FC Schalke 04 2011/12 - Heldt: "Keiner mag uns"

[Dieter Bohlen]

Kausi sisältää tähän mennessä jo monia hyviä hetkiä, mutta on Schalkereita silti taas koeteltu ja koetellaan yhä. Valtaosa on taatusti ehtinyt huomata eilisiltana mediaan annetun uutisen Rudi Assauerin saamasta Alzheimer-diagnoosista. Tämä vetää mielen hyvin, hyvin matalaksi ja matalammaksi se on mennyt asiasta enemmän kuullessaan sekä lukiessaan. ("Man will es nicht wahr haben", Rudi Assauer: Der Kampf gegen Alzheimer.) Assauerin diagnoosi ei uusi ole, vaan jo kahden vuoden takaa ja sairaus on edennyt silminnähden vauhdikkaasti. Pahaa on tehnyt katsoa ZDFltä näkyneitä pätkiä tuosta vuoden aikana kuvatusta Rudin arkea seuraavasta teoksesta. Rudilta vaatinut taatusti valtavasti rohkeutta tuoda asia ihmisten tietoon, kun muistetaan se vanha kuva, kaikkien sydämiin piirtynyt kuva miehestä. Elämännälkäinen ja -haluinen macho, herra ja hidalgo, Gelsenkirchenin kruunaamaton kuningas ja Schalken syvältä suosta takaisin parrasvaloihin luotsannut suuri mies. (DoPa, Veltins.)

Kuninkaansinisiä kyyneliä vastaan taistellen: Kämpfen Rudi, kämpfen..! Tyttärelle myös valtavasti voimia vastaisuuteen.

[Nur der BVB]

Kaiken kaikkiaan hyvin surullinen tarina. Rudilla on viimeistään maagisen Glasgown illan jälkeen ollut oma paikkansa keltamustien sydämmissä, vaikka hän myöhemmällä manageriurallaan hairahtuikin pimeälle puolelle.

Asiasta toiseen. Mitä mieltä Dieter olet mahdollisesta Poldin siirtymisestä sinisiin ensi kesänä? Viimeksi maanantain Kickerissä oli spekulaatiota asiasta ja Heldt vastaili kysymyksiin aika ympäripyöreästi. Nähtävästi ainakin jonkin tason kiinnostus prinssiä kohtaan on olemassa. Siirtokorvauksen voisi kuvitella olevan jotain 10 miljoonan luokkaa ja palkkapyyntökin lienee kohtuullinen.

[Dieter Bohlen]

Heldt on avoimesti kiinnostunut ja Stevensiltä tai Tönniesiltä tuskin päinvastaista lausuntoa saataisiin. Podolski on tähtiluokan kaveri sekä varmasti auttaisi Schalkea, mutta raamien täytyy täsmätä hyvin monelta osin tällaisen hankinnan toteutumiseksi. Käytännössä se vaatisi ainakin Raulin lähtemistä kesän aikana. (Tai Huntelaarin.) Kaaderi on hyökkäyspään osalta yksinkertaisesti tukossa, vaikka Farfan tuolta häipyykin uusiin maisemiin. Obasista kannattaa näkemykseni mukaan maksaa Sinsheimin suuntaan taktisten variaatioiden mahdollistamiseksi vastaisuudessakin ja Pukin kaltaista talenttia on mieletöntä päästää edes lainalle. Marican saattaisi uhrata, mutta romanialaisen lähdettyäkin täytyisi ratkaista monia kiperiä kysymyksiä Draxlerin, Baumjohannin, Juradon tai Holtbyn osalta. Jälkimmäisin kun saattaa hyvinkin palata takaisin hyökkäävämpiin asemiin Roman Neustädterin saapuessa Gladbachista ankkuriosastoa entisestään vahvistamaan. Podolskin saapuminen pakottaisi yhden mainituista miehistä vaihtopenkille ja Stevensiltä vaadittaisiin nykyistäkin aktiivisempaa rotaation käyttöä.

Schalken osalta kysymys on, kannattaako tähän lähteä yli €30Mn pakettihintaan. (Palkka asettuisi taatusti €5Mn vuositasolle, päälle siirtokorvaus.) Takaisiko Podolski tarpeeksi suuret hyödyt investoinnin toteuttamiseksi ja toisekseen kuinka miehen edeltä saataisiin kevennettyä aiempaa 'kuormaa' tai kuinka kaaderissa kyettäisiin säilyttämään harmonia kölniläisenkin saavuttua sekä taattaisiin nuorille kavereille vaadittavat olosuhteet optimaaliseen kehitykseen. Lähdettäessä olettamuksesta, että Raul laittaa nimensä papereihin ja Huntelaar seuraa spanskin esimerkkiä, en näe Poldille minkäänlaista tarvetta enkä haluaisi seuran kölniläistä Gelsenkircheniin rahtaavan. Tämä maistuisi taatusti Podolskia muihin maisemiin lobbaaville tahoillekin. Löw esimerkiksi ei taatusti haluaisi nähdä yhtä vakiomiehistään Schalken paidassa, Baijeristakin varmasti kuiskutellaan miestä unohtamaan kuninkaansiniset ja varsin todennäköisesti pari markkinamiestäkin näkisi Podolskin mieluusti mainostavan indonesialaislasten tehtailemia lenkkareita Ashburton Grovella Berger Feldin asemasta. Yhteenvetona: ei tapahtumassa.

[Merte]

Kyseeseen ei taida tulla kuin Schalke ja Dortmund, ellei Klose esimerkiksi kesän aikana houkuttele prinssiä Lazioon. Ulkomaille tai muualle Saksaan siirtyminen olisi iso yllätys. Tuntuu, että Lukas tulee toimeen vain Domin varjossa.

[Nur der BVB]

Kyseeseen ei taida tulla kuin ... ja Dortmund

Tuo on kyllä täysin hatusta vedetty, suurinpiirtein yhtä todennäköistä kuin Kevin Grosskreutzin siirtyminen 30 km lännemmäksi. Poldi ei sovi lainkaan BVB:n hakemaan profiiliin, pääpaino on jo pitkään ollut nuorissa, kehityskelpoisissa ja suhteellisen edullisissa kavereissa. Poldi ei enää täytä yhtään noista kriteereistä.

Syksyllä jopa elättelin salaisia toiveita, että Heldt ostaisi prinssin isolla rahalla. Silloin oli vielä ilmassa merkkejä klassisesta yliarvostetusta ja -hinnoitellusta kaverista, joka kykenee ainoastaan väläyttelemään kahden vuoden välein arvokisoissa. Mutta kauden aikana Podolski on yllättänyt todella positiivisesti ja hän on yksin pitänyt sysipaskaa joukkuetta pinnalla. Edelleenkään kyseessä ei ole halpa kaveri, mutta jos peliotteet jatkuvat samanlaisina, saisi mielellään pukea päälleen jatkossakin jonkun muun värisen paidan kuin sinisen.

[Merte]

Jotenkin ois mieletöntä ajatella että 26 vuotias Saksan maajoukkuepelaaja, jolla on mahdollisuudet tulla kaikkien aikojen rekordin haltijaksi olisi liian vanha Dortmundille Ei kaverin palkkakustannuksetkaan ihan maailman huikeimpia ole. Minkälaisella sopparilla ajattelit esimerkiksi Kagawan pitää seurassa kesästä eteenpäin?  Mielestäni Klopp olisi juuri sen tyylinen valmentaja joka saisi Podolskista kaikki irti ja kyllähän Poldi olisi huippumotivoituneena ryhdikäs lisä esimerkiksi europelejä ajatellen.

Mutta todennäköisempi osoite on ilman muuta Schalke. Poldille paikan löytäminen käy jo myymällä Farfan ja toimittamalla muut jämämiehet ala Baumjohan pienempiin seuroihin. Kaikki saksalaisen futiksen ystävät haluavat Poldin tämän kauden jälkeen nähdä jossain muussa seurassa kuin Kölnissä. Jopa jokainen järkevä Kölniläinen, sillä kyllä tämän tason futaaja ansaitsee mahdollisuuden pelata palkinnoista myös seurajoukkuetasolla

[Callit]

Tuntuu, että Lukas tulee toimeen vain Domin varjossa.

Olen eri mieltä. Bayernin ajasta, joka päättyi loisto-otteisiin, lienee jo sanottu kaikki tarpeellinen. En missään nimessä usko ajatukseen, että "se tärisee muaalla kuin Kölnissä, ei kestä paineita ja koti-ikävää". Kölniä Poldi tosiaan rakastaa, mutta vilkaisu sarjataulukkoon kertoo niin Poldille kuin kaikille muillekin, että on aika siirtyä muihin maisemiin. Mainitut keltaiset ja siniset ovat vaihtoehtoja kuten monet ulkulaiset seuratkin.

[Merte]

Ei Poldi mielestäni onnellinen ollut. Domin varjo yltää myös Auf schalkelle, Allianzilla siitä on kuultu, muttei koskaan nähty

[Dieter Bohlen]

Domin varjo yltää myös AufSchalkelle...

... mikä Podolskin tapauksessa ei ainoastaan positiivista olisi. Gladbach kun ei mahdu näihin keskusteluihin, tai onhan sitä kai hullumpiakin asioita nähty, ei Domstadtin messiaalta voitaisi nähdä Schalkea napakampaa avokämmentä seuraajiensa kasvoille. Bayernin tapauksessa kölniläisten on täytynyt 'luovuttaa', mutta Rheinin varrella ei ylpeys anna periksi tehdä samaa Ruhrin alueen karusta sydämestä ponnistavien kuninkaansinisten edessä. Poldin kansansuosio valahtaisi ennätysalhaisiin lukemiin tämän mahdollisesti lähtiessä Gelsenkircheniin. Vastaanottavassa suunnassakaan kaikki eivät täysin ilahtuisi, vaikkei vastaavanlaista hylkimisreaktiota nähtäisi kuin esimerkiksi Christoph Metzelderin - Andy Mölleriä ei tarvitse edes mainita - kanssa. Kauhean moni asia ei Schalkeen siirtymisen puolesta puhu.



Asiasta toiseen. Viikon aikana saatiin positiivisia uutisia lasaretin puolelta. Benedikt Höwedes sai kasvomurtumaansa suojaavan maskinsa ja pääsi palaamaan takaisin kuninkaansinisten harjoitusvahvuuteen, minkä lisäksi kapteeni on haastatteluissa tuntunut erittäin luottavaiselta kaaderiin paluunsa suhteen heti Mainzia vastaan. (Trotz Maske: Benedikt Höwedes will Durchblick behalten.) Tätä tukee myös harjoituskentällä perjantaina nähty 'ykkösmiehistö', johon Höwedes sattui kuulumaan. Parin viikon takaisin operaation suhteen oli ilahduttavaa kuulla, ettei kasvoihin täytynyt laittaa myöhemmin poistettavaa materiaalia ja Bennin ei siten tarvitse palata leikkauspöydälle muutaman viikon päästä.

Kölnin matkalta Höwedesin tapaan puuttuneet Raul ja Alexander Baumjohann palasivat hekin joukkueen pariin muutama päivä takaperin. (Raul und Alexander Baumjohann zurück auf dem Platz.) Madridilainen mahtui perjantain viimeistelevissä harjoituksissa Bennin tapaan ykkösmiehistöön, mikä enteilee paluuta suoraan avauskokoonpanoon. Ciprian Maricakin taisi ykkösmiehistössä heilua, mikä on mielenkiintoinen asia. Vaikea sanoa, kuka sieltä putoaisi mahdollisesti romanialaisen edestä vaihtopenkille. Julian Draxlerin en haluaisi ainakaan väistyvän, mutta nuorukainen lienee se todennäköisin kandidaatti Chinedu Obasin avatessa. Jefferson Farfanin kenties palatessa matsikaaderiin on katsomopaikkojenkin jako kiinnostava. Stevens tuskin vaihtopenkille pelkkiä hyökkäyspään miehiä valitsee.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 16:30

Tapahtumarikkaan, tai ehkä Schalken standardeilla ei tästä voitaisi välttämättä puhua, viikon päätteeksi on aika taas potkia pallon Bundesligan merkeissä. Kuninkaansinisillä on tänään ilo ja kunnia isännöidä arvokkaita vieraita etelästä menneen kauden yllätysporukan Mainzin saapuessa syvälle Ruhrin alueen sydämeen pakkaspäivää piristämään. Saksaakin syleilevän hyytävän talvisääaallon keskellä on mukavaa päästä palloilemaan katetulle estradille ja luultavasti tässä säästytään pahemmilta muotisynneiltäkin, kun Arenalla ei välttämättä tarvetta pitkille kalsareille shortsien alla ole. Katto on myös siitä kiva, etteivät huonokäytöksiset ruhrilaiset pääse leikkimään katsomossa lumisotaa takavuosien mallin mukaisesti. Ei tarvinne tänään pahoittaa mieltään sen takia.

Kaaderin osaltakaan tähän ei syytä ole, kun valmentaja Stevens on valinnut sentään vaihtopenkille runsaasti mieskomeutta Timo Hildebrandin hahmossa. Entisen stuttgartilaisen kaverina istuimia lämmittämässä on taas hieman venyneen tauon päätteeksi laitakiituri Jefferson Farfan. Aloitusmiehistöön asti perulaisen kunto ei tänään kantanut, mutta eiköhän hollantilaisluotsilta likene muutama minuutti tällekin mahdollisuuden tarjoutuessa. Vaivoistaan enemmän tai vähemmän toipuneiden Raulin, Benedikt Höwedesin tai kuumeilleen Christian Fuchsin ei tarvitse omaa vuoroaan samaan tapaan vartoa, vaan kolmikko mahtuu heti avauspuhalluksesta lähtien viheriölle kirmailemaan.

Avauksessa nähdään tätä myöten pari muutosta menneen viikon koitokseen nähden. Höwedesin paluu tapahtunee tänään oikean laitapakin asemasta keskuspuolustukseen, minkä mies muodostaisi kreikkalaisen Kyriakos Papadopoulosin kanssa. Joel Matipia on spekuloitu tälle paikalle myös, mutta vähän tuntuu aloitusmiehistöä katsoessa siltä, että Matip aloittaa ankkurina ja Marco Höger laskee laitaan. Fuchs aloittaa totutusti vastakkaisella puolella ja Lars Unnerstall maalissa. Pykälää ylempänä Högerin laittaminen laitapakiksi pakottaisi Schalken käytännössä käyttämään keskikentän timanttia. Tässä Matip hoitaisi ankkuriosaston, Chinedu Obasi ja Julian Draxler puolipaikat sekä Raul timantin huipun kapellimestarihommat. Ciprian Marican ja Klaas-Jan Huntelaarin tehtävinä on tässä kuviossa vastata maalinteosta. Tarvittaessa vaihtopenkiltä löytyy mukavasti tulivoimaa perulaisessa, kotkalaisessa ja espanjalaisessakin hyökkäyspään vaihtoehdossa.

Schalken avaus tänään: Unnerstall - Höger, Papadopoulos, Höwedes, Fuchs - Matip - Obasi, Draxler - Raul - Marica, Huntelaar.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  1. FSV Mainz 05 e.V. 1:1 (0:1)
0:1 Zidan (esityö Zabavnik) 15'
1:1 Obasi (Höwedes) 59'

Taannoin tuli pohdiskeltua erään palstalla luetun viestin takia Schalkelta puuttuvia ominaisuuksia ja yksi päättelyn tuloksista oli putkien puute. Luonnollisesti tämä on positiivinen asia siinä suhteessa, että kuninkaansinisiltä harvemmin nähdään kauhean montaa tappiollista tai voitotonta matsia perättäin. (No, mennyt kausi aloituksineen sekä päätöksineen käy poikkeuksesta.) Negatiivisempaa taas on se, ettei Schalke myöskään tapaa voittaa muutamaa matsia enempää yhdessä suonenvedossaan ja yleensä aina panosten kasvaessa se putki katkeaa täysin tarpeettomalla tavalla. Näin siinä kävi taas vaihteeksi. Mainzin ei kaikella kunnioituksella olisi pitänyt viedä Gelsenkirchenistä pistettäkään karnevaalimaisemien suuntaan, mutta Mohamed Zidanin - luonnollisesti - maalilla Thomas Tuchelin miesten onnistui tasata lukemat Arenalla isäntien erheet kylmästi hyödyntäen. Tasapeli sinänsä on kohtalainen tulos, parempi kuin tappio tietysti, mutta ainesta oli ehdottomasti parempaan.



Schalken matka mutkistui kuitenkin aloitusvihellyksen alla valkku Huub Stevensin valikoidessa avausmiehistöään. Kölnissä onnistuneen Ciprian Marican palkitseminen uuden avauskokoonpanopaikan kanssa oli ymmärrettävää, mutta se vei kuninkaansinisiltä viheriöltä tarvitun balanssin täysin. Stevensiä harva uskoi koskaan syytettävän liiasta panostuksesta hyökkäyspäähän, vaan tässä matsissa pääsi käymään täsmälleen näin. Kahden samantyyppisen sentterin käyttö kärkiosastossa söi kaiken tilan keskustasta Raulilta rakentaa kuninkaansinisten peliä ja Julian Draxlerin tai Chinedu Obasinkaan ei onnistunut tuoda laidoilta kaivatunlaista liikettä hyvin pakkansa kasassa pitäneitä mainzilaisia vastaan. Karnevaaliseuraa luotsaavaa Tuchelia ei suotta häntäkään ole kehaistu tasaiseen tahtiin taktisista oivalluksistaan, sillä tämän kamppailun gelsenkircheniläisten limburgilaisluotsia vastaan nuori valmentaja vei selkeästi.

Mainz kävi aikaisin kuninkaansinisiin kiinni ja lähti hakemaan nopeita pallonriistoja sekä vastahyökkäyksiä. Tässä he myös onnistuivat ja takoivat tulostakin vauhdilla. Zidan laukoi ennen vartin täyttymistä kertaalleen vapaapotkusta parisenkymmentä senttimetriä ohi takatolpan, mutta paransi sihtiään vain minuuttia myöhemmin tarvittavissa määrin. Mainzilaiset pääsivät hyökkäämään puolinopeasti Schalken ryhmittäytymisen estäen ja tätä seurasi turhankin tuttu näky. Vasemman laidan kärkkäästi nouseva laitapakki Christian Fuchs oli palaamassa taas yhdeltä reissultaan ja hakeutui aivan liiaksi keskustaan selustansa unohtaen, minkä rheinhesseniläiset hyödynsivät täydellisesti. Itävaltalaisen slovakkikollega Radoslav Zabavnik näki Fuchsin taakse unohtuneen Zidan nousun ja laittoi pallon egyptiläiselle, eikä tämä epäröinyt. Haltuunottoon ei aikaa löytynyt, joten Ruhrin keltamustasta leiristä tammikuun aikana seuraa vaihtanut sänkipää paukutti pallon suoraan ilmasta etukulmasta ohi Lars Unnerstallin. Gelsenkircheniläisten maalivahdilla ei näin nopeassa tilanteessa suuria mahdollisuuksia reagointiin ollut.



Vähitellen mainzilaisten rynnistys alkoi laantua ja Schalke sai enemmän otetta matsitapahtumista. Pallo kulki pääsääntöisesti laidoilta eteenpäin ja hyökkäykset päättyivät keskityksiin, mihin Tuchel oli osannut varautua erinomaisesti. Jan Kirchhoffissa punavalkoisilla oli laittaa parimetrinen torni siivoamaan kaikki pallot omasta boksista pois ennen Marican tai Klaas-Jan Huntelaarin ehtimistä näihin. Tauolle tultaessa ruhrilaisten ei 'yllättäen' onnistunutkaan luoda käytännössä yhtä ainutta mainitsemisen ansaitsevaa maalintekomahdollisuutta, vaikka erikoistilanteitakin päästiin harjoittelemaan hyvinkin usein. Schalkelta erittäin heikko avauspuolikas. Mainzin maalin etumatkaa taas saattoi kuvata täysin ansaituksi.

Stevens näki onneksi erehdyksensä ja vaihtoi oikeanlaisia palasia tauolla sisään. Jefferson Farfan ja Kölnissä käydyn taiston tapaan José Manuel Jurado palauttivat Schalken peliä raiteilleen, mikä poiki vähitellen maalintekomahdollisuuksia. Ensin täytyi kuitenkin säikähtää Zidanin laadukasta vapaapotkua egyptiläisen laukoessa taas vain muutamia senttejä tolpasta ohi. Unnerstall oli tässä vaiheessa jo lyöty. Sen suurempia sydämentykytyksiä mainzilaiset eivät enää ottelun aikana aiheuttaneet. Painopiste siirtyi vastakkaiseen päätyyn ja välistä gelsenkircheniläisillä kävi huonokin onni, kun kaikkea muuta kuin kuninkaansinisille tämän kauden aikana suotuisi erotuomari Deniz Aytekin vaiensi pillinsä kahdesti rheinhesseniläismatkailijoiden rangaistusalueen tapahtumien yhteydessä. Näistä varsinkin ensimmäinen, Schalkestakin tutun Niko Bungertin käsipalloilu, oli ehdottomasti rankkarin arvoinen, mutta tätä mahdollisuutta ei Huntelaarille tänään suotu.



Isännät painoivat silti ansaitun tasoitusmaalinsa. Tammikuussa sinsheimilaisesta idyllistä Ruhrin harmauteen saapunut Obasi avasi maalitilinsä kuninkaansinisessä paidassa hyvin näyttävään tapaan. Nigerialainen ehti kapteeni Benedikt Höwedesin lähettämään palloon ensimmäisenä vasemmalla laidallaan noin rangaistusalueen tasalla. Edessään tsekkipakki Zdenek Pospech mainzilaiset eivät katsoneet tarpeelliseksi lähettää apujoukkoja Obasia kaitsimaan, minkä tämä käytti hyväkseen. Parit nopeat step-overit, katse ylös ja Wetklon näkeminen kaukana etutolpaltaan ja pallo tyylikkäästi etukulmasta maaliin huikean yksilösuorituksen huipennukseksi. Viimeisen puolituntisen aikana odoteltiin enää voittomaalia monen aikaisemman matsin tapaan. Tämä jäi kuitenkin syntymättä tällä erää. Parhaissa tilanteissa Joel Matipin pusku suuntautui niukasti takatolpasta ohi, Nikolce Noveksi säästi Manni Kaltzin jahtaamiseen myöhempiin otteluihin ja Jefferson Farfankin osui ainoastaan sivuverkkoihin. Kokonaisuutta katsottaessa tasapelipiste oli puolin ja toisin ansaittu, mutta Schalken näkökulmasta se kaiversi silti. Paremmin sopivan avausmiehistön tai loppuvaiheen paremman viimeistelyn kanssa tästä oltaisiin luultavasti napattu täydet pisteet Gelsenkircheniin. Jalkapallo on kuitenkin raaka peli ja tässä vaiheessa tällaisia on myöhäistä pohtia.

[der bomber]

„Bis auf die Nordkurve wurde das Stadion sofort nervös. Die Leute dürfen ja vom Titel träumen, aber nicht nur noch mit der blau-weißen Brille rumlaufen und gleich beim ersten Fehlpass pfeifen. Der Druck darf nicht vom eigenen Publikum kommen. Das gefällt mir gar nicht.“ Horst Heldt

[Dieter Bohlen]

Vanha, myös tämän otsikon kahdessa avanneessa viestissä luultavasti, tai varmasti, käsitelty aihe. Heldt on täysin oikeassa, mutta ratkaisua on lähes mahdotonta löytää ilman valmiutta tinkiä lipputuloista ja luopua ei-kaivatusta, ilmapiiriä saastuttavasta materiaalista Gegen- ja Haupttribübeillä. Saksassa vallitsevan buumin myötä katsomoita kansoittava 'muotitietoinen' väki syö lajin sielua. Kastraattikääpiöistä, sukeltavista mylläreistä ja buerilaisista paskatorneista välittävä tavanomaisuuteen sekä harmaaseen massaan sulautumista haikaileva aines ei sovi katsomoon Gelsenkirchenissä. Tästä syystä syksy oli paikoin harvinaisen piristävää aikaa. Vanhan maalivahdin sekä ex-hammaslääkärin vastaanotot osoittivat, ettei kaikkea ole ehditty menettää Ruhrin alueen sydämessä esimerkiksi etelän kumirenkaan tapaan. (Tarkista muun muassa Jerome Boatengin avautuminen viikon takaa.) Schalke näytti hetken elävänsä vahvana, se löysi kaipaamansa - tarvitsemansa - yhteisen vihollisen ja taisteli tätä vastaan yhdestä narusta vetäen. Kaikki tämän takia mahdollisesti katsomoista närkästyneinä kadonneet tahot olivat kuninkaansinisestä näkökulmasta positiivista ekstraa. Heldtin lausunto saisi antaa muutamalle päätöstään yhä puntaroinneelle uuden lähtölaukauksen kaikota Berger Feldiltä. Naapurissa näyttää tämänkin palstan perusteella olevan tällä hetkellä runsaasti kysyntää.

Aiheesta on sanottu monta viisasta sanaa vuosia takaperinkin, esimerkiksi Rudi Völlerin suulla. Saksalainen jalkapallo kaikesta pelillisestä kehityksestään huolimatta laukkaa täyttä vauhtia päin seinää. Fan Club Nationalmannschaft powered by Coca-Cola, Fanmeile- ja Fanparty-ilmiöt, Theo Zwanziger, Joachim Löw, Philipp Lahm, Jermaine Jonesin mielivaltainen panna median ja yleisen mielipiteen miellyttämiseksi, yhä kallistuvat liput, kyttä-Wendt, Salzburgin panimomestarit, Martin Kind, Audi, Volkswagen... Sirkushupia, karnevaalimeininkiä. Ei kiitos.



Taulukon kolmospaikka on Schalken kannalta otollinen asema nyt. Suurin huomio saadaan toivottavasti käännettyä taas naapurin tai itävaltalaisten suuntaan ja Gelsenkirchenissä ei tarvitse ajatella muuta kuin ottelua kerrallaan. Bremenin sekä Leverkusenin saatua vain tasuripisteet on paikka neljän sakkiin yhä vahvasti omissa hyppysissä. Sen enempää ei tältä kaaderilta voi vaatia tässä vaiheessa. Joka ei tätä ymmärrä, voi lähteä vapaasti etelää tai itää kohti.

P.S. Heldt sanonut myös, että Schalke maksanee lähiaikoina Chinedu Obasista Sinsheimin suuntaan sen €5M nigerialaisen hankkimiseksi pysyvästi kuninkaansiniseen paitaan. Jefferson Farfanista ei taaskaan ole kuultu mitään, mutta luulisi tämän tarkoittavan nyt perulaisen lähtöä lopullisesti. Vaikka mahdollisuus laiturikaksikkoon Obasi ja Farfan toki houkuttelesikin.

[Nur der BVB]

Nyt kun ryhdyit fanipoliisiksi kerrotko meille muillekin ketkä ovat sallittuja ja hyväksyttyjä katsojia stadionilla? Pelkästään ultratko ovat oikeita kannattajia? Jos et hoilaa kannatuslauluja vähintään 30 min ottelua kohden, niin ulos stadionilta. Vai riittääkö tuokaan, olisiko parempi vaatia soihtujen sytyttämistä ja kaikkia vihollisia turpaan lyömistä?

Kun selvästikin kaipaat vanhoja hyviä aikoja, varmaan muistat/tiedät millainen kannattajakulttuuri oli esim 80-luvulla. Koko liigan yleisökeskiarvo oli kirkkaasti alle 20 000, vieraskannattajia paikalla yleensä kourallinen kourallinen eikä laulukulttuurista ollut tietoakaan. Kyllä asiat olivat selvästi paremmin kuin nykyään. No, sentään saatiin nauttia monesta kaudesta ilman Schlackea.

Nämä sinun vihaamat muotifanit ovat nostaneet yleisömäärät 2,5 kertaisiksi ja tästä joukosta on selvästi riittänyt osansa myös Ultriin katsomokulttuuria kohottamaan. Puhumattakaan siitä, että heidän ansiosta liigaan on virranut paljon rahaa, joka on näkynyt esim huikeasti kohentuneessa junnutuotannossa sekä yleisessä pelin tason nousussa. Itse valitsen kyllä mieluummin nykyisen tilanteen.

[straiter]

Sendung vom 07.02.2011 um 23:15 Uhr
Rudi Assauer - Ich will mich nicht vergessen!
Video Ein Promi im Kampf gegen das Vergessen

Schöne Frauen, flotte Sprüche und immer eine dicke Zigarre. Der Ex-Schalke-Manager Rudi Assauer ist auch Nicht-Fußballfans ein Begriff. Er war ein Macher, ein Vorreiter, der gern und oft im Rampenlicht stand. Vor zwei Jahren die Diagnose: Alzheimer - ein Schock. 37° begleitet ihn über ein Jahr lang bei seinem Weg ins Vergessen.

http://37grad.zdf.de/ZDFde/inhalt/14/0,1872,1020910_idDispatch:11330115,00.html?dr=1

[Dieter Bohlen]

Nyt kun ryhdyit fanipoliisiksi kerrotko meille muillekin ketkä ovat sallittuja ja hyväksyttyjä katsojia stadionilla? Pelkästään ultratko ovat oikeita kannattajia? Jos et hoilaa kannatuslauluja vähintään 30 min ottelua kohden, niin ulos stadionilta. Vai riittääkö tuokaan, olisiko parempi vaatia soihtujen sytyttämistä ja kaikkia vihollisia turpaan lyömistä?

Kun selvästikin kaipaat vanhoja hyviä aikoja, varmaan muistat/tiedät millainen kannattajakulttuuri oli esim 80-luvulla. Koko liigan yleisökeskiarvo oli kirkkaasti alle 20 000, vieraskannattajia paikalla yleensä kourallinen kourallinen eikä laulukulttuurista ollut tietoakaan. Kyllä asiat olivat selvästi paremmin kuin nykyään. No, sentään saatiin nauttia monesta kaudesta ilman Schalkea.

Nämä sinun vihaamat muotifanit ovat nostaneet yleisömäärät 2,5 kertaisiksi ja tästä joukosta on selvästi riittänyt osansa myös Ultriin katsomokulttuuria kohottamaan. Puhumattakaan siitä, että heidän ansiosta liigaan on virranut paljon rahaa, joka on näkynyt esim huikeasti kohentuneessa junnutuotannossa sekä yleisessä pelin tason nousussa. Itse valitsen kyllä mieluummin nykyisen tilanteen.

Nämä kaksi lihavoitua, 'don't really give a flying fuck'. Näyttää kivalta, on varmasti hyvä kehuskella naapurille ja sitä tuntee olevansa taas muodissa mukana. Tästähän tässä, jalkapallossa, on kyse. Vai kuinka..?

Kahdeksankymmentälukua on tuskin kukaan väittänyt paratiisiksi, mutta yksi asia nostaa sen ylitse nykypäivän. Aitous. Pari vuosikymmentä takaperin kaksi asiaa, ne kaksi kaikkein olennaisinta, sai ne 20 000 silmäparia saapumaan viikonloppuisin katsomoihin: Fußball und der Verein. Nämä kaksi syytä saivat ihmiset saapumaan matseihin, vaikka he hyvin tiesivät edessä saattavan olla kaksi tuntia kakkosluokan potkupalloa räntäsateen raiskaamassa katottomassa, käsiin hajoavassa betonikolossissa. Ei se aina hauskaa ollut, mutta sitä osasi aina sanoa, miksi katsomoon oli raahautunut ja osasi sanoa sen naapuristaankin sekä muista ympärillään seisseistä tai istuneista ihmisistä. Ja siellä ei paljoa kiinnostanut, miltä kukakin näytti, mistä oli tai mitä teki elämässään. Nykyään valtaosa Gegen- ja Haupttribüneitä kansoittavista ihmisistä ei taatusti hyväksyisi esimerkiksi Asi-Erichin kaltaista miestä viereensä istumaan. Onneksi tänään on yhä niitäkin, jotka antavat mieluusti ylimääräisen lippunsa Erichille vastineetta tai tarjoavat tälle kyydin takaisin Ruhrin sydämeen miehen putkahdettua yhtäkkisesti toiselle puolelle Saksaa Schalken perässä ilman matkalippua tai muuta.



Katsomo- ja laulukulttuuriakin Saksasta löytyi ennen ultraryhmien rantautumista maahan, vaikka nykyaikaisten areenoiden nuorempi kansanosa ei tätä tahdo uskoakaan. Iloista, tappavan tasaisesti minuuttikausia pyörivää lallattelua ja oohoohohhittelua se ei kenties ollut, mutta kyllä sieltä kaarteista ääntä löytyi. Keltamustien osalta en osaa sanoa, ehkä Horst Wesselin kieltäminen Borussenfrontin pojilta ennen laulujen varastamista muilta rajoitti mahdollisuuksia, mutta ainakin Gelsenkirchenissä ja Mönchengladbachissa täytyisi nimien Catweazle ja Manolo kuulua stadionkävijöiden yleistietoisuuteen tänäänkin. Catweazle esimerkiksi huudatti rumpunsa kanssa Parkstadionin Nordkurvea kolmen avioliiton ja lähes kolmen vuosikymmenen edestä. Manolo taas rummutteli Bökelbergin vastineen edessä sen noin 25 vuotta. Paljon on nykyisillä ultrilla kirittävää näihin herroihin nähden. Ei sitä katsomokulttuuria ihan oikeasti keksitty vasta vuosituhannen taitteen aikoihin. Nykyisillä stadioneilla nämä takavuosien jehut tuskin häviäsivät yhtään tämän päivän korvikkeilleen. Ja tämä on ultria arvostavasta suunnasta raapustettua tekstiä.

Tätä aitoutta - sekä sitä seuraavaa rahtusta lajiymmärrystä - stadioneilla kaivattaisiin nykyäänkin. Jalkapallokatsomo ei ole oikea paikka vaihtaa Lise-Lotten ja Charlotten kanssa viikon meikkausvinkkejä sekä ottaa niitä suunmutristelukuvia tai vetää Maxin ja Moritzin kanssa perskännejä ja rallatella humbahumbatättäräätä hallitsematonta hyppytifoa suorittaessaan. Halutessaan taatut 90 minuuttia viihdettä kannattaa suunnata katsomon asemasta elokuvateatteriin katsomaan Cruisen Tomppaa seinää pitkin ryntäilemässä tai Samulia murahtelemassa lontoota partaansa. Valitettavaa on tietysti, että katsomoon eksyttäessä se parikymppinen Matip ei saakaan viheriöllä sataa prosenttia syötöistään napsumaan omiensa lapikkaisiin tai nalletilille karkkirahaa kuukausittain saava Draxler ei ammukaan yhtä montaa maalia kuin se Madridissa viihtyvä rasvainen metroseksuaali tai Barcelonan mikkihiiret. Tämän aiheuttaessa pakonomaista tarvetta viheltää matsikellon näyttäessä kahtakymmentä minuuttia en taas surkuttelisi lainkaan, mikäli lähistöltä heilahtaisi nyrkki leukaperiin. Tätä nämä kohteet eivät toisaalta ymmärtäisi. He ovat maksaneet, heillä on oikeus vaatia. Sekä oikeus kiirehtiä katsomoista autoa kohti kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä, ettei vaan tarvitsisi ruuhkaan joutua.

Saksa taantuu vähitellen kohti Englannin olosuhteita. Siellä on rahaa, kiinalaisia ja japanilaisia turisteja nikkoneineen katsomot täynnä, kukaan ei sano mitään pahaa, kukaan ei käytä ääntä - paitsi valittaessaan saamansa viihteen huonosta laadusta tai vasikoidessaan sen naapurin 'huonokäytöksisen' kaverin - ja muutenkin kaikki on ihanan siloiteltua sekä kaikista rosoista hiottua. (Valitettavasti kehitys ei ole malttanut vältellä Suomeakaan, vaikka lähtökohdat ovat täysin erilaiset.) Henkilökohtaisesti en koe kaipaavani tätä. Pallo, nurmi, kaksikymmentäkaksi pelaajaa, tuomarit sekä samanhenkisiä ihmisiä tässä ympäristössä. Se on tarpeeksi. Rahan sekä ne 40 000 ylimääräistä silmäparia saat rauhassa pitää hyvänäsi.

Gegen den modernen Fußball..!

P.S. Kyllä se taannoinen juniorituotannon laskusuhdanne oli enemmän seurausta Franz Beckenbauerin maailmanmestaruutta seuranneen lausunnon kaltaisista näkemyksistä kuin rahan tai katsojien puutteesta. "Deutschland wird auf Jahre hinaus unschlagbar sein." Näinhän se meni, Franz hyvä.

[Kaakku]

Nyt kun ryhdyit fanipoliisiksi kerrotko meille muillekin ketkä ovat sallittuja ja hyväksyttyjä katsojia stadionilla? Pelkästään ultratko ovat oikeita kannattajia? Jos et hoilaa kannatuslauluja vähintään 30 min ottelua kohden, niin ulos stadionilta. Vai riittääkö tuokaan, olisiko parempi vaatia soihtujen sytyttämistä ja kaikkia vihollisia turpaan lyömistä?

kyllä

Näin minä tulkitsin vastauksen. Surullistahan tuo näkemys on. Kannattajia on moneen lähtöön, enkä halua ketään sulkea stadionin ulkopuolelle, vaikka itsekin arvostan hyvää tunnelmaa. Totuus nyt vain on se, ettei kukaan, varsinkaan sinä ole päättämään ketkä otetaan sisään ja ketkä ei. Rahan merkitystä on puitu täällä jo aikaisemmin, ja selvästikään Schalke ei sillä tee mielestäsi yhtään mitään.

Olen kahdesti joutunut Allianzilla suuren seurueen keskelle, joka molemmilla kerroilla osoittautui perheeksi. Siellä istuivat isovanhemmat, sedät, tädit, lapset ja toisessa tapauksessa naapurit vierekkäin ja peräkkäin. Siellä juotiin kaakaota termospullosta ja katsottiin jalkapalloa. Tämäkin on eräänlainen kannattajakulttuuri, että kotiseura saa ihmiset liikkeelle. Molemmissa tapauksissa minullekin tarjottiin lämmikettä ja ihmeteltiin miksi pohjoisen poika matkustaa Müncheniin asti peleihin. Tottakai nämä ihmiset eivät ymmärrä jalkapallosta mitään, eivätkä heillä ole oikeus pilata oikeiden kannattajien ottelua?

Kääntöpuolena minunkin pitää valitettavasti mainita että useammin kuin 5 kertaa minua on einiinystävällisesti pyydetty istumaan kesken pelin alas, kun olen eläytynyt kentän tapahtumien mukaan.

[tetapi]

Näin minä tulkitsin vastauksen. Surullistahan tuo näkemys on. Kannattajia on moneen lähtöön, enkä halua ketään sulkea stadionin ulkopuolelle, vaikka itsekin arvostan hyvää tunnelmaa. Totuus nyt vain on se, ettei kukaan, varsinkaan sinä ole päättämään ketkä otetaan sisään ja ketkä ei. Rahan merkitystä on puitu täällä jo aikaisemmin, ja selvästikään Schalke ei sillä tee mielestäsi yhtään mitään.

Ei kukaan varmasti ole kannattajia pois ja enemmän Dieter kiinnittää huomiota syihin joiden johdosta asiat ovat mallillaan. Jalkapalloa pelaa ihmiset ja he pelaavat toisille ihmisille. Tästä muodostuu seura, joka on nimenomaan olemassa ko. yhteisöä varten ja kaikki halukkaat pääsevät omassa roolissaan mukaan. Jos jotkut asiat kuten seurajohto, raha ja sisäsiisteys saavat suuremman merkityksen kuin peli tai yhteisö.. ollaan väärällä tiellä. Valtaosalla yhteisön ytimessä on mahdollisuus nähdä pelit ja kannattaa seuraa omalla tyylillään (hyvän maun rajoissa).

Eli en esimerkiksi allekirjoita/hyväksy kaikkea mitä sattuu ja tapahtuu Ostseestadionilla.. Siltikin on mielestäni hienoa, että x-määrässä saksalaisia seuroja mielenkiinto pysyy muuallakin kuin pelkissä pokaaleissa tai nimissä paidan selkämyksissä.

Gazprom on ihan hyvä yhteistyökumppani ja eiköhän tuo soppari ole hyödyllinen kaikille osapuolille..

[der bomber]

Gazprom on ihan hyvä yhteistyökumppani ja eiköhän tuo soppari ole hyödyllinen kaikille osapuolille..

Noinhan se varmasti on. Lähinnä sitä ihmettelin, että kun ollaan niin kaikkea modernin futiksen mukanaan tuomia juttuja vastaan niin pitäisi muistaa myös nuo sponsoriasiat. Arenan nimioikeudetkaan tuskin olivat ihan ilmaiset, ja ilman nykyfutiksen suuntausta, nekin rahat olisivat jääneet tulematta. Itseasiassa, koko hieno stadion olisi jäänyt rakentamatta.

[Kaakku]

Siltikin on mielestäni hienoa, että x-määrässä saksalaisia seuroja mielenkiinto pysyy muuallakin kuin pelkissä pokaaleissa tai nimissä paidan selkämyksissä.

Tämä allekirjoitan, vaikka nimenomaan Saksassa mestareiden kirjo on laaja, mikä sekin on hieno asia. Jos nopeasti lasken päässä niin 7 eri joukkuetta on voittanut viime 10 vuoden aikana Bulin tai Pokalin. Mutta nyt päästäänkin mun ainoaan kysymykseen: Eikös Schalkefanit todellakaan halua menestystä? Diitterin puheiden perusteella menestystä ei kaivata, eikä sitä edes saa tulla. Siitä huolimatta viime vuoden Pokaali näytti kelpaavan, kun sitä niin paljon hehkutetaan. Lisäksi vuoden 2001 menetetty mestaruus aiheutti käsittämättömän katkeruuden.

[Dieter Bohlen]

Näin minä tulkitsin vastauksen. Surullistahan tuo näkemys on. Kannattajia on moneen lähtöön, enkä halua ketään sulkea stadionin ulkopuolelle, vaikka itsekin arvostan hyvää tunnelmaa. Totuus nyt vain on se, ettei kukaan, varsinkaan sinä ole päättämään ketkä otetaan sisään ja ketkä ei. Rahan merkitystä on puitu täällä jo aikaisemmin, ja selvästikään Schalke ei sillä tee mielestäsi yhtään mitään.

Olen kahdesti joutunut Allianzilla suuren seurueen keskelle, joka molemmilla kerroilla osoittautui perheeksi. Siellä istuivat isovanhemmat, sedät, tädit, lapset ja toisessa tapauksessa naapurit vierekkäin ja peräkkäin. Siellä juotiin kaakaota termospullosta ja katsottiin jalkapalloa. Tämäkin on eräänlainen kannattajakulttuuri, että kotiseura saa ihmiset liikkeelle. Molemmissa tapauksissa minullekin tarjottiin lämmikettä ja ihmeteltiin miksi pohjoisen poika matkustaa Müncheniin asti peleihin. Tottakai nämä ihmiset eivät ymmärrä jalkapallosta mitään, eivätkä heillä ole oikeus pilata oikeiden kannattajien ottelua?

Näyttää siltä, ettet taida nähdä asiassa nyt nimimerkkiäni edemmäksi. Tulkintasi ampuu metsään, kuten tästä aihepiiristä keskusteltaessa niin useasti.

Stadionille lähtö- ja saapumissyitä on kymmeniä tuhansia, mutta lähtökohtaisesti lajin ohessa sen keskeisimmän syyn täytyisi tetapin mainitsemaan tapaan olla se yhteisöllinen elementti seurassa. Tältä pohjalta seurat lähtivät monin paikoin yli vuosisata takaperin rakentumaan ja se on taannut sen, että tänäkin päivänä ihmisillä on mahdollisuus nähdä Schalken, Glubbin, Union Berlinin tai Fortuna Düsseldorfin kaltaisia seuroja. "Tausend Trainer schon verschlissen, Spieler kommen Spieler geh'n. Doch was stets bleibt sind wir Schalker." Tähän tapaan se menee. Fortunalla ei kymmenen vuotta takaperin ollut mitään muuta kuin yhteisönsä, Campino kavereineen osana tätä. Maanantaina Düsseldorfissa taistellaan kakkosliigan piikkipaikan säilyttämisestä. Köpenickissä kassasta ammotti vain pohja taannoin, mutta vanha stadion kaipasi silti kipeästi uudistamista. Seuralaiset tarttuivat toimeen ja uudistivat talkootöinä kolme katsomonosaa, minkä ansiosta Nina Hagenia kelpaa lauantaina luukuttaa äänekkäästi Dynamo Dresdenin saapuessa kylään. Vanha pappakin voi istua katsomossa ylpeänä poikansa sekä tämän poikien kanssa, aivan kuten taannoin teki oman isänsä tai isoisänsä kanssa. Tästä tässä hommassa on kyse.

Nykyään yhä useampi saapuu stadionille vain hakemaan taattua 90 minuutin viihdeannostaan, odottaen myös saavansa tämän mittatilattuna. Vastus täytyy murskata, voitto on napattava, virheisiin ei ole varaa ja kaiken tämän täytyy näyttää 'viihdyttävältä' katsomoon. (Tämä tarkoittaa tarkalleen ottaen mitä..?) Parhaassa tapauksessa kaarteessa ne menetetyt tapaukset myös lurauttavat pari laulua sekä väsäävät näyttävät choreon, että matsista saisi kivaa audiovisuaalista materiaalia toimiston kundeille näytettäväksi. Vaan mikäli se alkaa näyttää aikaisessa vaiheessa siltä, ettei näitä odotuksia pystytä täyttämään, on lipustaan maksaneella luonnollisesti oikeus aloittaa viheltely ja pahan mielensä osoittaminen aina siihen asti, kunnes täytyy kiiruhtaa parkkipaikalle ennen suurinta ruuhkaa. Satunnaisesti saattaa harmittaa sekin, ettei Saksassa ole lanseerattu Englannista tuttua vasikointisysteemiä. Naapuripenkin kaverin huudahtelut ja hyppimiset maalipaikoissa nimittäin häiritsevät tätä kovaa rahaa vastaan hankittua elämystä. Unohtamatta sitä menneen viikon tasuria. Haiskahtaa pahasti putoamiselta. Kakkosliigaa ei nimittäin ole mitään syytä saapua katsomaan, se on tasoltaan aivan liian heikkoa tavaraa. (Kannattaa kaivaa syksyisiä kickereitä esiin, joissa keväiseen valintaansa pettyneet uus-keltamustat hyppäsivät vankkureista nolostuttuaan 'omiensa' esityksistä Champions Leaguessa.) Mieluummin vaihtaa tuon naapurin leiriin.

Palaten takaisin ensimmäiseen kappaleeseesi ja puheisiin katsomoon pääsystä päättämisestä. Miksi näitä lausuntoja ei nähty menneen kevään tai loppukesän aikana Ulin halutessa heittää kaikki itseään tai erästä maalivahtia kohtaan kriittiset tahot stadionilta ulos? Miksi syksyn aikana vaadittiin päinvastaista, kun kaikki Schalkerit eivät katsoneet suosilla tämän samaisen maalivahdin tai erään hammaslääkärin paluuta?

[Nur der BVB]

Jätit vastaamasta, ketkä sinun mielestä ovat 'aitoja' faneja, joiden ainoa motiivi saapua stadikalle on laji ja seura? Miten osaat päätellä kenen kannatus on aitoa ja kuka tulee paikalle harhaoppiset ajatukset mielessä? Onko esim katkarapuleipää mussuttava yritysjohtaja automaattisesti väärä fani? Entäs kännipäissään raketteja ampuva ja vastustajia mukiloiva ultra?

Muutenkin logiikkasi on aika epäjohdonmukaista. Raha näyttää olevan paha asia, mutta kuten parissa aiemmassakin vastauksessa jo osuvasti todettiin nämä Veltins-voimisteluhallit ja Gazpromit ovat juuri sitä itseään. Aivan kuten  Audit ja Volkkaritkin. Muutenkin sinisten viime vuosien politiikka on ollut aika vastakkaista ihannoimasi vanhoillisromanttisen Fussball und der Verein -aatteen kanssa. Rahaa on käytetty surutta kaiken maailman Rauleihin ja Huntelaareihin ym legioonalaisiin ja omat kasvatit on myyty Itävaltaan tai Bremeniin. Itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelee, Dortmund on huomattavasti lähempänä  ideaaliasi. Siellä on pienellä rahalla rakennettu nuorista lahjakkuuksista ja omista kasvateista viihdyttävää jalkapalloa pelaava menestyksekäs joukkue. Miten voit kannattaa noin pahasti ihanteisi vastaisesti toimivaa seuraa kun naapurista löytyisi paljon sopivampi joukkue? No onneksi sentään hankkivat Obasin viidellä miljoonalla.

Ai niin. Vanhoina hyvinä aikoina ei koskaan vihelletty omalle joukkueelle vaikka peli olisi ollut kuinka syvältä. Ja selvässä tappioasemassa kesken pelin kotiin lähteminen on vasta tämän vuosituhannen ilmiö. Aivan varmasti.

[Dieter Bohlen]

Noinhan se varmasti on. Lähinnä sitä ihmettelin, että kun ollaan niin kaikkea modernin futiksen mukanaan tuomia juttuja vastaan niin pitäisi muistaa myös nuo sponsoriasiat. Arenan nimioikeudetkaan tuskin olivat ihan ilmaiset, ja ilman nykyfutiksen suuntausta, nekin rahat olisivat jääneet tulematta. Itseasiassa, koko hieno stadion olisi jäänyt rakentamatta.

Assauer halusi alunperin säilyttää Arenan nimen koskemattomana, oikeuksien myyminen ei vaikuttanut stadionin rakentamiseen. Sponsorirahoitta rakentamiskustannukset oltaisiin sysätty kunnan, liittomaan tai liittovaltion kontolle, kuten valtaosa saksalaisseuroista on tehnyt. Nyt Arena on rahoitettu tai rahoitetaan täysin Schalken omasta pussista. Gelsenkirchenissä tultaisiin myös toimeen vaatimattomammankin pytingin kanssa, haluamatta lainkaan arvostella Arenaa tässä kohtaa.

Tämä allekirjoitan, vaikka nimenomaan Saksassa mestareiden kirjo on laaja, mikä sekin on hieno asia. Jos nopeasti lasken päässä niin 7 eri joukkuetta on voittanut viime 10 vuoden aikana Bulin tai Pokalin. Mutta nyt päästäänkin mun ainoaan kysymykseen: Eikös Schalkefanit todellakaan halua menestystä? Diitterin puheiden perusteella menestystä ei kaivata, eikä sitä edes saa tulla. Siitä huolimatta viime vuoden Pokaali näytti kelpaavan, kun sitä niin paljon hehkutetaan. Lisäksi vuoden 2001 menetetty mestaruus aiheutti käsittämättömän katkeruuden.

Vastaus on luonnollisesti 'haluaa'. Tästä jalkapallossa, urheilussa, on myös kyse. Valitsemasi kysymys on kuitenkin väärä. Parempi, tärkeämpi kysymys on: asettavatko Schalkerit menestymisen kaiken muun edelle ja onko se välttämätöntä?

Vastaus on 'ei'. Schalkelta löytyy paljon muitakin arvoja parin hassun hopean- tai kullanvärisen metallikappaleen ulkopuolelta. Ernst Kuzorraa ja kumppaneit saavuttiin katsomaan kymmenissä tuhansissa miehin ennen ensimmäistäkään suurvoittoa. 'Stan' Libuda täytti katsomot, vaikka taulukon kärkipäässä pyörivät aivan muut porukat. Kahdeksankymmentäluvun aikana lahoavalla Parkstadionilla nähtiin yli 50 000 ihmisen yleisöjä katsomassa kakkosliigan putoamiskamppailua. Schalkerit täyttivät stadionin Meppenissä, lähtivät Trabzoniin ja Chisinauhun. Kyllä Schalken kanssa voi nauttia elämästään ilman pokaaleitakin. Bayernista tuskin voit sanoa samaa.

[Dieter Bohlen]

Jätit vastaamasta, ketkä sinun mielestä ovat 'aitoja' faneja, joiden ainoa motiivi saapua stadikalle on laji ja seura? Miten osaat päätellä kenen kannatus on aitoa ja kuka tulee paikalle harhaoppiset ajatukset mielessä? Onko esim katkarapuleipää mussuttava yritysjohtaja automaattisesti väärä fani? Entäs kännipäissään raketteja ampuva ja vastustajia mukiloiva ultra?

Muutenkin logiikkasi on aika epäjohdonmukaista. Raha näyttää olevan paha asia, mutta kuten parissa aiemmassakin vastauksessa jo osuvasti todettiin nämä Veltins-voimisteluhallit ja Gazpromit ovat juuri sitä itseään. Aivan kuten  Audit ja Volkkaritkin. Muutenkin sinisten viime vuosien politiikka on ollut aika vastakkaista ihannoimasi vanhoillisromanttisen Fussball und der Verein -aatteen kanssa. Rahaa on käytetty surutta kaiken maailman Rauleihin ja Huntelaareihin ym legioonalaisiin ja omat kasvatit on myyty Itävaltaan tai Bremeniin. Itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelee, Dortmund on huomattavasti lähempänä  ideaaliasi. Siellä on pienellä rahalla rakennettu nuorista lahjakkuuksista ja omista kasvateista viihdyttävää jalkapalloa pelaava menestyksekäs joukkue. Miten voit kannattaa noin pahasti ihanteisi vastaisesti toimivaa seuraa kun naapurista löytyisi paljon sopivampi joukkue? No onneksi sentään hankkivat Obasin viidellä miljoonalla.

Päinvastoin kuin sinä, minä en koe tarvetta määritellä kuka on 'aito' ja kuka ei. Osaan sanoa oman näkemykseni asiasta, katson sekä arvioin näkemääni ja en näe tarpeelliseksi lähteä tätä asiaa muuttamaan suuntaan tai toiseen.

Schalken arvoihin lukeutuu yhä tänä päivänä, esimerkiksi Bayernista poiketen, oikeus nähdä sekä sanoa asiat toisin kuin seura. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea seuran tekemää, ei tarvitse myötäillä kaikkia sen tekemiä päätöksiä ja minä saan sanoa tämän ääneen tai raapustaa sen näille riveille. Minä en tarvinnut, en kaivannut enkä välttämättä edes halunnut Raulia tai Huntelaaria. (Sen saat kaivaa esiin viestihistoriasta, en halua vaivata itseäni tämän enempää asian kanssa.) Minä en tarvitsisi Arenaa, en Gazpromia tai Obasia. En Champions tai Europa Leagueta. En kaivannut kauden alla Capoueta tai halua Farfanin tai entisen maalivahdin saavan yli €6Mn vuosipalkkaa kuninkaansinisessä paidassa pysyäkseen. Minä pystyn elämään täysin hyvin Julian Draxlerin, Alexander Baumjohannin, Joel Matipin sekä Ralf Fährmannin kanssa. Katselen huomattavasti mieluummin Teemu Pukkia kuin lapsia nussivaa ranskalaista arpinaamaa tai hollantilaista kokovartalokyrpää. Näen ankkuriosastolla mieluummin Christoph Moritzin kuin Bastian Schweinsteigerin. Schalken päättävissä elimissä asiat nähdään toisin, mutta minun ei tarvitse. Schalkea minun ei tarvitse myöskään lähteä tässä vaiheessa vaihtamaan, koska seurassa on yhä muita minuun vetoavia asioita. (Niitä sinun ei tarvitse tietää, kuten ei minunkaan sinun syitäsi keltamustan kusilaarin kannattamiseen.)

Ja lüdenscheidilaisten esimerkillisyydestä, child please. Missä luolassa sinä asuit ennen kahta mennyttä kautta? Tai yhdeksänkymmentäluvun alusta tämän vuosituhannen alkuun asti? Missä olit seurasi vastaanottaessa Bayern Müncheniltä almuja säilyäkseen hengissä? Meister von Wurst-Ulis Gnaden, erbärmlich..!

P.S. Schalken kaaderissa on enemmän omia kasvatteja kuin keltamustilla. Ikärakennekaan ei näytä pahalta.

Ai niin. Vanhoina hyvinä aikoina ei koskaan vihelletty omalle joukkueelle vaikka peli olisi ollut kuinka syvältä. Ja selvässä tappioasemassa kesken pelin kotiin lähteminen on vasta tämän vuosituhannen ilmiö. Aivan varmasti.

Gelsenkirchenissä ei taatusti vislailtu tasalukemissa omille taulukon kolmospaikalla kaksi pistettä kärjestä oltaessa, kevätkauden alettua tätä ennen kahdella voitolla kahdesta matsista. Katsomosta lähteminen ei tänä päivänä Saksassa taululla nähtäviä lukemia myöskään katso, avaa silmäsi.

[Kaakku]

Valitsemasi kysymys on kuitenkin väärä. Parempi, tärkeämpi kysymys on: asettavatko Schalkerit menestymisen kaiken muun edelle ja onko se välttämätöntä?

Kyllä kysymykseni oli ihan oikein muotoiltu. Sun versio on täysin eri kysymys. En minä ole tässä väheksymässä Schalken perinteitä, päin vastoin. Seura hienolla historialla, josta on syyä olla ylpeä. Itse työskentelen kaivosalalla, josta syystä Schalken kannattaminen olisi varmasti luonteva, jos lähdettäisiin tyhjältä pöydältä. Mutta kun olen Bayernista, ja FC Bayern Müncheniä kannattavasta perheestä, niin mitäs sitä juurille tekisi.

En ole myöskään kiistämään ettei menestykseen tottuneet Bavaarifanien joukosta löydy paljon turisteja. Jos kakkoseen tiputtaisiin, niin tuskin kannattajia olisi enemmän kuin Leijonillakaan. En voi tässä vastata viimeiseen kysymkseesi kuin omalta osaltani, että nautin omasta seurastani myös ilman menestystä (todisteeksi tähän löytyy vain vertailu erääseen suomalaiseen seuraan jota kannatan intohimoisesti, jolla ei menestystä ole ollut pitkään aikaan).

Kerran haluaisin vielä ottaa lievää ristiriitaisuutta puheeksi. Olet modernia jalkapalloa vastaan. Magath rakensi suhteellisen suurella rahalla (en mene nyt tarkistamaan tarkkoja summia) joukkueen. Tämä joukkue voitti (toki lopuksi ilman Felixia) Pokaalin. Ylpeilet pokaalivoitolla. Näet ehkä mitä haen takaa, vaikka on varmaankin mielestäsi liian yksinkertainen logiikka.

Dortmund on huomattavasti lähempänä  ideaaliasi. Siellä on pienellä rahalla rakennettu nuorista lahjakkuuksista ja omista kasvateista viihdyttävää jalkapalloa pelaava menestyksekäs joukkue. Miten voit kannattaa noin pahasti ihanteisi vastaisesti toimivaa seuraa kun naapurista löytyisi paljon sopivampi joukkue?

Meinasin aikaisemmassa viestissä jo sanoa että menestykseen tarvitaan välttämättä rahaa. Jätin kirjoittamatta yllä olevan tosiasian takia. Dortmund onnistui pitkäjänteisessä projektissa juurikin siinä, ja käytännössä ilman rahaa. Onnistui vielä nimenomaan "murskaamaan vastustajia ja nappaamaan voittoja" ja kaikki tämä näytti kaiken lisäksi helvetin "viihdyttävältä katsomoon".