Lyhyet pelaaja-arviot 16/16 kotimatsia ja 0/17 vierasmatsia nähtynä. Naputtelu oli nopeaa ja ajattelematonta.
Janne Henriksson: saapui utopiasta reaali-ihanuuteen ja oli valmis pitämään huolta kauniista peräpäästä. Loukkaantumiset tuhosivat tämän kauden kesken kaiken ja uhkaavat tulevaisuuttakin, vaikka sopimusta on jäljellä kaksi vuotta. Fantastinen torjuja, mutta jalalla on puutteita. Voidaan kuitenkin sanoa, että homma ei kaadu Pilveen, mikäli paikat kestävät. Tervehtyessään maailman paras vaasalaisessa liigafutisjengissä pelaava maalivahti!
Tomer Chencinski: sympaattinen triplaulkkari saapui Vaasaan puolivahingossa. Sai todellisen näyttöpaikan Pilven hajottua ja pelasi varsin mainion kauden. Ajoittaiset koomailut laskevat kokonaisarvosanaa, mutta kyseessä on eittämättä hyvän tason liigakoppari. Potkuvoimasta ja -taidosta kohuttiin aikanaan, mutta se osoittautui joko höpötykseksi tahi joukkuejohto kielsi paremmat avaukset. Teki vuoden jatkosopimuksen interrail-pykälällä ja ensimmäinen retki suuntautuu Örebrohon.
Juuso Kevari: nuori vaasalaistorjuja oli Kiiston kassari, mutta pyöri Vepsun mukana rinkiä leventämässä. Ura jatkunee alemmissa sarjoissa, mutta Juuso totutteli liigavauhtiin kolaamalla enemmän kuin yhden kenttäpelaajan telakalle reippailla treeniotteillaan.
Karl-Filip Eriksson: nuori närpiöläinen koppari kävi haistelemassa liigavauhtia ja istumassa penkillä. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään.
Jani Tanska: ykköstoppari oli väkevässä iskussa vaikealla alkukaudella, mutta loukkaantui vakavasti vähemmän yllättävän temppuilijan leikkiessä kovaa jannua selän takana. Sopimus loppuu ja kyselijöitä riittänee. Kelpaisi Vepsunkin tulevaisuuteen paremmin kuin hyvin.
Ville Koskimaa: kotikaupungin toveri palasi seudun ykkösseuraan etelän retkeltä. Kärsi useista vammoista, mutta oli aina mies paikallaan pelikykyisenä. Tuo kaivattua kamppailuvoimaa puolustuksen keskustaan, mikä on hulppean ihanaa. Sopimus jatkuu ja Villelle on käyttöä, kun Vepsu nousee oikeutetulle paikallaan suomalaisessa seurajoukkuefutiksessa.
Jesper Engström: Hellnäsin poika totutteli liigavauhtiin saavuttuaan tulosjalkapalloa halveksuvasta naapurista. Oli talven epäalustoilla suorastaan huikea, mutta luonnollinen materiaali osoittautui hankalammaksi. Oli välillä pahastikin hukassa, mutta suoriutui loppukaudesta varsin mukavasti väärällä pelipaikalla oikeana pakkina. Sopimus jatkuu ja Jepestä voi hyvinkin tulla pätevä liigafutari. Jeppe oli selvä ykkönen tämän kauden nuorisoyrittäjistä.
Antti Uimaniemi: pohjoisen poika koukkasi taantuvan sisämaan kautta paratiisiin ja nappasi itselleen vasemman pakin paikan. Pelasi varsin hyvän kauden, mutta tietty yksijalkaisuus tukehdutti hyökkäyspeliään. Kokonaisarvosana jää kuitenkin vahvasti plussalle, sillä tietty taso oli aina saatavilla ja oli mies paikallaan alati vaihtuneessa linjassa. Sopimus jatkuu ja oletusarvoisesti Antti on ykkösvaihtoehto vasemmaksi pakiksi ensi kaudellakin.
Paco Corr: maailmanluokan pelaajatyyppi naarattiin rinkiin, mutta esitykset olivat kelvottomat. Väläytti talvella höntyilemällä liian ylhäällä, mutta alapäässä oli vakavia ongelmia. Kärsi jatkuvista vammoista ties kuinka monetta kautta putkeen eikä tuonut mitään lisäarvoa joukkueeseen. Sopimuksessa on optio, mutta Pacon jatko Vepsussa olisi suoranaisesti pöyristyttävää.
Jens Nygård: viikinki sai ison roolin muiden toppareiden loukkaannuttua. Jens oli ihan hyvä, mutta liigavauhti alkaa olla liikaa. Joutuu tekemään liiaksi hommia nostamalla kättään tai varastamalla lähtöjä ehtiäkseen tilanteisiin tehden muista paitsioansan tekijöistä typeryksiä. Sopimus loppuu ja pohdinnat ovat käynnissä. Siviiliuraakin rakentaneella närpiöläisellä voisi olla käyttöä kolmos- tai nelostopparina, mutta ei sen enempää missään nimessä.
Jyrki Saranpää: ihmiskuula pysyi terveenä ja pelasi majesteettisen kauden. Taidoiltaan saattaa näyttää alasarjapalloilijalta, mutta totuus on jotain aivan muuta. Ei jätä tilanteita kesken ja kunnostautuu varsinkin laukausten peittäjänä. Pelasi loppukauden topparina muiden oltua ruikulla ja toi keskustaan liikkuvuutta. Tulevaisuus lienee kuitenkin laidalla, sillä keskustaan varsi on kovin lyhyt. Teki uuden kolmivuotisen sopimuksen ja se on Vepsun etu. Jykä on äärimmäisen monikäyttöinen ja kenties kauden tärkein pelaaja Vepsussa.
Giuseppe Funicello: Pelastettiin lainapahvilla mantereelle saariston synkkyydestä. Olisi saattanut olla ihan pelimies, mutta koki treeneissä kovia ja lähti kotiinsa. Jatko ihmetyttäisi.
Mustafa Maki: paikallinen nuori sai yllättäen sopimuksen, mutta ei noussut tarvittavalla tasolle. Hepulla on sähäkkyyttä, mutta se ei vain riitä tällä tasolla. Oli loppukauden lainalla VIFK:ssa ja sopimus Vepsun kanssa jatkuu vielä ensi kauden. En oikein näe tulevaisuutta raidassa hänelle ja kenties siirto/laina muualle on mahdollinen.
O’Brian Woodbine: superlöytö Karibialta nousi nopeasti kotiyleisön suosikiksi. On tolkuttoman urheilullinen, mutta pelisilmässä on tarkennettavaa. Ottaa myös liiaksi kortteja nopeudestaan huolimatta. Olisi kuitenkin sellainen pelaajatyyppi, joka toisi lisäaseen Vepsun peliin. Siirtyi elokuussa etelään ja heillä on osto-optio Vepsun oman option lisäksi.
Riku Heini: löytö Lahdesta, joka teki hienon nousun inhokista kelpuutetuksi. On siinä mielessä hyvä pelaaja, että asennetta ja tatsia löytyy. Sortuu kuitenkin usein turhaan näpertelyyn ja jonkinlainen tehottomuus vaivaa. On varsin kelvollinen apupelaaja liigassa, mutta hänen varaansa ei voi tuloksentekoa laskea. Sopimus jatkuu.
Tero Koskela: kapteeni hääräsi keskellä sen, minkä ehti. Tero on nykyjoukkueesta ainoa kenen kanssa olen jutellut ja hän antoi oikein hienon kuvan itsestään. Pelikentällä raastaminen sujui vielä jotenkin, mutta muuten alkoi olla turhan kiire. Kärsi loukkaantumisista ja VPS näki parhaaksi vapauttaa hänet muille kentille. Olen päätöksestä pelillisesti samaa mieltä, mutta silti lähtö ikävöittää mieleni. Hieno mies
Edgar Bernhardt: jalat kultaa, mieli mustaa multaa. Tämä supertähti saapui viime kauden lopulla ja oli valtava menestys. Teki vuoden jatkopahvin, mutta sitten alkoi ahdistamaan. Oli parhaimmillaan Vepsun ykköshyökkäysase ja välillä todellinen rasite joukkuepelaamiselle. Omaa tolkuttomat taidot, mutta on toisaalta verkkainen ja potkuvoimaltaan pikkutyttömäinen. Ei siedä suomalaisia, suomalaisuutta eikä suomalaista huutamattomuutta ja siksi olettaisin tähden vaihtavan maisemaa. Perässään on ainakin joku puolalainen.
Kevin Peth: närpiöläinen teini joutui käymään Italiassa nähdäkseen Vepsun kauneuden. Tuli loppukaudeksi lainapaperilla ja osoittautui varsin potentiaaliseksi. On liikkeeltään verkkainen, mutta muu tekeminen on hienoa. On vasta 18-vuotias ja saattaa olla kovakin nimi tulevaisuudessa. Lainasopimus loppuu eikä jatkosta ole mitään havaintoa.
Ville Luokkala: toinen kerta toden sanoi. Kokkolalainen kävi talvella pyörimässä, mutta silloinen loukkaantuminen sotki suunnitelmat. Näki uudestaan valon, kun Vepsu kärsi loukkaantumisista ja oikeus voitti. Pelasi hienon loppukauden toppareita suojaten ja toi kaivattua kovuutta/sukitusvoimaa mikkihiirimäiseen joukkueeseen. On lehtitietojen mukaan tehnyt kaksivuotisen sopimuksen Vepsun kanssa ja se lienee molempien osapuolten kannalta hienoa.
Tony Björk: arosusi jolkotti itsensä suuruuteen. Tiikeri oli tällä kaudella Vepsun paras keskikenttäpelaaja ja nousi odotettuun rooliin. Kaksinkamppailuvoima on alhainen ja ratkaisut kilttejä, mutta gerbyläinen rytmitti hienosti peliä. Omaa poikkeuksellisen matkavauhdin ja molemmat rangaistusalueen rajat tulevat tutuksi. Sopimus loppuu eikä jatkosta ole tietoa. Epäilen hän jatkavan, mikä olisikin mukava uutinen.
Jyri Hietaharju: supertähti pelasi mukiinmenevän kauden. Jyrillä on ominaisuuksia vaikka mihin. Ratkaisut antavat silti odottaa ja peli näyttää tehottomalta. Oli kuitenkin tärkeä palanen viime kauden joukkuetta ja piti palettia kasassa. Sopimus loppui ja tie vie muualle.
Valtter Laaksonen: ykköshyökkääjä takelteli. Valle kärsi loukkaantumisista ja tehottomuudesta. Oli välillä oikea taistelun ruumiillistuma ja välillä aneeminen turhake. Tuntui etsivän rooliaan koko kauden, vaikka ajoittain reipas meininki olikin sykähdyttävää. Sopimus loppuu ja epäilen teiden eroavan.
Antonio Inutile: järvenpääläinen jokotaipelaaja jatkoi valitsemallaan tiellään. Joskus peli sujui hienosti, mutta enimmäkseen vaelsi varjoissa. Teki maaleja ja toisaalta kuljetti palloa päin puolustajaa. Kunnostautui riisumalla vaatteensa mainoksia varten. Sopimus loppuu ja matka jatkunee muualle.
Kim Böling: nuori lupaus alkaa olla menetetty tapaus. Kim oli todella pienessä roolissa koko kauden, vaikka muuta odotettiin. Jalkapallo-osaaminen on korkealla tasolla, mutta jonkinlainen poissaolevuus ja pehmeys vaivaa. Sopimus jatkuu vielä ensi kauden ja se on tasan viimeinen mahdollisuus näyttää osaamistaan.
Aleksandr Kokko: valitsi Veikkausliigan Valioliigan sijaan. Tämä heppu hurmasi koko saarivaltion, mutta valitsi silti järkisyistä seuroista kauneimman. Oli ajoittain hyväkin ja teki pari maalia, mutta ehkä urheilullisuus ei kantanut loppuun asti. Loukkaantui ja kausi oli siinä. Sopimus loppuu ja jonkinlainen optio kummittelee. Terävänä päivänä vahvistaisi, mutta…
Steven Morrissey: paniikkilainahankinta: sanoi tekevänsä kahdeksan maalia, mutta tyytyi neljään. Oli kuitenkin loppukauden lainoista selkeästi tärkein. Vikkelä jannu, joka osaa tehdä yllättäviä riistoja. Viimeistely ei ole mitenkään kliinistä, mutta hyvä hyökkääjä on kyseessä. Lainasopimus loppuu eikä jatkosta ole tietoa.
Richard Barroilhet: paniikkilainahankinta. Näytti aluksi hyvältäkin hyökkäyksen apupelaajalta avuineen, mutta vajosi yhtä nopeasti penkkiveikoksi. Omaa auttavia avuja, mutta ratkaisijaksi hänestä ei ole. Lainasopimus loppuu ja luultavasti VPS-ura. Richie voi jatkossa jatkaa pohdintaansa, että valitsisiko Englannin vai Ranskan maajoukkueen.
Äänestys
