Se on jo tässä kasvattisysteemissäkin seuraus, että Englannin maajoukkueen valinnanvara 10 vuoden kuluttua kasvaa. Voimaan tulevat kasvattissäännökset jo takaavat, että irkut ym joutuvat valitsemaan englantilaisuuden maajoukkuetasolla, jos haluavat valiossa pelata. Monihan on tasoltaan kiikun kaakun ja jos he menevät ulkomaalaiskiintiöön, moni seura varmaan ottaisi mieluummin taitavamman hollantilaisen kuin punapään. Tosiasia on, että moni varsinkin pohkoisirlantilaisista ja irkuista on aina asunut Englannissa, kyse ei ole mistään ryöstöstä vaan paremmin todellisuutta vastaavasta kehityksestä. Jonkun Mcgrathin tyylisten pelaajien sukujuurien venytys vihreälle saarelle vastaa täysin Espanjan kahden passin farssia.
Puhutaanko tässä nyt UEFAn 2+2-, 3+3- ja 4+4-säännöistä, vai ei? Siis niistä, joiden mukaan joukkueella pitää tällä kaudella olla UEFA kilpailuissa 25 miehen (UEFAn kilpailujen raja) rosterissa kaksi omaa kasvattia ja kaksi seuran kotimaassa kasvatettua (ensi kaudella 3+3, sitä seuraavalla 4+4)? Jos puhutaan, niin se tulee tuskin vaikuttamaan mihinkään paskan vertaa. Nämä asetukset nimittäin vain määräävät jokaista seuraa nimeämään tietyn määrän sellaisia pelaajia, jotka täyttävät nämä kriteerit. Ja noiden kriteerien täyttämiseenhän riittää jo se, että on pelannut kolme vuotta ikävuosien 16-21 välillä joko omassa seurassaan tai sitten toisessa kotimaisessa. Se oletko sinä albaani, korealainen tai englantilainen, sillä ei ole väliä. Ja kun peluutuksesta ei sanota mitään, voi sinne rosteriin melko huoletta liittää pari aivan tusinatason jannua, joita ei tarvitse tuoda edes penkille. Sitten voidaan vetää 11 ulkomaalaisen voimin.
Siinä ei tarvitse edes passeilla kikkailemista harkita.
* * *
Itse osaa näistä Ekinkin esille tuomista ongelmista pohdin jo muutamaa viestiä aikaisemmin, mutta taisin olla epäselvä kirjoituksissani tai statukseni ei vain muuten ole vaadittavalla nettitasolla (mietin mikä hymiö olisi sopiva tähän --
?)
Luin viestisi ja olin myös kirjoittamassa vastausta eilisyönä. Homma jäi puolitiehen väsymyksen vietyä voiton. Pointit kyllä huomioin ja ansiokkaita ajatuksia sieltä löytyi. Saksan tilanteesta toki suvaitsen olla hieman eri mieltä, etenkin jos se yritetään tuoda edes läheiseen yhteyteen nk. kehdonryöstön kanssa.
Tosiaan, paljon on tehtävä ennen kuin paperilta parhaimmatkaan ideat siirtyvät toteutukseltaan järkevään muotoon (olihan Neuvostoliitollakin ihan mukavat ideologiat paperilla, toteutus olikin sitten jotain aivan muuta, mutta tämä taitaakin jo olla hieman offtopicia), eivätkä taida byrokratian raattaat näissäkään asioissa kovinkaan nopeasti ympäri pyöriä, joten mahdollisia muutoksia on nähtävissä käytännössä vasta vuosien päästä (btw. kuinkahan paljon näistä radikaaleista uudistuspuheistakin mahtaa olla yleistä vaalijauhantaa/paskanjauhantaa?). Jos ja kun jalkapalloilun kattojärjestöissä raha määrää siinä missä muissakin kabineteissa, niin varmasti tuloja vähentäviä muutoksia ei tulla näkemään, siksi uskonkin palkkakaton olevan ihan realistinenkin tavoite ja toive, verrattuna vaikkapa juuri noihin kiintiöihin. Miten se palkkakatto vaikuttaisi käytännössä, sitä on vaikeata arvioida. Saaduista eduista ei varmasti helposti useimmat luovu ja pelaajia olisi varmasti aikaisempaa enemmän mainostamassa milloin mitäkin litkua ja rättiä.
Näissä kiintiöissä olisi tosiaan paljon pohdittavaa siinä miten niitä kirjoitettaisiin, että niitä ei voitaisi kiertää. Miten esimerkiksi tukkia sääntöjen väärinkäyttöä, niin ettei kehdosta revittäisi väkisin toisen maan kansalaiseksi. Voisiko Englannissa pelata kaikki britit (United Kingdom) "kotimaalaisina" vai ainoastaan englantilaiset? Päälimmäiseksi ongelmaksi muodostuisi kuitenkin, kuten Eki kirjoitti, millä ihmeellä (jos edes laillista olisi) Fifa/Uefa pistäisi kansalliset sarjat muutokset ottamaan vastaan? Valitettava tulos saataisi arvatenkin olla, että kansalliset kattojärjestöt ottaisivat ohjat omiin käsiinsä ja kansainväliset kattojärjestöt jäisivät näyttämään lähinnä YK:lta, jolla auktoriteettia ei ole enää nimeksikään.
Vaalikampanjoinnin piikkiin varmasti voi laittaa osan näistä puheista. Silti ainakin Saksassa kannatusta on tullut oikeastaan kaikilta länsisaksalaisilta jalkapallovaikuttajilta. Itä-Saksan osalta – Itä-Saksassahan on vielä toistaiseksi melko huomattavia ongelmia juniorityön kanssa – en tiedä, sieltä varmasti voisi Cottbusin kaltaisten seurojen puolelta tulla vastalause jos toinenkin.
Löysin aiemmin tänään Blatterin kannanoton asiaan ja hän totesi sen tosiasian, että EU:n lainsäädännön piireissä homma ei todellakaan onnistu. Blatterin mukaan koko hanke riippuisi kansallisista liitoista ja niiden liigoista, sekä sitä kautta keskinäisestä herrasmiessopimuksesta. Tosin silloinkin ongelma on juuri tämä Brysselistä käsin kaikkea älyllistä toimintaa näivettävä, byrokraatteja magneetin lailla puoleensa vetävä suuruudenhullu laitos.
Mitä palkkakattoon tulee, osaako joku kertoa, mitä näille ylisuurille sopimuksille tehtiin NHL:n puolella ennen edellistä kautta? Jos se palkkakatto olisi tulossa, ongelmia syntyisi monen huippuseuran osalta, kun pelaajien palkat toivottavasti ylittäisivät tuon rajan ja reilusti. Kovin moni näistä Söldner-käsitteen ruumiillistumista tuskin haluaisi eduistaan luopua, joten jonkinlaiseen yhteenottoon sekin johtaisi. Litku- ja rättimainonta tosiaan nousisi huimasti, kun entistä useammat hakisivat aktiivisesti mainossopimuksia. Samalla tavalla kuin NBA:ssa, jossa useilla rivipelaajillakin on miljoonasopimuksia mainostamisen puolelta.
Kiintiöissä Britannia tosiaan on mielenkiintoinen kohde. Siinä täytyisi tosiaankin miettiä, ketkä kaikki kotimaisiksi pelaajiksi. Wales sekä Pohjois-Irlanti varmasti menisivät helposti Englannin puolelle, mutta entä Skotlanti ja ehkä myös Irlanti, vaikka ei Isoon-Britanniaan kuulukaan.
Kehdonryöstö menee jo kaikin puolin turhan monimutkaiseksi omalta osaltani. Liian vaikea kysymys.
Jos tässä otsikoinnin mukaisesti saa hieman viedä asiaa toisille raiteille, niin itse näen ongelmana myös nämä MSI:t ja ahneet agentit seurajalkapalloilun tulevaisuuden kannalta, ei niinkään pelaajien suuret palkat, koska mielummin itse ainakin antaisin kasvavien kassavirtojen virtaavan pelaajien tileille kuin seuran omistajien pullollaan oleviin kirstuihin. Palkkakatto toki mahdollistaisi pienempien seurojen paremman kilpailun pelaajista suurien kanssa, mutta toisaalta sponsoroinnista saatavat edut nostaisivat merkitystään, joita suurilta varmasti saisi enemmän jne. Mutta siis niin, agenttien ja yhtiöiden vaikutusta pelaajakauppoihin pitäisi rajoittaa mielestäni nykyisestä ja pelaajien merkitystä pitäisi nostaa, sillä jos pelaajat (esimerkkitapaus West Hamin argentiinalaiset) toimivat tulevaisuudessa muiden päätösvallan alla, niin siitä ei voi seurata mitään hyvää.
Ehdottomasti samaa mieltä. Tällaiset lieveilmiöt kuuluvat politiikan kanssa niihin asioihin, joilla ei tulisi olla mitään sijaa jalkapallossa.
Palkkakaton vaikutukset eivät olennaisesti vaikuttaisi suurseurojen asemaan, sillä ne todellakin tarjoavat paljon paremmat mahdollisuudet päästä näkyville markkinoilla ja kerätä rahaa erilaisilta yhteistyökumppaneilta ja muilta vastaavilta. Pääpointti palkkakatossa tosiaankin olisi mahdollistaa myös pienille seuroille tietty kilpailukykyisyys. Tätä kautta saataisiin mahdollisesti kierrätystä sinne huipulle, kun hyvällä juniorityöllä ja muutamalla täsmähankinnalla pienemmät seurat voisivat tosissaan kilpailla isojen kanssa. Mutta edelleenkään katto ei saa olla liian korkealla, muuten sen vaikutus jää vähäiseksi.
Palatakseni vielä tähän kiintiösäädäntöön, niin vaikka useat joukkueet omaavat huiman määrän ulkomaista tasoa, niin kyllä monet suuretkin rakentavat kotimaisen laadun päälle joukkueen (tästäkin toki jo aikasemmin mainittiin), joka on ilahduttavaa nähdä (vaikka, kuten aikasemmin kirjoitin, naurettavaa ulkomaisena näistä valittaa). Jotkut ovat esim. Valioliigassa valmiita maksamaan huikeita ylihintoja (joidenkin mielestä) kotimaisista pelaajista, joka toisaalta johtuu siitä, ettei tätä tasoa ole saatavilla kuin vain vähän, ja mitä vähemmän jotain on, sitä kallimpaa se on.
Nämä kotimaisen laadun varaan tosissaan satsaavat seurat – mielestäni pelkkä pelaajien ostaminen ei riitä, vaan niitä pitää myös peluuttaa – vain ovat turhan harvassa, etenkin huipulla. Se varmasti lienee se suurin ongelma, sillä se ennemmin tai myöhemmin ulottuu myös keskikastin kautta alemmille tasoille.
Valioliigaa eniten seuraavana sanoisin suurimmista joukkueista vain Arsun olevan suurissa ongelmissa tämän mahdollisen uudistuksen kanssa ja Liverpoolin ehkä hienoisissa, mutta varsinkin jos Englannissa sallittaisiin muiden UK:n maiden kansalaisten mahtuvan kotikiintiöön, niin eiköhän Arsukin jaloilleen nousisi (onhan siellä jo perinteet kehdon ryöstössä
). Nostaisiko tämä sitten juniorityöskentelyn tasoa vai laskisiko yleistä tasoa, sitä on mahdotonta sanoa. Etelä-Amerikasta ei ainakaan hankittaisi näitä perushyviä pelaajia, vaan ne korvattaisiin kotimaisilla.
Varmasti totta. Silti liigan yleissuunta on varsin huolestuttava. Seuraavat pari vuotta näyttävät, missä tosissaan mennään. Ehkä se suunta korjautuu, tai sitten mennään entistä pahemmin vikaan. Lähinnä nämä pienemmät seurat lisäätyneiden rahamääriensä kanssa ovat sitä potentiaalisinta riskiryhmää.
Saksalaiset tätä kaiketi ajaisivat juurikin siksi, että ovat arvokisoissa loistaneet, mutta ihan viimeisimpinä vuosina ei ole seuratasolla euroglooriaa osunut kohdalle (jota itse kyllä pidän pienenä ihmeenä) ja niin ollen sarjan arvostus on ollut laskusuhdanteessa ja Aasian rahoja ei ole valunut niin suurissa määrin nahkahousuille kuin sitä olisi toivottu valuvan. Kyynikkona en usko että puhtaasti jalkapalloilua edistävät jauhot on kenenkään UEFA/FIFA -piireissä pyörivän pussissa, olkoonkin utopistiset puheet kuinka hellyyttäviä tahansa näin vaalien alla.
Tätä on varmasti taustalla. Saksalainen seurajalkapallo – tuli Aasiasta rahaa tahi ei – ei pysty kilpailemaan markkinoilla muiden isojen maiden seurojen kanssa. Sen on pakko rakentaa pitkälti oman juniorituotannon varaan, mikäli se aikoo pysyä kilpailukykyisenä pitkällä aikavälillä. Siksi tuo kotimaisiin pelaajiin kohdistuva kiintiö palvelisi aluksi etenkin saksalaisia.
Toisaalta, jos Saksassa alettaisiin kaupittelemaan omaa sieluansa samalla tavalla kuin ulkomailla, ehkä silloin saataisiin rahavirratkin todella virtaamaan. Tähän asti vain Saksassa on suhtauduttu äärimmäisen nihkeästi ulkomaalaisten vaikutukseen, mikä on urheilulaji jalkapallon kannalta helvetin hyvä juttu.
* * *
Itse olen tässä miettinyt tätä asiaa hieman eteenpäin noin yleisellä tasolla, toistaiseksi sen kummemmin ongelmiin puuttumatta. Se on käynyt selväksi, että radikaaleja muutoksia ei voida tehdä lyhyellä aikavälillä, muutokselle on varattava reilusti aikaa. UEFAn nykyiset säännöt (2+2, jne.) ovat askel oikeaan suuntaan, mutta se ei ole vielä riittävää. Looginen jatke tälle olisi tuoda tuo ulkomaalaiskiintiö mukaan. Aluksi se voisi olla 2 aidosti kotimaista pelaajaa koko ajan kentällä. Tämän tuskin luulisi kenelläkään tuottavan vaikeuksia, sillä sääntö otettaisiin käyttöön vasta yli viiden vuoden päästä. Tästä sitä voitaisiin kahden vuoden välein nostaa aina kahdella, kunnes tosiaan oltaisiin kuudessa. Toki tuon määrän voi pudottaa esimerkiksi viiteen, mutta mieluiten ei alle sen.
Vuosikymmenessä ehtii tapahtua vaikka mitä. Siinä ajassa seurat ehtisivät varautua tähän järjestelmään laittamalla ylimääräisiä rahojaan jo nyt juniorityöhön. EUkin ehtisi toivottavasti kaatua (tai se potkaistaisiin ulos jalkapallosta jollain tavalla), jotta se ei pystyisi hommaa kusemaan.
Haaveajattelun puolellahan tässä mennään, mutta väliäkö sillä. Saahan sitä uneksia.
