Kemin kauteen olen suhteellisen tyytyväinen, vaikka muuttoliikettä olikin paljon. Menetimme kesken kauden tärkeimmät pelaajat, Huuskon ja Adrianon, mutta silti olen iloinen joukkueemme suoritukset.
Tähän iloon on helppo yhtyä. Tällaista kautta ei olisi uskaltanut ennen kauden alkua edes toivoa. Muuttoliikkeeseen on kemiläiset ehtineet jo lähivuosien aikana tottua. Tällä kaudella joukkopako kemistä kosketti myös änkyräkylän jalkapalloseuraa. Iso kupla puhkesi kesällä ja kaikille paljastui kinksilöiden totaalisen surkea taloustilanne. Rahaa on syydetty viime vuosina molemmin käsin niin ostopelaajiin kuin naurettavan suureksi kasvatettuun tehottomaan organisaatioonkin. Viiden hengen myyntitiimejä, elvistelyjä televisiossa sarjanousuista, ylimielisyyttä joka suuntaan. Hädissään kinksilöiden seurajohto oli valmis jopa myymään viimeisetkin kunnioituksen rippeet ja kusettamaan molempia Huuskoja.
Jo ennen kuin putoaminen oli varmistunut hylkäsivät katsojat joukkueen. Suomen onnettomimman kylän perusasukas ei enää tänä kesänä halunnut käyttää sosiaalitukiaan pääsylippuihin. Foorumilla "ei oo muuta ko kinksilät" nimimerkit hävisivät värivalokuvineen. Ei mennyt kesä aivan näiden glory huntereiden mielen mukaan. Seuraavaksihan voisi siirtyä hypettämään vaikka kemin naisjalkapallomuovia?
