FC Schalke 04 2011/12 - Heldt: "Keiner mag uns"

[Dieter Bohlen]

VfL Wolfsburg-Fußball GmbH  -  FC Schalke 04 e.V. 2:1 (1:1)
0:1 Raul (esityö Farfan) 13'
1:1 Mandzukic (Jönsson) 33'
2:1 Mandzukic (Schäfer) 82'

Schalkessa asiat tapaavat yleensä muuttua erittäin tiuhaan tahtiin. Ilahduttavasti kuitenkin kaudesta toiseen kuninkaansinistä väriä tunnustava ihminen saa todeta parin asian säilyvän varmuutena vuodesta seuraavaan. Salaattilautaspuheita ei tässä tarvitse erikseen mainita, vaan pysytään nyt pienemmissä asioissa. Paul Breitneria tapaillen voi sunnuntaisesta toivuttaessa vain todeta seuraavaa: "Wir sollten uns in Zukunft die Fahrt nach Wolfsburg sparen und die Punkte per Post schicken". Schalke ei näytä voittavan harmaassa autokaupungissa ikinä, näyttivät ennusmerkit tai itse matsi miltä tahansa. Näihin otteluihin ei tarvitsisi matkata lainkaan, kaikki tuntevat kuitenkin tuloksen. Kuninkaansinisten kannalta onnellisesti Hannoveria syvemmälle Ala-Saksiin ei enää tänä kautena matkustaa ja Stuttgartkin on [tappioineen] takana päin. Kautta on yhä kaksikymmentäseitsemän voitettavaa matsia - Leverkuseniin ei kannata lähteä, Hampuria taas ei kaikesta huolimatta isännöidä - ja eiköhän näihin saada mahdutettua sunnuntaista iloisempia tapahtumia.



Vaikka vuosien saatossa kerääntyneen 'viisauden' takia sitä uskoisi osaavansa toisin, tulee usein alkuvaiheessa aina odotettua parempaa. Monesti aivan syystäkin, Schalkella kun ei usein vaikeuksia ole aloittaa hyvin Wolfsburgissakaan. Ongelmat taas alkavat siinä vaiheessa, kun täytyisi laittaa matsi pakettiin ja varmistaa pisteet omalle tilille. Tämänkertaisessa ottelussa ei aivan tällaista kaavaa voi nähdä, vaikka alku toki oli hyvä taas kerran. Rangnickin miehet olivat vastapuoltansa teknisesti ja taidollisesti selkeästi edellä, rakentelivat paikoin onnistuneita syöttökombinaatioita ja lopulta erittäin kauniin avausmaalin hyökkäyspään tähtiensä yhteistyön hedelmänä. Raulin panos maaliin oli näistä suurin, panihan mies käytännössä tämän taideteoksen liikkeelle peittoamalla ensin Josuén kaksinkamppailussa satanolla ja laittamalla pallon eteenpäin Klaas-Jan Huntelaarille. Hollantilainen löysi laidalta Jefferson Farfanin, joka sai pohtia vaihtoehtojaan suht rauhassa rangaistusalueen reunalla. Perulainen näki Huntelaarin ja Julian Draxlerin valmiiksi boksissa, mutta päätyi näyttävämpään ratkaisuun ja chippasi pallon rennosti etutolpan tasalle. Isäntien maalia vartioinut Marwin Hitz yritti parhaansa mukaan estää väistämätöntä, vaan nuoruusvuosiensa tapaan maali silmissään kiilunut Raul ehätti ensin ja laittoi pallon taitavasti maaliin. Tällaista futista Schalkelta onkin odotettu.

Wolfsburgilta taas saattaisi kenties valkun tuntien odottaakin seuraavaksi nähdyn kaltaista palloilua, mutta lähinnä kauden loppuvaiheessa putoamista vastaan taisteltaessa. Havaittuaan häviävänsä taidossa autokaupunkilaiset turvautuivat suurimpaan valttikorttiinsa, ylifyysiseen pelaamiseen tai oikeastaan suoranaiseen rappaamiseen. Kaksinkamppailutuomioidensa kanssa läpi ottelun täysin metsään ampunut erotuomari Deniz Aytekin lähti valitettavasti tähän peliin mukaan ja Magathin luotsaaman susilauman onnistui vähä vähältä rikkoa itselleen otetta ottelusta. Varsinkin kuninkaansinisten Lewis Holtbya sai Aytekinin silmissä ottaa aivan miten tahtoi, parhaana esimerkkinä Patrick Ochsin erittäin ruma taklaus takaviistosta nappulat edellä nuorukaisen sääreen. Saksanturkkilaisen näkemyksen mukaan tässä ei rikettä ollut ja Holtbyn keräillessä tuskissaan kamojaan nurmella, näytti frankkilainen nousemiskäskyä tämän suuntaan ilman aikomustakaan käydä tarkistamassa Schalken kymppipaidan kuntoa. Aytekinista yhä puhuttaessa on täysin käsittämätöntä, kuinka matsin päättyessä ruhrilaisten saldosta löytyi kolme varoitusta ja isänniltä vain käsittämättömän tökerösti kaksinkamppailuihin menneen Sotirios Kyrgiakosin keltalappu yhdenneltätoista minuutilta. Vanhaan hyvään tapaan Josuékin livahti kuin koira veräjästä kaikista likaisista tempuistaan.



Aytekinia ei silti tappiosta voi täysin syyttää, koska tällaista vastaan pystyisi taistellakin. Schalkelta vain ei valitettavasti löydy riveistään sellaista kaveria, joka hyödyntäisi tämän mielipuolisen linjan ja laittaisi esimerkiksi Ochsin puoleksi vuodeksi telakalle tai päättäisi uransa ehtoopuolta elävän Kyrgiakosin karriäärin. Kyriakos Papadopoulosista tai Joel Matipista ainesta löytyisi sunnuntaina nähdyn perusteella - hatunnosto nuorukaisille - mutta parikymppiset poikaset ovat yhä kaukana vaadittavasta 'tervehenkisestä' kusipäisyydestä. Muulta Schalken miehistöltä tätä asennetta ei löydy, nuoria Höwedesistä Holtbyyn saati Draxleriin tästä ei toki voi erityisesti käydä syyttämään, minkä Wolfsburg hyödynsi täydellisesti yhden kuninkaansinisten puolustuspään virheen tapaan. Aytekinin katsottua Farfaniin kohdistunutta rikettä sormiensa välistä isännät pääsivät iskemään vastaan vasemmalta laidaltaan. Kuninkaansinisten oikea laitapakki Marco Höger ja Holtby tekivät valitettavan virheen kokemattomuuttaan ja kävivät kiinni samaan mieheen laidalla, mikä avasi vapaan väylän Wolfsburgin ruotsalaishankinnalle Rasmus Jönssonille. Svedu sai pallon ja pääsi keskittämään, löysi takatolpalta Christian Fuchsin hukkaaman Mario Mandzukicin ja tämä teki saman kuin edindzekot sekä grafitet ennen miestä tasoittaen ottelun.

Schalke sai myöhemminkin mahdollisuutensa hyökkäyspäässä ratkaista ottelu, mutta valitettavasti ruuti pääsi kostumaan alasaksilaisessa sadesäässä. Aivan tauon kynnyksellä Farfan päätyi Draxlerin ja Holtbyn näyttävästä esityöstä syöttämään pallon maalin editse oman ratkaisun asemasta, mikä kostautui omien miesten oltua kaikkialla muualla paitsi kyseisellä syöttöväylällä. Värittömän ja tapahtumaköyhän kakkospuolikkaan loppuvaiheessa sankarin viittaa soviteltiin Huntelaarinkin harteille. Hollantilaisen ei kuitenkaan onnistunut paukuttaa kauden viidettään Fuchsin fantastisesta monikymmenmetrisestä keskityksestä Hitzin edessä. Se maksoi lopulta voiton ja periaatteessa tasurinkin Schalkelle, kun Wolfsburgin onnistui vahvistamaan oudon vahvaa saldoansa kuninkaansinisiä vastaan täydellisellä onnenkantamoisella. Vaihtomies José Manuel Juradon rikkeestä - spanskin ensimmäinen ja silti Aytekin antoi heti keltaisen... - saadusta vapaapotkusta Marcel Schäfer pamautti pallon onnekkaasti vikaan ja suoraan Mandzukicin lapikkaaseen, mistä se vaihtoi kurssiansa täysin ja yllätti Ralf Fährmannin vieraiden maalilla. Schalken ei enää tasoitusta onnistunut ampua, minkä myötä Magath pääsi iloitsemaan ensimmäisestä voitostaan vanhaa seuraansa vastaan.



Gelsenkirchenissä taas saatiin sunnuntai-iltana kirota tarpeetonta tappiota. (Holtby taas kirosi suorassa lähetyksessä haastattelussa Aytekinia ja osui täysin oikeaan.) Aavistuksen kypsempänä tästä oltaisiin otettu minimissään se yksi tasuripiste, luultavasti kuitenkin voitto huomioitaessa Schalken selkeästi paremman pelillisen ja teknisen tason. Wolfsburg sai kuitenkin suistettua kuninkaansinisen junan raiteiltaan ylifyysisen pelaamisensa kanssa, mihin Rangnickin miehistö ei osannut vastata. Magath ei taatusti ole ainoa vastaisuudessa tähän keinoon nyky-Schalkea vastaan turvautuva koutsi, sunnuntaina saataneen taas lisää, minkä takia asiaan soisi kiinnitettävän huomiota harjoituksissa sekä otteluihin valmistauduttaessa. Ajan myötä Papa sekä Joel pystynevät antamaan myös samalla mitalla takaisin ja suojelemaan siten omiaan, kun asiasta päävastuussa oleva taho ei siihen pysty. Tuota aikaa odoteltaessa voidaan kuitenkin varautua siihen, että sunnuntaina nähdyn kaltaisia tappioita tai voitosta tasuriin kääntyviä tasaiskuja koetaan vastaisuudessakin.

[Dieter Bohlen]

Stadionul Dr. Constantin Rădulescu, 22:05

Rangnickin nuoren miehistön eurotaival saa tänään seuraavan lukunsa Schalken haastaessa Steaua Bukarestin vieraissa. Romanian uuden kansallisstadionin testaamisesta toukokuuta varten ei tämän päivän osalta tullut mitään, kiitos maaottelussa Ranskaa vastaan pahasti pettäneen nurmen. Kuninkaansiniset matkasivat tästä syystä isäntinensä Transilvaniaan Draculaa moikkaamaan sekä selvittääkseen keskinäisen paremmuutensa sieniliigassakin äskettäin nähdyn CFR Cluj'n stadionilla. Neutraalista ympäristöstä voitaneen tämän takia puhua, vaikka romanialaisporukoiden väleistä ei tietoa tältä suunnalta löydykään ja mahdolliset isäntäkaupungin vihamielisyydet pääkaupunkiseuraa vastaan ovat hämärän peitossa. Schalkereille tämä muutos taas on tarkoittanut valitettavaa reissaamista valmiiksi varatuista hotelleista ja lentopaikalta Bukarestista yli 300 kilometrin päähän. Seura sai onneksi organisoitua kyyditykset oikeaa väriä tunnistaville tahoille ja eiköhän siellä taas moni tuttu kasvo pääse kansoittamaan Constantin Rădulescun lehtereitä.

Kaaderin osalta Schalke pääsee ammentamaan lähes täydestä. Pelikieltoisina ei miehiä matkasta puutu ja lasarettia pitempään kansoittaneiden lisäksi vain euromatsikelvoton Teemu Pukki on pakottavista syistä sivussa. Ralf Fährmannkin on saatu parsittua ottelukuntoon, vaikka mies teloi nilkkansa ikävästi sunnuntaisessa taistossa Wolfsburgissa. Näemmä nuori mies mahtuu tänään avaukseenkin, mikä tavallaan on positiivinen asia ja silti ikävältä maistuva riskiratkaisu. Kai se nilkka saadaan kuitenkin teipattua ja paketoitua tarpeeksi hyvään kuntoon, että Fährmann säilyy kasassa seuraaviakin otteluita varten. Muilta osin huomionarvoista lienee lähinnä Julian Draxlerin saama lepovuoro sekä Marco Högerin väistyminen avauksesta Atsuto Uchidan edestä.

Nuorukaiskaksikon penkittäminen onkin ainoa muutos Schalken avauksessa edeltävään matsiin nähtynä. Fährmannin edessä alakerran nelikossa nähdään Uchidan kavereina tutut kasvot keskuspuolustuksen Joel Matipista Benedikt Höwedesiin ja luonnollisesti Christian Fuchs vasemmassa laidassa. Pykälää ylempänä Kyriakos Papadopoulos luutii taas yksinäisenä ankkurina, Lewis Holtby rakentaa aavistuksen ylempänä peliä Raulin kanssa ja Draxlerin korvaava Ciprian Marica sekä oikean laidan Jefferson Farfan kipittävät maksimivauhtia maalintekoa kohti Klaas-Jan Huntelaarin avuksi. Marican peluuttaminen tässä kiinnostanee luultavasti eniten, kun mies ilmeisesti laidassa maanmiehiään vastaan irti päästetään. Toivotaan onnistumisia, vaikka yleensä erilaisista laitapelureista pidänkin.

Schalken avaus: Fährmann - Uchida, Höwedes, Matip, Fuchs - Papadopoulos, Holtby - Farfan, Raul, Marica - Huntelaar.

[Dieter Bohlen]

Fotbal Club Steaua București  -  FC Schalke 04 e.V. 0:0

Kansainvälinen kausi on nyt polkaistu toden teolla käyntiin Schalken korkattua osaltaan Europa Leaguen lohkovaiheen. Debyyttiä UEFAn kakkoskilpailussa voitaneen kuvailla samoin sanoin kuin vuotta aiemmin nähtyä starttia sieniliigassa Lyonia vastaan: esitys ihan kiva, tulos siedettävä. Kaikkensa hyväksyttävä alku. Parannettavaa luonnollisesti on tarpeeksi vastaisuutta katseltaessa, mutta maaliton tasuri ennakkoon lohkon vaikeimmasta matsista ilman minkäänlaisia vaaratilanteita omassa päässä käy hyvin. Kakkospuolikkaan aikana ei tarvinnut aivan kaikkia voimiakaan investoida asetelmien säilyttämiseksi, vaan kuninkaansiniset saivat säästeltyä energiaansa sunnuntaina odottavaa Bundesligan huippukoitosta varten. Parin viikon päästä katsotaan sitten euroesityksiä eteenpäin Maccabin saapuessa Gelsenkircheniin.



Matsin avauspuolikkaasta ei lapsenlapsille kerrottavaa kertynyt. Vanhemman polven steaualaiset saattoivat toki vastaanottimiensa ääressä kirota omiensa pelitapaa ja kertoa jälkikasvulleen tarinoita vanhoista hyvistä päivistä kahdeksankymmentäluvulla, mitkä saattoivat vaikuttaa entistä kaukaisemmilta entisen huippuseuran tyytyessä vain muuraamaan oman päätynsä visusti umpeen. Bukarestilaiset parkkeerasivat yhdeksän miehen bussinsa oman rangaistusalueen eteen ja luovuttivat pallokontrollin suosiolla Schalkelle. Rangnickin miehet pyrkivät sahaamaan romanialaisten alakerran palasiksi mahdollisimman nopein syöttökombinaatioin, onnistuen kuitenkin vain harvakseltaan saamaan ne viimeiset ratkaisevatkin syötöt omilleen. Vaarallisimmaksi meno yltyi Steaua-vahti Ciprian Tatarusanun näkökulmasta kaima Marican päästyä kokeilemaan maalintekoa yhdestä kuninkaansinisten harvoista nopeista [vasta]hyökkäyksistä. Romanian maajoukkuekipparin ruuti oli alkukauden tapaan valitettavan märkää ja kuti painui ohi etuylänurkan.

Schalke ei saanut taukoa lähestyttäessä käytännössä lainkaan tämän vaarallisempia tilanteita aikaan. Raul pääsi toki kertaalleen yrittämään vaikuttavan eurosaldonsa kasvattamista Christian Fuchsin erinomaisesta keskityksestä, mutta Tatarusanu ehti ajoissa väliin. Klaas-Jan Huntelaarin ensimmäinen yritys kilpistyi sekin ennenaikaisesti romanialaismiehiin. Näiltä ei vastakkaisessa päädyssä nähty taasen yhtikäs mitään, avauspuoliskon loppua kohti bukarestilaisten hallitut puolikentän ylitykset saattoi laskea kädetön ja sokea ihminenkin. Valitettavasti Steaua ei tässä suhteessa muodostane poikkeusta Schalken seuraaviin eurokoitoksiin nähden, vaan Maccabi sekä Larnakakin tyytynevät samaan nollanollan tavoitteluun tahoillaan. Parempaan haluaisi luonnollisesti uskoa, ensimmäisen puolikkaan aikana kun silmäluomet tuntuivat tuon tuostakin erittäin raskailta...

Tauolta palattaessa Steaua onneksi laittoi uuden vaihteen silmään ja otteluun saatiin selkeästi enemmän vauhtia kuin ensimmäisten 45 minuutin aikana. Rangnick antoi tosin vastavetoon oman miehistönsä höllätä tahtia ja säästää voimiaan, minkä myötä Cluj'n stadionin viheriöllä nähtiin optisesti tasavertaista pallottelua. Schalken alakerta esiintyi kuitenkin avausjakson tapaan erittäin vahvasti ja bukarestilaisia ei nähty lainkaan puolikuntoista Ralf Fährmannia kiusaamassa. Tatarusanu sai vastakkaisessa päädyssä myös viettää varsin rauhallista iltaa. Vasta parikymmentä minuuttia kakkospuolikkaaseen edettyä kuninkaansiniset saivat ensimmäisen - sekä ainoan - vaarallisen paikkansa, mistä ottelun ratkaisu kävi toki lähellä. Oikeassa laidassa edukseen esiintyneen Atsuto Uchidan ja Jefferson Farfanin esityöstä Huntelaar pääsi väläyttämään osaamistaan, iski lapikkaansa oikea-aikaisesti perulaisen matalan syötön väliin viitisen metriä maalista ja pamautti pallon ylärimaan. Alumiinisesta poikkiputkesta nahkakuula kimposi takaisin kentälle ja lopulta steaualaiset saivat selvitettyä nämä vaarahetket omassa päädyssään.



Käytännössä koko ottelun anti oli siinä. Kreikkalaistuomarin puhallettua taiston päättyneeksi saattoi ottelun mielenkiintoiset asiat listata yhden käden sormin. Huntelaarin yläriman ohessa kaikista eniten huomiota matsissa ansaitsi luultavasti romanialaisten televisiomiesten sekoilu lähetysvälineistönsä kanssa, vartti katsottiin Atleticon ottelua kuvan puuttuessa, sekä Uchidan otteet Farfanin parina oikealla laidalla. Rangnickin soisi panneen japanilaisen esityksen huomiolle ja antavan tälle vastaisuudessa nykyistä enemmän vastuuta, sillä onhan 'Uschi' Marco Högeriä parempi laitapakki. Kauden toinen nollapeli ja Fährmannin selviäminen ottelusta kolhuitta ilahduttivat luonnollisesti nekin. Tästä on ihan hyvä jatkaa eteenpäin, vaikka vastusten pannessa kampoihin näin laimeasti on otteluita luultavasti ikävän puuduttavaa katsoa. Samanlaista urheilujuhlan tuntua näistä ei saa kaivettua kuin menneen kauden aikana Champions Leaguen koitoksissa.

[Dieter Bohlen]

Raulin Kölniä vastaan ampuma fantastinen byyri valittiin äskettäin Saksan elokuun maaliksi, mikä lämmittänee ainakin Juhanan sekä Joeyn mieltä. (Raul gewinnt Sportschau-Voting.) Alkuiltaisen koitoksen lähestyessä tämän lyhyen ilmoitusluontoisen asian ohessa voinee nostaa esiin seuraavan artikkelin, missä nostetaan käytännössä ensimmäistä kertaa saksalaismediassa eräs matsiin olennaisesti liittyvä seikka: Verlieben, verlieren, vergessen... Manuel N. leidet an Amnesie.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 18:30

'Heute sind wir alle drauf wie der Kumpel von Nurulla!' Kauden yksi odotetuimmista matseista on oven takana ja syitä tähän ei normaalisti tarvitsisi osapuolten nimiä enempää kaivaa. Tänään kuitenkin sopassa on keväältä perua oleva ekstramauste, minkä kaikki saksalaisfutista edes vähän alusta seuranneet tuntevat. Asiasta on puhuttu ummet ja lammet aikaisemmin eikä näihin taustoihin tarvitse sen enempää tässä pureutua. Silti on suotavaa, että tänään Arena AufSchalkea kansoittaa lähemmäksi 60 000 legendaarisen Nurullan kaverin tapaan asioihin suhtautuvaa kuninkaansinistä sielua ja että tämä näkyy räiskyvässä, tulisessa sekä vihantäytteisessä ilmapiirissä. Valitettavasti vanhoilta hyviltä päiviltä esimerkiksi Peléä vastaan usein sovellettuun lähestymistapaan tätä tiettyä kohdetta vastaan ei ole varaa, muutenhan sitä saattaisi ihan silkasta nautinnosta käyttää. Samaan tapaan tänään ei luultavammin kentälle asti sianpäitä lentele, vaikak Clemens Tönniesiltä näitä oltaisiin varmasti pilkkahintaan voitu ostaa ja pystyttää yksi maailmankaikkeuden vaikuttavimmista tifoista. Noh, vieraissa sitten.

Palloakin aiotaan tänään kenkiä kolmea arvokasta pistettä tavoittelen, vaikka se tässä on monin paikoin päässyt valahtamaan toisarvoiseen asemaan ennakkospekulaatioissa. Schalke pääsee tänään ammentamaan taas astetta täydemmästä valikoimasta, kun veteraanikaksikko Christoph Metzelder ja Peer Kluge ovat taas ilmoittautuneet luotsi Rangnickin käytettäviksi. Näistä ainakin viimeksi mainittu mahtuu avaukseenkin asti, päästen ensimmäistä kertaa kuluvan kauden aikana irti. Samaa tavoittelee myös aivan siirtomarkkinoiden loppuvaiheessa Helsingistä Gelsenkircheniin lunastettu kärkimies Teemu Pukki. Vastapuolelta taas puuttuu ilahduttavasti kollega Mario Gomez, mikä helpottanee kuninkaansinisten alakertaa odottavia tehtäviä.

Tämän suhteen Rangnick ei ole nähnyt aihetta muutoksiin torstaiseen Cluj'n reissuun nähden. Japanilainen Atsuto Uchida säilyttää aavistuksen yllättäenkin paikkansa oikeana laitapakkina Marco Högerin asemasta. Schalken takanelikon täydentävät tutummat ratkaisut keskuspuolustuksen muodostavissa Benedikt Höwedesissä ja Joel Matipissa sekä vasemman laidan haltuunsa nappaavassa Christian Fuchsissa. Ralf Fährmannista ei tarvitse maalilla luopua tässäkään matsissa. Pykälää alakertaa ylempänä Kluge pääsee mainitusti esittämään toivottavasti parastaan alusta alkaen. Vanha konkari nappaa paikkansa nuoren Kyriakos Papadopoulosin parina ankkuriosastolla, vapauttaen Lewis Holtbyn aavistuksen ylemmäksi vasempaan laitaan ja syrjäyttäen teinipoikasen Julian Draxlerin hetkeksi vaihtopenkille. Kuninkaansinisten avausmiehistön täydentävät muilta osin odotettu ulkomaalaistähtitrio, ykköshahmonaan keskikenttää pyörittävät Jefferson Farfan sekä Raul ja luonnollisesti Klaas-Jan Huntelaar on taas yksinäisenä piikkinä hääräämässä erään vanhan seurakaverinsa kiusana. Rangnickin valitsema miehistö toivottavasti saa ammennettua lisävoimaa yleisön huokumasta energiasta, mikä ainakin raporttien mukaan on alusta alkaen ollut lähes käsinkosketeltavaa sekä erittäin äänekästä.

Schalken aavistuksen yllätyksellinen avaus tänään: Fährmann - Uchida, Höwedes, Matip, Fuchs - Kluge, Papadopoulos - Farfan, Raul, Holtby - Huntelaar.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  FC Bayern München AG 0:2 (0:1)
0:1 Petersen (esityö Ribery) 21'
0:2 Müller (Ribery) 75'

Arenan valotaululle 'taiotut' lukemat eivät aihetta tyytyväisyyteen tai ilakointiin antaneet, mutta sunnuntain päätteeksi Gelsenkirchenissä voidaan silti huokaista aavistuksen syvempään helpotuksesta. Keväästä alkanut, vuosien esileikin värittämänä tosin, draama saatiin viimein sysättyä sivuun ja painolasti menneisyydestä paiskattiin betonisaappaat jalassa Emscheriin. Tai muovinukkena sillankaiteesta Adenaueralleen varteen heilumaan. Täpötäysi Arena AufSchalke esitti Bayernia vastaan parastaan antaessaan vanhan maalivahtinsa kuulla sekä nähdä kunniansa. Lähihistoriassa usein lausutut pelot gelsenkircheniläisyleisön kehittymisestä fröttmaningilaisen tai maajoukkuematsien yleisön kaltaiseksi harmaaksi, mitäänsanomattomaksi Klatschvieh'ksi saattoi haudata ainakin hetkeksi jo huomattavasti ennen taiston alkua. Ruhrin alkusyksyisessä illassa saattoi aistia puhdasta sekä puhdistavaa vihaa ja tavanomaista voimakkaampia antipatioita aina pelaajien lämmittelystä alkaen. Vanhan tutun piileskellessä maalivahtikollegoistaan poiketen poikkeuksellisen pitkään katakombeissa pyysi yleisö tätä kohteliaasti rohkaisemaan mielensä tuhansin "Komm raus, du Sau!" -huudoin ja sai haluamansa. (Huorasta ei puhuttu, vaikka eräs laatuaviisi näin halusikin väittää.) Alkuvihellyksen alla kaarteen eteen saapuessaan tämä yksi onneton olio sai vastaansa Arenalla ennenkuulumattoman kovan vihellyskonsertin sekä pääsi ihailemaan UGEn komean banderollin ohessa muutakin aidoista, rehellisistä ruhrilaissydämistä kummunnutta taidetta.



Valitettavasti nurmella Schalkerit eivät pystyneet yhtä vakuuttavaan esitykseen. Avauspuolikas tosin näytti varsin hyvältä yhtä kohtalokasta nukahtamista lukuun ottamatta, Bayernin pysyessä pääasiassa kurissa ja müncheniläisten maalintekomahdollisuuksien käytännössä nollassa. Omassa päädyssäänkään eteläsaksalaisvieraat eivät vaikuttaneet yhtä vahvoilta kuin mediassa on alkukaudesta annettu ymmärtää, mutta tätä kuninkaansinisten ei onnistunut tuloksekkaasti hyödyntää. Bayern vastaavasti hyödynsi oikeastaan ainoan paikkansa kylmäverisesti, mistä harmittavan suuri kunnia lankeaa Schalken heikolla puolustustyöskentelylle. Ensimmäisen annoksen vastuusta saa kantaakseen muutoinkin tasollensa huonosti esiintynyt Jefferson Farfan, joka ei syystä tai toisesta katkaissut Franck Riberyn nousua taktisella rikkeellä heti alkuunsa, vaan päästi ranskalaisen itseltään karkuun. Perulaisen tapaan syyttävä sormi osoittaa myös kulmapotkutilanteen seurauksena alimpana miehenä Atsuto Uchidan kanssa ollutta Christian Fuchsia. Itävaltalaislaitapakki ei japanilaiskollegastaan poiketen ymmärtänyt katkaista Riberyn syöttöväylää täysin vapaalle Nils Petersenille oikeaan laitaan, vaan lähti täysin tarpeettomasti säntäilemään arpinaamaa kohti ja päästi pallon siten esteettä Petersenille. Nuori kärkimies säilytti aavistuksen onneensakin nojaten hermonsa Ralf Fährmannin edessä ja sai toisella yrittämällään sutaistua müncheniläisten avausmaalin. Tällaisia osumia ei yksinkertaisesti saisi syntyä.

Schalke toipui kuitenkin 'shokistaan' ilahduttavan nopeasti ja sai käännettyä pelin kohti vastakkaista päätyä. Hyvät maalintekopaikat olivat tässäkin suunnassa harvassa, mutta kaksi tällaista kuninkaansinisille siunautui noin kolmenkymmenen minuutin kohdilla. Gelsenkircheniläisten hollantilaistykiltä Klaas-Jan Huntelaarilta ei tällä kertaa kuitenkaan maalinteko sujunut. Kahdesta yrityksestä hyvästä asemasta The Hunter paukutti pallon kahdesti täpärästi ohi takatolpan, vaikka näistä ainakin myöhemmästä odottaisi tämän tason mieheltä jo maaliverkkojen pullistuvan. Kumpaistakin ratkaisuyritystä leimasi aivan turha hätäily, vaikka alkukauden otteluissa uskoisi Schalken miesten oppineen kaiken olevan mahdollista aina loppuun saakka oman osuutensa rauhassa, maltilla sekä harkitusti hoitaen. Huntelaarin epäonnistumisten myötä tauolle vetäydyttiin Bayernin niukassa etulyöntiasemassa. Katsomossa eli kuitenkin toivo paremmasta varsin laadukkaan avauspuolikkaan ansiosta.



Rangnickin taukopuheet eivät saaneet toivotunlaista vaikutusta aikaan. Schalke antoi taukoteeltä palatessaan yhden varoituslaukauksen Christian Fuchsin soolosuorituksen muodossa, mutta tästä edespäin kuninkaansiniset vaikuttivat alistuneilta ja tuntuivat suosiolla tyytyvän kohtaloonsa. Torstaisesta eurotaistosta ei syitä tähän voi hakea varsin kevyen iltapuhteen takia, vaan ongelma lienee tässä vaiheessa sijainnut sinivalkoista sotisopaa kantaneiden miesten korvien välissä. Ruhrilaisisäntien pelistä katosi ykskaks prässiä ja liike sekä suurin palo ja halukkuus taistella voitosta sekä voittaa. Müncheniläiset pääsivät kaikessa rauhassa pyörittämään palloa mieheltä toiselle ja Schalken kollegat tuntuivat aina saapuvan tilanteisiin askeleen tai kaksi myöhässä. Maaleiksi asti eteläsaksalaiset eivät hallintaansa pystyneet jalostamaan, pari vaarallista tilannetta Fährmannin maalilla kuitenkin nähtiin. Petersen ja Thomas Müller hassasivat tahoillaan omat paikkansa paikoin naurettavan surkealla tavalla. Toni Kroosin vapariyritys taasen kilpistyi vaikean kimmokkeen saaneena vasta viimeisellä hetkellä Fährmannin hyvään venytykseen.

Kuninkaansiniset kokeilivat hakea uutta tuulta purjeisiinsa vaihtamalla miehitystään, vaan ei saatu nuorista Julian Draxlerista tai debyyttinsä tehneestä Teemu Pukistakaan sen enempää irti kuin vanhoista miehistä. Suomalaisnäkökulmasta Pukin ensimmäinen esiintyminen ilahdutti, mutta kuninkaansinisen lasein katsottaessa asiasta oli vaikeampi muodostaa mielipidettä. Kotkalaisella oli toki muutamia hyviä ja uusia ideoita hyökkäyspäässä, mutta toteutus kaipasi selkeätä parannusta ja puolustussuuntaan nuorukaisen esiintyminen huusi enemmän työn perään. Yksin on toisaalta vaikea yrittää prässätä suvereenia vastusta, varsinkin näiden ratkaistua ottelun lopullisesti reilu vartti ennen päätösvihellystä. Tämäkin menee osakseen Schalken omien miesten piikkiin Kyriakos Papadopoulosin potkuistua karkeasti huti Riberyn syöttämästä pallosta ja täten ohjattua nahkakuulan tahattomasti täysin vapaan Müllerin eteen. Ottelussa muutoin lähinnä erään komean kalasteluyrityksen myötä säväyttänyt nuorukainen ei tällaisesta paikasta erehtynyt. Kysyä saattoi, erehtyikö avustava erotuomari tätä ennen katsoessaan sormiensa läpi tilanteen käynnistäneen David Alaban rikettä Schalken Fuchsia vastaan, mutta taiston lopputuloksen kannalta tämä on täysin merkityksetöntä.



Schalken viikonlopun kannalta heikko kakkospuolikas ja tulos harmittivat, mutta Arenan yleisön käytös sekä Hannoverin esitys Christian Panderin antaman ratkaisevan kulmapotkun maustamana sykähdytti. Optimismista ja positiivisesta elämänasenteesta ammentaen kuninkaansinisten asioista tärkeimmäksi saattoi lopulta katsoa tämän erään tietyn näytelmän päättymisen. Gelsenkircheniläiset näyttivät selkeästi, ettei erästä kaupungissa aikanaan syntynyttä tahoa sen kaduilla, kahviloissa tai stadioneilla enää kaivata. Tämä saaga on tältä osin kuninkaansinisestä näkökulmasta käsitelty ja näytelmän päähenkilö tai -kohde keskittyköön vastaisuudessa omiin asioihinsa myös mediassa ja antakoon Schalken takaisin Schalkereille. Kaarre sekä valtaosa muustakin Arenasta ilahduttavan yhtenäisenä Ruhrin sydämessä on tästä eteenpäin hyvä lähteä yhdessä rakentamaan parempaa vastaisuutta puhtaalta pöydältä.

[der bomber]

vaan kuninkaansiniset saivat säästeltyä energiaansa sunnuntaina odottavaa Bundesligan huippukoitosta varten.

Kannatti säästellä

[Dieter Bohlen]

Painuhan tonttu omaan karsinaasi laulamaan eilisen vierasblokin tapaan sitä 'Wer ist Deutscher Meister B(..)B Borussiaa'. Kunnia, ylpeys ja itsekunnioitus... vieraita sanoja etelässä!

Schalkereilta katsomossa eilen ylpeyteen aihetta antava esitys. Varsinkin median parkua asoziale Schalkereista, aiheettomasta vihanpidosta sekä ylimitotetuista lakanoista ja huudoista on seurannut ilolla. Heynckeskin avautui matsin päätyttyä aiheesta ja Skyn tyyppi kysyi tauolla Heldtiltä, eikö seuran täytyisi estää tällaiset tempaukset. Heldt vastasi kylmästi kieltävästi. Ilahduttavaa oli luonnollisesti valtaosan Arenaa osallistuminen tähän. Myrskyn kohde sai tuta, ettei päinvastaisista uskomuksistaan huolimatta ole enää tervetullut koti- ja synnyinkaupunkiinsa. Vastaisuudessa pysyköön kaukana ja vaietkoon tyystin aiheesta FC Schalke 04.



NUR DER S04!

[Kaakku]

Mikä siinä nyt on? Miksi vihata pelaajaa, joka Gelsenkirchenlaisten omien sanojen mukaan on/oli ikoni? Eikö Asamoahlle hurrattu kun saapui Paulipaidassa takaisin? Miksei Rafinhalle buuata samalla mitalla? Miksei muistella mitä Manu on saanut aikaiseksi? Paljonkohan rahaa virtasi ainoastaan Manun aniosta Schalken kassoihin voittamalla Pokalin, pääsemällä mestareideliigassa todella pitkälle, tai jo pelkästään siirtosumman takia (en siis tiedä, siksi kysyn)? Vai pelailisiko Schalke jopa Paderbornia vastaan ensi viikolla ellei Manu olisi ollut tolppien välissä.

Onko kyse bayernvihasta? Onko tämä protesti nykyjalkapalloa kohtaan? Onko kyse pettymyksestä ettei ole enää yhtä valovoimainen persoona tolppien välissä? Onko kyse siitä että Neuer yrittää työntää tiettyjä kommentteja ja erään maalijuhlan unholaan? Ymmärrän närän, mutta en ymmärrä reaktiot. Mitätöikö tämä siirto koko pitkän komean uran jonka Neuer on tehnyt Gelsenkirchenissä?

[Balla]

Schalkerit luulivat ettei siirtomarkkinoiden lainalaisuudet koske heitä vielä tänäkään päivänä ja kukaan tärkeään roollin noussut oma poika ei koskaan lähde seurasta. Toivottavasti seuran johdossa lamppu ei möllötä ihan yhtä himmeänä kuin kannattajilla, sen suhteen minkälaisiin asioihin energiaa haaskataan. Tosin viimeinen 52 vuotta sotii hiukan ajatustani vastaan.

[Siankasvattaja_31]

Kunnia, ylpeys ja itsekunnioitus... vieraita sanoja etelässä!

Vainko Etelässä?

[Kaakku]

Vainko Etelässä?

Tämä oli hieno hetki. Mamma huutelee "PFUI, PFUI". Muutenkin saksan yksi hienoimmista sanoista

[Dieter Bohlen]

Mitätöikö tämä siirto koko pitkän komean uran jonka N. on tehnyt Gelsenkirchenissä?

Kaikki se siirtoon liittyvä miehen vuosikausia kestäneestä valehtelusta, kysymysten välttelystä, nykyisistä 'unohduksista' tai ylimielisyydestä alkaen huomioiden, kyllä. UGEn sunnuntainen banneri summaa tarinan hyvin. Manuel N. kuoli vuosien 2005 ja 2011 välissä. Bayernin maalia nykyään vartioivalla tapauksella on vain nimi yhteinen tuon kaverin kanssa.



Eteläsaksalaisten ongelmat asian ymmärtämisen suhteen ovat täysin ymmärrettäviä, onhan kyseisen seuran parissa aivan hyväksyttävää managerin avautua naama punaisena Scheißstimmungista tai kutsua kaikista aktiivisimpia sekä uskollisimpia 'oppimattomiksi idiooteiksi' sekä saada tässä lausunnossaan tukea kapteeniltaan. Samaisessa seurassa on hyväksyttävää ilmeisesti myös sensuroida kaikkia muita mielipiteitä paitsi seuran ylimpien toimihenkilöiden oikeiksi katsomia. Kyseisessä osoitteessa on takavuosilta lähtien normaalina käytäntönä tavattu sulkea aktiivisia kannattajakerhoja väärien mielipiteiden sekä kysymysten esittämisen takia katsomosta. (Sekä harkita näiden korvaamista eteläkaarteessa kapelliorkesterilla.) Nämä toimet hyväksyvät tahot taas näkevät normaalina ratkaisuna laulaa erään arkkivihollisensa luona toisen arkkivihollisensa olevan hallitseva mestari sekä ilakoida näin tehdessään. Samat henkilöt ihmettelevät suut auki katsomossa avoimesti tunteella seuralleen elävää herrasmiestä sekä vanhempaa rouvaa, etelässä kun istututaan katsomossa tyylikkäästi sadekaapu päällä ilmaista mainosta suuryritykselle tehden. Uskaltavat näitä myös haukkua näitä asosiaalisiksi tapauksiksi sekä leimata työttömyys/kouluttamattomuus/köyhyys-pränikällä.

Naapurin keltamustia nopeasti lainaten: "Fickt euch! Fickt euch! Fickt euch! Fickt euch!"



Aihe sinänsähän ei matsin päätyttyä enää suurta keskustelua ansaitse. Täydellistä itsekritiikin puutetta osoittanut, tai epätoivoisesti realiteettien edessä pakoon pyrkinyt, kohde sai vaikuttavan näytön siitä, ettei häntä kaivata enää koti- ja synnyinkaupungissaan kaiken tapahtuneen jälkeen. Herra voi myös kaikessa rauhassa lopettaa sen säälittävän venkoilun ja valehtelun mediassa, pitää turpansa visusti ummessa ja välttää täysin tarpeetonta Schalkesta puhumista. Gelsenkirchenissä ei tästä maalivahdista enää tarvitse puhua eikä sitä katsoa, Nati kun on monelle Schalkerille yhtä arvokas asia kuin keväinen koiranpaska kengänpohjassa ja syytä eteläsaksalaistenkaan otteluiden seuraamiseen harvinaisia keskinäisiä otteluita lukuun ottamatta ei löydy.

[Balla]

Melkoisen lapsellista, vaikka sitten puolin ja toisin.

[Golden Bomber]

Voiko olla mitään katkerampaa kuin itkuinen Schalker? Tää on ihan huikeeta...

[Münchner Kindl]

Tämä oli hieno hetki. Mamma huutelee "PFUI, PFUI". Muutenkin saksan yksi hienoimmista sanoista

Ihan normaalilta hiilikaupungin pariskunnalta tuo minusta näyttä, vaikka äiti ja poika ilmeisesti ovatkin.

[James Station]

Voiko olla mitään katkerampaa kuin itkuinen Schalker? Tää on ihan huikeeta...

Schalkella on positiiviset kannattajat, sanoi Schalken mediapäällikkö Thomas Spiegel SuomiFutis.fi-sivustolla.

[Dieter Bohlen]

Schalkella on seurastaan ylpeät kannattajat. Stadionillakin sen kuulee, 'Kennst du den Mythos vom Schalker Markt' ei suotta kajahda nykyään valtavalla voimalla tuhansien kuninkaansinisten suusta tai nykyään kaikkien Saksassa apinoimaa 'Steht auf wenn ihr Schalker/xxer seidia' kuultu ensimmäisenä Gelsenkirchenin Parkstadionilla. Schalke on fantastinen seura. Voittaessaan tai hävitessään, aivan sama.

Voiko olla mitään katkerampaa kuin itkuinen Schalker? Tää on ihan huikeeta...

Valitettavasti ei taida pohjanmaalaiselta luonnistua ruhrilaisen mentaliteetin arviointi lainkaan. "Im Ruhrgebiet sind wir geradeaus und ehrlich", sanoi eräs nykyään punaista nuttua kantava maalivahti todettuaan vain parikymmentä sekuntia aiemmin kuulleensa vasta äskettäin ensimmäistä kertaa Bayern Münchenin kiinnostuksesta palveluitaan kohtaan. (Kesän yli asiaa pohdittuaan kaikki olikin keskusteltu vuotta aiemmin valmiiksi.) Ruhrilainen sanoo mielipiteensä tai asiansa suoraan ja rehellisesti sekä pitää sanomisistaan kiinni. Vastaavia hyveitä odotetaan myös muilta, varsinkin näiden saarnatessa tätä kyseistä sanomaa itsekin. Ei Nuri Sahiniakaan muisteta keltamustissa ainoastaan lämmöllä tämän valheita sisältäneen siirtoepisodin takia, mutta tätäkään ei taideta eteläisessä Saksassa tai Satraappitownin naapurissa ymmärtää. Kevin Großkreutz on uskomattoman tyhmä kaveri, mutta kaiken nähdyn puolesta silti inhimillisesti valovuoden varsinkin ensiksi tässä viestissä käsiteltyä kaveria edellä. Saksalaista mediaa seuratessa on käsittämätöntä sekä surullista, ettei näin yksinkertaisia ja silti äärimmäisen tärkeitä asioita ymmärretä ottaa huomioon. Valitettavasti laiska forumistikaan ei vaivaudu ottamaan asioista tämän enempää selvää, vaan huutelee mitä sattuu vajavaisen ymmärryksensä suomin avuin.

Katkeruutta Ruhrin alueelta etsittäessä sinun kannattaa ylipäänsä suunnata katseesi Gelsenkirchenistä länteen. Essenissä on jalkapalloon liittyen katkeria ihmisiä laumoittain, mutta tämän taustalta löytyvät hyvät syyt.

[Kaakku]

Kyseisen maalivahdin nimi on Ma-nu-el Neu-er. En tiedä oletko jo unohtanut? Ei se ole häpeä lausua miehen nimeä joka on tuonut muutamassa kuukaudessa monia kymmeniä miljoonia eurooppalaista valuutta seuran tilille. Niitä rahoja seura ja seuran fanit varmaankin tykkää käyttää kitisemättä.

Kerro mistä valehtelusta syytät Neueria, siis Manuel Neueria, se maalivahti. Voin olla väärässä, mutta haastatteluissa joita olen seurannut viime 1-2 vuoden aikana herra ei ole kertaakaan kiistänyt siirtoa. Vai oliko 20 vuotta seurassa, ja (kieltämättä komean) schalke-paidan ylläpitäminen valehtelua?

[Ike]

Aika raju, ehkäpä jonkun mielestä suhteeton, on tuomio yhdestä vastauksesta;
 
21-vuotiaana,

ylpeenä,

tuoreena kotikylän jengin ykköskassarina,

seuran kausijulkaisulle möläytettynä?

Mietipä vielä hetki, mitä helvettiä muuta se ois sanonu: 21-vuotiaana, fanittamansa jengin märkäkorvana ykkösveskana, täynnä ylpeyttä ja uhoa, seuran kausijulkaisulle?

Edit: Jäi vielä oleellinen: Ja aivan varmasti tuolloin, haastattelua antaessaan tarkoitti juuri mitä sanoi. Edellä mainituista syistä. Meni neljä vuotta ja maailma olikin erilainen samoin silmin.

Aika harva ajattelee kaikesta samalla tavalla 21- ja 25-vuotiaana. Oli kyse sitten mistä tahansa elämän osa-alueesta. Kyllä se muakin sieppaa, kun pienempien seurojen parhaat pelurit upataan nykyään säännönmukaisesti  ökyihin maasta riippumatta, mutta yhden yksittäisen pelaajan ristille naulaaminen oman seuransa fanien toimesta yhden 21-vuotiaana annetun kommentin perustella tuntuu "hieman" suhteettomalta.

[Dieter Bohlen]

Kyseisen maalivahdin nimi on (...). En tiedä oletko jo unohtanut? Ei se ole häpeä lausua miehen nimeä joka on tuonut muutamassa kuukaudessa monia kymmeniä miljoonia eurooppalaista valuutta seuran tilille. Niitä rahoja seura ja seuran fanit varmaankin tykkää käyttää kitisemättä.

Kerro mistä valehtelusta syytät (...), siis (...), se maalivahti. Voin olla väärässä, mutta haastatteluissa joita olen seurannut viime 1-2 vuoden aikana herra ei ole kertaakaan kiistänyt siirtoa. Vai oliko 20 vuotta seurassa, ja (kieltämättä komean) Schalke-paidan ylläpitäminen valehtelua.

Schalkereista valtaosa pystyisi taatusti elämään ilmankin näitä mainitsemiasi rahasummia. FC Schalke 04 e.V.:n toiminnan ainoaa arvoa ei lasketa ainoastaan rahassa sekä muutamissa metalliesineissä, päinvastoin kuin kannattamassasi FC Bayern München AGssa. Magathin taannoin astuessa valtaan Gelsenkirchenissä oltiin valmiita elämään seuraavat vuodet Europa Leaguestakin saatavilla rahoilla tai miksei ilmankin, kunhan vain seuran politiikka vastaisi jäsentensä sekä kannattajiensa arvoja, mahdollistaisi samaistumisen sekä olisi läpinäkyvää ja pitkäjänteistä.

Mainitsemasi maalivahdin tarina - tätä ei ilmeisesti saada etelässä tauottua kalloihin - ei ala vuodesta 2009 tai 2010. Tarinaa on kerrottu vuodesta 1991 asti ja se sisältää monia vaiheita, joista kaikkia ei mediassa ole nähty tai nähdä. (Kaveripiiristä, UGEn suunnalta sekä Buerin alueelta kuullut ja luetut raportit eivät miehen onneksi mediaan asti lähde eikä saksalaisessa mediakulttuurissa toisaalta valmiuttakaan ole näihin tarttua.) Päinvastoin kuin Ike uskoo, kyse ei ole ainoastaan yhdestä lainauksesta takavuosilta yhdessä aviisissa tai kirjasessa. Vuosien saatossa on kuultu kymmeniä, satoja lausuntoja, saatu kymmeniä lupauksia ja nähty kasapäin tekoja, joiden todellisen arvon on nähnyt vasta nyt menneestä keväästä alkaen. Rudi Assauerin sanoin, "Wenn der Schnee schmilzt, sieht man, wo die Kacke liegt". Kyseinen taho rakensi aina menneeseen kevääseen asti imagoansa, markkinointivälinettänsä, rakentaen itsestään kuvaa fanaattisena Oberschalkerina tai ties minä. Kaveri yhä sopertaa haastatteluissa rakkaudestaan seuraa kohtaan, vaikka se ei keväisestä käytöksestä sekä ratkaisusta näy mitenkään. Bayernia kannattavaa tällaisen uskoisi hävettävän, Schalkeria se kiusaannuttaa sekä vituttaa valehtelun ollessa niin ilmeistä.

Schalkeria käy toisaalta ehkä aavistuksen sääliksikin tämä tapaus. Synnyin- ja kotikaupungissaan harva haluaisi ajautua persona non gratan asemaan, harva haluaisi pelätä päätöksistään kavereille kertomista, harva haluaisi pelätä oman kaarteensa eteen astumista Pokalsiegiin päättyneessä viimeisessä ottelussaan seuran paidassa ja harva haluaisi saada vihaisesta avokämmenestä yrittäessään juhlistaa tätä saavutusta. Pää ei vaan kaverilla kestänyt sitä kesästä vuosia sitten alkanutta eteläsaksalaisten kähmimistä sekä kuiskuttelua, mihin avoimesti myös maajoukkueen päävalmentajakin vuosien saatossa osallistui. 'Pakko' saada kansainvälisiä otteluita [Champions Leaguessa] alleen luottamusta nauttiakseen on Jogin porukalta kyseenalainen vaatimus huomioiden sen, että maalivahtikoutsi Köpken uran suurin saavutus seurasi putoamiseen päättynyttä kautta. (Ja ei miestä sitä aiemminkaan Euroopassa tavattu nähdä.) Kyse on äärimmäisen likaisesta, vuosia kestäneestä kampanjasta sekä yhdestä parhaiten nykyajan halveksuttavaa jalkapalloailmapiiriä ja -kulttuuria kuvaavista ilmiöistä.

"Ich komme ja nicht aus Gelsenkirchen, sondern aus Gelsenkirchen-Buer. Das ist das Monaco von Gelsenkirchen."
- Sattumanvarainen maalivahti, tältä kesältä

Valitettavasti tarkkaa sitaattia kesältä 2010 kyseisen tahon äidin avautumisesta 'pahoista Schalkereista, jotka eivät päästä poikaa Müncheniin' ei tähän hätään löydy. Naikkosen muutettua matkatavaroissa itsekin etelään sekin on oleellista mainita tässä yhteydessä.

Ulkopuolisen on aivan turha lähteä tässä arvostelemaan Schalkereiden reaktiota, kun tietämys taustoista ei yksinkertaisesti riitä ja mediasta saa vain kevyen pintaraapaisun tästä irti. Täytyisi myös ymmärtää Schalkea, Gelsenkircheniä, Ruhrpottia kokonaisuudessaan, sen historiaa ja kulttuuria sekä jalkapallon asemaa näissä. Saksalaisen jalkapallon sydän sykkii kaikista vahvimpana Ruhrin alueella ja se näkyy aina kaikessa. Tutustukaa aiheeseen, alueeseen sekä sen ihmisiin, olkaa hyvät.

"Hier kannst du leben bei Fussball und bei Bier /
bist nie alleine bei uns im Revier /
wir gehen gemeinsam durch dick und dünn /
hier ist meine Heimat hier gehör ich hin.
Ihr seid das Ruhrgebiet die Droge die mich süchtig macht /
das hätt ich nie gedacht komm von euch nicht mehr los /
ihr seid das Ruhrgebiet die Droge die mich aufrecht hält /
wo nur die Freundschaft zählt – ihr seid das Ruhrgebiet."

Tai, vaikka se naapurikaupungista pääasiassa kertookin...

"Tief im Westen, wo die Sonne verstaubt!
Ist es besser, viel besser, als man glaubt!
(...)
Du bist keine Schönheit,
vor Arbeit ganz grau!
Liebst dich ohne Schminke;
bist 'ne ehrliche Haut;
(...)
Hier wo das Herz noch zählt, nicht
das große Geld! "

[Puuhapete]

Onhan tuo nyt uskomatonta itkua. Aivan normaalia, että 21v jannu vannoo uskollisuuttaan seuraan, jossa sillä hetkellä pelaa, näinhän joku jo yllä totesikin. Voisin väittää, että suurin osa maailman huippupelaajista on todennut jossain vaiheessa samaa pelatessaan kasvattajaseurassaan tai siinä seurassa, jossa ovat nousseet todelliselle huipulle.

Tämä itku muistuttaa miltei täysin Würzburgissa asuvien serkkujeni ja heidän aivopestyjen lapsien suhtautumista Bayerniin. Mikään ei koskaan ole hyvää Bayernissä eikä sieltä kotoisin olevaan pelaajaa koskaan kehuta, vaikka olisi maajoukkueen paras pelaaja. Paska mikä paska kun pelaa Münchenissä. Der erste efcee Nürnberg on niin paljon hienompi jengi ja siinä on kaikki parempaa. Paitsi tietysti pelaajat ja menestys. Itseäni tuo nyt lähinnä naurattaa, mutta he ovat oikeasti tosissaan. Niin kuin Dieter omassa itkussaan.

Ja mitä helvettiä, saksalaisen jalkapallon sydän sykkii koviten Ruhrin alueella Joo, eniten jengejä siltä alueelta ehkä mutta en tuota väitettä mitenkään muuten ymmärrä. Kyllä keskimääräinen Bayernin kannattaja rakastaa joukkuettaan ihan samalla tavalla kuin Schalkenkin kannattaja.

[Vorssander]

Kyllä keskimääräinen Bayernin kannattaja rakastaa joukkuettaan ihan samalla tavalla kuin Schalkenkin kannattaja.

Juu, varmasti näinkin. Tuo ruhrilainen intohimo vaan taitaa olla lähtöisin tuolta vuosikymmenien takaa, jolloin viikonlopun ottelut toivat ainoat ilon pilkahdukset kaivosmiesten elämään. Juuri tuo intohimo tekee eron Ruhrin ja muun Saksan välillä, vaikka toki fanaattisia kannattajia löytyykin joka seuralta. Ruhrissa se vain ilmenee suuremmassa mittakaavassa.

Ja ennen kuin joku ehtii väliin vinkumaan, niin en minä tästä oikeasti mitään tiedä. Kunhan kerron miten asian itse näen

[Dieter Bohlen]

Mahtaako luetunymmärtäminen oikeasti kuulua näin eksklusiivisiin taitoihin, kun kymmenistäkään viesteistä ei suostuta ymmärtämään tarinan yltävän huomattavasti paria sattumanvaraisesti esiin tuotua lainausta syvemmälle. Tästä saa kukin kaivettu pelkästään mediastakin materiaalia aina maaliskuuhun 2011 asti, mutta Gelsenkirchenissä ja ylipäänsä Schalken välittömässä ympäristössä luonnollisesti liikkuu huomattavasti enemmän muutakin materiaalia aiheeseen liittyen.

FCNää kannattavat serkkusi lapsineen ovat ymmärtäneet maailmasta löytyvän rahaa sekä menestystä arvokkaampiakin asioita, sinä [käsittääkseni] vanhempana miehenä taidat yhä etsiä tietäsi tähän pisteeseen. Nauramiesi asioiden naurettavuutta en näe lainkaan. Ei kaikkien tarvitse ryömiä rähmällään Bayernin edessä, vaikka sakumedia tai eteläsaksalaiset tätä haluaisivatkin. Ja onhan se FCN äärettömän upea seura. (Ei ainoastaan Saksassa ainutlaatuisen Fanfreundschaftinsa Schalkeen ansiosta.) FCNää - tai Schalkea - kannatettaessa pääsee kokemaan kaikki inhimilliset tunteet yhdessä vuodessa, välistä yhdessä kuukaudessa tai viikossa tai parhaimmillaan yhden ainoan puoliajan aikana. Toivo, ilo, riemu, suru, pettymys, rakkaus, viha, pelko... kaikki mahtuu samaan soppaan. Bayernissa se ainoa kysymys on voitetaanko vai eikö, suhtautuminen saavutuksiin on lähinnä tasoa suur-saksa - statistiikkaa - tai sitten yritys saada elämässään edes vähän naapureillensakin näytettävää. Kakkospaikan maistuminen paskalta tai kolmosen katastrofilta on surullista, säälittävää. Kukin taplaa tyylillään, mutta minua vastaavanlainen elo ei nappaa lainkaan.

Saksalaisen jalkapallon sydän sykkii nimenomaan Ruhrin alueella. Ei eteläisestä Baijerista tai varsinkaan keskimääräisen Bayernia kannattavan tahon luota löydä samanlaista kyltymätöntä intohimoa, ehtymätöntä rakkauta sekä varauksetonta sitoutumista. Müncheniläiset elävät nykyään puhtaasti menestyksestä, kun Säbener Straßen kauhukaksikon johtamina seurasta on muokattu yhä kliinisempää ja puhtoisempaa kaiken roson ja särmän karsien. Bayernissa on laitettu seurahistoria uuteen uskoon uskotellen, ettei seurassa tapahtunut käytännössä mitään arvokasta ennen Bundesligaan nousua. Yli kuusikymmentä vuotta omasta tarinasta on sysätty sivuun, koska se ei kerro Ulin ja Kallen haluamaa tarinaa. Ruhrpottissa, vaikka arvostamani nimimerkki D(...)rtmunderin ansiokkaassa viestissä esimerkin mainitakseni muutamia ikävän nykykehityksen piirteitä esitelläänkin, ei vastaavanlaista toimintaa harrasteta.

Ruhrilla, päinvastoin kuin muualla Saksassa, ei myöskään pääse jalkapallolta koskaan karkuun. Gelsenkirchenissä kulkiessa Schalke on kaikkialla, kaupunkien väliä höylätessä seuran - minkä tahansa - lippua tai viiriä liehuu sinistä taivasta vasten tasaiseen tahtiin. Ruhrilla pystyy käytännössä missä vain ja koska tahansa aloittamaan keskustelun jalkapallosta, kaveriltakin löytyy asiaan mielipide. Revierderbyn ylivoimasta kaikkiin muihin saksalaisiin yrityksiin nähden ei tarvitse edes puhua. Tai keväästä 1997. Ruhrin alue ja haluttaessa lähiseudun Köln sekä Mönchengladbach ympäristöineen muodostavat saksalaisen futiksen kehdon. Lännessä aika ei käy jalkapallon parissa koskaan pitkäksi.

Sanoihan muuan vanha baijerilaistähti - eli sallinet itsesi uskoa lukemaasi - aikanaan sitä paitsi seuraavat sanat: "Wenn in Schalke das Flutlicht angeschaltet wird, kommen schon 40 000 Leute".

Das Herz des deutschen Fußballs schlägt im Pott!

[Puuhapete]

.......

Hieno vastaus, pitää myöntää. En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä pointtia. Itse tunnen useampia Bayernin kannattajia, jotka kannattaisivat joukkuetta vaikka pelaisivat Zweitessa. Ihan samalla tavalla kuin serkkunikin joutuvat tekemään Nürnbergin jatkuvan hissiliikkeen vuoksi. Etkö todellakaan suostu ymmärtämään, että myös Saksan menestyneimmällä joukkueella voi olla fanaattisia kannattajia, jotka tukevat joukkuetta aina, myötä- ja vastoinkäymisissä? Raha ja menestys tekevät muut kateelliseksi, näinhän se tietenkin on. Itselläni Bayernin symppaus lähtee jo lapsuusajoista, kun näin heidän pelaavan livenä Wienissä.

Minulla ei todellakaan ole mitään Schalkea vastaan, päinvastoin. Upea seura ja varmasti upeat kannattajat sinisine lippumerineen katsomossa. Itselläni on erittäin positiivinen kuva joukkueesta ja sen ja sen kannattajien hengestä. Siksi en voikaan ymmärtää tuota Manun teilaamista. Kuten useampi kirjoittaja täällä on jo tuonut esiin, Neuer ei ole tehnyt mitään merkittävästi poikkeavaa, kuin kuka tahansa muu huippu vaihtaessaan seuraa.

Kylläpä ottaa koville. Tsemppiä kuitenkin Schalkelle , olen aina toivonut menestystä myös sille jengille ja sympatiat vaan lisääntyi nyt kun Teemu Pukki pelaa joukkueessa.