Kun ei sunnuntaina oikein muutakaa tekemistä ole, niin raapustetaan tässä ajankuluksi jo perinteeksi muodostuneet pelaaja-arviot tämän kauden otteista. Bluevitonen voi tehdä kattavamman rapon arvosanoineen.
1 Ville Taivalantti- Näytti pitkänä talvella siltä, että Taivis avaa kauden ykköskassarina, mutta Kolehmaisen saapuminen Kuopiosta vähän mutkisti suunnitelmia. Oli loppujen lopuksia taas kakkosmaalivahti, vaikka pelejä tulikin melkein yhtä paljon kuin Kolehmaisella. On edelleen hyvä torjuja ja surkealla tasolla ollut pelinohjaaminen antoi orastavia viitteitä paremmasta. Ensi kaudella tulee sparraamaan Kolehmaista ja nuori tasainen molarikaksikko on hyvä juttu.
2 Justus Peitola- Keväällä vielä oletettiin, että Justus on Sinisten ykköshyökkääjä. Sitten tuli Brasilian ihmemies ja Peitola tipahti penkille. 6 kertaa avauksessa ja 16 kertaa vaihdosta kehiin, tehot 2+2. Onnistui kaksi kertaa heilauttamaan verkkoa, mutta se on liian vähän. Potentiaalia on kovempaakin määrään, mutta pitää muistaa, että tuo on välttävä suoritus tuohon peliaikaan suhteutettuna. 730 minuuttia.
3 Arttu Uotila- Harjoituskausi lupasi parempaa kuin mitä lopulta jäi käteen. Viisi kertaa avauksessa ja kolme kertaa vaihdosta sisään. 414 minuuttia. Liian vähän, mutta minkäs teet kun Haikonen pelasi läpimurtokautensa ja toisella laidalla Sirviö/Reinikainen pelasi tarpeeksi hyvin, ettei Arttu oikein kentälle mahtunut. Ensi kausi tulee olemaan yhtä vaikea, kun edellämainittujen lisäksi myös orastavaa kulttipelaajan mainettava saava Jerry Särkkä tuli alkusyksystä Sinisten remmiin. On edelleen nuori, mutta pikkuhiljaa sitä pitäisi alkaa tekemään murtautumista Miesten peleihin. Talvi ihan saatananmoista treeniä ja avauksen paikka vittu vaikka väkisin itselle. Siinä tavoitetta talven pimeisiin iltoihin.
4 Mikko Huotari- Kolmostopparin roolissa. Kuusi kertaa avauksessa ja seitsemän kertaa vaihdosta kentälle. 561 minuuttia. Kun Murtonen ja Ive hankkivat vuorotelleen turhia pelikieltoja, niin tämän tason kolmostoppari on pakko olla. Huotsi hoitaa sen varmuudella ja voittava joukkue tarvitsee tällaisia kavereita.
5 Tuukka Sirviö- Ei enää pitänyt MP:ssä pelata, mutta niin vain entinen junnutähti tuli mukaan, kun vera alkoi vihertämään. Pelasi jopa yllättävän hyvin, jos ei nyt mitenkään loistanut, mutta täytti paikkansa.
6 Janne Reinikainen- Vaikea ja repalainen kausi takana, kun loukkaantumiset sotkivat paljon. Vieläkö riittää pelihaluja vai viekö business-hommien ylivoima mielenkiinnon? Todennäköisesti Jerry ja Jiri menevät nokkimisjärjestyksessä edelle ja peliajasta kilpailevat myös Uotila ja Sirviö. Reinikainen pystyy pelaamaan myös topparina, joten pitkälle kaudelle Reinikaisen kaltainen puolustuksen yleismies olisi hyvä olla rosterissa.
7 Miikka Turunen
- Aloitti laiturina, kokeili 10-paikkaa, mutta löysi paikkansa keskikentän pohjalta. Välillä aivan karmaisevia harhasyöttöjä, mutta yleisesti ottaen tärkeä palanen MP:n pelissä. Jatkanee ensi kaudella siitä mihin tällä kaudella jäi. 25 peliä avauksessa ja eniten peliminuutteja koko miehistöstä, 2250. Näiden lisäksi 2+4 tehot.
8 Toni Tanninen- Kerran avauksessa ja neljä kertaa vaihdosta sisään. Vain 136 minuuttia ja yksi maalisyöttö. Eipä paljoa sanottavaa edes ole.
9 Teemu Pastila- Löysi tiensä ulos Wilkmanin koirankopista ja hyvä niin. Oli yksi syksyn parhaimpia ja jakoi kolmossijan joukkueen sisäisessä syöttöpörssissä seitsemällä jakelulla. Kun siihen päälle iski vielä neljä maalia, niin voidaan Pastin kausi nostaa plussan puolelle. Mutta edelleen kaikkea potentiaalia ei ole ulosmitattu, rahkeita vielä parempaan on. Soppari jatkuu myös ensi vuonna.
10 Juha-Matti Murtonen- Kauden komeimman taklauksen esittäjä. Edelleen nousee hymynkare huulille, kun muistelee sitä Juhiksen tyylipuhdasta junttaa Talin nurmikentällä.
Eikä tullut edes varoitusta. Noin muuten Murtosen kausi menee selvästi plussan puolelle. Näyttää asettuneen nyt puhtaasti topparin tontille, mikä on hyvä. Luo topparipari Iivanaisen kanssa hyvän pohjan menestyvälle joukkueelle.
11 Mika Roivas- Pois alta vittupäät, täältä tulee ROBA! 25 peliä avauksessa ja 2207 minuuttia. Neljä kihausta ja yksi tarjoilu ja 10 veikkauspörssi pistettä. Ei paljoa enempää voi kapteenilta vaatia. Edelleen joukkueen tuki ja selkäranka, jonka taistelumoraalia ei voi kukaan epäillä. Ikää ei ole vielä paljoa mitään ja tälläisen kauden jälkeen pelihaluja varmasti riittää. Länkkärissä toppuutteli jatkointoiluja, mutta rivien välistä pystyi lukemaan, että jatkoa seuraa. Hieno mies.
13 Jiri Haikonen- Viime kaudella yllättäen avaukseen Ykkösessä noussut kaveri nousi yhtä yllättäen täksi kaudeksi avaukseen laitapakin tontilla. Erinomaisia nousuja oikealla laidalla. Yhteistyö Joonan kanssa toimi mallikkaasti ja kauden kolmanneksi viimeissä pelissä Jirikin sai maalitilinsä avattua. Sopimus on ensi kaudeksi takataskussa, joten nyt kovaa treeniä talvi ja vielä kovempaa jälkeä ensi kesänä.
14 Mikko Mutka- Kauden ensimmäisessä pelissä paikat rikki. Vain 246 minuuttia, mutta 1+1 tehot. Täydessä kunnossa oleva Mikko Mutka tuo hyvän ulottuvuuden Sinisten hyökkäyspeliin, kun tulee vaihdosta sisään juoksemaan väsyneitä pakkeja vastaan. Miten Mutka perheellisenä miehenä jaksaa kulkea Mäntyharju-Mikkeli akselia kaikkien loukkaantumisten ja vähäisen peliajan kanssa? Jatko olisi kiva juttu.
15 Denis Lima de Assis- Obrigado Denis! Oi jospa meillä olisi ollut Denis viime kaudellakin. 23 maalia ja 7 maalisyöttöä. Paljon odotettiin, vielä paljon enemmän saatiin. Onneksi saatiin sorvattua jatkosopimus, sillä miehelle olisi ottajia ylemmillä sarjatasoilla varmasti ollut. Pomppua on miehellä niin perkeleen paljon, että paikalliset lentopalloilijatkin ovat kateellisia.
16 Eetu Hokkanen- Vain 69 minuuttia. Vähän odotettiin, vähän myös saatiin.
17 Jerry Särkkä- Kolmosen dominoinnin jälkeen odotettu siirto Kaupungin Ykkösseuraan. 135 minuuttia ja tehot 1+1. Mitä on ensi kaudella luvassa? Tulee valtaamaan vasemman laitapakin tontin. Liikaa ei Mikkelissä ole viime vuosina ollut hyökkäystä hyvin tukevia laitapakkeja, mutta ensi kaudella niitä on jo kaksi.
18 Rithison Oliveira Santos- Pitkään Mikkelissä pyörineet huhut tulivat loppujen lopuksi todeksi, kun Rithison saapui vahvistamaan Sinisiä. Ailahtelevia otteita keskikentän pohjalla ja kolme maalia. On Suomessa ammattilaispelaajan statuksella, mutta onko tarpeeksi hyvä sille statukselle? Ei mielestäni. En tiedä paljon MP Rithisonille maksaa, mutta toivottavasti ei niin paljoa kuin Felipelle ja Denikselle. Muuten vaihtopenkin yhteenlaskettu palkka olisi liian kova. Roivas ja Turunen menevät nokkimisjärjestyksessä edelle.
19 Felipe de Oliveira Benevides- Vaikka tahti hieman loppukaudesta laantui, niin Felipe oli taas se sama tuttu Felipe, kenet näimme toissakaudelle. Silloin pelipaikka oli laituri, nyt Deniksen takana 10-paikalla. Voitti hyvän tekniikkansa ansiosta paljon kaksinkamppailuja vastustajan puolustuslinjan edessä ja pääsi jakelemaan palloa nopeille laitureille ja kärjille. Jatko olisi erittäin tärkeä asia. 7+9 tehot kertovat jo paljon.
21 Mikko Iivanainen- Kulttipelaaja pelasi hyvän kauden Sinisten alakerrassa. Alakerran tärkein palanen ja jopa yllättävän suuressa roolissa joukkueen pelinrakentelussa. Jatkosoppari ei vielä ole, mutta sorvatkaapas nyt äkkiä se.
22 Ilari Kuitunen- Vaikeassa paikassa nelostopparina, mutta onneksi sai minuutteja keskikesän lainalla Varkaudessa. Kuten muutkin junnut, ensi talvi kovaa harjoittelua. Ensi kaudeksi sitten haastamaan Ive ja Murtonen avauksen paikasta. Potentiaalia kyllä on.
23 Joona Mäenpää- Kauden pelaaja. Lainaan itse itseäni parin päivän takaa:
Nuoret nostivat rooliaan ja ottivat vastuuta, kun sitä piti ottaa. Vaikka Denis paukutti uskomattoman määrän maaleja, kauden pelaajaksi nostaisin Joona Mäenpään. Huonon debyyttikauden jälkeen junnu nosti tasoa merkittävästi ja muodosti oikealla laidalle Jiri Haikosen kanssa erittäin hyvin toisiaan tukevan kaksikon. Poikien pelaaminen etenkin eräissä kotiotteluissa pääkatsomon edessä oli koko kesän parasta antia.
Tehot 8+10. Huikeeta.
24 Tuomas Kolehmainen- Ykkösmaalivahti, mutta loukkaantumiset sotkivat loppukautta. Jatkaa ensi kaudella ykkösmaalivahtina. Välillä tulee ihmeellisiä vastaantuloja, joista kaveri rankaisee, mutta ihan sama. Nuo kuuluvat nuoren maalivahdin kasvukipuihin.
30 Tuomo Hiltunen- Kolmosmaalivahti.
