Intohimo. Kovuus. Nerous. Seurauskollisuus. Taito.
Kapteeni näyttää nuoremmilleen, kuinka pallo taistellaan omalle joukuueelle.
Myös Maestrolle sattuu välillä virheitä.
Kun paikka aukeaa, ei Kyttä epäröi. Jopa Klubin vaihtopelaajat ovat häkeltyneitä
8:n potkutekniikasta.
Kun adjektiivit eivät enää riitä...
Kun Nero on poissa, mikään ei onnistu. "Kyttä, tule pian takaisin!"
Oulunkylä: Antti Uusitalo.
_________________________________________________________________________________________________
Vuodet vierii, mutta yksi on ja pysyy...
Harvassa ovat ne helsinkiläiset jalkapalloniilot, jotka eivät Uusitaloa tietäisi. Monille jalkapalloromantikoille mies edustaa juuri niitä arvoja, jotka ovat nyky-jalkapallon kaupallistumisen seurauksen muuttuneet tai hävinneet. Taianomainen kosketus palloon, huippuussan hiottu pelin ymmärtäminen ja ennen kaikkea - palava himo kuningaslajia kohtaan. Ei ole väärin väittää, että Uusitalo on synonyymi sanalle
taitojalkapallo. Kaikki edellä mainittu vain korostuu, kun tutkailee miehen seurahistoriaa. 2000 -luvulla mies on vuodesta toiseen kannatellut Oulunkylän ylpeyttä ja aina pistänyt kaiken likoon rakkaan
Kipinän vuoksi. Ei ole ollut merkitystä, onko satanut kaatamalla vettä tai onko aurinko porottanut. Katsojat ovat olleet aina varmoja, että jalkapalloelämys on taattu, kun suuri ja mahtava
8 on kentällä.
Edellytyksiä Kytällä on aina ollut porrasta korkeammalle. Rakkaus keltapaitaa kohtaan on kuitenkin aina voittanut. Rakas seura on antanut paljon, mutta välillä taas ottanut niin paljon... Jokaisen loukkaantumisen jälkeen Mestari on palannut entistä vahvempana takaisin ja ottanut oman paikkansa: keskikentän keskeltä. Sinne Kyttä kuuluu. Oli sitten vierellä Puhakka, Ilander, Woodward tai vaikkapa Louhisto, on homma aina toiminut. Hyvän pelaajan merkki sekin. Kyky tehdä kanssapelaajat paremmaksi.
Kytän tasoa ei mitata maaleilla. Siksi on turhaa edes selailla Palloliiton tilastoja. Se olisi väärin. Syötöt ovat aina ollet herran tavaramerkki ja niistä ovat lukuisat ja lukuisat maalisepot saaneet vuosien aikana nauttia.
Oulunkylän Jari Litmanen, sanovat monet.
Åggelbyn Zidane, taas jotkut. Molemmat väärin. Kyttä on ainutlaatuinen; toista samanlaista ei löydy. Miehen nerouden ymmärtää vasta, kun sen näkee. Siksi futista seuraavia ihmisiä on vaeltanut kauempaakin kaikkein pyhmipään, Ogelin Wembleylle, seuraaman Uusitalon kikkoja.
Sadat ja sadat pienet Gnistan -nappulat kopioivat idolinsa temppuja ja pyrkivät murtautumaan myöhemmin edustusjoukkueen rinkiin. Heille Kyttä on kaikkein suurin. Vanhempaa väkeä Hän taas muistuttaa ajasta, jolloin miehet olivat rautaa ja jalkapallo kaunista. Kun jalkapallo vielä oli jalkapalloa, eikä ns
muka-cristianoronaldojen kaatuiluja ja kieriskelyjä.
Kyttä, älä lopeta koskaan...
