Kyllä, puolet perustajajäsenistä oli arveluttavassa asemassa, puolet taas eivät. Toisaalta jos miettii fasismin vastustamisen ja/tai kunniatehtävästä kieltäytymisen mahdollisia seurauksia radikaalin fasistisessa maassa, niin oman itseni takia ottaisin esimerkiksi parlamenttipaikan vastaan, jos olisin jo muutenkin luonut uraa politiikassa.
Astumme jälleen harmaalle alueelle jos alamme arvailemaan miksi Foschi tai Igliardi olivat niissä asemissa missä olivat. Vapaasta tahdosta vai itseään suojellakseen ? Varmuus tästä asiasta lienee mahdoton löytää. Saattaa olla, että Igliardi sekä Foschi olivat ikionnellisia PNF:n heille suomista asemista tai sitten häpeissään siitä. Sanon vain, että AS Roman perustamisen yllä lepää monia omituisia yhteensattumia...
Kun ajattelee Italiaa varsin sekavana ja hajanaisena maana, en luokittele fasismiksi tai muutenkaan millään tavalla kyseenalaiseksi sen yhtenäistämisen yrittämistä. Se on ennemminkin luonnollista ja jopa suositeltavaa. Oman kulttuurin ja urheilun käyttäminen apuvälineenä ei mielestäni myöskään ole lainkaan arveluttavaa. Onhan keinot maan yhtenäistämiseen jostain löydettävä.
Italian yhdistäminen oli kaunis ajatus fasisteilta, mutta mahdoton toteutettavaksi. Lopulta syyttäisin nimenomaan fasisteja italialaisen yhtenäisyyden täydellisestä hukkaamisesta. Heille uskottiin tiukka keskushallinto, joka kuitenkin epäonnistui karkeasti. Ei ihme, että sodan, taloudellisen romahduksen ja alueellisen epätasa-arvon turruttamat italialaiset eivät enää Mussolinin jälkeen ole tosissaan luottaneet maansa hallintoon. Mitä tulee taas jalkapalloon se ei minusta saisi ikinä kuulua poliittiselle valtakoneistolle, edes apuvälineenä. Seuraukset ovat harvoin hyviä. Tämä siis tuon hankkeen tuloksista, vaikkei keskustelu varsinaisesti niitä koskenutkaan.
Hyvä että pelillistäkin puolta sivutaan. Lazion menestys oli jo ennen Vaccaron nimittämistä FIGC:n johtoon ollut surkeaa. Laziohan oli suhteellisen pieni seura ja vain harvoin pystyi edes maakuntatasolla kilvoittelemaan tosissaan mestaruudesta. 1920-luku oli Laziolle jalkapalloilullisesti laihaa aikaa kunnes Mussolini otti diktaattorin aseman. Laziokin ylsi heti jopa yllättävän hyviin suorituksiin kansallisella tasolla. Kaudella 1929/30 startanneessa Serie A:ssa Lazio oli myös heti mukana. En tiedä, miten paikat pääsarjaan jaettiin, mutta aiemman pelillisen menestyksen mukaan taivaansinisillä ei olisi ollut sinne suoraan asiaa. Kaudelle 1932/33 asti Lazion menestys pääsarjassa oli tasaisen heikkoa. Sitten alkoi mielenkiintoinen tapahtumasarja: Vaccari nimitettiin liiton presidentiksi. Seuraavaksi kaudeksi loistavasti Pro Vercellissä pelannut nuori ja huippulupaava Silvio Piola saapui surkeaan Lazioon todellisiin huippujoukkueisiin hakeutumisen sijaan. Ottajia olisi varmasti löytynyt. Yhtäkkiä pieni Lazio pomppasikin Serie A:ssa sijalle viisi. Kurssi jatkui tasaisen korkeana. Vaccarin aika FIGC:n presidenttinä loppui ja Piolakin vaihtoi seuraa Toron kautta Juveen. Fasismin ja Vaccarin ajan sekä Mussolinin teloituksen jälkeen rakenteeltaan alueellisemmaksi muuttuneessa sarjassa Lazion sijoitus oli oudon heikko – jaettu seitsemäs – vaikka kilpailijat eivät olleet enää lähellekään yhtä kovia kuin ennen. Ei ollut Interiä, ei Milania, ei Juvea, ei Torinoa – muutamia mainitakseni. Tämän perusteella voisi ehkä tehdä joitain oletuksia.
Pidän tärkeänä, että Brindellone oikaisi pahimpia kurveja tässä oletuspilvessä. Kaikista olettavuuksista huolimatta joku saattaisi lukea tuota kuin sanakirjaa ja sitä kautta jopa uskoa koko sisällön, jolle ei kuitenkaan faktoja tueksi löydy. Ellei sitten sarjataulukkoa ala lukea poliittisena asiakirjana.
Et kannata väärin. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka puhuvat väärin kannattamisesta. Jokainen kannattaa tavalla, joka itselle sopii, ja jonka parhaaksi näkee.
Hyvä. Tästä olen täysin samaa mieltä.
Toki saat myös ihailla, ketä haluat. Kerroin vain oman mielipiteeni. En esimerkiksi ihaile Francesco Tottia. Tietenkin ihailen hänen pelitaitojaan ja luovuuttaan. Sama koskee myös Zidanea. Näiden pelaajien käytös on kuitenkin osittain tuomittavaa ja sen takia he eivät pysty antamaan kokonaisuutena puhtaan kiiltävää kuvaa itsestään. Ihailen samalla tavalla monen sellaisenkin jalkapalloilijan taitoja, joista en ole koskaan nähnyt tai kuullut mitään negatiivista. Kun en heitä kuitenkaan tunne, en myöskään ihaile. Tämä on oma näkemykseni, kantani, filosofiani ja niin edelleen. En missään nimessä vaadi, että Sinun pitäisi kulkea samaa polkua pitkin. Suosittelen sitä kuitenkin.
Selvennykseksi kuitenkin. En ole sokea tai sulje silmiäni siltä, mitä Curva Nordissakin on liian usein tapahtunut. Jokainen natsilippu (luojan kiitos nykyisin harvinaista) saa minut tietyllä tapaa surulliseksi ja vihaiseksi. Samoin kuin kaikki se potaska mitä Laziosta tiettyjen yksilöiden poliittisten päämäärien vuoksi on kirjoitettu mediassa. Leimattu ja ilmoitettu fasistien seuraksi, olenpa jopa lukenut, että etuliite SS olisi jotenkin sidonnainen SS-joukkoihin. En silti viimeksi Inter-ottelussa ollessani Curva Nordin vierellä huomannut fasismia, vaan tavallisia ihmisiä, joita yhdisti SS Lazion ihailu ja kannattaminen. Se riittää minun arvostukseni ansaitsemiseen. Fanit ovat osa sitä Laziota, jota minä kannatan. Uskon, että he ovat osa myös sitä Romaa, jota sinä kannatat. Näemme heidän paikkansa eri tavalla.
Viimeisenä tiivistyksenä: Edelleen minulle on tärkeintä mitä Laziolle tapahtuu kentällä. Kaikki muu tulee sitten mukana.
