[turkistarhaaja]

Eikös tämä nyt ole sovittavissa oleva asia, että kiertävä valmennusvastuu lasten huoltajilla? x määrä harjoituksissa lasten huoltajia valmentamassa, excel mihin merkataan milloin pääsee ja milloin ei/valmennus/jojo merkkaa nämä ja jos huoltaja ei pääse, niin tehtävänä on hoitaa korvaaja paikalle?

Nerokas idea, ihme ettei tätä ole otettu käyttöön muissakin lajeissa kuten vaikka painissa tai telinevoimistelussa. Ehkä myös musiikkiopistoissa voitaisiin saada lisää harrastajia ja kuluja alemmaksi kun vanhemmat kiertävästi hoitaisivat soittotunnit!

[Siperia]

Nerokas idea, ihme ettei tätä ole otettu käyttöön muissakin lajeissa kuten vaikka painissa tai telinevoimistelussa. Ehkä myös musiikkiopistoissa voitaisiin saada lisää harrastajia ja kuluja alemmaksi kun vanhemmat kiertävästi hoitaisivat soittotunnit!

Niin onko otettu vai ei ole otettu?

[Thalian]

Mistä tiedät ettei ole tai että karsii? Oletko kokeillut tälläistä systeemiä?

Oletko ikinä yrittänyt järjestää yhtään mitään? Ihmisiä on tosi vaikea saada mukaan mihinkään ja kun mitään pakotusvoimaa ei ole, niin tuskin futis olisi poikkeus sen suhteen, että vanhemmat mieluummin kantavat ne muksut johonkin muuhun harrastukseen kuin tulevat itse vetämään niitä treenejä.

[Jortsukka]

Tunti määrästä palaan vielä. Yli 20h/viikko kun olisi päästävä, niin joukkueharjoittelulla sinne ei päästä. Eri maissa kokonaisuus on ratkaistu eri tavoin. Esim. täällä usein käytetyt Englanti tai Espanja toimii hyvin eri tavalla kuin vaikka Tanska. Englannissa ja Espanjassa on joukkueharjoittelua useissa jopa akatemiaseuroissa vaikka U10 vaiheessa vain 3krt/viikko. Kuitenkin näissä kokonaisuus on täysin akatemioiden ohjaama. Tämä tarkoittaa sitä että joukkueharjoittelun ulkopuolella esim. Englannin akatemioissa voi olla ns. organisoitua pelaamissa akatemian tiloissa, mutta se on ns. "pihapelaamista". Samoin Englannissa on yksilöharjoittelu todella vahvasti sellaista että joko akatemian tai yksityisten yritysten kautta tuota tulee paljon pelaajille. Täten jos joukkuetoiminta on tuossa vaiheessa ~8h(eli harjoitukset + peli), yksityisvalmennusta voi olla useampi tunti ja sitten sitä akatemiassa pelaamista tai omalla ajalla harjoittelua on se 10+h sekä sitten päälle liikuntaa päästään sinne 20+h.

Tanskassa taas ainakin niissä akatemioissa mistä kuullut asioita on osassa ratkaistu homma niin että U10 vaiheessa joukkueharjoittelua on 4-6h paikallisessa satelliittiseurassa, tähän päälle akatemian järjestämä harjoittelu parhaille akatemiapelaajille on 2-4h, jonka päälle lahjakkaimmat(kyllä siellä pelaajia jo tuossa vaiheessa arvioidaan) pääsevät näiden akatemioiden ns. pääalueella kouluun missä on muuta liikuntaa ja ihan kouluaineena jalkapalloa useamman kerran viikossa. Tätä kautta sitten kerätään tuo isommin ns. ohjatun harjoittelun, mutta erilaisten palojen kautta sinne 20+h.

Nyt sitten jos mietitään Suomen tilannetta, niin se että on nostettu joukkueharjoittelua on ymmärrettävää, mutta ei välttämättä ratkaisu. Ei myöskään automaattisesti ole ratkaisu vähentää sillä ajatuksella että "Kyllä ne käy enemmän sitten omalla ajalla potkimassa". Harva käy. Pitäisi luoda aina sitten malli missä se toteutuu oikeasti, edes osalla. Ja miettiä miten se organisoidaan(eli ne puitteet ohjaavat) että se on hyödyllistä omatoimista eikä vain kentällä istumista.

Otan esimerkin nuorisomaajoukkueesta. Kyseessä nuorimmat ikäluokat. Näin tilaston pelaajien harjoittelusta jossa oli ns. viikkotasoinen kokonaisliikuntamäärä ja siinä myös futis mukana omatoimisena ja joukkueena. Useamman ikäluokan osalta nähnyt näitä ja niissä kaikissa yhteinen tekijä oli se että vain muutama maajoukkuepelaaja saavutti edes 20h. 24h vielä vähemmän ja yli sen sitten oli vain muutama ikäluokan pelaaja. Tässä vaiheessa eroja oli kuitenkin seuroittain paljonkin. Osalla oli 5 joukkueharjoitusta ja osalla 4, se ei vaikuttanut isosti tunti määriin suuntaan taikka toiseen.

Olen myös erään seuran esityksen nähnyt missä käytiin dataa noin 10 ikäluokan osalta ja oli vertailtu ihan näin Suomen tasolta tuntimääriä ja mihin pelaajat päätyivät. Tässäkin tilastossa oli selkeä korrelaatio n.11v jo harjoittelussa. Pelaajat jotka olivat alle 18h/viikko kokonaisharjoittelussa eivät päässeet ns. mihinkään tasolle. Pelaajat joilla oli 18-20 pelasivat lopulta kakkosen/ykkösen tasolla(siis osa, ei tietenkään kaikki), jotka olivat 20+ niin heistä osa olivat sitten tasoa ykkösliiga/VL eli ns. ammattilaisia. Ja kv-kentät saavuttaneet pelaajat olivat sitten 24+h.

Nyt ei pidä ajatella että kaikista tulee siltikään tuon tason pelaajia, mutta pitää ymmärtää että kaikki nämä "Diego Costa aloitti futiksen 14-vuotiaana seurassa" tai "Jamie Vardy pelasi vielä 23vuotiaana 7 tasolla" vain alleviivaavat sitä että heilläkin taustalla oli valtava määrä futista, Vardyllä vielä akatemia futista. Eri maissa ja erilaisissa ympäristöissä tuo jalkapallon määrä vaan tehdään eri tavalla. Kaiken taustalla on kuitenkin lapsen/nuoren oma intohimo ja halu harjoitella/pelata jalkapalloa, riittävästi. Suomessa tähän tasoon ei päästä. Ja haihattelu "kyllä ehtii myöhemmin" on juuri sitä, haihattelua. Huippufutiksen kannalta siis tämä keskustelu on täysin turhaa, koska ei meidän ns. kilparyhmissäkään juuri pelaajat saavuta tuota määrää, vielä vähemmän sitten keskimäärin niissä alemmissa.

[Keynes]

Eikös tämä nyt ole sovittavissa oleva asia, että kiertävä valmennusvastuu lasten huoltajilla? x määrä harjoituksissa lasten huoltajia valmentamassa, excel mihin merkataan milloin pääsee ja milloin ei/valmennus/jojo merkkaa nämä ja jos huoltaja ei pääse, niin tehtävänä on hoitaa korvaaja paikalle?

Tässä alkaa olemaan vaikeuksia hahmottaa oletko näillä jutuilla vain trollaamassa vai ihan tosissasi. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että sinulla olisi yhtään kokemusta lasten valmentamisesta. Edes jollain tasolla järkevästi toimivan vanhempivalmentajan pitää olla a) pedagogisesti hyvä, ja b) omata edes auttava lajiymmärrys. Hyvillä ja erinomaisilla vanhempivalmentajilla on sitten molempia rutkasti enemmän. Realiteetti on, että a) valtaosalla vanhemmista ei ole mitään kykyjä tomia lapsiporukan kanssa, eikä b) omaa minkäänlaista lajiymmärrystä.

[Siperia]

Tässä alkaa olemaan vaikeuksia hahmottaa oletko näillä jutuilla vain trollaamassa vai ihan tosissasi. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että sinulla olisi yhtään kokemusta lasten valmentamisesta. Edes jollain tasolla järkevästi toimivan vanhempivalmentajan pitää olla a) pedagogisesti hyvä, ja b) omata edes auttava lajiymmärrys. Hyvillä ja erinomaisilla vanhempivalmentajilla on sitten molempia rutkasti enemmän. Realiteetti on, että a) valtaosalla vanhemmista ei ole mitään kykyjä tomia lapsiporukan kanssa, eikä b) omaa minkäänlaista lajiymmärrystä.

Tällä hetkellä realismia on se, että suurimmassa osassa toimintaa mukana on vähintään apu, ellei päävalmentajina lapsissa isi/äitivalmentajia, joilla ei todennäköisesti ole mitään koulutusta hommaan ja joutuvat opettelmaan homman alusta pitäen joka tapauksessa. Vai koetko että lapsia on valmentamassa ammattilaiset/pedagogisesti pätevät ihmiset?
Vai oliko kyse väärinymmärryksestä, koska tarkoitus toki oli puhua että apuvalmentajat kiertävät, pääkoutsi toki sitten mieluiten pysyvämpi osa. Toki pienissä lapsissa tämäkin on useimmiten se vanhempi, kenellä on omaa pelitaustaa, joten kokisin että valmis valmennuspaketti seuralta auttaisi tässäkin.

Lähinnä pointti oli se, että miten saataisiin riittävästi apukoutseja mukaan toimintaan, koska tämä tuntuu olevan joka puolella ongelma, että apukäsiä on liian vähän. Voidaan toki voivotella asiaa, tai sitten miettiä ratkaisuja tähän. Rahalla toki saa, mutta tuskin on kestävä ratkaisu.


Edit ja kiitos kysymästä, kuten todettua, omat taustani käyn läpi yv jos noin paljon kiinnostaa, kunhan vastapuoli avaa myös.

[bupa dukta]

Silti teini-ikäiset junnut vetää treenejä apukoutseina taskurahaa vastaan. Täyttävätkö he kriteerit?

Toki samaa mieltä että kaikilta ei onnistu. Mutta monelta onnistuu.

[Siperia]

Nyt sitten jos mietitään Suomen tilannetta, niin se että on nostettu joukkueharjoittelua on ymmärrettävää, mutta ei välttämättä ratkaisu. Ei myöskään automaattisesti ole ratkaisu vähentää sillä ajatuksella että "Kyllä ne käy enemmän sitten omalla ajalla potkimassa". Harva käy. Pitäisi luoda aina sitten malli missä se toteutuu oikeasti, edes osalla. Ja miettiä miten se organisoidaan(eli ne puitteet ohjaavat) että se on hyödyllistä omatoimista eikä vain kentällä istumista.

Noniin, oikeastaan jokaiseen kohtaan sama, mutta haluan tarttua tähän. Eli vaikka itse näenkin, että joukkueharjoittelua pitäisi vähentää lapsissa siihen max 3 x vko, mieluiten 2 x vko, niin joo, ei voida vain luottaa siihen, että lapset alkavat lisäämään automaattisesti liikuntaa tarvittavan määrän.

[Manselainen]

Kuinka moni muu joukkueen lapsista tulee 20km päästä ja tuntia aiemmin paikalle?

Muut kulkevat pääsääntöisesti lähempää, mutta kyllä tuonne kavereita aina ilmestyy hyvissä ajoin ennen reenejä.

Tässä taas tullaan siihen, että ymmärtääkseni lapsille ohjattu harjoittelu on kuormittavampaa henkisesti ja fyysisesti, kuin esimerkiksi omatoiminen pelailu. Tähän ajatukseen pohjaan sen, että motivoitunutkin lapsi ei jaksa liian vaativan ja määrällisesti ison ohjatun harjoittelun jälkeen pidemmän päälle tehdä sitä omatoimista tai sitten riski lopettamiseen, loukkaantumisiin tai motivaation katoamiseen kasvaa.

Tääkin taitaa olla kovasti yksilöllistä kuinka paljon pystyy ja jaksaa, kyllä se lapsi sitten kertoo tai käytöksellään näyttää kun ei jaksa. Mun kokemus on, että yleensä iso määrä ohjattua liikuntaa tarkoittaa myös isoa määrää omatoimista liikuntaa ja pieni määrä ohjattua liikuntaa tarkoittaa pientä määrää omatoimista liikuntaa.

Jaatko pelaajat itse ryhmiin vai kysytkö ikinä mikä on pelaajan oma motivaatiotaso ja jaat sen perusteella? Esimerkiksi "tähän ryhmään ne jotka haluavat haastavan reenin, tähän ne jotka haastavamman ja tähän ne jotka haluavat haastavimman"?

Jaan itse, mutta huomioin myös kaverisuhteet, päivän fiiliksen havaintojen perusteella ja kahdenkeskisissä keskustelussa välittyneen yleisen motivaatiotason. Juttelen siis säännöllisesti jokaisen pelaajan kanssa harjoitus- ja pelitapahtumien yhteydessä vähintään kerran kuussa, yleensä vähän tiheämminkin. Ja vaatimustasohan on loppupeleissä kaikille sama suhteessa sen hetkiseen osaamistasoon, koitetaan tökkiä pois mukavuusalueelta sinne epämukavuusalueelle missä oppimista oikeasti tapahtuu.

Ai jos on vaikka seuralla yksi päätoiminen valmentaja ikäluokalla ja se vetää yhdelle joukkueelle 4x vko reenit vs käy vetämässä 1x vko reenit neljälle joukkueelle? Kummassa osaavampi valmennus leviää laajemmalle?

Jos seuralla on yksi päätoiminen valmentaja ikäluokassa ja "eliitti", "kilpa", "haaste" ja "harraste" ryhmät, niin kai se päätoiminen valmentaja voi käydä kerran viikossa kaikkien mukana yhtä lailla kuin neljän alueellisesti muodostetun sekajoukkueenkin mukana? Vai mikä oletus tässä nyt on, että päätoimisen pitäisi olla vain "parhaan" ryhmän matkassa?

Teettekö ikinä/säännölliseti lasten vanhempien ja lasten kanssa jotain yhteistä liikunta-aktiviteettia? Onko sovittuja huoltajavuoroja reeneihin, jotta kaikkien lasten vanhemmat käyvät säännöllisesti tapahtumissa? Vai onko tämä tätä, että jaetaan vain tietoa vanhemmille?

Ei tehdä joukkueena kuin pari kertaa vuodessa lasten ja vanhempien yhteinen liikunta-/retkipäivä, mutta aika aktiivisesti whatsappi laulaa, kun joku on lähdössä luistelemaan, hiihtämään, uimaan jne ja kysellään seuraa. Samaten toki omatoimiseen pallotteluunkin silloin kun säät sen sallii.

Nii, no eipä lapsi todennäköisesti jaksakkaan. Tai tietty osa jaksaa, mutta suurin osa ei. Myöskään motivoituneista iso osa ei jaksa.

Harjoitusaktiivisuuden tilastojen perusteella suurin osa kyllä jaksaa, mutta näillä onkin sitä omatoimista liikuntaa isot määrät myös tuon ison ohjatun määrän päälle.

Niin. Sähän et kehitä mitään. Sä voit toki tukea lapsen omaa kehitystä.

Tämä pitää täysin paikkansa, parempi sanavalinta olisi tosiaan ollut, että pyrin tukemaan kehitystä mahdollisimman hyvin/auttamaan lapsia tavoittelemaan unelmiaan. Valmentajan tehtävänä on luoda sellainen ympäristö, jossa halutaan oppia uutta.

Valmentaminen, ihan samoin kuin opettaminenkin, on mun nähdäkseni passiivinen prosessi, jonka tarkoitus on aktivoida valmennettava tai oppija kehittymään ja menemään eteenpäin.

[Manselainen]

Eikös tämä nyt ole sovittavissa oleva asia, että kiertävä valmennusvastuu lasten huoltajilla? x määrä harjoituksissa lasten huoltajia valmentamassa, excel mihin merkataan milloin pääsee ja milloin ei/valmennus/jojo merkkaa nämä ja jos huoltaja ei pääse, niin tehtävänä on hoitaa korvaaja paikalle?

Kyllä mä olen aina saanut vanhemmista ihan riittävästi pysyviä apuvalmentajia, jotka käyvät aktiivisesti paikalla, kun olen kysellyt. Nytkin on mun lisäkseni 6, joista 95% ajasta vähintään 4 paikalla eli mun ei tarvitse sitoa itseäni valmentamaan mitään ryhmää vaan saan keskittyä yksilöiden kehittämiseen ja samalla koulutetaan ja kehitetään noita vanhempivalmentajia, kun saavat perustelut miksi tehdään niin kuin tehdään ja mitä sillä halutaan saavuttaa jne. Isoin haaste tuon toteuttamisessa oli silloin, kun tein päätoimisena, koska oletus vanhemmilla oli et pystyn hanskaamaan kaiken, kun mulle kerran maksetaan siitä.

[Nipale]

Tunti määrästä palaan vielä. Yli 20h/viikko kun olisi päästävä, niin joukkueharjoittelulla sinne ei päästä. Eri maissa kokonaisuus on ratkaistu eri tavoin. Esim. täällä usein käytetyt Englanti tai Espanja toimii hyvin eri tavalla kuin vaikka Tanska. Englannissa ja Espanjassa on joukkueharjoittelua useissa jopa akatemiaseuroissa vaikka U10 vaiheessa vain 3krt/viikko. Kuitenkin näissä kokonaisuus on täysin akatemioiden ohjaama. Tämä tarkoittaa sitä että joukkueharjoittelun ulkopuolella esim. Englannin akatemioissa voi olla ns. organisoitua pelaamissa akatemian tiloissa, mutta se on ns. "pihapelaamista". Samoin Englannissa on yksilöharjoittelu todella vahvasti sellaista että joko akatemian tai yksityisten yritysten kautta tuota tulee paljon pelaajille. Täten jos joukkuetoiminta on tuossa vaiheessa ~8h(eli harjoitukset + peli), yksityisvalmennusta voi olla useampi tunti ja sitten sitä akatemiassa pelaamista tai omalla ajalla harjoittelua on se 10+h sekä sitten päälle liikuntaa päästään sinne 20+h.

Tanskassa taas ainakin niissä akatemioissa mistä kuullut asioita on osassa ratkaistu homma niin että U10 vaiheessa joukkueharjoittelua on 4-6h paikallisessa satelliittiseurassa, tähän päälle akatemian järjestämä harjoittelu parhaille akatemiapelaajille on 2-4h, jonka päälle lahjakkaimmat(kyllä siellä pelaajia jo tuossa vaiheessa arvioidaan) pääsevät näiden akatemioiden ns. pääalueella kouluun missä on muuta liikuntaa ja ihan kouluaineena jalkapalloa useamman kerran viikossa. Tätä kautta sitten kerätään tuo isommin ns. ohjatun harjoittelun, mutta erilaisten palojen kautta sinne 20+h.

Nyt sitten jos mietitään Suomen tilannetta, niin se että on nostettu joukkueharjoittelua on ymmärrettävää, mutta ei välttämättä ratkaisu. Ei myöskään automaattisesti ole ratkaisu vähentää sillä ajatuksella että "Kyllä ne käy enemmän sitten omalla ajalla potkimassa". Harva käy. Pitäisi luoda aina sitten malli missä se toteutuu oikeasti, edes osalla. Ja miettiä miten se organisoidaan(eli ne puitteet ohjaavat) että se on hyödyllistä omatoimista eikä vain kentällä istumista.

Otan esimerkin nuorisomaajoukkueesta. Kyseessä nuorimmat ikäluokat. Näin tilaston pelaajien harjoittelusta jossa oli ns. viikkotasoinen kokonaisliikuntamäärä ja siinä myös futis mukana omatoimisena ja joukkueena. Useamman ikäluokan osalta nähnyt näitä ja niissä kaikissa yhteinen tekijä oli se että vain muutama maajoukkuepelaaja saavutti edes 20h. 24h vielä vähemmän ja yli sen sitten oli vain muutama ikäluokan pelaaja. Tässä vaiheessa eroja oli kuitenkin seuroittain paljonkin. Osalla oli 5 joukkueharjoitusta ja osalla 4, se ei vaikuttanut isosti tunti määriin suuntaan taikka toiseen.

Olen myös erään seuran esityksen nähnyt missä käytiin dataa noin 10 ikäluokan osalta ja oli vertailtu ihan näin Suomen tasolta tuntimääriä ja mihin pelaajat päätyivät. Tässäkin tilastossa oli selkeä korrelaatio n.11v jo harjoittelussa. Pelaajat jotka olivat alle 18h/viikko kokonaisharjoittelussa eivät päässeet ns. mihinkään tasolle. Pelaajat joilla oli 18-20 pelasivat lopulta kakkosen/ykkösen tasolla(siis osa, ei tietenkään kaikki), jotka olivat 20+ niin heistä osa olivat sitten tasoa ykkösliiga/VL eli ns. ammattilaisia. Ja kv-kentät saavuttaneet pelaajat olivat sitten 24+h.

Nyt ei pidä ajatella että kaikista tulee siltikään tuon tason pelaajia, mutta pitää ymmärtää että kaikki nämä "Diego Costa aloitti futiksen 14-vuotiaana seurassa" tai "Jamie Vardy pelasi vielä 23vuotiaana 7 tasolla" vain alleviivaavat sitä että heilläkin taustalla oli valtava määrä futista, Vardyllä vielä akatemia futista. Eri maissa ja erilaisissa ympäristöissä tuo jalkapallon määrä vaan tehdään eri tavalla. Kaiken taustalla on kuitenkin lapsen/nuoren oma intohimo ja halu harjoitella/pelata jalkapalloa, riittävästi. Suomessa tähän tasoon ei päästä. Ja haihattelu "kyllä ehtii myöhemmin" on juuri sitä, haihattelua. Huippufutiksen kannalta siis tämä keskustelu on täysin turhaa, koska ei meidän ns. kilparyhmissäkään juuri pelaajat saavuta tuota määrää, vielä vähemmän sitten keskimäärin niissä alemmissa.

Musta parhaiden suomalaisten junnujen pitäisi päästä jollain tapaa kokemaan ulkomaista junnuakatemiatoimintaa pari viikkoa. Luulen että puheet vaadittavan harjoittelun määrästä on jotenkin lapsen ymmärrettävissä, mutta viikkoon sisällytetty vaatimustaso, tempo ja teho onkin sitten asioita jotka tulisi kokea jotta sitä pystyy vertaamaan omaan tekemiseen. Paljon puhutaan tuntimäärästä mutta oikeasti tärkeää on se mitä niiden tuntien aikana tekee. Toisten 15h/vko on huomattavasti hyödyllisempää ja tehokkaampaa kuin toisten 25h/vko joka koostuu70%:sti pallon pomputtelusta.

[Jortsukka]

Musta parhaiden suomalaisten junnujen pitäisi päästä jollain tapaa kokemaan ulkomaista junnuakatemiatoimintaa pari viikkoa. Luulen että puheet vaadittavan harjoittelun määrästä on jotenkin lapsen ymmärrettävissä, mutta viikkoon sisällytetty vaatimustaso, tempo ja teho onkin sitten asioita jotka tulisi kokea jotta sitä pystyy vertaamaan omaan tekemiseen. Paljon puhutaan tuntimäärästä mutta oikeasti tärkeää on se mitä niiden tuntien aikana tekee. Toisten 15h/vko on huomattavasti hyödyllisempää ja tehokkaampaa kuin toisten 25h/vko joka koostuu70%:sti pallon pomputtelusta.

Tottakai tärkeämpää on mitä tehdään. Mutta jos ei päästä edes lähellä tuntimäärää, niin silloin se laatukaan ei auta.

Varmasti olisi silmiä avartavaa ymmärtää tuo vaatimustaso. Vielä kun tuloksellisesti voit pärjätä jotain isoa seuraa vastaan, mutta oikeasti olet jo siinä vaiheessa jäljessä niiden pelaajia.

[Nipale]

Tottakai tärkeämpää on mitä tehdään. Mutta jos ei päästä edes lähellä tuntimäärää, niin silloin se laatukaan ei auta.

Varmasti olisi silmiä avartavaa ymmärtää tuo vaatimustaso. Vielä kun tuloksellisesti voit pärjätä jotain isoa seuraa vastaan, mutta oikeasti olet jo siinä vaiheessa jäljessä niiden pelaajia.

Suomessa on varmasti lapsuusvaiheessa (5-13v) paljon tekemistä, mutta uskon että isoin ongelma on se että 14v -> treenataan edelleen yhtä paljon kuin 10 vuotiaana. Leikeistä ja pihapeleistä ei tapahtu siirtymää huippu-urheiluvaiheeseen. Suomessa ei taida juurikaan olla seuroja / akatemioita jotka teettäisivät aamuharjoituksia ja / tai 3h iltapäivä / ilta treenejä, viikonloppuisin 2 treeniä / päivä ja sunnuntaina palauttavaa harjoittelua ja siihen fasiliteetit? Kovasti halutaan kuplahalleja yms mutta ei taida kenelläkään olla mnkäänlaista kiinnostusta oheis/-palauttavia harjoituksia varten olevia tiloja muuta kuin joku kämänen toimisto missä tehdään vähän punnerruksia ja vatsoja.

[Nipale]

Määrä vs Laatuasian näen ehkä toisnpäin. Jos teet jo lähtökohtaisesti treenit heikosti niin heikon harjoittelun lisääminen ei paranna yleensä tilannetta mllään tavalla. Vääriä liikeratoja ja malleja tulee vain tehtyä enemmän ja niistä eroon pääseminen alkaa menemään kokoajan vaikeammaksi

[John Rambo]

Ihan tälleen mielenkiinnosta, kuka ehdottanut 10 000 vuodessa isävalmentajille? Vai oliko sulla jotain annettavaa keskustelulle muuta kun heitellä päästäsi väitteitä? Jos ei, niin kannattaa varmaan keskittyä johonkin muuhun?

Kirjoitat, muttet lue. Olihan siinä ihan yksi viesti välissä viestini ja tämän osalta:

Itse olen tällä haavaa isävalmentaja, mutta voisin kyllä tällaisen saman setin 3-4 tapahtumaa/vko vetää ihan hyvin OTO:na 800€/kk (jos omat lapset eivät olisi kuskattavassa iässä). Ja kyllä isävalmentajistakin saadaan oikein hyviä haaste/harrastetason valmentajia, kun ovat ensin useamman vuoden jonkun kokeneemman apuna katsomassa sitä arkea. Varsinkin, jos on harjoitteluun jonkun vielä paremmin asiansa osaavan tekemät suunnitelmat ja jaksotukset.

Suomessa on varmasti lapsuusvaiheessa (5-13v) paljon tekemistä, mutta uskon että isoin ongelma on se että 14v -> treenataan edelleen yhtä paljon kuin 10 vuotiaana. Leikeistä ja pihapeleistä ei tapahtu siirtymää huippu-urheiluvaiheeseen. Suomessa ei taida juurikaan olla seuroja / akatemioita jotka teettäisivät aamuharjoituksia ja / tai 3h iltapäivä / ilta treenejä, viikonloppuisin 2 treeniä / päivä ja sunnuntaina palauttavaa harjoittelua ja siihen fasiliteetit? Kovasti halutaan kuplahalleja yms mutta ei taida kenelläkään olla mnkäänlaista kiinnostusta oheis/-palauttavia harjoituksia varten olevia tiloja muuta kuin joku kämänen toimisto missä tehdään vähän punnerruksia ja vatsoja.

Onhan noita urheiluakatemioita ja peruskouluyhteistyötä jo sentään, ja aamutreenejä edes vähän. Kuitenkaan tuo yhteistyö ei toimi niin hyvin kuin verrokkimaissa, ja tämä olisi yksi asia mitä koko yhteiskunnassa olisi helppoa ja halpaa parantaa. Liikunnanopettajat saakoon saman palkkansa, mutta kyllä useampaan aamutreeniin voisi päästä jo tuossa vaiheessa kiinni. Nyt hyppy tapahtuu turhan usein vasta lukiovaiheessa.