Kun mentiin eteenpäin, tähän tultiin...

[Leka Harkko]

Vauhtisokeus....Suomalaisen futiksen suurin nemesis. Arvausliiga yritti aikanaan nopeasti kasvaa vakavasti otettavaksi sarjaksi tuuppaamalla liigaseurat puoliväkisin ammattilaisjengeiksi, vaikka puoliammattilaissarja toimi aivan yhtä hyvin. Tätä haluttiin, koska HJK oli avannut CL-ovet ja rahahanat. Kuinkas kävikään, pöhöttynyt veikkausliiga on taloudellinen raunio, jossa puuhastellaan puuhastelun riemuksi. Haluttiin paljon ja nopeasti, mutta hinta oli hirveä.

Palloliitto laittoi aikanaan kultaisensukupolven (RIP) alkaessa elää joutsenlauluaan samanlaisen pyörän pyörimään. Mursun aikaansaamat hyvät otteet kumuloituivat ja odotukset nousivat todella korkealla vaikka olimme edelleen futiskääpiö. Mursu sai monoa.

Peksi tha Man tuli aloitti kovalla rahalla projektin jossa ikääntynyt ja heikentynyt KS (RIP) vietäsiin arvokisoihin ja Suomi nousisi maailman futiskartalle, vaikka olimme edelleen futiskääpiö. Hodgson tuli, ei tullut tulosta tuli kovat kulut ja Suomen MJ-futis alkoi taantumaan. Tuli Baxter, ei tullut tulosta, tuli kovat kulut ja Suomen MJ-futis syöksyi taantui entisestään. Mursun jatkojalosma dynaaminen futis oli näiden sankareiden ansiosta rauniona...ja olemme edelleen futiskääpiö.

Samassa lauseessa valitetaan huonoa materiaaliaa ja sitä, että junnuja ei kokeilla. Kun junnuja kokeillaan tehdään se runkonatsien toiveiden mukaan tyyliin Jääskeläinen "En jeesaa, jos en saa avauspaikkaa...". Tuoreita naamoja ajetaan sisään systeemin ehdoilla, koska systeemi on kiveen hakattu, vaikka kaverit joutuisivat täysin väärään rooliin. Jos materiaali ei ole laadukas, pitäsikö luoda pelitapa, jossa pelataan annetuilla vahvuuksilla? Lisäksi uppiniskainen kiinnittyminen tiettyihin pelaajiin on koomista. 37-39 vuotiaat pelaajat eivät ole enää kv-tasolla niitä kavereita joiden varaan voi hädässä laskea, katsottiin asiaa miltä kantilta tahansa. Meriitit ovat kiva lisä CV:ssä, mutta pelejä niillä ei voiteta.

Palloliitto näytti tylysti persettä kotimaiselle valmentajaskenelle egobuustissaan. Hodgson ja Baxter eivät ole tuoneet kotimaiselle futikselle mitään lisäarvoa, päinvastoin Suomalainen edustusfutis on pöhöttynyt vitsi, joka rakentuu mahdottomien odotusten ja suojatyöpaikkojen varaan. Kotimaista futista ei siinä sivussa ole kehitetty mihinkään. Rahat jotka on hassattu ulkomaalaisiin valmentajiin olisi voitu käyttää kotimaisen väen kouluttamiseen ja pitkäjänteiseen kehitystyöhön, se raha hassattiin pikavoiton tavoitteluun strategialla, jossa palkinto tulee ennen työntekoa.

Kaiken tämän jälkeen tulisi Palloliitossa oikeasti lähteä nollasta liikkeelle. Sillä mikä on maajoukkueen visio tai strategia ei ole vitunkaan väliä, vaan sillä mikä on suomalaisen futiksen visio ja strategia. Suomi menee eteenpäin, mutta se vauhti mikä aikanaan meillä oli, on muuttunut hitaaksi matelemiseksi ja uusilla mailla on kova kirivaihde päälle...

...Ja lopulta olemme edelleen se futiskääpiö...

[Elmo]

Onneksi Lekalla on yhä se toinen sydämen asia, laji, jossa ollaan tasaisesti maailman top seiskassa, ihanaa, ihanaa <3

[Pyhäinhäväistys]

Paljon tekstiä, vähän asiaa. Jäi vähän auki ylipäätään Lekan pointti.

Mitä pitäisi siis nyt tehdä konkreettisesti suosta nousemiseksi?

Miten Veikkausliiga tuuppi puoliammattilaisia täysammattilaisuuteen? Miten muutos olisi pitänyt tehdä hitaammin? Vai kehittyykö Veikkausliiga paremmin puoliammattilaisuudessa?

Hodgsonhan yritti luoda pelitavan, joka oli menestyksekäs ja jossa pelattiin omilla vahvuuksilla, mutta projekti jäi kesken ja mies korvattiin sitten amatöörillä. Miten Hodgsoniin hassatut rahat olisi voitu käyttää paremmin? Kuka suomalainen olisi pitänyt valita Royn sijasta A-maajoukkueen päävalmentajaksi? Millaisen pelitavan tämä valmentaja olisi sitten Suomelle luonut?

37-39-vuotiaisiin pelaajiin on pakko kiinnittyä, kun ei ole parempaakaan. Voitetaanko pelejä pelaajien iällä?

[Elmo]

Mitä pitäisi siis nyt tehdä konkreettisesti suosta nousemiseksi?

Miten Veikkausliiga tuuppi puoliammattilaisia täysammattilaisuuteen?

Kielletään jääkiekko ja määrätään lailla kaikki jääkiekkoon aiemmin käytetyt rahat ja muut resurssit käytettäväksi jalkapallon hyväksi. Ja nousu alkaisi, mutta hurraisiko Leka?

[Shefki Wilson]

Lekalle tulisi paha mieli, sillä Lekalla on intohimoinen homorakkaussuhde Ville Peltosen kanssa.

[Eero Vastaranta]

Leka Harkolle

En todellakaan jaksanut lukea.

[Jester32]

Jaksoin vähän alusta

[Laru_]

Komppaan

Noi aiemmat vastaukset ovat tukasta vittuun vedettäviä...

Just Vastaranta ym. aivan mustaa paskaa...

[Callit]

Onko sattumaa vai linja, että maajoukkueosiossa puidaan nyrkkiä, haukutaan valkku ja kenties pari pelaajaakin, mutta kun joku filosofoi asiasta vähänkin syvällisemmin, mennään siilipuolustukseen.

Lekahan on asiassa ihan oikeassa, kääpiö me ollaan ja todella pahassa kusessa. Ja nimenomaan omien väärien valintojen takia. Itse tosin uskon siihen, minkä jo aiemmin kirjoitin, nyt ei voi mennä kuin ylöspäin. En myöskään spekuloisi/jälkiviisastelisi ulkolaisten palkkaamisen hirveydellä. Saman valinnan on tehnyt moni meitä pienempikin maa, joten kai se on ymmärrettävää. Tällä kertaa vaan nyt män vitulleen, kun hankittiin Röyn saunakaveri suosituksen perusteella, vaikka olisi ollut (kai) ihan todellisia ammattilaisiakin tarjolla.

Odotan perjantain tiedotustilaisuutta suurella mielenkiinnolla. Ei tainnut Sale arvata, että joutuu heti kohta kättelyjen jälkeen nyrkkihommiin. Toivottavasti avaa oman suunsa perjantaina eikä mene Jakosen ja Lipposen selän taakse.

[Pyhäinhäväistys]

voi vittu

Kyllä kaikki tietävät että syvällä uidaan. Silti kaltaisillasi nakkenakuttajilla on hirveä tarve kertoa se viidessäkymmenessä eri topikissa ilman kuitenkaan minkäänlaista rakentavaa ehdotusta siitä, miten päästäisiin taas nousuun.

Turhaa, niin turhaa.

[Viinioksa]

Suomen maajoukkueen historia on jo kauan ollut aaltoliikettä realismin ja haihattelun välillä. Kun realisti tekee suomalaittain kovaa tulosta, odotukset nousevat pilviin ja seuraa haihatteluvaihe. Jo Vakkilan aikana Suomi pelasi varsin koviakin maita vastaan optimistista pallonhallintapeliä - tässä ei ole mitään uutta. Niistä peleistä hävittiin about jokainen. "Hallittiin peliä mut ku ne teki ne maalit". Möller-Nielsenin inhorealismilla oltiin sitten minuutin päässä jatkokarsinnasta. Sitten seurasi Mursun optimismi, joka näytti hyvältä ainakin harjoituspeleissä, mutta kisapaikka oli kaukana. Sitten realisti-Hodgson vei Suomen maalin päähän kisoista. Sen jälkeen haihattelu taas nosti päätään, ja alettiin vaatia että Suomen pitää alkaa hyökätä, ja sen toteuttajaksi sitten otettiin Baxter. Olisiko mahdollista siirtyä pysyvän realismin aikakauteen? Suomen paras hyökkäys on pitävä puolustus.

[Picard]

Paljon tekstiä, vähän asiaa. Jäi vähän auki ylipäätään Lekan pointti.

Mielestäni Lekan pointti on se, että Suomen pitää lopettaa ulkomaalaisten, täkäläisestä jalkapallosta irrallaan olevien projektivalmentajien palkkaaminen. Maajoukkue pitäisi nähdä kotimaisen jalkapallon jatkeena eikä erillisenä projektina. Siksi maajoukkueen peräsimeen tarvitaan suomalainen päävalmentaja, joka tuntee kotimaisen jalkapallon kuin omat taskunsa ja pystyy viemään meitä kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Hodari ja Bäxter koittivat kukin istuttaa maajoukkueeseen oman pelifilosofiansa, mutta tulosta ei tullut ja taktiikkakin jäi väliaikaiseksi eikä kehittänyt suomalaista peli-identiteettiä pätkän vertaa. Toista olisi, jos valittaisiin suomalainen päävalmentaja, joka pelaa suomalaisella taktiikalla, sellaisella joka on jo nyt käytössä suomalaisella joukkueella. Esim. Muurinen ja Eremenko senior olisivat mainioita valintoja tätä tarkoitusta varten. Molempien pelifilosofia sopii myös veikkausliigatasoa parempien joukkueiden taktiikaksi.

[radics]

...Ja lopulta olemme edelleen se futiskääpiö...

Totta kai olemme futiskääpiö. Mutta olkaamme sitä ylpeästi!

Meillä ei koskaan tule olemaan maailman parhaita pelaajia. Mutta meillä on aina maailman parhaat suomalaiset pelaajat! Ja nämä pelaajat tarvitsevat valmentajan, joka ymmärtää tämän ja on tästä ylpeä. Silloin on mahdollista saada aikaan joukkue joka kaikesta huolimatta menestyy. En haaveile pokaaleista, en edes lopputurnauspaikoista. Haaveilen joukkueesta joka pelaa ja josta voin olla ylpeä!

[Callit]

Kyllä kaikki tietävät että syvällä uidaan. Silti kaltaisillasi nakkenakuttajilla on hirveä tarve kertoa se viidessäkymmenessä eri topikissa ilman kuitenkaan minkäänlaista rakentavaa ehdotusta siitä, miten päästäisiin taas nousuun.

Turhaa, niin turhaa.

Pitäiskö mun kirjoittaa väitöskirja siitä kuinka mennään eteenpäin? Tiedät helvetin hyvin, että olen ehdottanut mallia miten eteenpäinj mentäisiin. Ei sinun tarvitse olla samaa mieltä asiasta, saat haukkua sen paskaksi ja epärealistiseksi, mutta idioottimaista väittää, etten olisi ehdottanut mitään.

[Tiksa]

Toista olisi, jos valittaisiin suomalainen päävalmentaja, joka pelaa suomalaisella taktiikalla, sellaisella joka on jo nyt käytössä suomalaisella joukkueella. Esim. Muurinen ja Eremenko senior olisivat mainioita valintoja tätä tarkoitusta varten. Molempien pelifilosofia sopii myös veikkausliigatasoa parempien joukkueiden taktiikaksi.

Mikä on tämä suomalainen taktiikka?
Mitä yhteistä on vaikkapa JJK:n ja Jaron (vaihda jotkut toiset seurat) taktiikoissa?
Missä tämä suomalainen taktiikka opetetaan yhteisesti koko jalkapalloilija sukupolvelle?
Missä ulkomailla olevat ammattilaisemme (jotka usein siirtyvät sinne parikymppisenä) pelaavat suomalaisella taktiikalla?

(Indeed, suomalainen taktiikka ja sitä tukeva nuorisovalmennusjärjestelmä taitaa olla niitä asioita, joita täällä paljon parjatut Jakonen ja Lipponen ovat olleet määrittelemässä huippujalkapallostrategiassaan ja sen toteuttaminen ollaan aloittamassa. Mutta vielä ei ole olemassa mitään suomalaista taktiikkaa, jonka jokainen suomalainen jalkapalloilija olisi omaksunut jo e-juniorina.)

[koera]

Mielestäni Lekan pointti on se, että Suomen pitää lopettaa ulkomaalaisten, täkäläisestä jalkapallosta irrallaan olevien projektivalmentajien palkkaaminen. Maajoukkue pitäisi nähdä kotimaisen jalkapallon jatkeena eikä erillisenä projektina. Siksi maajoukkueen peräsimeen tarvitaan suomalainen päävalmentaja, joka tuntee kotimaisen jalkapallon kuin omat taskunsa ja pystyy viemään meitä kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Hodari ja Bäxter koittivat kukin istuttaa maajoukkueeseen oman pelifilosofiansa, mutta tulosta ei tullut ja taktiikkakin jäi väliaikaiseksi eikä kehittänyt suomalaista peli-identiteettiä pätkän vertaa. Toista olisi, jos valittaisiin suomalainen päävalmentaja, joka pelaa suomalaisella taktiikalla, sellaisella joka on jo nyt käytössä suomalaisella joukkueella. Esim. Muurinen ja Eremenko senior olisivat mainioita valintoja tätä tarkoitusta varten. Molempien pelifilosofia sopii myös veikkausliigatasoa parempien joukkueiden taktiikaksi.

Mursulla oli aikanaan nykyistä kovempi joukkue melkein jokaiseen matsiin, aikana jolloin karsintojen yleinen taso oli matalampi. Yksikään suomalaisvalmentaja ei ole valmentanut edes keskitason eurooppalaisjoukkuetta, Kuusela sentään melkein. Mursua lukuun ottamatta kellään aktiivilla ei ole kokemusta maajoukkuetason ukkojen valmentamisesta, ei kunnollista kokemusta kovista kansainvälisistä otteluista, ei riittävästi tietoa siitä minkälaisen koneiston kansainvälinen menestyminen vaatii taakseen. Mursu on päässyt valmentajana hämmästyttävän pitkälle heikohkolla kielitaidollaan ja vähäisillä kontakteillaan, mutta maajoukkueen pelastajaksi tästä itseoppineesta vekkulista ei ole. 

Jos katsoo minkä tahansa huippujoukkueen taustoja, sieltä löytyy kokonainen tiimi eri alojen asiantuntemusta. Tietokonepohjaisten otteluanalyysien vaatimasta teknisestä henkilökunnasta urheilupsykologeihin, lääkäreihin, fysioihin jne. Suomen tapauksessa esimerkiksi psykologisessa valmistautumisessa annetaan muille etumatkaa. Suuri yleisökin näkee että pää ei kestä kovassa paikassa, mutta pistää sen vailla tarkempaa tietoa kansallisen mentaliteetin piikkiin.

Suomen jalkapallo tarvitsee kaksi koneistoa. Pelaajatuotannon koneiston ja huippuvalmennuksen koneiston. Pelaajatuotannon osalta korjausliikkeitä on jo nähty ihan mukavasti, joten sillä saralla on mahdollista kuroa eroa saman kokoluokan maihin, vaikka tekemistä vielä riittää. Huippuvalmennuksen osalta Palloliitto on ainoa taho Suomessa jolla on resursseja modernin valmennustieteen täysmittaiseen opiskeluun ja käyttöön. Sanomattakin lienee selvää, että se oppi on haettava muualta.

[Pyhäinhäväistys]

Pitäiskö mun kirjoittaa väitöskirja siitä kuinka mennään eteenpäin? Tiedät helvetin hyvin, että olen ehdottanut mallia miten eteenpäinj mentäisiin. Ei sinun tarvitse olla samaa mieltä asiasta, saat haukkua sen paskaksi ja epärealistiseksi, mutta idioottimaista väittää, etten olisi ehdottanut mitään.

Eipä ole jäänyt ainakaan mieleen joten antaa tulla vaan tänne topiin.

[Leka Harkko]

Paljon tekstiä, vähän asiaa. Jäi vähän auki ylipäätään Lekan pointti.

Jollekin sentään aukesi. Maajoukkue elää suomalaisen pelaajatuotannon varassa, ei kallispalkkaisen pätkätyöläisen. Kun materiaali on riittävän kova, pystyy keskinkertainen valmentajakin tuloksiin.

Mitä pitäisi siis nyt tehdä konkreettisesti suosta nousemiseksi?

Unohtaa kisakiima toistaiseksi ja keskittyä kotimaisen futiksen kehittämiseen ruohonjuuritasolta alkaen.

Miten Veikkausliiga tuuppi puoliammattilaisia täysammattilaisuuteen? Miten muutos olisi pitänyt tehdä hitaammin? Vai kehittyykö Veikkausliiga paremmin puoliammattilaisuudessa?

Veikkausliigan järjettömät olosuhdeohjelmat mm ajoivat tähän suuntaan, vaikka homma pyöri kevyemmälläkin toimintamallilla. Puoliammattilaisuudesta olisi pitänyt siirtyä, vasta kun kehitys olisi tullut siihen vaiheeseen, että malli ei enää toimi. Eli ts meillä on eurocupeissa joukkueita, jotka oikeasti joutuvat tekemään tuota duunia. Sen sijaan laitettiin hommat nyt-mulle-heti kaikki pystyyn ja tuloksia niitetään tällä hetkellä usean seuran kieriessä talouskurimuksessa. Ensin olisi pitänyt rakentaa vankka urheilullinen ja taloudellinen perusta, jonka varaan ammattilaisuus olisi valettu.

Hodgsonhan yritti luoda pelitavan, joka oli menestyksekäs ja jossa pelattiin omilla vahvuuksilla, mutta projekti jäi kesken ja mies korvattiin sitten amatöörillä. Miten Hodgsoniin hassatut rahat olisi voitu käyttää paremmin? Kuka suomalainen olisi pitänyt valita Royn sijasta A-maajoukkueen päävalmentajaksi? Millaisen pelitavan tämä valmentaja olisi sitten Suomelle luonut?

Hodgson toi vain oman pelitavan. Varmasti maailmassa on monta ammattilaisvalmentajaa, jotka osaavat sumputtaa yhtä tehokkaasti.

37-39-vuotiaisiin pelaajiin on pakko kiinnittyä, kun ei ole parempaakaan. Voitetaanko pelejä pelaajien iällä?

Onko näin, vai onko kyseessä, että ei uskalleta kokeilla toisenlaista pelitapaa, joka rakentuu toisten pelaajien vahvuuksien mukaan? Kaikki kunnia Litmaselle ja Hyypiälle, mutta junat meni jo näillä herroilla aikaa sitten.

[Leka Harkko]

Onneksi Lekalla on yhä se toinen sydämen asia, laji, jossa ollaan tasaisesti maailman top seiskassa, ihanaa, ihanaa <3

Pesäpallossa olemme toistaiseksi ylivoimaisia ykkösiä ja Sählyssä kakkosia.

Kielletään jääkiekko ja määrätään lailla kaikki jääkiekkoon aiemmin käytetyt rahat ja muut resurssit käytettäväksi jalkapallon hyväksi. Ja nousu alkaisi, mutta hurraisiko Leka?

Elmon itkuraivareille Miksen hurraisi, jos näkisin suomen joskus arvokisoissa?

[Pyhäinhäväistys]

Jollekin sentään aukesi. Maajoukkue elää suomalaisen pelaajatuotannon varassa, ei kallispalkkaisen pätkätyöläisen. Kun materiaali on riittävän kova, pystyy keskinkertainen valmentajakin tuloksiin.

Ok. Tämä toki lienee kaikilla tiedossa.

Unohtaa kisakiima toistaiseksi ja keskittyä kotimaisen futiksen kehittämiseen ruohonjuuritasolta alkaen.

Miten tämä kehittäminen tapahtuu?

Veikkausliigan järjettömät olosuhdeohjelmat mm ajoivat tähän suuntaan, vaikka homma pyöri kevyemmälläkin toimintamallilla. Puoliammattilaisuudesta olisi pitänyt siirtyä, vasta kun kehitys olisi tullut siihen vaiheeseen, että malli ei enää toimi. Eli ts meillä on eurocupeissa joukkueita, jotka oikeasti joutuvat tekemään tuota duunia. Sen sijaan laitettiin hommat nyt-mulle-heti kaikki pystyyn ja tuloksia niitetään tällä hetkellä usean seuran kieriessä talouskurimuksessa. Ensin olisi pitänyt rakentaa vankka urheilullinen ja taloudellinen perusta, jonka varaan ammattilaisuus olisi valettu.

Miten tämä vankka urheilullinen ja taloudellinen perusta olisi pitänyt rakentaa puoliammattilaisuudessa?

Hodgson toi vain oman pelitavan. Varmasti maailmassa on monta ammattilaisvalmentajaa, jotka osaavat sumputtaa yhtä tehokkaasti.

Hodgsonin taktiikka oli kuitenkin tähän asti kaikkein menestyksekkäin. Haluaisin mielelläni kuulla samanlaisista Suomen peräsimeen realistisista vaihtoehdoista?

Onko näin, vai onko kyseessä, että ei uskalleta kokeilla toisenlaista pelitapaa, joka rakentuu toisten pelaajien vahvuuksien mukaan? Kaikki kunnia Litmaselle ja Hyypiälle, mutta junat meni jo näillä herroilla aikaa sitten.

Minkälainen pelitapa oli mielessä?

[Leka Harkko]

Miten tämä kehittäminen tapahtuu?

Sen kun tietäisin, et istuisi tässä. Jotain kuitenkin pitää tehdä eri tavalla kuin tällä hetkelle, koska tulokset eivät mairittele.

Miten tämä vankka urheilullinen ja taloudellinen perusta olisi pitänyt rakentaa puoliammattilaisuudessa?

Varman kassavirran, yhteistyön ja riskienhallinnan varaan.

Hodgsonin taktiikka oli kuitenkin tähän asti kaikkein menestyksekkäin. Haluaisin mielelläni kuulla samanlaisista Suomen peräsimeen realistisista vaihtoehdoista?

Minkälainen pelitapa oli mielessä?

Jotain mikä ei rakennu ikuisesti Litmasen tai tämän ominaisuuksien ympärille. Kun puhutaan rajallisista resursseista, en usko, että ulkomaalainen valmentaja koskaan tulee näkemään niin hyvin suomalaisen pelin "sisään" kuin suomalainen valmentaja.

[Callit]

Eipä ole jäänyt ainakaan mieleen joten antaa tulla vaan tänne topiin.

Ei  mahda mitään, jos onelinereita kirjoittavan perskärpäsen herne ei pysty pitämään älyllistä tekstiä mielessään. Etsi niin löydät.

[Callit]

Hodgsonhan yritti luoda pelitavan, joka oli menestyksekäs ja jossa pelattiin omilla vahvuuksilla, mutta projekti jäi kesken ja mies korvattiin sitten amatöörillä.

Miten Hodarin projekti jäi muka kesken? Litti ja Sami pelasivat luonnonlakeja uhmaten, ja porukka oli sisäistänyt taktiikan niin hyvin kuin se on mahdollista. Ihan yhtälailla olisi Hodarikin joutunut pelitapoineen kuseen taantuvien tähtien ja riittämättömien korvaajien kanssa. Tosin paremmin tuloksin kuin tämä kiukutteleva pelle, joka ei kestä edes suomalaista kritiikkiä. Mutta ei Hodarilta mitään kesken jäänyt.

[Lounasseuralainen]

"runkonatsit"

Rehti aukeaminen legoharkolta. Aika pitkälti samaa mieltä.

[Isopää]

Maajoukkue pitäisi nähdä kotimaisen jalkapallon jatkeena eikä erillisenä projektina.

^Tässähän se asian ydin yksinkertaisen tehokkaasti sanottuna on. Tuntuu jotenkin typerältä, että suomalaisen jalkapallon terminologiaan on pesiytynyt ajatus "projekteista", kun lutuurimaissa (myös niissä, jotka pääsevät arvokisoihin vain säännöllisen epäsäännöllisesti) pyritään tietynlaiseen toiminnan standardoimiseen ja pysyvyyteen. Jo määritelmällisestikin projektit loppuvat joskus, ja jos projektin tavoitteena ei ole pysyvien toimintatapojen luominen, niin sitten ollaan monesti projektin loputtua takaisin alkupisteessä. Maajoukkuetoimintaa kai pitäisi lähestyä sillä tavalla, että ihmiset, eli pelaajat ja taustahenkilöt, vaihtuvat, mutta mylly jatkaa pyörimistään entiseen tapaan. Tällainen lähestymistapa ei tietenkään sulje pois toiminnan jatkuvaa kehittämistä.