Kumpi puoli, heh heh...
En kyllä oikeasti ymmärrä näitä osakauppoja. Mikä hyöty näissä on, tai siis miten se vaikuttaa siihen, missä pelaaja pelaa? Joka toinen peli Udinesessa ja toinen Violassa?
Fiksummat selventäkää, kiitos.
Yleensä pelaaja siirtyy puolikkaan ostaneen seuran riveihin. Osaomistuksen pituus on yleensä kaksi vuotta, jonka jälkeen, jos muuta ratkaisua pelaajan pysyvästä omistuksesta ei saada aikaan, molemmat tarjoavat suljetuilla kirjekuorilla, korkeampi tarjous voittaa.
Pelaaja siirtyy suuremmasta seurasta pienempään:
- Pelaaja saa peliaikaa ja lainasiirtoon verrattuna stabiilin tilanteen.
- Pienempi seura saa kohtuuhalvalla pelaajan, johon sillä muuten ei välttämättä olisi varaa.
- Suurempi seura säilyttää jonkinlaisen sijoituksen, ja voi yrittää ostaa peliajan myötä kehittyneen pelaajan takaisin, tai sitten myydä puolikkaansa alkuperäistä tilannetta kalliimmalla.
Pelaaja siirtyy pienemmästä seurasta suurempaan:
- Suurempi seuraaja saa pelaajan koko siirtoa pienemmällä sijoituksella, ja voi seurata kehittymistä lainasiirtoa pidempään.
- Pienempi seura saa pelaajansa parempaan näyteikkunaan, ja jos tämä ei lyö läpi, voi seura ostaa tähtipelaajansa takaisin. Ja saa joka tapauksessa kelvollisen läjän rahaa, kävi pelaajalle miten tahansa.
- Pelaajalla on lainasiirtoa paremmin aikaa ja mahdollisuuksia näyttää suuremmalle seuralle kykynsä.
Cuadradon siirron tapauksessa laina+osaomistushässäkästä hyötyivät pelaaja itse (pääsi kokeilemaan suuremmassa seurassa, ja onnistui yli odotusten), ja alkuperäinen omistaja Udinese (lainassa oli optio puolikkaaseen kiinteään hintaan, toisen puolikkaan hinta nousi reilusti loistokauden myötä). Fiorentina hävisi, koska joutuu nyt maksamaan toisesta puolikkaasta (ilmeisesti kahden kauden aikana, hinta ei ole kiveen hakattu, ja voi nousta tai laskea tällä välillä) enemmän. Toisaalta Viola voitti, koska sai loistavan pelaajan kohtuupienellä alkuperäissijoituksella, ja lähes riskittä.
