Kaunis kevätilta mutta vähän plaah matsi. Erityisesti eka jakso oli todella mitäänsanomatonta peliä kummaltakin joukkueelta. Mieleen jäi lähinnä loistavasti pelannut maalivahti Manu Kiljunen ja etenkin yksi tuplatorjunta, jossa ensin Manu venytti Mikko Salmensalon n. 10 metristä lähteneen kovan laukauksen eteen, ja sitten vielä torjui maasta jalallaan Torresin metrin päästä tulleen yrityksen riparista. Tämän kevään hienoin näkemäni torjunta.
Koko ekan jakson PEPO räiski pitkää palloa eikä SavU joutunut juurikaan paineeseen, vaikka PEPO:n vikkelillä pelaajilla olikin kaikki potentiaali tuottaa heikommin liikkuvalle puolustukselle kunnolla ongelmia. SavUn oma hyökkäyspeli oli taasen sitäkin surkeampaa ja laskin itse, että he saivat ekalla jaksolla yhden (1) kontrolloidun hyökkäyksen aikaan. Joonas Heinikainen pyörähti keskialueella vartijastaan irti, syötti Jonne Gråstenille joka avasi oikeasta laidasta Juuso Kakkosen vauhtiin. Kakkonen toimitti namupassin maalin eteen mutta Dusko Cuckovic koitti omintakeisella tyylillään n. 10 senttiä ilmassa olleesta pallosta viimeistelyä vielä puskulla ja Iiskola torjui.
Tokalla jaksolla PEPO pääsi vähitellen hieman syöttöpeliin kiinni ja samalla rapakuntoiset maalaiskuntalaiset alkoivat väsymään. Manu Kiljunen teki taas tukun hienoja pelastuksia, kunnes lopulta juuri kentälle tulleen Miikka Halmeen keskitys otti osumaa oranssipaidasta ja lirui epäonnekkaasti maalin oikeaan alakulmaan ohi Manun. Hieman tämän jälkeen SavUn vaihtopelaajat meinasivat juonia tasoituksen, kun Antti Kajakoski juoksi pirteästi Anssi Vanhalasta ohi ja lähetti aivan loistavan pallon maalille, jossa Janne Liukkonen pääsi ohjaamaan läheltä mutta pepolaispakki venytti viime hetkellä tielle ja pallo luisui ohi maalin. Tästä SavU sai pari kulmuria peräkkäin, ja jälkimmäisestä PEPO iski vastahyökkäyksestä lopullisen niitin. Torres kääntyi oranjelaisesta keskialueella ohi ja lähetti Jokelan erinomaisen oikea-aikaisella syötöllä vasemmasta laidasta läpi, ja Unicaren Unelmien Hyökkääjä sijoitti varmasti ohi vastaantulleen Kiljusen.
Mano Honkanen on lanseerannut PEPO:lle melko mielenkiintoisen free-flowing attack-minded total football -systeemin, jossa hyökkäyspää on paperilla perusmuodostelmaltaan ehkäpä joku tämänkaltainen timantti
Jokela - Kuntola
Torres
Salmensalo - Eloranta
Hovi
mutta todellisuudessa pelaajat saavat liikkua varsin vapaassa roolissa ja vaihtelevat aktiivisesti paikkaa läpi pelin (pl. Hovi, joka pelaa tiukasti puolustuksen edessä keskikentän ankkurina). Välillä sitten tosin hyökkäyspään ratkaisut ovat melkoista hakuuammuntaa ja pelaajat huseeraavat missä sattuu. Lipevästi liikkuvien peppulihyökkääjien myötä tämä kuitenkin tulee aiheuttamaan parhaimmillaan paljon ikävyyksiä vielä Kaakon kolkin pakeille tänä kesänä.
Puolustusnelikko Pulli - Hodza - Mononen - Vanhala, VL-molari Iiskolalla vahvistettuna oli tänään erittäin vahva, vaikka suurimmat starat sieltä puuttuivatkin. Erityisesti Hodza dominoi SavUn hampaatonta hyökkäyskalustoa. Keskikentällä väsymätön Hovi uurasti tuttuun tapaansa ja johti porukkaa, hyökkäyspäässä Jokela väläytteli muutaman kerran osaamistaan (ml. se maali), mutta yllättävän vähän miestä saatiin käytettyä lilan hyökkäyksissä. Eloranta pörräsi siellä täällä ilman sen kummempia tehoja. Salmensalo haastoi muutaman kerran mukavasti mutta munattomuus viimeisissä ratkaisuissa vaivasi. Torres liikkui välillä todella laajalla säteellä ja välillä tyytyi lönköttelemään keskiympyrässä. Mielialapelaaja, mutta se 0-2-maalikin näytti että halutessaan aivan loistava Kaakon Kolmoseen, niin kuin tiedossa oli. Maalaiskuntalaiset osasivat kyllä suurimmilta osin ottaa brassilta hyvin ajan ja tilan pois fyysisyydellä ja tiukalla merkkauksella. Kuntola ei saanut mitään aikaan ja yhdessä avopaikassa nähtiin odotetun
clinical finishin sijaan ihmeellisen tuhnu veto metrejä ohi maalin... vaihdosta PEPO otti vielä kehiin ottelun aikana Miikka Halmeen, Niko Pyyhtiän, Markus Muhosen, Antti Oksasen ja Pertti Rytingin.
SavUlla kaikki kaatui, taas kerran, kehnoon hyökkäykseen. Oikeastaan ainoa pelaajia, joka tasaisesti jaksoi haastaa pepolaisia ja sai palloja kohti hyökkäysaluetta muutenkin kuin pitkillä roiskauksilla, oli vasempana linkkinä aloittanut ja myöhemmin keskikentän keskustaan siirtynyt Joonas Heinikainen. Ehdottomasti kenttäpelaajista Oranjen paras tänään, toki aiemmin mainittu molari Kiljunen oli myös loistava. Mikko Kaminen pelasi ankkurina ihan kelpo pelin tasapainottavassa ja rikkovassa roolissaan, mutta ylöspäin pelaaminen oli heikkoa, semminkin kun Mikolla olisi hyvän potkutekniikkansa ansiosta potentiaalia selkeästi parempaan. Puolustuksessa Vili Häkkinen sai painia tosissaan Torresin ja kumppaneiden kanssa mutta johti linjaa ihan kohtalaisesti. Jarkko Vitikainen oli tutun terrierimäinen itsensä eikä päästänyt Oranjen vasemmalta laidalta ketään helpolla ohi, jos ollenkaan. Muuten koko SavUn porukka oli aika mitäänsanomattoman kehno. Toisella jaksolla kentälle tullut target-hyökkääjä Janne Liukkonen toi ulottuvuudellaan edes jotain järkeä porukan hyökkäyspeliin, mutta ei niistäkään voitetuista pääpalloista juuri sen kummempaa aikaan tullut. Edelleenkin koko SavUn pelitapa on mielestäni melko pahasti hakusessa. Ekalla jaksolla pelattiin tiiviillä 4-3-3:lla, jossa PEPO ei päässyt pahemmin paikkoihin mutta toisaalta Lasse Hyvönen jäi kärjessä jatkuvasti täysin yksin eikä SavUlla siis ollut käytännössä minkäänlaista hyökkäyspeliä. Tokalle jaksolle siirryttiin 4-4-2:een, jossa Liukkonen ja Hynönen, sekä myöhemmin Hänninen pelasivat hyökkäysparina ja heille pyrittiin pelaamaan suoraviivaisesti palloa ylös. Paikkoja ei kuitenkaan tälläkään tavalla saatu kun ne ylöspelatut pallot olivat laaduttomia eikä Heinikaisen lisäksi kenenkään muun pallollinen peli ollut ylipäätään vaaditulla tasolla. Samalla tämä muutos avasi keskikenttää enemmän PEPO:n hallintaan ja vituiksihan se lopulta män'.
Kuvarapoa sitten myöhemmin tänään...
