Maajoukkueen vaihtoarvo

[Pallokani]

Muistelen, että täällä olisi joskus aikanaan keskusteltu tästäkin, eli maajoukkuepelaajien vaihtoarvosta rahassa mitattuna. Siis siitä, millä hinnalla maajoukkuepelaajat voisivat vaihtaa nykyseuraansa. Kun summat lasketaan yhteen, saadaan maajoukkueen kokonaisarvo. Kehitystä on tapahtunut, jos arvo on noussut ja päinvastoin, jos arvo on laskenut, on tapahtunut ilmeistä taantumaa.
Karkean arvion mukaan laskin Espanjan maajoukkueen, sen avauskokoonpanon vaihtoarvoksi tuollaiset lähes 200 miljoonaa euroa. Jos mukaan lasketaan vielä koko "vaihtokaari", hinta nousee vielä tuosta melkoisesti. Tämä siis maailman ykköksen arvo.

Suomen maajoukkueen arvoksi sain, kun laskin mukaan San Marino -pelin avauskokoonpanon, n. 15 miljoonaa. Summaa kasvatti Roman, josta kerrotun mukaan maksettiin Kiovan siirrossa jo 5 miljoonaa. Miljoonapelaajiksi arvioin myös Losan, ehkä vielä hieman optimistisesti jo 3 miljoonan arvoiseksi, Moisanderista annoin 2 miljoonaa. Muut pelaajat arvioin keskimäärin tuollaisiksi 500 000 euron pelaajiksi, poikkeuksena Hämäläinen (1 miljoona). Toisin kuin muilla suurmailla, meillä tämä penkin hinta on kyllä varsin vaatimaton. Katsomo toisaalta olisi voinut nostaa hintaa, sillä arvelisin Perpan - jos tahti jatkuu samanlaisena - arvon nousevan nopeasti jo johonkin 2 miljoonaan.

Raha ei tietenkään kaikkea kuvaa, mutta kyllähän tällaiset laskelmat aina sitä kuvaavat, mikä on yleensä joukkueen taso eli näiden "palikoiden" taso, jolla valmentajan sitten pitäisi pystyä toimimaan. Tätä taustaa vasten voidaan siten esimerkiksi pitää melkoisena saavutuksena sitä, että me esimerkiksi pystyimme vieraissa vain 2-1 tappioon meitä monta kertaa "arvokkaampaa" MM-finalistia vastaan.

[Epsen]

San Marinon arvo: Andy Selva ehkä pari donaa mutta muut pelkkää cappuccinoa.

[Callit]

transferista löytyy lista näistä. http://www.transfermarkt.de/de/nationalmannschaften/startseite/nationalmannschaften.html

Lista on vain suuntaa antava, kun erinäiset sopimusasiat, lädilisät, agenttien vedätykset ja myös joukkueitten kulloisetkin kokoonpanot vetävät hintoja suuntaan jos toiseen. Belgia on arvostettu jostain syystä erittäin korkealle. Mutta kyllähän listan kärkimaat ovat häntpään San Marinoita perempia, eiks niin. Ihan kuriositeettina pistää silmään, että Baxterille lopullisen niitin antanut Unkari on arvioitu hyvin saman arvoiseksi kuin Suomi.

[Pussimon]

transferista löytyy lista näistä. http://www.transfermarkt.de/de/nationalmannschaften/startseite/nationalmannschaften.html

Lista on vain suuntaa antava, kun erinäiset sopimusasiat, lädilisät, agenttien vedätykset ja myös joukkueitten kulloisetkin kokoonpanot vetävät hintoja suuntaan jos toiseen. Belgia on arvostettu jostain syystä erittäin korkealle. Mutta kyllähän listan kärkimaat ovat häntpään San Marinoita perempia, eiks niin. Ihan kuriositeettina pistää silmään, että Baxterille lopullisen niitin antanut Unkari on arvioitu hyvin saman arvoiseksi kuin Suomi.

Guyana, missä pelaa. Ainakin joukkueen hinta/Fifa-ranking on kohdillaan.

[Pallokani]

Kiitos: tämähän on hieno lista, vaikka tietenkään ihan kaikkea ei kerro.
Eli, että Espanjan arvo olisi siis 17.11.2010 peräti 638 miljoonaa euroa.
Oma arvioni oli selvästi alakanttiin; tosin tässä listassa oli laskettu 22 pelaajan arvo. Minulla laskuissa oli vain 11 pelaajaa, joiden arvoksi sain siis vain 200 miljoonaa (no, ajattelin varmaan asiaa enemmän ostajan kuin myyjän näkökulmasta).
Suomen arvoksi sai tämä taulukko 37.45 miljoonaa euroa eli kaksikertaa suuremman summan kuin minä. Tosin omassa laskussani mukana oli vain 11 San Marino -pelin avauksessa ollutta. Taulukkoon on laskettu 26 pelaajaa. Omasta laskustani puuttuivat siis ainakin Hyypiä, Kuqi, Johansson ja Tainio, jotka nostavat varmaan maajoukkueen kokonaishintaa tässä taulukossa.
 Yksi asia on mielestäni kuitenkin selvä, eli jos näiden maajoukkuepalikoiden hintaa ei saada nousemaan ainakin johonkin 50 miljoonaan euroon, niin Palloliitto voi kyllä huoletta unohtaa sen tavoitteensa Euroopan kymmenen parhaan joukkoon pääsemiseksi. Eikä tässä mikään valmentaja -hokkuspokkustemppu auta. Kyllä pelaajien on parannuttava (Antti Muurinen on ansiokkaasti tätä korostanut), mikä merkitsee myös samalla pelaajan hinnan nousua.
Ja kehitystä voi tapahtua ainoastaan suomalaisten seurojen kautta: pitäisi pystyä tuottamaan kansainvälisille kentille melko jatkuvasti ainakin muutamia pelaajia jopa hyviinkin seuroihin. Meidän olisi päästävä eroon tuosta Euroopan fudiksen Halpa-Hallista, eli hallista joka myy pelaajiaan lähes ilmaiseksi. Niin, taso Suomessa pitäisi saada sille tasolle, että mekin pystyisimme muiden pohjoismaiden tavoin saamaan pelaajistamme jopa muutamia miljoonia. Tätä kautta seurojemme ilmeinen nykyinen heikko talouskin saataisiin jonkinlaiseen kuntoon. Kun HJK on oikeastaan Suomen ainoa suurseura, niin Klubilla tässä asiassa on mielestäni seuroistamme jopa
suurin vastuu. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö vastuuta olisi muillakin. Suomen mestaruudet ovat kyllä toisarvoisia asioita, ellei tätä pelaajavirtaa ulkomaille pystytä lisäämään ja parantamaan. Jos oikein huonosti tämän virran kanssa nimittäin kävisi, niin fudiksen Suomen mestaruudella ei oikeastaan olisi yhtään sen suurempaa merkitystä kuin pesäpallon Suomen mestaruudella. Ja eiköhän tämä "virta-asia" liity vähän muihinkin pallopeleihimme (ainakin jääkiekko,koripallo, lentopallo). Jos näissä lajeissa ei olisi saatu pelaajia ulkomaille, niin aika köyhällä tasolla nämäkin lajit olisivat.
Mielenkiintoista muuten, että Ylen uusi jääkiekkoasiantuntija Mika Nieminen puhui - varmaan futareille ihan yllätyksenä - ihan samasta asiasta, melkeinpä samalla tavalla kuin minä. Eli että meidän pitäisi pystyä ainakin muutamien vuosien välein tuottamaan tuonne aivan huipulle uusia pelaajia. Nyt niitä ei kiekossa ole pystytty tuottamaan, ja taaksepäin on menty. Korosti vielä sitäkin, että seuroissa olisi paiskittava todella töitä tämän tavoitteen eteen. Ja kai tilanne tässä valtalajissamme, jota en juurikaan itse seuraa, ja jota en lähemmin tunne, on sitten tämä. Kai Nieminen tietää. Fudiksen osalta en ole huomannut kenenkään vanhan pelaajan ottavan kantaa tähän pelaajakysymykseen tällä tavoin. Merkitseekö tämä sitä, että fudiksen osalta ollaan tilanteeseen tyytyväisiä, toisin kuin kiekon osalta. No, pienessä kiekkomaailmassa me olemme ainakin aika lähellä kärkeä, mutta fudiksessa todella kaukana kärjestä. Jaaha...onko loppujen lopuksi kiekossa joku maailman neljäs sija oikeastaan edes kovin paljon parempi kuin fudiksen 87 sija. Tätä voi jokainen miettiä...

[TuukkaNiittiTero]

Shefki Kuqi - Priceless

[Pallokani]

En ole ollut koskaan mikään Kuqin erityinen kannattaja, mutta tosiasiat on tunnustettava. Häpeäkseni on tunnustettava, että aikanaan jopa olin sitä mieltä, että niin kauan kuin Kuqin kaltainen tekniikan osalta tosi vajaataitoinenpelaaja  on maajoukkueessamme, maajoukkueellamme ei ole mitään toivoa. -Nolo juttu. Jos kaikilla olisi Kuqin asenne...todellista suomalaista sisua: vai mitä...("uusi" Perpa näyttää muuten tässä asiassa olevan Kuqin kanssa jo samalla linjalla - kuten Väyrynenkin - ; muilta kaipaisi vielä huomattavaa parannusta). Tosi häpeällistä, että maahanmuuttajataustaisilla näyttäisi olevankin tätä suomalaista sisua enemmän kuin perussuomalaisilla...

Eli että niinpä vain Shefki on ulkomailla jatkuvasti vuosien varrella vaihdellut seuraa; eli aina ottajia on löytynyt, vaikka monet ovat jo vuosia epäilleet, ettei ole mihinkään. Ja noussut vieläpä monissa paikoissa suorastaan kulttipelaajaksi.
Paljonkohan Shefkistä on näiden kaikkien vuosien aikana maksettu siirtokorvauksia? Taitaa olla suomalaisittain aika kova summa.

Priceless: tuskin. Kyllä Kuqista nyt ainakin suomalaiset jengit vielä maksaisivat. - Ja ihan varmasti Klubikin. Sillä kyllähän Kuqi vielä kevyesti hakkaisi nämä tepsin, hongan ja klubin kärjet ml. Mäkelä. Mutta tuskin hänestä paluumuuttajaksi on: aina löytyy varmaan seura, joka hänet ottaa ulkomailla. Eikä tarvitse varmaan lähteä ihan Australiaankaan asti.

[Viinioksa]

Ja kehitystä voi tapahtua ainoastaan suomalaisten seurojen kautta: pitäisi pystyä tuottamaan kansainvälisille kentille melko jatkuvasti ainakin muutamia pelaajia jopa hyviinkin seuroihin. Meidän olisi päästävä eroon tuosta Euroopan fudiksen Halpa-Hallista, eli hallista joka myy pelaajiaan lähes ilmaiseksi. Niin, taso Suomessa pitäisi saada sille tasolle, että mekin pystyisimme muiden pohjoismaiden tavoin saamaan pelaajistamme jopa muutamia miljoonia. Tätä kautta seurojemme ilmeinen nykyinen heikko talouskin saataisiin jonkinlaiseen kuntoon. Kun HJK on oikeastaan Suomen ainoa suurseura, niin Klubilla tässä asiassa on mielestäni seuroistamme jopa
suurin vastuu. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö vastuuta olisi muillakin. Suomen mestaruudet ovat kyllä toisarvoisia asioita, ellei tätä pelaajavirtaa ulkomaille pystytä lisäämään ja parantamaan. Jos oikein huonosti tämän virran kanssa nimittäin kävisi, niin fudiksen Suomen mestaruudella ei oikeastaan olisi yhtään sen suurempaa merkitystä kuin pesäpallon Suomen mestaruudella. Ja eiköhän tämä "virta-asia" liity vähän muihinkin pallopeleihimme (ainakin jääkiekko,koripallo, lentopallo). Jos näissä lajeissa ei olisi saatu pelaajia ulkomaille, niin aika köyhällä tasolla nämäkin lajit olisivat.

Ensinnäkin, miksi seurojen pitäisi ottaa vastuu maajoukkueen menestymisestä? Seurojen päätavoitteet ovat ihan muualla. Toiseksi, miten pienillä suomalaisilla seuroilla olisi kykyä vastata kansainväliseen kilpailuun tälläkään osa-alueella? "Suurseura" HJK:n koko budjetti on samaa tasoa kuin maailmalla junioriakatemioilla.

Kyllä liiton pitäisi Suomen kaltaisessa maassa ottaa maajoukkuefutarien kehittämisessä se päävastuu. Tosin liitonkaan mahdollisuuksia on turha paisutella. Liitollakaan ei juurikaan ole resursseja, ja tosissaan huipulle pyrkivien junnujen määrä on Suomessa olemattoman pieni. Suomen varsinainen vahvuus ei koskaan tule olemaan yksilöissä, mutta yksilöiden kehittäminen voi olla yksi palapelin pala.

[Callit]

olisi päästävä eroon tuosta Euroopan fudiksen Halpa-Hallista, eli hallista joka myy pelaajiaan lähes ilmaiseksi. Niin, taso Suomessa pitäisi saada sille tasolle, että mekin pystyisimme muiden pohjoismaiden
tavoin saamaan pelaajistamme jopa muutamia miljoonia. Tätä kautta seurojemme ilmeinen nykyinen heikko talouskin saataisiin jonkinlaiseen kuntoon.

Miklun lähipiirin taitavasti junailema ilmainen siirto, joka oli niin ilmainen, ettei Klubi suostunut sitä ilmaiseksi myöntämään, on jättänyt ilmeisesti pysyvän trauman, minkä johdosta tätä Saludo-myyttiä vieläkin elätellään. Viime vuosinahan lähes kaikki lähteneet ovat lähteneet hinnalla, joka on osoittautunut selkeäksi ylihinnaksi tai korkeintaan kohtalaiseksi investoinniksi.

Mutta tokihan me hyötyisimme siitä, jos meidän Veikkausliigatähtemme olisivat
a) tunnetusti sitä tasoa, että pärjääminen ns. ykköstasolla olisi todennäköistä
b) sen verran hyvin palkattuja jo täällä, että korkeampi siirtokorvaus olisi perusteltu

Kaikki kulkee siis käsi kädessä jonkinlaista kehää. Ammattimaisempi liiga, parempi kasvatustyö ja kovemmat palkat Veikkausliigassa.

Ihan kiinnostavana esimerkkinä voisi ottaa Norjassa juuri vuoden pelaajaksi valitun Hannoverin Abdellaouen, joka siirtyi ns. huippuliigaan 1 miljoonan euron korvauksella. Kaveri on heti vakiinnuttanut asemansa Hannoverin ykköskärkenä ja on ollut ns. hyvä hankinta.

[Callit]

Ensinnäkin, miksi seurojen pitäisi ottaa vastuu maajoukkueen menestymisestä? Seurojen päätavoitteet ovat ihan muualla. Toiseksi, miten pienillä suomalaisilla seuroilla olisi kykyä vastata kansainväliseen kilpailuun tälläkään osa-alueella? "Suurseura" HJK:n koko budjetti on samaa tasoa kuin maailmalla junioriakatemioilla.

Kyllä liiton pitäisi Suomen kaltaisessa maassa ottaa maajoukkuefutarien kehittämisessä se päävastuu. Tosin liitonkaan mahdollisuuksia on turha paisutella. Liitollakaan ei juurikaan ole resursseja, ja tosissaan huipulle pyrkivien junnujen määrä on Suomessa olemattoman pieni. Suomen varsinainen vahvuus ei koskaan tule olemaan yksilöissä, mutta yksilöiden kehittäminen voi olla yksi palapelin pala.

Hehe, en ole yllättynyt tästä mielipiteestä. Siellä missä palkintokaapit ovat suuria ja vaativat laajennustöitä, on aikoja sitten tajuttu, että seurojen ja liiton on tehtävä yhteistyötä. Vastuu on siis molemmilla. En tiedä muista maista, mutta DFB:n sivuilla korostetaan vielä koululaitoksen eli valtion kanssa tehtävää yhteistyötä kolmantena lenkkinä.

Meidän todelliselle huipputasolle päässeistä futareistahan kohtuuttoman suuri osa on ns. toisen polven janareita, jollaiseksi lasken myös Sami Hyypiän. Seurojen putkesta ei ole tullut juuri muita kuin puolilupauksia, mutta eiköhän HJK:n, Hongan, Tepsin ja Lahden "putket" vielä huippujakin tuota. Perpan lasken puhtaasti HJK:n tuotokseksi, mistä tunnustusta Klubille. Mutta ongelma on kyllä paljolti juuri tuossa, että seuroilla ei ole varaa eikä ehkä osaamistakaan tuottaa todellisia huippuja.

[Tsei Tsei]

Laskeminen on varsin helppoa. San Marino -ottelun pelaajien arvo:

Otto Fredriksson 1 milj €
Veli Lampi 0,5 milj €
Petri Pasanen 1,5 milj €
Markus Heikkinen 1 milj €
Niklas Moisander 2 milj €
Kasper Hämäläinen 1 milj €
Roman Eremenko 6 milj €
Mika Väyrynen 2 milj €
Daniel Sjölund 1 milj €
Aleksei Eremenko jr 0-2 milj €
Mikael Forssell 0 €

Vaihtopelaajat:

Jari Litmanen 0€
Roni Porokara 1 milj €
Shefki Kuqi 0-1 milj €
Jukka Lehtovaara 0,5 milj €
Tim Sparv 1 milj €
Jukka Raitala 2 milj €
Joona Toivio 1 milj €

Yhteensä 21,5-24,5 miljoonaa euroa. Markkina-arvo on tietenkin vaikea arvioida. Pitää arvioida paljon pelaajasta pitäisi maksaa, että seura luopuisi ja toisaalta, että paljon joku voisi olla halukas maksamaan.

[Pallokani]

Hyviä näkemyksiä kautta linjan, joihin voi hyvin yhtyä.

Tsei Tsein laskelma muuten ei näyttänyt kovinkaan paljon eroavan omasta laskelmastani; ei ainakaan kokonaissumman osalta. Yksityiskohtien - eli pelaaja-arvioiden - osin se oli varmaan tarkempi, parempi kuin minun laskelmani.

 Tuota en muuten todella ollut huomannutkaan. Eli asiaa, jonka Callit nosti esille, eli sitä että aika monet futiskärkemme ovatkin itse asiassa toisen polven futareita, joiden isät ovat pelanneet ja monet myös valmentaneetkin. Kaikkien aikojen parhaimmat pelaajamme eli Litti ja Samihan kuuluvat tähän joukkoon. Kuten nykyisiin aivan huippuihin kuuluvat Eremenkon veljekset. Ja Forssellkin. Vielä ainakin Lammen ja Sjölundin faijat ovat vanhoja futareita. Ja eiköhän niitä muitakin ole.

Tavallaanhan tämä näyttää hyvältä, mutta toisaalta se näyttää myös aika huonolta. Eli pitääkö huipulle pyrkivällä ja pääsevällä nuorelle olla taustanaan, kannustajanaan ja varmaan samalla jonkinlaisena esikuvanakin - ainakin pienempänä - oma futarifaija. Muuta tietä eteneminen on suhteellisesti vaikeampaa.
Vielä yksi esimerkki tähän liitty: ainakin lahtelaiset muistavat Joonas Kolkan ja hänen tapaturmassa valitettavasti loukkaantuneen liikuntaopettaja -isänsä harjoitusyhteistyön ihan tuolta nappulasta lähtien (mikä mm. tuotti lukuisia junioreiden SM -tekniikkamestaruuksia ja Suomen ennätyksiä). He käyttivät varmaan harjoituskentillä satoja, satoja jos ei ihan tuhansia tunteja yhdessä.
 Ai, niin Litti: tuli mieleen. Littihän oli juniorina myös erityisen hyvä kiekossa. Miten olisi käynyt, jos Litin faija ei olisikaan ollut futari. Minulla on hieman se tunne, että olisi voinut fudiksen sijasta valita kiekon. Ja me olisimme jääneet Littiä vaille.

Noista yksittäisistä pelaajahinnoista nostan tässä vielä esille Kasper Hämäläisen. En tiedä, mitä TPS hänestä sai, kun Allsvenskaniin Djurgårdeniin lähti. Veikkaan tuollaista suomalaisen perushintaa 100 000 - 200 000. Ja nyt hänen arvonsa näyttäisi siis 5-10 -kertaistunut. Onko hän todella futarina kehittynyt 5 - 10 -kertaa paremmaksi kuin Suomessa ollessaan?
Mutta mikä tämän asian selittää? Hyvä pelaajahan hän oli jo lähtiessään, mutta edistystä on kuitenkin vielä tapahtunut. Tätä ei varmaan voi kiistään.

Syynä voivat olla seuraavat tekijät:

a. jalkapallokulttuuri on Ruotsissa huomattavasti paremmalla tasolla kuin meillä; lajia seurataan tarkoin; yleisömäärät ovat paljon suurempia kuin meillä; toimittajat ovat meidän toimittajiamme asiantuntevimpia; katselijamäärät ovat paljon meitä suurempia, mikä tekijä kannustaa ja motivoi pelaajia paremmin; fanikulttuuri on laajaa; kannustavia faneja saattaa otteluissa olla tuhansia: jalkapallokulttuuri kokonaisuudessan motivoi pelaajia voimakkaasti

b. pelaamisen taustatekijät ja fasiliteetit (harjoitusolosuhteet, kentät jne.) ovat paljon parempia kuin Suomessa

c. Ruotsin Allsvenskanin taso on kovempi kuin meillä; pelaajat ovat taitavampia; pelitempo on korkeampi; kilpailu pelipaikoista on korkeampi; nämä tekijät motivoivat erityisesit eteenpäin pyrkivää pelaajaa jne.

d. valmennuksen taso sekä seuran johtamisen taso on parempi kuin meillä

e. palkat ovat Ruotsissa huomattavasti paremmat kuin Suomessa

e. Hämäläinen oli lähtiessään vielä melko nuori pelaaja eli eteenpäin meno perustuu pitkälti normaaliin kehitykseen pelaajana eli kehitystä olisi tapahtunut myös Suomessa

Näistä kuudesta tekijästä voitaisiin laatia jopa jonkinlainen yhtälö. Jokainen näistä tekijöistä varmaan selittää jonkin verran Hämäläisen eteenpäin menoa, mutta suurimman painoarvon antaisi kuitenkin tuolle  viimeksi mainitulle tekijälle. Sanotaanko, että se selittää 25 % kehityksestä, kun muut tekijät saavat selitysarvokseen kukin keskimäärin 15 %.
Näin laskien - hupaisaa matematiikkaa tietenkin -, Hämäläinen olisi kehittynyt toki Suomessa, mutta korkeintaan johonkin 500 000 euron arvoon; kun arvo siis nyt olisi arviolta 1 miljoona euroa. Mutta huomattaisiinko hänet Suomesta yhtä helposti kuin Ruotsista; tuskinpa vain. Jos tämä asia on näin kuten esitin, niin lahjakkaan pelaajan kannattaa varmaan yrittää Eurooppaan Ruotsin kautta (Norja varmaan vastaisi tässä aika läheisesti myös Ruotsia). Mutta ei tämä asia varmaan kaikkien osalta päde.

No, saa nähdä siirtyykö hän yleensäkään. Itse kyllä ihmettelen, jos nyt ei ainakaan vuoden parin sisällä kovempaan jengiin.

[Callit]

Otto Fredriksson 1 milj €
Veli Lampi 0,5 milj €
Petri Pasanen 1,5 milj €
Markus Heikkinen 1 milj €
Niklas Moisander 2 milj €
Kasper Hämäläinen 1 milj €
Roman Eremenko 6 milj €
Mika Väyrynen 2 milj €
Daniel Sjölund 1 milj €
Aleksei Eremenko jr 0-2 milj €
Mikael Forssell 0 €

Vaihtopelaajat:

Jari Litmanen 0€
Roni Porokara 1 milj €
Shefki Kuqi 0-1 milj €
Jukka Lehtovaara 0,5 milj €
Tim Sparv 1 milj €
Jukka Raitala 2 milj €
Joona Toivio 1 milj €

En nyt sano, että Kappe Hämäläisestä ei joku hullu maksaisi miljoonaa, mutta vähän yläkantissa tuo tuntuisi olevan. Ja Porokaran kohdallahan nämä tarjouskierrokset kai jo käytiin läpi, ja nähtiin, ettei kaverista kukaan maksa miljoonaa. - Itse olen ensimmäisenä myöntämässä erehdykseni. Olin suht varma, että kaveri päätyy ison maan ykköstason penkkimieheksi tai kakkosen pelaajaksi, mutta se kuuluisa "oikea taso" olikin Belgiassa. Ei siis miljoonan arvoinen kansainvälisillä markkinoilla.

Itse lienen ollut koko ajan Raitalan suurimpia hehkuttajia, mutta ei mies silti kahden miljoonan arvoinen ole. Zweitesta lähtee kerran vuodessa joku supertalentti noin kovalla rahalla. Viimeinen mieleen tuleva on Ahlenista Gladbachiin siirtynyt Marco Reus, joka taasen on jo ns. supertähti. Ja oli siis superlupaus siirtyessään.

[Nahkakostaja]

Pelaajien markkina-arvojen vertailu on tietysti kieltämättä ihan mielenkiintoista. Mikään absoluuttinen tason mittari se ei kuitenkaan ole ja maajoukkueitten tason vertailu näiden perusteella aika absurdia. Yhtä validi vertailumenetelmä voisi olla vaikka tutkia myytyjä fanipaitoja tai google-hittejä. Lisäksi niin iso osa näistä arvioista on aina ihan tuulesta temmattuja ja todellisuus voisi olla hyvin toisennäköinenkin. Monestakin syystä johtuen. Jos iso seura tekee täsmähankinnan tietylle pelipaikalle, nousee hintalappu helposti moninkertaiseksi pelaajan absoluuttiseen tasoon nähden. Jos myyvä seura on rutiköyhä, on tyytyminen siihen, mitä tarjotaan. Jotkut pelaajat (esim Litti) hoitavat sopimusasiansa niin, että pääsevät vapailla papereilla itse valitsemaan seuransa.

   Jonatan Johansson
Sturm (OA), 35 Jahre
   500.000 €

lol. eihän se kelvannut edes vapailla papereilla muualle kuin tepsiin.

[Tsei Tsei]

En nyt sano, että Kappe Hämäläisestä ei joku hullu maksaisi miljoonaa, mutta vähän yläkantissa tuo tuntuisi olevan. Ja Porokaran kohdallahan nämä tarjouskierrokset kai jo käytiin läpi, ja nähtiin, ettei kaverista kukaan maksa miljoonaa. - Itse olen ensimmäisenä myöntämässä erehdykseni. Olin suht varma, että kaveri päätyy ison maan ykköstason penkkimieheksi tai kakkosen pelaajaksi, mutta se kuuluisa "oikea taso" olikin Belgiassa. Ei siis miljoonan arvoinen kansainvälisillä markkinoilla.

Itse lienen ollut koko ajan Raitalan suurimpia hehkuttajia, mutta ei mies silti kahden miljoonan arvoinen ole. Zweitesta lähtee kerran vuodessa joku supertalentti noin kovalla rahalla. Viimeinen mieleen tuleva on Ahlenista Gladbachiin siirtynyt Marco Reus, joka taasen on jo ns. supertähti. Ja oli siis superlupaus siirtyessään.

Karkeita arvioitahan nämä ovat. Porokaran kohdalla ymmärsin, että pelaajasta oltiin kyllä valmiita maksamaan 700-800k€, mutta agentin omalaatuinen toiminta ja kilpailutus sai tuon Israelin siirron peruuntumaan. Hämäläisen kohdalla arvio perustui myös siihen, että millä hinnalla Djurgården olisi valmis miehestä luopumaan. Vastaavan pelaajan hankkiminen esim. 500k€ ei ole ihan helppoa, joten kovin halvalla ei kannata myydä joukkueen avainpelaajaa, joka on vielä kuitenkin suhteellisen nuori ja kehittyvä pelaaja. Raitalan kohdalla arvelin myös hintaa, millä Hoffenheim olisi pelaajasta luopumassa. Maksoivat itsekin pelaajasta jonkin verran ja ilmeisesti luottavat siihen, että Raitalasta tulee vielä jotain. Tuskin miljoonalla suoraan luopuisivat pelaajasta, johon ovat kuitenkin panostaneet resursseja. Oikea hinta voisi sitten olla 1,5 miljoonaa. Eri asia sitten on, että löytyykö yhtään ostajaa. Kuten kirjoitinkin hinta-arviot perustuvat kahteen asiaan 1) millä hinnalla nykyinen seura on valmis luopumaan pelaajasta 2) kuinka paljon joku seura olisi valmis maksamaan pelaajasta.

[Pallokani]

Tosi vaikeahan näitä tietenkin on arvioida, mutta saattaa olla, että Callit on lähempänä totuutta.
Tuosta Hämäläisestä: itse arvioin hänen nykyarvokseen miljoonan. Mutta jos olisi jäänyt Suomeen, arvo olisi ollut vain puolet tästä. Ihan varmasti hän olisi Suomessa pelatessaan kilvoitellut Medon kanssa liigan parhaan pelaajan palkinnosta (ja TPS tiukasti mestaruudesta). Ja mikäli olen oikein lukenut, niin Medosta saatiin juuri tuo 500 000 euroa. Mutta olisiko joku ulkomaalainen seura maksanut sitten Hämäläisestä tuon summan? Tuskinpa, eivät ainakaan ruotsalaiset. Ehkä hinta olisi ollut jossakin 300 000 euron korvilla. Eli Ruotsissa hinta nousi. Niin Losa: monet olivat sitä mieltä, että hän olikin sarjan paras pelaaja. Ja ihan varmasti hänen markkina-arvonsa ylittää Medon arvon selvästikin, varsinkin jos tahti jatkuu samanlaisena. Medohan taitaa vielä kaiken lisäksi usein istua Partisaanien penkillä. Losan arvoksi uskallan nyt jo veikata jotakin 2 miljoonaa. Ja mitä paremmin pelaa, sen isomman hintalapun Harkovan metallimiehet häneen asettavat.

Jos meiltä ei siis juurikaan vuosittain irtoa maailmalle pelaajia, hyviin seuroihin, niin toista näyttää olevan entisen Jugoslavian alueella. Jatkuvana virtana tältä kokonaisuudessaan Suomea paljon taloudellisesti köyhemmältä alueelta irtoaa Eurooppaan huippupelaajia, ihan huippuseuroihin ja aika nuorinakin - jopa pienestä muutaman sadan tuhannen asukkaan Montenegrostakin (jonka maajoukkue rypisti vielä ilman kapteeniansa Vucinicia Englannin kanssa tasapelin vierakentällä, ja johtaa samalla karsintalohkoaan). - Niin, ja aika hyviä hintojakin näistä pelaajista on tietenkin saatu: monista useita miljooniakin. Yhdestä tämän alueen nuoresta pelaajasta saatetaan saada summa, jolla Suomesta saisi vähintään kaikki nuorten ja poikien maajoukkuepelaajat valmentajineen. Ja rahaa jäisi vielä jäljellekin...
 
 Mikäköhän tämän hyvyyden selittää (selitykseksi ei riitä, että fudis on siellä kärkilaji, koska tämän alueen maat ovat vähän palloilulajissa, kuin palloilulajissa huippumaita)
Onko siellä juniorivalmennus todella aivan maailman huipputasolla (jopa vähän palloilulajissa kuin palloilulajissa)?
 Niin, tai johtuuko tämä hyvyys nimenomaan valmentajien huipputasosta, ihan nappuloista tuonne isoisiin? Eurooppaan ja muuallekin maailmaan on nimittäin siirtynyt valtaisa määrä vanhan Jugoslavian alueelta valmentajia; aivan huippuvalmentajiakin huippuseuroihin.
 Jotakin erityistä heillä täytyy olla, jotakin jota meillä ei todellakaan ole....
 Onkohan meillä kukaan koskaan muuten käynyt tällä alueella opiskelemassa tätä fudista? Epäilen; ei varmaan edes uskalleta. Eli heikosti tätä aluetta tunnetaan.
Mallia haetaan mieluummin jostakin tutusta Saksasta tai Englannista.
Mielestäni Palloliiton - ja miksipä ei seurojenkin - olisi syytä kyllä rakentaa yhteistyötä tälle Balkanin alueelle, jotta voitaisiin tarkemmin nähdä, miten he sen tekevät. Niin, me olemme tietenkin maahanmuuttajina saaneet tänne kaukaiseen pohjolaan tältä alueelta myös monia hyviä jalkapalloilijoita. Zlatanin tasoista kyllä olemme jääneet vielä kaipaamaan.

Näin lopuksi vielä yksi valitus. Itse olen nimittäin tässä pikkuhiljaa alkanut todella väsyä näihin uutisiin, jossa kerrotaan jonkun meidän pelaajamme olevan ulkomailla jonkun melko hyvän seuran testattavana tai jopa leirillä. Samaan sarjaan kuuluvat jutut, joissa kerrotaan jonkun ulkolaisen seuran tarkkailevan jotakin suomalaista pelaajaa. Tai peräti ovat tulleet tänne Suomeen katsomaan tämän pelaajan edesottamuksia. Alkuvaiheessa, kun näitä juttuja luki, niin kuvitteli, että aika lähellä pelaaja varmaan oli sopimusta. Pikku hiljaa on kyllä oppinut sen, että eivät nämä jutut pääsääntöisesti mihinkään johda. Ura jatkuu Suomessa vanhaan tuttuun rataan.
 Tuollainen pelaajatarkkailu ja -seuranta kuuluu fudikseen nykyisin hyvin laajasti, mutta hyvin harvat tämän seulan sitten läpäisevät. Suomalaiset, ainakin kiltit ja kohteliaat suomalaiset, ilmeisesti vielä muita huonommin.

[Callit]

Näin lopuksi vielä yksi valitus. Itse olen nimittäin tässä pikkuhiljaa alkanut todella väsyä näihin uutisiin, jossa kerrotaan jonkun meidän pelaajamme olevan ulkomailla jonkun melko hyvän seuran testattavana tai jopa leirillä. Samaan sarjaan kuuluvat jutut, joissa kerrotaan jonkun ulkolaisen seuran tarkkailevan jotakin suomalaista pelaajaa. Tai peräti ovat tulleet tänne Suomeen katsomaan tämän pelaajan edesottamuksia. Alkuvaiheessa, kun näitä juttuja luki, niin kuvitteli, että aika lähellä pelaaja varmaan oli sopimusta. Pikku hiljaa on kyllä oppinut sen, että eivät nämä jutut pääsääntöisesti mihinkään johda. Ura jatkuu Suomessa vanhaan tuttuun rataan.
 Tuollainen pelaajatarkkailu ja -seuranta kuuluu fudikseen nykyisin hyvin laajasti, mutta hyvin harvat tämän seulan sitten läpäisevät. Suomalaiset, ainakin kiltit ja kohteliaat suomalaiset, ilmeisesti vielä muita huonommin.

Joopa joo. Kyse on osittain hyvinkin yleismaailmallisesta ilmiöstä, jolla on sekä kaupalliset että vähän inhimillisemmätkin syynsä. Suomalaiset ovat tässä osittain suojassa, kun meillä futis ei ole niin kauheasti mieliä kiihottava asia. Toisaalta toimittajien ja median lukijoitten kritiikittömyys usein pahentaa ylilyöntejä.

Ihan perus lähtökohtahan on se, että mitä tahansa voi sanoa ja se on saman tien totta. Ja mitä räväkämpi väite, sen paremmin se myy, perimmäinen syy on siis kaupallinen. On esim. ihan  totta väittää, että "Englannin kuningattaren on sanottu haaveilevan ryhmäseksistä Paavo Väyrysen ja Matti Vanhasen kanssa". Minä, vai olikos naapurin Jani, juuri sanoin noin, joten juttu on siis tosi, ja medialukutaidottomat ihmiset ostaa lehtiä pää märkänä. Kuulostaa varmaan kaukaa haetulta, mutta taannoinen "Lontoon agenttipiireissä huhutaan, että Dortmund on tarjonnut Miklusta 26 miljoonaa euroa", oli aivan yhtä naurettava, enkä ole ikinä hävennyt yhtä paljon maanmiesteni puolesta kuin silloin, kun tajusin, että monet ihmiset otti jutun tosissaan. - Toimittaja oli ilmeisesti sen verran tunnontuskissaan, että pisti heti jutun alkuun varoituksen, että nyt puhutaan paskaa. Tai sitten sekin oli mennyt agenttien vedätykseen.

Mutta onhan niitä positiivisempiakin tapauksia. Lager-Pekan sopimus Bremeniin tuli ohi kaikkien puskaradioitten, ja samaan seuraan päätyi Peetukin, kun kaikki toivo näytti jo menneen. Peetun agenttihan tiedotteli aikanaan ties minkä suurseurojen kiinnostuksesta, eikä hommasta tuntunut tulevan mitään. Lopulta Peetu siirtyi itselleen kaikin tavoin sopivaan huippuseuraan ja on saanut siellä melkoisesti peliaikaa.

Aika nopeasti näistä jutuista pääsee kärryille, jos riisuu sinivalkolasit ja ajattelee kylmän viileästi, että olisinko minä mainitun seuran urheilutoimenjohtajana kiinnostunut pelaajasta X, joka on tehnyt sitä ja tätä liigan Y seurassa Z. Kun vertaa noita muuttujia ko. seuran aiempiin hankintoihin, niin on melko helppo arvata onko todellista kiinnostusta olemassa. Esim. Roman Eremenkosta on kirjoitettu jo varmaan sata kertaa, että siirtyy tulevaisuudessa johonkin eurooppalaiseen huippuseuraan. Ehkä siirtyy, ehkä ei. Sanonpa vaan, että aika helvetin harvoin suurseurat hankkii Ukrainan liigan ns. tavallisen pelaajan, joka pelaa huonossa maajoukkueessa ilman, että on totaalisen dominoiva kentällä. - Toki yllätyksiä tapahtuu edelleen, vaikka meno on nyt huomattavasti järkevämpää kuin esim. vuosina 96-05, jolloin näitä Ali Dioja putkahteli.

[Viinioksa]

Jos meiltä ei siis juurikaan vuosittain irtoa maailmalle pelaajia, hyviin seuroihin, niin toista näyttää olevan entisen Jugoslavian alueella. Jatkuvana virtana tältä kokonaisuudessaan Suomea paljon taloudellisesti köyhemmältä alueelta irtoaa Eurooppaan huippupelaajia, ihan huippuseuroihin ja aika nuorinakin - jopa pienestä muutaman sadan tuhannen asukkaan Montenegrostakin (jonka maajoukkue rypisti vielä ilman kapteeniansa Vucinicia Englannin kanssa tasapelin vierakentällä, ja johtaa samalla karsintalohkoaan). - Niin, ja aika hyviä hintojakin näistä pelaajista on tietenkin saatu: monista useita miljooniakin. Yhdestä tämän alueen nuoresta pelaajasta saatetaan saada summa, jolla Suomesta saisi vähintään kaikki nuorten ja poikien maajoukkuepelaajat valmentajineen. Ja rahaa jäisi vielä jäljellekin...
 
 Mikäköhän tämän hyvyyden selittää (selitykseksi ei riitä, että fudis on siellä kärkilaji, koska tämän alueen maat ovat vähän palloilulajissa, kuin palloilulajissa huippumaita)
Onko siellä juniorivalmennus todella aivan maailman huipputasolla (jopa vähän palloilulajissa kuin palloilulajissa)?
 Niin, tai johtuuko tämä hyvyys nimenomaan valmentajien huipputasosta, ihan nappuloista tuonne isoisiin? Eurooppaan ja muuallekin maailmaan on nimittäin siirtynyt valtaisa määrä vanhan Jugoslavian alueelta valmentajia; aivan huippuvalmentajiakin huippuseuroihin.
 Jotakin erityistä heillä täytyy olla, jotakin jota meillä ei todellakaan ole....
 Onkohan meillä kukaan koskaan muuten käynyt tällä alueella opiskelemassa tätä fudista? Epäilen; ei varmaan edes uskalleta. Eli heikosti tätä aluetta tunnetaan.

Balkanin maiden pelaajatuotanto on kieltämättä jonkinlainen mysteeri. Osaselitys voi olla _tosissaan_ huipulle pyrkivien junnujen määrä. Jossain Kroatiassa harrastajien kokonaismäärä ei ole juuri isompi kuin Suomessa, mutta jos Suomessa on muutama jannu per ikäluokka, jotka tosissaan tähtäävät ammattilaisfutareiksi, ja Kroatiassa niitä on sata, niin se näkyy melkoisena erona aikuisten tasolla.

Balkanilaisten valmentajien tasolla ei voi selittää Zlatanin kaltaista pelaajaa, joka on kehittynyt ruotsalaisin valmennusopein. Muutenkin Kosovon albaaneilla ja bosniakeilla on kulttuurisesti hyvin vähän tekemistä serbien, kroaattien tai sloveenien kanssa, mikä jättää aukon kaikkiin kulttuuriselityksiin. Tämän vuoksi vetäisin esiin geneettisen hypoteesin: balkanilaisten ruumiinrakenne sopii jollain tavoin hyvin nopeita suunnanmuutoksia vaativiin peleihin.

[Savon keisari]

Palloilulajeissa ratkaiseva kulttuuriselitys on palloilukulttuuri, ei mitkään heimotanssit tai sotahistoriat. Koko Balkanin niemimaan alueella on voimakas palloilu- ja urheilukulttuuri. Myös albaanien keskuudessa jalka- ja koripallo ovat suosittuja lajeja. Tyypillistä hihhulointia tuokin että pitää aina yrittää etsiä jotain yksittäistä taikatemppua menestykseen.

[Pallokani]

Tosiaan: Balkanilla on tosi vahva urheilu- ja palloilukulttuuri. Ja palloilulajissa kuin lajissa, alueella on myös pitkät ja menestyksekkäät perinteet.
 Mutta kaiketi meilläkin tämä urheilukulttuuri on vahvaa; valitettavasti vain palloilun kannalta väärät lajit: keihäänheitto, murtomaahiihto, mäkihyppy, jääkiekko ja pesäpallo. No, stadissa - kuten useimmissa suuremmissa kaupungeissamme - nyt onneksi fudiksen kehittymistä estää näistä lajeista vain kiekko.

Mutta eikö teillä siellä Savossa ainakin Kuopiossa, pitäisi olla myös aika vahva jalkapallokulttuuri. Ensimmäinen ammattilaisemme, tosi taitava, älykäs ja tekninen Aulis Rytkönenhän on lähtöisin sieltä. Ja KuPS: han takavuosina pelasi kertoman mukaan vielä kaikista nautittavinta fudista Suomessa. - Suorastaan brassi- ja jugotyyliin ja ihan oman kylän pojillakin. Kankeat ja jäykät klubilaisetkin saivat suorastaan ihailla näitä taitavia ja älykkäitä savolaisia.
 Nyt ei taida olla maajoukkueessamme - tosin kuin takavuosina - edes yhtään savolaistaustaista pelaajaa.

[El-gordo]

saman verran kuin suomen lainat kreikkaan per minuutti

[shots]

Kasper Hämäläinen 1 milj €
Daniel Sjölund 1 milj €

Vaihtopelaajat:
Roni Porokara 1 milj €
Joona Toivio 1 milj €

Hämäläinen   937 500 EUR
Sjölund  705 900 EUR
Porokara  739 000 EUR
Toivio   375 000 EUR

http://www.fotbolltransfers.com

[Pallokani]

Tsekkasin itse vielä Shotsin esilletuoman sivuston kautta näiden muiden suomalaisten arvioidun markkina-arvon. Nuo neljä Shotsin esille tuomaa pelaajaa oli arvioitu tästä parikymmenen suomalaisen Allsvenskan -pelaajan ryhmästä markkina-arvoiltaan suurimmiksi.  Hämäläinen on selvästi suomalaisista ykkönen ja arvo vastaa suurin piirtein sitä summaa, jota tässä oli aiemmin jo arvioitu.
 Muuten Interin entisen "tähden" Chatton arvo oli nyt suurin piirtein puolet Hämäläisen arvosta.
Seuraavat numerot on ilmoitettu tuhansien eurojen tarkkuudella. Niin, melkeinpä kaikki tässä ryhmässä olevan pelaajat ovat muistini mukaan - ihan tätä nuorinta lukuunottamatta - pelanneet myös maajoukkueessamme, ainakin yhden tai muutaman ottelun. Voi muuten olla, että olen jonkun tai joitakin pelaajia tästä listasta unohtanutkin; varmaan joku korjaa.

Järjestyksessä arvot ovat seuraavat:

Turunen 386
Lyyski 236
Halsti 230
Nordback 225
Patronen 221
Perovuo 215
Roiha 210
Wirtanen, Arajuuri 150
Arkivuo 139
Maanoja 129
Ilola 107
Portin 90
Sillanpää 64
Abdullahi 59

Mitä näistä luvuista voisi sanoa? Ainakin sen, että eivät nämä pelaajat paljon näytä todella korkoa ainakaan Ruotsissa kasvaneet. Veskaritkin ovat halpamyynnissä.
 Eli jos näillä kaikilla pelaajilla olisi suunta muualle Eurooppaan, niin aika halvalla lähtisivät. Jos pelaajan markkina-arvo antaisi jonkinlaista kuvaa siirtokelpoisuudesta, niin kaiketi juuri Hämäläisellä ja Toiviollakin - jotka molemmat ovat vieläpä suht nuoria - pitäisi olla parhaat mahdollisuudet siirtyä Ruotsista johonkin suurempaan fudismaahan - ainakin Hämäläisellä.
Hinnat näyttävät valtaosin olevan tuolla hintatasolla - eli 100-200 tuhatta -, jolla olen arvioinut parhaita suomalaisia pelaajiamme Ruotsiin lähteneen. Ja näitä aikansa parhaita tämän listan pelaajat ovat tietenkin olleetkin.
Jos nuo hinnat samalla olisivat myös jonkinlaisia myyntihintoja, niin varmaan suomalaisilla seuroillakin oli varaa ainakin joku noista pelaajista hankkia takaisin Suomeen. Maajoukkueen vahvistukseksi tuolla minun listani pelaajilla ei taida tosin paljon enää olla mahdollisuuksia.
 Hieman muuten ihmetyttää ainakin tätä listataustaa vasten, miten tuo kv. maiden joukkueiden markkinahinta antoi loppujen lopuksi Suomelle omia laskelmiani selvästi kovemman 26 pelaajan yhteishinnan. Itse kyllä laskin vain 11 San Marino -ottelun avauspelaajan hinnat, ja sain summaksi jotakin 20 miljoonaa euroa. Kv. laskelma taisi Suomen osalta päätyä lähes 40 miljoonaan euroon 26 pelaajan osalta. Kyllä tuossa laskelmassa on 15 penkki- ja katsomopelaajan yhteisarvo laskettu ilmeisesti liian suureksi. Näiden listani pelaajien keskimääräinen markkina-arvohan on ainakin vain tuollaiset 200 000 euroa.
 Näiden n. 20 Allsvenskanissa pelaavien ja pelanneiden yhteismarkkinahinnaksi saadaan noin pikaisesti laskettuna reilut 4 miljoonaa euroa.
Jos Romanin markkina-arvo on nykyisin 6 miljoonaa euroa, niin tuollaiset lähes 30 suomalaista hyvää futaria ilmeisesti tarvittaisiin, jos päästäisiin tuohon Romanin lukuun.
 Jos mukaan lasketaan Shotsin esilletuomat pelaajat eli (tuhansina euroina markkina-arvo yhteensä n. 2,8 miljoonaa euroa)

Hämäläinen  938
Sjölund  706
Porokara  740
Toivio   376,

niin tämä kaikkien viime kauden Allsvenskan -pelaajiemme yhteismarkkina-arvo
on tuollaista 7 miljoonaa euroa. Tämä luku ilmeisesti ylittää kuitenkin jo Romanin markkina-arvon. Eli kyllä ilmeisesti hyvillä pelaajillamme on vielä tosi pitkä matka Ruotsistakin tuonne muun Euroopan suuremmille rahakentille. Suomesta se on varmaan vieläkin pidempi...

[ikinätunnisteta]

Hieman muuten ihmetyttää ainakin tätä listataustaa vasten, miten tuo kv. maiden joukkueiden markkinahinta antoi loppujen lopuksi Suomelle omia laskelmiani selvästi kovemman 26 pelaajan yhteishinnan. Itse kyllä laskin vain 11 San Marino -ottelun avauspelaajan hinnat, ja sain summaksi jotakin 20 miljoonaa euroa. Kv. laskelma taisi Suomen osalta päätyä lähes 40 miljoonaan euroon 26 pelaajan osalta. Kyllä tuossa laskelmassa on 15 penkki- ja katsomopelaajan yhteisarvo laskettu ilmeisesti liian suureksi. Näiden listani pelaajien keskimääräinen markkina-arvohan on ainakin vain tuollaiset 200 000 euroa.
 Näiden n. 20 Allsvenskanissa pelaavien ja pelanneiden yhteismarkkinahinnaksi saadaan noin pikaisesti laskettuna 4,5 miljoonaa euroa.
Jos Romanin markkina-arvo on nykyisin 6 miljoonaa euroa, niin tuollaiset lähes 30 suomalaista hyvää futaria ilmeisesti tarvittaisiin, jos päästäisiin tuohon Romanin lukuun.

Jässistähän siinä tulee heti jo 4,5 miljoonaa "ylimäärästä". Ei yksin selitä tietenkään, mutta vähän kompensoi eroa.

[Pallokani]

Joopa joo, Jässin tietenkin unohdin. - Mutta onkohan hänen markkina-arvonsa enää tuota luokkaa? Nostaa silti Suomen markkina-arvoa omalta osaltaan varmaan eniten noista San Marino -pelistä poissaolleista.