Suomen kannattamisessa on monta tarinaa. Tämä on yksi niistä, pidemmästä päästä…
Keskiviikko 1.6. klo 8.00Rooman-kone nousee Helsinki-Vantaalta. Kallis olut on metallista, lämmintä kuraa. Vielä kalliimman hot paninin täyte maistuu oksennukselta. Silti tunnelma on korkealla, ensimmäinen double tourimme on alkanut. R-Toursin seurueeseen kuuluvat tällä kertaa lisäkseni vakiojäsenet Keijo ja Jorma (nimet muutettu) sekä uutena Jorma jr., jonka rippilahjana on nauttia (tai kärsiä) äijien reissussa 8 päivää. Juniorihan vielä tiedä, että mainoslauseemme on ”Give us your money – we give you only misery.”Kelju Kojootti ajaa koneen ruudulla Maantiekiitäjää takaa, mutta läsähtää rotkon pohjalle lättänäksi.
Fiumicinon lentokentältä sujautamme Leonardo Express –junalla Rooman keskustaa kohti. Liput on ostettu italiaa osaavan suomalaisen reppumatkailijan avustuksella. Konduktööri vilkaisee lippujamme ja toteaa, etteivät ne tähän junaan kelpaa. Hän neuvoo oikean junan (josta emme saa selvää) ja pyytää ystävällisesti paluumatkalla käyttämään sitä. No, pääsee näillä ainakin metrossa Colosseumille.
Asemanvierusbaarissa otamme Jorma jr:n kanssa ensimmäiset pizzat, eipä kehumista, ei kiviarinahiilloksella tehtyjä, vaan jossain pikku-uunissa lämmitettyjä. Baarissa törmäämme myös samassa koneessa olleeseen Salon duoon, joka aikoo taittaa matkaa Riminille regionale-junalla. Paljon evästä matkaan, äijät!
Colosseumilla on turha jonotella sisään. Istun juniorin kanssa kauempana ja katselen, kuinka gladiaattori houkuttelee Keijoa ja Jormaa kuvauksiin kanssaan. Pojat saavat oikein Rooman valtakunnan aikaiset asusteet päällensä. Mainitsen jr:lle, ettei tuosta taidailmaiseksi selvitä. Hienojen poseerausten jälkeen tuleekin tilinteon hetki. Naamat nyrpeinä Keijo ja Jorma tulevat luoksemme ja valittavat ryöstöä. Gladiaattori on nyhtänyt 20 euroa ja todennut purnaajille: - Hey guys, this is my job! Retken ensimmäinen lentävä lause on syntynyt.
Turisti-infoa: Kolmannella lipputiskillä selviää, että Metrebusin liput kelpaavat Ostiensen asemalta Fiumicinoon lähtevään junaan. Ostienseen pääsee taas Piramiden metroasemalta. Sujuvasti siirrymme asemalta toiselle. – Hyvinhän tää menee, toteaa Keijo.
Avisin virkailija antaa meille Astran sijaan Renault Scenicin, emme valita. Tomtom auttaa meidät Rooman kehätielle ja ihmettelemme, kuinka ruuhkassa ajaa yli sataa ohitsemme skoottereita ja muita pyöriä. Pari niistä onkin sitten hetken päästä kolarissa. Kaistanvaihdot sujuvat erittäin helposti, koska kaikki autot vaihtavat koko ajan kaistaa, myös piennarkaista on välillä käytössä.
Muitakin kannattajia on ollut liikkeellä.Pääsemme yöksi keskelle Apenniineja. Nyt iltapalasalamipizza on rapeakuorinen ja maukas. Birra Moretti alkaa muodostua suosikiksi.
Torstai 2.6. Ratsia vuoristoteiden risteyksessä. Toinen poliisi kiertelee autoamme, ja toinen jututtaa meitä leppoisasti. Mistä olette? Minne menossa? Aaah, calcio. Paljon peli päättyy? Moretti, hyvä olut. Monta olutta autossa? Neljä, ei kai kuski juo? Näytän fantapulloa ja poliisisetä heiluttaa hyvästiksi.
Suomen hyökkäysryhmitys?Maisemakuvauksia vuoristossa. Jr valittaa, että liikkuvasta autosta kuvien eteen osuu aina joku puska tai pilvi (?). Melkein joka kuvassa on mukana myös pullo tai pizza: – Kuva saattaa sisältää tuotesijoittelua, Jorma muistaa aina mainita. Pizzapaikkakin löytyy, mutta täällä ei saa nyt pizzaa, sanoo tarjoilija. Uunissa hehkuu pizzahiillos. Italian ruokailuajat yllättävät jälleen. Pizza numero 3 löytyy kyllä myöhemmin, ärhäkkä diavola (devil), salami picante päällä, paras täyte tähän mennessä.
Liikenneympyrämme Jorman kameran näytölläSan Marinossa auto jätetään hetkeksi hotel Jolin viereiseen liikenneympyrään, ja suosikkirespamme Myriam tulee opastamaan meidät kallion sisään autohalliin. Istuessamme hotellin terassilla Jorma kysäisi: - Saako poiketa asiasta, mutta miltäs se San Marino (myöh. Italia/Vatikaani/Tukholma) nyt maistuu? Yläpuolella liehuu parvekkeella sinivalkoinen lippu, ja kohta siellä jo joku huutelee meille suomeksi. Pietarsaaren pariskunta on poikennut Gold Wingillä San Marinoon katsomaan Suomen peliä, Gold Wing on tosin tällä hetkellä jollakin Manololla korjattavana (ihana Myriam on hoitanut tämänkin ongelman).
San Marinon kukkulan laella maistuu paikallinen, pehmeä, sopivasti maltainen Titanbräu-olut. Näköala on huikaiseva ja käväisemme Jorma jr:n kanssa köysirata-ajelulla. Isä-Jorma ei varsinaisesti rakasta korkeita paikkoja, muistan vieläkin kalmamaisen kouraisun reidessäni Manchesterin maailmanpyörässä. Kuitenkin Jorma ja Keijokin häipyvät köysiradalle ja viipyvät yllättävän pitkään, alhaalla näkyy olevan myös terasseja.
Vanhankaupungin portin lähellä on kidutusmuseo, jonka aukioloaikoja Keijo ja Jorma jr. lähtevät tsekkaamaan. Muut turistit on jo viety busseilla pois, mutta yhtäkkiä kuulen odotellessamme suomen kieltä. Eteemme tupsahtavat ketkäs muutkaan kuin Mara Kuusela ja H-P Hänninen! Pikku small talkin jälkeen otamme tietysti poseeraukset Maran kanssa, H-P hieman ujostele eikä tule kuvaan. Katkeralle Keijolle pitää näyttää kuva kamerasta, ennen kuin hän uskoo, kehen olemme törmänneet.
[…Maran kuva Jorman kamerassa on ehkä joskus vielä tässä…]
Hotellin ravintolasta otamme illan päätteeksi take away –pizzan, maukas salami picante jälleen, loistava rapeus ja maku. Apajille yrittää myös harvinainen haisukeijo, joka kesyyntyy pizzan ja oluen avulla. Rauhoitusajan takia joudumme päästämään tämän yksilön takaisin vapauteen. Giammichele, Jolin sähikäismäinen yöportsari, kuiskii ja näyttelee Bari-tatuointejaan, ei tykkää ruotsalaisista ja taputtelee lopuksi Jorman mahaa.
Perjantai 3.6. 
Matsipäivä. Aamiaishuoneessa täti tekee koko ajan herkullisia cappuccinoja ja muita kahveja. Perusitalialainen aamupalapöytä: kakkuja on yhdeksää sorttia, lisäksi hieman leipää, kinkkua ja juustoa, jotka loppuvat vähän väliä.
Minnehän tänään mentäis?Rellulla piipahdus Riminillä. Matkalla liikennevaloissa liikuskelee kerjäläisiä ja tuulilasinpesijöitä. – Hey, this is my job, letkauttaa Keijo. Riminin rantakadulla salamipizza numero 5. – Keijo, sä oot tommonen hidas pikajuoksija, toteaa Jorma. Tämä arvoituksellinen tokaisu liittyy jotenkin Keijon oluen juontityyliin. Hiekkarannalla pelottelemme ihmisiä ja kaloja maitovalaina.
Paluumatkalla poikkeamme Serravallen olympiastadionilla, ensin tosin viereisellä baseball-kentällä. Ei vielä mitään suurta otteluhuumaa näkyvissä. Otamme muistoksi puskapissan yhteydessä löytyneet The Baseballs.
Illalla Myriam järjestää meille bussiliput Serravalleen. Ehdimme jo epäillä aikatauluja, kunnes bussi tulee vartin myöhässä. Hullu F1-kuski päättää ottaa klapin kiinni alamäissä, ja bussissa on (kauhunsekaista) tunnelmaa. Puhelias Pietarsaaren mieskin on vähän aikaa hiljaa. Stadionin edessä olemme taas aikataulussa.
Ennen matsia stadionin baarissa käy kuhina, ja kannattajilla on kädessä kannelliset kokismukit pillin kera, alkoholiahan ei saa myydä. Käytävällä ulko-oven vieressä makaa Suomen kannattaja pää verilammikossa. Kaatumisesta kuului kräks-rasahdus, kertovat ulkona olijat. Ambulanssi vie miehen sairaalaan, eikä onneksi kuulemma pahempia vammoja tule, vaikka pahalta näyttikin.
Aina herkkä hetki, Maamme-laulun aika. Nyt soitetaankin vain tynkäversio, mutta jatkamme kertosäkeen oikean pituiseksi, mihin Suomen pelaajatkin näyttävät reagoivan taputuksin. Suomesta tulee tekstari, että teitä ja Saulia näytetään lähetyksessä vuorotellen. Muutama sata suomalaista pitää hyvää meininkiä yllä läpi ottelun, vaikka tulos onkin nihkeääkin nihkeämpi. Katsomossa käy välillä äijä myymässä kylmälaukusta virvokkeita ja jonoa riittää.
Missä pallo?Suomen kannattajakatsomon edessä on välillä enemmän yleisön huudattajia kuin San Marinon kannattajia koko stadionilla. Jormakin päättää yhtäkkiä kantaa kortensa kekoon ja aloittaa ”Paavosta uusi pääministeri” –hoilauksen, johon yhtyykin yllättävän moni poliittisesti valveutunut kansalainen. Totuttujen laulujen lisäksi kannattajien repertuaariin kuuluu vaihtelevalla menestyksellä ”On kun oltais kotona”, ”Sillä oonhan suomalainen”, Mixu, heiluta meille” sekä lasten korviin sopimaton ”Paavi n**sii pikkupoikia”. Tehokkaimmin toimii kuitenkin Pasasen, Sadikin ja Hetemaj´n huudattama ”Oi Suomi on” pelin jälkeen, hieno ele ja lohdutusta vain 0-1 –tuloksen jälkeen.
Vielä viimeiset kokismukilliset. Jonon viereen tullut pikkulikka tokaisee. – Aina iskän löytää baarista. Edessäni on kolme 10-paidallista tyyppiä ja ihmettelen, kuinka tyttö tunnistaa omansa kaikkien Litmasten joukosta. Vilkutamme SMJK:n bussin matkaan ja kiipeämme päätien varteen. Soittamamme taksi antaa odottaa itseään. Läheiseen hotelliin on kipuamassa pari San Marinon fania, joilla on pelipaidat yllään. Saan koskea hikiseen, juuri San Marinon pelaajalta saatuun paitaan! Kannattajat eivät tunnu olevan pettyneitä niukkaan tappioon. Ohitsemme nousee vielä Hesarin urheilutoimittaja, joka kehaisee myös suomalaiskatsomon meininkiä. Jälkipeleissä London pubissa kukkulan ylärinteillä nautimme Duvelin, rapeiden ranskalaisten ja muutaman paikallisen seurasta.
Lauantai 4.6. Lepopäivä, joka sujuu leppoisasti Riccionessa Aquafan –vesipuistossa. Valkoiset viikingit käyvät hurjimmissa mäissä mitä löytyy, ja niitä on paljon. Enpä yleensä huvipuistovempaimissa huuda, mutta nyt Extreme Riverin lähes pystysuorassa laskussa 70 km/h vauhdissa pääsee väkisin pieni karjahdus. Muutamassa tunnissa emme edes ehdi kaikissa mäissä käydä. Lähdemme etsimään Jormaa, joka on viettänyt aikaansa sivistyneemmin lähiterassilla ja saa lähtiessään kanta-asiakasetuna ilmaisen huurteisen mukaan.
Topakka naispoliisi huitoo autoamme liikenneympyrästämme pois. Odotamme Jr:n kanssa avainta garageen, mutta Keijo kertoo, että avain on hukassa. Kierrämme ympyrää, mutta poliisi katselee niin tuimasti, että Scenic katsoo parhaaksi häipyä kauemmas, serpentiiniteitä huviajelulle siis. Yleisiä parkkipaikkoja on turha edes etsiä, kaduilla on jälleen miljoona turistia. Viimein Keijo soittaa, autotallin avain on löytynyt Silvanon, hotellin pomon, taskusta.
- Hey guys, this is my job!
- Haluatteko istumapaikat?Kidutusmuseo sopii mainiosti SMJK:n, Suomen masokistien joukkokokoontumisen, matkaohjelmaan. Spanish tickler on kiva kuopija, ja Keijon lempibändi Iron Maiden on myös esillä. Ihastelemme aikamme ihmisten kekseliäisyyttä ja sitten on aika iltapizzan. Numero 6 hotellin ravintolassa Titanbräun kera hipoo jo täydellisyyttä.
Who is the boss?Illan päättää muka leikkimielinen kisa London pubissa, kyse on R-Toursin darts-mestaruudesta. Keijo voittaa puhtaasti kolme kertaa forssellmaisen tarkan viimeistelynsä ansiosta. Me muuthan emme niin tosissamme heitelleetkään.
Sunnuntai 5.6. 
Herään aamuyöllä ja ihmettelen, miksi viereinen sänky on ihan kenossa ja Keijo nukkumassa pää alaspäin. Aamulla tämä erikoisissa asennoissa nukkujaspesialisti (ks. Hampurin-matka) on sentään kääntynyt pää ylämäkeen ja selittää, että sänky vain romahti yhtäkkiä. Me muut epäilemme, että asialla on ollut kiihkeä yörespa Giammichele.
San Marinon krääsäkioskit taitavat olla myyjien kielestä päätellen Venäjän mafian hallussa. Vaihtohuiveja ei pelissä näkynyt, joten ostan tosi aidon näköiset San Marinon huivin ja pelipaidan.
Matkamme on puolivälissä ja turnauskestävyys alkaa olla ainakin joillakin kovilla. Tänään porhallamme takaisin Roomaan. Tomtomilla on ainakin valinnanvaraa, koska kaikki tiethän sinne vievät. Valitsemme rantareitin etelään ja sitten pitkien tunnelien ja ankarien ukkosmyrskyjen läpi, rotkojen ylitse. Takapenkki tosin nukkuu koko matkan ja Jorma yrittää ikuistaa näkymät pokkariinsa.
Roomassa tulee heti kotoinen olo: sataa ja hotellissa on äkäisiä hyttysiä. – It never rains in Rome, väittää Hotel Alman omistaja. Joopa joo. Pääsemme kuitenkin jo kuivin jaloin Pyhistä pyhimpään, Vatikaaniin. Keijo sanoo kokeneensa valaistumisen astuessaan Pietarinaukiolle, mutta tunne menee nopeasti ohi Italian puolella rajaa. Ehkä jättimäinen paavitifo valaisee häntä.
Hard Rock Cafessa poikkeamme viimein pizza- tai pizzankuorilinjalta. New York Strip Steak sulaa mahassa vuorokauden.
Valaistuminen vai bussi?Maanantai 6.6. Ruotsin kansallispäivän kunniaksi lähdemme Ruotsiin. Aamiaismiljöö kattoterassilla on miellyttävä, aamiainen perussettiä, paitsi ne kinkku ja juusto puuttuvat nyt kokonaan. Käytämme viimeisen kerran edullisia matkakorttejamme Fiumicinoon.
Koneessa taas eturivin paikat. Jorma Jr. siirretään nousun ja laskun ajaksi jonnekin muualle, turvariski? Tällä kertaa välttelen Norwegianin panineja.
- Grazie, Italia! – Perugia, perugia!
Ruotsi 5Taksissa Arlandasta Värtanin hotelli Ariadneen lueskelen Aftonbladetin kymmensivuista otteluennakkoa. Suomen joukkue vedetään maanrakoon. – Suomi ei ole entisensä. – En ole kuullutkaan Suomen pelaajista. – Tämä ei ole jääkiekkoa, vaan maailman suosituin ja suurin urheilulaji.
Ariadnen alakerrassa on pizzeria/kebabpaikka, ja pitäähän sitä kokeilla Ruotsin maahanmuuttajien pizzaa. Hieman eri sarjaa on tämä nro 7, ei mainittavaa rapeutta, pepperoni ok.
Illalla pyörimme Sergelin torin tienoilla ja Gamla Stanissa. Soittokunta heittää Kuninkaanlinnan topakoiden vartijanaisten edessä pari biisiä lipunlaskuseremoniassa. Kunkkua ei näy edes ikkunoissa kurkistelemassa, missä lie…
Carl Gustaf, vanha mutta vetreä leijonaO´Connellissa aiomme ottaa juotavaa, mutta Ruotsin alkoholilaki puuttuu peliin. Jorma Jr. ei saisi tulla terassille nauttimaan kokistaan, koska baarimikko ei voi olla varma, ettei hän naukkailisi meidän laseistamme. Jätämme kuuman pubin, ja seuraavalla terassilla ei ole mitään ongelmia. 14-vuotias Oban maistuu pehmeältä.
Tiistai 7.6.Matsipäivä jälleen. Aamiaiskahvi on kammottavaa myrkkyä, mutta tankkaamme itsemme täyteen ravintoa. Värtanin sataman liepeillä on komea Finlandsparken eli heinikkoinen pläntti ja pari puulavaa. Suomalaislauma naukkailee lavoilla iloisena laiva-Olvejaan.
Södermalmin Medborgarplatsenin terasseilla on päivällä sinivalkoinen näkymä. Pari saksalaista tyyppiä käy kyselemässä lippuja illan peliin, ja heille myydään tehokkaasti lippujen lisäksi huivit ja kiertuepaidat. Paikalliset abit pitävät diskoja kiertävien kuormureiden lavoilla. On odottava tunnelma.
Lounasribseillä HRC:ssa. Elfsborgin (?) kannattajat pitävät paikassa myöhemmin kokoontumisen, aiomme poistua ennen 200 sinikeltaisen tuloa. Juttelen matsista järjestäjien pääjehun kanssa, joka puhaltelee samalla sinikeltaisia muovipalloja. Saan säälistä yhden mukaani.
Solnassa haemme reppumellanöliä huoltamolta ja kipin kapin katsomaan ankaraa vääntöä, nimittäin fanimatsia. Pelaajat jo kirmaavat hikisinä täyttä vauhtia pallon perässä. Bongaan kentän toiselta puolelta joitain pukumiehiä ja Keijo tunnistaa Mixu Paatelaisen ja Jullen. Näinkö huolestuttava tilanne jo on, kun vahvistuksia etsitään fanimatsista? Vai hakeeko Mixu uusia taktisia hienouksia?
Ekalla jaksolla Suomi saa roikkumaalin, tasaista on. Suomi tekee harppuunahyökkäyksiä, mutta viimeistely ontuu. Lievää huutoa kuuluu molempien fanikatsomoista, äänijänteitä säästellään. Toisella jaksolla Ruotsi tasoittaa ja Suomen maalivahti Olli tekee huippupelastuksen. Kiinnitämme huomiota myös Suomen oikeaan pakkiin nro 11, aika suvereeneja ratkaisuja. Muistelemme Keijon kanssa, kuinka me veteraanit viisi vuotta sitten kaadoimme Pohjois-Irlannin fanit, oliko se 5-1… ja sitten P-Irlanti voitti Suomen harjoitusmatsissa Olympiastadionilla 1-2.
Ruotsin tasoitusmaalin juhlintaa
Maajoukkueen runkopelaajatOstamme eräältä naiselta Suomen liput, jotta hänen lapsensa pääsisivät Legolandiin, hyvä perustelu. Läheinen kreikkalainen ravintola on täynnä sinikeltaista väkeä, mutta mahdumme vielä terassille. Molari-Olli jää jutulle ja kertoo urastaan mm. Hypsissä.
Istumme stadionin liepeillä nurmikolla ihmettelemässä. Pari pikkulikkaa tulee eteemme Ruotsin jättiräpylät kädessään ja sanovat terve. Toinen arvelee matsin päättyvän 5-0 Ruotsille. Naureskelemme tytöille hyväntahtoisesti, mitä tuommoiset futiksesta tietävät… Seuraava visiitin luoksemme tekee poliisipari, joka kaadattaa mellanölimme maahan. – This is alcoholfree area. Samaan aikaan vieressä muut kittaavat juomia nassuun.
Suomalaisten marssilaulut raikaavat kauempana ja rynnistämme vieraskannattajien portille. Stadionilla myydään 2,2 %:n olutta. – No se riittää, sanovat jotkut. Katsomossa näkyy muitakin San Marinosta tulleita, SalPa ja Riihimäki ovat ainakin taas edustettuina.
Alussa hyvää huutoa, kunnes tärähtää 1 – 0. Vielä kuitenkin yritetään. Jotkut hoilaavat ”Alla suger kuk i Sverige” ja ”Kaarle Kustaa n**sii huoria”. Alhaalta kuuluu jotain chanteja, joista ylempänä ei saada oikein selvää, on vaikea päästä samaan rytmiin.
”Zlatan, Zlatan, haista v***u” –riimistä innostuneena Zlatan tulee kentälle ja tinttaa kolme maalia. Yksi vielä loppuun ja meidät on murskattu. Katsomossa istutaan apaattisena, jotkut jaksavat vielä: ”Taistele, Suomi, taistele” ja ”Voitetaan tai hävitään, oon Suomen puolella” kaikuvat hieman vaisuna.
Pelin jälkeen Hetemaj heittää kenkänsä katsomoon. Joku ruotsalainen sanoo meille: - Voitittehan te jääkiekossa. Lohduttaa paljon. Ohitamme metroruuhkat ja metsästämme taksin, joka vie meidät hotelliin. Ketään ei huvita jälkipelit.
Keskiviikko 8.6.Kävelemme laukkujen kanssa 11 kerrosta alaspäin, koska hissit ovat rikki. Laivaa odotellessa käymme jäähyväispizzalla hotellin alakerrassa, nro 8 maistuu samalta kuin nro 7. Keijon kanssa kävelemme huviksemme 17 kerrosta eli 324 rappusta ylös ja alas.
Voi nyt Zlatana perkele!Serenadelle mennessä littipeukuttelemme huivit kaulassa poseerauskuvassa, mutta emme kylläkään lunasta sikahintaisia kuvia. Keulapubissa maistuu Red Chimay, ja laajahko viskivalikoima innostaa maisteluun: Balvenie 14 y. Gold Cask on vahvan hedelmäinen, McAllan Makers selection vielä vahvemman sherryinen. Hoegaarden hanasta pakkasesta otettuun lasiin kruunaa maistajaiset. Lähellä kotia näköjään ollaan, kun naapurin äijä tupsahtaa kesken maistelun paikalle.
Keijon kanssa lyöttäytyy yhteen Igor, jolla on ongelma. Jonkun pitäisi ajaa aamulla auto Helsingin satamaan. Kieltäydyn kohteliaasti kunniasta, ei liene kovin fiksua ajella jonkin oudon venäläisen autoa, kun tämä itse on vielä laivassa…
Iltayöllä Maarianhaminassa Gabriellalta alkaa kuulua tuttua möykkää: ”Oi Suomi on…” Ja vastaus kajahtaa tietysti Siljan puolelta. Ainutlaatuinen jalkapalloyhteys meren poikki.
Torstai 9.6.Aamulla katselen tietyn haikeuden valtaamana Promenadelle hytin ikkunasta. Tuloksissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta taas tulee uusia matseja ja mahdollisuuksia. Katsomon puolella on ainakin henkeä ja meininkiä. Mitä muuta voi todeta onnistuneen matkan lopuksi kuin ensimmäisen lauseen, jonka Keijo italian sanakirjasta poimi: -Sono incinto.
