U19 (1.1.1996)

[ZZlatan]

Maalikooste eilisestä ottelusta:

http://huuhkaja.tv/?huu=ACFD52C3

[Laitalinkki]

Alle 17-vuotiaitten (1.1.1996) poikien maajoukkue kohtaa EM-jatkokarsintaturnauksen toisessa ottelussaan torstaina Ruotsin.
Ottelu alkaa 17.45

Suomen valmentaja Ilkka Mäkelä on nimennyt avauksen otteluun. Ottelu pelataan Telkissa Unkarissa ja alkaa ennakkotiedoista poiketen vasta kello 17.45 Suomen aikaa.
Suomen avaus:

Miikka Mujunen (mv), FC Lahti
Aleksi Ojanperä, TPS
Alex Lehtinen, HJK
Samuli Virtanen, FC Jazz-j
Richard Jensen, FC Twente
Karim Jouini, HJK
Onuray Köse, FC Lahti
Patrik Ahonen, FC Viikingit
Santeri Kumpula, RoPS
Elliot Galibert,HJK
Fredrik Lassas, HJK

Vaihdossa
Antti Kuusinen (mv), Ilves
Lari Sauranen, HJK
Akseli Kalermo, OLS
Juha-Pekka Jääskeläinen, KaaPo
Kevin Larsson, FF Jaro
Jere Tuovinen, KuPS
Jaakko Oksanen, SalPa

http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u17-avaus-ruotsia-vastaan

[JasonD]

Svenssonit johtoon 10. minuutilla. Aika vähän tuntuu täällä olevan kiinnostusta näihin karsintoihin.

e. Ja 20. 2-0.

[Elmo]

Ei mene vahvasti tälläkään Etelä-Suomen maajoukkueella

[JasonD]

Ei mene vahvasti tälläkään Etelä-Suomen maajoukkueella

Nimeä toki pohjoisen poikia jotka puuttuvat porukasta.

[Helmut Lotto]

0 - 3 HT. Todennäköisesti Suomi on hallinnut suvereenisti, mutta pallo pomppi Börjelle onnekkaasti ja kenttäkin on paska ja luntakin meinasi sataa.
Tosi hyvä esitys joka jannulta, ketään ei voi kritisoida.

[10 puukkoa]

Toivottavasti edes tajuavat hävetä.

Mäkelä voisi myös pakata kamansa. Sut on nähty.

[Helmut Lotto]

0 - 5. Laukaukset 2 - 12, kumpikaan Suomen kudeista ei suuntautunut maalia kohti.
Mäkelän junnumaajoukkueiden voitto% taitaa olla alle 20%

[10 puukkoa]

0 - 5. Laukaukset 2 - 12, kumpikaan Suomen kudeista ei suuntautunut maalia kohti.
Mäkelän junnumaajoukkueiden voitto% taitaa olla alle 5%

Korjasin.

[JasonD]

Jotenkin toivoisi että jossain vaiheessa vedettäisiin Espanja-matsln tyylinen bussitaktiika kehiin ettei tarvistisi katsella näitä 5-0, 8-1-tyylin tuloksia. Pelaajat ainakin oppisivat tekemään tulosta.

[Valopää]

Jotenkin toivoisi että jossain vaiheessa vedettäisiin Espanja-matsln tyylinen bussitaktiika kehiin ettei tarvistisi katsella näitä 5-0, 8-1-tyylin tuloksia. Pelaajat ainakin oppisivat tekemään tulosta.

Tämä!

Mäkelä kertoili Suomen hävinneen myös fyysisyydessä. Länsinaapurissa eikai pitäisi olla sen kummoisempia jätkiä kuin täälläkään mutta jostain syystä on. Suomen pojilla monet tahkoavat vielä junnupelejä. Tässäkö syy fyysisyyden puutteeseen?

[Helmut Lotto]

Kaukaa viisaasti joukkue pelasi koko alkuvuoden aikana yhden (1) reenimatsin, ettei päässy paikat revähtään ennen tärkeitä pelejä.

[Earl Godwin]

Korjasin.

Niin, en tiedä mistä tuo 20% oli vedetty, kun Suomen junnumajujen voittoprosentit ovat tosielämässä aika paljon paskempia kuin se. Koskee muitakin valmentajia kuin Mäkelää.

[10 puukkoa]

Niin, en tiedä mistä tuo 20% oli vedetty, kun Suomen junnumajujen voittoprosentit ovat tosielämässä aika paljon paskempia kuin se. Koskee muitakin valmentajia kuin Mäkelää.

Mitään todellista menestystä ei Suomen junnumajut ole oikeastaan koskaan saavuttaneet, ja tuskin tulevat koskaan saavuttamaankaan. Todella harvoin on sellaista tilannetta, että Suomella olisi samassa ikäluokassa montaa kansainvälisen tason lupausta, joten mitään suurtekoja ei ole aiheellista odottaakaan.

Siinä vaiheessa kun Unkaria ja Ruotsia vastaan tuloksena on 2 tappiota ja 8 päästettyä maalia pitäisi jo muuallakin kuin FF2:lla jengin miettiä onko valmennus ihan tehtäviensä tasolla. Pelaajien syyksi tätä ei yksistään voi laittaa, vaikka taso ei ehkä päätä huimaa silläkään osastolla.

[Kuqqen]

Hiljaseksi vetää. Jotenkin sen vielä pitkin hampain hyväksyy, että joltain saksoilta yms kuonoon otetaan, mutta nämä persraiskaukset vaikka ruotsilta saavat aikaan ahdistusta.

Ei valmentaja voi olla näin huono, vaan meidän pelaajat on hirvittävän kaukana jopa naapurimaan tasosta. Vitun murheellista...

[Helmut Lotto]

Tässä korjataan nyt satoa jonka Pekka Hämäläinen aikanaan kylvi, panostamalla 50% käytettävistä varoista miesten maajoukkueeseen, ja tietenkin sidosryhmien lennättämiseen ympäri maailmaa. Kyllä junnuilta lisenssimaksut kelpaa, mutta mitään apua ei tule. Jonkun tutorin ehkä saisi yhdeksi päiväksi tänne maaseudulle, siinäpä se. Akatemioista on turha haaveilla.

[J. Soini]

Nuorten maajoukkueiden tulokset ovat paras maan juniorivalmennuksen tason mittari. Esimerkiksi Espanjan nuorisomaajoukkueet ovat olleet viimeisen 10 vuoden aikana ylivoimaisesti parhaat koko Euroopassa. Tämä taso on pystytty säilyttämään myös miesten maajoukkueessa.

Itse asiassa nuorissa menestyminen on todennäköisesti jopa vaikeampaa kuin miehissä. Kukin maajoukkue kootaan pääsääntöisesti yhden ikäluokan pelaajista. On siis luonnollista, että suuren väestöpohjan ja hyvän jalkapallokulttuurin maista on helpompi kasata laadukas joukkue kuin jostain pienestä maasta. Miesten tasolla epäsuhta heikkenee jonkun verran. Siellä riittää, jos ikäryhmässä on muutamakin hyvä pelaaja.

Futisforumilla jotkut ehdottavat liian yksinkertaistettuja ratkaisuja. Kun tulokset ovat viime vuosina olleet näin huonoja, niin ei Ilkka Mäkelä varmaan itsekään ole tyytyväinen. Hänen kätensä ovat kuitenkin sidotut. Jos ikäryhmän pelaajamateriaali on yksinkertaisesti riittämätön, yksikään valmentaja ei pelisysteemillä yms. vastaavalla pysty olennaisesti parantamaan heikkoa tilannetta.

Meillä Suomessa ei vieläkään ymmärretä, kuinka tuhoisaa jälkeä Kaikki Pelaa -ohjelma ja sen luoma kulttuuri sai aikaan kotimaan junnufutiksessa. Ei asiat olleet hyvin ennenkään, mutta nyt mentiin ojasta allikkoon ryskyen. Esimerkiksi ysikuutoset ovat se ikäryhmä, joka todennäköisesti kärsi eniten Kaikki Pelaa -ohjelman vaikutuksista. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat hankkia käsiinsä vuoden 2002 nuorisotoimintasuunnitelman ja lukea, kuinka käsittämättömän alhaisia harjoitusmääriä siihen aikaan junioreille suositeltiin. Sitä niittää, mitä kylvää.

Suomessa ei vieläkään tunnuta ymmärtävän, kuinka tosissaan useimmissa maissa jalkapallon kanssa ollaan. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista nousta huipulle, jos Suomessa valtaosa maajoukkuetason junioreistakin harjoittelee määrällisesti vain puolet huippumaiden pelaajien määrästä. Laadusta nyt puhumattakaan.

Esimerkiksi Ruotsi ei ole millään mittarilla eurooppalaisella tasolla mikään ylivoimainen pelaajahautomo. Ihan hyvä, mutta ei mitenkään erinomainen. Joku Portugali kasvattaa samalla väestöpohjalla huomattavasti enemmän maailmanluokan pelaajia.

Suomessa on viimeisen 4-5 vuoden aikana tapahtunut onneksi selkeä asennemuutos. Meillä on muutama iso seura, jotka ovat merkittävästi nostaneet oman junioritoimintansa tasoa: TPS, Ilves, KäPa ja SJK ovat ehkä parhaat esimerkit tasonsa säilyttäneen HJK:n lisäksi. Tätäkin laadun parantamista ovat monet Suomessa ilkkuneet ja puhuneet DDR-tyylistä ja vaikka mistä muusta höpölöpöstä. Suurin osa suomalaisista seuroista kuitenkin jatkaa Ruususen untaan. Toivottavasti Sami Hyypiä Akatemian toiminta auttaa useampia suomalaisia seuroja muuttamaan toimintakulttuuriaan kerhotoiminnasta urheiluseuratoiminnaksi.

Tämä kaikki vie parhaassakin tapauksessa paljon aikaa, vähintään 4-5 vuotta, todennäköisesti pidempään. Vasta sitten on realistista haaveilla paremmasta menestyksestä, oli maajoukkueen valmentajana sitten kuka tahansa.

[10 puukkoa]

Onhan tekeminen nuoremmissa ikäluokissa parantunut siitä mitä se oli joskus esim. 5 vuotta sitten. Eihän ennen edes isoimpien seurojen joukkueet juurikaan käyneet ulkomailla pelaamassa, vaan tyydyttiin pelailemaan kotimaassa samoja vastustajia vastaan eikä oikeastaan kenelläkään ollut käsitystä siitä kuinka paljon muita maita oltiin perässä joka osa-alueella. Nykyään isoimpien seurojen junnuedarit käy monta kertaa vuodessa pelaamassa ulkomailla ja ajoittain tuloksetkin ovat olleet melko rohkaisevia.

Eikä enää olla pelkästään HJK:n, Hongan ja TPS:n varassa kun puhutaan seuroista joissa tekemisen laatu on kohtuullisella tasolla ja joka ikäluokalta voidaan odottaa ainakin naapurimaiden kovimpien seurojen haastamista. Erityisesti KäPan ja Ilveksen nousu haastamaan perinteiset huippuseurat on todellista EOM:ää ja iso asia koko Suomifutikselle. Lisäksi esim. VPS on nousemassa junnujen suhteen täysin naurunalaisesta huumoriseurasta todella kovaksi tekijäksi, PEPO on tuomassa Lappeenrantaa takaisin futiskartalle jne.

[zekki]

Meillä Suomessa ei vieläkään ymmärretä, kuinka tuhoisaa jälkeä Kaikki Pelaa -ohjelma ja sen luoma kulttuuri sai aikaan kotimaan junnufutiksessa. Ei asiat olleet hyvin ennenkään, mutta nyt mentiin ojasta allikkoon ryskyen. Esimerkiksi ysikuutoset ovat se ikäryhmä, joka todennäköisesti kärsi eniten Kaikki Pelaa -ohjelman vaikutuksista. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat hankkia käsiinsä vuoden 2002 nuorisotoimintasuunnitelman ja lukea, kuinka käsittämättömän alhaisia harjoitusmääriä siihen aikaan junioreille suositeltiin. Sitä niittää, mitä kylvää.

Aika yksinkertaistavaa. Kyllähän perusongelma oli se, että junnuvalmennuksella ei ole oikeasti ollut arvoa ja panostukset oli sen mukaisia. Eikö se mennyt niin päin, että jos muussa valmennuksessa ei pärjännyt, sitten siirryttiin junnupuolen valmentajaksi.  Harvoin junnuvalmentaja sai kenkää, yleensä vika oli valmennettavien tasossa tai asenteessa. Esimerkiksi ajatus siitä, että olisi otettu ikäkausi oikeasti huomioon harjoittelussa, muuten kuin ehkä siinä koska punttisalille mennään, oli aika vähäistä. Kuinka moni osaa edellenkään ottaa huomioon esimerkiksi murrosiän valmentamisessa.

Toinen kysymys sitten oli, että ei juniorivalmennus tapahdu missään umpiossa. Koko seura vaikuttaa siihen mitä junnuista tulee. Junnuille voi yrittää sanoa, että älkää tehkö niin kuin me teemme vaan niinkuin me sanomme, mutta seuran tekeminen on  se mikä oikeasti vaikuttaa.  Sellaiset pelaajat mitä seurakin.

Kaikki Pelaa ohjelma oli vähän kuin suomalainen peruskoulu. Tasa-arvossa mentiin liian pitkälle. Virheiden korjaaminen ei ole mikään muutaman vuoden juttu. Yksittäisiä huippuikäluokkia voi toki nousta nopeamminkin, jos lahjakkaat pelaajat ja  lahjakkaat valmentajat päästetään tekemään ennakkoluulotonta työtä. Sekin olisi jo edistysaskel, jos juniorimaajoukkueiden valmentajien työtä, joku riippumaton taho säännöllisesti arvioisi. Vähän kyynisesti oletan, että muutokset vievät vuosikymmeniä.

[J. Soini]

10 puukkoa on oikeassa. En ole itse tosin nähnyt PEPOn joukkueita, mutta jos homma on mennyt eteenpäin, niin hienoa.

Olen jonkun verran seurannut Kaakkois-Suomen joukkueita pienimmissä junioreissa, ja pakko on kaikella kunnioituksella todeta, että taso on todella alhainen. Ainoastaan Kotkan Nappuloilla on joissain ikäluokissa joukkueita, joiden pelaaminen näyttää jalkapallolta. Tasoero esimerkiksi pääkaupunkiseudulle on suorastaan järisyttävä.

[J. Soini]

Zekiltä hyvä ehdotus poikien maajoukkuevalmennuksen säännöllisestä arvioinnista. Itse asiassa tietääkseni Palloliiton liittohallitus on jo ajat sitten laittanut tavoitteeksi, että kaikkien maajoukkueiden tulisi yltää 60 prosentin osuuteen maksimipistemäärästä, mikä maaotteluissa on saavutettavissa. Jos tällainen tavoite on, olisi hienoa, jos sen toteutumista myös seurattaisiin. Viime vuosien tuloksillahan poikien maajoukkueet ovat valovuoden päässä tuosta tavoitteesta.

[don Mara]

Nuorten maajoukkueiden tulokset ovat paras maan juniorivalmennuksen tason mittari. Esimerkiksi Espanjan nuorisomaajoukkueet ovat olleet viimeisen 10 vuoden aikana ylivoimaisesti parhaat koko Euroopassa. Tämä taso on pystytty säilyttämään myös miesten maajoukkueessa.

Itse asiassa nuorissa menestyminen on todennäköisesti jopa vaikeampaa kuin miehissä. Kukin maajoukkue kootaan pääsääntöisesti yhden ikäluokan pelaajista. On siis luonnollista, että suuren väestöpohjan ja hyvän jalkapallokulttuurin maista on helpompi kasata laadukas joukkue kuin jostain pienestä maasta. Miesten tasolla epäsuhta heikkenee jonkun verran. Siellä riittää, jos ikäryhmässä on muutamakin hyvä pelaaja.

Futisforumilla jotkut ehdottavat liian yksinkertaistettuja ratkaisuja. Kun tulokset ovat viime vuosina olleet näin huonoja, niin ei Ilkka Mäkelä varmaan itsekään ole tyytyväinen. Hänen kätensä ovat kuitenkin sidotut. Jos ikäryhmän pelaajamateriaali on yksinkertaisesti riittämätön, yksikään valmentaja ei pelisysteemillä yms. vastaavalla pysty olennaisesti parantamaan heikkoa tilannetta.

Meillä Suomessa ei vieläkään ymmärretä, kuinka tuhoisaa jälkeä Kaikki Pelaa -ohjelma ja sen luoma kulttuuri sai aikaan kotimaan junnufutiksessa. Ei asiat olleet hyvin ennenkään, mutta nyt mentiin ojasta allikkoon ryskyen. Esimerkiksi ysikuutoset ovat se ikäryhmä, joka todennäköisesti kärsi eniten Kaikki Pelaa -ohjelman vaikutuksista. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat hankkia käsiinsä vuoden 2002 nuorisotoimintasuunnitelman ja lukea, kuinka käsittämättömän alhaisia harjoitusmääriä siihen aikaan junioreille suositeltiin. Sitä niittää, mitä kylvää.

Suomessa ei vieläkään tunnuta ymmärtävän, kuinka tosissaan useimmissa maissa jalkapallon kanssa ollaan. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista nousta huipulle, jos Suomessa valtaosa maajoukkuetason junioreistakin harjoittelee määrällisesti vain puolet huippumaiden pelaajien määrästä. Laadusta nyt puhumattakaan.

Esimerkiksi Ruotsi ei ole millään mittarilla eurooppalaisella tasolla mikään ylivoimainen pelaajahautomo. Ihan hyvä, mutta ei mitenkään erinomainen. Joku Portugali kasvattaa samalla väestöpohjalla huomattavasti enemmän maailmanluokan pelaajia.

Suomessa on viimeisen 4-5 vuoden aikana tapahtunut onneksi selkeä asennemuutos. Meillä on muutama iso seura, jotka ovat merkittävästi nostaneet oman junioritoimintansa tasoa: TPS, Ilves, KäPa ja SJK ovat ehkä parhaat esimerkit tasonsa säilyttäneen HJK:n lisäksi. Tätäkin laadun parantamista ovat monet Suomessa ilkkuneet ja puhuneet DDR-tyylistä ja vaikka mistä muusta höpölöpöstä. Suurin osa suomalaisista seuroista kuitenkin jatkaa Ruususen untaan. Toivottavasti Sami Hyypiä Akatemian toiminta auttaa useampia suomalaisia seuroja muuttamaan toimintakulttuuriaan kerhotoiminnasta urheiluseuratoiminnaksi.

Tämä kaikki vie parhaassakin tapauksessa paljon aikaa, vähintään 4-5 vuotta, todennäköisesti pidempään. Vasta sitten on realistista haaveilla paremmasta menestyksestä, oli maajoukkueen valmentajana sitten kuka tahansa.

Nämä suurin osa "mitättömistä" suomen seuroista ovat jatkuvasti tuottaneet isolla prosentilla niitä muutamia yksilöitä jotka ovat nousseet huipulle.   HJK:t kyllä sitten osaavat napata nämä myöhemmin ja asiaa tuntemattomat voivat taivastella kuinka huonoa työtä muissa seuroissa tehdään.

[J. Soini]

En halua dissata pieniä seuroja, enkä ketään muutakaan, mutta fakta on se, että suurin osa esim. Suomen kultaisen sukupolven pelaajista tuli oman aikansa isoista junnufutisseuroista. Aina tulee teemu tainioita ja hannu tihisiä, mutta he ovat vähemmistössä.

Käydään pelaajalistaa läpi. Antti Niemi  (OLS, sen ajan parhaita junnuseuroja), Janne Saarinen (pienenä junnuna jossain Epoossa, suurin osa junnuvuosista HJK), Hannu Tihinen (KEPS), Sami Hyypiä (Voikkaa/Kuusankoski), Petri Pasanen (Kuusysi, sen ajan parhaita junnuseuroja), Aki Riihilahti (HJK), Teemu Tainio (Tornio), Mika Nurmela (OLS), Joonas Kolkka (FC Reipas, sen ajan parhaita junnuseuroja), Jari Litmanen (FC Reipas), Mikael Forssell (pienenä junnuna PPJ, suurin osa junnuvuosista HJK), Jonatan Johansson (PIF/TPS).

Vielä rinnalle nykymajoukkue. Niki Mäenpää (Kasiysi, loppujunnuvuosina HJK), Kari Arkivuo (Kuusysi), Joona Toivio (Sibbo-Vargarna, iso osa junnuvuosista HJK), Niklas Moisander (TPS), Jukka Raitala (KP-75, loppujunnuvuosina HJK), Alexander Ring (Bayer Leverkusen/HJK), Teemu Tainio (Tornio), Perparim Hetemaj (HJK), Roman Jeremenko (Jaro/HJK), Teemu Pukki (KTP), Kasper Hämäläinen (TPS).

Ei niitä pienten seurojen pelaajia tuossa listassa kauheasti ole.

[Wiljo]

Valitettavasti J.Soini on surullisen oikeassa. Ei ole oikoteitä, on ainoastaan kovaa työtä ja hyvää valmennusta. Suomessa on ollut käsitys, että on jokin murrosiän jälkeinen oikotie huippupelaajaksi. Kilpailu on maailmalla niin kovaa, että pelkästään lahjakkuudella tai myöhäisellä heräämisellä ei tule nykyisin enää kv-pelaajia. Homma on aloitettava jo aikaisemmin. Junnuna on vitsa väännettävä. Murrosikä voi muuttaa aikataulua ja lopettaa monen uran, mutta, jos siitä selviää niin junnuna hankittu taito jää. Murrosiän jälkeen ei taitoa enää ole S-marketista saatavissa - ei edes hulluna treenaamalla.

Tässä foorumissa on ollut kovasti äänessä 96-ikäluokan kannattajajoukko, joka on jostain syystä kuvitellut tämän ikäluokan olevan jotenkin erikoinen. Totuus paljastuu aina. Mäkelästä voi olla monta mieltä, mutta syy huonoon menestykseen ei ole Mäkelässä. Kyllä syy on pelaajien tasossa ja katsojan fanitus-sokeudessa. Taso ei riitä piste, valitettavasti. Mitään wau-efektiä en ole tämän ikäluokan pelaajissa toistaiseksi nähnyt, vaikka kyllä siellä potentiaaliakin on - en silti tyrmää.

Lisäisin vielä, että lahjakkuus on aliarvostettu käsite. Aina vain puhutaan kovasta työstä ja asenteesta - kuten minäkin yllä. On totta, että asenne ja kova työ ovat tärkeitä. Mutta, Suomessa meillä ei ole varaa hukata yhtään lahjakkuutta, vaan miedän pitää luoda edellytykset ja metodit motivoida lahjakkuudet harjoittelemaan ja kehittymään. Nyt niin ei ole - ei vieläkään. On vain armeijan metodit, jossa yksilöt tuhotaan ja keskinkertaiset duunarit nostetaan. Valitettavasrt Suomessa tämä ei toimi. Saksassa muutaman yksilön tuhoutuminen ikäluokassa ei ole ongelma - Suomessa se on.

[betluck]

Lahjakkuus on sitä, että pikkupojasta asti tekee aivan helvetisti duunia ja vielä nauttii tekemisestään. Ei jalkapallo ole sen tyyppinen laji, mikä vaatisi edes huipputasolla mitään poikkeuksellista synnynnäistä lahjakkuutta. Maajoukkuetasolle voi yltää kuka tahansa pikkujunnu, kun panostaa siihen mitä tekee. Tämä on se viesti, mikä junnuille on annettava, eikä todellakaan mikään "lahjakkuuksien" paapominen ja esiinnostaminen.