Kesäisen hiljaiselon jälkeen on aika alkaa taas valmistautua tekstienkin osalta alkavaan kauteen ja aloitetaan tämä urakka paketoimalla ensin mennyt kausi lopullisesti. Alta löytyy muutamasta viestistä hajanaisia ajatuksia ja kronologista läpikäyntiä Schalken hyvin vaihtelevanlaisesta, värikkäästä sekä kaiken kaikkiaan erittäin ilahduttavasta ja onnistuneesta kaudesta. Äkkiseltään, en ole luonnollisesti vaivautunut tarkistamaan raapustustani, en osaa sanoa muita huomatettavan arvoisia asioita kuin kaikkien tulosten esittämisen Schalken näkökulmasta. Ei tarvitse hämääntyä tästä näitä pätkiä mahdollisesti lukiessa.
KESÄ 2011Schalkessa elettiin mennyttä kautta edeltävänä kesänä muutosten aikaa.
Trainager Felix Magathin keväistä lähtöä seurasi odotetusti kaaderin vahva puhdistaminen ylimääräisestä painolastista, talousasioiden ja erään nimeltä mainitsemattoman maalivahdin karkaamisen vauhdittaessa asiaa. Gelsenkirchenistä lähti kaikkiaan kahdeksantoista miestä, osa haikeutta ja osa iloakin aiheuttaen. Osaan näistä lähdöistä sekoittui aineksia kummastakin suhtautumistavasta seuran kassan kilistessä vastineeksi harvinaislaatuisen positiivisen sävelmän kanssa. Magathia managerina seurannut Horst Heldt ei tästä rahasateesta häkeltynyt, vaan noudatti kesän aloittaneessa
Jahreshauptversammlungissa antamiaan lupauksia taloudellisesta maltillisuudesta ja harkitusta rahankäytöstä. Mainzista lunastetussa vasemmassa laitapakissa Christian Fuchsissa, kesän kallein siirto €3.8Maa vastaan, sekä seuraan palanneissa Lewis Holtbyssa ja Ralf Fährmannissa oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi vahvistusta vanhan kaaderin virittämiseksi täyteen iskukykyyn.
Täysin rauhaisaa kesää ei Gelsenkirchenissä kuitenkaan vietetty. Valmistautumisperiodin alusta alkaen seuran ulkopuolelta alettiin lyödä vettä Raulia käsittelevään huhumyllyyn. Madridilaislegendan väitettiin riitautuneen pahasti valkku Ralf Rangnickin kanssa ja suunnittelevan lähtöänsäkin Saksasta. Uskottavia syitä ei pahemmin mediassa näkynyt, vaan kaiken väitettiin olevan seurausta spanskin haluttomuudesta asettua
Professorin osoittamaan rooliin kuninkaansinisten systeemissä. Käytännössä Raulia nähtiin pääasiassa silti hyvin samankaltaisessa roolissa kesän harkkamatseissa kuin aikaisemmin Magathin alaisuudessa. Vaihtelevalla menestyksellä käydyissä taistoissa - Anzhin kaltaiset kakkoskaartin ulkolaiset kaatuivat, Duisburg taas sai revanssinsa toukokuulta - madridilainen kuului yhä selkeästi Schalken ykköshahmoihin, varsinkin vähänkään kovemmassa paikassa. Kuninkaansinisten keltamustaa naapuria vastaan voittamassa Supercupissakin spanski esiintyi täydet minuutit, vaan se ei hässäkkää hänen ympärillään saanut laantumaan.
Kauden alku lähestyi onneksi vauhdikkaasti ja alkuvihellys kuultiin ennen heinäkuun vaihtumista elokuuksi. Vanhaan tapaan DFB-Pokalin merkeissä avattu sesonki käynnistyi kuninkaansinisten osalta syvällä etelässä, Freiburgissa. Hallitsevan
Pokalsiegerin ei erityisen suurta vaivaa tarvinnut nähdä kuutostason
FC Teningeniä (11:1) vastaan ja kummoisesta testistäkään tämä matsi ei käynyt. Silti näin jälkikäteen asiaa tarkasteltaessa matsissa saattoi nähdä viitteitä tulevasta. Klaas-Jan Huntelaarin neljä häkkiä lounaissaksalaisia vastaan antoi herkullista esimakua vastaisuudesta, mutta silti kenties kiinnostavin asia sunnuntaisessa badenilaisiltapäivässä oli maalivahti Lars Unnerstallin debyytti. Münsteriläistaustaisen nuorukaisen ensimmäinen esiintyminen ammattilaisympyröissä ei suoranaisesti vakuuttanut ja moni esitti vauhdikkaasti epäilynsä tämän mahdollisuuksista täyttää Schalken kakkosvahdille asetettuja vaatimuksia, toivoen Mathias Schoberia takaisin pikkuvamman takia huilanneen Fährmannin ensimmäiseksi varamieheksi. Vähänpä sitä tällöin tiesi.
ELOKUUBerliinissä paria kuukautta aiemmin
Pokalsiegiä tuuletettaessa ei saattanut sen paremmin arvata toukokuun alun valtavaa uutispommia:
Schalke oli saapumassa Helsinkiin. Europa Leaguen karsintakierroksen arvontatuloksen näkeminen aiheutti spontaanin riemunhuudon, hetken huolen aikatauluongelmia pelätessä ja lopulta valtaisan riemun kaiken natsatessa täsmälleen toivottuun tapaan. Kuninkaansiniset Stadissa... kausi lupaili suuria, kauniita asioita heti alussa. Aina matkaan
Stuttgartiin (0:3) asti Bundesligan avaustaistoa varten. Neckarstadion on perinteisesti lukeutunut Schalken kannalta kaikista vaikeimpiin paikkoihin tavoitella pisteitä, mutta silti harva odotti nähdyn kaltaista mahalaskua. Ruhrilaiset kävivät täydellisestä vieraasta schwaabien uudistetun stadionin avausseremonioita varten, kyykäten syvään ja hyväksyen mukisematta statistin aseman. Kauden kotiavaus
Kölniä (5:1) vastaan sai alun osalta muistot edeltävän kauden katastrofista heräämään taas, kun Lukas Podolski kävi laittamassa pallon nopeasti häkkiin ja Rangnickin miehistö vaikutti täsmälleen yhtä aseettomalta kuin viikkoa aikaisemmin Stuttgartissakin.
Schalken vapahdukseksi osoittautui hollantilaistykki Huntelaar. Rankkarista tauon kynnyksellä syntyi tasoitus ja kakkospuolikkaan aikana tulppaanimaan poika paukutti ensimmäisen hattutemppunsa Saksassa. Päivän päätteeksi vakuuttavan voiton kautta kuninkaansiniset saattoivat lähteä Helsinkiä kohti luottavaisin mielin, vaikka viimein
Schalkessa pysymisensä varmistanut Raul matkasta uupuikin Töölön keinonurmen aiheuttaman loukkaantumispelon takia. Spanskin teoreettisesta panoksesta Antti Muurisen
Klubia (0:2) vastaan ei kannattane puhua ja miksi puhuisikaan, tuloksellisesti sekä palloilullisesti Schalken visiitistä Suomeen muodostui yksi ainoa pannukakku. Vanha kunnon 'Mursu' kyykytti [ylimielisiä] saksalaisvieraitaan satanolla ja nappasi onnistumisten kautta vähitellen heränneen suomalaisyleisön hurmion saattelemana muuan Teemu Pukin maaleilla sensaatiomaisen voiton otteluparin avausosasta. Kölniä vastaan taivaarannassa pilkahtanut valo sammui samaan tapaan kuin suomalaisittain fantastisia hetkiä todistaneen Sonskin valaistus poistumislupaa vieraskaarteesta odotettaessa.
Ruhrin sydämessä ei tässä vaiheessa osattu sanoa lainkaan, oliko alkaneesta kaudesta muodostumassa lintu vai kala. Rangnickilaiseen filosofiaan sopimaton laiska, ideaton palloilu näytti heilauttavan vaakakuppia vahvasti negatiiviseen suuntaan. Schalke sai onneksensa lätkäistyä pöytään yhden uuden valttikortin maailman näyttäessä kovin synkältä.
Mainzissa (4:2) kuninkaansinisten kohtaloksi näytti kehkeytyvän väistämättömästi tappio isäntien karattua kahdessatoista minuutissa kahden maalin karkumatkalle. Tauon sekä Jefferson Farfanin saapumisen myötä kaikki kuitenkin muuttui. Schalken otteista löytyi yhtäkkisesti täysin uudenlaista vauhtia, ideaa sekä variaatioita. Mainzilaiset eivät ennättäneet alta pois ja samoin kävi
HJKn (6:1) Tuomas Kansikkaalle ja kollegoille muutamaa päivää myöhemmin. Arena AufSchalken kotoisalla nurmella saksalaismiehistö murskasi kolme vahvaa puolikasta taistelleen Klubin selkein lukemin Huntelaarin iskiessä neljästi ja lensi vahvassa myötätuulessa eteenpäin yli kauteen vahvasti startanneen
Borussia Mönchengladbachinkin (1:0). Elämä alkoi hymyillä Emscherin varrella ja suomalaisittain omaan kauniin säväyksensä kuvaan toi Klubin paidassa kolmesti kuninkaansinisiä vastaan osuneen
Teemu Pukin siirto Schalkeen. Tähän uutiseen päättyi aikamoinen, ikimuistoinen elokuu.
SYYSKUUValitettavasti syyskuun alku oli täysin päinvastaista maata. Maajoukkuetauolta palattaessa Schalke kävi hakemassa perinteisen tappion Magathin luotsaamasta
Wolfsburgista (1:2), ex-
Trainagerin hyödyntäessä erotuomari Deniz Aytekinin lepsuilun ja päihittäessä nuoret kuninkaansiniset yliampuvan fyysisen pelitavan kautta. Europa Leaguen lohkovaihe alkoi seikkailulla ympäri Romaniaa, kun paikallinen suurseura
Steaua (0:0) ei saanut lupaa palloilla uudella kansallisstadionilla, vaan bukarestilaisten täytyi lähteä evakkoon Clujiin asti alkukauden tylsintä matsia varten.
Bayernia (0:2) vastaan Schalke kärsi tuloksellisesti seuraavan takaiskun, mutta saavutti sentään muuta: vahvemman yhtenäisyyden tunteen seurassa. Kuninkaansinisten entisen luopiomaalivahdin paluu Gelsenkircheniin aiheutti valtaisan vihahyökyaallon ja se löi kaikessa voimassaan ihanan raa'asti synnyinkaupunkiinsa palanneen sekä paluunsa varmasti toisenlaiseksi kuvitelleen sieluttoman ihmisraunion kasvoille. Kansallinen media pauhasi, tuulipuvut kahisivat kauhusta ja tälläkin palstalla närkästyttiin vanhan traditionaalisen proletaari-Schalken nostettua päätään ja asetuttua uhmakkaasti vastarintaan establishmenttia vastaan.
Schalkereille ulkopuolisten reaktio kävi vahvistuksena heidän käymästään taistelusta koko muuta maailmaa vastaan.
Tarve yhtenäisyydelle sekä yhteen hiileen puhaltamiselle korostui pari kolme päivää tästä. Gelsenkircheniin iski salama täysin kirkkaalta taivaalta valkku
Rangnickin ilmoitettua vetäytyvänsä toimestaan kärsimänsä väsymys- ja uupumusoireyhtymän takia. Edeltävänä keväänä kauniisti alkanut
Professorin uusi aikakausi päättyi ennenaikaisesti ja kuninkaansinistä väriä tunnustavien haavekuvat paremmasta vastaisuudesta kokivat valtavan kolauksen. Heldtissä ja Rangnickissa seuralla vaikutti olevan käsissään täydellinen kaksikko kohtaamaan edessä odottavat lukuisat haasteet vuosikausiksi eteenpäin, mutta nyt tämä kaikki oli ohi alle puolessa vuodessa. Magathin aikaansaamat talouslukemat tuoreessa muistissa Ruhrin sydämessä maalailtiin uhkakuvia seuran kehityksen pysähtymisestä tai ainakin uhkaantumisesta vuosiksi. Rangnickiin oli kuitenkin, aiheesta, sidottu hyvin paljon odotuksia ja viheriöllä taistelevaa kaaderia oltiin rakennettua backnangilaisen näkemysten mukaisesti. Taasko tämä kaikki oli kaatumassa tällaisiin epäonnisiin ja seuran vaikutuspiirin ulkopuolisiin asioihin?
Schalken kannalta ilahduttavasti vastaus oli kielteinen. Vaikka suosikkikandidaatit Thomas Tuchelista seuraikoni Mike Büskensiin säilyivät vanhoissa seuroissaan, osui manageri Heldt oikeaan valitessaan kuninkaansinisten seuraavan käskyttäjän. 'Hankintahetkellä' läheskään kaikki eivät täysin vakuuttuneet hollantilaisluotsi
Huub Stevensin paluusta ja Gelsenkirchenissä eläteltiin pelkoa rangnickilaisen kurssin päättymisestä kuninkaansinisissä. Limburgilaiskonkari tavoitti kuitenkin haavoittuneen miehistön sanoinensa, sai nostettua sen takaisin tolpilleen shokista ja löysi vanhaan tapaan oikean sävelen
Schalkereiden suuntaan. Seppo Eichkornin alaisuudessa napattu voitto
Freiburgista (4:2) ja Stevensin debyytistään tuoma täysi pistepotti
Maccabi Haifaa (3:1) vastaan tasoittivat tietä, minkä myötä katse gelsenkircheniläissilmissä alkoi kirkastua ja luotto sekä usko vaikeuksista selviytymiseen alkoi hitaasti palata ihmisten sydämiin. Clemens Tönniesin sanoin:
"Huub Stevens passt einfach nach Schalke". Näin se on.
LOKAKUUVanhan uuden luotsin paluutaisto Bundesligassa ex-seura
Hampuria (2:1) vastaan kulki sekin onnellisten tähtien alla ja kauden kannalta tärkeän, vaikkakin sinänsä pienen muutoksen saattoi tässäkin havaita Jermaine Jonesin vapautumisessa koirankopistaan. Kaikkia syksyn koettelemuksia Gelsenkirchenissä ei oltu näille varatusta kiintiöstä ehditty kuitenkaan käyttää, vaan nurkan takana odotti heti seuraava.
Kaiserslauternia (1:2) vastaan kärsittyä kotitappiota seuranneina päivinä valtakunnallisen [urheilu]median ykkösaihe löytyi
Schalkereiden tavoista, kun nämä eivät täysin odotetusti kauhean hyvällä katsoneet Skyn päätöstä tuoda Bayernilta lahjuk... anteeksi, televisioyhtiöltä asiantuntijapestin vastaanottanutta Markus Merkiä rahdattavan
Südkurven eteen. Kuninkaansinisistä osa katsoi pfalzilaisen olutkasteen- tai avaimenperäsateen arvoiseksi, mikä ei auennut kaikille ulkopuolisille tapahtumia seuranneille tahoille. Kaiken tämän tämä entinen hammaslääkäri kuitenkin ansaitsi. Varauksitta.
Ruhrilaiskannattajilla oli tällaisia asioita suurempia huolia mielessään. Kesän aikana seuraan palannut ykkösvahti Fährmann loukkasi itsensä heti alkuvaiheessa Fritz Walterin perillisiä vastaan ja ensiarvio muutaman viikon tauosta vaihtui lopulta ristisidevammaan sekä käytännössä kauden paketointiin. DFB-Pokalin avauskierroksella debytoinut kokematon Unnerstall hyppäsi tämän seurauksena monien kauhistukseksi tolppien väliin ja muutamista paremmista suorituksista huolimatta ei onnistunut vakuuttamaan kovin monia Schalkea kannattavia. Manageri Heldt reagoi tapahtuneeseen nopeasti, vaikkakaan ei kaikkia ilahduttavaan tapaan:
Timo Hildebrand palasi kortistosta Saksaan sekä Schalkeen. Hildebrand edeltäneiden puolentoista vuoden vaatimaton kahden pelatun matsin saldo tarkoitti kuitenkin Unnerstallin säilymistä kuninkaansinisten maalilla. Alkukaudesta ailahtelevaisesti esiintyneen puolustuksen takana kaksikymmentäyksivuotiaan kolmosvahtina kauteen startanneen nuorukaisen käyttö ei erityisen suuria toiveita tai odotuksia synnyttänyt.
Vastaus nurmella oli silti vakuuttava. Kaiserslauternia vastaan päästämiensä kahden osuman - yksi rankkarista heti vaihdon perään - seuraksi Unnerstallin ei tarvinnut lisätä ainuttakaan kolmeen taistoon. Kansainvälisessä debyytissään
AEK Larnakaa (5:0) vastaan nuorukaisen ei suuremmin tarvinnut töitä paiskia Huntelaarin ampuessa tovereineen Schalken seurahistorian suurimpaan vierasvoittoon eurokentillä.
Leverkusenista (1:0) haetussa yllätysvoitossa Unnerstallin täytyi pariin otteeseen näyttää osaavansa kopata nahkakuulia ja
Karlsruhessa (2:0) nähtiin nuorukaisen ensimmäiset paraatipelastukset kuninkaansinisten marssiessa vaivalloisesti kakkosliigan häntäpään sakin yli DFB-Pokalissa. Kahdeksankymmentä minuuttia kestäneen tuskailun Wildparkstadionilla päätti, kuinkas muuten, hollantilaistykki Huntelaar. Puukenkä antoi vahvan panoksensa myös voitokkaaseen kamppailuun
sinsheimilaisvieraita (3:1) vastaan kotoisan Arena AufSchalken yleisön edessä, laittaen pallon pussiin kahdeksannentoista sekä yhdeksännentoista kerran käynnissä olleen kauden aikana.
MARRASKUUHuntelaar hallitsi otsikoita marraskuunkin alussa. Tällä kertaa tosin ei maaliensa ansiosta, vaan loukkaantumisensa takia. Hollantilainen sai
Larnakaa (0:0) vastaan iskun nenänvarteensa pallontavoittelutilanteessa ja diagnoosiksi vahvistui lopulta nenäluun murtuma paristakin kohtaa. Suomalaisesta näkökulmasta tämä tarkoitti 'hyviä' uutisia Schalken matkatessa kohti seuraavaa koitostaan
Hannoverissa (2:2). Taulukossa samoilla vaiheilla kamppailleiden osapuolten taisto näytti paperilla soveltuvan erityisen hyvin elokuun päättymisen kynnyksellä kuninkaansiniseen paitaan siirtyneelle Teemu Pukille ja tämä näkemys osoittautui täydeksi todeksi Niedersachsenstadionin sametilla. Vastaiskuvoittoisen, viihdyttävän yhdeksänkymmentäminuuttisen päätteeksi kotkalaislähtöisestä nuorukaisesta kehkeytyi lopullisesti yksi Gelsenkirchenin suosituimmista hahmoista kahden maalinsa myötä. Pukin huudattaessa Hannoverissa megafonin kanssa vieraskaarretta haihtui myös valtaosin pelko suomalaisen paitsioasemasta Schalkessa, mikä oli syntynyt Rangnickin erottua lähes välittömästi kotkalaisen debyytin jälkeen.
Syksyistä kaavaa noudattaen hyvää uutista seurasi Gelsenkirchenissä huono. Pukin vaikuttava nousu kaikkien tietoisuuteen peittyi nopeasti maajoukkuetauolta kantautuneisiin uutisiin Farfanin ja kapteeni Benedikt Höwedesin loukkaantumisista. Varsinkin nuoren kapteenin lasarettikomennus tuntui äärimmäisen turhalta tämän loukattua itsensä harkkamatsissa Hollantia vastaan ja silti tahkottua mainitun taiston päätökseensä asti. Ainoa positiivisempi uutinen tältä väliltä oli tieto
Albert Streitin pahvin purkamisesta. Manageri Heldtin onnistui viimein lähettää Andreas Müllerin seuraan rahtaama ongelmatapaus kauas Ruhrin sydämestä ja auttaa tätä kautta osaltaan madaltamaan seuran valtavia palkkakustannuksia. Takaisin vihreän veran shakin pariin palattaessa aiheita iloon tuli aluksi enemmänkin, kun ystävyysseura
1. FC Nürnberg (4:0) taittui komeiden
choreoiden saattelemana selkein lukemin.
Valtaosin nuoren kaaderin kehitys oli Stevensin alaisuudessa saavutetusta hyvästä alusta huolimatta yhä alkuvaiheessa. Tämä näkyi etenkin kauden ensimmäisessä
Revierderbyssä (0:2) naapurikaupungin hallitsevia mestareita vastaan. Vanhaan hyvään kuninkaansinisten maalivahtien tapaan parhaimpaansa sekä useampaan paraatiin venynyttä Unnerstallia lukuun ottamatta gelsenkircheniläisten panos Kielletyssä kaupungissa oli lähes poikkeuksetta heikko. Schalken kaaderia tuntui vaivaavan samanlainen lukko kuin keltamustia edelliskautta edeltävinä vuosina, kun tappio tappiolta voitto näistä taisteluista alkoi näyttää yhä kaukaisemmalta ja usko oli harva se kerta koetuksella. Lüdenscheidissa saatiin taas kerran nauraa partoihin Magathin 'sankarillisen'
Umbruchin takia, minkä seurauksena Schalkelta löytyi kentältä ainoastaan kolme uriensa aikana
Revierderbyssä voitokkaasti esiintynyttä miestä. Näistä nuori Joel Matip lukeutui Stevensin alaisuudessa kohti vanhaa tasoansa ampaisseen ankkuriosaston Jonesin ohella sinivalkoisten parhaimmistoon. Raulin edustama kokenut osasto taas petti mainitun Jonesin unohtaen kokonaisuudessaan.
JOULUKUUSchalken [nykykaaderin] sekä takavuosien keltamustien onneksi näitä paikalliskamppailuita käydään vain kahdesti vuodessa. Kalenterivuoden lähestyessä päätöstään kuninkaansininen kone pyöri taas täysteholla ja tuloksia syntyi. Raulin uran ensimmäisen Europa Leaguessa tai edeltäneessä UEFA-Cupissa iskemän osuman myötä saavutettu voitto
Steauasta (2:1) tarkoitti kansainvälisen seikkailun venymistä keväälle lohkoykkösenä ja spanskin sekä supertykki Huntelaarin osumin kaatunut
FC Augsburg (3:1) sai tyytyä seuraamaan sivusta ruhrilaisten marssia taulukon kärkipäässä. Kaikista syksyisistä vaikeuksista ja takaiskuista huolimatta Stevensin valmentaman nuoren miehistön onnistui ankkuroitua seuraavaksi kaudeksi Champions Leagueen oikeuttaville paikoille, vaikka monen saksalaislehdistöön tuotoksiaan puskeneen ekspertin mielestä sinivalkoisten tason ei tälle olisi pitänyt antaa myöten.
Syyskauden päätösvaihe vahvisti kuitenkin Schalken asemia entisestään kuninkaansinisten napatessa kahdesta viimeisestä sarjataistosta täydet pinnat. Paluu pääkaupunki Berliinin Olympiastadionille
Herthan (2:1) isännöitäväksi kasvatti ruhrilaisten pistesaldon ohessa suomalaissuosikki Pukin maalitiliä ja kotkalainen pääsi harrastamaan taas kovasti paheksuttavaa kansankiihotusta megafonin varteen vierasmatkalaisten eteen.
Werder Bremeniä (5:0) vastaan Schalken onnistui taas päättää kauden ensimmäinen puolikas samaan tapaan kuin vuotta aikaisemminkin, Raulin ampumaan hattutemppuun nimittäin. Madridilainen näytti viihtyvän erityisen hyvin Arena AufSchalkella tähän aikaan vuodesta sekä etenkin bremeniläisiä kalamiehiä vastaan, iskettyään kolme kassia molemmissa vastaavissa taistoissa edeltävän kauden aikana. Vuosi takaperin Raulin hattutempun ansiosta Gelsenkirchenissä iloittiin hyvistä asemista turvassa akuutilta putoamistaistolta, nyt saatettiin katsoa taulukossa huomattavasti korkeammalta alaspäin ja myhäillä syntynyttä viiden pinnan kaulaa toisenlaiseen viivaan. Europa Leaguen Champions Leaguesta erottavaan sellaiseen.
1 Bayern München 17 12 01 04 43:10 37
2 Borussia Dortmund 17 10 04 03 35:12 34
3 FC Schalke 04 17 11 01 05 38:22 34
-------------------- UCL --------------------
4 Borussia M'gladbach 17 10 03 04 25:11 33
----------------- UCL-Quali -----------------
5 Werder Bremen 17 09 02 06 30:31 29
Herthan päihittämisen ja Bremenin murskaamisen välissä Schalke käväisi päättämässä Europa Leaguen lohkovaiheen Israelissa, hakien
Haifalta (3:0) ylimääräiset [maa]pisteet kuljeksimasta. Valitettavasti joulun alla käyty vihoviimeinen matsi Herran vuonna 2011 ei näin onnellisissa merkeissä päättynyt. Kauden komeetaksi Lucien Favren alaisuudessa yltynyt
Mönchengladbach (3:1) osoitti Marco Reusin tahdittamana vahvuutensa kotonaan ja heitti ansaitusti hallitsevan mestarin ulos DFB-Pokalista kolmannen kierroksen taistossa. Schalkella oli omat mahdollisuutensa matsissa, mutta halvat takaiskuosumat ja erotuomari Starkin show Huntelaarin keltapunaisine lappuineen katkaisivat kuninkaansinisten matkan kohti toukokuista Berliiniä ennenaikaisesti. Pahinta tässä kaikessa oli kuitenkin Jermaine Jonesin kamerakuvaan tallentunut kettumainen teko Reusia vastaan, mikä toi muassaan seuraavan valtakunnallisen närkästyksen sekä pahoittuneiden mielten aallon Schalkea vastaan. Huntelaarin ohessa ruhrilaisten syyskauden tärkeimmäksi yksittäiseksi mieheksi nousseen frankfurtilaisen osalta tämä taas tarkoitti tekopyhyydessään häpeällisen ajojahdin alkamista ja ankaran rangaistuksen uhkaa.
HALBZEITBILANZVaikka syyskauden soiton viimeinen sointu mollivoittoiseksi kääntyi, saattoi kinkkua ja perunalaatikkoa mättäessään katsoa tyytyväisin mielin taaksepäin menneeseen syksyyn. Tai kenties tyytyväisyydestä on vaikeaa puhua kaikkien vastoinkäymisten takia ja oikeastaan koetun tunteen saisi summattua paremmin vapautuneeksi iloksi sekä helpottuneisuudeksi. Schalken kohtaamista vaikeuksista olisi löytänyt monta hyvää syytä perustella romahtamista taulukossa alaspäin ja putoamista kärkipään vauhdista, mutta näin ei päässyt syksyn aikana käymään. Avauskierroksen farssin Stuttgartissa unohtaen kuninkaansiniset löytyivät syksyn saatossa ainoastaan kerran Eurooppaan oikeuttavien paikkojen ulkopuolelta. Tämä osui, kenties vähemmän yllättäen, Rangnickin eroamisen välittömään lähimaastoon Schalken pudottua Bayernille kärsityn tappion myötä viikoksi taulukon yhdeksänneksi. Stevensin [sekä Eichkornin] alaisuudessa kuninkaansinisten ei tarvinnut katsoa enää kauhean kauas ylöspäin nähdäkseen surullisen müncheniläislauman tai vaikeasta alkukaudesta sukkelaan toipuneet keltamustat naapurinsa edessään. Syyskauden päättyminen kahdeksaan voittoon sekä yhteen tasuriin yhdestätoista kamppailusta on vaikuttava saldo ja se nosti Schalken lopulta aina kolmanneksi kiinni suoraan paikkaan Champions Leaguessa.
Kaiken nähdyn takia kuninkaansinisten nousua näin ylös taulukossa katsottiin laajalti pienenä mysteerinä. Kuninkaansinisessä leirissä kaaderin potentiaali kesäisten täsmävahvistusten sekä yhtenäisen valmistautumisperiodin ansiosta osattiin arvioida korkeaksi, mutta tämä lasku tehtiin valkkuna häärivän Rangnickin, maalia vartioivan Fährmannin sekä laidalla kiitävän Farfanin varaan kapteeni Höwedesin varmistaessa alakerran. Stevensiin ei kaikista suurinta luottoa hankintahetkellä löytynyt, mutta se ei limburgilaisluotsia haitannut. Schalken alkukaudesta vuotaneen alakerran arvioitiin toki aivan oikein tiivistyvän [entisen] pragmatismifanaatikon alaisuudessa, mutta Rangnickin lanseeraaman iloisen vauhdikkaan hyökkäyspelaamisen arveltiin unohtuvan sen saman tien. Ensimmäinen arvio löysi maalinsa kuninkaansinisten päästettyä Stevensin kanssa käydyissä kymmenessä koitoksessa kaksi maalia vähemmän kuin tätä edeltäneissä seitsemässä matsissa. Hyökkäyspään menestyksen suhteen taas ammuttiin pahasti harhaan. Rangnickin valmentaman alkukauden 1,83 maalin keskiarvo ottelua kohti kasvoi hollantilaisen alaisuudessa 2,3 maaliin per taisto. (Eichkornin luotsaaman Freiburg-matsin neljä osumaa unohtaenkin!) Käytännössä mahdottomiksi arvellut 6:1, 5:1- ja 4:2-lukemat otteluista Klubia, Kölniä sekä Mainzia vastaan saivat seurauksena kaksi 5:0-murskausta Larnakaa sekä Bremeniä vastaan ja Nürnbergiäkin kiusattiin neljän maalin edestä.
'Asiantunteva' media oli ihmeissään. Schalke nähtiin talvitauon analyyseissä lähinnä karua poksahtamista vartovana kuplana. Varsinkin
Spiegelin nettipainoksen analyytikoilta tuntui uupuvan täysin ymmärrys Schalken menestystä kohtaan. Arviossaan aviisi summasi kuninkaansinisten pelitavan 'ideattomaksi' sekä 'suunnitelmattomaksi'. Huubin miehiltä ei nähtävästi löytynyt minkäänlaista pelitapaa, pallo vain yksinkertaisesti kulkeutui kärkiosastoon ja Huntelaar laittoi Raulin avustamana tarvittavat pallot pussiin. Yhteenvetona nämä satumaisen älykkäät analyytikot summasivat Schalken ansaitsevan tylsän palloilunsa kanssa korkeintaan seitsemännen, ensimmäisen europaikoilta karsiutumista tarkoittavan paikan Bundesligassa. Kevättä kohti ennustettaen moni katsoi Leverkusenin painelevan ennemmin tai myöhemmin ruhrilaisten ohi, Borussia Mönchengladbachia unohtamatta. Schalken täydellisesti murskaamaa Bremeniäkään ei näissä puheissa unohdettu. Ilmassa oli samanlaista aliarviointia kuin taannoin Magathin debyyttikauden aikana, mikä päättyi gelsenkircheniläisnäkökulmasta mukavaan kakkospaikkaan ja Champions Leagueen selviytymiseen. Vastaavanlaisista näkymistä ei taatusti kukaan kuninkaansinistä väriä tunnustava olisi tässä vaiheessa kieltäytynyt.
Schalkessa tämä saatu kritiikki ei monia pahemmin napannut. Stevensin käskyttämänäkin kuninkaansinisten onnistui säilyttää hyökkäysvoittoinen sekä tehokas pelitapansa ja tarjota kannattajilleen viihdyttäviä sekä menestyksekkäitä koitoksia. Valtaisaan maalivireeseen äitynyt Huntelaar toki kävi eräänlaisesta henkivakuutuksesta sinivalkoisesta näkökulmasta, mutta kyllä Schalken esityksissä oli enemmän ideaa kuin pallon toimittaminen tavalla tai toisella hollantilaisen ulottuville. Ratkaisevin palanen ruhrilaisten systeemin suhteen taisi löytyä lopulta Huubin saavuttua Jonesista. Frankfurtilaisen onnistui viimein tasapainottaa kuninkaansinisten keskikenttä sekä auttaa puolustuksen stabiloinnissa, minkä kautta omassa päädyssä ei soinut kaikista vastuksen hyökkäyksistä ja palloa saatiin riistettyä usein hyvissä paikoissa vastaiskuihin päästen. Kaaderin osalta laitapakki Fuchsin hankinta vasempaan laitaan osoittautui [hyökkäyssuuntaan] erinomaiseksi ratkaisuksi, itävaltalaisen toimittaessa useimmiten luotettavasti palloa boksiin vaarallisine keskityksineen ja nousuineen. Mainzista seuraan palannut Holtby, Farfan, José Manuel Jurado sekä kohtalaisen hyvää kakkoskautta tahkonnut nuori Julian Draxler antoivat oman panoksensa keskikentältä ja hyökkäysosastossa varsinkin talvitaukoa lähestyttäessä Huntelaarin yhteispeli Raulin sekä avaukseen murtautuneen Pukin kanssa lähenteli ihanteellista tasoa. Vastaavanlaisista suorituksista huomattavasti tehottomampi ja harvemmin hyökännyt Mönchengladbach keräsi Reusin tähdittämänä kehut, Schalke sai osaksensa vain vähättelyä.
Vastakkaisessa päädyssä kenttää kuninkaansinisten alkukausi oli vaikea, mutta Jonesin paluun myötä otteet alkoivat parantua. Rangnickin muassaan tuoma aggressiivinen prässäys sekä korkealta aloittanut takanelikko osoittautuivat haavoittuvaisiksi ilman rutinoitunutta sekä vauhdikasta ankkuria. Ankkuriosastolla aloittanut Matip sai siirtyä Schalken uuden vanhan
Kampfschweinin edestä pykälän alemmaksi keskuspakiksi Stevensin ratkaistua alkukaudesta kroonistuneen oikean laitapakin ongelman kapteeni Höwedesin myötä, mikä osoittautui toiseksi kullanarvoiseksi ratkaisuksi. Yhdessä kreikkalaiskolossi Kyriakos Papadopoulosin kanssa Bundesligan nuorin topparipari alkoi vakiintua yhdeksi valtakunnan parhaista ja maalissa alkuvaikeuksista päästyään paikkansa Fährmannin varamiehenä vakiinnuttanut Unnerstall sai viettää säännöllisesti huomattavasti rauhallisempia iltapuhteita edeltäjäänsä nähden. Schalken ongelmana säilyivät lähinnä vasen laita, missä Fuchs ei yltänyt hyökkäyspään tasolleen alaspäin pelattaessa sekä erikoistilanteet. Vaikka Stevensin myötä moni asia parantui, kuninkaansiniset olivat läpi syksyn käytännössä aina 'valmiita' ottamaan yhden omiin taistosta toiseen. Hyökkäyspään onnistumisten ansiosta se ei pistetahtia onneksi hidastanut.
Kaiken kaikkiaan taulukon kolmatta paikkaa, Europa Leaguen lohkon suvereenia voittoa ja DFB-Pokalista karsiutumista voitiin katsoa ansaittuna saldona syyskaudesta. Bundesligassa nähtiin keskinäisissä kamppailuissa naapurin keltamustien sekä Bayernin olevan yhä liian rutinoituneita ja tasokkaita vastuksia Schalken pääasiassa nuoren kaaderin horjutettaviksi, Mönchengladbachin kanssa taas kuninkaansiniset nuorukaiset taistelivat aikalailla samalla viivalla. Materiaalinsa osalta ruhrilaiset veivät tämän kamppailun, mutta Favre oli saanut lähes vuoden työskentelyaikanaan luotua vahvemmat rakenteet sekä toimivamman systeemin seuraan kuin Stevens parissa kolmessa kuukaudessa Gelsenkirchenissä, mikä kallisti DFB-Pokalissa vaa'an viime kädessä Borussian hyväksi näiden arvalla saaman kotiedun kanssa. BuLissa Schalke oli kuitenkin läntisen lähialueen seuraansa aavistuksen tasaisempi. Se erotti kuninkaansiniset myös Leverkusenin, Bremenin, Hannoverin sekä Stuttgartin kaltaisista porukoista ja aiheutti Stevensin miehistön mukavan suuren pinnaeron taulukossa näihin seuroihin. (Schalke luonnollisesti myös voitto keskinäiset kamppailut Leverkusenia ja Bremeniä vastaan.) Euroopassa Schalke oli lohkossaan odotetun ylivoimainen kakkos- ja kolmostason ulkolaisia vastaan. Kevätkautta kohti katsottaessa asetelmat näyttivät kaikkinensa hyviltä kahdessa kilpailussa ja saumaa löytyi hyvässä lykyssä yhä yhteen pokaaliinkin, Europa Leaguessa nimittäin. Kansallisten viheriöiden osalta tavoitteeksi saattoi asettaa vain ja ainoastaan kolmospaikan, täysosuman sattuessa kakkospaikan. Mestariksi asti ei mahdollisuuksia löytynyt.
