Società Sportiva Lazio
2010-2011Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että Laziota pidettäisiin vielä talvitauolle tultaessa varteenotettavana scudettokilpailijana? Varmasti hyvin harva. Silti tässä kaikessa oli jotain hyvin tuttua. Taivaansinisten tavaramerkki on läpi era Lotiton ollut epätasaisuus. Niinpä keväältä sopi odottaa kolikon toista puolta, alamäkeä. Lopputuloksena käteen jäi maalierolla hävitty neljäs sija, mutta yhtä lailla paluu eurokentille. Orgasmi lässähti, mutta saamiseksi tätä voisi kai silti kutsua.
Edoardo Rejan johdatti suojattinsa kauden ensimmäiseen otteluun Sampdoriaa vastaan ilmeisen tietoisena siitä, että pelijärjestelmä 3-5-2 oli jo liipaisimella. 2-0 tappion myötä suunta päätettiin taktisesti vaihtaa välittömästi. Paluu italialaisia perustrendejä noudattavaan 4-3-1-2-muodostelmaan alkoikin jo pian tuottaa tulosta. Voittoja napsahteli tilille tasaisesti. Kokonaispotti kasvoi huimaa tahtia. Lazio karkasi lokakuussa yhä selvempään sarjajohtoon. Yksi selitys äkilliselle menestykselle oli kesä kohuhankinta Hernanes, ”il Profeta”. Maanläheinen brassi kotiutui Roomaan hämmästyttävän nopeasti. Hän takoi maaleja sekä maalisyöttöjä sunnuntaisin ja jakoi itsevarmoja haastatteluita arkisin. Samalla Rejan ykkösapuri Giovanni Lopez teki mainiota työtä Lazion puolustuksen organisoinnissa. Kaikki toimi saumattomasti. Takaa kuului vain kateellisten poru.
Derby. Katastrofi. Marraskuun avannut Rooman paikallinen ei varsinaisesti murtanut Laziota, mutta jätti kaikkeen ikävän sivumaun. Sivullekirjoittaneella oli epäonni seurata Curva Nordin suurta epäuskoa, kun Sensin äpäräjoukolle satoi jälleen kerran suosiollisia rangaistuspotkutuomiota, Laziolle ei niinkään. Yhden epäonnisen tappion moni voisi ymmärtääkin, mutta kolmea ei kukaan. Derbyt olivat tosiaan viime kauden suurin kirous.
Ensimmäistä derbyä seurasi etsikkoaika johon kuului historiallinen voitto Interistä, mutta myös Milos Krasicin aiheuttama sydänkohtaus Torinossa. Elvytystoimet aloitettiin pian, mutta Lazion paras terä suli viimeistään tammikuussa. Reja vaati uutta hyökkääjää, mutta sai ainoastaan Giuseppe Scullin. Tässä vaiheessa taivaansinisiä alettiin jo veikkailemaan sijoille 7-11. Kannattajien kritiikki omia kohtaan kasvoi. Erityisesti hampaisiin joutui ”zio-Edy”. Muhkeasta pistesaldosta huolimatta Rejaa syytettiin milloin mistäkin. Varsinainen poltepiste oli kysymys lazialien lempilapsen Mauro Zaraten asemasta joukkueessa.
Lazio ei kuitenkaan romahtanut. Joukkue osoitti arvostettavaa taistelumentaliteettia läpi kevään. Paikka Mestareiden Liigaan oli otettavissa, kunnes kaikki romahti kolmeen peräkkäiseen, toinen toistaan karvaampaan tappioon Interiä, Juventusta ja Udinesea vastaan. Valheellista tuomaripeliä, punaisia kortteja, hukattuja pilkkuja, tolppia ja kyyneleitä. Kun Portugalista saapunut merkkikotka, uljas Olimpia lensi viimeisen kerran Rooman taivaalla kaikki tiesivät, että suuri mahdollisuus oli hukattu. Hetken hermolevon jälkeen päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin orastava onnistuminen. SS Lazio nousi jälleen. Se nousi tippumistaistelusta kärkikamppailuihin, juuri sinne, minne Italian vanhin polisportiva kuuluukin.
RISUJA JA RUUSUJAPORTIERIFernando Muslera (36) 7: Floppisiirrosta itseoikeutetuksi ykkösmaalivahdiksi noussut Nando’ Muslera lähti kauteen luottavaisin mielin, olihan takana Uruguayn kanssa hienosti sujuneet MM-kisat. Lopputulosta voidaan pitää tyydyttävänä, muttei paljon parempana. Muslera oli yhä parhaimmillaan raivoisassa pallosateessa, kuten vaikkapa vierasottelussa Palermoa vastaan. Perisyntiinsä eli helppoihin virheisiin ”Majava” syyllistyi kuitenkin yhä liian usein. Katkeraksi muistoksi jäi varsinkin toinen derby, jossa Tottin ensimmäinen maali olisi tullut torjua rutiininomaisesti. Nuori ikä yhdistettynä loistaviin reflekseihin ja ulottuvaan torjuntatyyliin teki silti Muslerasta merkityn miehen maalivahtimarkkinoilla. Kun jatkosopimus ei miehelle, eikä etenkään hänen oikukkaalle agentilleen kelvannut kävi selväksi, ettei Musleran paikka ole enää Roomassa.
Tulevaisuus: Siirtyy muutaman miljoonan ja Lorik Canan sisältävässä vaihtokaupassa Galatasarayihin. Ilmeisesti kyseessä ei ollut Musleran tavoittelema siirto, sen verran pitkään hän turkkilaisten sopimustarjouksen kanssa vehtasi. Toivotaan joka tapauksessa, että palaa vielä jossain vaiheessa Euroopan suurimpiin sarjoihin.
Tommaso Berni (2): Berni piti edelleen argentiinalaisen Albino Bizzarrin takanaan kakkosmaalivahtikilpailussa. Pelatessaan Berni myös onnistui vakuuttavasti. Vielä tärkeämpi hänestä tuli pukukoppihahmona ja kannattajien epävirallisena suosikkina.
Tulevaisuus: Siirtyi sopimuksensa päätyttyä Bragaan Portugaliin tavoittelemaan ansaitsemaansa ykkösmaalivahdin titteliä. Kiitti jäähyväislausunnossaan vuolaasti Lazion kannattajia upeasta tuesta ja asenteesta kuluneiden vuosien aikana.
DIFENSORI Stephan Lichtsteiner (34) 7: “Forrest Gump” juoksi jälleen yhden kauden raiteillaan kuin raivohärkä. Miehen asema avauskokoonpanossa oli käytännössä sementoitu alusta saakka, mutta fyysisesti vankkaa tekoa olevasta sveitsiläisestä ei juuri väsymystä voinut kauden mittaan havaita. Paluu neljän miehen puolustuslinjaan oli luultavasti Lichtsteinerille mieluinen uudistus, sen verran tukevasti hän kuitenkin on puolustaja, eikä laituri. Kritiikiltä ”Lichti” ei kuitenkaan säästynyt: erityisesti ihmeteltiin miehen tehottomia keskityksiä ja pariinkin kertaan rangaistuspotkun aiheuttaneita käsivirheitä.
Tulevaisuus: Kolme kautta ja sata ottelua Lazion paidassa riittivät Lichtsteinerille. Aikanaan alle kahdella miljoonalla seuraan hankittu laitapakki siirtyy Juventukseen yli nelinkertaisella voitolla. Siirto oli lopulta kivuton ja ammattimaisesti hoidettu, joten kummallekaan osapuolelle ei jäänyt mitään hampaankoloon. Kaikkea hyvää uran jatkoa varten.
Lionel Scaloni (12) 6+: Jäi vuosi sitten yllättäen Lazioon, eikä palannutkaan kotimaahansa. Tiesi, että joutuu penkille koko kaudeksi, mutta jaksoi odottaa peliminuuttejaan rauhassa. Veteraanin ikään ehtinyt argo oli pelatessaan melko tasainen, joskin jo selkeästi fyysisiltä attribuuteiltaan jälkeenjäänyt. Parhaimmillaan silloin, kun sai hyökätä melko vapaasti, huonoimmillaan silloin, kun vastassa oli hyökkäävä laituri.
Tulevaisuus: Hämärän peitossa. On ilmaissut jälleen halunsa palata kotimaahansa, mutta saattaa yhtä hyvin jäädä Lazioon nostamana melko ruhtinaallista palkkaa. Peliaika tosin vähenee minimiin uusien tulokkaiden myötä.
Mobido Diakite ( 8 ) 6+: Jo toinen välikausi putkeen nuorelle ranskalaiselle. Diakitella on ollut varsin suuria vaikeuksia nostaa pelinlukutaitoaan lähellekään Biavan tai Diasin vastaavaa, joten kohtaloksi on jäänyt taistella vaihtopenkkipaikasta Stendardon kanssa. Pelasi jonkin verran myös laitapakkina, mutta jäi siinä roolissa auttamattomasti muiden jälkeen.
Tulevaisuus: Huhut ovat sitä samaa vanhaa, eli useampi seura olisi valmis lainaamaan Diakiten, mutta pysyvään siirtoon eivät useimpien rahkeet riitä. Näyttäisi siis jäävän Lazioon Cissen tulkiksi, jos ei muuta.
Guglielmo Stendardo (14) 6: Kun kolmen miehen topparilinja vaihtui kahteen tippui Stendardo ulos avauskokoonpanosta. Pelatessaan palasi parin vuoden takaiselle aikapommitasolleen. Pystyy isolla koollaan pimentämään targetkärkiä kiitettävästi, mutta on jatkuvassa pulassa vikkelämpien taiturien kanssa. Stendardon asenne näyttää kuitenkin pysyvän yhtä ehdottomana kuin aiemminkin: kunnioittaa kannattajia ja valmentajaa, eikä mukise turhia. Näillä opeilla pysynee Rejan hyvien jätkien listalla jatkossakin. Liekö sitten tämäkin perua Stendardon ykkösharrastuksesta, filosofiasta ja sen tutkimisesta.
Tulevaisuus: On takuuvarmasti useiden tippujakandidaattien siirtotoiveiden kärkipäässä, mutta pysynee Laziossa, mikäli uusia toppareita ei hankinta.
Giuseppe Biava (35/3) 7: Veteraani heräsi uuteen loistoon viime syksynä. Pelasi valtavan määrän virheettömiä otteluita ja nousi puolustuslinjan selväksi avainpelaajaksi. Tämä kaikki siitä huolimatta, että hänen odotettiin olevan yksi joukkueen heikoista lenkeistä. Keväällä otteet muuttuivatkin epävarmemmiksi, mutta kausi jäi silti kokonaisuutena yhdeksi Biavan parhaista. Täydentää pallollisesti hyvänä puolustajana raaemman Diasin puutteita. Omaa samalla mainion erikoistilannepelaamisen taidon, mistä muistutuksena hyvä maalimäärä.
Tulevaisuus: Ankkuroitiin Lazioon uudella sopimuksella, joka saattaa jäädä Biavan uran viimeiseksi. Kokemus ei ole haitta Serie A:ssa, mutta paikka avaukseen ei ole enää kuitenkaan selvyys. Penkkikomennukseen saattaisi johtaa esimerkiksi Radun siirtyminen takaisin keskuspuolustajaksi.
Andre Dias (33/2) 8+: Brasilialainen luunmurskaaja jatkoi siitä, mihin ensimmäisen taivaansinisen keväänsä jälkeen jäi. Dias nousi Lazion johtavaksi keskuspuolustajaksi ja Rejan luottomieheksi jo pre-seasonilla, eikä syyttä. Dias-Biava-duo oli syyskaudella ehkä Serie A:n paras puolustusmuodostelma vielä enemmän Diasin kuin Biavan ansiosta. Loppukausi oli jossain määrin Diasiltakin syksyä heikompaa aikaa, mutta edes Bolognan ja Cagliarin reissujen virheet eivät voi painaa Andren arvosanaa kovin alas. En jaksa lopettaa hämmästelyäni sen suhteen, miksi Dias tuli Eurooppaan vasta 31-vuotiaana. Jos vähänkin nuorempi herrasmies esiintyisi Diasin tavoin olisi hän jo kaikkien Euroopan suurseurojen kiikarissa.
Tulevaisuus: Ansaitsisi palkankorotuksen, vaikkei vuosia huipulla olekaan enää jäljellä 2-3 enempää. Avauspaikka on joka tapauksessa itsestäänselvyys.
Stefan Radu (26) 7+: Monipuolinen romanialainen kotiutui vasemmaksi laitapuolustajaksi, vaikka pääasiallinen koulutus onkin topparin tontille. Radu ei missään nimessä tarjonnut hyökkäyssuuntaan sellaista arsenaalia kuin edeltäjänsä Kolarov, mutta korvasi kaiken puolustuspäässä esiintyen päättäväisesti ja sopivan kovaotteisesti läpi kauden. Ongelmia on ikävä kyllä edelleen loukkaantumisten ja ajoittain kuohahtavan temperamentin kanssa. Sekosi viime derbyn loppuhetkillä tavalla, johon kannattajat vastasivat kaksijakoisesti: suurin osa piti typeryytenä, mutta niitäkin löytyi, jotka olisivat palkinneet Radun kapteeninnauhalla.
Tulevaisuus: Allekirjoitti kesän alussa elintärkeän jatkosopimuksen seuraavaksi neljäksi vuodeksi, joten siirto huhuttuihin suurseuroihin jää ainakin toistaiseksi tapahtumatta. Halajaa takaisin toppariksi, mutta on joutunut harjoitusleirillä tyytymään laitapakin osaan. Saa Senad Lulicista mielenkiintoisen kirittäjän.
Javier Garrido (10) 6: Espanjalaiset Laziossa osa 79 eli pettymys, jos nyt odotuksia hirveästi olikaan. Tuli Citystä osana Kolarov-diiliä, vaikka ainakaan Reja ei olisi Garridoa alun perin joukkueeseen edes ottanut. Syyskauden istui katsomossa lukuun ottamatta Coppan otteluita, joista muistoksi jäi yksi hieno vapaapotkuosuma. Selätti vammansa joulutauolla ja pääsi loppukeväästä paremmin esiin. Vaikutti aluksi kohtalaiselta paikkaajalta Radulle, mutta tippui kärryiltä paineiden kasvaessa. Muistoihin jäi mm. katastrofiottelu Udinesea vastaan.
Tulevaisuus: Sietäisi siirtyä muualle, mutta kenellä riittää rahat miehen palkkaan? Ehkä paluu kotimaahan auttaisi Garridon uuteen alkuun.
CENTROCAMPISTICristian Brocchi (31) 7+: 35-vuotias taistelija oli sotajalalla jälleen läpi kauden. Uskomattoman fysiikkansa ja asenteensa puolesta pysyi siis yhä avauskokoonpanossa ansaitusti. Pelasi joukkueelle ja vain joukkueelle toimien samalla kertaa sekä Ledesman kätyrinä, että tarvittaessa jopa laiturina. Keskitalvella oli näkyvissä ajoittain merkkejä väsymyksestä, jolloin Reja jakoi vastuuta Gonzalesille. Kokonaisuutena keskikentän terrierin kausi oli kuitenkin ehjä. Tasavarma pallollinen pelaaminen auttaa Brocchia varmasti ensi kaudellakin kilpailussa peliajasta uuden tulokkaan Lorik Canan kanssa.
Tulevaisuus: Jaloissa on voimaa vielä ainakin yhteen nappikauteen ja sen Brocchi pelaa Laziossa. Kuuluu niihin pelaajiin, joita ei ole kertaakaan Lazio-uransa aikana edes huhuttu muualle. Joutuu kuitenkin entistä tiukempaan kilpailutilanteeseen Canan ja Gonzalesin kanssa.
Cristian Ledesma (34/1) 7+: Yksi Serie A:n parhaista registoista sai kunnian nousta historian kolmanneksi oriundiksi heti kauden alussa, kun Prandelli kutsui hänet Italian maajoukkueeseen. Oli loistavassa vireessä erityisesti alkusyksystä ja loppukeväästä, mistä muistutuksena mm. kotiottelut Palermoa ja Genoaa vastaan, joissa Ledesma sai nimiinsä yhteensä viisi suoraa maalisyöttöä. Kauteen jäi silti myös mustia aukkoja, jostakin syystä erityisesti isoista otteluista. Niissä Ledesma hankki turhan herkästi kortteja, jopa ulosajoja. Kuuluu silti itseoikeutetusti joukkueen kapteenistoon Stefano Maurin ja Tommaso Rocchin kanssa.
Tulevaisuus: Allekirjoitti vuosi sitten uuden sopimukseen neljäksi seuraavaksi kaudeksi. Ei olisi mitenkään mahdotonta, että kaikki nämä kaudet Lazion keskikenttä rakentuu juurikin Ledesman varaan.
Francelino Matuzalem (22) 7: Loukkaantumiskierteestä vapautunut brasilialainen palasi kentille syksyllä yllättävän hyväkuntoisena. Antoi peliälynsä puhua puolestaan, mutta jäi selvästi Maurin, Ledesman ja Hernanesin varjoon. Peliaika jäi tätä myöten vähiin lukuun ottamatta niitä otteluita, joissa Reja halusi kaikki luovat voimat kentälle. Pystyy tarvittaessa avaamaan vastustajan puolustuksen syötöillään, mutta on toisaalta fyysisesti heikko, eikä Matulta voida odottaa yllättäviä maaleja tai sellaista erikoistilanneosaamista, mihin hänen kilpailijansa pystyvät. Siksi penkkikomennukset saavat jatkoa myös ensi kaudella.
Tulevaisuus: Viety huhuissa ainakin Genoaan, mutta näyttäisi sittenkin jäävän Lazioon. On kertaluokkaa parempi pelaaja kuin Bresciano, joten jos Lazio ei hanki esimerkiksi Pjanicia ei Matuzalemin myynnille ole paljon perusteita.
Hernanes (36/11) 8+: Fuoriclasse. Profeetan ennustus kävi toteen: hän oli menestys heti ensimmäisestä ottelustaan lähtien. Kotimaassaan Hernanes pelasi alempana keskikentällä, mutta Roomassa Reja päätyi tekemään miehestä trequartistan. Olisi voinut olettaa, että tämä muutos kaikkien muiden ohella olisi sekoittanut Hernanesin, mutta toisin kävi. Ylivoimaisen pallonhallinnan ja loistavan peliälyn turvin Hernanes korvasi puutteitaan, joista silmiinpistävin on ehkä hitaus. ”Profeetan” hurja maalimäärä selittyy pelipaikan muutoksen lisäksi miehen huikealla potkutekniikalla, jota hän esitteli varsin usein hienojen vapaapotkujen muodossa. Koko kausi ei kuitenkaan ollut pelkkää joga bonitoa. Hernanesin suurin pettymys oli luultavasti epäonninen maaottelu Ranskaa vastaan, jossa hän otti todella epätyypillisen väkivaltaisen ulosajon. Loppukeväästä kävi sekin selväksi, että Hernanesille liika oli liikaa. Jo ennen Lazioon saapumista Brasiliassa liigakautensa avannut Herny väsyi valtavan otteluruuhkan alla juuri sen verran, että kiitettävä arvosana ei tekisi oikeutta, kun tiedetään, että mies pystyy vielä nähtyäkin parempaan.
Tulevaisuus: Toinen kausi on usein ulkomailta saapuneelle ihmemiehelle turmiollinen. Tästä Hernanes voi kysyä lisätietoja, vaikka Mauro Zaratelta. Olisi silti yllätys jos Hernanes romahtaisi. Brasilian heikko suoritus Copassa tuo mukaan uuden motivaatiotekijän eli taistelun maajoukkuepaikasta.
Stefano Mauri (29/6) 8+: Monzalainen otti syksyn aikana käyttöönsä koko arsenaalin huikeita läpisyöttöjä ja hyvää joukkuepelaamista. Samalla Mauri nousi joukkueen kapteeniksi ja mukaan Prandellin maajoukkueeseen. Pitkään hän kiilui jopa koko Serie A:n tehokkaimman syöttökoneen paikalla. Silti Maurin tuntuu olevan vaikea nousta yleisön suosioon. Hänen pelityylinsä ei yksinkertaisesti tuo liikaa ystäviä. Pallonkäsittelijänä Mauri on keskinkertainen, eikä mies toisaalta omaa Hernanesin maalintekotaitoa. Silti Stefano Mauri on vielä 30-vuoden huonommalle puolelle vierähdettyäänkin yksi Lazion perusrakenteista. Sitä hän on, koska valmennuksessa kyllä tiedetään, että monien muiden puuttumisesta Lazio selviää, mutta ilman Mauria hyökkäyspäästä puuttuvat kellontarkat aivot.
Tulevaisuus: Alkukesästä Maurin agentti uhkaili, että mikäli Curva vielä kerrankin viheltää hänen asiakkaalleen lähtee tämä välittömästi Pohjois-Italiaan tai Venäjälle. Niin ei nyt kuitenkaan tule käymään. Mauri on Rejan lempilapsi ja pysyy sellaisena myös ensi kaudella.
Alvaro Gonzales (19/1) 7: Etelä-Amerikassa paljon nähnyt Alvaro ”El Tata” Gonzales siirtyi vuosi sitten Lazioon maanmiehensä Musleran seuraksi. Syksy oli Gonzalesille huomattavan vaikeaa aikaa. Peliminuutteja ei tullut, kun keskikentän runko pysyi joukkueen menestyessä samana ottelusta toiseen. Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa, kun mies teki komean maalin Coppan toisella kierroksella. Kun Gonzalesin odotettiin tammikuussa pakkaavan kamppeensa ja lähtevän maitojunalla takaisin hän saikin nappiksensa oven väliin. Reja näki Gonzalesissa tarpeeksi asennetta toimia Brocchin varamiehenä. ”Tata” tarrasi tilaisuuteensa ja muuntui oikeasta laiturista kivuttomasti keskikentän yleismieheksi. Kevään suorituksilla Gonzales ansaitsi paikkansa Uruguayn maajoukkueeseen ja meni näin voittamaan Copa American Musleran kanssa. Vaikuttava puolivuotinen.
Tulevaisuus: Toimii saman agentin asiakkaana kuin Muslera. Tämä on antanut aihetta huolta siitä jatkaako Gonzaleskaan Laziossa. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että jatkaa. Reja tarvitsee keskikentälle luotettavia rotaatiomiehiä ja Gonzales jos kuka vaikuttaisi olevan sellainen.
Pasquale Foggia (9) 6: ”Pasqualinolle” kausi 2010/11 oli ankein hänen urallaan, millä hyvänsä mittarilla mitattuna. Siihen kuuluivat syksyn vaatimattomat peliesitykset ja niitä seurannut vaikea loukkaantuminen, jonka jälkeen hän ei enää palannut kokoonpanoon. Ongelman ydin oli sama kuin aiemminkin: mihin laittaa pelaaja, joka ei ole kärki, hyökkäävä keskikenttäpelaaja tai puolustusvoimainen laiturikaan? Niin, ei minnekään. Ehkä jos Foggia olisi onnistunut upottamaan ylärimaan kilahtaneen kutinsa maaliin kauden ensimmäisessä derbyssä näyttäisi kaikki nyt erilaiselta.
Tulevaisuus: Jossain muualla kuin Laziossa. Kaikista todennäköisin osoite on Cesena, jossa vaikuttaa Foggian mentorivalmentaja Marco Giampaolo. Toivottavasti pikkumies nousisi vielä kerran lentoon, sympaattinenhan hän on aina ollut.
Mark Bresciano (20) 6: Australialaisen ura oli jo pitkään ollut alamäessä, kun hän sai vuosi sitten Laziolta vielä yhden mahdollisuuden motivoitua ja näyttää tasonsa. Valitettavasti Bresciano ei vastannut kutsuhuutoon, vaan väsähti kannattajien yleiseksi sylkykupiksi pian saapumisensa jälkeen. Hän oli kaikkea sitä, mitä Mauri oli huonoimmillaan. Niinpä Reja luopuikin toivosta ja käytti aussia loppukaudesta vain hyvin rajoitetussa puolustavan keskikenttämiehen roolissa. Siinä Bresciano sai puolittaisen anteeksiannon, vaikka yhtäkään mairittelevaa tilastomerkintää hänen nimiinsä ei jäänyt.
Tulevaisuus: Siirtyy lähes varmasti arabimaihin takomaan rahaa tililleen. Italiassa hänet muistetaan toivottavasti parhaiten vuosista Parmassa ja Palermossa. Silloin Bresciano oli vielä yksi sarjan monikäyttöisimmistä hyökkäävistä keskikenttäpelaajista.
ATTACANTISergio Floccari (30/8) 7-: Yksi kauden suurimmista pettymyksistä oli se, ettei Sergio Floccari pystynyt jatkamaan siitä, mihin hän lainakeväänsä aikana jäi. Aivan aluksi siltä vielä näytti, mutta mitä pitemmälle kausi eteni sitä tuskaisemmaksi entisen ”Super-Sergion” maalinteko kävi. Yksin Floccaria ei kuitenkaan näistä ongelmista voi syyttää. Rejan pelisysteemi aiheutti päänvaivaa kaikille Lazion kärjille, kun kukaan heistä ei varsinaisesti päässyt keskushyökkääjän rooliin. Floccarinkin saattoi usein bongata ikävystynyt ilme naamallaan laidalta, eikä sieltä missä maaleja tehdään. Silti Floccarin olisi pitänyt pystyä parempaan. Ominaisuuksiltaan hän on yhä valmis tekemään 15 maalia kaudessa, mutta Laziossa tämä ei tule tapahtumaan.
Tulevaisuus: Floccari on ollut yksi Serie A:n keskikastin seurojen suurimmista kiinnostuksen kohteista siitä lähtien, kun Klose ja Cisse saapuivat Lazioon. Perässä ovat olleet vuoron perään Fiorentina, Genoa ja Palermo, mutta mitään varmaa ei ole edelleenkään tapahtunut. Siirtynee pois sitten, kun Gilardinon kohtalo Firenzessä selviää.
Mauro Zarate (35/9) 7: Tuhlaajapojan oli tarkoitus palata parrasvaloihin viime kauden kaaoksen jälkeen. Onnistuminen oli puolittainen, mutta riittääkö se pitämään ”Mauriton” Laziossa? Zarate on ja pysyy mysteerinä, josta Reja ei tunnu ottavan selvää. Valmentajan ja Zaraten välit ovat olleet toisinaan ”lopullisesti poikki” toisinaan ”normaalit”. Silti kaikista Lazion hyökkääjistä Zarate sai eniten mahdollisuuksia näyttää kykynsä, olkoonkin, että usein hän(kin) joutui pelaamaan lähempänä laitaa kuin keskustaa. Silloin, kun Zarate pääsi pelaamaan vapaasti hyökkääjänä, piirtyi hänen kasvoilleen leveä hymy. Siitä seurasi usein kauniita asioita, kuten nähtiin mm. kotiotteluissa Napolia ja Interiä vastaan. Silti ”Maurito” on pelaajana naiivi, eikä tunnu vieläkään oikein oppivan uusia temppuja tai pelaavan joukkueelle hetkinä, jolloin sitä kaivattaisiin. Yhtä kaikki lazialet pysyvät Zaraten rinnalla. Olimpicolta löytää helpommin kannattajan, joka antaisi Rejalle potkut, kuin päästäisi joukkueen ainoan todellisen taiteilijan, ”Haedon pojan”, menemään.
Tulevaisuus: Suuri kysymysmerkki. Huhuissa Zaratea on soviteltu Agueron manttelinperijäksi Atleticoon tai Juventuksen siirtorumban seuraavaksi lenkiksi. Lotito on kuitenkaan tehnyt kantansa selväksi. Hän ei myy Zaratea tappiollisesti minnekään eli ostajan olisi pulitettava argosta vähintään 20 miljoonaa. Se on summa, joka tuntuu pitävän ostajat loitolla.
Tommaso Rocchi (17/3) 7: Kun Rocchi upotti kauden ensimmäisessä kotiottelussa Bolognan komealla maalilla odottivat monet, että joukkueen todellinen kapteeni pääsee tästä kiihtyvään vauhtiin. Ikävä kyllä jo pian ”Tommasinoa” alkoivat vaivata loukkaantumiset, jotka käytännössä torpedoivat veteraanin koko kauden. Rocchi palasi täyteen kuntoon vasta huhtikuun lopussa. Toukokuussa paljasjalkainen venezialainen olikin liekeissä: hän upotti Genoan ja Leccen maaleillaan, syötti päälle muutaman ja hankki kaksi rangaistuspotkua. Se oli merkki siitä, mihin Lotiton aikakauden kenties suurin legenda edelleen pystyy. Vimmaisesti 100 taivaansinisen maalin rajapyykkiin pyrkivä Rocchi on enää neljän osuman päässä kolminumeroisesta luvusta. Jos Rocchi pysyy fyysisesti kunnossa nuo osumat kertyvät takuulla kiitos miehen paitsiolinjoja puhkovan tyylin.
Tulevaisuus: Kaikki huhut ovat hiljentyneet, eikä Rocchi enää itsekään puhu muusta kuin uran lopettamisesta Laziossa. Mies tietää varmasti itsekin, että jäänee Klosen, Cissen ja Zaraten varamieheksi, mutta haluaa samalla ottaa tulevista otteluruuhkista kaikki mahdolliset maalit irti.
Libor Kozak (19/6) 7+: Uransa aikoinaan puolustajana aloittanut tšekkiläislupaus näytti viime kaudella, miksi hän on nykyisin hyökkääjä. Kozakin tehot ovat suorastaan hämmentävät. Hän viimeisteli maaleja peliaikaan suhteutettuna enemmän kuin kukaan toinen Laziossa. Guido De Angelis intoutui muutamaankin kertaan hoilaamaan muunnelmaa tunnetun italoiskelmän veteraanin ja lazialen Lucio Battistin laulusta ”Il mio canto libero” muodossa ”Il mio canto LIBOR”. Kozakin aseet ovat yksiselitteiset. Hän on jättiläinen ja nauttii pituutensa tuomasta edusta. Ei ole sattumaa, että Kozak teki kuudesta maalistaan neljä päällä. Henkilökohtaisesti Kozakin alle 21-vuotiaiden EM-kisat menivät silti pahasti penkin alle. Se kertoo siitä, että Liborin on vielä huomattavasti kehityttävä, jotta hänestä kasvaisi uusi Jan Koller.
Tulevaisuus: Ei ole juuri pelannut pre-seasonin aikana, mikä taitaa karusti kertoa siitä, että kilpailu on tällä hetkellä Lazion hyökkäyspäässä liian kovaa nuorelle lupaukselle. Useampi seura on ilmaissut kiinnostuksensa Kozakiin, mutta ainakaan kokonaan häntä ei pitäisi myydä pois. Lainakausi johonkin sarjanousijoista voisi olla vaihtoehdoista paras tässä vaiheessa.
Giuseppe Sculli (13/2) 6+: Genoan presidentti Enrico Preziosi antoi Lotitolle jo tutuksi tulleen siirtolahjan tammikuussa vahvistaakseen seurojen hyviä välejä. Sculli oli myös pelaajana sellainen, jota Reja joukkueeseensa kaipasi. Toisin kuin muut Lazion kärjet Sculli oli luonnollinen laitahyökkääjä enemmän kuin keskushyökkääjä. Ennakkoon tilanne näytti siis melko houkuttelevalta, mutta lopputulos oli sittenkin pieni pettymys. Sculli alkoi pian vaikuttaa tuskastuttavan keskinkertaiselta pelaajalta, jonka oli kiittäminen avauspaikastaan vain Rejan itsepäisyyttä. Lukuun ottamatta Palermoa vastaan tekemiään kahta maalia Sculli ei vaikuttanut erityisen vaaralliselta pelaajalta hyökkäyspäässä. Miehen asenne on kuitenkin ollut hyvin ammattimainen. Kai Sculli itsekin tietää, että hänen elämäntilanteensa voisi olla hyvin erilainen. Kunnon calabrialaisena hän on nimittäin pelätyn Ndrangheta-pomon Giuseppe Morabiton veljenpoika.
Tulevaisuus: Laina muuttui pysyväksi siirroksi ilman sen suurempia fanfaareja. Jatkaa siis Laziossa, mutta joutuu todella kovaan seuraan tavoitellessaan peliaikaa. Avain onneen saattaa edelleen olla Rejan hyökkäysjärjestelmä, jossa Scullille on käyttöä.
MERCATO Kesän siirtomarkkinoiden alkumetrit olivat taivaansinistä ilotulitusta. Kun monet muut italialaisseurat vasta miettivät, mitä tehdä oli Lazio jo vahvistanut tukun kansainvälisen luokan siirtoja. Ensimmäinen tulokas ei esittelyjä kaivannut. MM-kilpailujen historian toiseksi paras maalintekijä, oman alansa maestro, Miroslav Klose saapui Roomaan hyläten näin tukun muita tarjouksia. Klose oli Edoardo Rejan erityistoive, joten siirron varmistuminen sai vanhuksen naaman pitkään hymyyn. Klosea seurasi toisenlaisen statuksen siirto, Senad Lulic. Bosnian kovan futisnosteen uusi tuote saapui ikuiseen kaupunkiin Sveitsistä, missä hän edusti viime kaudella Young Boysia. Lempinimi ”Speedy”, muhkea maalisaldo ja hyvä potkutekniikka vetivät saman tien yhtäläisyysmerkit Lulicista Aleksandar Kolaroviin. Lupaavasta hausta tässä siirrossa onkin tosiaan kysymys. Silti on todennäköistä, että Lulic saa aluksi tyytyä penkkimiehen rooliin.
Kahden tulokkaan jälkeen oli aika tehdä myönnytyksiä. Koska Lotito oli jo vuosi sitten katkaissut välinsä Fernando Musleran agenttiin Daniel Fonsecaan kävi selväksi, että uruguaylaisen oli lähdettävä. Tilanne muuttui kaoottiseksi, kun Muslera ymmärsi itse, etteivät Euroopan suuret olekaan hänen perässään. Alun perin varmaksi huudeltu siirto Galatasarayhin meni moneen kertaan jäihin, kunnes turkkilaisten onnistui vakuuttaa Muslera. Lazio nettosi siirrosta kolme miljoonaa euroa ja Lorik Canan. Albanialainen keskikenttämies vaikutti valmiilta, vaikka uimaan Välimeren poikki Roomaan. ”Taistelijan” maine kiiri pian kannattajien korviin. Oman ”anti-Tottin” saapuminen joukkueeseen herätti paljon iloa. Pre-seasonin edistyessä Cana on kuitenkin saanut vastuuta enemmän pallollisena registana kuin suorana puimurikoneena. Mielenkiintoinen lisä Lazion keskikentälle joka tapauksessa.
Musleran korvaajaksi valikoitui heti kesän alussa Federico Marchetti. Marchettin pystysuorassa ylämäessä ollut ura tyssäsi pahasti viime kauteen, kun hän tippui ulos Cagliarin pelaavasta kokoonpanosta Massimo Cellinon mahtikäskyllä. Cellino muuttui entistä happamammaksi, kun hän sai tietää, että Marchetti oli allekirjoittanut diilin Lotiton, sardinialaisten vanhan katkeruuden kohteen, kanssa. Marchetti maksoi Laziolle n. 5,5 miljoonaa euroa. Itse maalivahdille haaste on monitasoinen. Hän haluaa takaisin gli Azzurriin, mutta joutuu samalla hyvin nopeasti hankkimaan takaisin viime vuonna katsomossa menettämänsä voimat. Kesän harjoitusotteluissa on näkynyt viitteitä siitä, että Marchettilla on vielä matkaa huippukuntoon.
Seuraava avauskokoonpanon lähtijä oli Stephan Lichtsteiner, joka lankesi sekavan Vanhan Rouvan houkutuksiin. 10 miljoonaa takasi Laziolle moninkertaiset taloudelliset voitot ja takeen siitä, että seuraaja voidaan valita melko vapaasti. Kun valinta osui Genoan Abdoulay Konkoon monet pettyivät. Puolustajana Konko tuskin pystyy paikkaamaan ”Lichtiä”, mutta hyökkäyssuuntaan hän on huomattavasti monipuolisempi pelaaja. Konkohan voisi periaatteessa olla urallaan jo pitkälläkin, ellei hänen aikansa Sevillassa olisi mennyt lopulta piloille loukkaantumisten vuoksi. Jonkinlaiseksi takeeksi siitä, että Konkon mahdollinen floppaus ei kaada Lazion puolustusta Tare haki tippuneesta Sampdoriasta liettualaisen Marius Stankeviciuksen. ”Stanke” pelasi käsittääkseni surkean lainakauden Valenciassa, mutta joutui toisaalta pelaamaan hänelle vieraalla paikalla, topparina. Laziossa liettualainen on leimallisesti laitapuolustaja, kuten kuuluukin olla.
Viimeisin Lazion mercaton pommi oli Djibril Cisse. Kaikkihan luulivat, että Klose jäisi Lazion hyökkäyspään ensimmäiseksi ja viimeiseksi suureksi hankinnaksi. Cisse oli kuitenkin jo hyvän aikaa käynyt tuloksekkaita neuvotteluita roomalaisten kanssa. Panathinaikosissa hurjilla tehoillut maaleja mättänyt ja kannattajien ikoniksi noussut ranskalainen päätti näin tehdä paluun Euroopan isoihin sarjoihin. ”Musta Leijona” on eleistään päätellen iso ego verrattuna introverttiin Kloseen. Silti hän on tunnettu huippuammattilaisena aivan, kuten saksalainen kärkiparinsakin. Tältä yhteistyöltä odotetaan nyt paljon.
Liuta muitakin siirtoja, lähinnä kaukana kokoonpanosta olleiden pelaajien suhteen on toteutunut, mutta ne lienevät enemmän ilmoitusasia. Alla siis lista uusista ja menneistä pelaajista.
Sisään: Djibril Cisse (Panathinaikos), Miroslav Klose (Bayern Munchen), Lorik Cana (Galatasaray), Abdoulay Konko (Genoa), Marius Stankevicius (Sampdoria), Senad Lulic (Young Boys Bern), Federico Marchetti (Cagliari) Stephen Makinwa (Larisa, laina päättynyt), Juan Pablo Carrizo (River Plate, laina päättynyt), Ettore Mendicino (Ascoli, laina päättynyt), Luis Pedro Cavanda (Torino, laina päättynyt).
Ulos: Fernando Muslera (Galatasaray), Tommaso Berni (Braga), Stephan Lichtsteiner (Juventus), Mourad Meghni (sopimus purettu), Christian Manfredini (Sambonifacese) Ettore Mendicino (Gubbio).
FUTUROMiljoonissa mitattava kannattajapohja ja maailmankaupunki kotinaan SS Lazio on ja pysyy suurena seurana, mutta kasvaako se kuitenkaan takaisin Cragnottin aikaiselle tasolle Claudio Lotito luotsinaan? Realisti sanoo ei, kannattajalla on toiset toiveet. Tänä kesänä Laziota on rakennettu rahakkaalla kädellä. Seuran palkanmaksukyky on Italian parhaimpia, eikä taloudellisesti mikään viittaa siihen, että suunta olisi alaspäin. Mestaruuksista on kuitenkin vielä toistaiseksi vaikea unelmoida. Tärkeämpää olisi, että Lazio juurtuisi tiukasti ylempään keskikastiin, aivan 3. sijan tuntumaan. Ensi kaudella mahdollisuudet pronssisijaan ovat rajalliset. Milanolaiset ja Napoli ovat vahvoilla, kun taas Roma on heittänyt kehään uudenlaisen haasteen luottamalla ulkomaisiin sijoittajiin ja espanjalaiseen valmennukseen. Juventus menee mustasta hevosesta. Kaikki muut seurat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti Laziota jäljessä. Sen takia ehdoton vähimmäisvaatimus on selvitä ainakin eurokilpailuihin oikeuttaville sijoille. Menestys Europa leaguessa olisi sekin toivottavaa, vaikka sitten Italian yhteisten maapisteiden vuoksi.
Kesän pre-seasonin viestit ovat olleet ristiriitaisia. Reja ei vaikuta olevan varma taktiikastaan. Esimerkiksi Villarrealia vastaan tämä johti onnettomaan tappioon. Toisaalta Klose ja Cisse ovat olleet teräksisessä kunnossa heti saapumisensa jälkeen. Usva Mauro Zaraten tulevaisuuden yllä taas häiritsee useita argentiinalaiselle uskollisia. Entä tuleeko Lotiton lupaama herra X vielä vahvistamaan Laziota entisestään?
Parasta olisi, että ”Profeetan” ennenäky ensi kaudesta käy todeksi. Silloin Lazio voittaisi suuria asioita, mutta ennen kaikkea takaisin ne kannattajat, joille viisi peräkkäistä derbytappiota on tehnyt syvästi pahaa. Rohkaisevaa on, että Ultrat julkaisivat jo hyvissä ajoin selväsanaisen viestin, josta otteena:
ABBIAMO DECISO DI SOSTENERE LA SQUADRA A PRESCINDERE DAL DISPREZZO VERSO IL PRESIDENTE, STAREMO VICINI ALLA LAZIO SEMPRE E COMUNQUE. 
