Aika herätä – Olemme jäljessä lähes kaikilla pelin osa-alueilla

[luckyiam]

Ajatus tämän topicin luomisesta lähti IS-Veikkaajassa (18.7.06) olleista Eero Laurilan kirjoittamasta ”Aika herätä” ja Pietari Peutereen kirjoittamasta ”Urheilufilosofi kaipaa ammattivalmentajia” artikkeleista.

Toki FFllä on aiemminkin pohdittu juniorityötä ja sen hyviä/huonoja puolia Suomessa. ”Naiset ja nuoret” –osioon en postannut tätä viestiä siksi, että koen juniorityöstä keskustelemisen tärkeäksi ja ”Jalkapallokulttuuri” –otsikon alapuolella tämä kerää varmasti enemmän lukijoita/kirjoittajia ja sitä kautta myös enemmän keskustelua. Lisäksi juniorityöhän on olennainen osa suomalaista jalkapallokulttuuria ja varsinkin sen tulevaisuutta.


Juniorivalmennus – Missä pelaa?


Eero Laurilan edellä mainittu artikkeli keskittyy pohtimaan suomalaisen juniorijalkapalloilun tilaa hjk-valmentaja Abdou Talatin kanssa. Talat nostaakin tekstissä esiin monia mielenkiintoisia epäkohtia suomalaisessa ”jalkapallotyössä”.

Talat, joka valmentaa siis ykkösessä pelaavaa Klubi04:ää, toteaa, että ”joudumme ihan päivittäin kertaamaan Veikkausliigan kynnyksellä oleville pelaajille jalkapallon perusasioita, kuten liikkumista, syöttämistä, haltuunottoja ja laukomista”.

Jos Suomi meinaa joskus ”kulttuurimaaksi” asti kavuta, on matka kyllä huolestuttavan pitkä. Jotain juniorivalmennuksessakin on tehty ja tehdään koko ajan rankasti väärin, jos edes perusasiat eivät ole ykkösen kärkijoukkueisiin kuuluvan joukkueen pelaajien hallussa.

Suomessa keskitytään liikaa roiskimiseen. Maalivahdit availevat pitkiä palloja, joita hyökkääjät sitten yrittävät hyödyntää. Muualla peliä keskitytään tekemään maata pitkin. Onneksi Veikkausliigassa on sentään huomattavissa muutosta, sama pitäisi saada näkymään junioreiden peleissä.

Talat sanookin, että suomalaiset junioripelaajat ovat usein pelitavan uhreja. ”Nuoret pelaajat eivät osaa lukea peliä. Ennakointi ja mielikuvitus puuttuvat täysin”.

Myös usko koon voimaan mainitaan. Jostain syystä (kendo?) Suomessa tunnutaan uskovan, että mitä isompi pelaaja, sitä parempi hän on.

Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen valmentaja Markku Kanerva toteaa, että suomalaiset jäävät kilpakumppaneistaan jälkeen lähes kaikilla pelin osa-alueilla. Ainoaksi vahvuudeksi suomalaisille voikin laskea puolustusosaamisen ja taistelutahdon. Ainakin Kanervan mielestä.
Kurinalaisella puolustamisellakaan ei voiteta pelejä, jollei kukaan osaa tehdä maaleja.


Palloliitto ja Kaikki pelaa?


Pietari Peutereen haastattelema urheilufilosofi Jyri Puhakainen puolestaan heittäytyy arvostelemaan Palloliiton toimintaa. Erityisesti se kismittää Puhakaista, että Palloliitto on monopolisoinut valmentajien koulutuksen.

Näin syntyy tilanne, jossa kaikki valmentajat käyvät läpi saman putken, kun terveempi asetelma voisi syntyä, jos valmentajia koulutettaisiin eri metodein/näkemyksin.
”Palloliitto on syytänyt rahaa suurten strategioiden ja visioiden luomiseen….parempia tuloksia olisi saavutettu, jos rahallinen panostus olisi suunnattu suoraan juniorivalmentajille”.

Varmasti. Ei tarvitse olla suurikaan visionääri, että tajuaa ammattivalmentajien tekevän parempaa jälkeä kuin ns. harrastelijavalmentaja. Toki tässäkin tapauksessa voi poikkeus vahvistaa säännön.

Talatin mielestä junioreille opetetaan vääriä asioita väärään aikaan. ”Joukkueiden pitäisi pelata täysin pelaajien kehityksen ehdoilla siihen asti, kunnes siirrytään isolle kentälle”.
Kaikki pelaa –ohjelma herättää muutenkin ristiriitaisia tunteita. Puhakaisen mukaan jo koko ohjelman lähtökohdat ovat väärät. ”Sen kasvatuksellisia ideaaleja ei ole johdettu urheilusta vaan sosiaalidemokratiasta. Se ei yksinkertaisesti toimi.”

Lupaavien pelaajien kehitystä joudutaan jarruttamaan sen varjolla, että ”paskatkin” on välillä päästettävä potkimaan. Toisaalta varsinkin kriittisessä ikävaiheessa olevien (murrosikää lähestyvien) mielenkiinto harrastusta kohtaa pitäisi jollain keinoa saada pidettyä yllä. Oravanpyörä, jossa kaikki lopulta menee vituiksi.

Puhakainen toteaakin, että ”nykyisin lopputulos on monesti se modernin yhteiskunnan tyypillinen piirre, että halutaan kaikki oikeudet ja vapaudet, muttei vastuuta. Ei pohdita millaisella asenteella ja innostuneisuudella lapsi on mukana urheilussa, vaan mitataan sekuntikellon kanssa, pääseekö meidän poika pelaamaan tarpeeksi”.


Lääkkeet


No miten sitten suomalaista jalkapallojuniorityötä/tuloksia saataisiin paranemaan? Anyone?

- HJK-valmentaja Talat ehdottaa, että Palloliitto voisi tulevaisuudessa kieltää nuoremmilta ikäluokilta avaukset yli puolen kentän. Lisäksi hän toteaa, että ”kaikille on annettava mahdollisuus, mutta enemmän pitäisi olla kilpailua”.

- Markku Kanerva haluaisi saada juniorivalmennuksen arvostuksen nousuun, jotta alalle saataisiin ammattitaitoisia valmentajia

- Sixten Boström puolestaan vaatii satsaavan ja harrastavan toiminnan erottamista selkeästi toisistaan

- Jyri Puhakainen: ”Näkemys juniorivalmennuksesta muodostuisi hyvin erilaiseksi, jos asiaa lähestyttäisiin yksilöiden kehityspotentiaalin ja kasvukriisien kautta. Nyt mietitään, onko meillä toimiva järjestelmä”.

- Ammattitaidottomat ja lajia seuraamattomat isät tulisi saada pois valmentajien paikoilta

-------------------------------------------------------------------------------------------------
No tulipa pohdittua ja alustettua ainakin vähän. Toivottavasti keskustelua syntyy junioritoimintaa lähemmin seuraavilta tahoilta enemmänkin. Itse vasta odottelen pojan kasvua ja siirtymistä toivottavasti mukaan näihin ymyröihin.

[BlackSpider]

Miten niin "lähes"?

[luckyiam]

Miten niin "lähes"?

Sumppupuolustus kuulemma osataan jo junnutasolla ainakin hyvin.

[Tveni Trii]

Edellisviikon Veikkaajassa Juha Reini totesi hyvän pointi, suomessa treenataan talvella hyvissä olosuhteissa noin 4-6 kuukautta, hiukan riippuu tasosta yms. Mutta keskitytään aivan liikaa juoksuun ja voimaan. Kommentti taisi olla, että: "...on kuin heittäisi pallon louhikkoon!"

Useamman talven jo vääntäneenä, ykkösen ja kakkosen joukkueissa, voin sanoa, että pitää kyllä täysin paikkansa.
Joillakin valmentajilla tuntuu olevan hirveä tarve pistää pelaajat juoksemaan koko treeniaika ja sen perään punttia ja jossain välissä palloa näytetään pelaajille.

Luulisi, että talven aikana olisi aikaa laittaa tekniikka ja syöttötaito kuntoon, kun alustat on tasaiset. Ei tule kesällä yllätyksiä hiukan huonommalla kentällä, kun pallo pysyy koukussa.

Muutosta pyydän! 

[pu-nikki]

Kaikkihan on periaatteessa resursseista kiinni. Itse olen tutustunut lähinnä JIPPO:n junioristrategiaan, joka myötäilee aika pitkälti ilmeisesti Palloliiton yleisiä ohjeita. Siinä pyritään melko kunnianhimoisesti siihen, että kaikki pelaa, mutta myös  yksilölliset ominaisuudet otetaan huomioon jostain C-junnuiästä lähtien ja kehitetään pelaajaa yksilöllisesti. Kun valmentajia on  vain yksi tai kaksi ikäluokkaa kohden, on tällaisiin tavoitteisiin pääseminen melkoisen vaikeaa. JIPPO:lla, kuten epäilemättä monilla muillakin, on jatkuva tarve lisävalmentajista, jotta toimintaa pystyisi laajentamaan. Nyt seura ilmeisesti toimii aika äärirajoilla, eikä joukkueita voi paljoa kasvattaa.

Hiukan kyseenalaista mielestäni on JIPPO:n suunnitelmien turhakin pikkutarkkuus. Jokaiselle ikäryhmälle on tarkkaan määritelty harjoitukset ja tavoitteet tyyliin: "yhdeksänvuotiaat harjoittelevat syöttöä ja haltuunottoa 5 metrin päästä toisistaan liikkumattomaan palloon" jne.. (ei ollut mikään suora lainaus). En tiedä pystyykö liian ahtaissa raameissa hyvin säilyttämään peli-iloa ja kehittämään luovuutta.

"Kaikki pelaa" on mielestäni hyvä tavoite. Lapset ja nuoret kehittyvät eri tahtiin, ja jossain vaiheessa heikommastakin tapauksesta saattaa paljastua todellinen peluri. Jos pelaamaan pääsevä joukko on suppea, auttamatta potentiaalisesti hyviä yksilöitä jää löytymättä. Olisiko sitten hyvä keino luoda "ykkös- ja kakkosjoukkueita" junioreille? Omana junioriaikana oli sellainen järjestely, ja kun jumiuduin kakkosjoukkueeseen peli-into väheni ja jäi muutamaksi vuodeksi kokonaan, kunnes puulaaki kutsui minua. Pelaajien määrä pitäisi saada mahdollisimman korkeaksi, mutta se vaatii resursseja. Jos joku kansanedustajaehdokas lupaa muutaman miljoonan puolutusbudjetista siirrettäväksi suomalaisen jalkapallon kehittämiseen, niin ääneni on hänen.

[Game]

Joo oli ihan hyviä kommentteja IS Veikkaajassa, etenkin tällä Filosofian tohtorilla ja muutama kommentti jäi muistiin:

-Otti ainakin esille sen, että juniorivalmentajat pitäisi saada ammattilaisiksi. Kyllähän se on varmasti täysin totta, että tulos olisi tehokkaampaa, jos valmentaja saisi paneutua pelkästään siihen työhönsä. Nyt se työn tehokkuus puolittuu, kun valmennuskuvioita aletaan suunnitella rankan työpäivän jälkeen ja motivaation saamikseksi pitää paljon tsempata itseään. Kyllä tämä asia pitäisi saada ehdottomasti korjattua, koska se vaikuttaa pitkälti tulevaisuuteen ja nuorten pelaajien taidot kehittyvät tehokkaammin, kun valmennuskin hoidetaan tehokkaasti.

-Kritisointi Kaikki pelaa -ohjelmaa kohtaa oli ihan aiheellista. Se ei anna nuorille pelaajille todellista kuvaa minkälaista se pelipaikkojen taistelu tulee olemaan myöhemmin, jos he etenevät ammattimaiseen jalkapallosarjaan. Kun on kilpailua pelipaikosta, niin se laittaa varmasti nuoret harjoittelemaan enemmän, jotta he kehittyisivät paremmiksi. Pettymykset kuuluvat elämään ja niin myös jalkapalloon.

[Lounasseuralainen]

Erinomainen kirjoitus

Kaikki pelaa –ohjelma herättää muutenkin ristiriitaisia tunteita. Puhakaisen mukaan jo koko ohjelman lähtökohdat ovat väärät. ”Sen kasvatuksellisia ideaaleja ei ole johdettu urheilusta vaan sosiaalidemokratiasta. Se ei yksinkertaisesti toimi.”

Aivan totta. Ei meillä ole varaa antaa turhaa tasoitusta paremmissa olosuhteissa treenaaville väkirikkaammille valtioille. "Kaikki pelaa" pitää ehkä mukana muutamia hitaammin kypsyviä, mutta todellisten huippujen kehitys saattaa samalla polkea paikallaan.

Varmasti lähes kaikki junnuvalmentajat ovat mukana suurella sydämellä ja vapaa-ajallaan tunteja laskematta, mutta minkä tasoista valmennusta kaveripohjalta valitut "mukavat miehet" pystyvät antamaan tulevaisuuden mahdollisille maajoukkuepelaajille? Tässä on varmasti seurakohtaisia eroja, mutta jotenkin tuntuu siltä, että keskusjohtoisia ohjeita seuraavat ylityöllistetyt vapaa-ajan valmentajat eivät voi mitenkään huolehtia kaikkien tarpeista.

Resurssit ja valmentajapula on tietenkin ongelma, mutta voisiko esim. saman kaupungin tai alueen seuroilla olla yhteistyötä kaikkein lupaavimpien junnujen valmennuksessa? 

[Lortto]

Omasta mielestäni jo viimeistään 12-vuotiaasta asti pitäisi treenimääriä kohottaa ja pyrkiä "ammattimaisempaan" treenaukseen. Näin tapahtui Joensuussa 91-ikäluokalle, eli tälle talentti-porukalle. Nyt tuon valmennuksen hedelmät on näkyvissä: on Dalla Valle, Mononen, Mäkinen ja Laatikainen, jotka kaikki ovat saaneet kutsun maajoukkueleiritykseen. Näin usean maajoukkuepelaajan löytyminen Joensuusta on ennenkuulumatonta. Toki tällainen toiminta vaatii rahaa ja onneksi isä Dalla Vallelta sitä löytyi.

Toinen suuri puute Joensuussa on oman jalkapalloakatemian puuttuminen. Joensuun urheiluinstituutti ei vastaa kunnolla junnupelaajien vaatimuksia, sillä Instituutti ei pelaa mitään Akatemia sarjaa. Tällähetkellä Joensuun nuorien lupausten,eli b-c-junnujen ja miksei nuorempienkin, pitäisi pelata valtakunnallista akatemia-sarjaa, jotta he pystyisivät mittaamaan tasoaan muiden samanikäisten huippujen kanssa. Tällä hetkellä nämä lupaukset joutuvat lähinnä tyytymään b-junioreiden 1 divari matseihin.

[Viikinki]

-Otti ainakin esille sen, että juniorivalmentajat pitäisi saada ammattilaisiksi. Kyllähän se on varmasti täysin totta, että tulos olisi tehokkaampaa, jos valmentaja saisi paneutua pelkästään siihen työhönsä. Nyt se työn tehokkuus puolittuu, kun valmennuskuvioita aletaan suunnitella rankan työpäivän jälkeen ja motivaation saamikseksi pitää paljon tsempata itseään. Kyllä tämä asia pitäisi saada ehdottomasti korjattua, koska se vaikuttaa pitkälti tulevaisuuteen ja nuorten pelaajien taidot kehittyvät tehokkaammin, kun valmennuskin hoidetaan tehokkaasti.

Täysin totta. Jotkut harvat ihmiset kykenevät tekemään työtä ja ohessa keskittämään myös täyden osaamisensa valmentamiseenkin. Onko tällaisia ihmisiä juniorijalkapalloilun parissa, voi vain arvailla lukumäärää.

Kynnys onkin siinä, että kuka pystyisi maksamaan elämisen täysipäiväisille juniorivalmentajille?

[romario#1]

Kuukausia sitten tulleessa Futarissa tai jossain samanlaisessa lehdessä paneuduttiin Tanskan juniorijärjestelmään. En nyt muista mikä Tanskan strategia oli, mutta joku pomo siinä selitti, että "Tanska on niin pieni maa, että meidän pitää tehdä kaikki paremmin kuin muut tekevät". Suomen kannattaisi ottaa oppia naapurimaista, jos halutaan kuroa etumatkaa kiinni.

[President]

Seurat perustaa useita joukkueita ikäluokkiin, joihin sitten valitsee ERILAISET valmentajat.
Tätä kautta muodostuu luonnollisesti eri taso/tavoiteluokkia vuosien varrella.
Tuskin ryhmien välisestä siirtymisestä saadaan ongelmaa, jos se on suunnitelmissa heti alusta.
Tällä systeemillä kaikki pelaajat saa peliaikaa jollain tasolla.
Seura huolehtii siitä, että ryhmäkoko on tiukka etukäteen suunniteltu, jotta vaihtuvuus taataan.

[luckyiam]

Eräs asia jäi pois tuosta avausviestistäni, mikä nostettiin esiin myös siteeraamissani Veikkaajan artikkeleissa. Tätä asiaa ei niinkään voida nuorille opettaa, mutta vanhempien esimerkillä tai valmentajankin toiminnalla on suuri vaikutus. Nimittäin Abdou Talat nostaa esille sen tosiasian, että Suomessa ei "heittäydytä mukaan peliin". Kaikki on helvetin vakavaa.
Tätä kautta junioripelaajatkin saattavat alkaa pienestä asti pelkäämään epäonnistumisia. Tämä taas johtaa siihen, että peli menee helposti roiskimiseksi tai munattomaksi hieromiseksi keskikentällä. Kukaan ei uskalla haastaa vastutajia, koska valmentaja (ja vanhemmat) "käyvät kuumana", jollei vastustajaa saakaan harhautettua ja tulee pallon menetys. Myöskin luova peli katoaa. Pelataan vain helppoja ja "varmoja" syöttöjä ja vältetään kaikkia mahdollisia riskejä, mistä useimmiten ne parhaat/hienoimmat maalit(paikat) tulevat.

Suomalaisille tälläinen tunteettomuus on tyypillistä, mutta se olisi korjattavissa helposti, jos jo pienestä asti juniorit opettettaisiin nauttimaan peleistä ja onnistumisista. Eikä hävintynkään pelin jälkeen oltaisi ensimmäisenä miettimässä, että miksi Jani menit potkaisemaan pallon suoraan vastustajalle.
Jalkapallon suola on se, että pelin mukana eletään.



edit. Ja tähän kaikkeen lisättäköön tietämättömille vielä se, että Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue jäi viime syksynä päättyneissä EM-karsinnoissa lohkonsa toiseksi viimeiseksi.

[Achillen kantapää]

Loistava kirjoitus 

Todella tärkeä aihe mielestäni kun ajatellaan suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuutta. Noissa aiemissa viesteissä kritisoitu kovalla kädellä valmentajien harrasteliamaisuutta. Välttämättä harrastelijamainen valmentaja ei ole kovin huono jos hänellä on halua kehittyä valmentajana ja kehittää pelaajia pyrkimällä koko-ajan parempiin tuloksiin ja suorituksiin. Tärkeimpiin valmentajien ominaisuuksiin kuuluu mielestäni intohimo lajia kohtaan, Halu kehittyä, halu kehittää ja pitkäjänteisyys. Nopeasti intohimoinen ns. harrastelija valmentaja saattaa osoittautua todella hyväksi valmentajaksi ja kehittyä nopeasti entistä paremmaksi.

Ylempänä jo mainittu tunteettomuus on aivan totta. Valmentaja ei saa missään tapauksessa sortua olemaan mikään hirviö jonka joukkue ei saa hävitä eikä epäonnistumisia sallita ja niistä joutuu penkille. Sellanen käyttäytyminen johtaa armotta pelirohkeuden katoamiseen ja liian kaavamaiseen pelaamiseen. Mielestäni ainoita päteviä syitä pelaajan penkittämiseen on valmentajan ankara vastustaminen, pelihalun puute ja yksinyrittäminen. Mielestäni myöskään perusasiohin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota suomalaisessa juniorityössä. Aivan liian vähän harjoitelleen ja keskitytään ehkä tärkeimpään elementtiin jalkapallossa eli: syöttämiseen. Mitä tekee pelaajalla joka on todella nopea, osaa kuljettaa palloa loistavasti ja osaa tehdä hyvän ja näyttävän saksarin? Ei mitään. Jos pelaajalta puuttuu syöttötaito sekä pelinlukutaito on hän täysin arvoton joukkueelle.

Aiheesta kolmanteen. Kuinka moni ns. parempi pelaaja voi sanoa että ei ole kyllästynyt toisten vähän huonompien pelaajien ratkasuihin? Junioriseuroille pitäisi saada yksi tasojoukkue ja muita joukkueita jotka pelaavat vain koska se on hauskaa. Ne pelaajat jotka haluavat kehittyä ja mahdollisesti elättää itsensä jalkapallon pelaamisella kärsivät jatkuvasti siitä kun valmentaja joutuu tasoittamaan joukkueen sisäisiä tasoeroja. Uskon että huonommatkin pelaajat hyötyisivät tasojoukkueesta saadessaan lisää peli-aikaa.

Tässä  muutamia omia näkökulmia tämän tärkeän aiheen ja yhden suomalaisen jalkapallon kompastuskiven suhteen.

[Leka Harkko]

- Ammattitaidottomat ja lajia seuraamattomat isät tulisi saada pois valmentajien paikoilta

Ts. Jalkapalloa vain eliitille, eliitin ehdoilla. Tuo viimeinen aivopieru käytännössä tappaisi kotimaisen junnufutiksen.

[Udi]

"Kaikki pelaa" on mielestäni hyvä tavoite. Lapset ja nuoret kehittyvät eri tahtiin, ja jossain vaiheessa heikommastakin tapauksesta saattaa paljastua todellinen peluri. Jos pelaamaan pääsevä joukko on suppea, auttamatta potentiaalisesti hyviä yksilöitä jää löytymättä.

Samaa mieltä ja kaikki pelaa-filosofiahan ei kuitenkaan kovin vanhoja junnuja enää edes koske. Kyllä se kilpailu pelipaikoista tulee vielä tutuksi, ellei sitä jo ole -> kts. seuraava ->

Olisiko sitten hyvä keino luoda "ykkös- ja kakkosjoukkueita" junioreille? Omana junioriaikana oli sellainen järjestely, ja kun jumiuduin kakkosjoukkueeseen peli-into väheni ja jäi muutamaksi vuodeksi kokonaan, kunnes puulaaki kutsui minua. Pelaajien määrä pitäisi saada mahdollisimman korkeaksi, mutta se vaatii resursseja. Jos joku kansanedustajaehdokas lupaa muutaman miljoonan puolutusbudjetista siirrettäväksi suomalaisen jalkapallon kehittämiseen, niin ääneni on hänen.

Käytännössähän kaikilla suuremmilla kasvattajaseuroilla on omat talenttiryhmänsä, joihin pääsevät eri kaupunginosajengien (yms.) parhaat. Ja näissä kaikki pelaa-ideologia ei enää toimi samalla tavalla kuin edellä mainituissa ryhmissä. Jotkut nousevat aiemmin, toiset hitaamiin, mutta tärkeintä on se, että mahdollisimman paljon potentiaalia saadaan "roikotettua" mukana.

[Udi]

Varmasti. Ei tarvitse olla suurikaan visionääri, että tajuaa ammattivalmentajien tekevän parempaa jälkeä kuin ns. harrastelijavalmentaja. Toki tässäkin tapauksessa voi poikkeus vahvistaa säännön.

Lupaavien pelaajien kehitystä joudutaan jarruttamaan sen varjolla, että ”paskatkin” on välillä päästettävä potkimaan. Toisaalta varsinkin kriittisessä ikävaiheessa olevien (murrosikää lähestyvien) mielenkiinto harrastusta kohtaa pitäisi jollain keinoa saada pidettyä yllä. Oravanpyörä, jossa kaikki lopulta menee vituiksi.

Harrastelijavalmentajia on vain tarjolla, ammattivalmentajia ei niinkään.

Lue edellinen viestini. Käytännössä mainittua oravanpyörää ei pääse syntymään, paitsi kriitikoiden päissä, joissa ohjeistusta luetaan kuin piru raamattua. Käytäntö on kuitenkin seuroissa ja turnauksissa eri kuin SPL:n ohjeistus.

- Markku Kanerva haluaisi saada juniorivalmennuksen arvostuksen nousuun, jotta alalle saataisiin ammattitaitoisia valmentajia
SAMA
- Sixten Boström puolestaan vaatii satsaavan ja harrastavan toiminnan erottamista selkeästi toisistaan
SAMA
- Ammattitaidottomat ja lajia seuraamattomat isät tulisi saada pois valmentajien paikoilta
ERITTÄIN SAMA

[Leka Harkko]

Mikähän on vaihtoehto noille faijoille puuhasteluvalmentajina, kun kerran niitä niin vastustetaan?

Ammattilaisvalmentaja maksaa maltaita ja suurissa seuroissa niitä tarvitaan paljon, jolloin kustannuksetkin on sen mukaiset. Satanen kuussa per pelaaja tuskin riittää kattamaan kuluja ja jokseenkin vaikea uskoa, että tuollainen 150-200 €/kk hirveästi innosta tuomaan lapsiaan lajin pariin.

[soininjo]

Voi että, tämä on taas niitä kaksipiippuisia juttuja. Mielestäni Kaikki Pelaa on ajatuksena loistava, mutta käytännössähän tuo häiritsee juuri parhaiden yksilöiden kehitystä. Toisaalta itse kuulun juuri siihen ryhmään, joka todennäköisesti olisi aikaisemmat junnuvuodet istunut penkillä ja sen vuoksi lopettanut koko jalkapallon ilman Kaikki Pelaa -systeemiä.

Mahdottomalta tuntuu ajatus tuosta 150-200€/kk per lärvi summasta. Karsisi varmasti lajin pelaajamassaa muiden lajien pariin melkoisesti, sillä harvalla perheellä on rahaa heittää pojan harrastukseen tuollainen määrä, puhumattakaan perheistä, joissa pelaa jalkapalloa jopa 3--> lasta.

Ja loppujen lopuksi jalkapallon perimmäinen tarkoitus on olla hauskaa. Tietysti treenimäärän ja laadun pitää olla mahdollisimman korkea, mutta väkinäiseksi homma ei saa mennä. Mikä sitten olisi oikea systeemi? Sitä on vaikea sanoa.

[nimim.huhkaja]

Tässä tapauksessa siis nuorissa ei lepääkään tulevaisuus, vaan itse vanhemmissa. Tämä on äärimmäisen ajankohtainen aihe ollut jo pitkään ja hyvä että tuli täälläkin esille. Näitä futis-kendo-brömbröm -tyyppisiä valmentajia löytyy 13 tusinasta. Eli noin murrosikäisiin asti varmasti useimmissa kaupungeissa valmentajat ovat juuri näitä tietämättömiä isiä. Lopettavat reenit, jotta keretään nähdä formuloiden lähtö jne..

Perustekniikkahan nuorille junnuille kehittyy juuri sillon 8-vuotiaasta eteenpäin ja jos silloin on sellainen valmentaja, joka ei todella asioita tiedä, niin tuskin tulee monikaan kyseisen joukkuun junnuista pärjäämään. Itä-Suomen piiri tosin on mennyt jo hieman eteenpäin, sillä on alettu järjestämään uusille valmentajille (, jotka useimmiten siis poikien isiä) koulutuksia, joissa käydään läpi erilaisia asioita, joita valmennettaessa tulisi huomioida. Koulutusten vetäjät ovat ihan ammattitaitoisia jätkiä, jotka kyllä osaavat asiansa. Tosin näissäkin tilaisuuksissa panostetaan liikaa tähän Fair-Play -henkeen.

Pienten junioreiden valmentajat siis voisivat hoitaa tehtävänsä sillä asenteella, että saavat todellakin jotain aikaan.

[Leka Harkko]

Lapsille ja nuorille on pääasia, että pelaaminen on kivaa. Ei alle 15-vuotiaan tarvitse vaatia valmennukseltaan mitään maailmaan mullistavaa. Monille pääasia on, että treenien lopuksi höntsätään joku puolituntia. Kaikki pelaa on nerokas keksintö, mutta kannatan silti tuon järjestelmän porrastamista, esim kokonaan luopumista tietyissä tilanteissa.

Taidot kehittää vain pelaamalla. Palloa osaa apinakin pomputella, mutta tosipaikassa tuosta tilanteesta ei ole hevon perseenkään väliä.

Olennaisinta olisi keskittyä löytämään noita todellisia motivoituneit talentteja, joita voisi siirtää ylempiin ikäluokkiin ja erilaisille liiton taitoleireille tjsp.

[WiZ]

Nykyään löytyy onneksi seuroilta erilaisia talenttiakatemioita ja erityisiä taitoryhmiä mitkä edesauttavat juuri näiden lahjakkaiden ja pitkälle tähtäävien kehittymistä. Joten ei se "Kaikki pelaa" systeemi ole, niin suuri rasite lahjakkuuksille kuin ennen.

[ruonansuu]

Useamman talven jo vääntäneenä, ykkösen ja kakkosen joukkueissa, voin sanoa, että pitää kyllä täysin paikkansa.
Joillakin valmentajilla tuntuu olevan hirveä tarve pistää pelaajat juoksemaan koko treeniaika ja sen perään punttia ja jossain välissä palloa näytetään pelaajille.

Luulisi, että talven aikana olisi aikaa laittaa tekniikka ja syöttötaito kuntoon, kun alustat on tasaiset. Ei tule kesällä yllätyksiä hiukan huonommalla kentällä, kun pallo pysyy koukussa.

Pakko sitä kuntoakin on kohottaa. Jos koko talven on pelkästään kikkaillut harjoituksissa, niin on kesällä 20 minuutin pelikunnossa. Siinä voi sitten heittää muutamat voltit ja kärrynpyörät ja kiveskuolletukset ja tulla vaihtoon.

Toinen vaihtoehto olisi suunnitella valmennusohjelma sellaiseksi, että pallo on mukana aina kuin mahdollista. Puhtaisiin nopeus- tai kestävyystreeneihin sitä on turha ottaa, mutta esim. kaikki verryttelyt voisi ihan hyvin tehdä pallon kanssa.

[Stürmer]

Pidetäänpä mielessä vielä sellainen asia, että etenkin nuoremmissa ikäluokissa omalla ajalla höntsyily ja harjoittelu on se kaikkein tärkein juttu.  Mikään realistinen ohjatun  viikkotreenin määrä ei tuota samaa tulosta kuin omaehtoinen touhuilu joka päivä pari tuntia pallon kanssa.  Puhumattakaan siitä, kun junnu viettää koko pitkän päivän (7-8h) kentällä ().  Siinä tulee normaalin ohjatun viikkotreenin määrä yhdessä päivässä about 3-4 -kertaisena !  Valitettavasti monet yli-innokkaat valmentajat tunkevat junnujen viikko-ohjelman helposti niin täyteen, että se omaehtoinen juttu putoaa vähitellen pois.   

Valmennuksessa tulisi muutenkin malttaa keskittyä perustaitojen varmaan hallintaan, eikä höntyillä liian aikaisin turhiin hienouksiin.  Haltuun-/mukaanotto + suojaus, potkutekniikka ja harhautukset kun saataisiin hiottua, niin olisi edellytyksiä rakennella sitten muita pelin osa-alueita myöhemmin.  Mutta varsinkin vanhemmissa junnuissa alkaa ne vaikeammat asiat monesti tökkiä puutteelliseen perustekniikkaan...

[nimim.huhkaja]

Pidetäänpä mielessä vielä sellainen asia, että etenkin nuoremmissa ikäluokissa omalla ajalla höntsyily ja harjoittelu on se kaikkein tärkein juttu.  Mikään realistinen ohjatun  viikkotreenin määrä ei tuota samaa tulosta kuin omaehtoinen touhuilu joka päivä pari tuntia pallon kanssa.  Puhumattakaan siitä, kun junnu viettää koko pitkän päivän (7-8h) kentällä ().  Siinä tulee normaalin ohjatun viikkotreenin määrä yhdessä päivässä about 3-4 -kertaisena !  Valitettavasti monet yli-innokkaat valmentajat tunkevat junnujen viikko-ohjelman helposti niin täyteen, että se omaehtoinen juttu putoaa vähitellen pois.   

Valmennuksessa tulisi muutenkin malttaa keskittyä perustaitojen varmaan hallintaan, eikä höntyillä liian aikaisin turhiin hienouksiin.  Haltuun-/mukaanotto + suojaus, potkutekniikka ja harhautukset kun saataisiin hiottua, niin olisi edellytyksiä rakennella sitten muita pelin osa-alueita myöhemmin.  Mutta varsinkin vanhemmissa junnuissa alkaa ne vaikeammat asiat monesti tökkiä puutteelliseen perustekniikkaan...

Samaa mieltä, eli kuten sanottu, niin ensin perustekniikka kuntoon ja sitten enemmän taktista puolta hiomaan ja punttia päälle. Tosin en ole ainakaan kuullut, että missään oltaisiin punttisalille kiirehditty jo 10-vuotiaana. Ja juuri tuon kymmenen ikävuoden tienoilla tuo oma-alotteinen kikkailu, potkiskelu ja pelaaminen on kaiken A ja O.

[joosar]

Omasta mielestäni jo viimeistään 12-vuotiaasta asti pitäisi treenimääriä kohottaa ja pyrkiä "ammattimaisempaan" treenaukseen. Näin tapahtui Joensuussa 91-ikäluokalle, eli tälle talentti-porukalle. Nyt tuon valmennuksen hedelmät on näkyvissä: on Dalla Valle, Mononen, Mäkinen ja Laatikainen, jotka kaikki ovat saaneet kutsun maajoukkueleiritykseen. Näin usean maajoukkuepelaajan löytyminen Joensuusta on ennenkuulumatonta. Toki tällainen toiminta vaatii rahaa ja onneksi isä Dalla Vallelta sitä löytyi.

Mitäs näille lahjakkaille pojille nykyään kuuluu?? LDV on ainaki edennyt urallaan..........