De Rossin puolustuspelaaminen Interiä vastaan oli huikeaa, joten ehkä hänessä henkilöityisi nyt parin keskinkertaisemman kauden jälkeen uusi Roma. Jonkun on se henki luotava ja otettava johtava rooli kentällä Tottin suoritustason hiipuessa. Nykymiehistössä DDR tuntuu ainoalta potentiaaliselta vaihtoehdolta, joten toivotaan vastaavien esitysten jatkuvan.
Tottin suoritustason hiipumisesta ei ole näkyvissä merkkiäkään. Kapteenin pelillinen rooli on muuttunut ja tällä hetkellä Totti toteuttaa Luis Enriquen pelitapaa Roma-pelaajista täydellisimmin – parantaen vielä ottelu ottelulta. Tottin rooli psyykkisenä johtajana – toisin kuin yleisesti ennakoitiin – on vain kasvanut ja toistaiseksi kaikilla näkyvillä mittareilla arvioituna Francesco on selvinnyt näistä tehtävistään kiitettävästi. Tuskin ainakaan tämän osa-alueen takia Roma on kompuroinut.
Kylmä fakta on, ettei LE:n pitäisi rakentaa jääräpäisesti omaa taktiikkaansa, vaan ottaa myös huomioon käytettävissä olevien pelaajien ominaisuudet.
Totta, materiaali tulee aina taktiikkaa rakentaessa huomioida. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että näin on myös Luis Enrique toiminut. Pelitavallisesti Roman toimintaa on selvästi ohjattu uusille urille harjoitusotteluiden ja Mestarien Liigan pettymysten jälkeen. Esimerkiksi Serie A -kauden alla Roman alin keskikenttäpelaaja pyrki muodostamaan toppareiden kanssa kolmion, jonka avulla palloa oli tarkoitus toimittaa eteenpäin tai laidalle, jonne oli luotu ylivoima. Tästä luovuttiin, kun Osvaldo kiinnitettiin joukkueeseen.
Toisin kuin Caprari tai Bojan, Osvaldo ei ole kykenevä liikkumaan keskelle ”pallottelemaan” eli tekemään laitapakin nousulle hyödyllistä tilaa osallistumalla pelinrakenteluun sekä murtautumiseen, kuljettamaan katse ylhäällä myrskyn silmään ja vaihtamaan tilanteen mukaan paikkaa lähimpien kanssapelaajien kanssa. Toisin sanoen Osvaldo on liian puhdas kärki, joka tarvitsee muita pystyäkseen maaleillaan auttamaan joukkuettaan, muttei pysty liikkumisellaan tai muulla toiminnallaan kuin tyydyttävästi tarjoamaan vastaavaa tukea pelikavereilleen.
Arvioni ei perustu nähtyihin harjoituksiin vaan nähtyihin peleihin ja on siksi tietysti hauras, mutta uskon edellä selvittämäni asian vuoksi Luis Enriquen muokanneen pelitapaa kohti nykyistä muotoaan. Luullakseni siis ensimmäisenä yksityiskohtana asturialaisen päässä muuttui Tottin roolin. Francescohan pelasi Enriquen projektin alkumetreillä selvästi lähempänä vastustajan maalia. Sittemmin Totti on ollut enemmänkin kymppipaikan pelaaja kuin kärki. Tältä osin tiedän jopa Roman harjoituksista, joissa Totti on pelannut täysin puhdasta ylempää keskikenttää ja tunnen likipitäen täysin myös harjoitusten kulun ja sen päämäärän.
Luis Enrique halusi lisää tilaa hyökkäyksen keskustaan nimenomaan Osvaldolle. Tällöin Totti oli luonnollisesti se pelaaja, joka argoitaliaanolle teki liikkeellään tilaa. Kun Totti liikkui yhä enenevästi keskikentän pallonhallinnan tueksi, muodostui keskikentälle uusi kolmio, joka ei enää säännöllisesti kaivannut keskikentän ankkuria. Tällöin De Rossi vapautui hyökkäyksien käynnistäjäksi ja pelinavaamisen johtajaksi, joka pääsääntöisesti toppareiden kanssa kolmion muodostamisen sijaan hakee palloa ja tilaa toppareiden välistä.
Joukkueessa on 4 (!) oikeaa laitapakkia ja LE leikittelee sijoittamalla oikean laitapakin paikalle puujalkaisen Perrottan.
Joukkueessa on myös noin 23 keskikentän keskustan pelaajaa, joille on löydettävä jotain käyttöä, koska kentän ytimen pelipaikoilla tarvitaan poikkeuksellista pallonhallintaa ja kykyä nähdä kenttää. Itse asiassa Interiä vastaan Perrotta suoriutui tehtävästään varsin ansiokkaasti eikä Siena-pelikään Perroon kaatunut – missään nimessä.
Eikä kehua voi keskikenttääkään. Pizarro oli kohtuullisen hyvä ensimmäiset 20-25 minuuttia. Pääasiassa keskikenttäkin joutui pyörittämään pelia topparien kautta jatkuvasti.
Tässä tulee huomioida Luis Enriquen antamat suuntaviivat. Eli palloa ei kannata menettää. Toisin sanoen Roman keskikenttä ei ottanut riskiä pallon menettämisen suhteen vaan laittoi pelivälineen uudelleen kiertoon toppareiden kautta. Vika ei siis suoranaisesti ole keskikenttäpelaajien, sillä olemmehan nähneet aiempina kausina, kuinka hanakoita esimerkiksi De Rossi ja Pizarro ovat hakemaan vaikeita ja melko pienellä todennäköisyydellä onnistuvia viimeisiä syöttöjä jopa kohtuullisen aikaisin.
Nyt kuljetaan uuden ohjenuoran myötäisesti. Luis Enriquen ajatusmallin mukaan syöttö, jonka onnistumisen todennäköisyys on pieni, on turhaan vastustajalle tarjottu oljenkorsi päästä peliin mukaan. Manololuotsi ei näe suurta ero sille, onko pallo yhden vai kahden syötön päässä maalipaikasta, jolloin voidaan aina pelin käydessä ahtaaksi kierrättää turvallisimman (eli toppareiden) kautta.
Tällä hetkellä Osvaldo ottaa silloin tällöin pallon nätisti haltuun, mutta siinä kaikki. Jokaiseen otteluun on mahtunut tukku naiveja pallonmenetyksiä, harhasyöttöjä, ponnettomia juoksuja ja huonoja ratkaisuja puolittaisissa (parempiin Osvaldo ei ole päässyt) maalipaikoissa. Loppuaika on mennyt nojailuun, käsien levittelyyn, kävelyyn ja lönköttelyyn. Puolustussuuntaankin jopa Totti teki eilen triplasti enemmän töitä kuin Osvaldo.
Olen täysin samaa mieltä Osvaldosta. Toistaiseksi hän on ollut suuri pettymys hintalappuunsa nähden, mutta otantakin on toistaiseksi kovin pieni. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että Totti nostetaan esimerkiksi ikään kuin normaalisti vähän töitä tekevänä pelaajana. Kymmenen vuotta sitten tai MM-kisoissa 2006 nämä. Tottin peleissä juoksemat kilometrit ja kohtuuton panos puolustuspelaamisessa ovat olleet puheenaihe italialaisten korkeimman tason valmentajien keskuudessa. Monien mielestä Francescon tulisi saada keskittyä enemmän hyökkäyspelaamiseen.
Caprari
Tämän nimen esiin nostaminen on aiheellista, sillä toistaiseksi tällä kaudella niin Bojan ja Borriello kuin Osvaldo ja Borinikin on nähtävä ainoastaan aikaansaamattomina ja hampaattomina hyökkääjinä. Tällä kaudella ainoa todellisen säväyksen aiheuttanut roomalaishyökkääjä on ollut Caprari. Ei nuorukaisen tietenkään voi odottaa iskevän kovin mahtipontisia tehoja, mutta punakeltaisen akatemian tuotos on jo ehtinyt näyttää sitä potentiaalia, mitä kollegat eivät ole saaneet itsestään irti. Muiden laahustaessa ja suorastaan kontatessa olisi loistava sauma nostattaa nuoren pelaajan itseluottamusta ja tunnetta omasta kyvykkyydestä.
Barca
"Barca"
Mielestäni Barcaa toistetaan nykyisin tässä topicissa liikaa. Roma ei ole Barca eikä Luis Enrique siitä sellaista yritä tehdä. Spanski itse ehti jo todeta, että hänen valmennusfilosofiansa ei ole Barcelonan filosofia vaan vuosien varrella kehittynyt Luis Enriquen ajatusmalli ja tapa toimia. Tietysti, väistämättä, Luis Enriquen pelitavassa näkyy vahvasti Barcelona. Se ei itsessään ole ongelma. Päinvastoin. Barcelona tarjoaa tällä hetkellä poikkeuksellisen hyvän ja konkreettisen mallin pallonhallintaan perustuvasta pelitavasta, joka tullee tulevaisuudessa olemaan yhä merkittävämmässä roolissa globaalissa jalkapallossa. Jokaisen jalkapallovalmentajan kannattaa poimia siitä niitä piirteitä, jotka parhaiten pystyy hyödyntämään päivittäisellä työmaallaan. Kuitenkin Pep Guardiolan Barcelonalla ja Luis Enriquen Romalla on suuriakin taktisia eroavaisuuksia.
Enriquehan on selvästi yrittänyt hakea samaa kaavaa Romassa kuin millä Barca pelaa. Totti = Messi tuossa false nine -roolissaan ja laskeutuu monesti alemmas rakentelemaan peliä.
Noh, tietysti asian voi nähdä noinkin, jos sen niin haluaa nähdä. Itse koen asian ennemminkin niin, että Guardiola kopioi Spallettin Tottille viilaaman roolin Barcelonaan Lionel Messille epäonnistuttuaan Zlatanin kanssa. Tottihan ehti jo vuosia ennen nyky-Barcaa pelata ”pelipaikkaa”, jota moni on nimeämässä erään argentiinalaisen mukaan, joka hädin tuskin oli oppinut kävelemään, kun Roma-kapteeni jo operoi ”hänen pelipaikallaan”. Niin ja joo, älä sitten vaan…
Roman paras maalintekijä sarjapeleissä viimeisten vuosien aikana on ollut Totti rankkarimaaliensa johdosta (toissa kaudella toki jakoi parhaan maalintekijän tittelin SUPER-MIRKON kanssa), eikä edes hän ole paukuttanut yli viittätoista maalia. Näkisin että jos Osvaldo (tai vaihtoehtoisesti Bojan, Borriello, Borini) yltää (suunnilleen) samoihin lukemiin - vieläpä kaikkien, tai ainakin valtaosan, tullessa pelitilanteista - voidaan kyseisen miehen kautta pitää vähintäänkin kohtuullisena.
Huomioidaanko tässä laskennassa myös se, että Totti on viime kausina pelannut vain hieman yli puolet Roman pelaamista minuuteista. Oletetaanko siis, että Osvaldo yltäisi maalit/minuutti -tilastossa edes lähelle Tottin lukemia? Jos tähän joku Roma-hyökkääjistä yltää, nostan hattua ja todellakin pidän kyseisen kaverin kautta paljon enemmänkin kuin kohtuullisena. Lähdetään kuitenkin siitä ajatuksesta, että jos Totti olisi pelannut viime vuosina samat minuutit kuin esimerkiksi Antonio Di Natale, olisi Francesco puhtaan matemaattisen todennäköisyyden mukaan myös hyvin lähellä Udinese-hyökkääjän maalimääriä. Osvaldo voi ihan hyvin ehjän kauden pelatessaan ampua kymmenen maalia, mutta nyt vertaukset menivät hieman yli äyräiden.
