Kannattajille, pelaajille ja sidosryhmille kauhunsekaisia ja epätodellisen painajaismaisia tunteita tammikuun lopussa aiheuttanut TP-47 pelasi lopulta upean kauden Kakkosen c-lohkossa kaudella 2010. Nuoren puheenjohtajan erittäin lyhyeksi jäänyt ja varmastikin vilpittömän hyvää tarkoittanut kausi päättyi kaikkien hyvin muistamaan noin viikon mittaiseen episodiin jossa seuran edustusjoukkueen jatkaminen uskottavalla sarjatasolla oli hetken aikaa vaakalaudalla. Samalla avautui karu kuva suomalaisen edustustason jalkapalloilun usein varsin synkeästä taloustilanteesta. Noita kammottavia päiviä ja niiden jälkeistä jaloilleen nousemista ristiriitaisine viesteineen kukaan ei enää halua muistella joten ei niistä enää sen enempää. Tuolloin nähtiin myös joidenkin henkilöiden ja nimimerkkien todellinen luonne. Itse en toivo kenellekään minkään perinteisen seuran kannattajalle noiden päivien tunnelmien kokemista. Muovisempien seurojen harrastajat ovat väkisinkin erilaisessa asemassa kuin se, jonka vuosikymmeniä ensin edustama ja sittemmin vain kannattajana seuraama yli 50-vuotias seura joutuu täydelliseen limboon. Kun olet katsonut seuran edustus-, kakkos- ja juniorijoukkueiden pelejä säästä ja vastustajasta riippumatta 5-, 4-, 3-, 2- ja 1-divisioonassa ja Veikkausliigassa eri puolilla maata eri vuosikymmenillä alle 10-vuotiaasta, nähnyt läheltä ja kauempaa seuran nimekkäimpien pelaajien kehityksen juniorista Mestareiden liigaan ja sen jälkeen kuulet että toiminta käytännössä päättyy olet todella syvissä vesissä. Se, mitä tuon episodin jälkeen tapahtui on sitten taas sitä, mitä jalkapalloseuran uskollinen kannattaminen ja seuraaminen välimatkoista huolimatta on parhaimmillaan ja minkä takia muiden kotimaisten seurajoukkueiden tunnusmerkkejä ei kanneta jatkossakaan.
Nuoren johtokunnan ennätyslyhyen valtakauden jälkeen valtaan tullut uusi tai paremminkin uusvanha johtokunta vakuutti toiminnan jatkuvan edustusjoukkueen osalta Kakkosessa joukkueen melkein Ykkösessä pitäneen kaksikon Halmkrona-Kotiranta johdolla. Ensin tammikuun lopussa uutisoitiin yhteistyöstä AC Oulun kanssa joka sekin nostin jo hiukan uskoa tulevaan. Fantastinen käänne ja lopullinen uskottavuuden palauttaminen tapahtui 26.2. kun seura uutisoi
Keijo Huuskon palaavan punapaitaan Norjasta. Ikimuistoisen liigakauden 2004 tärkeimpiin pelaajiin kuuluneen ja maajoukkuetasollakin esiintyneen voimahyökkääjän paluu Suomeen ja kaikista seuroista nimenomaan TP-47:n paitaan oli jotain aivan käsittämätöntä kaikkien kauhunhetkien jälkeen. Huusko nimettiin samalla sekä pelaajistoon että hetkeksi myös apuvalmentajaksi ja lisäksi vielä urheilutoimenjohtajaksi. Pitkään loukkaantuneena olleen miehen kentille palaamisen ajankohta oli vielä auki mutta uskottavuutta tämä hankinta toi valtavasti. Samalla taas päättyi Sauli Kotirannan vajaan vuoden mittainen pesti Kimmo Halmkronan kakkosmiehenä.
Miehistö saatiin karmean talven jälkeen nopeasti kasattua huikean hienon päänavauksen jälkeen varsin mukavaksi sekoitukseksi kokemusta ja tulevaisuuden vastuunkantajia. Omista kasvateista Mikko Barsk ehti siirtyä epätietoisuuden aikana PS Kemiin ja jo aiemmin Mikko Väänänen OPS-jp:n riveihin. Lopulta jalkeille saatiin yllättävänkin uskottava miehistö, jossa seuraa jo vuosikymmenen edustaneen Tolja Bulgakovin (joka teki peräti 4-vuotisen jatkosopimuksen) esimerkkiä seuraten uraansa punapaidoissa päättivät jatkaa niin herrat Hakasalo, Hiukka kuin Talvensaarikin. Nuoremman polven kavereista mm. Pekkanen ja Herala jatkoivat myös Kakkosessa, Olli Vilppola ja muutama muu lopulta kauden aikana joko vähälle tai olemattomalle vastuulle jäänyt nimi taas palasivat TP:n miehistöön.
Huolimatta hankinnoista kausi alkoi kahdella järkyttävän heikolla esityksellä ensin ilman katsomoita ammattikoulun kentällä pelatussa avausottelussa GBK:ta ja seuraavaksi Vaasassa Kiiston vietävänä. Maaliero kahden pelin jälkeen oli 0-7 ja pelko alkoi hiipiä kannattajien puseroihin. Kiistoa vastaan joukkueen mukana oli myös
Ethie Sousa joka hämmentävästi palasi mielellään Tornioon pelaamaan Suomen Kakkosta. Ethiehän oli Ykkösessä pelatessaankin selkeästi väärällä sarjatasolla mutta ei ymmärrettävästi pystynyt vielä Kiisto-katastrofia pystynyt pelastamaan.
Seuraava ottelu FC Blackbirdin vieraana Jyväskylässä käänsi sitten suunnan totaalisesti. Ethie teki pelissä täysin mitä tahtoi ja tuosta alkoi komea nousu kohti sarjan kärkeä. Pitkälle kautta edettiinkin siten että
jokainen maali oli joko Ethien syöttämä tai viimeistelemä. Samalla nopeasti ja myöhään kasattu joukkue hitsautui paremmin ja paremmin yhteen. Oulusta lainaan saaduilla pelaajilla oli heilläkin roolinsa nousussa kohti kärkeä. Joukkueeseen ja tavallaan myös kotiinsa alkukesästä palasi Ykkösessä upeasti usean kauden ajan esiintynyt Gaston Bindzi. Tuhdissa kunnossa maailmalta reilun vuoden mittaiselta reissulta palannut Daddy otti nopeasti paikkansa topparina.
Pian alkoi myös liikenne pois pelaavasta miehistöstä. Ensin Sakari Hiukka joutui sairastuvalle ja Sarran kausi oli siis ohi jo ennen juhannusta. Seuraavaksi valmennusvastuun jo aiemmin jättänyt Huusko suuntasi lainasopimuksella Kemiin veljensä siirryttyä entisen TP-vaikuttaja Oleg Eprintsevin seuraajaksi PS Kemin päävalmentajana. Uudeksi kakkosvalmentajaksi nimettiin eri ikäisten valmennuksessa sekä TP-47:ssä että ToTassa pitkään vaikuttanut Jukkis Leiviskä. Lopulta AC Oulun paidassa edukseen Veikkausliigassa esiintyneen Ethien ilmoitettiin pelaavan koko loppukauden ajan Oulussa.
Lopulta huikean kirin jälkeen pääsy Palloliiton masinoimaan nousukarsintaan jäi pienestä kiinni. Loppukaudesta nuoret lupaukset saivat hiukan enemmän peliaikaa ja odotuksia tulevaisuuden suhteen nostivat mm. sähäkkä Aleksi Gullsten ja jo aiemmin kauden aikana vastuuta saanut Harri Nykänen.
Valtava kiitos siis hienosta kaudesta pelaajille, joukkueen johdolle, taustalla vaikuttaneille ja sponsoreille
Kotiyleisöä nähtiin joukkuetta tukemassa harmittavan vähän. Toisaalta uskon ja joiltain osin tiedän takavuosien ja viime talven tapahtumien vaikuttaneen joidenkin halukkuuteen olla tukemassa toimintaa. Onneksi meille uskoville ja luottaville tuli alkukevään aikan mahdollisuus tukea seuraa myös rahallisesti seuran tarjotessa mahdollisuutta liittyä äänioikeudelliseksi kannattajajäseneksi.
Kaikki loppuu aikanaan. Kauden lopussa nähtiin
Jussi Hakasalon viimeinen peli. Ikähän ei tällä TP:n kultaisen sukupolven edustajalla ollut uran päättymisen syynä, enemmän kyse oli jatkuvista loukkaantumisista ja siviilielämän asioista. Samaa ikäpolvea Jullin kanssahan edustavat muualla uraansa edelleen jatkavat kaikkien aikojen TP-kasvatit Teemu Tainio ja Henri Sillanpää. Saman ikäisiä ovat myös Sakari Hiukka (jonka uran jatkumisesta ei ole tietoa), Jouni Talvensaari ja uraansa TP-kapteenina jatkava Anatoli Bulgakov.
Pelaaja-analyysejä en rajallisen määrän otteluita nähneenä ala tekemään. Tärkeimpiin pelaajiin päättyneellä kaudella nimeäisin itse maaleja kovalla tahdilla tykittäneen Ville Himangan, keskikenttän pohjaa topparina usein pelanneen Hakasalon sijaan dominoineen OLSista tuleen Marko Ahonpään, ikitaistelija Jouni Talvensaaren ja tietysti esimerkkiä seurauskollisuudesta näyttäneen Anatoli Bulgakovin.
Toivottavasti mahdollisimman moni viime kauden miehistöstä jatkaa. Kenelläkään ikä ei ole este. Päinvastoin, suurimmalla osalla pelaajista parhaat vuodet ovat vasta edessä. Varmoja jatkajia ovat kokeneemmista ainakin Tolja (2013), Pellikka (2012) ja Tornioon pidemmäksi aikaa siviilielämässäkin sitoutunut Gaston Bindzi. Optiot jatkosta ovat avoinna ainakin Himangalla ja useammalla nuoremmista lupauksista. Ahonpään sopimus oli vain vuoden 2010 mittainen, toivottavasti jatkosta sovitaan pian. Bambin on huhuttu palaavan Kemistä kotiin eikä Väänäsenkään jatkamisesta Miigan projektissa ole vielä tietoa. Jyväskylässä opiskelevan O-P Höynälän edustama FC Blackbird putosi Kolmoseen mutta olettavasti pelit jatkuvat lähempänä opiskelupaikkaa.
Kauden 2011 miehistöstä ei siis ole vielä isommin kerrottavaa. Kakkosen tasolla olettaisin sopimusten olevan aika vapaamuotoisia ja edellä kerrottua enempää tietoa nykymiehistön pitävistä tai löyhemmistäkään sopimuksesta ei ole hirveästi ollut tarjolla. Eli päivitellään sitä mukaa kuin tietoa tulee. Toivotaan että ensi kaudella jatketaan siitä mihin kauden päättyessä jäätiin: pirteällä ilmeellä, omia ja seutukunnan kasvatteja kehittäen ja ennen kaikkea
pitkiä perinteitä kunnialla jatkaen myös vuonna 2011 Varmasti tästä unohtui tapahtumia ja henkilöitä mutta täydennetään tarpeen mukaan. Toivottavasti tämä on seuran arvon mukainen avaus - jatkohan on sitten muista(kin) kiinni.
