Lupailtua ja jo pienimuotoiseksi perinteeksi muodostunutta kausiotsikkoa pystyyn. Suunnilleen samanlainen toivottavasti kuin viimekin vuonna.
Kauden päätös oli taas ihmeellinen. Jälleen kerran huima pistemäärä liigassa sekä totaalinen näytös UCL-finaalissa, joka sinetöi Guardiolan Barcelonan paikan yhtenä historian suurista, ehkä suurimpana kaikista. Ja kun sitä luuli, ettei Messi voisi enää parantaa, pelaa Kirppu elämänsä (ja kenties kaikkien aikojen huikeimman) kauden. Aloitetaan taas viime kauden tapaan vuoden takaisista siirroista.
Siirrot
Kesällä Barcelonassa meni poikkeuksellisen vähän rahaa, vain siinä 20 miljoonaa netto. Viime kauden lopussa oli selvää, että Rafa ja Henry siirtyvät pois, ja molempien osoite oli New Yorkin muovinen energiajuomajengi. Busin kakkosmieheksi tippunut Yaya Touré siirtyi isolla rahalla Cityyn, ja flopannut Chygrynskiy onneksi 15 miljoonalla takaisin Shakhtariin. Henrique, Keirrison, Hleb, Cáceres ja Víctor Sánchez jatkoivat lainalla.
Kauden lopussa oli myös selvää, että David Villa siirtyy Barcelonaan, mikä tarkoitti megasiirto Zlatanin poistumista. Zlatan lähtikin Milaniin noin 6 miljoonan vuokrasummalla, ja siirtynee tänä kesänä lopullisesti noin 24 miljoonalla. Villasta maksettiin 40 miljoonaa, joten hyökkäykseen on nyt mennyt noin 100 miljoonan verran tässä 2 vuoden aikana.
Muita merkittäviä hankintoja olivat hyvin suurta kritiikkiä siirron hetkellä saanut Mascheranon hankinta (20M) sekä yllätyksenä n. 10 miljoonalla hankittu Adriano, joka tuli auttamaan reikäistä puolustusta.
Tammikuun siirtoikkunassa tuli vielä PSV:n huippulupaava laitakoira Afellay, josta Barcelona maksoi vaivaiset 3M€ miehen sopimuksen ollessa umpeutumassa kesällä.
Ottelut 2010-11Kausi alkoi hieman epätyypillisellä höntsällä Skandinaviassa, kun Barcelonan junnut kävivät pelailemassa Vålerengassa helpot pari voittoa. Sitten jatkettiinkin rättikauppakiertueelle Aasiaan, jossa Guoan ja K-Liigan tähdistöjengi kaatuivat 3-0 ja 5-2 vastaavasti. Mainittavan arvoista lienee se, että Messi tuli K-League-matsissa sisään puolen tunnin kohdalla, kävi iskemässä puoliaikaan mennessä pari maalia, ja vaihdettiin jo vartin jälkeen pois.
Paremmat kauteen valmistavat ottelut jatkuivat Espanjan Supercopan muodossa, kun Sevilla löylytti kiertueesta ja MM-kisoista väsynyttä Barcelonaa 3-1 kotonaan. Viikkoa myöhemmin kuitenkin Super-Messi kävi jakamassa tuomioitaan, vaikka ensin Konko söhläsikin kavennusmaalin Pedron vedosta omiin jo vartin jälkeen. Kymmenisen minuuttia myöhemmin Messi avasi maalitilinsä ja vei Barcelonan vierasmaalilla johtoon, ja ennen puoliaikaa Leo tuplasi maalitilinsä ja siirsi Barcelonan 3-0 johtoon. Peliajan lähestyessä loppuaan Messi kävi muistuttamassa suuruudestaan tekemällä kauden ensimmäisen hattutemppunsa kauden ensimmäisessä finaalissa, ja kauden viimeinen (niin kai se on tulkittava) kannu oli Barcelonan. Muutaman päivän päästä höntsäiltiin vielä Gamper, jossa Villakin avasi maalitilinsä, ja Barcelona voitti 1-1:n jälkeen pilkuilta.
Ennen maajoukkuetaukoa ehdittiin pelata vanhaan tapaan vain yksi ottelu Racingia vastaan, ja edelliskauden romahdukselta vältyttiin, kun Messi avasi maalinteon jo 3. minuutilla. Iniesta ja Villa ehtivät myös mukaan karkeloihin, ja Barcelona voitti suvereenisti 0-3.
Kauden ainoa selvä romahdus tuli sitäkin selkeämpänä paria viikkoa myöhemmin, kun Hércules onnistui jotenkin ihmeellisesti voittamaan ideattoman Barcelonan Camp Noulla 0-2 Nelson Valdezin maaleilla. Herätys tuli kuitenkin UCL:ssä Panathinaikosta vastaan, vaikka alku olikin tahmea: vierasjoukkue aloitti maalinteon. Messi kuitenkin kuittasi maalin minuutissa, ja puoliaikaan mennessä Kirppu onnistui toistamiseen, ja Villakin pääsi tekemään maalin, joten matsi oli pitkälti taputeltu, vaikka Pedro ja Alves loppua kohden tekivätkin vielä kaunisteluosumat 5-1:een.
Upea vierasvoitto ja hieno ottelu maalein 1-2 Calderónilta seurasi viikonloppuna, ja jälleen kerran Messi osui Barcelonalle. Seuraavalla viikolla otettiin arkivoitto Sportingista vain 1-0, tällä kertaa hyvään vireeseen päässyt Villa osui maalipuiden väliin. Viikonloppuna tuli taas hieno voitto, kun toinen vaikea vierasottelu hoidettiin tyylillä, kun Athletic kaatui 1-3. Ottelusta jäi mieleen Amorebietan kilahdus, ja Barcelona ei mokaillut miesylivoiman kanssa. Ensin Keita osui 10 min breikin jälkeen, ja Xavi lopetti Athleticin kuin kärsivän leijonan tekemällä 2-0 varttia ennen loppua. Isännät pääsivät vielä mukaan pari minuuttia ennen loppua Gabilondon maalilla, ja vaikka Barcelona olikin hieman helisemässä, niin hyökkäysinto teki sen, minkä se niin usein tekee, eli päästää vastustajan vastahyökkäykseen, josta Busi tekikin loppulukemat vain hetkeä ennen loppuvihellystä. Seuraavalla viikolla saatiin muistutus huonosta viimeistelystä, kun Barcelona pelasi Rubinin vieraana UCL:ää, ja valitettavasti kompuroi ilman Messiä 1-1-tasurin, joka oli kohtuullisen oikeutettu tulos ottelusta.
Lokakuussa Barcelona onnistui pupeltamaan avausmatsin kotonaan Mallorcaa vastaan, kun kuntopiikkiä vielä haettiin, ja ottelu pelattiin myös rotaatiolla ilman Puyolia, Xavia ja Villaa: 1-1, maalintekijöinä Messi ja Nsue. Tässä vaiheessa Barcelona oli pudonnut liigassa jo neljänneksi, ja seuraavalla viikolla vastaan tuli maajoukkuematsien jälkeen liigakärkeen noussut Valencia. Valencia meni hyvin barcelonamaisella maalilla johtoon ensimmäisen puoliskon loppupuolella, mutta Iniestan ja Xavin nerokas yhteispeli tuotti huikean harhautuksen, josta Barça kuittasi pelin tasoihin heti 2. puoliskon aluksi. Varttia myöhemmin Xavin hieno keskitys löysi Tarzanin pään, mikä ei erehtynyt, vaan peli loppunumeroihin 2-1. Tämän voiton myötä Barcelona löysi rytminsä lopullisesti, ja kuntopiikkikin alkoi lähestyä.
Seuraavalla viikolla Messi tuhosi Köpiksen (H, 2-0, Messi(2)) ja Zaragozan (A, 0-2, Messi (2)), eikä cupissa vastaan tullut Ceuta osoittautunut kovin hankalaksi vastustajaksi edes kakkosmiehistölle. Sevilla-matsi oli kaoottista taidetta, kun Barcelona vyöryi jatkuvasti päälle joka suunnasta, ja avasi maalinteon jo 4. minuutilla. Peli oli puoliaikaan mennessä maaleissa 2-0, ja pelaajissa 11-10, kun Konko otti kaksi selvää keltaista, joista toisen hetken ennen taukoa. Tauon jälkeen lisää tykitystä, ja 5-0 päätti hienosti kuukauden, joka oli alkanut huonosti.
Marraskuu tarjosi lisää samaa: Köpistä vastaan ensin tasuri, sitten sarja rutiinivoittoja, ja lopussa suurvoitto. Köpis-ottelu ei tarjonnut valtavasti jalkapallollisia hienouksia, ja päättyi 1-1. Sen jälkeen Getafe nurin 3-1 ja Ceuta 5-1, jälkimmäinen taas kerran vaihtomiehistöllä. Villarrealin voitto 3-1 oli merkittävä matsi, ja hieno esitys; hylättiinpä Barcelonalta turhaan maalikin tuolla. Barcelona kuitenkin sai taas kiittää Messiä, joka teki toisen puoliajan ainoat maalit ja vei pelin 1-1:stä 3-1:een. Aivan Real Madridin kantaan liigakakkoseksi noussut Barcelona voitti Almerían seuraavaksi 0-8 vieraissa, ja antoi näin vielä yhden myrskyvaroituksen Madridille ennen marraskuun kruunua, Klassikkojen Klassikkoa, jossa José Mourinho näyttäisi kaiken osaamisensa, ja pitkästä aikaa Barcelona ei voita miten tahansa. Hyvällä asenteella vielä Panathinaikos nurin 3-0 vieraissa, ja sitä myöten Barcelona varmisti lohkovoiton Köpiksen hävittyä Rubinille.
Eihän sen nyt niin pitänyt mennä. Mourinhon Madrid oli aiemmin voittamaton, sarjakärjessä ja napsi joka kerta voittoja. Tämän piti olla paras Madrid yli puoleen vuosikymmeneen. Tulos oli kuitenkin jotain ihan muuta. Barcelona jyräsi Madridin maan rakoon täysin suvereenisti tuottaen yhden kaikkien aikojen näytöksistä Klassikoissa. Pikku kätösestä eli manitasta tuli tälle kaudelle symboli, olihan se jo kolmas viiden maalin ilta Barcelonalle kuukauden sisään. Eihän tuosta kai suurempia jaksa jauhaa.
Joulukuun alussa pelattiin ilmeisesti Katalonian cup, jossa Barcelona pelasi junnuilla, eikä sieltä mitään tullutkaan. Niiden jälkeen Barcelona kävi hakemassa pisteet Pamplonasta, ja voitti Rubinin 2-0 vielä UCL:n päätöskierroksella. Pari manitaa lisää seurasi, kun Barceloan tumppasi La Realin ja Espanyolin viidellä maalilla, vaikka viimeksi mainittu onnistuikin yhden maalin tekemään. Vuosi 2010 päättyi kiikareihin Athleticin vieraana Copassa.
Uusi vuosi alkoi pitkälti siitä, mihin vanha jäi. Tammikuussa cupissa 1-1 ja vierasmaalilla jatkoon Athleticia vastaan, ja Betis 5-0 kumoon, jonka jälkeen puolivaloilla parin maalin tappio, mutta jatkopaikka oli selviö. Almería sai copassa myös 5-0-kyydit, joten finaalipaikka oli varma ennen toista osaottelua. Liigassa maalit 16-2, ja viisi voittoa viidestä.
Helmikuussa merkityksetön Almería-voitto copassa 3-0, eli yhteistulos 8-0, ja liigassa Atleti nurin 3-0. Sitten Sporting otti ansaitun pisteen, kun Barcelona keskittyi ilmeisesti jo UCL-matsiin Arsenalia vastaan. Emiraateilla nähtiin hieno ottelu, vaikka tulos olikin lopulta huono. Liigassa kuitenkin jatkettiin pikkuvoittojen tiellä, kunnes toinen osaottelu saapui. Nähtiin huikea näytös, jossa Arsenal oli alusta asti sanalla sanoen huono. Sekä Xavi että Iniesta saivat enemmän onnistuneita syöttöjä aikaan kuin koko Arsenalin joukkue, ja Arsenalilla lopulta huolimatta yhdestä maalistaan ei ollut laukaustakaan maalia kohden.
Huhtikuussa Barcelonan selvästi hidastunut tahti näkyi edelleen liigapeleissä, kun Villarrealista otettiin nihkeä 0-1-vierasvoitto, ja Almería kaatui "vain" 3-1. Shakhtar sentään sai kyytiä UCL:ssä, kun ensimmäisen osaottelun jälkeen ottelupari oli 5-1 ja sitä myöten selvä. Historialliseen klassikkoputkeen ajautuminen oli kamalaa, koska siinä oli pelissä koko kausi kahdessa viikossa, ja suunnilleen joka kerran tappio olisi tarkoittanut jonkun pystin menettämistä, vaikka liiga ei tietenkään olisi vielä sillä ratkennut.
Ensin pelattiin liigaa, ja Barcelona varmisti käytännössä mestaruuden vierastasurilla. Sitten pelattiin Copaa, ja siinäkään ei 90 minuutin jälkeen saatu tulosta, mutta Ronaldo kävi hakemassa voiton puskemalla Madridille voittomaalin jatkoajalla. Hyvä, cupin voi menettää, jos liigan voittaa, mutta UCL:ää ei... Eikä menetettykään. Barcelona esitti hyvää peliä alusta alkaen, ja voitti ansaitusti ensimmäisen osaottelun Madridissa 2-0. Kun viimeinenkin ottelu päättyi tasan, kuten pari muutakin, oli Barcelonalla edessä UCL-finaalin 2009 uusinta.
Toukokuun mittaan liiga voitettiin "hiljalleen", eikä siitä mitään ilmaveivijuhliakaan tullut, koska liiga oli ollut selvä jo monta viikkoa, ja kaikki tiesivät kauden päätavoitteen. UCL-finaali olikin hienon kauden huikea päätös, ja Sir Alexin mukaan "kukaan ei ole koskaan jyrännyt heitä niin selvästi", ja Messin johdolla otettu 3-1-voitto finaalista nosti tämän Barcelonan kiistatta yhdeksi kaikkien aikojen joukkueista.
Pelaajat
Viime kauden pelaajat kouluarvosanoin:
1) Víctor Valdés
Oli jälleen Barcelonan kiistaton ykkönen, ja lunasti jälleen paikkansa. Ei ollut niin tärkeässä roolissa kuin viime kaudella, koska joukkuepuolustus oli niin paljon parempaa, mutta hoiti leiviskänsä hyvin. Poikkeuksellisesti ei pelannut kaikkia liigaotteluita polvivamman takia. 8.
2) Dani Alves
Parempi kuin aiemmin. Keskittyi enemmän tasapainottamaan kuin ränkimään laitaa ylös ja antamaan paskoja kesoja. Alvesin uudesta sopimuksesta oli vääntöä, mutta juuri silloin Alves löysi uskomattoman terän, ja matsista toiseen dominoi melkeinpä enemmän kuin kukaan muu. Hieno kausi hienolla pelaajalla. Lisäksi mainittakoon, että pelasi koko jengistä eniten minuutteja liigassa, myös Valdés mukaan lukien. 9.
3) Gerard Piqué
Ei ollut ehkä aivan viime kauden parhaassa terässään, mutta otti hienosti tonttinsa puolustuksen johtajana Puyolin vaivojen takia. Shakira-jutut veivät suurimman osan Piquéhen liittyvästä huomiosta. 8½ ja papukaijamerkki tyttixestä.
5) Carles Puyol
Suuri kapteeni, jonka fyysinen ja psyykkinen preesens ovat mittaamattoman arvokkaita. Barcelona ei hävinnyt yhtäkään ottelua, jossa Puyol oli kentällä. Loukkaantumiset häiritsivät kautta valtavasti, eikä liigaotteluita kertynyt kuin 17. 9.
6) Xavi
Maestrolle kybä. Mitäpä sitä selittelemään.
7) David Villa
Kauden alussa omassa roolissaan pieksemässä maaleja, kauden lopussa hirveä määrä duunia joukkueen puolesta, ja kirsikkana kakun päälle pääsi vielä UCL-finaalissa tööttäämään maalin. Annan vain kasin, koska huolimatta kovasta työnteosta ja hyvästä maalimäärästä enemmänkin ehkä odotettiin. 8.
8.) Andrés Iniesta
Valkoinen kuolema aloitti eniten otteluita (32) yhdessä Villan ja Valdesin kanssa, teki huikeat 8 maalia ja noin 30 vastustavaa joukkuetta naurunalaiseksi. 10.
9) Bojan
Edelleen käsittämättömän nuori kaveri, jonka penkinlämmittäjärooli harmittaa ainakin sivuunkirjoittanutta, mutta eipä niitä tuloksiakaan synny. Huonoin kausi tähän mennessä. 6.
10) Lionel Messi
Maailman paras, kaikkien aikojen paras? Kaikki ennätykset taas uusiksi. Numerot eivät riitä kertomaan, mutta kun kouluasteikolla on vain 10:een asti, niin annetaan 10.
11) Jeffrén
Pääsi pelaamaan kokonaiset 300 minuuttia, mutta iski maalin Madridin verkkoon. Teki mitä odotettiin, ei enempää eikä vähempää. 7.
13) Pinto
Pappa jaksaa heilua. Ensin huijasi paitsion Köpistä vastaan, sitten esitti upeita torjuntoja, ja "kruunasi" kauden istumalla katsomossa Wembleyllä koulutettuaan hieman Madridin pakkilegenda Chendoa semifinaalissa. Uskomattoman hieno mies, ja varmasti kova tuottamaan räppiä. 8.
14) Javier Mascherano
Jefecito tuli kesällä Barcelonaan, ja jakoi forkallakin mielipiteitä. Kesti vähän aikaa päästä hommaan sisään, mutta esitti talvella ja varsinkin keväästä erinomaisia otteita niin omalla pelipaikallaan kuin puolustajanakin. 9.
15) Seydou Keita
Rotaatiomies. Hyvä ja tärkeä pelaaja, joka täyttää roolinsa mainiosti. Näitä ei tarvita montaa, mutta ilmankaan ei pärjää. 7.
16) Sergio Busquets
Kurkkija dominoi Barcelonan keskikentän tasapainottavassa roolissa aivan suvereenisti. Erinomainen syöttäjä, joka osaa myös sijoittua erinomaisesti, vaikkei hirveästi taklaakaan. Ajaa myös vastustajat, foorumistit ja kommentaattorit mielipuolisuuden partaalle kuolevan joutsenen tansseillaan. 9.
17) Pedro
Pedro oli aiemmin hyvä, tällä kaudella jopa loistava. Paljon duunia, mutta myös erinomaisen terävä hyökkäyksissä. Löi aiemmat maali- ja syöttöennätyksensä, ja on mielenkiintoista nähdä, pystyykö joku Rossi tms. ohittamaan Pedroa avauksessa. 9.
18) Gabriel Milito
Pelaili kyllä ihan kohtuullisesti; jopa kymmenen liigamatsia. Ei kuitenkaan vakuuttanut missään vaiheessa, alkavat ikä ja loukkaantumiset painaa. Jos on vielä pelihaluja, niin lienee aiheellista poistua Ciudad Condalista johonkin pienempiin ympyröihin. Ikää on kuitenkin vasta 30, joten jossain Argentiinassa voisi olla vielä 3-4 hyvää kautta jäljellä. 6.
19) Maxwell
Oli vielä alkukaudesta Adrianon edellä, ja saikin Puyolin ja Abidalin loukkaantumisten myötä edelleen mukavasti peliaikaa. Jatkossa ei kuitenkaan mainittavaa roolia tiedossa, joten jostain Italiasta löytynee seuraava työpaikka. Ei kuitenkaan ollut huono tai mitään, taso ei vain riitä. 7.
20) Ibrahim Afellay
Tuli tammikuussa Barcelonaan, ja sai ihan kohtuullisesti peliaikaa, vaikka avaukseen ei odotettukaan. Hyödyllinen kaveri, ja tulevalla kaudella on varmasti paremmin sopeutunut pelityyliin. 7.
21) Adriano
Lämmitti penkkiä varmaan Bojanin ja Pinton jälkeen eniten, mutta lienee noussut Maxwellin ohi vieläkin suuremmalla monipuolisuudellaan. Olisi loistava kakkosmies Alvesille, mutta Alves ei paljoa sellaisia tarvitse. Vähäinen rooli painaa arvosanaa: 7½.
22) Éric Abidal
Uskomaton kausi. Oli kauden alusta saakka ylivoimainen isäntä puolustuksen laidalla (tai keskellä, jos tarve vaati!), ja keräsi varauksettomat kehut niin forkalla kuin lehdistössäkin. Maaliskuussa putosi pommi, kun Abidalin maksasta ilmoitettiin löytyneen kasvain. Taas oli loppukausi menossa pilalle edelliskauden tai jopa -kausien tapaan, mutta huikea palautuminen mahdollisti Abille täydet 90 minuuttia Wembleyllä. Kausi kruunautui hienoon otteluun, ja siihen, että Xavi ja Puyol antoivat Abidalille kapteeninnauhan, jonka myötä Abidal sai nostaa voittopokaalin ensimmäisenä. Mieli tekisi antaa kymppi, mutta ysiä enempää ei voi antaa johtuen kauden vajavaisuudesta. 9.
Myös muutama juniori nähtiin kentällä, mutten viitsi vielä antaa arvioita muutaman pelin perusteella.
Muita ajatuksia edelliskaudestaKausi oli jälleen kerran huikea, ja päättyi ansaittuun tuplamestaruuteen. Jossain vaiheessa näytti jo siltä, että turpaan tulee, kun peli oli nihkeää. Siitä huolimatta niitä pikkuvoittoja otettiin. Maaliskuu oli erityisen vaikea, kun 4 liigamatsista tuli vain maaliero 5-2, mutta kolme voittoa ja yksi tasuri lohkesi kuitenkin. Abidalin ja Puyolin kunto-ongelmat samaan nippuun, ja Messikin oli kaukana parhaastaan: liigassa 4 matsissa 1 maali. Sen jälkeen loppukausi olikin sellaista matalalentoa, että alta pois. Maaliskuussa oli 5 ottelua, mutta huhtikuussa niitä oli peräti yhdeksän! Toukokuun alun jälkeen saatiin rauhoittua, kun Madrid-putki ratkesi vähintään teknisellä tyrmäyksellä. Liigassa ei ollut enää käytännössä panosta, se neljän pisteen ottaminen 4 matsista oli pelkkä muodollisuus.
Jos kuitenkin palaillaan kauden alkuvaiheisiin, niin nerokkaasti ajoitettu kuntohuippu osui juuri kovien otteluiden sumaan, mikä toisaalta tiesi "turhia" pistemenetyksiä kauden alussa. Huipun osuttua suunnilleen loka-marraskuun vaihteeseen oli Barcelona suunnilleen jouluun asti täysin suveeeni. Puoleentoista kuukauteen tuli peräti kuusi kertaa viisi maalia tai enemmän. 11 otteluun! Madrid-matsin tuon putken keskeltä olen nähnyt jo vissiin kolmesti :
Kautta hehkutettiin etukäteen Guardiolan ja Mourinhon taisteluna, mutta lopulta vain Mourinho kävi tuota taistelua: Guardiola näpäytti kertaalleen, ja keskitti loput voimavaransa pelaamiseen. Lopulta kävi niin, että Guardiolan strategia osoittautui paremmaksi. Vaikka foorumin teinariosasto vollottaakin noin 10 otsikossa, niin lopulta tästä kaudesta muistetaan Barcelonan majesteettinen hallinta, ja se, että tämän myötä Guardiolan Barcelona tullaan muistamaan yhtenä kaikkien aikojen joukkueista. Pelaaminen oli loistavaa, ja vaikka maaleja ei aiempaan tapaan syntynytkään, niin vastaavasti puolustus parantui monta kertaluokkaa, ei vähiten Abidalin erinomaisuuden myötä.
Siirtoja ja ajatuksia tulevasta kaudestaBarcelonan siirtopolitiikka tulevalle kaudelle näyttää olevan suunnilleen: Maxwell, Milito, (Zlatan, Cáceres, Henrique, Keirrison, V. Sánchez, Hleb)
Rossi, Alexis Sánchez, Kiko, Cote. Tarkoitus on siis hieman laajentaa rinkiä hommaamalla pari lupaavaa janaria vaihtoon, pari huippuluokan hyökkääjää, ja junnuista nostetaan lopullisesti Fontàs ja Thiago. Rossi + Sánchez on hyvä pari, ja erityisesti tulevaisuuden pari. Villa on kohta 30, jäljellä lienee max. 3 kautta huipulla, ja Rossi on 24, Alexis 22. Kolmen kauden päästä Rossi on siis teoreettisessa huippuiässä ja Alexis vasta tulossa sinne. Nähtäväksi jää, mikä on tässä Bojanin kohtalo. Todennäköisesti Villarreal. Lisäksi näkisin itse mielellään Botían paluun.
Suurimmat haasteet ensi kauteen liittyen taitavat olla motivaatiopuolessa. Tasoa riittää varmasti, ja laajennettu rinki mahdollistaisi myös sen, että Messi olisi joskus vaihdossa. Tietenkin myös edelleen vahvistunutta Madridia vastaan kilpailu kiinnostaa aivan huikeasti niin pelaajia kuin meitä fanejakin. Toivottavasti ensi kaudella jatketaan siitä, mihin nyt on jääty, ja jos Barcelona voisi vielä onnistua ensimmäisenä seurana UCL:n historiassa pitämään kannun kotonaan...
Visca el Barça i visca Catalunya!
Uskomattomia projekteja muuten nuo kausikatsaukset, en suosittele kellekään
